Eksoottisuus ja vieraanvaraisuus ovat keskeisimmät asiat, jotka nousevat mieleeni Jordaniasta. Kymmenen päivän vierailu maahan, josta itselläni ei ollut mitään muuta tietoa kuin Petran kuuluisa kaupunki, osoittautua onnistuneeksi valinnaksi. Toki varustautuminen on mitoitettu Aasian aurinkorantojen mukaan, eikä suinkaan Lähi-Idän talvipakkasten, joita myöskin kohdattiin Jordaniassa.
Irtiotto arjesta ja arjen rutiineista on onnistunut, kun huomaa googlettavansa mitä erikoisempia asioita. Viikon aikana on tullut tutustuttua niin vuoroveden syntyyn kuin juhannusperinteisiin. Kaistaa on vapautunut nippelitiedon tutkimiseen. Arjessa sitä tulee keskityttyä oleellisiin asioihin, arkea eteenpäin vieviin, ja sitä kautta kaventaa omaa uteliaisuuttaan huomaamatta. Moni muukin asia on Jordaniassa laittanut mietityttämään ja avannut uusia näkökulmia.
Pyyteettömyys
Yksi kaunein asia mitä tiedän, on ihmisten pyyteettömyys, vilpitön halu auttaa. Turistit nähdään monesti kävelevinä dollareina ja sitähän me olemmekin. On täysin ymmärrettävää, että oma elinkeino on täysin riippuvainen turismista. Jatkuva huijatuksi tuleminen on usein läsnä reissatessa kehitys- tai teollisuusmaissa. En koe vääräksi maksaa enemmän palveluista kuin paikalliset, mutta rajansa silläkin. Sitä kun ei koskaan tiedä, mitä mikäkin palvelu tai tuote todellisuudessa maksaa.
Akabassa majoituimme paikallisen ”kylän miehen” hotelliin, Al Amer Chalet 2, jonka omistaja osoittautui kultaakin arvokkaammaksi meille. Hän avasi lämpimän sylinsä heti ensikohtaamisella. Melkein viikon ajan hän piti meistä huolen, kuin olisimme olleet hänen omia lapsiaan. Jos nälkä yllätti, hän tilasi ruoat meille. Jos tarvitsimme verkkovirtaa huoneeseemme, hän irrotti oman jatkoroikkansa hotellin vastaanottotiskiltä meidän käyttöömme. ”Best price” tarkoitti parasta hintaa. Kaikki oli enemmän kuin hyvin. Amerin kaltaisia, iso sydämisiä ihmisiä oli Jordania täynnä. Aina oli joku auttamassa suunnan tai kielimuurin kanssa. ”Welcome to Jordan” oli yleisin tervehdys ihmisiltä, joiden englannin kielen taito ulottui tuohon yhteen lauseeseen. Maskuliinisesta kulttuurista huolimatta, meillä ei ollut missään vaiheessa uhattu olo, päinvastoin.
Sitä miettii, miten itse pystyisi näkemään tilaisuuksia, jolloin täysin pyyteettömästi voisi ojentaa käden ihmiselle, joka apua tarvitsee. Tai ei välttämättä edes tarvitse apua, vaan ehkä vain sen pienen hymyn päiväänsä.
Kauneusihanteet
Ah, olipa raikasta, kun katukuvassa ei näkynyt mainoksen mainostakaan säihkysääristä tai kiinteistä vatsalihaspattereista, eikä pullottavista Calvin Kleineista. On turha väittää, etteikö kyseisillä mainoksilla ole merkitystä meidän kauneusihanteisiimme, roolimalleihin. Whitening-tuotteet ovat olleet jo vuosien ajan Aasiassa kovassa huudossa ja ihmiset muutenkin ihannoivat siellä länsimaalaisia piirteitämme. Meillä taas tuttuun tammikuiseen tapaan, punttisalit ovat täyttyneet innokkaista rasvanpolttajista ja rusketusta kaadetaan suoraan purkista kalman kalpealle iholle. Muotiblogit antavat osviittaa tulevan kauden trendeistä, joten kynnys mennä kouluun vanhoissa Adidaksen tennareissa voi tuntua teini-ikäisestä nololta. Itseänikin mietityttää edelleen joka kerta paidan pois ottaminen uimarannalla, vaikka olen jo lähempänä kolmeakymmentä.
En väitä, etteikö Jordaniassa olisi kauneusihanteita. Varmasti on, tuskin se on vaan meidän ”juttu”. Mutta se, että katujen mainostaulut eivät ole täynnä photoshopattuja vartaloita, eikä pullistelevia ja kehoaan esitteleviä ihmisiä, tuntui helpottavalta. Jopa ihmiselle, joka tuntuisi olevan melkein sujut itsensä kanssa.
Pienuus
Vietimme yhden yön Wadi Rumin aavikolla, joka on yksi sykähdyttävimmistä paikoista, jossa olen vieraillut hetkeen. Aavikko itsessään oli jo vaikuttava, kun kaikki ympärillä oleva oli saman väristä. Ainoastaan muodot erottivat kalliot hiekasta ja aavikko jatkui silmien kantamattomiin. Olimme onnekkaita, sillä pilvettömän taivaan ansiosta, saimme nukkua tähti taivaan alla. Näin hesalaisena sitä tuppaa unohtamaan, miltä tähtitaivaan näkeminen tuntuukaan. Valosaastetta on kaupungeissa niin paljon, että vain kirkkaimmat tähdet siintävät kerrostalojen yllä.
Olen todellinen tähtitaivaan fiilistelijä. Olen muun muassa maannut tunnin keskellä yötä, talvipakkasilla, Mikkelin jalkapallokentällä tähtiä ihmetellen. Tähtien alla tajuaa, kuinka pieniä sitä ollaan kaikessa äärettömyydessään, mitä avaruus tarjoaa. Siinä hetkessä ymmärtää, kuinka pieni se oma napa onkaan. Wadi Rumin aavikko pysäytti miettimään, miten suhteellista kaikki on. Millä on oikeastaan merkitystä? Huutoni aavikolla tuskin kuuluisi mihinkään. Mihinkään muualle kuin sisälleni, joka sekin on tärkeää – kuulla itse itseään. Mutta vielä tärkeämpää on ehkä ymmärtää, kuinka pieni osa olemme maailmankaikkeutta ja miten oma roolini on vain pieni murto-osa kokonaiskuvaa. Suhteellisuus ennen kaikkea. Omat asiat tuntuvat itselle pieniltä ja isoilta, mutta laajemmin katsottuna, niiden merkittävyys hukkuu osaksi tähtipölyä.
Jordania jää nyt taaksemme ja seuraavana kohteena on Sri Lanka ja seurueeseemme liittyy ystäväni Englannista. Luvassa aurinkoa, vanhojen aikojen muistelemista ja hertan pelaamista.
Reitti Jordaniassa: Amman – Wadi Musa (Petran kaupunki) – Akaba – Wadi Rum – Akaba