5 päivää Queenstownissa piti sisällään hengailua puistoissa, pitkiä yöunia, muutaman krapulapäivän, hampurilaisia, saunomista ja uusia tuttavuuksia. Monen monta yötä YHA hostelleissa varttuneemman väen seassa alkoi jo maistumaan puulta, joten käytettyjen vouchereiden jälkeen päästiin vihdoin vaihtamaan hiukka nuorempaan mestaan. Ja kyllä muuten kannatti! Tupa täynnä nuorta jengiä ympäri maailmaa, saunan lämpömittari nousi likimain yhdeksäänkymppiin ja joka ilta ilmasta ruokaa. Todellinen budget travellerin unelma siis!

Queenstown jätti hyvän mielen. Pieni kaupunki täynnä mahtavia ihmisiä ja kohtaamisia. Mikä tahansa aktiviteetti mitä Uudessa-Seelannissa kykenee ihminen tekemään oli mahdollista tehdä myös Queenstownissa. Sijoittaisin Queenstownin hyväksi kakkoseksi heti Wellingtonin jälkeen. Polte on kova palata näihin kaupunkeihin vielä tulevaisuudessa.

Nyt ollaan otettu nokka kohti jo päätepysäkkiä Christchurchia. Osa meistä palaa viikon sisällä takaisin Suomeen ja osa jatkaa reissua Aasiaan, osa Australiaan. Ajatus kotiinpalusta tuntuu kaukaiselta. Tänään vaeltaessa pohdinkin, että mistä sitä alkaisi elämää rakentamaan jos nyt pitäisi palata Suomeen. Asunto? Työpaikka? Opinnot? Tavoitteet ja unelmat? Suunta tulevaisuudelle on täysin avoin ja epäselvä. Mitään varmaa eikä loppuun asti mietittyä ei ole. Tiistaina lähden omille teille. Lähden Singaporeen. Jännittää. En ole peloissani, että minulle sattuisi jotain tai etten pärjäisi yksin. Pelkään lähinnä kohdata itseni ja kaikki nuo avoimet kysymykset, joihin vielä ei ole vastauksia löytynyt. Tuntemattomaan kurkistaminen nostattaa ihon kananlihalle. Omien ajatuksien taakse pääseminen on haastavaa. Se vaatii oikean paikan. Oikean ajan. Tilaa.