Hyvää ja värikästä Pride-kuukautta! Olkoon kuukausi hyvä muistutus meille, kuinka tasa-arvotyö on vielä kesken ja se vaatii joka päiväsiä tekoja meiltä. Sekä asennetyötä ennen kaikkea.
Tampereen nuorisotyön kentällä on huomattu, että usein nuoret pelkäävät ottaa puheeksi oman sukupuolen tai seksuaalisuuden aikuisten kanssa. Monen nuoren mielen päällä on ajatus, mitä mieltä vanhempani ovat homoudestani. Aikuiset, tai ainakin moni aikuinen, taas haluavat olla tukena lapselleen, mutta tuen sanoittaminen voi olla toisinaan vaikeaa tai koetaan, että tekojen kautta nuoret kyllä tunnistavat, että heistä välitetään juuri sellaisena kuin he ovat.
Itse myös tiesin, että vanhempani välittävät minusta, tykkäsin sitten tytöistä tai pojista. Tästä ei ollut epäselvyyttä, vaikkakin sitä ei koskaan sanoitettu meillä kotona ääneen. Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi varmasti ollut helpompaa tutustua itseensä ja tulla sinuiksi itseni kanssa, jos aihetta olisi käsitelty enemmän ääneen vanhempieni ja sisarusten kesken. Ja kun puhun aiheesta, niin tarkoitan seksuaalisuutta, en pelkästään homoutta.
Lue myös Missä vaiheessa huomasin olevani homo.
Pride on hyvää ja jokseenkin turvallista aikaa myös teille heterovanhemmille ottaa aihe esiin nuorten parissa. Puhua seksuaalisuudesta ja sen moninaisuudesta. Luoda turvallisia tiloja nuorille. Sanoittaa ääneen sen, minkä normaalisti teoilla ja läsnäololla osoitatte nuorille.
Me ei olla meidän perheessä puhuttu minun seksuaalisuudestani ennen tätä päivää. Tosin ei meidän perheessä ole puhuttu sisarustenkaan seksuaalisuudesta aikaisemmin. Aihe on vaikea, mutta myös hetero-olettamuksia täynnä. Halutaan äitini kanssa olla tsemppaamassa teitä puhumaan aiheesta ääneen. Itselleni tuli sellainen fiilis tätä kirjoitusta tehdessä, että jes me pystyttiin! Toivottavasti tekin pystytte.
Lähetin äidilleni ison kasan kysymyksiä, jotka liittyvät jollain tapaa homouteeni, ja hän vastaa kysymyksiin seksuaalivähemmistöön kuuluvan lapsen äitinä.
Mitä mieltä vanhempani ovat homoudesta? Äiti vastaa
Olen hyvin otettu, että Joonas pyysi minua vanhempana kertomaan omia tuntemuksiani homoudesta ja siihen liittyvistä tuntemuksistani. Toivon, että näistä ajatuksista on jotain niille vanhemmille, jotka miettivät miten suhtautua, kun oma lapsi kertoo seksuaalisesta suuntautumisestaan.
Mitkä oli ensimmäiset tuntemukset, kun lapsi kertoi omasta homoudesta?
Joonas kertoi minulle kasvotusten matkalla Jyväskylän rautatieasemalta kotiin Korpilahdelle omasta seurustelukumppanistaan ja hän on ihastunut ihmiseen, ei sukupuoleen ja en kyllä ns. kauhistunut enkä pudonnut pallilta, koska tiesin sisimmässäni ja äidin vaistoa seuraten, että Joonas on ihastunut samaa sukupuolta olevaan ihmiseen. Olin tosi onnellinen, että sain tietää Joonakselta itseltään. Olin myös helpottunut Joonaksen puolesta, että hän kertoi sen, sillä oli varmaan itsekin helpottunut, että saimme perheenä tietää asiasta.
Uskotko vanhempana, että jokainen huoltaja voi rakastaan lastaan juuri sellaisena kun on?
Uskon, että vanhempana voin rakastaa lastani juuri sellaisena kuin hän on ja nyt jälkikäteen tutustuttuani Yaeliin, se vain vahvistui. Aika muuttuu niin myös minäkin, ainakin tämän asian suhteen.
Oliko lapsesi seksuaalisuus helppo hyväksyä?
Lapseni seksuaalisuus oli meidän koko perheen helppoa hyväksyä. Olemme aina olleet tiivis perheyhteisö ja kaikkien ”elämänkumppanit” ovat olleet sydämellisiä valintoja, niin myös Joonaksen.
Mietitkö mitä muut ajattelevat lapsesi seksuaalisuudesta?
Ihmiset ajattelevat jokainen omilla ”avoillaan” ja en ole sitä kokenut mitenkään tärkeäksi mitä muut ovat mieltä. Aina löytyy ihmisiä joille asia on kielteinen.
Oletko saanut kommentteja perheen ulkopuolisilta lapsenne seksuaalisesta suuntautumisesta? Kysyykö ihmiset tyhmiä kysymyksiä, kuten ”millaista on olla homon äiti?”
Vain positiviisia kommentteja on tullut vastaan ja toivon, että jos sinä itse olet avoin asian suhteen, niin kyllä ystäväpiirikin on. Minun kohdallani ei ystäväpiirini ole kyseenalaistanut asiaa ja se kuvastaa heissä hyväksyntää ja sivistyneisyyttä.
Muilla kommenteilla ei ole väliä minun elämässäni. Se, että lapsi on onnellinen asian kanssa, niin olen minäkin.
Jouduitko kohtaamaan vaikeita tunteita liittyen omiin mahdollisiin ennakkoluuloihin seksuaalivähemmistöjä kohtaan?
En ole mielestäni kokenut vaikeita tunteita liittyen ennakkoluuloihin seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Kaikilla on oma ihmisarvonsa ja sen kunnioittaminen on arvossa arvaamattomissa.
Mikä olisi hyvä tapa kertoa vanhemmille kuuluvan sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön?
Minusta jokainen voi valita oman tavan ilmaista ja kertoa vanhemmilleen kuuluvansa sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön. Tai olla kuulumatta ja kertoa, kuinka on ihastunut muuta kuin omaa sukupuolta kohtaan. Itse olen tosi iloinen, että Joonas kertoi sen kasvotusten!
Onko lapsenne seksuaalisella suuntautumisella väliä?
Ei seksuaalisella suuntautumisella ole merkitys, jos vain tiedät, että lapsesi valinta on hänen omansa ja hän on onnellinen.
Miksi lapsen seksuaaliseen suuntautumiseen on vaikea suhtautua, jos se poikkeaa heteronormista?
Se on aika syvällä meissä ihmisissä tuo ajattelutapa, että on vain mies ja nainen, ei nainen ja nainen, eikä mies ja mies. Mutta maailma muuttuu onneksi tämän asian suhteen parempaan päin kuin 50 vuotta sitten. Haluan myös muistuttaa, että sinä voit myös vaikuttaa siihen, miten muutat omia asenteitasi.
Onko suhtautumisesi muuttunut seksuaalivähemmistöihin sen jälkeen, kun lapsesi kertoi olevansa homo?
Ystäväpiirini on aina kuulunut myös muita hyviä tyyppejä, jotka kuuluvat vähemmistöihin, kuten myös seksuaalivähemmistöön. He ovat ja tulevat olemaan osa minun elämääni.
Olitko huomioinut kasvatuksessa avoimen ilmapiirin eri seksuaalisia suuntautumisia kohtaan?
Minusta meidän perheyhteisössä on aina yritetty kunnioittaa muita ihmisiä ja käyttäytyä heitä kohtaan niin kuin toivoisimme heidän kohtelevan meitä.
Itse tulen vähemmistöperheestä, vanhempani olivat kuuroja ja äidinkieleni oli viittomakieli. Muiden ihmisten suhtautuminen perheeseeni oli välillä vähemmän asiallista. Tästäkin huolimatta, ja ehkä juuri tämän takia, koen oman perhetaustani olevan rikkaus elämässäni, josta ammennan tähän päivään.
Mitä tunteita sinussa herää, kun homoilla on suurempi todennäköisyys kokea väkivaltaa kuin heteroilla?
Osalla ihmisistä tuntuu olevan tapana uhkailla vähemmistöjä ei toivotulla tavalla. Tämä on tuomittavaa ja olen surullinen uhkailua kohtaavien puolesta.
Mitä haluat sanoa muille vanhemmille, jotka pohtivat kuinka tukea lapsen seksuaalista kasvua?
Rakastakaa ja tukekaa lastanne heidän valinnoissaan, koskee se sitten seksuaalista kasvua tai ammatinvalintaa. Pääasia, että lapset itse rakastavat valintojaan ja ottavat myös vastuun niistä.
Miltä tuntuu, kun lapsi on hetero?
🙂 ??? Samalle kuin tuolla aikaisemmassa mainitsemassani kommentissa.
Muita aiheeseen liittyviä kirjoituksia:
Homo tai hetero, asia ei kuulu sinulle!
