Kesän 2020 bucket list!

Tämän viikkoisesta räntäsateesta huolimatta, odotan toiveikkaana tulevaa kesää. Sain tänään ison hyötykasvilähetyksen Korpilahdelta, joka viimeistään oli varma merkki kesästä. Toivoa on, kyllä se kesä tulee! On tuntunut haastavalle ajatella, ettei tuleva kesä vastaisi niitä odotuksia, joita yleensä kesille asetan. Moni Instagramin puolella tsemppasikin, että kesään tulee asennoitua tällä kertaa uudella tapaa. 

Asennoitumista ehkä vähän häiritsee se, ettei ole varmuutta, miten kesää voi edes viettää. Tuntuu hiukan tuhmalle edes kirjoittaa listaa asioista, joista haaveilen. Yllytänkö turhaan ihmisiä rikkomaan hallituksen suosituksia? Miten maailma edes makaa kesäkuussa? Koen kuitenkin tärkeäksi suunnitella kesää, jotta on jotain, mitä odottaa lähitulevaisuudessa. Viimeiset puolitoista kuukautta ovat menneet omalla painollaan ilman kiintopisteitä. ”Kunhan tästä päivästä selvitään…”. Kesän edetessä on hyvä punnita erikseen, mikä on järkevää ja mikä ei. Suunnitelmat kun eivät ole kiveen nakutettuja. 

Toivon ylläpitäminen luo myös hyvää mieltä ja uskoa huomisesta. Hyvää mieltä ja jäätelöä tässä kaivataankin! Toki maalaisjärki on hyvä pitää mukana, kun kuvittaa tulevaa kesää mielessään. Näen jo itseni kesämökillämme, selin makuulla, varpaat järvessä ja roseeviinilasi kädessä. Tasainen laineiden liplatus lyö tahtia rantaviivaan sekuntiviisarin tavoin. Nuotiossa koivun klapit paukkuvat, tuuleen napatessa osan kipinöistä mukaansa. Pallopurjeiset purjeveneet kaartavat laiturin tuntumassa ottamassa vauhtia matkalleen. Kesä on kohta tässä!

kesäsuunnitelmia, pesojoonas, korpilahti

Ehkä tavalliset asiat nousevat tänä kesänä arvoonsa, kun ei ole edes mahdollisuutta festaroida tai viettää muita isoja kissanristiäisiä. Voisiko olla, että nimenomaan tavallisuudesta nousee jotain mielenkiintoista ja mieltä lämmittävää? Ehkä kesästä tuleekin aivan erilainen, mitä siltä edes odottaa. Ehkä kesästä tekee vieläkin mansikkaisemman juurikin mahdollisuuksien rajallisuus.

Omat suunnitelmani painottuvat hyvinkin arkisiin asioihin. Asioihin, jotka eivät kovinkaan poikkea normaalista. Toki kesän tekee ihmiset, joten toivon, että pääsen viettämään yhteistä kesää perheeni ja ystävieni seurassa.

Kesäsuunnitelmia

Mökkeilyä Päijänteen rannalla

Vietin viime kesänä Yaelin kanssa yhden ikimuistoisen kesäviikon mökillämme Korpilahdella. Ajattelin, että tulevana kesänä voisin kaivaa lapsuudenmuistoja mielen syövereistä ja tehdä aikamatkan noihin vuosiin. Kävimme lapsuudessani mummoni kanssa keräämässä marjapiirakkaan marjat lähialueiden marjapiiloista. Naapurin mummon kanssa kaivoimme aamutuimaan matoja ja suuntasimme ongelle narraamaan kaloja. Perunat kävimme nappaamassa naapurin maatilalta, suoraan maasta nostettuna. Perunoiden kanssa mummo teki maitokastiketta. Voiko parempaa kesäherkkua olla? Iltaisin saunoimme pikkuserkkuni kanssa useita tunteja, tehden erilaisia rituaaleja saunassa. Illan viimeiset tunnit menikin Monopolia pelatessa.

Tällaisesta kesäpäivästä haaveilen tällä hetkellä! 

kesäsuunnitelmia, pesojoonas, korpilahti

Automatka Saimaalle

Viime vuonna jo harmittelin, kun en päässyt vapaasti henkilöautolla kiertelemään Suomea. Nyt haaveilen, että pääsisin edes pienissä määrin näkemään Suomen maata auton ratissa. Uudessa-Seelannissa ja Kaliforniassa parasta antia oli juurikin automatkat.

Tällä hetkellä erityisesti Saimaan seutu resonoi, kun mietin, mihin suuntaan Suomea kääntäisin auton nokan. Järvimaisemia, norppia ja kapeita teitä.

Kirpputorikierros

Siitä lähtien, kun saavuin Suomeen olen haaveillut kirpputoreille pääsystä. Olen ahkerasti selannut Tori.fi etsien aarteita. Feediä rullatessa alaspäin ei pääse samanlaiseen fiilikseen kuin kirpputoreilla. Tiedättekö, kun pääse hipistelemään tavaroita ja kaivelemaan vaatekasoja. Jo pelkästään kirpputorin hajun miettiminen syventää kaipuuta aarteiden pariin.

Sanoinkin ystävälleni, että heti kun on järkevää, niin otetaan auto alle ja lähdetään päiväkierrokselle lähikylien kirppiksille. Kirkkonummi, Vihti, Nummela, Järvenpää, Lohja, Siuntio, Söderkulla, Inkoo, Tähtelä, Nummela… Jos tiedätte hyviä kirpputoreja Helsingin lähettyvillä, ilmiantakaa kommentteihin! 

Pyöräretki Helsingissä

Ps. Olen vegaani Youtube-kanavalta tuttu Paju lupasi lähteä pyöräretkelle kanssani Helsinkiin. Kaivoin mummoni vanhan Helkaman esiin, pumppasin kumit täyteen ja suoristin ohjaustangon. Enää puuttuu Paju ja kohde.

Itä-Helsinki tai Espoon saaristo voisivat olla potentiaalisia kohteita kurkattavaksi. En ole mikään pyöräilyn suuri ystävä, perseeni kun ei tykkää kovasta satulasta, mutta yritetään. 

Kirjojen lukemista

Sain ison kasan kirjoja tulevien yhteistöiden tiimoilta luettavaksi. Suurin osa kirjoista on dekkareita, joihin koukutun oikein kunnolla. Muistatteko vielä Max Seeckin Uskollinen lukija Instagram storyt. Tuossa teoksen kohdalla sai paskat housussa jännittää illasta toiseen.

Juttelin juuri ystäväni kanssa, kuinka haastavaa on taas keskittyä. Puhelimen ruutuaika huutaa punaista ja huomaan jatkuvasti hapuilevan puhelinta. Tulen kesällä tekemään paljon töitä puhelimella, mikä nostaa ruutuaikaa. En vain haluaisi tuudittautua, että ”töiden takia päivittäinen ruutuaika on sen 78 tuntia”. Puhelin sivuun, kirja kauniisiin kätösiin!

Teidän antamia vinkkejä kesänviettoon

Sain myös teiltä ison kasan kesävinkkejä, joista valikoin teille mahdollisimman erilaisia vaihtoehtoja. Naku-uinti menee omalle listalle myös sekä puutarhanhoito!

Käsitöiden tekeminen 

Moni ystävä on suositellut makramen tekoa. Internetistä varmasti löytyy ohjeita monenlaisiin teoksiin. Jos makramet eivät innosta, suosittelen tarttumaan ryijytuolin tekemiseen. Ryijyttämällä voi tehdä myös mattoja, tyynyn päällisiä tai seinäkoristeita. Helppoa, niin saamarin helppoa, että jopa tällainen ensikertalainen suoriutui ryijyttämisestä mallikkaasti.

kesäsuunnitelmia, pesojoonas, korpilahti

Veneily

Harvalla meistä varmaankaan on omaa venettä, mutta jos on, PYYTÄKÄÄ YSTÄVÄT MUKAAN! Jos muistelen oikein niin Turussa ainakin voi vuokrata venettä tunniksi tai vaikka koko päiväksi. Itse ajattelin kaivaa airot varastosta ja lähteä souturetkelle Päijänteelle.

Jäätelöiden maistelua puistoissa

TÄMÄ! Helsingissä oleville vinkiksi, Teurastamolta saa Jädelinon jäätelöitä, jotka on aivan poskettoman hyviä. Pakastealtaasta suosittelen testailemaan kaikkia kesään uutuuksia.

Retkeily

Joo, retkeily tulee varmasti nousemaan suureen suosioon tänä kesänä. Toki tällaiselle ”en saa teltassa nukuttua, kun ei ole tarpeeksi pehmeää patjaa” tyyppiselle retkeilijälle hyvä vaihtoehto on kaupunkieräilyt, esimerkiksi Alppiruusupuistoon tai Fiskarsin vanhaan kaupunkiin.

kesäsuunnitelmia, pesojoonas, korpilahti

Remontointia

Pieni pintaremontti on aina omanlaisensa projekti ja tempaa mukaansa. Jos minulla olisi yhtään enempi neliöitä, tarttuisin pensseliin samantien. Tämän hetkiset neliöt ovat aika pitkälle remontoituja niissä määrin, mitä oma osaaminen taipuu. Lattian maalaamista olen harkinnut vakavissani, mutta en osaa päättää väriä.

Teltta matkaan ja ajelulle ympäri Suomea

Välillä harmittaa, kun en viihdy nukkua teltassa. Toki ainahan voi yrittää uudestaan ja uudestaan tykätä jostain asiasta, mutta toisaalta, jos ei nappaa niin sekin on hyvä hyväksyä. Haaveilen kylläkin telttaretkistä Suomen luonnossa. Pitääkin miettiä, jos menisi päiväretkelle metsään ja nukkuisi päiväunet teltassa.

Teemaruokailua

Voisin ottaa teemaksi tälle kesälle perunan. Missä kaikessa erilaisessa muodossa suomalaista pottua voisi nauttia. Kansallisaarre, jota aika vähän hyödynnetään omaan makuun vielä. En ole vielä nimittäin törmännyt potturavintolaan? Tai ravintolaan, joka olisi erikoistunut ranskalaisiin perunoihin. Vinkatkaa jos tulee vastaan.

kesäsuunnitelmia, pesojoonas, korpilahti

Puutarhanhoito

Sain taloyhtiöstäni käyttöön hyötykasveille sopivan viljelylaatikon. Olen todella innoissani tästä, sillä onko mitään kesäisempää kuin hakea omasta takaa salaatinlehtiä aamupalasämppäreihin tai lehtikaalit pizzan päälle. Olen myös vallannut yhden tuuletusparvekkeen hyötykasveilleni. Saas nähdä, innostuvatko naapuritkin viljelemään muilla parvekkeilla tomaatteja tänä kesänä. 

Kuulin myös, että meillä on mökilläkin nykyään pieni palsta hyötykasveille. En malta odottaa, että pääsen mökille!

Melonta tai suppaus

En ole niinkään vesiurheilulajien ystävä, mutta jos oppaan kanssa pääsisi melomaan koskea, niin mikä nottei!

kesäsuunnitelmia, pesojoonas

Retki lähikaupunkiin ja kävellä ympäriinsä siellä ja ihmetellä

Tämän voisi suorittaa esimerkiksi liftaamalla. Muutamia vuosia sitten liftasimme kaverin kanssa Porvooseen, jossa käveltiin vanhan kaupungin katua päivän ajan ja illasta otimme peukkukyydin takaisin Helsinkiin. Aivan liian vähän tulee ihmeteltyä vierailla paikkakunnilla Suomessa. Toista se on esimerkiksi Hollannissa.

Tutustua lähiruokaan ja tuottajiin

Tämä, jos mikä on mielenkiintoinen ajatus! Juuri viime viikolla jouduin googlettamaan, kun mietin, mistä quinoa tulee: pensaasta, puusta, maan alta, pellolta… Aika harvoin tulee pysähdyttyä ja mietittyä, mistä ruoka tulee ja mitä kaikkea ruokaa tuotetaan lähellä. Ensi kesälle voisi suunnitella ainakin yhden maatilavierailun. Jollei muuta, niin Kyrön ginitehtaalle.

Mennä metsään ja tehdä taidetta maahan metsästä löytyvistä asioista

Mulla tulee mieleen tämän tyyppisistä teoksista @muitaihania Tiina. Kirjaan ylös tämän asian omaan listaani myös.

Naku-uinti

KYLLÄ!


Suomalaista kesämökkielämää hollantilaisen silmin

”Let’s go to Mökki!” kuului hollantilaisen suusta, kun suunnittelimme Suomen lomailuamme. Ensimmäisen kerran, kun kävimme Yaelin kanssa kesämökillä, oli toukokuun alku ja jäät olivat juuri sulaneet. Silloin kävimme ainoastaan päivän ajan mökkitalkoissa, kaivamassa kesämökkimme talvitelakalta pois. Olin kertonut muutamin sanoin suomalaisesta mökkikulttuurista, jossa usein vesi kannetaan järvestä ja fasiliteetit ovat hieman askeettisemmat kuin normaalisti kotona. Yael oli kuvitellut mielessään pienen mökin keskelle metsää, jonne koko perheemme ahtautuisi aina kesäisin. 

Mökkimme sijaitsee Päijänteen rannalla ja pitää nykyään sisällään juoksevan veden, modernit tilat sekä puusaunan. Kaikki mitä hesalainen voi vain kuvitella mökistä. Mökki konseptina on melkeinpä jokaiselle suomalaiselle tuttu käsite ja sinne varmasti moni hamuaa aina kesäisin. Parhaimmat kesälomapäivät olen melkeinpä tänä kesänä viettänyt juurikin mökillä. Mutta miltä perinteinen suomalainen mökkielämä näyttääkään hollantilaisen, suurkaupungissa asuvan silmin, joka on tottunut kaupungin hektisyyteen ja neonvaloihin.

Yaelin kanssa kesämökillä Päijänteen rannalla

Lukottomuus

Kun saavuimme keskellä yötä mökille äitini kyydillä, Yael ihmetteli, kuinka hän pystyi jättämään käynnissä olevan auton parkkipaikalle ilman, että ovet olivat lukossa. Selventääkseni tilannetta vielä sen verran, että kello oli tosiaan keskiyö, olimme keskellä skutsia ja auto oli 50 metrin päässä mökistämme. Sama tilanne kävi, kun lähdimme retkelle metsään ja jätimme lompakkomme ja puhelimemme mökin pöydälle ovet lukitsematta. ”Kaverini ja perheeni kauhistuisivat, jos he kuulisivat, kuinka lähdimme metsään ilman, että lukitsimme ovia!”.

Asiat menivät vielä hauskemmaksi tai absurdimmaksi, kun veljeni nukutti kummipoikaani ja jätti hänet rattaisiin nukkumaan parkkipaikallemme. Siis sille samaiselle parkkipaikalle, joka sijaitsee 50 metrin päässä mökistämme. ”Ettekö pelkää, että joku vie lapsenne?”.  

Ei tulisi mieleenkään, että joku eksyisi mökillemme edes sattumalta kahville saatikka nyysimään arvoesineitä tai lapsia. Aika itsestään selviä asioita meille suomalaisille. Kyse on luottamuksesta, joka on keskeisessä roolissa yhteiskunnassamme ja jota monen ulkomaalaisen on vaikea aluksi ymmärtää. Jos oikein muistan niin kansainvälisessä lompakkotestissä, Suomessa palautettiin 11/12 löydetystä lompakoista poliisiasemalle. Luku on todella korkea vertailussa esimerkiksi Keski-Euroopan maihin.

Purjevene seilaa Päijänteellä Korpilahdella
Aamupala kesämökillä Päijänteen rannalla
Joonaksella Specsaversin aurinkolasit päällä uimapatjalla

Hiljaisuus ja luonnonäänet 

Ensimmäinen päivä mökille oli jokseenkin shokki Yaelille, kun hiljaisuus laskeutui keskuuteemme. Istuimme laiturilla, järven ollessa tyyni. Katselimme vastarannalle ja olimme vain. Vastaavanlaista hiljaisuutta on vaikea löytää kaupungista. Monille ulkomaalaisille täysi hiljaisuus voi tuntua ahdistavalle ja he yrittävätkin täyttää tilaa puheella tai erilaisilla äänillä. Itse rakastan juurikin tuota hiljaisuutta, joka lepuuttaa mieltä.

Päästyään yli totaalisesta hiljaisuudesta, Yael säpsähti muutamaan otteeseen, kun lehtipuskista saattoi yllättäen kuulua rapinaa tai liikettä. Siilit, hiiret ja linnut säikäyttivät hollantilaisen muutamaan otteeseen. Poroja emme kuitenkaan nähneet, vaikka hän kuinka toivoi sitä. 

Alastomuus

Suomalainen alastomuus ja etenkin sen luonnollisuus tulee puheeksi vasta silloin, kun se ei ole sitä jollekin toiselle. Vaikka Hollannissa saatetaan olla monissa seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa avoimempia kuin Suomessa, on alastomuus jonkinlainen tabu heille. Toki en osaa sanoa, voiko näitä asioita edes rinnastaa toisiinsa ja kuinka paljon väite nojaa tosiaan mielikuvien varassa. Asiaa oli mielenkiintoista tarkastella hänen kanssaan, sillä tässä huomaa hyvin kulttuurieroja.

Puhuimme ensimmäisen kerran alastomuudesta Yaelin kanssa, kun olimme Serenassa kaveriporukan kanssa. Hänelle tuli pienenä yllätyksenä, kuinka ystävien kesken kipusimme saunanlauteille Aatamin-asussa. Vielä suurempana yllätyksenä tuli istua alasti langon vieressä. Ei juolahtanut pieleen mieleenkään kysäistä aiheesta etukäteen häneltä. Huomattuani hänen ilmeensä, muistin tämän pienen kulttuurieron maidemme välillä.

Joonas ja Yael kesämökillä metsässä

Kaiken kaikkiaan mökkielämä vei molemmat mukanaan. Tärkeintä molemmille meille oli pysähtyä paikoilleen ja olla, mikä on harvinaista herkkua meille. Monesti yhteinen aikamme menee erilaisten aktiviteettien ja ystävien seurassa. Nyt saimme vain kävellä keskelle metsää ja soutaa saarelle, kaksin. Olla ja tunnustella yhteiseloa ilman suurempia aktiviteettejä.

Mökkiviikkoa oli ehdottomasti yksi parhaimmista yhdessä vietetyistä viikoista tähän mennessä!


Hoi, kuuluuko? – Kesän kuulumisia

Kesäkuun lopulla päätin sulkea läppärin ja keskittyä näytön tuijottamisen sijaan ihan johonkin muuhun kuin velvollisuudentunteeseen päivystää sähköpostia ja kirjoittaa ajatuksiani auki tänne blogin puolelle. Sitä jotenkin elää sellaisessa uskossa, että jos ei päivitä sosiaaliseen mediaan mitään, seuraajat kaikkoavat ja unohtavat sinut. Noh, täällä sitä ollaan taas. Kuuluuko?

JVG:n laulaessa ikuisesta vapusta, itse voisin kirjoittaa ikuisesta kesästä. Kesään liittyy vahvasti vapautta ja ajattomuutta. Juurikin niitä asioita, joita itse arvostan suuresti. Aamut ovat usein alkaneet hitaasti vailla suunnitelmia. ”Pitäis ja pitäisi tehdä”-ajattelun olen työntänyt nurkkaan, pyytänyt huonepalvelua kuskaamaan sen takaisin sinne, mistä se tuotiinkin huoneeseeni. Kesä on ollut itselleni aikaa, jolloin ei ole pitänyt tehdä mitään, on saanut tehdä ja olla tekemättä. 

Monia asioita, joita suunnittelin tekeväni ennen kesää, on jäänyt tekemättä, mutta vielä enempi on asioita, joita on tullut tehtyä ja koettua. Ylärekisterissä oikein värähtelee, kun aloin miettimään menneitä viikkoja ja päiviä. Kesäisiä hetkiä ilman velvollisuuksia ja aikatauluja. Huolettomia iltoja ja pitkäksi venyneitä aamuja peiton alla. Viime kesän päivystin työmaalla, joten tälle kesälle otin opikseni ja nostin jalan kaasulta.

korpilahden kesämaisemat heinäkuussa
Joonas kukkakimpun kanssa
Joonas retkellä Lonnan saarella Nolla-mökissä

Kesän kohokohtia

Yleensä kesän kohokohtiin kuuluva Ruisrock ei ikävä kyllä tänä vuonna säväyttänyt. Ei sitten oikein mitenkään. Ehkä aika ja ikä ovat tehneet tehtävänsä. Suomipopit taas Jyväskylässä oli suomalaisen pop-musiikin ilotulitusta. Chisu, Sanni, ja Anna Puu, kaikki niin pirun hyviä artisteja. Festarina Suomipopit iskevät syvälle maalaisuuteeni: makkaraperunoita ja pirusti humalaisia ihmisiä pienellä alueella, sekä tunnetta siitä, että eletään kuin viimeistä päivää. Jotkut sanoisivat tapahtumaa mauttomaksi. Itse koen sen osaksi omaa maalaisidentiteettiäni ja sen takia seison tapahtuman luonteen takana visusti.

Suomimatkailu on toden teolla ottanut isoja harppauksia eteenpäin niin käytännön tasolla kuin yleisessä keskustelussakin. Syystäkin! Hyvin kätkettyjä matkailukohteita on alkanut pulpahtamaan somen kautta pintaan kuin tatteja parhaimpina sienisatoina. Fiskarsin vanha kylä oli idyllisyyden ilmentymä. Mäntän museot luonnon keskellä herätti kysymyksen mieleeni, miksen ole aikaisemmin vieraillut siellä. Korpilahdella sijaitseva Haanpään alpakkakahvila on tuonut kotikyläni takaisin Suomen kartalle. Somen kautta on päässyt myös seuraamaan monen ystäväni suomiretkiä ja kokemaan sitä kautta Suomea. Kiitos siitä ystävät.

Ruisrockissa juhlimassa yhdessä Viena K:n kanssa
Kuva: Viena K
Yaelin kanssa poseeraamassa talon edessä Suomipopeilla, happy couple goals meininki
Joonas poseeraa vanhan mustangin edessä Orivedellä

Kesään on mahtunut myös paljon Täydellisiä naisia ja vaahtokylpyjä. En tiennytkään kuinka paljon koen suurta vetovoimaa tuota komboa kohtaan. Olo on kuin Ikeassa olisi käynyt: et edes tiedä tarvitsevasi elämääsi maidonvaahdotinta tai aluslautasten aluslautasia, kunnes kohtaat ne. Muutenkin hotellielämä tuntuu maistuvan päivä päivältä enemmän ja enemmän. Varsinkin, kun olen alkanut hahmottamaan paremmin tätä projektia. Helppous on hyvä sana kuvaamaan tuntemuksiani YearInClarion-projektista

Viime viikkoinen mökkimoodi oli juurikin sitä, mitä olin odottanut kesältä kovasti. Kirja, aurinko ja Päijänne. Mökki ympäristönä on hyvin salliva laiskotteluun, ja huomaamattaan sitä tulee työnnettyä puhelimensankin nurkkaan. Kaikki tapahtuu hyvin opitusti ja luonnostaan. Mökkeilyssä on omat kirjoittamattomat sääntönsä, joita itse ainakaan en ole vielä osannut kyseenalaistaa. Esimerkiksi herätyskellokielto, kiireettömyys, tehdään jos tehdään ja elektroniikkalaitteiden vähäinen koskettelua ja hipelöinti. Odotan seuraavaa viikkoa erityisesti, sillä Yaël tulee Suomeen ja otamme saman tien suunnaksi kesämökkimme. Sienestyskausikin alkaa olemaan ovella, joten saadaan myös meidän Amsterdamin tanssi-ihmeemme ottamaan pari tangon askelta itikoiden ja hirvikärpästen tahtiin. 

Punainen mökki Pihlajasaaren rannassa Helsingissä
Joonas nauttimassa ilta-auringosta ja syömässä Pingviinin jäätelöä
veera kaukoniemi ja juhannuksen vietto Rautalammilla

Yksi oleellinen tekijä lomamoodiin pääsemiseen oli poistua kaikista työhön liittyvistä keskusteluryhmistä, laittaa puhelimesta ilmoitukset pois päältä, poistaa haitalliset applikaatiot ja tehdä tietoinen päätös sähköpostin lukemisen suhteen. Vitsit miten yksinkertaisia asioita, mutta niin oleellisessa asemassa olevia. Toivon, että saan vietyä jotain näistä käytänteistä syksyyn mukanani.

Yleisesti ottaen elämään kuuluu siis paljon hyvää. Itse asiassa tosi paljon hyvää. Kai se on aivan turhaa ja typerää peitellä tätä tunnetta. Onnellisten tähtien allahan tässä eletään tällä hetkeä. Toivon mukaan moni muukin on päässyt nauttimaan näistä tähdistä ja niiden suomista tuntemuksista ja kokemuksista. Jos jotain kätken sydämeeni ja sieluuni näistä menneistä kesäkuukauksista, on tunne ikuisesta kesästä. Olkoon purkillinen kesää säilöttynä talven apaattisimpien hetkien varalle. Sekä kuva rusketusrajoista muistuttamassa tulevista kesistä.


Kesä 2018 kuvina

Syyskuun ensimmäinen päivä. Veljeni syntymäpäivä ja ulkona sataa vettä. On aika kaivaa villasukat kaapin perukoilta ja lisätä kauppalistalle kynttilät. Syksyn tulo on hyvä muistutus siitä, kuinka aika ja elämä menevät omalla painollaan eteenpäin. On lohdullista ajatella, että halusimme tai emme, elämä menee aina kohti huomista, kohti jotain uutta.   

Katselin tänään aamusta puhelimen kuvarullaa: muistoja, hetkiä ja tunteita. Kylläkin vain murto-osa muistoista on tallentunut kameranlinssiin. Loput sielunkameraan. Sitä niin helposti unohtuu se matka, jonka olemme tulleet tähän päivään. Vaikkakaan aamuisella kuvapläjäyksellä ei mennä Antiikin Rooman aikoihin, vaan menneisiin kuukausiin, olen täysin unohtanut, kuinka tapahtumarikas kesä olikaan.   

Alkuvuosi meni reissatessa maailmalla ja mennyt kesä festaroidessa. Tuleva syksy onkin sitten oma lukunsa: kaksi TV-ohjelmaa hanskattavana, joista toinen on vielä hyshys hommia, mutta ai saatana soikoon, että olen fiiliksissäni siitä. Tämän lisäksi tulisi jälleen kerran miettiä, että mitähän sitä tekisi seuraavaksi. Ehkä uuden reissun lukkoon lyömistä, oppimistavoitteita tai uuden asunnon etsimistä. Kenties. Tai sitten jotain aivan muuta. Jouluna ollaan varmasti fiksumpia, mutta fiilistellään sitä ennen vielä mennyttä kesää, ystäviä ja elämää!

Kuva Minni Väärä
Kuva Viena Kangas
Kuva Dorit Salutskij  
Kuva Minni Väärä
Kuva Arttu Mustonen
Kuva Arttu Mustonen  
Kuva  Kristoffer Östman
Kuva Joonas Linkola

Armoa komisaario Pesonen

Kesän paras viikonloppu on nyt takana! Vihdoinkin voin tokaista, että nyt on kesä. Tuskailin pitkään kesän suhteen: tässäkö tämä nyt on. Aloitin kesälomani jo toukokuussa ja tiedossa oli ennätyspitkä loma, kolme kuukautta. Suunnittelmissa oli auringon palvontaa, pyöräretkiä, yöttömiä öitä ja mansikkajäätelöä. Kylläkään kelit eivät ole olleet sitä, mitä kesältä toivoisi. Tiedän, että keleihin emme pysty vaikuttamaan. Se mihin pystymme on asennetuminen. En kuitenkaan jaksanut käydä tätä asenne-keskustelua itseni kanssa, vaan tyydyin sukeltamaan ahdistuksen mankeliin.

Pettymykset syntyvät monesti siitä, kun omat odotukset eivät toteudukaan. Odotin kesältä paljon. Näin jälkikäteen ajateltuna mahottomuuksia. Unohdin, että alla oli kahden kuukauden sairasloma ja raskas alkuvuosi. Lähtökohdat kesänviettoon olivat erilaiset mitä aikaisempina vuosina. En huomioinut tätä lainkaan alkukesästä kun fiilistelin tulevaa kesää. Kroppa olisi ollut valmis pitkiin pyöräretkiin, ystävien kanssa hengailuun ja spontaaneihin yöuinteihin. Mieli ei.

Sitä niin helposti unohtuu olla armollinen itseä kohtaan, sekä omassa mielessä luo ulkoatulevia paineita ja odotuksia. Olisin niin paljon halunnut kertoa kesän jälkeen läheisille kuinka siistejä juttuja tuli tehtyä ja elettyä kuin viimeistä päivää. Nyt ihmettelen miksi ihmeessä ajattelin näin? Miksi en elänyt kesää itseäni varten? Pieni oivallus ja kesä maistuu jälleen mansikkajäätelölle.


Bermuda-shortsit – jalassa tai ei

Voihan Tansania soikoon! Skype-puhelu Afrikan maaperälle käynnisti miettimään, mistä kesä 2015 oikein koostuukaan. Tulen viettämään kesää pitkälti maamme pääkaupungissa Helsingissä, koska siihen ei ole ennen ollut mahdollisuutta. Toki otan pitkän viikon kotiseudulleni nauttimaan Järvisuomen antimista ja perheestäni. Mitään reissua tuskin tulen tekemään, sillä syksyllä odottaa taas tiukka maakuntamatkailu töiden parissa ja seikkailijaystäväni tekee paluun Suomeen vasta elokuun alussa.   

Kesä on tässä ja nyt. Sen tokaisen joka aamu itselleni muistuttaakseni, ettei se ala heinäkuun 1. päivänä tai silloin, kun mansikanmakuinen tuutti on kädessäni. Kesä on tämä hetki. Kesästä tulee juuri sellainen, miksi sen kuvittelee ja mitä siltä haluaa. Simppeliä. Sen takia on hyvä maalailla taivaanrantaa. Jotain mitä kohti mennä.

Tältä kesältä haluan ennen kaikkea hetkiä peilata mennyttä ja uskallusta katsoa huomiseen. Kaiken tämän haluan tapahtuvan bermuda-shortsit jalassa. Samat housut jalassa haluan myös nauttia täysin päättömästä heittäytymisestä. Siitä hetkestä, jota en edes osannut kuvitella. Haluan myös löytää pelkoni, mutta samalla kirkastaa vahvuuteni.

Jottei kesä olisi silkkaa syvissä vesissä uimista, listaan tulee lisätä hulluttelut. Festarit ja festarointi kaikissa muodoissa ovat tervetulleita. Kallio-kierros ja Kallio-oluet. Pyöräretki, uusi harrastuskokeilu ja biitsin peluu kirjataan kanssa kesälistalle. Live-musiikki ja kesäteatteri kuuluvat vakiokalustoon kesäisin. Uutuutena laittaisin jatkot, huvipuiston, puistojooga, suhteellisuusteorian läpikäymisen, purjehdus (villikortti), leirin ja käsilläseisonnan. Toki uusia tuttuja unohtamatta. Niitä odotan eniten. Juuri sua.

Kesän teemaksi nimeänkin bermuda-shortsit – jalassa tai ei. Shuran Touch on muistutus pikimmiten alkavasta rakkauden kesästä – ja hyvästä musiikista.