Vain ääni ratkaisee – myös eduskuntavaaleissa

Kirjoitus on tehty kaupallisessa yhteistyössä SDP:n kanssa.

Olen katsonut viime aikoina aktiivisesti The Voice of Finlandia. Rakastan sitä ensimmäistä osiota, jossa kilpailijat esiintyvät tuomareille, heidän istuessa selkä lavalle päin. Tuossa osiossa kirjaimellisestikin vain ääni ratkaisee. Millään muulla taustatekijällä, kuten ulkonäöllä, iällä, postiosoitteella tai ihonvärillä, ei ole merkitystä.

Entinen kollegani muotoili muutama vuosi sitten hyvin, kuinka vaaleissa äänestämisessä meillä kaikilla on sama määrä valtaa vaikuttaa taustaan katsomatta. Suomen pääministerillä, Supercellin toimitusjohtajalla, lähikaupan kassalla, pitkäaikaistyöttömällä ja minulla on yhtä paljon valtaa vaikuttaa – jokaisella meistä on yksi ääni.

Paljon puhutaan nuorten kiinnostuksesta politiikka kohtaan: onko sitä vai ei? Ilmastomarssi, tasa-arvoisen avioliittolain äänekäs kannattaminen ja kansalaisaloite maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta ovat olleet hyviä esimerkkejä nuorten aktiivisesta toimijuudesta ja kiinnostuksesta politiikkaa eli yhteiskunnallista vaikuttamista kohtaan. Miksei tämän tyyppinen aktiivinen toimijuus kuitenkaan näy nuorten äänestysaktiivisuudessa? Viime eduskuntavaaleissa alle 25-vuotiaista 47% äänesti ja eniten ääniä jäi antamatta alle 20-vuotiaiden ikäryhmästä, noin 36 000 ääntä. Miksi sitten niin moni nuorista jättää äänestämättä?

Iso paha politiikka

Juttelin Snapchatissa seuraajieni kanssa politiikasta ja äänestämättömyydestä. Osalle politiikka näyttäytyy sanahirviönä, jossa kapulakielisyyteen kompastutaan helposti. Osa sanoi aivan suoraan, ettei politiikka kiinnosta lainkaan ja tuskin asiat kuitenkaan muuttuvat. ”Aluksi luvataan kuu ja tähdet taivaalta, muttei mitään kuitenkaan tehdä, kun tullaan valituksi”, näin kuvaili eräs seuraajani.

Kun puhutaan politiikasta, mistä silloin edes puhutaan? Yksinkertaisimmillaan politiikassahan on kyse mielipiteistä, joita jokaisella meillä riittää. Onko joukkoliikenne kallista? Tulisiko koulutuksen, ehkäisyn tai kuukautissuojien olla maksuttomia? Minkä ikäisenä ajokortin voi hankkia? Miten ilmastonmuutosta tulisi hidastaa? Pitäisikö kouluissa olla enemmän kasvisruokaa? Epätasa-arvoistaako armeija? Tulisiko sen olla pakollinen myös naisille? Onko asumiskustannukset nousseet liian korkeiksi? Pitäisikö leipäjonoja lyhentää?

Politiikka on läsnä jatkuvasti myös arjessa. Esimerkiksi päivittäiset ostopäätöksemme ovat vaikuttamista. Ostanko lihan sijaan tofua tai valitsenko ostopaikaksi Facebookin kierrätysryhmän sen sijaan, että ostaisin vaatteet uutena kansainvälisestä vaateyhtiöstä? Sähkösopimuksen vaihtaminen tuulivoimaan on vaikuttamista sekin. Monesti politiikka koetaan kuitenkin etäiseksi asiaksi. Asiaksi, joka ei kosketa minua. Isossa kuvassa asian laita saattaa helpostikin tuntua juuri tuolta. Kun asiaa aletaan pilkkoa pienemmiksi palasiksi ja konkretisoida, huomaamme, miten politiikka koskettaakin meitä. Esimerkiksi itse en osaa sanoa, mihin suuntaan suomalaista koulutuspolitiikkaa tulisi viedä, mutta jos kysytään, tulisiko 2. asteen koulutuksen olla maksuton, tiedän kantani tähän hyvinkin selkeästi: tulisi olla! Onkin hyvä muistaa, että kaikesta ei tarvitse tietää kaikkea voidakseen äänestää. On tärkeää olla armollinen itseään kohtaan ja jättää turha soimaaminen pois ja luottaa siihen tietämykseen, joka meissä jokaisessa on.

Kaveria ei jätetä!

Suomalaisten mielestä hallituksen tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi tulisi nousta sosiaali- ja terveyspolitiikka, työllisyys ja koulutus sekä talous- ja veropolitiikka. Nuorille taas tärkein kehittämisen kohde on ympäristö- ja ilmastopolitiikka. Jos puolet nuorista jättää äänestämättä, ympäristö- ja ilmastopolitiikka voi siis jäädä pahasti taka-alalle eduskunnassa. Äänestämättä jättämisestä voi helposti tulla myös tapa: jos jättää äänestämättä ensimmäisen kerran, on todennäköistä, ettei äänestä myöhemminkään suurempi.

Kelatkaa, jos joka toinen nuori ottaisi oman ikäisen ystävänsä mukaan vaaliuurnille, nousisi nuorten äänestysprosentti korkeammaksi kuin viime vaalien kokonaisäänestysprosentti. Voisin vannoa eduskunnan näyttävän erilaiselta, jos näin kävisi. Ainakin valittujen joukossa olisi enemmän nuorten asioita ajavia edustajia ja kenties nuorempia kansanedustajia.

Miltä kuulostaa, jos tänä vuonna otetaan kaveri mukaan vaaliuurnille? Sen sijaan, että mentäisiin yksin tai pohdittaisiin menemistä, otettaisiin kaveri mukaan. Ehkä ehdokkaan valitsemiseenkin saisi apua, kun juttelee aiheesta toisen kanssa. Tämä jos joku olisi vaikuttavaa ja yhteiskunnallisesti tärkeää. Äänestämisen jälkeen voi sitten yhdessä käydä vaalikahveilla tai -olusilla.

Miten valita ehdokas?

”No mistä sitä pitäis tietää ketä äänestää?”. Erittäin hyvä kysymys!

Antamalla äänen ehdokkaalle, annat äänen myös puolueelle. Eduskuntaanhan ei valita eniten ääniä saaneet, vaan Suomessa on käytössä suhteellinen vaalitapa. Läpimenoon vaikuttaa omien äänien lisäksi siis koko ryhmän saadut äänet. Yle Oppiminen on vääntänyt rautalangasta tosi selkeästi, mitä tämä tarkoittaa konkreettisesti. Jopa tällainen palikka kuin minä, ymmärsi muutaman harjoitteen jälkeen, miten homma toimii.

Jos ehdokkaan löytäminen tuntuu vaikealta, kannattaa lähestyä asiaa puolueen kautta. Listaa itsellesi kolme tärkeintä asiaa, joihin haluat muutoksen yhteiskunnassamme. Itselleni nämä asiat ovat tasa-arvo, koulutus ja ilmasto. Tasa-arvo on laaja aihealue, joten sitä voi pilkkoa vielä pienempiin osiin, kuten heikommassa asemassa olevien aseman parantaminen. Näiden teemojen tai arvojen pohjalta on paljon helpompi katsoa, mitkä puolueet edistävät tämän tyyppisiä asioita parhaiten. Ei hätää, jos et kuitenkaan löydä itseäsi poliittiselta kartalta. Ehdokas voi löytyä myös sitoutumattomista. Äänestäminen ei myöskään sido sinua mihinkään puolueeseen.

Kun olet löytänyt suuntaa antavasti, mitä puoluetta tai puolueita voisit äänestää, on huomattavasti vähemmän ehdokasvaihtoehtoja katsottavana. Täydellistä ehdokasta tai puoluetta voi olla vaikea löytää. Itse tähtään parhaaseen mahdolliseen vaihtoehtoon, mikä käytännössä tarkoittaa jonkinlaisia kompromisseja. Yksikään puolue tai ehdokas ei täysin aja kaikkia niitä asioita, joita haluaisin ajettavan, jolloin asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen. Ei siis kannata ottaa painetta, jos täysin sopivaa ehdokasta tai puoluetta ei löydy. Joskus voi myös miettiä, mikä on paras mahdollinen valinta tässä hetkessä. Toisinaan taas voi löytyä aivan täydellinenkin match ehdokkaan kanssa.

Valintaa helpottamaan on tehty vaalikoneita, joiden kysymyksistä puoliin itse tosin vastaan ”en osaa sanoa”. Vaalikoneiden tehtävä ei ole antaa sinulle oikeaa ehdokasta, vaan tarjoilla sopivimpia ehdokkaita. Yle Kioskin vaalibotti on kiva uusi tuulahdus isojen vaalikoneiden joukossa. Erityisesti nuorille räätälöity kone auttoi ainakin minua oman ehdokkaan löytämisessä. Vaalibotin kanssa ei tullut ohitettua yhtään kysymystä, sillä aiheet koskettivat suurimmaksi osaksi elämääni. Toki on hyvä muistaa, että ”en osaa sanoa” on hyvä vastaus muiden joukossa.

Anna äänesi tulla kuulluksi

Vaikka vaalit ovat vakavasti otettava asia, ei kuitenkaan kannata etsiä ehdokasta tai äänestää hampaat irvessä. Täydellisyyttä on turha hakea, ja on hyvä muistaa, että jokaisella meillä on yhtäläinen oikeus äänestää, olivat tietomme politiikasta minkä tasoiset tahansa.

Niin kuin The Voice of Finlandin suorissa TV-lähetyksissäkin, jokainen ääni ratkaisee. Käytä siis ääntäsi! Ennakkoäänestys on 3.-9.4. ja itse vaalipäivä 14.4.2019. #kaveriaEIjätetä

Kuvat Omar El Mrabt