Aikansa kutakin. Toinen viikko Singaporessa tuntui hiostavan pitkälle sekä ahdistavan kolealle. Kostean kuuma ilma nostatti hetkessä hien ohimolle. Tuulesta ei ollut tietoakaan. Ainoa tuulenpuuska tuli ilmastointilaitteista, jotka taas saivat ihoni kananlihalle. Singaporea kutsutaankin ilmastoiduksi saareksi, enkä ihmettele miksi. Paljon ailahtelevia tunteita viikon aikana. Turhautumista ja kitinää. Naurua ja jälleennäkemistä. Fiilis on odottavainen niin Vietnamin kuin kotiinpaluunkin suhteen. Kaikesta huolimatta sydämeni hakkaa yhä Singaporelle.

Nyt istun pedilläni Hanoissa. Takana kaksi onnellisinta päivää Aasiassa. Vietnamilaiset ovat itse onnellisuus ja rauhallisuus. He ovat täydellisiä vastakohtia kiinalaisille, indonesialaisille, intialaisille, singaporelaisille… kaikille aasialaisille. Hanoin 10 miljoonan vietnamilaisen seassa kävellessäni olen ollut silkkaa hymyä ja rauhallisuutta. Liikenne on täysi katastrofi ja tien ylittäminen on vaarallisempaa kuin nakkikioskijonossa jonottaminen. Mutta sillä ei ole väliä. Kaikki on enemmän kuin hyvin.

Vuoden 2012 maailman parhaaksi nukketeatteriesitykseksiksi valitun spektaakkelin nähtyämme päätimme buukata itsemme 3 päivän risteilylle Ha Long Bayn ja Cat Ban mielettömiin tarunhohtoisiin maisemiin. Kaikki reppureissaajat puhuvat tästä saaresta täällä. Kaikki. Uskon, että tiistaina puhun minäkin, jos on kuviin ja tarinoihin uskominen.