homoseksuaalisuus

Häpeällä kuorrutettu homoseksi

Ajatuksia ja kuulumisia elämästä6 kommenttia

Laitamme viestiä anonyymisti. Sovimme paikan ja ajan. Saavun hänen luokseen. Emme vaihda sanoja vaan ryhdymme suoraan hommiin. Kiihkeästi. Toisinaan ilman suurta kiihkoa. Vain seksiä. Puhdasta nautintoa. Nautimme, jonka jälkeen poistun paikalta. Näimme uudestaan, jos näemme. Harvemmin kuitenkaan näimme toisten.

Häpeä taas oli joka kerta vastassa. Kerrasta toiseen.

Joka helvetin kerta.

Homoseksi ilman häpeää oli vierasta itselleni. Häpesin itseäni ja sitä mitä tein. Onnekseni häpeä oli minun. Kukaan ulkopuolinen ei nähnyt sitä, koska kaikki oli anonyymia tai ainakin kahdenkeskeistä. Hyvin peiteltyä. Ulkomailla seksin harrastaminen oli taas vapaampaa. Ihmiset olivat ohikulkumatkalla, minä mukaan lukien. Olin myös eri yhteiskunnassa: eri normit, eri moraalikäsitys. Se mikä tapahtui reissussa, jäi myös reissuun. Toki häpeä kaivoi tiensä esiin maanosaan katsomatta, ei tosin niin vahvana kuin Pohjolassa. Häpeä oli opittua meillä kautta historian. Ehkä muuallakin, mutta siitä en tiennyt. Tiesin, mitä se on Suomessa. 

Seksuaalinen itsetuntemukseni oli rakentunut vuosien aikana ja häpeä kuului osaksi miesten välistä seksiä. Cruising-kulttuuri on osa homoskeneä. Kun seksiä ei ole laillisesti saanut harrastaa, on sitä harrastettu salaa, piilossa yhteiskunnan katseilta ja tuomitsemiselta. Vaikka nykyään lainsäädäntö antaa myöten miesten välisen seksin, asenteet ovat yhä olemassa.

”Ihmisen kehityksessä kasvuajan kokemukset muovaavat sisäistä seksuaalisuutta, jota aikuisena toteutamme omassa elämässämme ja parisuhteessamme. Häpeä aiheuttaa kontrollia ja kontrolli seksin aikana estää usein esimerkiksi vapaan nautinnon. Halusta, kiihottumisesta ja nautinnosta voi syntyä häpeän tunne.”

Väestöliitto

Olin 30 vuoden paremmalla puolen, kun harrastin ensimmäistä kertaa seksiä miehen kanssa ilman häpeää. Yhtenä kertana häpeä ei saapunut enää paikan päälle tuomitsemaan minua, sammuttamaan seksin tuomaa iloa ja nautinnon kokemusta. Se oli vapauttavaa. Tällaistako seksi voi myös olla, mietin.

Noin kymmenen vuoden ja usean seksikerran jälkeen pääsin irti häpeästä. Siitä häpeäloukusta, joka kytkeytyy meidän moraalikäsitykseen.

Kymmenen vuotta.

Häpeällä kuorrutettu homoseksi, pesojoonas, uhana design

En ole suoranaisesti kokenut tuntemattomien ihmisten katseita seksikertojeni jälkeen. Tunsin kylläkin katseet mielessäni, kun suuntasin vieraan ihmisen makkarista takaisin kotiini pesemään itsestäni kaiken ”lian” pois. Eihän kukaan ulkopuolinen ratikassa tai kadulla edes tiennyt minun harrastaneeni seksiä toisen miehen kanssa juuri ennen kyytiin nousemista. Ajattelin, että jos he vain tietäisivät, hämmentäisin heitä ja tekisin heidän olonsa epämukaviksi. Ja enhän minä sitä halunnut. Oli helpompi ottaa vastuu muiden tunteista ja omista teoista kuin vaatia oikeutta omalle nautinnolle. 

Ihmisillä saattaa olla mitä erikoisempia käsityksiä miesten välisestä seksistä. Kuin nuolisi auringossa pehmenyttä tikkaria. Suklaajuna. Exit only. Nyrkkiä sisään ja ulos. Jotain pervoa. Nahkaa ja kapuloita. Ei niinkään kaunista, intiimiä ja nautinnollista. Syy tähän on varmastikin ihmisten tietämättömyys ja historian painolasti, opitut asenteet. Joten on ollut turvallisempaa peittää osa omaa seksuaalisuutta niin ettei se näkisi päivänvaloa ja joutuisi selittelemään. Toisin sanoen, tehdä asioita salassa, ilman ulkopuolisten tuomitsemista vaikkakin häpeän kera. Himo voittaa häpeän, ainakin hetkellisesti.

Kymmenen vuotta kuulostaa pitkälle ajalle, mutta samaan aikaan toppuutan itseäni ja mietin, että onneksi nyt jo. Nyt ymmärrän, ettei minussa olekaan vikaa, vaikken harrasta seksiä parisuhteessa naisen kanssa. Kelpaan tällaisena. En olekaan tehnyt mitään väärää nauttimalla seksuaalisuudestani sellaisena kuin se minussa on. Häpeä ei itse asiassa ollutkaan minussa, eikä se ollut minun, vaikka näin oli annettu ymmärtää ja sysätty päälleni.

Häpeällä kuorrutettu homoseksi, pesojoonas, uhana design

Häpeällä kuorrutettu homoseksi, jonka kuorruttajana media toimii

Luin kesällä iltapäivälehden tekemiä juttuja ”dildometsästä”. Paikasta, jossa miehet harrastavat salaa seksiä keskenään. Paikalta oli löydetty patjoja, lehtiä ja ilmeisesti myös dildoja, joista saatiin kivan raflaava otsikko. Jutuissa viitattiin ”homoparkkiin”, Isokyrön alueen häpeäpilkkuun. Iltasanomat jopa lähettivät ”toimittajan” paikan päälle ihmettelemään paikkaa. Paikkaa, joka on juurikin sen salaisen sijainnin takia monille miehille turvallinen ympäristö toteuttaa seksuaalisuuttaan piilossa yhteiskunnan tuomitsevilta katseilta. Nauttia seksistä, kylläkin sillä uhalla, että jäävät kiinni ja menettävät kasvonsa. Alue on skutsissa, joten tuskinpa se, mitä siellä on tapahtunut, on haitannut tai satuttanut ketään ulkopuolisia. Tuskin ainakaan niin montaa, kuin tämän tyyppiset uutisoinnit satuttavat.

Jutun toimittelija tuskin itse on mikään homoseksin ystävä tai asiantuntija. Juttu on tuttuun ja totuttuun tapaan kirjoitettu hyvinkin asenteellisesti. Siihen on haastateltu pienen kylän ”Esson parlamentin” jäseniä, joiden röhinän voi kuulla heidän kommenteistaan. ”Uutisoinnissa” oikein mässäillään homojen kustannuksella niin, että hetero-oletettu voi tuntea itsensä paremmaksi. Juttu loppuu seuraavanlaisesti: 

”Superpesiksessä pelaava JymyJussit on siis osittain Alapään Koiton hedelmä.

Tällä seikalla ei ole toki enää mitään tekemistä dildometsän kanssa.”

Hoh hoijaa.

Ajattelin, että olisin antanut palautetta iltapäivälehdille asiasta, mutta en vaan jaksanut. En saatana jaksa aina olla antamassa palautetta ja kehittämässä Suomen suurimpien mediatalojen osaamista seksuaalivähemmistöistä. Homoseksin negatiivinen uutisointi on arkea Suomessa. Pari kertaa vuoteen päästään kirjoittamaan ”suklaajunista” ja ”dildometsistä”. Antamaan kiekko lapaan pohjanmaalaisen kylän heteroukoille, jotka ovat kärppänä Facebookissa kertomassa, kuinka sairasta jengiä homot ovat.  Homoseksi loistaa poissaolollaan, kun puhutaan iltapäivälehtien seksivinkeistä, -asennoista tai -fantasioista. Heteroseksistä kerrotaan nautinnon ja sen maksimoimisen kautta. Fantasioina, villeinä kesäöinä ja rohkeina kokeiluina.

Sen sijaan, että iltapäivälehtien toimittajat olisivat ruokkineet omaa uteliaisuuttaan ja tuottaneet heteroille lisää naurunaiheita, olisivat he voineet pureutua häpeään, mikä todennäköisesti on johtanut miehet anonyymeinä ”dildometsään”. Etsinyt vastausta vaikka seuraaviin asioihin: Missä kohtaa yhteiskunnassa ollaan menty vikaan, kun seksiä tulee mennä harrastamaan anonyymina metsään (toki jos se on se juttu, niin fine!)? Miksi miesten välinen seksi nähdään yhä homojen välisenä nautintona? Miksi toimittaja ei kysynyt Esson baarissa olevilta miehiltä, miten he omassa ympäristössään lisäävät hyväksyntää seksuaalisuuden kirjoa kohtaan tai sitä, miten heidän perheessä keskustellaan nuorten kanssa seksuaalisuudesta ja seksistä. Siitä, että seksi on muutakin kuin naisen ja miehen välinen yhdyntä. Tai toimittaja olisi voinut vaikka avata pandoran lippaan ja selvittää, miksi katsomme kapeakatseisesti parisuhteen ulkopuolista seksiä? Olettaen, että osa ”dildometsän” asukkaista on heterosuhteessa olevia ukkomiehiä, jotka haluavat myös muutakin, mitä kotona saavat.

Jos näin ”syväluotaavaan” journalismiin ei toimituksessa ole osaamista, voidaan palata tuttujen otsikoiden äärelle ja kirjoittaa jatkossa juttuja miesten välisistä fantasioista, seksiasennoista tai millaisia seuranhakualustoja meillä on miehille. Avartaa lukijoita tai antaa tilaa sateenkaarimiehille kertomalla, että miehetkin fantasioivat miehistä, harrastavat muissakin asennoissa seksiä kuin takaapäin tai käyttävät Tinderiä löytääkseen unelmien prinssin. Miksi uutismedioiden on vaikea puhua miesten välisestä seksuaaliterveydestä, seksuaalisesta itsetunnosta?

Tai toimittaja olisi vaan voinut jättää lähtemättä Tampereelta Pohjanmaalle ja katsoa vaikka Netflixistä Sex Educationin.

Häpeästä irti

Tällaiset uutisoinnit ovat osasyy häpeääni. ”Dildometsää” lukiessani häpeä valtaa taas mieleni. Kuulen kaiken sen naurun ja ulkopuolisten tuomitsemisen mielessäni, minkä se on aiheuttanut monissa lukijoissa. Dildometsä on yhtä kuin minä, ajattelen. Ihmiset nauravat dildometsälle, he nauravat minulle. Luen jodelista kuinka joukko homoja kertoo häpeävänsä homoja. Ei. Kenenkään ei tule hävetä omaa seksuaalisuuttaan. Suomen metsissä tuhannet heterotkin harrastavat seksiä. Heistä ei vaan uutisoida.

Kumma kyllä, tällaista homoihin kohdistuvaa uutisointia ei nähdä vahingollisena. Mutta se nähdään vahingollisena, että joku marjastaja saattaa törmätä metsässä seksiä harrastaviin miehiin. 

Saattaa törmätä.

Häpeällä kuorrutettu homoseksi, pesojoonas, uhana design

Iltalehden arkistoista löytyi myös juttu häpeästä: ”Häpeä vie ilon seksistä – näin olet hyvä seksikumppani.” Entä jos kuitenkin yhteiskunta ja ennen kaikkea media opettelisi olemaan viemättä iloa seksistä?

Ps. Iltapäivälehtien toimittajat, toivon ettette ota yhteyttä tehdäksenne juttua ”Somevaikuttaja harrasti seksiä ilman häpeää ensimmäisen kerran 30-vuotiaana”. Sen sijaan voitte tehdä juttuja homomiesten seksuaaliterveydestä.

Ps. Suosittelen myös kurkistamaan tämän jutun homoseksistä: Dear Eino, sattuuko eka kerta perseeseen?

Mitä mieltä vanhempani ovat homoudestani?

Vinkit ja vieraskynä4 kommenttia

Hyvää ja värikästä Pride-kuukautta! Olkoon kuukausi hyvä muistutus meille, kuinka tasa-arvotyö on vielä kesken ja se vaatii joka päiväsiä tekoja meiltä. Sekä asennetyötä ennen kaikkea.

Tampereen nuorisotyön kentällä on huomattu, että usein nuoret pelkäävät ottaa puheeksi oman sukupuolen tai seksuaalisuuden aikuisten kanssa. Monen nuoren mielen päällä on ajatus, mitä mieltä vanhempani ovat homoudestani. Aikuiset, tai ainakin moni aikuinen, taas haluavat olla tukena lapselleen, mutta tuen sanoittaminen voi olla toisinaan vaikeaa tai koetaan, että tekojen kautta nuoret kyllä tunnistavat, että heistä välitetään juuri sellaisena kuin he ovat. 

Itse myös tiesin, että vanhempani välittävät minusta, tykkäsin sitten tytöistä tai pojista. Tästä ei ollut epäselvyyttä, vaikkakin sitä ei koskaan sanoitettu meillä kotona ääneen. Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi varmasti ollut helpompaa tutustua itseensä ja tulla sinuiksi itseni kanssa, jos aihetta olisi käsitelty enemmän ääneen vanhempieni ja sisarusten kesken. Ja kun puhun aiheesta, niin tarkoitan seksuaalisuutta, en pelkästään homoutta.

Lue myös Missä vaiheessa huomasin olevani homo.

Pride on hyvää ja jokseenkin turvallista aikaa myös teille heterovanhemmille ottaa aihe esiin nuorten parissa. Puhua seksuaalisuudesta ja sen moninaisuudesta. Luoda turvallisia tiloja nuorille. Sanoittaa ääneen sen, minkä normaalisti teoilla ja läsnäololla osoitatte nuorille.

Me ei olla meidän perheessä puhuttu minun seksuaalisuudestani ennen tätä päivää. Tosin ei meidän perheessä ole puhuttu sisarustenkaan seksuaalisuudesta aikaisemmin. Aihe on vaikea, mutta myös hetero-olettamuksia täynnä. Halutaan äitini kanssa olla tsemppaamassa teitä puhumaan aiheesta ääneen. Itselleni tuli sellainen fiilis tätä kirjoitusta tehdessä, että jes me pystyttiin! Toivottavasti tekin pystytte.

Lähetin äidilleni ison kasan kysymyksiä, jotka liittyvät jollain tapaa homouteeni, ja hän vastaa kysymyksiin seksuaalivähemmistöön kuuluvan lapsen äitinä.

Mitä mieltä vanhempani ovat homoudestani?, pesojoonas, pride, homo

Mitä mieltä vanhempani ovat homoudesta? Äiti vastaa

Olen hyvin otettu, että Joonas pyysi minua vanhempana kertomaan omia tuntemuksiani homoudesta ja siihen liittyvistä tuntemuksistani. Toivon, että näistä ajatuksista on jotain niille vanhemmille, jotka miettivät miten suhtautua, kun oma lapsi kertoo seksuaalisesta suuntautumisestaan.

Mitkä oli ensimmäiset tuntemukset, kun lapsi kertoi omasta homoudesta?

Joonas kertoi minulle kasvotusten matkalla Jyväskylän rautatieasemalta kotiin Korpilahdelle omasta seurustelukumppanistaan ja hän on ihastunut ihmiseen, ei sukupuoleen ja en kyllä ns. kauhistunut enkä pudonnut pallilta, koska tiesin sisimmässäni ja äidin vaistoa seuraten, että Joonas on ihastunut samaa sukupuolta olevaan ihmiseen. Olin tosi onnellinen, että sain tietää Joonakselta itseltään. Olin myös helpottunut Joonaksen puolesta, että hän kertoi sen, sillä oli varmaan itsekin helpottunut, että saimme perheenä tietää asiasta.

Uskotko vanhempana, että jokainen huoltaja voi rakastaan lastaan juuri sellaisena kun on?

Uskon, että vanhempana voin rakastaa lastani juuri sellaisena kuin hän on ja nyt jälkikäteen tutustuttuani Yaeliin, se vain vahvistui. Aika muuttuu niin myös minäkin, ainakin tämän asian suhteen.

Oliko lapsesi seksuaalisuus helppo hyväksyä? 

Lapseni seksuaalisuus oli meidän koko perheen helppoa hyväksyä. Olemme aina olleet tiivis perheyhteisö ja kaikkien ”elämänkumppanit” ovat olleet sydämellisiä valintoja, niin myös Joonaksen.

Mietitkö mitä muut ajattelevat lapsesi seksuaalisuudesta?

Ihmiset ajattelevat jokainen omilla ”avoillaan” ja en ole sitä kokenut mitenkään tärkeäksi mitä muut ovat mieltä. Aina löytyy ihmisiä joille asia on kielteinen.

Oletko saanut kommentteja perheen ulkopuolisilta lapsenne seksuaalisesta suuntautumisesta? Kysyykö ihmiset tyhmiä kysymyksiä, kuten ”millaista on olla homon äiti?”

Vain positiviisia kommentteja on tullut vastaan ja toivon, että jos sinä itse olet avoin asian suhteen, niin kyllä ystäväpiirikin on. Minun kohdallani ei ystäväpiirini ole kyseenalaistanut asiaa ja se kuvastaa heissä hyväksyntää ja sivistyneisyyttä.

Muilla kommenteilla ei ole väliä minun elämässäni. Se, että lapsi on onnellinen asian kanssa, niin olen minäkin.

Jouduitko kohtaamaan vaikeita tunteita liittyen omiin mahdollisiin ennakkoluuloihin seksuaalivähemmistöjä kohtaan?

En ole mielestäni kokenut vaikeita tunteita liittyen ennakkoluuloihin seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Kaikilla on oma ihmisarvonsa ja sen kunnioittaminen on arvossa arvaamattomissa.

Mikä olisi hyvä tapa kertoa vanhemmille kuuluvan sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön?

Minusta jokainen voi valita oman tavan ilmaista ja kertoa vanhemmilleen kuuluvansa sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön. Tai olla kuulumatta ja kertoa, kuinka on ihastunut muuta kuin omaa sukupuolta kohtaan. Itse olen tosi iloinen, että Joonas kertoi sen kasvotusten!

Onko lapsenne seksuaalisella suuntautumisella väliä?

Ei seksuaalisella suuntautumisella ole merkitys, jos vain tiedät, että lapsesi valinta on hänen omansa ja hän on onnellinen.

Mitä mieltä vanhempani ovat homoudestani?, pesojoonas, pride, homo

Miksi lapsen seksuaaliseen suuntautumiseen on vaikea suhtautua, jos se poikkeaa heteronormista?

Se on aika syvällä meissä ihmisissä tuo ajattelutapa, että on vain mies ja nainen, ei nainen ja nainen, eikä mies ja mies. Mutta maailma muuttuu onneksi tämän asian suhteen parempaan päin kuin 50 vuotta sitten. Haluan myös muistuttaa, että sinä voit myös vaikuttaa siihen, miten muutat omia asenteitasi.

Onko suhtautumisesi muuttunut seksuaalivähemmistöihin sen jälkeen, kun lapsesi kertoi olevansa homo?

Ystäväpiirini on aina kuulunut myös muita hyviä tyyppejä, jotka kuuluvat vähemmistöihin, kuten myös seksuaalivähemmistöön. He ovat ja tulevat olemaan osa minun elämääni.

Olitko huomioinut kasvatuksessa avoimen ilmapiirin eri seksuaalisia suuntautumisia kohtaan?

Minusta meidän perheyhteisössä on aina yritetty kunnioittaa muita ihmisiä ja käyttäytyä heitä kohtaan niin kuin toivoisimme heidän kohtelevan meitä.

Itse tulen vähemmistöperheestä, vanhempani olivat kuuroja ja äidinkieleni oli viittomakieli. Muiden ihmisten suhtautuminen perheeseeni oli välillä vähemmän asiallista. Tästäkin huolimatta, ja ehkä juuri tämän takia, koen oman perhetaustani olevan rikkaus elämässäni, josta ammennan tähän päivään.

Mitä tunteita sinussa herää, kun homoilla on suurempi todennäköisyys kokea väkivaltaa kuin heteroilla?

Osalla ihmisistä tuntuu olevan tapana uhkailla vähemmistöjä ei toivotulla tavalla. Tämä on tuomittavaa ja olen surullinen uhkailua kohtaavien puolesta.

Mitä haluat sanoa muille vanhemmille, jotka pohtivat kuinka tukea lapsen seksuaalista kasvua?

Rakastakaa ja tukekaa lastanne heidän valinnoissaan, koskee se sitten seksuaalista kasvua tai ammatinvalintaa. Pääasia, että lapset itse rakastavat valintojaan ja ottavat myös vastuun niistä.

Miltä tuntuu, kun lapsi on hetero?

🙂 ??? Samalle kuin tuolla aikaisemmassa mainitsemassani kommentissa.

Muita aiheeseen liittyviä kirjoituksia:

Homo tai hetero, asia ei kuulu sinulle!

Miten tulin kaapista ulos?

Dear Eino, sattuuko eka kerta perseeseen?

Räntäisen rakkauspäiväkirjan merkintöjä

Miesten välinen rakkaus – Onko se totta?

Miehisyys4 kommenttia

Katsoin viikonloppuna Areenasta vanhoja SuomiLove-jaksoja täyttääkseni romantiikanjanoisen sydämeni. Ohjelma on parasta huumetta (ja terapiaa). Hyvää mieltä, pakahduksen tunteita ja välittämistä, muun muassa näistä tunteista on SuomiLove tehty.

Viikko sitten ilmestynyt Sannin jakso kosketti erityisesti. Alkuun olin hämilläni, miten oikein reagoin niin voimakkaasti näkemääni. Itku ja hämmennys olivat päällimmäiset tunteeni. Niiden alta paljastui jotain haurasta, jotain mitä yrittää suojella ja peitellä, nimittäin hyväksynnän hakeminen. Nimenomaan hyväksynnän saaminen omalle rakkaudelle, miesten välinen rakkaus,k ulkopuolisilta.

Jaksossa David yllätti puolisonsa Jessen. Pari on tutustunut Internetin välityksellä vuonna 2016 ja vuosien seurustelun jälkeen David muutti Suomeen puolisonsa luo. Jokainen rakkaustarina on aina omanlaisensa, meidän oli tällainen, ja heidän tarinansa on yksi muiden joukossa. Se miksi sydämessäni läikähti kovaa ja urakalla, oli miesten välisen romantiikan näyttäminen ilman selviytymistä ja kansan rakastamia taisteluita. Siinä he olivat, koko kansan edessä tunnustamassa rakkauttaan ja kertomassa tavallisen tuntuisen rakkaustarinan. Toinen miehistä pidätti itkua kertoessaan puolison olevan koko maailma hänelle. Nuo kliseiset sanat on totuttu kuulemaan heterojen suusta tuhannet ja tuhannet kerrat. Nyt myös ensimmäistä kertaa homojen suusta, ainakin itselleni.

Jo se, että menee TV-kameroiden eteen, on rohkeinta ikinä. Ihailen ohjelmaan lähtevien rohkeutta ja heittäytymistä. Lisäihailua tähän tuo se, että menee seksuaalivähemmistöön kuuluvana studioon tietämättä, miten ihmiset mahdollisesti reagoivat, on jotain, minkä kohdalla pysähdyin pohtimaan, onko tämä edes totta. Onko tämä todellista vai näyteltyä? Olin ihmeissäni ja samalla vaikuttunut.

Miesten välinen rakkaus, pesojoonas, homoseksuaalisuus, homo

Jatkuvien katseiden alla

Kun aloin tapailemaan Yaelia, päätin, etten kysy keneltäkään lupaa meidän olemassaololle. Jos haluan pitää toista kädestä kiinni, pidän. Jos haluan jakaa romanttisen kuvan meistä sosiaalisessa mediassa, jaan sen. Kun esittelen puolisoni ystäville ja sukulaisille, en kysele heiltä, mitä he ajattelevat puolisoni sukupuolesta. Kaikki tämä on ollut tietoisia tekoja ja päätöksiä. Ja perkeleen pelottavia.

Yhä kun otan toista kädestä kiinni, joudun tietoisesti ottamaan riskin siitä, että altistan itseni katseille ja huuteluille, sekä kehuille. ”Oi, olettepa söpöjä” kommenttiin liittyy usein sukupuolemme. Voisin myös olla ottamatta toista kädestä kiinni ja odottaa, että aika tekee tehtävänsä ja miesten välinen rakkaus normalisoituu. Asenteet eivät kuitenkaan muutu, jollei niitä aktiivisesti muuteta. Olen antanut itselleni katteettoman lupauksen, että joku päivä minun ei tarvitse miettiä, saanko olla toisen kanssa ilman ulkopuolisten katseita.

Perhetutut ja sukulaiset puhuvat yhä ”se sun kaverisi”, ei miekkosesta, naikkosesta, isännästä tai emännästä, poika- tai tyttöystävästä, niin kuin sisarusten puolisoista puhutaan. Harvoin heidän suustaan edes kuulee puhuttelevan puolisosta, joka taitaa olla kaikista neutraalin ilmaisu suomen kielessä. En tietenkään syytä ketään heistä tästä. Tämä vain osoittaa sen, kuinka seksuaalivähemmistöjen olemassaolo on yhä isolle osalle meistä uutta ja tuntematonta omakohtaisella tasolla. Yleisesti tiedetään jo, että parisuhteet ovat moninaisia, mutta kuinka moni meistä on ollut kahden naisen häissä tai ristiäisissä, joissa kahden isän lapsi saa kasteen. Sanojen löytäminen uusille asioille ottaa aikansa ja tätä toistan itselleni.

Miesten välinen rakkaus, pesojoonas, homoseksuaalisuus, homo

Kun on yrittänyt työntää sivuun heteronormatiivista ajattelua rakkaudesta, ja kertoo itselleen tarinaa rakkaudesta homoseksuaalina, sitä toisinaan alkaa epäilemään itseään ja omaa tarinaan. Toisinaan tuntuu, että se, mitä kerron olemassaolollani, on jotain ”hömppää”. Jotain mikä ei ole totta tai sellaista, mitä sen tulisi olla. Onko oma rakkauteni rakkautta, jos en löydä vastaavanlaista ympäriltäni? Toisinaan tuntuu kovin yksinäiseltä, kun kuvasto miespariskunnista on kapea Suomessa.

Puhelin tuo onneksi turvaa ”hömpän” tekemiseen, sillä ihmiset eivät ole fyysisesti tässä, vaan siellä puhelimen toisella puolen. Vältän kaikki katseet, joita normaalisti saan kävellessäni kaduilla käsi kädessä puolisoni kanssa. ”Rakkaushömpän” jakaminen samassa tilassa olevien kanssa tuntuu yhä epävarmalle. Toki ei aina, mutta usein. Toisinaan hetkellisesti jopa nololle. Olen miettinyt, miksi asian laita on näin. Ulospäin tämä tuskin näkyy, mutta sisäinen höpöttäjä piipittää taukoamatta. Toisinaan sitä niin toivoisi, että voisi olla sulautua osaksi massaa. Voisi vain olla, ilman, että tulisi miettiä oman parisuhteen olemassaoloa. 

Samaan aikaan olen äärimmäisen onnellinen, että saan todistaa omaa parisuhdettani ja sen oikeutta olla. Tämä kylläkin vaatii sen, että davidit ja jannet istuvat SuomiLoven sohvalle, katsovat toisiaan silmiin katseella, joka kertoo kaiken: Olet koko maailmani.

Kiitos David ja Jesse!

Seksuaalivähemmistöjen kohtaama syrjintä – Mitä se on?

Vinkit ja vieraskynä0 kommenttia

Seksuaalivähemmistöjen asiat ovat muuttuneet yhden sukupolven aikana roimasta. Tähän ”roimakkuuteen” vaikuttaa toki se, että rikoslaissa oli erikseen määriteltynä homoseksuaaliset teot rikokseksi vielä vuoteen 1971 asti. Homoseksuaalisuus poistettiin myös tautiluokituksesta vasta 1981. Jo pelkästään muuttamalla lainsäädäntöä inhimillisemmäksi ja tasa-arvoisemmaksi, muuttui seksuaalivähemmistöjen asema ”roimasti”. Sen takia kehityskulkua tulee tarkastella kriittisesti, ottaen huomioon, missä laajuudessa ja tasoilla muutosta on tapahtunut. Tasa-arvo ei tule koskaan valmiiksi, vaan vaatii aktiivista toimijuutta kaikilla elämän osa-alueilla.

Syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella kriminalisoitiin Suomessa vuonna 1995, 25 vuotta sitten. Vaikka lainsäädäntöä on muutettu vuosien saatossa yhdenvertaisemmaksi ja tasa-arvoisemmaksi, ei se ole täysin poistanut seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää. Millaista seksuaalivähemmistöihin kohdistuva syrjintä oikein on? Miltä se on näyttänyt ja miltä se näyttää nykyään. Kysyin seuraajiltani Instagramissa, ovatko he kokeneet syrjintää ja jos ovat, millaista. 229 seksuaalivähemmistöön kuuluvaa seuraajaani vastasi kyselyyn, joista 40% oli kokenut syrjintää jossain vaiheessa elämäänsä. Tässä otteita syrjintätapauksista:

”Naimisiin mennessä ei meinattu saada hääpaikkaa niin juhlat oli sitten kotona.”

”Menin naimisiin ja työpaikalla kyllä tiedettiin tästä, mutta kukaan ei onnitellut. Myöhemmin samana vuonna  meni naimisiin valtaväestöön kuuluva työkaveri, niin hänen tultua töihin oltiin onnittelujen ja kukkapuskan kanssa vastassa. Tuntui hieman oudolle, ettei minun avioliittoni ollut niin merkityksellinen ja ’oikea’.”

”Vaimoni ei saanut työpaikalta palkallista vapaapäivää hääpäivänämme, sillä tämä palkallinen oli tarkoitettu vain avioliittoon astuville, ei parisuhteen rekisteröiville. Sama työpaikka olisi kuitenkin antanut  palkallisen vapaan vaimolleni hautajaisiin, jos olisin kuollut.”

”Kävin katsomassa yhtä kämppää ja kaikki meni hyvin, oltiin jo tekemässä sopparia asunnosta, kunnes vuokranantaja (+50v mies) kuuli, että puolisoni onkin nainen kuten minäkin. Kuulemma ei sopinut hänen ajatusmaailmaan että kaksi naista asuu yhdessä muuten kuin kämppiksinä, joten se täydellinen asunto jäi saamatta.”

”En ole kokenut syrjintää, koska en uskaltanut tulla kaapista syrjinnän pelon ja itseen kohdistuneen sisäisen homofobian takia kuin vasta 20-vuotiaana.”

”Noin 15 vuotta sitten olin kutsunnoissa valmis ilmoittautumaan siviilipalvelukseen. Minut kuitenkin vapautettiin palveluksesta terveydellisistä syistä. Kysyin mikäköhän tämä syy on, kun olen perusterve. Lääkäri sanoi hieman vaikeana, että syynä on ennakkokyselyssä ilmennyt homoseksuaalisuus. Tämän jälkeen minulle todettiin, että voin hakea vapaaehtoiseen palvelukseen, mutta maku meni.”

”Lastentarvikeliikkeessä saatiin vaimon kanssa viimeisenä palvelua (meidän jälkeen tulleet sai eka). Kun olimme vuokraamassa asuntoa, sopimus vedettiin pois, kun vuokraaja kuuli et mulla on vaimo.”

”Koulussa nimittelyä, tönimistä ja ulkopuolelle jättämistä.”

”Tori-kaupat peruuntui kun hänelle ilmeni, että olen lesbo.”

”Ex-työpaikalla mieskollega ei halunnut työporukan Lapin bilereissulla jakaa huonetta ’homon’ kanssa.”

”Mun kummitäti muuttui todella oudoksi sen jälkeen, kun kerroin hänelle tykkääväni myös tytöistä. Ei enää onnittele synttäreinä tai suostu keskustelemaan kanssani. On myös kertonut lapsilleen asiasta ja kieltänyt heitä viettämästä aikaa luonani.”

”Syrjinnän huomasin työpaikallani kun vanhemmat työkaverit välttelivät minulle puhumista ilman syytä. Myöhemmin selvisi että syynä oli homoseksuaalisuuteni. Toisessa firmassa toimitusjohtaja kertoi lähiesimiehelleni, että homoutta ei saa tuoda esiin asiakkaiden edessä, koska se saattaa ’karkottaa konservatiivisempaa väestöä’ ja heikentää liikevaihtoa.”

Seksuaalivähemmistöjen kohtaama syrjintä, yhdenvertaisuus, pesojoonas, tampere, pispala, santalahti

Syrjintä

Syrjinnässä on kyse siitä, että henkilöä kohdellaan samanlaisessa tilanteessa huonommin kuin toisia yhden tai useamman henkilökohtaisen ominaisuuden takia. Esimerkiksi, jos tarjoilija kieltäytyy palvelemasta henkilöä tämän etnisen alkuperän perusteella, on kyse lainvastaisesta syrjinnästä.  – Syrjinta.fi

Rakenteellinen syrjintä

Rakenteellisella syrjinnällä tarkoitetaan esimerkiksi yhteisöissä, instituutioissa, organisaatioissa ja valtioissa ilmeneviä syrjiviä käytänteitä, joiden vaikutukset ovat tarkoituksellisesti tai tahattomasti syrjiviä. – Politiikasta.fi

Normit syrjinnän mahdollistajana

Vallitsevat normit ylläpitävät syrjintää. Normit muodostuvat meidän olettamuksista, siitä millaisia ihmiset ovat, ja millaisia niiden tulisi olla. On asioita, joita pidämme hyväksyttyinä, toivottuina ja koemme ne ”normaaleiksi”. Näistä asioista syntyy normi – haluttu ajattelumalli ja toimintatapa, joista poikkeaminen nähdään kielteisenä. Suomessa on vahva heteronormi. Se ilmenee niin arkisissa kuin rakenteellisissa asioissa. Lapsille opetetaan, että tytöt tykkää pojista ja pojat tytöistä. Tutustuessani taannoin lähellä sijaitsevaan kuntosaliin, toivotettiin siellä myös tyttöystäväni tervetulleeksi. En edelleenkään pääse luovuttamaan verta, vaikka olen ollut parisuhteessa miehen kanssa reilun 2 vuotta, ilman että pidättäydyn seksistä vuoden. Kantasolurekisterissä on huutava pula miehistä, heteromiehistä.

Normien hyvä puoli on, että ne ilmaisevat myös mikä on hyväksyttyä ja mikä ei. Käyttäytymisnormit ohjaavat käytöstämme ja kulttuuriset normit taas luovat koheesiota ihmisryhmien sisällä. Ongelmalliseksi normit tulevat silloin, kun oletamme kaikkien sopeutuvan normeihin, pystyivät he niihin tai eivät.

Seksuaalivähemmistöjen kohtaama syrjintä, yhdenvertaisuus, pesojoonas, tampere, pispala, santalahti
Seksuaalivähemmistöjen kohtaama syrjintä, yhdenvertaisuus, pesojoonas, tampere, pispala, santalahti

Lainsäädäntöä pyritään jatkuvasti muuttamaan tasa-arvoisemmaksi. Muutoksen vanavedessä asenteet tosin muuttuvat jälkijunassa. Vaikka seksuaalivähemmistöihin kohdistuva syrjintä on kriminalisoitu aikoja sitten, ei tämä ole poistanut täysin syrjintää. Syrjintä ei aina ole tietoista pahan tekemistä, vaan voi tapahtua kuin huomaamatta, pohjautuen vallitseviin normeihin.

Heteronormi on yksi vallitseva normi yhteiskunnassamme ja sen tarkastelu vaatii kriittistä suhtautumista, jotta pystymme aidosti edistämään yhdenvertaisuutta. Perhe- ja parisuhde miellettiin pitkään naisen ja miehen väliseksi asiaksi, esimerkiksi Kelan tukia hakiessa. Opiskeluaikoina, jos asui samaa sukupuolta olevan kanssa, ei tarvinnut selitellä suhdetta kämppikseen, kun taas vastakkaista sukupuolta olevan kanssa joutui. Onneksi tästä on päästy eteenpäin ja tasa-arvoinen avioliittolakikin toi tarvittavia muutoksia etuuksiin.

Pelko syrjityksi tulemisesta voi johtaa siihen, ettei uskalleta olla aktiivisia toimijoita eri yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Voidaan jättää menemättä tai kertomatta jotain, mikä saattaisi asettaa ihmisen alttiiksi syrjinnälle. Tässä tullaankin kiperän tilanteen pariin: onko pelko syrjityksi tulemisesta syrjintää? Tähän jos jollain on antaa vastausta, kommentoi ihmeessä! Ehkä se on jonkinlaista passiivista syrjintää, jossa syrjijänä ei ole yksittäinen tekijä, vaan yleinen ilmapiiri. Toki tässä vaikuttaa myös kokijan historia, olettamukset ja pelot. Turvallisen ilmapiirin luominen on meidän kaikkien vastuulla. Tähän on hyvä kiinnittää jokaisen huomiota.

Tasa-arvo

Sukupuolten tasa-arvolla tarkoitetaan sekä eri sukupuolten tasapuolisia oikeuksia ja mahdollisuuksia että lopputulosten tasa-arvoa, kuten päätösten tekemistä kaikkien sukupuolten kannalta mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla. – Tasa-arvoasiain neuvottelukunta

Yhdenvertaisuus

Yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän iästään, etnisestä tai kansallisesta alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan tai vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammaisuudestaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan, sukupuolestaan, sukupuoli-identiteetistään, sukupuolen ilmaisustaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä. – Syrjinta.fi

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat jatkuvia tekoja

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo eivät ole pysyviä asioita, vaan niiden vaaliminen ja niihin pyrkiminen vaatii meiltä jatkuvia tekoja. Tarkkailua, herkkyyttä, puuttumista, kipeiden aiheiden esiin nostamista, omien asenteiden tarkastelua sekä epäkohtiin puuttumista. 

Juttelin taannoin yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston kanssa tasa-arvosta ja seksuaalivähemmistöjen asemasta Suomessa. Kyselin heiltä, kuinka yleistä meillä on syrjintä seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Tarkkaa vastausta oli vaikea sanoa, sillä syrjintäkokemusten aliraportointi on iso ongelma. Tulisi saada selville missä, kuinka paljon ja miten syrjintää tapahtuu, jotta saataisiin kattavampi kuva kokonaisuudesta. He myös muistuttivat, jos syrjintään ei puututa, todennäköisesti se jatkuu. Kun viranomaisille saadaan tieto syrjinnästä, pystyvät he puuttumaan tähän kohdennetuilla toimenpiteillä sekä yksilöllä on tällöin pääsy oikeuksiinsa yhdenvertaisena kansalaisena. 

Tiedostan monia omia oikeuksiani kansalaisena ja koen ymmärtäväni, jos minua kohdellaan epätasa-arvoisesti. Mutta mitään varmuutta minulla ei ole, mitä tehdä, jos koen syrjintää. Kun parikymppisenä en tullut valituksi kaupan ”kassatädiksi”, johtuen iästäni ja sukupuolestani, menin hämilleni. Olin opiskelijana aivan liian epävarma investointi kaupalle, jonka tuolloinen liikevaihto oli noin 9 miljardia. Tehtävään haettiin yli 45-vuotiasta naista, perheen jo perustanutta, tasapainoista yksilöä. Tiesin tulleeni syrjityksi sukupuoleni ja ikäni takia, koska tämä sanottiin ääneen minulle. Sitä ei edes peitelty.

Seksuaalivähemmistöjen kohtaama syrjintä, yhdenvertaisuus, pesojoonas, tampere, pispala, santalahti

Ilmoitin tästä tapauksesta yrityksen pääkonttorille, koska perhepiiristäni löytyi kyseisen kaupan pääkonttorissa töitä tekevä tuttu. Muussa tapauksessa tämä olisi jäänyt tähän, koska mitä yksi ihminen voi tehdä isoa yritystä vastaan, ja miksi haluaisin mennä työpaikkaan, jossa esihenkilön ajatusmaailma on tällä tasolla. Veikkaan, että aika moni muukin on ollut vastaavanlaisissa tilanteissa ja antanut asian vain olla.

Monesti syrjintätapaukset eivät suinkaan ole näin selkeitä ja räävittömiä kuin omalla kohdallani. Harva varmastikaan sanoo ääneen, ettemme vuokraa asuntoja homoille tai vammaisille. Toisinaan voi kokea syrjityksi tulemista, vaikka tätä ei suoranaisesti sanota ääneen tai osoiteta erikseen. Tällaisten tapausten käsitteleminen, kun kyseessä on tunne syrjityksi tulemisesta, on haastavampi todentaa todeksi. Ja toisaalta, sitä voi itse kompastua ajattelemaan asenteellisesti, niin että jokin vastoinkäyminen liittyisi juurikin omaan homouteen, vaikkei vastapuoli edes tietäisi seksuaalista suuntautumista. Tämän takia onkin parempi kysyä apua aina viranomaisilta kuin jäädä yksin asian kanssa.

Seksuaalivähemmistöjen kohtaama syrjintä, yhdenvertaisuus, pesojoonas, tampere, pispala

Mitä tehdä, jos kohtaa syrjintää? 

Sen sijaan, että jäisi itse miettimään onko tullut syrjityksi vai ei, on meillä useita viranomaistahoja, joilta saa aina neuvoja ja näkemystä. Näiden eri toimijoiden tehtävä on edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa sekä puuttua syrjintään. Yksi näistä on yhdenvertaisuusvaltuutettu. Hänen puoleen voi kääntyä, jos on kokenut tai havainnut syrjintää. Syrjinnän perusteita voi olla ikä, alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, poliittinen toiminta, ammattiyhdistystoiminta, perhesuhteet, terveydentila, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen ja muu henkilöön liittyvä syy. Sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvää syrjintää käsittelee taas tasa-arvovaltuutettu.

Yhdenvertaisuusvaltuutetulle voit tehdä kirjallisen yhteydenoton tai olla suoraan puhelimitse yhteydessä, jos epäilee syrjintään. Yhdenvertaisuusvaltuutetun työ on antaa neuvontaa, yksittäisten tapausten selvittämistä, sovinnon edistämistä osapuolten välillä, kouluttamista, tiedon keräämistä sekä lainsäädäntöön ja viranomaisten käytäntöihin vaikuttamista. Älä myöskään emmi olla heihin yhteydessä, jos yhtään mieti. He palvelevat maksutta sinua. 

Jos taas koet syrjintää minun laillani työpaikalla, kannattaa alkuun olla yhteydessä ammattiliiton luottamushenkilöön. Voit myös olla yhteydessä tasa-arvovaltuuteettuun, jonka neuvonta on maksutonta. Heidän kautta saa varmasti tukea syrjinnän puuttumiseen ja mahdollisiin jatkotoimenpiteisiin. Jos et ole aivan varma syrjitäänkö sinua, voit aina kysyä heiltä näkemystä tähän.

Molempiin tahoihin voi olla yhteydessä, jos epäilet syrjintään vaikka itse et olisi syrjitty. Ei ole pelkästään syrjityn tehtävä puuttua syrjintään, vaan se on meidän kaikkien tehtävä. Vierestä seuraaminen on hiljaista syrjinnän hyväksymistä, mikä voi vaikuttaa koko yhteisöön.

Seksuaalivähemmistöjen kohtaama syrjintä, yhdenvertaisuus, pesojoonas

Mitä enemmän saamme tietoa syrjinnästä ja sen eri muodoista sitä paremmin viranomaiset osaavat kohdentaa toimintaansa. Aliraportoiminen jättää arvailun varaan missä ja miten syrjintää tapahtuu. Yksi syy jättää tekemättä syrjintäilmoitusta on tiedonpuute. Toivonkin tämän kirjoituksen lisäävän tietoutta yhdenvertaisuudesta ja syrjinnästä sekä madaltavan kynnystä tehdä ilmoitus.

Tästä pääset yhdenvertaisuusvaltuutetun kirjalliseen yhteydenottoon ilmoittamaan mahdollisesta syrjintätapauksesta. Vinkatkaa ihmeessä ystäville tai työkavereille näistä kahdesta eri tahosta, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutetuista.

Muista, et ole yksin syrjinnän kanssa!

Ps. Jos kiinnostaa lukea homoparien oikeuksista ja mahdollisuuksista perustaa perhe, lue myös Setan kanssa tehty Q&A aiheesta.

Tuure Boelius, et tee palvelusta sateenkariväelle!

Miehisyys5 kommenttia

Aamun pitkän Hangouts-puhelun jälkeen avasin Instagramin ja ”jostain syystä feedilleni pompsahti klippi” Tuure Boeliukselle lähetetystä yksityisviestistä. Yksitysviesti alkoi juurikin noilla samoilla sanoilla ja jatkui seuraavanlaisesti:

”…mun on hankala seurata sitä kuvaa minkä annat homoseksuaalisuudesta.”

”…mietin oletko miettinyt jos oletkin cross dresser tai trans?”

”Hyvää päivää!”

Kommentoija jatkaa kertomalla, kuinka vähän Suomessa on homoja julkisuudessa, joten Tuuren antama kuva naisten vaatteisiin pukeutuvasta ja meikkaavasta pojasta ei tee kommentoijan mukaan ”palvelusta” sateenkaariväelle. Tuuren kaltaiset henkilöt ”saattavat jopa vahvistaa monen nuoren käsitystä siitä ettei halua tulla kaapista ulos, koska heidät rinnastetaan homoina Tuuren kanssa samaan muottiin”. 

Jostain syystä ensimmäinen reaktioni oli, että ymmärrän kommentoijaa ja taustalla olevia mahdollisia pelkoja. En tietenkään hyväksy tällaista paskaa, mikä kaadetaan muka korrektisti muotoillen yhden ihmisen päälle. Kyseessä oli selkeästi loukkaava viesti ja siinä onnistuttiin.

mitä mies saa olla, pesojoonas, tuure boelius, miehisyys

Tunnistin kommentista nuoren Joonaksen. Nuorempana en missään nimessä halunnut leimaantua homoksi, koska homot nähtiin kaikki samanlaisina: naisellisina, muotitietoisina, kulttuuria rakastavina, itsestään huoltapitävinä miehinä, joiden s-kirjaimen lausuminen suhisi normaalia enemmän. Juuri tällaisia miehiä mukiloitiin ja hakattiin baarijonoissa.

Homoseksuaalisuuteen liitetään tiedon puutteessa paljon uskomuksia, niin yhteisön sisällä kuin ulkopuolella. Kaikkien homojen ajatellaan olevan naismaisia. Jotkut jopa liittävät homouden pedofiliaan ja homoutta seksualisoidaan myös aivan eri tavalla kuin heteroutta. Positiivisena ennakkoluulona homojen ajatellaan olevan juurikin trenditietoisia sisustajia. Ilmeisesti vieläkin jotkut ihmiset näkevät meidät homot yhtenevänä ihmisjoukkona. Ymmärrän täysin, jos joku ei halua identifioida itseään tähän kapeaan ahdasmieliseen stereotypiaan.

Kun katson menneeseen, huomaan kuinka tietämätön tuolloin olin. Mielikuvani homoista tuli otettuna yleisestä mielipiteestä, jota media vain vahvisti. Sillä silmällä -ohjelma teki karhun palveluksen homoyhteisölle. Sosiaalisen median aikakautena, kun erilaista kuvastoa saa yhdellä klikkauksella silmin sumein, tuntuu vaikealle hyväksyä tietämättömyyttä argumenttina. Tagillä #gayman Instagramista löytyy melkein 12 miljoonaa kuvaa homomiehistä ympäri maailmaa. Kaiken kokoisia ja näköisiä. Kuvasto homoseksuaalisuudesta ei ole yhden miehen varassa, ei edes Suomessa.

En koe, että tuossa asiattomassa kommentissa on kyse seksuaalisuudesta, vaan miehisyydestä. Siitä kuinka kapea miehen malli yhä on. Kun luen kommentoijan sanomisia uudestaan, näen kuinka kipuilemme sen suhteen, mitä mies saa olla ja mitä ei. Meikkaava mies on uutisotsikkomateriaalia ja naisten vaatteita käyttävä mies nähdään helposti homoseksuaalina tai jonakin muuna ”cross dressaajana”. Onko smokkia käyttävä nainen ”cross dressaaja”?

Seuraava saattaa tulla joillekin yllätyksenä, mutta otan silti riskin: Vaatteilla ei ole sukupuolta, saatana!

mitä mies saa olla, pesojoonas, tuure boelius, miehisyys

Sitä niin itsekin haluaisi kesällä pukeutua napapaitaan, käyttää toisinaan hametta tai kokeilla punaista huulipunaa. Tiedän, että joutuisin selittelemään ympärillä oleville ihmisille mistä tänään tuulee, jos pukisin hameen ylleni. En jaksa sitä. En uskalla myöskään ottaa vastaan niitä katseita ja kommentteja, joita todennäköisesti saisin. On yksinkertaisesti turvallisempaa sulkea kodin verhot, pukea napapaita päälle ja pomppia yksikseen Lady Gagan tahtiin. 

Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi sujut seksuaalisuuteni kanssa tai pelkäisin leimaantuvani stereotyyppiseksi homoksi. Tällä ei ole mitään tekemistä seksuaalisuuden kanssa. Kyse on tavasta olla mies ja siitä, miten ilmaisemme itseämme. Se on pelottavaa. Miten olla oma itsensä ja mies samalla, kun yhteiskunta odottaa sinun olevan toisenlainen mies. Juuri tätä ajatusta vastaan Tuure omalla olemuksellaan haastaa. Kokeilkaapa itse samaa!

On jumalattoman pelottavaa olla aito, oma itsensä ihmisten edessä. Se on toisinaan sitä myös oman puolison kanssa, entä sitten tuhansien tuntemattomien edessä. Vaatteet, meikit, eleet, äänensävyt, hiukset, asusteet, kynsilakat kaikki nämä ovat mahdollisia tapoja ilmaista itseään. Sitä kuka on. Sitä kuka haluaisi olla. Toisille tässä ei varmastikaan ole mitään erikoista tai rohkeaa, etenkään jos oma tyyli ja tapa ilmaista itseään menee yksiin kulttuurillemme ominaisten piirteiden kanssa. Poikavauvalle sinistä ja tytölle vaaleanpunaista. Mutta jos rikot tämän kaavan, joudut heti selittämään valintojasi. Jo tässä menee ”rohkeuden” raja rikkoa vallitsevia normeja.

mitä mies saa olla, pesojoonas, tuure boelius, miehisyys

Yksi homo ei tee hallaa kokonaiselle yhteisölle. Sen sijaan yksi kommentti voi satuttaa montaakin ihmistä. Tuuren tai kenenkään muun vastuulla ei homoyhteisö. On meidän kaikkien vastuu miettiä, miten suhtaudumme erilaisuuteen ja haastamme tapaamme ajatella, mikä on normaalia. Miten suvaitsevaisuus näkyy sanoissa, joita päätämme valita. Katseissa, joita käännämme. Normit eivät synny tyhjiössä, eikä ne muutu itsestään. On meidän kaikkien vastuu haastaa ajatusta miehisyydestä ja feminiinisyydestä. Mitä mies saa olla.

Tuure, et tee palvelusta sateenkaariväelle. Teet palveluksen meille kaikille miehille. Kiitos siitä!

Ps. Yksilöiden tehtävä ei ole rikastaa representaatiota, se on median ja valtaapitävien tehtävä.

Missä vaiheessa huomasin olevani homo?

Ajatuksia ja kuulumisia elämästä, Miehisyys0 kommenttia

Juteltiin yksi päivä Yaelin kanssa seksuaalisuudesta ja hän kysyikin minulta, missä vaiheessa huomasin olevani homo. Sama kysymys nousi esiin eilen, kun kysyin teiltä sisältöehdotuksia. Kysymys on siitä mielenkiintoinen, että lähtöoletus on heteroudessa. Missä vaiheessa huomasit olevasi hetero? Mikä oli se hetki, kun et enää katsellut samaa sukupuolta olevia sillä silmällä, vaan siirryit vastakkaiseen sukupuoleen? Aika usein meidän kasvatus on hyvinkin heteronormatiivista. Jo pienille pojille toitotetaan, kuinka he tulevat sulattamaan tyttöjen sydämet. ”Oi mikä nappisilmä!” Ja niinhän pojat tekevät. Yhtä lailla pojat voivat sulattaa poikienkin sydämet.

No, mutta maailmassa ei tällä hetkellä hetkauta tieto siitä,  milloin joku on huomannut olevansa heteroseksuaali, joten mennään itse aiheeseen: missä vaiheessa huomasin olevani homo? Meidän molempien vastaus tähän kysymykseen oli selkeä. On vaikea sanoa yksittäistä hetkeä tai ajanjaksoa, kun huomasi tykkäävänsä pojista. Nuorena korpilahtelaisena poikana piti ensin opetella ulos ajatuksesta, että minun tulee tykätä tytöistä. Luoda mielessä, miltä poikien välinen rakkaus tai kiinnostus voisi näyttää. Oliko sellaista edes olemassa, kun missään ei puhuttu siitä? Ainakin se oli jotain, mitä piti piilotella ja hävetä. Jos lehtien sivuilla oli puolialastomia miehiä, tuli sivua kääntää pikaisesti, ettei leimaantunut normaalista poikkeavaksi, homoksi. Ei niitä kuvia voinut jäädä ihastelemaan tai pohtimaan, millaisen tunteen ne pyykkilautavatsan omaavat miehet edes antavat, ilman että olisi tuntenut häpeää tai olonsa likaiseksi. Toista se oli Anttilan postimyyntikuvaston rintaliivikuvien, joita tuli leikellä talteen jonkinlaisena miehisyyden merkkinä.

Tutustuminen omaan normista poikkeavaan seksuaalisuteen oli pitkälti salattua ja jotain, mitä tuli kieltää. Sen sijaan keskustelu tytöistä oli ”sallittua”. Kerrottiin jopa henkeseleitä paukuttaen, ketä mimmiä pantiin ja fantasioitiin. Kenen luokkalaisen tissit aiheuttivat eniten kiihotusta kiimaisissa hormoniryöppyisissä teinipojissa. Seurustelusuhteista puhuttiin, mutta puhe oli heterosuhteista. Seksuaalikasvatuksessa ei huomioitu seksuaalivähemmistöjä. Ainoa tieto seksuaalivähemmistöistä tuli Internetistä. Luin salaa, sivuhistorian poistaen, Tämän kylän homopoika -blogia ja koin ahaa-elämyksiä tämän nimimerkin takaa kirjoittavan nuoren somerolaisen kokemuksista. Joku ”kaltaiseni” kirjoitti minulle. Tämän takia koenkin tärkeäksi tarkastella median tarjoamaa representaatiota.

Missä vaiheessa huomasin olevani homo? pesojoonas

Siitä olen ylpeä itsessäni, etten koskaan lähtenyt mukaan ns. pallien paukutteluun. En pisteyttänyt mimmien perseitä tai huudellut ääneen, ketä panin tai panisin. Jätin aina kommentoimatta. Toki niistä mimmeistä, joista olin oikeasti kiinnostunut, saatoin sanoa jotain. Jos miehistä tuli kommentoida jotain, piti se vuorata ”man crash” etuliitteellä, siltä varalta, ettei joutuisi selittelemään omaa kiinnostusta samaa sukupuolta olevaa kohtaan. Mimmit pystyivät aivan huoletta kommentoimaan toisten naisten ulkonäköä leimaantumatta lesboiksi. He pystyivät pitämään toisiaan kädestä kiinni ilman, että se aiheutti ihmetystä. Miehillä asiat olivat ja ovat yhä päinvastoin. 

Murrosiän alkuvaiheilla aloin havahtumaan omaan seksuaalisuuteeni ja siihen, että se todellakin poikkesi valtavirrasta. Tein hyvin selväksi itselleni, ettei se ollut homoutta. ”Ei kerta homoksi tee” oli yleinen sanonta tuolloin. Teini-iästä eteenpäin olen ollut seksuaalisesti enemmän kiinnostunut miehistä tai enempi heidän vartaloistaan, kun taas naisten kanssa olen kokenut useammin henkistä yhteyttä, syvyyttä. Tähän voi toki vaikuttaa opitut mallit ja oman seksuaalisuuden piilottaminen, joka ei välttämättä ole antanut lupaa kokea henkistä yhteyttä miehiin. Toki Yaelin kanssa koin yhteyden aika pian, ilman että mietin, oliko hän mies vai nainen. 

Missä vaiheessa huomasin olevani homo? pesojoonas

Seksuaalinen suuntautuminen on aina itsemäärittelykysymys

Ihmisen seksuaalisuus ei ole pysyvä tila. Se ei ole joko-tai -ilmiö, vaan se asettuu jatkumolle. Biseksuaalisuus tuntuu olevan homouttakin isompi tabu. Monesti kuvitellaan, että se on siirtymäriitti heteroudesta homouteen. Etenkin homojen keskuudessa kuulee tällaista puhetta. Miehet, jotka eivät ole vielä sinut itsensä kanssa, mukamas pukevat homoutensa biseksuaalisuuteen. Toiset taas kokevat biseksuaalisuuden yliseksuaalisuutena, jolloin ”kaikki kelpaa”, kunhan saa jotain. Itselleni biseksuaalisuus edustaa sukupuolettomuutta, sitä ettei sukupuolella ole väliä. Toki biseksuaalisuudessa voi myös olla kyse sukupuolista. 

Ihmisen seksuaalisuus elää ja muuttuu koko elämän ajan. Se ei tarkoita, että muuttuisit iän myötä homosta heteroksi tai toisinpäin. Iän myötä kiinnostuksen kohteet, niin emotionaaliset kuin eroottiset tuntemukset, saattavat heilahdella ja oman seksuaalisuuden rajat voivat helpommin joustaa. Koen, että iän tuoma varmuus ja tietoisuus avaa uusia polkuja tutkittavaksi, myös omaan seksuaalisuuteen. Ihanaa jos näin tapahtuu!

Seksuaalinen suuntautuminen on aina itsemäärittelykysymys. Se, että määrittelet itsesi heteroksi, mutta harrastat samaa sukupuolta olevan kanssa seksiä, ei tee sinusta homoa tai biseksuaalia. Voit aivan hyvin olla hetero, jos niin koet. Sama homma toisinpäin: jos identifioit itsesi homoksi niin ”ei kerta heteroksi tee” voi päteä myös tähän. Tähän peilaten, onkin vaikea sanoa, milloin identifioin itseni homoseksuaaliksi. Enkä tiedä, koenko vieläkään itseäni täysin homoksi. Koen viehätystä molemmista sukupuolista, enkä näe mahdottomana ajatuksena harrastaa seksiä myös naisen kanssa. Tällä hetkellä kuitenkin sydämeni ja alapääni sykkivät miestä kohtaan.

”Seksuaalinen suuntautuminen kuvaa sitä, kenestä henkilö on kiinnostunut eroottisesti, emotionaalisesti tai / ja seksuaalisesti. Seksuaalinen suuntautuminen on ihmisen synnynnäinen ominaisuus. Jokainen voi itse määritellä tai jättää määrittelemättä omaa seksuaali-identiteettiään.”

Väestöliitto
Missä vaiheessa huomasin olevani homo? pesojoonas

Oman seksuaalisuuden hyväksyminen

Se mistä nuorena jäin paitsi, oli toisinaan ulkopuolelle jääminen poikien keskuudessa. Minulla ei ollut ryhmää johon kuulua, jossa olisi ollut myös sen mukainen seksuaali-identiteetti. Ryhmää jossa poikien kanssa olisi puhuttu pojista kiinnostuksen kohteena. Tunteista ja seksikokemuksista poikien kesken. Ensimmäisestä suudelmasta. Tämän osalta oma itsetuntemus jäi etäiseksi ja tarinoita haettiin Internetistä erilaisilta keskustelupalstoilta ja blogeista. Seksuaalinen identiteettini nykyiseen muotoon alkoi kasvaa vasta, kun muutin Helsinkiin. Kaupungissa oli muitakin ”kaltaisiani” ja ystäväpiiriin ilmaantui muita seksuaalivähemmistöön kuuluvia. Ihmisiä, joiden tarinoiden kautta pystyin peilaamaan itseäni.

Seksuaalisuuttani kohtaan on aina liittynyt paljon olettamuksia ja uteliaisuutta. En tiedä, kuinka monesti sinulta on kysytty sinun seksuaalisuudesta, mutta omalla kohdalla satoja kertoja. Varsinkin seksuaalisuudestani on tehty erilaisia olettamuksia sen mukaan, minkälainen olen ja mistä asioista tykkään. Koen, että tällaiset olettamukset ja jatkuva uteliaisuus hidastavat matkaa omaan seksuaalisuuteen. Tuntuu, että ulkopuoliset tietävät paremmin mikä ottaa minulla eteen ja mikä saa perhosia vatsaan. Suorastaan epäreilu asetelma, jota heteroiden on vaikea ymmärtää. Vai kuinka monta heteroa tiedätte, jonka heteroseksuaalisuutta on arvuutelta. Tai kuinka monesti olette kuulleet tarinan kaappiheterosta. Kuinka monta heteroa on joutunut salaa etsimään seksiseuraa, ettei leimaannu heteroksi. Normit eivät synny tyhjiössä, joten sillä miten toimimme ja puhumme, on väliä.

Homo-kyselyihin vastasin melkein aina kieltävästi. Olenkin jälkikäteen pohtinut valehtelinko ihmisille. Valehtelinko itselleni? En kiellä, etteikö siinä ollut osittain kyse itseni suojelemisesta, mutta samaan aikaan, en tiennyt vastausta varmaksi tuohon kysymykseen. Monesti vastasinkin, etten usko olevani homo. Mutta en poissulkenut ajatusta ihastua mieheen myös.

Viimeistään lukioaikoina opin ymmärtämään oman seksuaalisuuteni päälle ainakin sen, ettei se vastanut heteroutta. Muutto Helsinkiin taas toi mukanaan oman seksuaalisuudeni hyväksymisen, sen sanallistamisen itselleni. Oman seksuaalisuuden tutkiminen oli ainakin itselleni monimutkainen asia, ja haastavan siitä teki sen hyväksyminen. Yläasteella alkanut ”poisoppiminen” heteronormatiivisuudesta heteronormatiivisessa yhteiskunnassa oli pitkä matka. Sitä ei ole kieltäminen! En sitten tiedä, millainen matka omaan seksuaalisuuteen olisi ollut, jos kokisin itseni heteroksi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että jo tässä vaiheessa elämää, olen fiksumpi ja tietoisempi omasta seksuaalisuudestani. Sekä siitä, miten seksuaalisuuteni saa muuttua iän myötä.

Ihan vaan homona puhetta muusta kuin homoudesta, kiitos!

Ajatuksia ja kuulumisia elämästä0 kommenttia

Olen parin vuoden ajan kirjoittanut ja puhunut seksuaalivähemmistöistä. Tuonut esiin epäkohtia ja antanut kurkistusikkunan arkeeni. Tällaisia juttuja me homot myös tehdään. Viime joulukuussa puhututti representaatio suomalaisissa medioissa. Tai onhan se puhututtanut jo tovin, mutta otsikoihin nousi #MeMoniNaiset, kun Sanoma julkisti uuden radiokanavan, jonka lupaus oli olla entistä moninaisempi. Radiokanavan kasvoiksi oli kiinnitetty kolme hyvin geneerisen kaunista valkoista hetero-oletettua naista. Kaikki paikkansa ansainneet omalla ammattitaidollaan ja ansioillaan. Sitä ei ole kiistäminen. 

Kun puhumme moninaisuudesta, mitä me sillä oikein tarkoitamme? Koulutusta, perhetaustaa, harrastuksia, mielenkiinnon kohteita, lapsien lukumäärää? Myönnetään, en ole representaation asiantuntija, mutta. Tiedän, miltä tuntuu katsoa joka joulu uusia jouluelokuvia, jotka toistavat heteronormatiivista tarinaa. Tiedän, miltä tuntuu jäädä ulkopuolelle ja huomata etten parisuhteeni vuoksi sovi ns. normaaliin muottiin.

Tähän se oma ”tiedän miltä tuntuu” loppuukin. En pysty sanomaan, miltä tuntuu olla ainoa ruskea huoneessa. En tiedä, miltä tuntuu kuulla ja nähdä, kun sukupuolet kuvataan ainoastaan miehenä ja naisena. En tiedä, miltä tuntuu kun lehtien kuvissa yksikään mainoskasvo ei istu pyörätuolissa tai omaa käsiproteesia. En tiedä, miltä tuntuu, kun ”minunlaisiani” ei kuvata aktiivisena toimijana.

representaatio, pesojoonas, homoseksuaalisuus, homo

Toisinaan tuntuu, kun katson suomalaista mediakenttää, että eikö Suomesta tosiaankaan löydy yhtään kuulovammaista, lyhytkasvuista, latino- tai afrikkalaistaustaista, muslimia, transihmistä ja listaa voisi jatkaa. Tai jos heitä on mediassa, ovat he joko sivurooleissa vahvistamassa jo olemassa olevia stereotypioita, kuten muotitietoisina homoystävinä tyttöporukoille, tai opettamassa omien traumojen kautta valtaväestöä ymmärtämään, miltä tuntuu olla normista poikkeava.

Ei ole yhdentekevää millaisia tarinoita kerrotaan ja ketkä niitä tarinoita kertovat. Monesti vähemmistöjen tarinoita kerrotaan enemmistöstä lähtöisin. Heterot kirjoittavat homojen tarinat. Parhaimmassa tapauksessa vielä ilmentävät niitä. Lauri Korvenmaa kirjoittaa hyvin representaation merkityksestä blogikirjoituksessa:

”Maailma ympärillämme muokkautuu sen mukaan minkä uskomme olevan mahdollista ja toivottavaa; jos siis tulevaisuutta koskevat representaatiomme yhdenmukaistuvat liikaa, niin kapenevat myös mahdollisuutemme moniin erilaisiin tulevaisuuksiin.”

Esikuvien merkitys on siis valtava. Se ei välttämättä näy niin vahvana tekijänä 32-vuotiaalle, kuin 7- tai 15-vuotiaalle nuorelle. Esikuvien tai moninaisen kuvaston puuttumista on vaikea edes miettiä, jos samaistuttavia tarinoita on ollut lasten saduista asti. Ja juuri niiden puuttumista olen pysähtynyt miettimään Me Naiset-radiokanavan lanseerauksen jälkeen.

Kuulunko itse edes vähemmistöön? 

Edustan seksuaalivähemmistöä, kyllä. Samaan aikaan olen korkeakoulun käynyt, keskiluokkainen valkoinen, kaikin puolin terve mies. Ulkonäköni edustaa länsimaisia kauneusihanteita, jonka etuja pääsen nauttimaan työssäni ja siviilielämässä. Olen geenitestin mukaan noin 97% suomalainen ja näytän myös sille, minkä miellämme suomalaiseksi. En ole kokenut syrjintää tai fyysistä väkivaltaa sen takia, että seurustelen miehen kanssa. Muutamaa huutelua lukuunottamatta olen saanut pitää puolisoani kädestä kiinni kadulla kokien oloni turvalliseksi. Yhden ainoan kerran sukupuolestani on ollut haittaa työmarkkinoilla. Sekin kerta lähinnä nauratti, kun en ollut yli 45-vuotias perheen jo perustanut nainen. Olen siis kovinkin etuoikeutetussa asemassa, siitäkin huolimatta, että olen homo. Ja osittain juurikin siitä syystä, että olen homo. Paradoksaalista, kun ottaa huomioon monien muiden seksuaalivähemmistöön kuuluvien aseman.

Tämä onkin laittanut minut miettimään, vienkö tilaa niiltä, ketkä sitä enemmän tarvitsevat? Kuulunko edes vähemmistöön? Jälkimmäiseen on helpompi vastata: kyllä kuulun. Kuulun seksuaalivähemmistöön. Tiedostan omat etuoikeuteni vähemmistön sisälläni ja juuri tämä on pistänyt ajattelemaan, mitä voin tehdä vähemmistön hyväksi, en niinkään itseni. Miten pystyn lisäämään arvostusta seksuaalivähemmistöjä kohtaan omalla tekemiselläni? Lisäämään esimerkiksi uskottavuutta miesten väliseen rakkauteen ihonväriin, uskontoon, sukupuoleen, fyysiseen kuntoon katsomatta.

Monesti kuvitellaan, että vähemmistöt ovat yhtenäinen joukko. Riittää, kun yksi homo kertoo, miltä tuntuu olla homo tai millaisia vaikeuksia homoilla on suomalaisessa yhteiskunnassa. Helposti unohtuu vähemmistön kirjo skenen sisällä, sekä vähemmistöjen sisällä oleva syrjintä. Syrjintää skenen sisällä voi toisinaan olla haastavaa nähdä, kun esimerkiksi homojen oikeuksista taistellaan yhä yleisellä tasolla. Minun on myös vaikea nähdä tätä syrjintää, sillä kuten yllä mainitsin, olen aika etuoikeutetussa asemassa. Tämän takia toisinaan pohdituttaa kertoa kuuluvansa vähemmistöön: annanko yksipuolisen ja kiillotetun kuvan? Toki näitäkin tarinoita tarvitaan. 

representaatio, pesojoonas, homoseksuaalisuus, homo

Miten vähemmistöjen keskuudessa tapahtuvaa syrjintää voisi tuoda esiin? 

Osa ratkaisua on juurikin puhua, mitä moninaisuus tarkoittaa. Mitä tarkoittaa #MeMoniNaiset? Mistä se koostuu ja miten meistä jokainen voisi omalta osaltaan antaa tilaa vähemmistöjen äänille. Se, että valtakunnan suurille mediataloille moninaisuus tuntuu yhä tarkoittavan sitä, että toinen tykkää ruskeasta kastikkeesta ja toinen kauralatesta, on harmillista. Ja kyllä kärjistin tahallaan, koska tällä tasolla keskustelua käytiin kuukausi sitten. Näille tahoille vähemmistöt ovat sivuroolissa olevia ”pakollisia” hahmoja, jolla vältetään tuottamasta mielipahaa enemmistölle. Vähemmistöt saavat päärolin silloin,  kun puhutaan vähemmistöistä. Pride-viikko on hyvää homorummutusaikaa yrityksille. Ihmisoikeudet, check! Ei silloin, kun puhutaan suosikki jäätelömauista tai pohditaan yleisesti isyyden haasteita. Sepä vasta tuntuisikin mukavalle, kun saisi puhua homona muistakin aiheista kuin homona olemisena. Ihan vaan homona puhetta muusta kuin homoudesta, kiitos!

Jotta en täysin sysää vastuuta kasvottomille mediataloille, on muutokseen tartuttava itsekin. Suosittelen teille kolmea Instagram-tiliä, joita seuraamalla tuet representaatiota, sekä ehkä opit jotain uutta. Itse ainakin olen saanut paljon heiltä. Aloin myös kirjoittamaan videosarjaa, mistäs muustakaan kuin homoista. Katsotaan jospa uskaltaisin pilotoida sen Youtube-videoina tässä keväällä.

Jani Toivola

Jani on ollut mulle iso esikuva jo Idols vuosista asti. Hän on ollut ensimmäinen ruskea ja avoimesti homoseksuaali mediapersoona, jonka muistan nuoruudesta. Nykyään Jani jakaa arkeaan isänä, mikä tuntuu itselleni yhä ihmeelliselle asialle.

Mona Bling

Seurasin Monaa jo 10 vuotta sitten hänen blogiaikoina ja mietin, kuinka rohkea hän oli. Miten hän rohkeasti toi esiin itseään blogikuvissaan ja teksteissä. Viime vuonna löysin Monan uudestaan, tällä kertaa Instagramista. Mona jakaa omalla kanavallaan tietoisuutta transsukupuolisuudesta ja olenkin jo lyhyessä ajassa oppinut valtavan määrän häneltä.

EveryMan

EveryMan Instagram tili tuo esiin miesten moninaisuutta. Tuskailin viime vuonna Instagramin kuvaston kanssa ja kuinka oma feedini ja explore-osio oli täyttynyt kreikkalaisita miespatsaista ja mieskarkeista. Teiltä tulikin hyviä suosituksia erilaista kuvastoa tarjoavista tileistä ja tässä on yksi niistä.