Terveiset Ranongin satamakylästä! Matka Ko Phayamin saarelle on lauttamatkaa vaille valmis. Saavuin aamusta ennen kukon kiekaisua Bangkokista Ranongiin, ja kolme tuntia myöhemmin pääsin vihdoin nauttimaan aamun ensimmäisen kupin kahvia, kun kahvilat avasivat ovensa. Bussimatkan piti kestää 10-12 tuntia, mutta olimmekin hyvissä ajoin perillä 9 tunnin matkustamisen jälkeen. En sanoisi, että yön aikana tuli nukuttua kovinkaan syvää unta, sillä samaan aikaan, kun näin unia, tiedostin erittäin hyvin istuimen käsinojan alaselässäni.

Bangkok oli reissuni aloitus kohde, jossa halusin viettää useamman päivän metsästäen shortseja (Suomesta oli vaikea löytää tähän aikaan vuodesta shortseja ja kesävaatteeni ovat varaston pohjalla) ja levätä pitkän lennon jäljiltä. Saksalainen reppureissaaja, johon törmäsin heti hostellissa, oli ensimmäistä kertaa Bangkokissa ja Kaakkois-Aasiassa. Hän kyseli, kuinka pitkään Bangkokissa kannattaa viettää aikaa.

Näin reissun alkutaipaleella en välttämättä suosittele paria päivää enempää Bangkokissa. Mieluummin ottaisin sen muutaman päivän ekstraa reissun loppupäästä, jos satut lentämään Bangkokista takaisin kotia. Rinkkaa tai matkalaukkua ei niinkään kannata täyttää reissun alkuvaiheessa, vaan jos on tarvetta ostaa tuliaisia, samat tuotteet odottavat varmasti sinua vuodesta toiseen Bangkokin markkinoilla.

Monen mielestä Bangkok on yksi kaaos. Itselleni se on enempi hallittu kaaos. Se on aina mihin vertaa. Jakartassa ja Hanoissa käyneenä, ne ovat kaaoksia. Singaporeen, joka on loistava lomakohde, jos haluaa siis lomailla aasialaisesta elämäntyylistä, on Bangkokiin verrattuna paljon sliipatumpia ja ehkä hieman hengettömämpi. Ja älkää ymmärtäkö väärin, rakastan Singaporea. Siellä on ainoastaan haastavampi löytää mielikuvia vastaavaa aasialaista menoa, kuten edullista katuruokaa ja hyvinkin epämääräisesti toimivaa liikennettä.

Tälle reissulle otin tavoitteeksi löytää aikaa itselleni sekä miettiä suhdetta itseeni. Kulunut vuosi oli aika tapahtumarikas ja sain olla koko vuoden mahtavien tyyppien ympäröimänä. Parisuhde toi myös paljon rakkaudentäyteisiä hetkiä elämääni. Välillä olo tuntuikin aika täydelle ja toisinaan taas yksinäiselle. Enkä tarkoita, etteikö näillekin tunteille olisi oma paikkansa elämässä. Loppuvuodesta kun näin ystävääni, joka on pohtinut paljonkin yksinäisyyden tunteita ja sen eri tasoja ja muotoja. Häneltä tulee aiheeseen liittyen tämän vuoden puolella myös kirjakin, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Häneltä tuli ajatus, että ehkä reissun tuoma etäisyys arkeen, tuo minut lähemmäksi itseäni. Ja näinhän se varmasti on, kun ottaa etäisyyttä ja aikaa itselle, saa myös uutta ajateltavaa.

Jos katson menneitä reissuja, niin sitähän ne ovat tehneet: tuoneet minut lähemmäksi itseäni. Varsinkin edellinen reissu, jolloin täytin 30 vuotta, oli yhdenlainen retriitti vuosikymmenykseltä toiselle. Voihan pojat! Vaikkei reissun päällä tule sen kummemmin ajateltua minkäänlaisia henkisiä matkoja nirvanaan, antaa maiseman vaihtaminen jo itsessään paljon uutta ajateltavaa. Sitä tiedostamatta tulee mietittyä, miksi jokin asia tehdään tietyllä tapaa tai miksi ajattelen jostakin asiasta kuin ajattelen. Kai aistit ovat reissussa eri tavalla vastaanottavaisia kuin tutussa ympäristössä, jossa teemme monia asioita autopilotilla.

Oli miten oli, en ota stressiä sen suhteen, jos en koe ”Aasian taikaa” ja tule ”uutena Joonaksena” takaisin Suomeen. Pääasia, että rusketusrajat löytyvät ja hymy on entistäkin leveämpi.