Kadonnut flow-tila ja hukassa oleva kutsumus

Kutsumus on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet.” Olisipa Aristoteles tai yksi hänen kavereistaan nyt täällä. Olen tovin nimittäin potenut pientä maailman tuskaa, tai tuska on täysin liioiteltu termi kuvaamaan tuntemuksiani, siitä, mitä haluan elämässäni tehdä. Mitkä asiat saavat minut maanantaiaamuisin kiljahtamaan innostuksen merkiksi. Mitkä arkiset tai maailmaani järisyttävät asiat innostavat minua. 

Year In Clarion -projektissa alkaa loppurutistus sekä uusi vuosikymmen koputtelee jo huoneeni oveen. Nämä ovat varmastikin suurimmat syyni tämän hetkisiin fiiliksiini. Väliaikaisuudesta ollaan etenemässä siirtymävaiheeseen, ja yhden luvun loppuessa, toinen on jo alkamassa. En vain ole vielä saanut muotoiltua näkyä siitä seuraavasta luvusta. Mikä on seuraava vaihe elämässäni? Millaisia tavoitteita olisi hyvä luoda tulevaisuudelle. Mikä minulla on seuraava päämäärä elämässä? Onpa suuria kysymyksiä.

kutsumus pesojoonas

Onneksi tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun mietin näitä asioita, joten en koe suurta painetta tässä hetkessä edes vastata noihin kysymyksiin. Luotan prosessiin. Prosessiin luottaminen vain tuntuu vuosi vuodelta raskaammalta ja raskaammalta. Elämästäni puuttuu ankkurit, elementit, jotka luovat pysyvyyttä. Toki jalastani löytyy yksi ankkuri ja toinen Amsterdamista. On ystäviä ja perhe. Ankkurilla tarkoitan kotia ja työpaikkaa. Kahta perustavanlaatuista asiaa elämässä. Asioita, joiden parissa vietämme eniten aikaa.

Olen tehnyt pätkätöitä viimeiset kolme vuotta, samalla pyörittänyt omaa liiketoimintaa. Kulunut vuosi on mennyt määräaikaisessa ”vuokrasuhteessa” hotellissa. Parisuhteenikaan ei vielä anna mahdollisuutta täysin juurtua aloilleen. Moni asia elämässäni antaa vapautta. Ehkä liikaakin. Ja kuinka paradoksaalisinta, nautin vapaudesta, mutta haluaisin pysyvyyttä elämääni, juuret.

kutsumus pesojoonas
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Havahduin tänään siihen, että puuttuvat ankkurit ja usvan täyteinen horisontti kuluttavat mieltäni. Tämän takia on ollut haastavaa tutkailla, mikä nykyisessä tekemisessä sytyttää minut, mistä asioista nautin suurella sydämellä. Tekeminen on tällä hetkellä lähinnä toteuttamista ja toimittamista. Kipinä ja innostus ovat syvällä sisälläni, valmiina tulemaan ulos, jos vain energiaa riittäisi. Toki yritän toistaa itselleni, ettei elämän ja työn aina tarvitse olla kipinän täyteistä ja innostuksella kuorrutettua. Välillä on enemmän kuin ok ”vain” tehdä ja toteuttaa. Ilman sen suurempia tunteita.

Tosin tiedostan, että kaipaan sitä flow-tilan tuomaa tunnetta, että kokemus omasta itsestä loistaa poissaolollaan. Keskittyminen on itse tekemisessä. Tätä tunnetta en ole hetkeen kokenut. Viimeksi, kun koin, oli tekemisellä selkeä merkitys, se haastoi minua, pääsin toteuttamaan itseäni, tiesin mitä halusin tehdä. Tiesin kutsumukseni. Kutsumus, sinua on ikävä.

kutsumus pesojoonas

Luin tänään entisen kollegani ajatuksen merkityksellisyydestä: ”Viime kädessä elämäsi saa merkityksen, kun annat sille merkityksen.” Yritän työstää tätä ajatusta seuraavan viikon tai kuukauden ajan. Katsotaan mitä uutta se tuo arkeen. 


Tradenomista TV-tuottajaksi – Kuinka löytää oma juttu?

Tällä viikolla havahduin jälleen kerran oman elämäni ihmeellisyyteen. Tai siis siihen, että mitäs hittoa sitä oikein tuleekaan päivät pitkät tehtyä. Maanantaina julkaistiin meidän uusin TV-ohjelmamme, FOMO. Olen jotenkin saanut sohittua itseni mukaan konseptoimaan ja tuottamaan YLE:n uusinta, aika helkkarin massiivista TV-tuotantoa. MITEN IHMEESSÄ, kysynpähän vaan. Kuinka siis löytää oma juttu?

Olen koulutukseltani tradenomi. Liiketalouden ”ammattilainen”. Huomatkaa heittomerkit. En tajua, miksi pienennän monesti itseäni. OLEN LIIKETALOUDEN AMMATTILAINEN. Valmistuin vuonna 2013 tietäen, että kaupanalan hommat eivät kiinnosta pätkääkään. Otin hatkat ja lähdin kiertämään maailmaa.  

Reissun päällä ajatus kirkastui selkeäksi: Haluan lähteä tekemään työtä nuorten työllisyyden ja itsetunnon rakentamisen parissa. Kuin tilauksesta, Facebook-seinälleni ilmaantui avoin työpaikkailmoitus juontaja-fasilitaattorista koulukiertueelle. Nappasin kynän käteen ja piirsin työhakemukseni ja sain kutsun työhaastatteluun. Oli aika palata Suomeen.

Kuinka löytää oma juttu?
Kuinka löytää oma juttu?

Kiersin parin vuoden ajan oppilaitoksia kertomassa omaa tarinaani ja rohkaisemassa nuoria löytämään oma kutsumuksensa ja ottamaan pieniä askeleita kohti sitä. Kiertueen ajan reflektoin paljon omaa, ei niin perinteistä mutta samaan aikaan niin yleistä kasvukipuja täynnä olevaa työuraani. ”Mikä minusta tulee isona? Siinä on yksi huonoimmista kyssäreistä mitä on. ”Mitä sitä tekisi seuraavaksi?” on minun ehdotukseni sen tilalle. Ja ehdottaisin myös ura-sanan boikottiin laittamisen.  

Aikansa kutakin. Yli 200 kouluvierailua ja kymmeniä tuhansia kohtaamisia pariin vuoteen riitti tällä erää Suomi-turneeta. Jatkoin kylläkin tuota tarinaa sosiaalisessa mediassa kotisohvaltani käsin. Samaan aikaan aloitin duunit konsulttina yhdessä Suomen parhaimpien tutkijoiden ja filosofien kanssa. Naurattaa vieläkin ajatus meikästä keskellä filosofeja. ”Ollakko vai eikö olla?” Olen käytännön miehiä ja ajatus tutkimustiedosta ja ”joutavan päiväisistä kysymyksistä” ei ole koskaan kuulostanut seksikkäältä korvaani. Nykyään arvostan tutkittua tietoa ja fiksuja ajattelijoita todella paljon, kiitos entisten kollegoideni.

Oman elämän filosofina oleminen alkoi parin vuoden jälkeen jälleen kerran tuntua nähdylle ja oli aika tarttua uusiin haasteisiin. Sain unelmien työtarjouksen tubettajana. Tarina kuitenkin sai harmillisen päätöksen ja oli aika hakea vauhtia psykologin vastaanotolta. En ole vieläkään täysin palautunut tuosta ahdistuksen mankelista. Oppirahat on kuitenkin maksettu ja ymmärretty, mistä oikein oli kyse.  

Olen aina hoitanut työni pieteetillä ja pitänyt huolen siitä, että jälki on hyvää. Se on enempi periaatejuttu minulle, suorastaan kunnia. Ottaisi luonteen päälle tehdä vasemmalla kädellä hommia. Nykyinen työni on nimenomaan tämän periaatteen tuotosta. Sain nimittäin soiton tämän hetkiseltä kollegaltani, että tulisinko työhaastatteluun. Vastailin ympäripyöreitä: ”pitää miettiä”. Pitää miettiä?! Tilannehan oli, että olin juuri irtisanonut itseni ja ilon löytäminen elämääni oli palkaton päiväduunini. En tiedä miksi ihmeessä yritin esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Ehkä kyse oli lisäajan hankkimisesta. En ollut koskaan aikaisemmin kuullut Gimmeyawalletista tai katsonut jaksoakaan Docventuresia, saatika Madventuresia. Naurattaa joka kerta työpaikalla, kun käy ilmi, etten ole katsonut jaksoakaan Rikun ja Tunnan kruununjalokiveä, Madventuresia.   

Tietyllä tapaa ympäri sulkeutui, kun saavuin Rikun ja Tunnan luotsaamaan yritykseen some-kersantiksi. Vuonna 2011 (hujakoilla ainakin) juonsin nimittäin tapahtumaa, jossa Riku oli puhumassa. Silloin sain Rikulta allekirjoituksen heidän uusimpaan kirjaansa saatetekstillä: Kohti ulkoavaruutta! Mitä ikinä se lause tarkoittaakaan, sitä kohti on menty.  

R-collection, pesojoonas
Kuinka löytää oma juttu?

On älytön, jopa utopinen ajatus, että työskentelen Suomen ehdottomasti parhaassa tuotantoyhtiössä tuottajana alan huippujen keskellä. Tässä vaiheessa on myös hyvä kertoa, etten ole Helsinkiin muutettuani omistanut TV ja teen työkseni televisiota. Story of my life!  

Viime keväänä, kun palasin Aasian reissulta, päädyin aika altayksikön konseptoimaan meidän uusinta TV-ohjelmaa, FOMOa, joka tulee tosiaan ulos 6.11. alkaen. Muistan sen hetken, kun eteeni lyötiin tyhjä A4 ja ohjeena oli kirjoittaa auki paras mahdollinen arvaus tulevasta ohjelmasta. Ja siis kerrataan vielä: KIRJOITTAA TV-OHJELMAN KONSEPTIPAPERI. Huvittaa, että niistä yhteisistä ajatuksista ja ideoista tulee kohta totta, kun ne päätyvät TV-ruudulle satojen tuhansien ihmisten nenän eteen.  

Miten tradenomista tuli sitten monimediatuottaja? Pirun hyvä kyssäri. Tietyllä tapaa miksi ei olisi tullut. Kun katson taaksepäin, niin olen konseptoinut liikeideoita koulun penkillä todeksi. Luonut lähi- ja luomukauppakonseptin, pyörittänyt ravintolaa kahden kesän ajan ja toiminut vuoden ajan osuuskuntamme toimitusjohtajana opetellen vision, mission ja arvojen merkitystä. Tämän ohessa olen päämäärätietoisesti haastanut itseäni tarinankertojana ja esiintyjänä. Ollut utelias sosiaalisen median suhteen ja surffanut Snapchat-aallonharjalla. Ymmärtänyt ihmissuhteiden merkityksen ja opetellut tiimitaitoja. Päässyt kasvamaan alan huippujen parissa. Tärkeimpiä oppeja on ehdottomasti ollut ympäristön vaikutus. Jos olet tilan fiksuin, olet väärässä paikkaa.  

Asioista tulee liian helposti itsestäänselvyyksiä. Unohtuu täysin lähtöpiste ja jo kuljettu matka. Sitä pitää normaalina, että tällaisia juttujahan kaikki nyt vain tekevät, ilman että miettii, mitäs vittua. Kirjoitin ja ohjasin tällä viikolla ensimmäisen TV-mainosvideon. KYLLÄ! Kyseessä ei ole mikään mestariteos, mutta teos kuitenkin, joka päätyy sinunkin verorahoillasi pyöritettävän TV-yhtiön kanaville. Tuskin olisin tehnyt sitä ilman ympärillä olevia ihmisiä, jotka luottavat ja kannattelevat minua. Eihän näitä hommia yksin tehdä, se on hyvä muistaa! Se on tämän lajin, elämän hienous.

Kuinka löytää oma juttu?
R-collection, pesojoonas

Nyt kun katson tätä hetkeä, paljon on tullut tehtyä. Aika helvetinmoinen matka on talsittu Korpilahden S-Marketin hyllyjen välistä tähän päivään. Jos tulisi kiteyttää neljään kohtaan omat vinkit oman jutun löytämiseen, olisi ne intohimot, arvot, verkostot ja päämäärätietoisuus.  

Mitkä tekemisen muodot kiinnostavat sinua? Millaiset asiat saavat viisarin värähtämään? Kaikkihan me tykätään jostain. Missä ympäristöissä omia kiinnostuksen kohteita voisi soveltaa ja hyödyntää?   

Ole uskollinen itsellesi. Minkä asioiden takana olet valmis seisomaan. Arvoristiriitoja on aina, se on hyvä hyväksyä. Arvot ovat aina ohjanneet omia valintojani. Status ja palkka ovat toissijaisia tekijöitä. Sen kerran, kun sokaistuin näille kahdelle ulkoiselle motivaatiotekijälle, löysin itseni umpikujasta. Rehellisyys itseä kohtaan tärkeää.  

Muista aina kätellä ja esitellä itsesi uusille tuttavuuksille. Koskaan et tiedä milloin tapaat heidät uudestaan, tai millon he soittavat sinulle, pyytääkseen työhaastatteluun. Siltojen polttelu ei kannata. Tosi kiusallista oli aikoinaan mennä Korpilahden yläkouluun vierailulle, kun kohtasin opinto-ohjaajani, jolle auoin pahemman kerran päätäni koulunpenkillä aikoinaan. Noh, ainakin tuo kohtaaminen opetti nöyryyttä.   

Kaikki ei tapahdu tässä ja nyt heti! Pikavoittoja harvoin tulee. Klisee ”jostain on hyvä aloittaa” pitää pirun hyvin paikkansa. On tärkeää muistaa päämäärätietoisuus. Mitä kohti sitä ollaankaan menossa. Suunnitelmat toki muuttuvat ja elävät aina, hyväksy se, mutta älä luovuta liian kepein perustein tai ensimmäinen vastoinkäymisen tullessa vastaan. Kun paska osuu tuulettimeen, on vain hyvä muistaa laittaa suu kiinni ja jatkaa kovaa duunia (toki on sisukasta luovuttaa, kun sille oikeasti tuntuu). 

 Ja jos et vielä tiedä, mitä haluaisit tehdä ”isona”, niin tee jotain. On yhtä arvokasta tietää, mistä ei ainakaan tykkää kuin tunnistaa omat kiinnostuksen kohteet. Joskus asioiden poissulkeminen on helpompaa. Kaikilla meillä ei välttämättä ole kutsumusta, joten älä tukahduta kutsumuksen löytämättömyydellä itseäsi, vaan pyri kohti mielekkäämpää arkea.

Kuvat: Minni Väärä

Paita ja housut R-Collection (tuotteet saatu)Kengät Dr. Martens