Kirjoitus on tehty yhteistyössä Sateenkariperheet ry:n kanssa

Moni asia varmasti mietityttää sateenkaariperheen perustamisessa: Kuinka saada adoptio homona? Mikä on apilaperhe? Onko sijaissynnyttäminen mahdollista Suomessa? Sain kymmenittäin teiltä näitä kysymyksiä Instagramissa liittyen perheen perustamiseen homona tai sinkkuna.

Olen viime aikoina keskustellut paljon perheen perustamisesta ystävieni kanssa. Niin homojen kuin heteroiden. Samat kysymykset ja aiheet nousevat esille näissäkin keskusteluissa. Blogiskenessä on myös huomattavissa “vauvavallankumous”, sillä moni kolmenkympin molemmin puolin oleva odottaa esikoistaan. Ja aivan mahtavaa, että elämässä mietityttää sellaiset asiat, jotka parikymppistä Joonasta olisi puistuttanut. Ihana myös seurata toisten vauvaonnea ja saada uutta kirjoa vanhemmuuteen.

Kuinka tulla isäksi homona -kirjoituksen jatkeeksi kysyin teiltä kysymyksiä liittyen sateenkariperheen perustamiseen. Kiitos kysymyksistänne ja kaikista keskusteluista Instagramin puolella. Sain apua kysymyksien vastaamiseen Sateenkaariperheen asiantuntijalta ja järjestön toiminnanjohtajalta, Juha Jämsältä. Hän vastasi todella kattavasti, selkeästi ja tsemppaavasti meidän kysymyksiimme.

Täytyy sanoa, että Juhan vastauksia lukiessa, moni ennakkoluulo ja väärä tietämys sai kyytiä. Huomasin, kuinka mielessäni olin luonut valmiin  kuvan siitä, miten vaikeaa perheen perustaminen Suomessa homona tai sinkkumiehenä oikein on. Enkä vieläkään sano, että se välttämättä olisi helppoa, mutta nyt pohjalla on paljon asiantuntijan tietoa, eikä pelkkää mutua ja hataria mielikuvia. Näiden vastauksien pohjalta osaan nyt paremmin varautua siihen, mitä mahdollinen lapsen hankkiminen voi tuoda tullessaan.

En myöskään tarkoita, että lapsen hankkiminen tulisi olla helppoa. Perheestä unelmoiminen sen sijaan tulisi olla helppoa. Monipuolisen perhekuvaston laajentaminen on yksi tapa tehdä perheen perustamisesta samaistuttavampaa ja helpommin lähestyttävämpää. Esimerkiksi Lapsi tuntemattoman kanssa -ohjelma toi rytinällä kumppanuusvanhemmuuden esiin ja toi näkyväksi yhden erilaisen tavan perustaa perhe. Kiitos siitä! Ohjelma saakin jatkoa ja jos olet kiinnostunut hakemaan ohjelmaan, heillä on parhaillaan casting meneillään.

Kiitos myös valtavasti Juhalle asiantuntijuudesta ja kysymyksiin vastaamisesta. Jos teillä nousee mielen päälle lisää kysymyksiä, Sateenkariperheen sivuilta löytyy paljon jäsenneltyä tietoa sekä ammattilaisten apua. Tämän kirjoituksen kommenttiosioon voi myös jakaa omia kokemuksia.

Mikä sateenkaariperhe?

Sateenkaariperheet ovat lapsiperheitä, joissa yksi tai useampi vanhemmista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Erilaisten sateenkaariperheiden kirjo on laaja ja perheet ovat keskenään hyvinkin erilaisia.

Lisää erilaisista perhemuodoista Sateenkaariperhe.fi -sivulta.

Onko perheen perustaminen jokaisen oikeus/mahdollisuus Suomessa?

Lapsen saaminen ei ole kenellekään subjektiivinen oikeus, mutta kaikilla tulisi olla yhtäläisesti mahdollisuuksia yrittää lapsen saamista ja lapsiperheen perustamista. Ja lainsäädännön pitäisi myös turvata kaikkia perheitä ja heidän keskinäisiä suhteitaan. Joillekin ihmisille on enemmän mahdollisuuksia lapsiperheellistymiseen, toiset joutuvat keksimään luovempia ratkaisuja lapsiperheellistymiseen. Sateenkaariperheitä onkin todella monenlaisia! Osa jää yrityksistä huolimatta lapsettomiksi. Tahaton lapsettomuus on edelleen kovin yleistä sateenkaari-ihmisten keskuudessa. Unelmamme on yhteiskunta, jossa sateenkaari-ihmisilläkin on oikeus unelmoida lapsesta, saada mahdollisuuksia ja tukea yrittää sekä tulla lohdutetuksi, jos lapsitoiveet eivät toteudu.

Miksi Suomessa ei ole tasavertaisia mahdollisuuksia perheen perustamiseen? Mitkä asiat näette esteenä tasavertaiseen perheen perustamiseen?

Sateenkaari-ihmisten mahdollisuudet perustaa perhe ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosikymmenten aikana, mutta yhä on paljon tehtävää. Esimerkiksi miesparien, itsellisen miesten ja trans- ja muunsukupuolisten lapsiperheellistymismahdollisuudet ovat edelleen suhteellisen heikot. Naisparien lapsiperheellistymisen esteenä on pitkään ollut yksityisten hedelmöityshoitojen suuret kustannukset. Julkiset hoidot on aloitettu tänä vuonna, mutta julkisella puolella hoitoihin liittyy melko tiukkoja rajoituksia esimerkiksi yritysten määrään liittyen. Ylipäätään haasteena ovat perhelainsäädännön jäykkyys vanhempien sukupuolten ja lukumäärän suhteen.

Mikä on huoltajan ja vanhemman ero juridisesti?

Kaikki vanhemmat eivät ole lapsen huoltajia. Ja kaikki huoltajat eivät ole lapsen vanhempia. Oikeudellisesti on kyse ihan eri asioista, vaikka usein samat henkilöt toimivat sekä lapsen oikeudellisina vanhempina että huoltajina. Lapsella on oikeuksia suhteessa oikeudelliseen vanhempaansa: oikeus tavata, oikeus elatukseen ja oikeusperintöön. Huoltajat taas ovat ne henkilöt, jotka yhteistoiminnassa päättävät lapsen asioista (esim koulusta, terveydenhoidosta, asumisesta, uskonnosta, passista) ja joilla on oikeus saada lasta koskevia tietoja. Lapsella ei ole oikeutta tavata huoltajaa eikä saada häneltä elatusta tai perintöä – paitsi tietysti, jos huoltaja on myös lapsen oikeudellinen vanhempi.

Joskus eron jälkeen toinen vanhemmista toimii yksinhuoltajana. Tämä ei kuitenkaan katkaise lapsen yhteyttä toiseen vanhempaan. Joskus lapsen huollosta vastaa esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijä. Joskus kolmen ja neljän vanhemman apilaperheissä lapsella on kolme tai neljä huoltajaa, joiden kaikkien tulee toimia yhteistyössä lapsen elämää koskevissa kysymyksissä. Lapsella ei kuitenkaan, ikävä kyllä, voi nykylainsäädännön mukaan olla kuin enintään kaksi oikeudellista vanhempaa. Toisin sanoen, lapsella ei ole oikeuksia suhteessa kaikkiin hänen tosiasiallisiin vanhempiinsa.

Tätä kaikkea selvennetään Sateenkaariperheet ry:n perhevalmennuskursseilla ja nettisivujemme tietopaketissa.

Mikä on apilaperhe ja miten tuollainen muoto toimii?

Apilaperheessä / kumppanuusvanhempien perheessä lapsi tai lapset ovat syntyneet suunnitelmallisesti kahden eri perheyksikön yhteisiksi lapsiksi. Esimerkiksi naisparin ja itsellisen miehen tai miesparin ja naisparin yhdessä muodostama perhe. Apilaperheet voidaan jakaa edelleen kolmen vanhemman kolmiapilaperheisiin, neljän vanhemman neliapilaperheisiin tai kahden vanhemman kaksiapilaperheisiin. Usein kahden vanhemman apilaperheet käyttävät mieluummin kumppanuusvanhemmuus -termiä. Apilaperheissä kaikki vanhemmat ovat yleensä lapsen tai lasten sosiaalisia vanhempia, mutta lainsäädännön puutteista johtuen vain kaksi heistä voi olla vanhempia myös lain silmissä.

Apilaperheissä on kaikkien muiden perhemuotojen tapaan omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ristiriitatilanteissa asioiden sopiminen ei muutu helpommaksi, kun vanhempien määrä kasvaa, mutta toisaalta lapsella on runsaasti läheisiä kiintymyssuhteita – ja vanhemmatkin saavat omaa aikaa, joka auttaa jaksamaan vanhemmuuden vastuuta. Jos lapsen toisessa kodissa sattuisi tapahtumaan vanhempien ero, toisessa kodissa arki jatkuisi kuitenkin turvallisena ja normaalina. Yksi kumppanuusvanhemmuuden vahvuus tämäkin.

Voit lukea lisää kumppanuusvanhemmuudesta täältä.

Mitä tapoja on löytää mahdollinen kumppanuusvanhemmuus?

Usein vanhemmuuskumppani löytyy omasta tuttavapiiristä. Joskus tuttavapiirin viidakkorumpu tuo yhteen ihmisiä, jotka ovat puhuneet lapsitoiveistaan ystävilleen. Usein on kuitenkin myös niin, että vanhemmuuskumppanit eivät ole entuudestaan tuttuja. Kumppanuusvanhemmuutta pohtivat löytävät vanhemmuuskumppaneita esimerkiksi Sateenkaariperheet ry:n keskustelufoorumiltamme ja FB-ryhmistä.

Voiko pariskunta etsiä kumppanuusvanhempia?

Kumppanuusvanhempien perheitä / apilaperheitä on todella monenlaisia. Sateenkaariperheiden keskuudessa apilaperheet ovat perinteisesti olleet nimenomaan kolmen tai neljän vanhemman perheitä, joissa kaksi pariskuntaa tai pariskunta ja itsellinen ihminen ovat päättäneet saada lapsen yhdessä. Kahden vanhemman kumppanuusvanhemmuusperheet ovat lisääntyneet huomattavasti ihan viime vuosina.

Mitä riskejä liittyy kumppanuusvanhemmuuteen?

Kaikissa perhemuodoissa on haasteensa. Kumppanuusvanhemmuus vaatii erityistä suunnitelmallisuutta toimiakseen turvallisesti. Kumppaneiden on syytä käydä lukuisia asioita läpi keskenään ja mielellään tehdä ihan sopimuksia olennaisimmista asioista ennen kuin lasta laitetaan edes alulle. Nettisivuiltamme löytyy tietoa kaikista niistä asioista, joita parin kymmenen vuoden kokemuksellamme olisi hyvä keskustella jo suunnitteluvaiheessa.

Millaista on olla sateenkaariperheen vanhempi tässä yhteiskunnassa?

Sateenkaariperheen vanhempi joutuu edelleen kohtaamaan yhteiskunnan asenteellisia näkemyksiä ja näkemään erityistä vaivaa lapsiperheellistymisen eteen. Toisaalta lainsäädäntö alkaa jo usein eri tavoin turvata myös sateenkaariperheen vanhemmuutta. Pienten lasten vanhempana sateenkaariperheessä elämä on jatkuvaa ulostuloa.

Perhemuotoa on usein mahdotonta pitää yksityisasianaan, ja lapsen myötä yhteiskunnan palvelut tulevat aivan uudella tavalla osaksi arkielämää. Iloksemme voimme todeta, että pääosa lapsia ja perheitä kohtaavista ammattilaisista osaa nykyään suhtautua täysin asiallisesti asiakkaana olevaan sateenkaariperheeseen. Suvulle ja omaisille asiaan tottuminen saattaa joskus ottaa aikansa.

Täällä ajatuksia, miten sateenkaariperheen lapsen koko sukua ja kaikkia läheisiä voi kutsua mukaan tutustumaan uuteen lapseen.

Voiko ulkomailta adoptoida lapsen? (olettaisin että kyseessä on joko itseellinen hakija tai samaa sukupuolta oleva pariskunta)

Kansainvälisessä adoptiossa lapsen lähtömaan viranomaiset tekevät aina päätöksen siitä, mihin perheeseen lapsi sijoitetaan. Useimpien lapsia adoptioon luovuttavien maiden lainsäädäntö ei mahdollista lapsen sijoittamista samaa sukupuolta olevan parin perheeseen. Maailmassa on kuitenkin muutama maa, josta adoptio sateenkaariperheeseen on teoriassa mahdollista. Suomalaisilla adoptiopalvelun tarjoajilla on näistä maista kontakteja Etelä-Afrikkaan ja Kolumbiaan. Kolumbiaa pidetään potentiaalisimpana maana sijoittaa lapsi suomalaiseen samaa sukupuolta olevan perheen kotiin. Kolumbiasta adoptioita välittää Interpedia ry.

Paljonko adoptioprosessi maksaa ja kauan se kestää?

Kansainvälisen adoption kokonaiskustannukset vaihtelee maasta ja järjestöstä riippuen noin 8 – 23 tuhannen euron. Kuluja kattaa osittain Kelasta haettava adoptiotuki, joka on maasta riippuen 5 – 9 tuhatta euroa. Tarkemmat tiedot Interpedian nettisivuilta.

Kotimaisessa adoptiossa ei ole vastaavanlaisia kuluja. Sekä kotimaisessa että kansainvälisessä adoptiossa täytyy ensin käydä läpi adoptioneuvonta ja hakea adoptiolupa. Tähän kuluu helposti vuosi. Lapsen sijoitusta voi sen jälkeen joutua odottamaan jopa vuosien ajan. Toisaalta, kaikkiin perheisiin ei sijoiteta lasta koskaan. Tällä hetkellä adoptiohakijoista on jopa puutetta joissakin tilanteissa.

Adoptiopolun vaiheista voit lukea yhteistyökumppanimme Adoptioperheiden sivuilta.

Miksi adoptioprosessi on niin vaikeaa ja harvinaista onnistua?

Adoptio on aivan erityisenlaatuista vanhemmuutta, joka vaatii erityisiä valmiuksia. Lähtökohtaisesti kaikilla adoptiolapsilla on taustalla vähintään jotain traumaattisia kokemuksia. Adoptiovanhempien on kyettävä vastaamaan lapsen tarpeisiin. Kansainvälisessä adoptiossa lapsikaupan mahdollisuuksien minimointi on äärimmäisen tärkeää, ja tekee osaltaan prosessista hiukan hitaan ja kankean. Osa hakijoista luopuu adoptiosuunnitelmasta, kun ymmärtävät adoption edellytyksiä. Osa perheistä jää kokonaan sijoitusta vaille. Mutta useimmat hakijat kuitenkin saavat sijoituksen jossain vaiheessa. Sateenkaariperheiden todennäköisyyksistä saada sijoitus Suomessa emme vielä tiedä riittävästi (ks seuraava kohta).

Kuinka todennäköistä on saada adoptio homo- tai lesboparina?

Suomalaisten mies- ja naisparien todennäköisyyttä saada sijoitus adoptiossa on vielä hyvin hankalaa arvioida. Vaikka laki muuttui jo kolme vuotta sitten, adoptioprosessin kestosta johtuen suurin osa hakijaperheistä on vasta nyt siinä vaiheessa, että sijoitus voisi edes teoriassa olla ajankohtainen. Toukokuuhun 2020 mennessä tiedossamme on kaksi kotimaista adoptiota samaa sukupuolta olevan parin perheeseen.

Seuraavaksi odottelemme tulisiko jossain vaiheessa sijoitus Kolumbiasta. Tällä hetkellä voi ehkä pitää kotimaista adoptiota todennäköisempänä väylänä sateenkaaripareille, mutta Kolumbian tulevista päätöksistä emme vain vielä tiedä. Kolumbiasta on kyllä sijoitettu samaa sukupuolta olevien perheisiin muissa maissa. 

Kotimaisessa adoptiossa on vuosittain kyse joistakin kymmenistä (jos puhutaan vauvoista / pienistä lapsista), joten siitä voi kukin itse aavistella, kuinka moni niistä voisi tulevaisuudessa olla sijoituksia sateenkaariperheisiin. Uskoisin, että luvut pysyvät yhden käden sormilla laskettavissa vuositasolla. Kolumbian adoptiomääristä emme vielä tiedä, mutta ehkä sieltäkin voisi muutama sijoitus olla parhaimmillaan vuosittain. Tietojemme mukaan adoptiohakijoina on tällä hetkellä muutama kymmenen samaa sukupuolta olevaa paria. Vain aika näyttää kuinka moni heistä saa sijoituksen. Sen voi varmasti sanoa, että adoptio on tulevaisuudessakin väylä vain suhteellisen pienelle joukolle sateenkaari-ihmisiä.

Onneksi on muitakin teitä vanhemmuuteen, esimerkiksi kumppanuusvanhemmuus, sijaisvanhemmuus ja sijaissynnytys.

Millaisia kriteerejä liittyy itsellisen mieshakijan adoptiohakemukseen?

Itselliselle mieshakijalle on samat kriteerit kuin muille hakijoille. Yksittäisen hakijan on toki hankalampi täyttää esimerkiksi taloudellisia ja asumiseen liittyviä edellytyksiä. Yksittäisellä hakijalla tulee myös olla vahvat läheisverkostot, jotka voivat toimia vanhemmuuden tukena. Itsellisiä mieshakijoita on ollut erittäin vähän, ja lapsia ei ole sijoitettu itsellisille miehille kuin aivan yksittäisissä tapauksissa.  Emme osaa arvioida itsellisen mieshakijan mahdollisuuksia sijoitukseen tämän päivän Suomessa, koska hakijoitakin on ollut niin valtavan vähän.

Voiko kaksi naista tai kaksi miestä saada yhteisen biologisen lapsen (molempien perimää lapselle)?

Lääketieteellisesti katsottuna on ainakin teoreettisia mahdollisuuksia, mutta minkään maan lainsäädäntö ei mahdollista tällaisia kokeita ihmisillä. Kahden miehen ja kahden naisen geneettisiä lapsia ei siis ole tällä hetkellä olemassa. Sen sijaan on täysin mahdollista ja nykyään yhä yleisempää, että lapsella on kaksi äitiä, joista toinen on hänen geneettinen äitinsä ja toinen on hänen biologinen äitinsä, millä tarkoitetaan sitä, että hän on kantanut ja synnyttänyt lapsen. Toisen äidin munasolu on siis hedelmöitty lahjasiittiöillä ja hedelmöityksestä alkunsa saanut alkio on istutettu toisen äidin kohtuun kasvamaan ja kehittymään.  Lue yhden perheen tarina täältä.

Jos lapsi on hedelmöitetty spermapankin tuotteilla, voiko isyyden tunnustaa toinen henkilö?

Jos lapsi on saanut alkunsa lahjoitetuilla sukusoluilla niin, että raskaaksi tulevan puoliso (sukupuolesta riippumatta) on antanut hoidolle suostumuksensa, hänet vahvistetaan tuon suostumuksen perusteella lapsen toiseksi vanhemmaksi

Millaiset ihmiset lähtevät luovuttamaan lahjasoluja?

Monenlaiset ihmiset, jotka ymmärtävät kuinka suuresta lahjasta toiselle ihmiselle on kyse. Nämä ihmiset voivat olla itse vanhempia, jotka haluavat mahdollistaa vanhemmuuden kokemuksen myös muille ihmisille. He saattavat olla ihmisiä, jotka eivät itse halua vanhemmuutta, mutta haluavat antaa muille mahdollisuuden yrittää. He ovat ihmisiä, joille lahjoituksen saaneet ovat syvästi kiitollisia koko loppuelämänsä ajan.

Miksi sijaissynnyttäminen ei ole mahdollista Suomessa?

Itse asiassa epäviralliset sijaissynnytysjärjestelyt ovat täysin mahdollisia Suomessa. Sijaissynnytyksiin liittyen vain kaksi asiaa on Suomessa kielletty. Lääkäri ei saa antaa hedelmöityshoitoja, jos epäilee, että on kyse sijaissynnytyksestä. Ja toisaalta tuomioistuin ei saa vahvistaa perheen sisäistä adoptiota, jos kantajalle on maksettu palkkiota lapsen kantamisesta ja synnyttämisestä. Suomen nykylainsäädännön aikana on siis mahdollista ryhtyä monenlaisiin sijaissynnytysjärjestelyihin.

Hedelmöityshoidot voidaan käydä hoitamassa jossain lähimaassa, esimerkiksi Pietarissa on useat perheet asioineet. Kun sijaissynnyttäjän raskaus on saatu käynnistettyä ulkomailla, kaikki muu hoituu Suomessa. Lapsi syntyy, lapsen biologinen isä tunnustaa isyytensä ja sen jälkeen isän puoliso (sukupuolesta riippumatta) voi adoptoida lapsen perheen sisäisellä adoptiolla (kunhan kantajalle ei ole maksettu palkkiota).

Epäviralliset järjestelyt ovat kuitenkin vailla lainsuojaa. Ideaalisti hedelmöityshoidot saataisiin Suomesta, lainsäädäntö selkeyttäisi kunkin osapuolen juridisen aseman ja palvelujärjestelmä tarjoaisi tukea vanhemmuudesta sopimiseen ja suunnitteluun.

Suositteletteko sijaissynnyttämistä ulkomailta? Millaisia riskejä tähän liittyy?

Sijaissynnytysjärjestelyihin lähtemistä ulkomaille on vaikeaa varsinaisesti suositella. Kaikissa tilanteissa lapsen Suomeen saamiseen liittyy suuria juridisia haasteita, vaikka lopulta se onkin onnistunut. Mutta ei ole epätavanomaista, että vanhemmat ovat joutuneet oleskelemaan ulkomailla kuukausikaupalla, kun paperisotaa on käyty suomalaisten viranomaisten kanssa.

Monissa maissa, joissa sijaissynnytys on laillista, säätely on kuitenkin aivan riittämätöntä, joka johtaa sekä vaikeuksiin aiotuille vanhemmille että kantajien kohtuuttomiin ehtoihin ja/tai olosuhteisiin. Kuitenkin tiedämme, että yhä useammat perheet lähtevät ulkomaisiin järjestelyihin kotimaisten käytäntöjen puutteessa. Jos harkitset asiaa, suosittelemme, että hakeudut Yhdysvaltain ja Kanadan tapaisiin ensimmäisen maailman maihin, joissa säätely ottaa edes jollain tavoin eri osapuolten aseman ja oikeudet huomioon. Tietysti näiden maiden järjestelyt ovat kaikista kalleimpia.

Miten sijaissynnyttämisen eettisyys toimii niissä maissa, missä se on laillista?

Eri maiden välillä on valtavia eroja järjestelyiden eettisten näkökohtien huomioimisessa. Osassa läntisenkin Euroopan maita sijaissynnytys on rajoitetusti mahdollista. Näissä maissa säätely on pohdittu perusteellisimmin. Näissä maissa ei kuitenkaan kaupalliset järjestelyt ole mahdollisia, ja ulkomaiden kansalaisten mahdollisuuksia on muutenkin rajoitettu.

On selvää, että niissä Itä-Europan ja kolmannen maailman maissa, joissa sijaissynnytys on mahdollista, on isoja ongelmia järjestelyiden eettisen säätelyn osalta. Yhdysvallat on merkittävin maa, jossa tehdään paljon kaupallisia järjestelyitä, ja joissa sääntely on suhteellisen kattavaa. Säätely tosin nojaa vahvasti alan itsesäätelyyn ja vaihtelee osavaltiosta toiseen. Yhdysvalloissa on joissain osavaltioissa mahdollista tehdä sellaisia sopimuksia, jotka määrittelevät lapsen juridisen aseman jo ennen lapsen alulle saattamista. Kantajien valintaan on kiinnitetty huomiota, jotta kantajien päätös ja motivaatio ryhtyä tehtävään olisi eettisestikin kestäviä, mikä edistää sitä, että lapsen syntymän jälkeen ei synny erimielisyyksiä aiottujen vanhempien ja kantajan välillä.

Lapsen näkökulmasta yksi keskeinen eettinen kysymys on, että lapsi saisi syntyä oikeudellisesti selkeään tilanteeseen.

Mistä kannattaa lähteä liikenteeseen, jos haluaisi alkaa perustamaan perhettä yksin/homo- tai lesboparina?

Kannattaa tutustua erilaisiin mahdollisuuksiin, mutta myös perhelainsäädännön kiemuroihin verkkosivuillamme sekä osallistumalla sateenkaariperheiden perhevalmennukseen, jota järjestämme kolme kertaa vuodessa (Verkossa, Helsingissä ja viikonloppukurssina jossain muualla Suomessa). Perhevalmennukseen osallistuminen on hyödyllisintä, jos sen ehtii käymään jo ennen lapsen alulle saattamista.

Lisätietoa perhevalmennuksestamme.