Tunne siitä, että luulet seisovasi vankasti kahdella jalalla mutta maa vain katoaa altasi, kuvaa hyvin hetkittäisiä alamäkiä elämässä. Tänään samainen tunne valtasi minut, kylläkin aallot huuhtoivat hiekkaa jalkojeni alta pois, eivät vastoinkäymiset. Meri ja aallot rauhottaa meikäläistä. Tykkään kesälläkin Suomessa vain tuijottaa horisonttiin ja kuunnella veden kohinaa. Rannat on täällä ihan tupaten täynnä jengiä ja erilaisia kaupustelijoita, joten omaa rauhaa ja tilaa on mahdoton saada. Tänään oli varmasti yksi tämän viikon lämpimmistä päivistä ja samoin myös viimeinen kokonainen päivä Mar del Platassa. Huomenna hypätään taas bussiin ja kohti Buenosia, jossa tullaan hengailemaan vielä muutama päivä.

Käytiin eilen yöstä porukalla keilaamassa. Täkäläinen keilaaminen ja keilahalli oli suoraan kuin Kivisistä ja Sorasista: pallo oli kolme kertaa pienempi, keilat tuplasti pienempiä, rata poukkuinen ja saattoipa keilapallo pompata rännistäkin vielä takaisin. Huvittavaa touhua! Täällä päivärytmion ihan erilainen kuin mihin ollaan totuttu Suomessa. Taaskin ollaan 20.00 jälkeen aloittamassa kokkailua hostellilla ja eilen käytiin kahvilla 21 aikoihin. Baareihin jengi lähtee 2.00 hujakoilla ja jos Suomessa tullaan aamupostin kanssa kotia baarista, niin täällä tullaan suoraan hostellin aamupalapöytään. Kiirettähän täällä ei tunneta, joten usko siihen että kiire meillä Suomessa on vain illuusio vahvistuu!

Nyt päästiin vihdoin rankkasateen jälkeen hostellille suihkuun ja kokkailee. Kaikki hyvin, mieli korkeella ja posket punaisina. Voiko olla siis asiat paremmin?