Odotan kovasti jo kotiin tuloa. Välillä tuntuu kuin toinen jalka olisi jo lentokoneessa. Tiedän jo mitä teen ensimmäisenä kun pääsen Suomeen. Tiedän mitä kotiinpaluu viikonloppu pitää sisällään. Innostun jo pelkästä ajatuksesta olla kotona. Samalla kuitenkin vietän reissun ehdottomasti parasta aikaa. ”It’s all about the people, not the places”, tokaisi britti mulle, jonka suunnitelmat menivät aivan uusiksi kun näimme Vietnamissa. Kaksikko Tina ja Kyle juoksevat läpi Vietnamin 12 päivässä kanssani vain ja ainoastaan siksi, että jengi pysyy koossa. Molemmat pystyisivät viettämään 3-4 viikkoa kierrellen rauhassa Vietnamia. Mutta ei. Olen uskomattoman onnekas ja kiitollinen tutustueassani heihin. Kyleen Los Anglesesin lentokentällä check-in jonossa ja Tinaan ”Shanghain” junassa Gilillä. Kaikki sattumaa. Vietnamin jälkeen he jatkavat kahdestaan matkaa Kambozan kautta Thaimaaseen. Tuntuu kuin reissuni jäisi kesken.   

12 tunnin junamatkan ja 4,5 tunnin bussimatkan jälkeen olemme saavuttaneet puolivälin. Jäljellä on vielä lähes 20 tuntia junassa makoilua. Ensimmäisen pysähdyksemme teimme Hué:ssa, joka tunnetaan kulttuurin ja uskonnon kehtona. Huonosti nukutun yön jäliltä skippasin puolet kaupungista makoillen ilmastoidussa hotellihuoneessa. Toinen pysäkkimme oli Hoi An. 270 eurolla elät helposti kuukauden Vietnamissa. Tai voit kuluttaa saman summan räätäliin yhdessä päivässä. Hoi An vanhassakaupungissa on reilut 400 räätäliä, jotka tekevät mittatilauspukuja, kenkiä, laukkuja, uimahousuja… mitä vain. Käden jälki teki vaikutuksen minuun. Tilaamani puku istui täydellisesti päälleni ensisovituksessa. Kauluspaita oli viimeistä vetoa myöten moitteeton. Pienen viilauksen jälkeen pukuuni tilaamani shortsit sujahtivat päälleni sulavasti. Nahkalaukku oli juuri sellainen, jollaiseksi sen kuvailin. Kenkien tikkaukset ovat tismalleen suorassa linjassa. Kaikki tämä työ tehtynä 24 tunnissa.   

4 viimeistä päivää Vietnamia jäljellä. 4 yhteistä päivää enää jaettavana kahden uuden ystäväni kanssa. Ilmassa on sekavia tunteita ja ajatuksia. Paljon naurua ja sarkasmia. Uuden opettelua ja opettamista. Uusien reissujen suunnittelua. Tämä hetki, kun mietin kaikkea tätä nostattaa ihoni kananlihalle. Onko tämä kaikki ollut sattumaa vai seurausta jostakin? Onko elämä sattumaa vai seurausta jostakin?