Eilinen päiväretki La Bocan alueelle oli ehdottomasti parhautta. Matkareittiä kun suunnittelimme syksyllä, oli Kuuba kaikki kaikessa mulle. Kustannussyistä jouduin luopumaan ajatuksesta poiketa Kuubassa tällä reitillä. Harmitti ihan rutosti. La Bocan alue oli kuin pieni pala Kuubaa keskellä Buenos Airesia. Värit ja musiikki yhdistettynä vanhoihin päheisiin taloihin, joiden materiaalit olivat puuta, metallia ja kiveä kaikkea sekaisin, kuljetti ajatukset Kuubaan. Nyt tuntuu hyvälle, sain ”Kuubankin” tälle reissulle ympättyä. La Bocan alueelta löyty myös paikallisen potkupalloseuran Boca Juniorsin stadioni La Bombonera. Boca Juniorsin kirkkain tähti on muuten ollu itse Maradona. La Boca jää ehdottomasti parhaiten mieleen Buenos Airesista.

Eilen vietettiin vikaa iltaa Buenos Airesissa ja samalla Marjan läksiäisiä. Kaikki ei ollu vielä päässyt maistamaan kunnon argentiinalaista pihviä, joten lähdettiin jengillä nauttimaan vikan illan kunniaksi mehevät pihvit. Pihvien ja viinien suhteen täällä eletään ihan omissä fääreissä. Eilinen punaviini maistuu vieläkin kielen päällä sekä tuntuu ohimossa. Kaiken kaikkiaan Buenos Aires oli hyvä kokemus. Tietyt asiat, joihin ollaan Suomessa totuttu tehdään ihan toisin täällä. Ja niin pitääkin. Asioita voi vääntää ja kääntää moneen eri suuntaan ja lopputulos on kuitenkin sama. Kärsivällisyyttä ja ymmärrystä.

Nyt ollaan lentokentällä alottamassa 30 tunnin lentoa kohti San Franciscoa, jota jengi odottaa ihan kympillä. Ollaan kuultu niin paljon hyvää Friscosta, että seuraavat 5 päivää tulee varmasti olemaan jotain tähtitieteellistä. Fiilis on korkeella ja highway ykkönen siintää jo silmissä.

Aurinko laskee, taivaanranta täyttyy punaisen eri sävyistä. Korvakuulokkeissa soi James Morrison. Paluumatka Buenosiin on alkanut. Päädyttiin matkustaa yöbussilla kun Jukka halusi haastaa itseensä lähtemällä hyppäämään laskuvarjohypyn. Itsehän haastoin itseäni hyppäämällä hevosen selkään. KYLLÄ! Elämässä tuntuu olevan useita vaihtoehtoja. Osa niistä on järkeen käyviä, osaa taas saa selitellä. Kumpaan tää sitten noista kuuluu?

Hypättiin jengillä aamusta 10 minuutin varoajalla paikallisbussiin kohti Mardelin maaseutua. Bussipysäkillä meitä oli vastassa yksi tilanomistajista. Hän kertoi automatkalla, että olemme saapuneet juuri Mar del Platan synnyinhistorian juurille. Kyseinen alue on ollut ensimmäisiä asutettuja alueita Mardelissa. Samoin vuoret, jotka olivat tilan ympärillä, olivat Etelä-Amerikan vanhimpia vuoria, syntyneet Andien kanssa samoihin akoihin. Päästiin näkemään aitoa argentiinalaista elämää, kun tilan perhe grillaili kotipihassa ystäviensä kanssa ja nauttivat auringon lämmöstä. Kivuttiin pienen odottelun jälkeen ratsaille ja lähdettiin kohti vuoria. Punapiponen oppaamme ei puhunut sanaakaan englantia, joten oli helpompi saada hevonen ymmärtämään mitä yritin kertoa. Hevosrundi kesti noin 1,5 tuntia ja päästiin kipuamaan vuorten huipulle ja näkemään huikeat maisemat. Mahtavaa! Ratsastaminenhan meni kuin vahattu, olihan sitä kesällä Rautalammilla saatu yksityisopetusta, kiitti Ninja.

Summa summaarum Mar del Plata. Vamos! Mieleenpainuvinta on varmasti ranta, joka kuhisi ihmisiä. Lämpöä ja rauhaa. Yhteiset kokkailut ja viinit. Yhdessä oleminen. Hostellin emäntä, lämminsydäminen rouva, joka piti meistä hyvän huolen. Hostellin aamukahvit kahdella croisantilla. Kaikki tämä kiteytyy nyt mieleeni ja on aika antaa tilaa seuraville hetkille.

Tunne siitä, että luulet seisovasi vankasti kahdella jalalla mutta maa vain katoaa altasi, kuvaa hyvin hetkittäisiä alamäkiä elämässä. Tänään samainen tunne valtasi minut, kylläkin aallot huuhtoivat hiekkaa jalkojeni alta pois, eivät vastoinkäymiset. Meri ja aallot rauhottaa meikäläistä. Tykkään kesälläkin Suomessa vain tuijottaa horisonttiin ja kuunnella veden kohinaa. Rannat on täällä ihan tupaten täynnä jengiä ja erilaisia kaupustelijoita, joten omaa rauhaa ja tilaa on mahdoton saada. Tänään oli varmasti yksi tämän viikon lämpimmistä päivistä ja samoin myös viimeinen kokonainen päivä Mar del Platassa. Huomenna hypätään taas bussiin ja kohti Buenosia, jossa tullaan hengailemaan vielä muutama päivä.

Käytiin eilen yöstä porukalla keilaamassa. Täkäläinen keilaaminen ja keilahalli oli suoraan kuin Kivisistä ja Sorasista: pallo oli kolme kertaa pienempi, keilat tuplasti pienempiä, rata poukkuinen ja saattoipa keilapallo pompata rännistäkin vielä takaisin. Huvittavaa touhua! Täällä päivärytmion ihan erilainen kuin mihin ollaan totuttu Suomessa. Taaskin ollaan 20.00 jälkeen aloittamassa kokkailua hostellilla ja eilen käytiin kahvilla 21 aikoihin. Baareihin jengi lähtee 2.00 hujakoilla ja jos Suomessa tullaan aamupostin kanssa kotia baarista, niin täällä tullaan suoraan hostellin aamupalapöytään. Kiirettähän täällä ei tunneta, joten usko siihen että kiire meillä Suomessa on vain illuusio vahvistuu!

Nyt päästiin vihdoin rankkasateen jälkeen hostellille suihkuun ja kokkailee. Kaikki hyvin, mieli korkeella ja posket punaisina. Voiko olla siis asiat paremmin?

Mar del Plata, uuden aikakauden Lanzarote! Mahtava paikka. Saavuttiin 5,5 tunnin ajomatkan jälkeen Mardelin keskustaan ja hypättiin bussilla kohti hostellia. Hostelli Pergaminoon kun tultiin, tuntu kuin kotiin olis tullut. Paikka huoku lämpöä ja kodikkuuta. Hostellin emäntä on aamusta iltaan respassa ja apua saa joka asiaan, jopa ilman että sitä välttämättä pyytäisikään. Heti ekana iltana emäntä toi meille omasta puutarhasta ison aloe vera lehden, jolla ollaan päästy rauhottelee ’hiukka’ punakoita poskenpäitä. Ja juu, hiukka on tuo Mar del Platan aurinko päässyt tarttumaan jo. Huominen päivä ajateltiinkin pitää vapaata auringon ottamisesta. Ollaan pari päivää makoiltu täpö täydellä rannalla ja fiilistelty tätä mestaa.

Mar del Plata muistuttaa pitkälti Euroopan turistirantoja, kylläkin ilman suomituristeja, engelsmanneja, saksalaisia… Kuhinaa kaduilla riittää aamusta yöhön. Argentiinalaisilla on lomat meneillään, joten moni onkin ottanut lomakohteekseen Mardelin. Hintatasoltaan täällä on halvempaa kuin Buenosissa vaikka highseasonin aikaan ollaan. Ollaan myös ekaa kertaa alettu kokkailee porukalla hostellilla. Eilen keittiömestarina toimin minä avokadopastan parissa ja tänään Anne tyrkkäs pihvit pannulle koko porukalle. Rentoo hengailua!

Siirrettiin päivällä paluuta Buenosiin. Muutama kylläkin lähtee jo perjantaina katsastamaan lisää Buenosia. Tää elämäntyyli natsaa mulle tosi hyvin. Aamulenkki, hengailua rannalla, ruokaa, viiniä ja iltaan valmistelua. Ei siis mitään sen suurempaa kuin olemista, nauttimista. Tänään ekaa kertaa iski pieni koti-ikävä kun sain video- ja kuvatervehdyksiä. Kasvojen näkeminen ja äänen kuuleminen on ne asiat, joita kaipaan. Äitille ja iskälle terveiset aurinkorannikolle!

Suunnitelmat muuttuu niin kuin pitääkin. Vaihdettiin Montevideon hiekkarannat Mardel Plataan, joka sijaitsee 400 kilometrin päässä Buenosista. Buukattiin itsemme ykkösluokan bussiin kun junia ei tuntunut menemän kuin yöaikaan. 5,5 tunnin ajomatka alkaa olemaan lopuillaan. Bussissa on täysilmastointi ja penkit, jotka taipuu makuuasentoon asti. Lyhyehköjen yöunien takia matka on menny sulavasti kun on pystynyt nukkumaan. Maisemat muistuttaa tällä hetkellä lähinnä pohjanmaan perukoita: suoraa tietä ja savannia. Kai tässä piakkoin kaupungin valot ja meri tulee vastaan. Toivotaan ainakin!

Tänään tuli myös ensimmäinen viikko täyteen. Hassua. Kaksi suurkaupunkia tullu lyhyessä ajassa nähtyä. Kaksi täysin erilaista kulttuuria. Tykkään molemmista. Buenosissa haasteena on ollut vain kieli. Marja on onneksi hablannu espanjaa, joten ollaan saatu ravintolasta muutakin kuin polloa ja aquaa. Kielenä espanja tuntuu olevan järkeenkäyvä, joten uskon sen oppimisen olevan suhkot iisiä. Tässä rustailinkin reissun aikana Espanjaan työhakemusta, joten toivottavasti tuun jo vuoden päästä puhumaan espanjaa itekin.

Tälle viikolle ei olla vielä lyöty mitään sen suurempaa lukkoon. Kelien puolesta on tiedossa vesisadetta muutamalle päivälle, joten tulee nyt kattoa ja tuumailla mitä mahdollisuuksia Mardel Plata tarjoaa. Joku taiskin bussissa huudella auringonlaskun perään viinillä höystettynä.

Karambaa! Täällä paistaa aurinko kaverit. Vihdoinkin meikäläisen valkonen kankku alkaa saamaan väriä. Vietettiin porukalla yksi päivä kokonaan puistossa aurinkoa ottaen. Teki kutaa jokaiselle rauhottua hetkeksi paikoilleen. Buenosista ei löydy yhtään rantaa, joten jengi hengailee puistoissa ja terasseilla paljon. Täällä on muuten tällä hetkellä kesälomakausi meneillään. Moni kauppa ja ravintola onkin laittanut lapun luukulle ”closed”. Taloudellinen tilanne on myös ajanut ahtaalle täällä täkäläiset yrittäjät. Esimerkiksi ruokakaupan löytäminen on monen korttelin koluamisen takana. Samoin hyvät ravintolat on kiven alla. Hinnat tuntuu olevan korkeammat lomakauden takia tällä hetkellä. Kadut on täällä täynnä makeita värikkäitä graffitteja. Samoin osa seinistä on vuorattu monilla julisteilla. Pähee meininki ja ihmiset vaan vislailee meiän mimmeille. Blondit kaunottaret on täällä yhtä palvottu nähtävyys kuin Castro Kuubassa tai Tukiainen baarijonossa.

Avasin eilen ekan kerran Coelhon Alefin, jonka otin reissulukemiseksi. Oon miettinyt paljon matkalla olemista. ”Ymmärrä mitä tapahtuu sinulle, niin saat tietää mitä tapahtuu kaikille muille”. En oo vielä ymmärtänyt tätä. Eilen Ninan kanssa nautittiin tangotunti ja sen päätteeksi päästiin näkemään perinteikästä Argentiinalaista tangoa. ”Don’t cry for me Argentina”. Hetki oli mieleenpainuva. Oon Argentiinassa! Oon reissussa. Välillä on haastavaa ymmärtää tätä ja elää tässä ja nyt. Tässä ja nyt on kaikki mitä oon elänyt ja mitä vielä elän. Hetkessä eläminen ja tarttuminen on antanut paljon jo nyt täällä. Kun kulkee mieli avoinna, löytää itsensä usein muualta kuin ajattelemasta huomista.

Tänään matka jatkuu suunnitelmista poiketen Mar del Plataan, julkkisten suosimaan rantakaupunkiin.