Armoa komisaario Pesonen

Kesän paras viikonloppu on nyt takana! Vihdoinkin voin tokaista, että nyt on kesä. Tuskailin pitkään kesän suhteen: tässäkö tämä nyt on. Aloitin kesälomani jo toukokuussa ja tiedossa oli ennätyspitkä loma, kolme kuukautta. Suunnittelmissa oli auringon palvontaa, pyöräretkiä, yöttömiä öitä ja mansikkajäätelöä. Kylläkään kelit eivät ole olleet sitä, mitä kesältä toivoisi. Tiedän, että keleihin emme pysty vaikuttamaan. Se mihin pystymme on asennetuminen. En kuitenkaan jaksanut käydä tätä asenne-keskustelua itseni kanssa, vaan tyydyin sukeltamaan ahdistuksen mankeliin.

Pettymykset syntyvät monesti siitä, kun omat odotukset eivät toteudukaan. Odotin kesältä paljon. Näin jälkikäteen ajateltuna mahottomuuksia. Unohdin, että alla oli kahden kuukauden sairasloma ja raskas alkuvuosi. Lähtökohdat kesänviettoon olivat erilaiset mitä aikaisempina vuosina. En huomioinut tätä lainkaan alkukesästä kun fiilistelin tulevaa kesää. Kroppa olisi ollut valmis pitkiin pyöräretkiin, ystävien kanssa hengailuun ja spontaaneihin yöuinteihin. Mieli ei.

Sitä niin helposti unohtuu olla armollinen itseä kohtaan, sekä omassa mielessä luo ulkoatulevia paineita ja odotuksia. Olisin niin paljon halunnut kertoa kesän jälkeen läheisille kuinka siistejä juttuja tuli tehtyä ja elettyä kuin viimeistä päivää. Nyt ihmettelen miksi ihmeessä ajattelin näin? Miksi en elänyt kesää itseäni varten? Pieni oivallus ja kesä maistuu jälleen mansikkajäätelölle.


Bermuda-shortsit – jalassa tai ei

Voihan Tansania soikoon! Skype-puhelu Afrikan maaperälle käynnisti miettimään, mistä kesä 2015 oikein koostuu. Tulen viettämään kesää pitkälti maamme pääkaupungissa Helsingissä, koska siihen ei ole ennen ollut mahdollisuutta. Toki otan pitkän viikon kotiseudulleni nauttimaan järvisuomen antimista ja perheestäni. Mitään reissua tuskin tulen tekemään sillä syksyllä odottaa taas tiukka maakuntamatkailu töiden puolesta ja seikkailijaystäväni tekee paluun Suomeen vasta elokuun alussa. 
Kesä on tässä ja nyt. Sen tokaisen joka aamu itselleni muistuttaakseni, ettei se ala heinäkuun 1. päivänä tai silloin kun mansikanmakuinen tuutti on kädessäni. Kesä on tämä hetki. Kesästä tulee juuri sellainen miksi sen kuvittelee ja mitä siltä haluaa. Simppeliä. Sen takia on hyvä maalailla taivaanrantaa. Jotain mitä kohti mennä. Tältä kesältä haluan ennen kaikkea hetkeä peilata mennyttä ja uskallusta katsoa huomiseen. Kaiken tämän haluan tapahtuvan bermuda-shortsit jalassa. Samat housut jalassa haluan myös nauttia täysin päättömästä heittäytymisestä. Siitä hetkestä, jota et edes osannut kuvitella. Haluan myös löytää pelkoni mutta samalla kirkastaa vahvuuteni.

Jottei kesä olisi silkkaa syvissä vesissä uimista niin listaan tulee lisätä hulluttelut. Festarit ja festarointi kaikissa muodoissa ovat tervetulleita. Kallio -kierros ja kallio-oluet. Pyöräretki, uusi harrastuskokeilu ja biitsin peluu kirjataan kanssa kesälistalle. Live-musiikki ja kesäteatteri kuuluvat vakiokalustoon kesäisin. Uutuutena laittaisin jatkot, huvipuiston, puistojooga, suhteellisuusteorian läpikäyminen, purjehdus (villikortti), leirin ja käsilläseisonnan. Toki uusia tuttuja unohtamatta. Niitä odotan eniten. Juuri sua.

Kesän teemaksi nimeänkin bermuda-shortsit – jalassa tai ei. 
Shuran Touch on muistutus pikimmiten alkavasta rakkauden kesästä – ja hyvästä musiikista.