Yle-vero kunniaan!

Olen yllättynyt toistaiseksi, kuinka helposti päivät (ainakin vielä) ovat vierineet eteenpäin. Suurin syy varmasti on, että nautin tylsyydestä ja omissa oloissa olemisesta. Eilen jopa ajatukseni juoksenteli sen verran vauhdikkaasti, että romantisoin mielessäni elämää Korpilahdella: ”Tännehän voisi muuttaa, kun on niin rauhallista ja luonto on läsnä!” 

Palataan tähän ajatukseen kahden viikon jälkeen uudestaan ja katsotaan sitten, mitkä ovat fiilikset.

Hyvä puoli Suomeen palaamisessa oli, että pääsin taas käsiksi Yle Areenan tarjontaan. Jos et ole vielä huomannut, niin Areena on puolillaan laadukasta sisältöä. Näin ”Ylen miehenä”, ”Yle-vero -lähettiläänä” sekä sen suurena kannattajana olen enemmän kuin mielissäni, kuinka verorahojani hyödynnetään yhteiseen hyvään. Ja en siis tarkoita pelkästään Ylen minulle maksamaa palkkaa, vaan juurikin niitä laadukkaita sisältöjä, joita jokainen meistä pääsee kuluttamaan ilman maksuja. Olen parin päivän ahminut Areenaa aamuin ja illoin. Yrittänyt hotkia niitä sarjoja, joista kaverit puhuivat viikkoja sitten.

Kokosin teille omia suosituksia Areenasta, jotta päivien kulku siellä älylaitteen toisella puolen olisi mahdollisimman mielekästä.

Lue myös Karanteenipäiväkirjan ensimmäinen kirjoitus.

Verta, hikeä ja T-paitoja

Erittäin ajankohtainen kurkistus vaateteollisuuden ongelmakohtiin. Mielenkiintoisen sarjasta tekee siinä olevien päähenkilöiden tunteet ja ajatukset. Arvostan tosi paljon kuinka he ovat heittäytyneet ohjelmaan ja tuovat esiin omaa tietämättömyyttään. Sarja, jonka sisällön toivon aiheuttavan paljon puhetta ja ennen kaikkea konkreettisia muutoksia. Moni ainakin omassa somekuplassani päivitteli aihetta, mutta nähtäväksi jää, kuinka moni oikeasti muuttaa kulutustottumuksiaan sarjan nähtyään. Juuri Myanmarissa myös olleena, sarja tulee entistä lähemmäksi iholle.

Katso sarja https://areena.yle.fi/1-50183627

Mitä mietit, Ronja Salmi?

Ronja on minun toteemieläin. Ihannoin hänen älykkyyttään sekä tyyliä ja tapaa lähestyä vaikeitakin yhteiskunnallisia aiheita. Edelliset kaksi kautta Mitä mietit, Ronja Salmi? ovat olleet ajatuksia herättäviä. Ronjan tyyli on selkä ja suoraan asiaan menevä. Sisällöt ovat helposti lähestyttäviä, sillä aiheita käsitellään niin asiantuntijoiden kuin kokijoiden kautta. Sarjan jatkoksi on tehty myös podcast-sarja Mitä vielä, Ronja Salmi? Podcastissa jatketaan aiheista, joita käsiteltiin TV-ohjelmassa.

Sarjan toisessa jaksossa oli mielenkiintoista nähdä, kuinka Ronja heittäytyy aiheeseen todella pysäyttävällä henkilökohtaisella tarinalla.

Katso sarja https://areena.yle.fi/1-4333760

Line ja matka kehoihin

Seksi ja seksuaalisuus puhuttavat paljon tällä hetkellä. Ja ihanaa, että aihe herättää keskustelua. Seksistä puhuminen ei ainakaan omassa kaveripiirissäni ole mitenkään yleistä ja Suomessakin alkanut Sex Tape aiheutti hämmennystä sosiaalisessa mediassa. Seksi on hyvinkin luonnollinen asia ja moni meistä painottaakin sen tärkeyttä parisuhteessa. Samaan aikaan siitä puhuminen saa monesti ihmiset lukkoon ja vähän jopa häpeilemään. Reaktio kertonee aika paljon kulttuuristamme ja suhtautumisestamme seksiin ja seksuaalisuuteen. Line ja matka kehoihin 4. jaksossa kuvaillaan hyvin arkisella tapaa seksiä, ja jakson lopuksi myös näytetään, kun nuori pari harrastaa seksiä. Niin kaunista ja konstailematonta.

Katso sarja https://areena.yle.fi/1-4396615

Jaakko Keso

Erikoistilanteiden erikoismies Jaakko Keso julkaisi oman dokumenttisarjan viime vuoden puolella. Jaakolla on ihmeellinen kyky löytää itsensä mitä ihmeellisimmistä paikoista, mitä ihmeellisimpien ihmisten seurasta. Jaakko on opettanut minulle uusia puolia uteliaisuudesta ja kyvystä kysyä vilpittömästi asioista, joista emme itse välttämättä uskalla kysyä tai edes miettiä niitä. Suosittelen aloittamaan sarjan katselun 3. jaksosta, jossa Helsinki päihtyy.

Katso sarja https://areena.yle.fi/1-50211368

SKAM

Ihan vain muistutuksena, että Areenasta löytyy edelleen kaikkien aikojen trippi nuoruuden kutkuttaviin ja moninaisiin tunteisiin. SKAM. Ei lisättävää. Lähinnä pohdin tulisiko katsoa uudestaan nyt vai huomenna.

Katso sarja https://areena.yle.fi/1-3666602

Vuosi New York Timesin toimituksessa

Vanha mutta silti valitettavan ajankohtainen, kiitos Yhdysvaltain istuvan presidentin. Dokkarisarja tuli sattumalta uudelleen vastaan selatessani Areenaa. Muistan reilu vuosi sitten tätä katsellessani hien tunteen ohimollani. Sarja vetää nopeasti mukaansa ja pakottaa kysymään monen monta kertaa ääneen ”miksi?!”.

Katso sarja https://areena.yle.fi/1-4187997

Kelet – Ole mitä haluat, honey!

Susani Mahaduran esikoisdokkari Kelet avaa ikkunan aivan uudenlaiseen maailmaan. Kun ensimmäisen kerran kuulin Susanin projektista, tajusin ettei minulla ollut minkäänlaista kosketuspintaa aiheeseen lainkaan. Lähipiiristäni ei löydy luultavammin yhtään transnaista saatika rodullista transsukupuolista. Viime vuoden lopulla katsoin Yaelin kanssa Netflixistä Pose-sarjan yhdeltä istumalta. Sarjan kautta avautui täysin uudenlainen maailma itselleni. Keletin kautta tuo New Yorkin kaduilta lähtöisin oleva maailma tuli hetkessä kotisohvalleni Korpilahdelle, Suomeen. Äärettömän tärkeä dokumentti, kiitos siitä Susan!

Katso dokumentti https://areena.yle.fi/1-50229417

Miehiä ja poikia

Yksi viime Docventures-kauden kovimpia dokkareita Miehiä ja poikia porautuu syvälle ihon alle. Nessupakettivaroitus! Miesten tunteet ja niiden ääneen sanoittamisessa on jotain ainutlaatuista herkkyyttä. Toki toivoisin, että lähitulevaisuudessa sillä kuka tunteista puhuu, mies vai nainen, ei olisi niin suurta roolia, vaan se, mistä puhutaan antaisi vastaavanlaisia kokovartalo kananliharavisteluita. Dokumentin ehdoton suola on siinä, että meistä varmasti suurimmalla osalla on jonkinlainen samaistuttava pinta elokuvan päähenkilöihin.

Katso dokumentti https://areena.yle.fi/1-4338285

Lista sarjoista, jotka odottavat vuoroaan

Logged in

Koruton, rehellinen ja koskettava dokkarisarja nuorista miehistä. Sami Kieksi antaa jälleen kerran arvoa niille, joille yhteiskunta on osittain kääntänyt selkänsä. Kiitos Sami!

Katso sarja https://areena.yle.fi/1-50409258

Vogue Williams: Haluan vauvan, en miestä

Jos Vogue Williamsin tekemiset ovat menneet ohi, niin suosittelen korvamerkkaamaan tämän irlantilaisen toimittajan ohjemat. Harmi, että osa hänen ohjelmistaan on jo kadonnut Areenasta, mutta uusia oli onneksi tullut tilalle. ”Haluan vauvan, en miestä” on aiheena jo sellainen, mistä meillä Suomessakin on alettu paljon puhumaan jo. Mielenkiinnolla kurkistan ohjelman kautta, mitkä asiat resonoivat perheen perustamisessa Irlannissa, ja käsitelläänkö ohjelmassa millä tavoin perhettä käsitteenä.

Katso ohjelma https://areena.yle.fi/1-4433040

F-sana

SKAMin ystävät hoi! Ulrikke Falch eli Vilde hostaa omaa dokumenttisarjaa F-sana. Sarjassa Ulrikken tavoite on tehdä yhden koulun kaikista oppilaista feministejä. Ajattelin tarttua sarjan 4. jaksoon käsiksi pikimiten, sillä aiheena on pojat ja tunteet. Monelle miehelle feminismi on kirosana, vaikka unohtuu, että feminismi koskettaa nimenomaan heitä ja ajaa myös heidän etujaan. Mielenkiinnolla odotan, miten poikien tunteita lähestytään sarjassa.

Katso sarja https://areena.yle.fi/1-50274002

Kukkia ja korvapuusteja

Näiden sarjojen ahmimisen lisäksi pääsin tänään ja eilen myös nauttimaan ystäväni tuomista korvapuusteista. Oven taakse jätetyt puustit ilahduttivat mieltäni suunnattomasti. Eletään kyllä hyvin erikoisia aikoja, kun kontaktini muuhun maailmaan tapahtuu joko ikkunan tai puhelimen näytön läpi. Ruokaostokseni ja muut elämiseen tarvittavat asiat ilmaantuvat puhelinsoitolla oveni taakse. En ole koskenut toiseen ihmiseen sitten Koh Sametilla olemisen jälkeen. Paljon uusia asioita sisäistettävänä tällä hetkellä. Toki kaikki tämä on onneksi väliaikaista.

Asioita, joista olen nauttinut:

• käsillä tekeminen
• saunominen
• päiväkahvit terassilla

Asioita, joista haaveilen:

• sushibuffetti
• multien vaihtaminen viherkasveille
• ratikka

Ajattelin, nyt kun olen kahden viikon ajan itsekseni täällä karanteenin kaltaisessa olosuhteissa Korpilahdella jakaa ajatuksia ja arkeani teidän muiden ”kohtalon tovereiden” kanssa karanteenipäiväkirjan muodossa. Yhdessähän tässä tilanteessa ollaan, vaikkakin aika yksin paikoitellen. 

Olotila on tällä hetkellä hyvin hämmentynyt. Eilen vielä tähän aikaan olin Bangkokissa hotellini ylimmässä kerroksessa uittamassa varpaitani kattouima-altaalla. Tänään ikkunasta näkyy talven alta paljastuva Päijänne. Vielä hetki sitten koko maailma oli edessäni. Nyt katson maailmaa älypuhelimeni kautta ja ihmettelen, miten tähän pisteeseen ollaan tultu.

Päällimmäisenä mieltäni kalvaa epäreiluus ja vääryyden tunne. Miksi jouduin keskeyttämään reissuni? Miksi Suomeen saavuttuani en saanut halata juna-asemalta minua hakemaan tullutta äitiäni. Miksi joudun olemaan eristyksissä perheestäni ja ystävistäni. Miksei minulle kerrota, milloin näen seuraavan kerran Yaelia. Miksi! Nyt kun olen saanut huutaa nämä asiat ääneen, tunnen helpotusta. Tiedostan tilanteen vakavuuden ja väliaikaisuuden. Kyse ei ole minusta, vaan meistä. Päästän irti näistä tunteista ja keskityn tähän hetkeen ja asioihin, joilla on merkitystä.   

Kaikki järjestyy.

Ensimmäisen karanteenipäiväni tehtävälistalla on yksi missio. Ehkäistä nimittäin toisen riippakiven synty. Muistatteko vielä, kun Phuketissa löysin sängystäni luteita. Vain luoja tietää jäivätkö luteet nauttimaan auringontasaajan lämmöstä vai ottivatko he menolipun pohjoiselle pallonpuoliskolle. Kaiken varalta tungin kaikki vaatteeni pakastimeen, jonka jälkeen pyykkään ne vielä 60 asteessa. Rinkan taas otin saunanlauteille kanssani. 

Naurahdan itsekseni ääneen, kun mietin itseni saunassa jätesäkkiin ahdetun rinkan kanssa. Mieleeni tulee Cast Away elokuva, jossa Tom Hanksin kaverina autiolla saarella oli Wilsonin lentopallo. Nähtäväksi jää onko tänään illallinen katettu yhdelle vai kahdelle hengelle.

Vielä viime viikolla pohdin, että miksi en jäisi Thaimaahan odottamaan Euroopan tilanteen rauhoittumista. Koh Sametilla ei nimittäin ollut kummemmin tietoa koronasta. Elämä oli leppoisaa ja rauhallista. Ainoastaan turistien vähyys herätti kysymysmerkkejä. Päivien suurimmat pohdinnat liittyivät ruokailuihin: Mitä sitä söisi tänään?  Saarella kuitenkin mieltä painoi alas ystävien huoli minusta ja uutisoinnit Suomesta. Koronatilanne näyttäytyi niin eriltä Thaimaasta käsin katsottuna kuin Suomesta. Välillä oli haastavaa ottaa vastaan kaikkea sitä informaatiota ja huolenpitoa, koska siihen liittyi niin valtavia sisäisiä ristiriitoja. Oma todellisuuteni ei vastannut lainkaan viestejä ja uutisia, joita sain Suomesta, joten oli haastavaa ymmärtää täysin tilanteen vakavuutta täällä kotimaassa.

Ihanaa kuitenkin, että ihmiset olivat aidosti huolissaan ja osoittivat välittämistään tuhansien kilometrien päähän. Kiitos siitä tyypit!

Myös tieto siitä, milloin tilanne Euroopassa saattaisi rauhoittua tai palata ennalleen, painoi vaakakupissa sen verran paljon, että päätin olla miettimättä pidemmälle Thaimaahan jäämistä. Viranomaisilta tuli myös selkeä viesti maailmalla oleville suomalaisille: Palatkaa mahdollisimman pian kotiin! Thaimaassa tilanne tartuntojen suhteen oli vielä paikallisten mukaan hallinnassa. Toki viranomaisten tietoihin tulee Kaakkois-Aasiassa suhtautua kriittisesti. Myöskään minkäänlaista varmuutta ei ollut, etteikö tilanne sielläkin alkaisi eskaloitumaan. Yökerhot, baarit, koulut ja hierontapaikat suljettiin jo tällä viikolla. Liikkumista aletaan seuraavaksi rajoittamaan maan sisällä. 

Hämmenyksen lisäksi mieltä sekoittaa tällä hetkellä nopeat muutokset ja niiden tuomat kontrastit sekä pettymys. Pettymys siitä, kuinka niin kauan odotetut asiat eivät toteudukaan suunnitelmien mukaan. Vaikka maailmassa on nyt isompiakin ja tärkeämpiä asioita mietittävänä kuin minun murheeni ja toteutumattomat haaveeni, ei se tarkoita etteikö tunteeni olisi silti todellisia. Pettymykset tulee kohdata ja käsitellä, olivat ne kuinka isoja tai pieniä. Jos kyseessä olisi peruuntunut keikka tai festarit, tuskin harmittaisi lainkaan, muuta kuin muusikon/muusikoiden puolesta. Mutta kun kyseessä on kaksi elämän peruspilaria, koti ja puoliso, ei vastoinkäymisiä pysty vain kuittaamaan olan heilautuksella. 

Yaelin näkemiseen liittyy vielä epätietoisuus siitä, milloin seuraavan kerran edes näemme toisiamme. Milloin pääsen tuntemaan hänet vierelläni? Milloin herään hänen vierestään? Milloin pääsen astumaan huoneeseen, jonka hän on täyttänyt hymyllään? Milloin? Tuntuu tosi epäreilulle, kun kukaan ei ole vastaamassa kysymyksiini. Samaan aikaan tuntuu myös lapselliselle huudella, että elämä on helvetin epäreilua välillä.

Jotta tässä omakin pääkoppa pysyy kasassa, on henkilökohtaiset pettymykset ja negatiiviset tunteet hyvä käsitellä ja elää ne läpi. Kiukutella jos kiukuttaa. Antaa kaikkien tunteiden mennä mielen ja sydämen läpi juuri sellaisinaan. Päästää irti ja katso, mitä muuta elämällä on tarjota juuri nyt.

Kaksi viikkoa, perkele! Ei ole paha.