Onni on vain sivutuote – Singapore

Vietin sunnuntai-iltana aika maagisen hetken Marina Bayn kuuluisalla suihkulähteellä. Joka ilta lähteellä esitetään valo- ja ääni-installaatiolla höystetty spektaakkeli. Ja nyt oikeasti tarkoitan spektaakkelia. Tietyt hetket jäävät vahvasti mieleen ja kun niitä ajattelee, nousee iho kananlihalle. Tietyt hetket tuntuvat ikuisuuksilta, kuin aika olisi pysähtynyt. Tietyt hetket pysäyttävät. 12 minuutin ajan olin sanaton. Tuijotin vain keskellä jokea olevaa suihkulähdettä, joka kertoi tarinaansa. Ympärillä leijaili tuhansia saippuakuplia. Taustalla soi Louis Armstrongin “What a wonderful world”. Täydellinen hetki. Kaikkea sitä pieni ihmismieli pääsee näkemään ja kokemaan. Samalla tajusin kuinka rikas olen revityissä farkuissani. Onnellisuus on rikkautta ja onni on vain kaiken tämän sivutuote.

Lapsi on terve kun se leikkii. Näinhän meille on opetettu. Viikonlopun ajan poltteli halu mennä veirailemaan Universal Studiolla Sentosan saarella. Maanantain tullessa heitin repun selkään ja läksin Studiolle. Universal Studio Singapore ei ehkä ollut sitä mitä lähdin siltä hakemaan. Se oli enemmänkin huvipuisto, jossa hassuihin kostuumeihin pukeutuneet ihmiset villitsivät turisteja. Parhaiten mieleen jäi 3D, 4D, 5D (tai kuinka monta deetä nyt haluaa sanoa) teatteriesitykset. Transformers 4D -esitys tuntui parhaimmillaan samalta kuin laskuvarjohypyn vapaapudotus. WOU! Todellisuudentaju katosi täysin esityksen aikana. Yhtään Transformersia en ole vielä katsonut mutta joutuu kyllä Suomeen palattua ainakin yhden katsomaan, sen verran hullaannuin.

Vika ilta Singaporessa piti sisällään auringonlaskun Sentosan White Sandy beachillä. Rauhallista. Suurin osa turisteista oli jättänyt jo saaren. Mitä parhain tapa päättää viikko Singaporessa. Paljon jäi käteen tältä viikolta. Jätin tarkoituksella tiettyjä nähtävyyksiä seuraavaan kertaan. Palan halusta päästä takaisin Singaporeen.


Eläimellistä menoa – Singapore

Voihan kirahvin koivet ja sen 7 kaulanikamaa. Ette uskokaan kuinka fiiliksissä olin kun hyppäsin bussiin numero 163 kohti Singaporen eläintarhaa. KYLLÄ, olin kuin pikku-poika konsanaan, joka hypisteli esitettä bussissa. Malttamattomana odotin päätepysäkkiä. “Joko, joko ollaan perillä”. Kukapa nyt ei haluaisi päästä näkemään kengurun loikkaa tai kuulemaan leijonan karjaisua. Eläintarhasta löytyi kaikki ne eläimet, joiden nimiä ja ominaisuuksia ollaan ala-asteella päntätty sekä Leijonakuninkaassa ihailtu. Ehdoton suosikki oli kirahvi. Nehän oli todella isoja, n 1 200 kilosia. Hyvänä kakkosena tuli hippoperhe, johon oli taannoin tullut perheenlisäystä. Kolmantena on pakko sanoa vaippapaviaanit, jotka häikäilemättömästi hoitivat tarpeensa kaikkien uteliaiden silmien edessä. Rankkasateesta huolimatta päivä oli mitä parhain.

Päätin lähteä tulevan syntymäpäiväni kunniaksi hiukka haistelemaan Singaporen yöelämää. Ovat kalliiksi sitä sanoneet mutta ajattelin varmistaa asian kuitenkin itse. Otin osaa Pub Crawlin, joten baariseura oli taattua. Intiimillä porukalla kierrettiin 4 eri tyyppistä baaria läpi, jonka jälkeen päädyttiin vielä yökerhon puolelle tansahtelemaan. 10€ oluttuoppi vahvisti käsityksen kalliista alkoholista. Voi pojat, kyllä muuten juuri tuo tuoppi paikallista hanaolutta maistui maukkaalle. Seuraavan päivän pääkipu ei varmastikaan johtunut tuosta kympin oluesta.

Seuraava päivä menikin tukkaa hoivatessa ja sammaltaessa pitkin Botanic -puutarhaa. Yllätin täysin itseni viettämällä 25 -vuotis syntymäpäiväni palmu- ja kukkapuutarhassa perhosia etsiskelemässä. Todelliset yllätyssynttärit, sanoisin. Vanheneminen ei tule yksin mutta hiipii salakavalasti. Kiitos kaikille muistaneille. Mieltä lämmittävää! Synttärit huipentuivat Sambiestan ilmaiskonsertiin Esplanadilla. Sambarumpujen paukkeeseen ja Earth Hour:in pimeyteen oli hyvä päättää ilta.

P.S. Matti Johannes Koivun uusin albumi on tullut. Käyhän kuuntelemassa. Mäkin käyn.


Just a small brick but thousands ideas – Singapore

Päivät Singaporessa vierähtävät nopeaa tahtia. Samoin olen itsekin vierinyt rivakkaa tahtia pitkin Singaporen katuja. Kaupungissa on niin paljon nähtävää. Onneksi toimiva ja laaja metroverkosto on helpottanut kulkemista paikasta toiseen. Olen viihtynyt Marina Bayn alueella viime päivät. Marina Bay on Singaporen sydän, joka sykkii aamusta yönpikkutunneille asti. Pilvenpiirtäjien valot heijastavat veden pintaan. Salamavalot välkkyvät molemmin puolin rantaa. Merlion seisoo ylväästi omalla paikallaan sylkien vettä suustaan. Sillan toisella puolen Esplanadi tarjoaa musiikkiesityksiä illan hämärtyessä. Luis Vuittonin lasikuutio hohkaa näyttävästi Art Science -museon rinnalla. Kaikki on harkiten suunniteltua ja tehtyä. Jokainen rakennelma on siveltimen veto taideteoksessa. Taideteoksessa, joka muuttaa muotoaan aamun sarastaessa.

Törmäsin Marina Bay Sandsin ostoskeskuksessa The Art of the Brick -näyttelyn esitteeseen. Näyttely koostuu lego -palikoista tehdyistä rakennelmista. Legoilla on ollut suuri rooli meidän perheen leluhyllyssä. Iso keltainen arkku täynnä eri kokoisia, muotoisia ja värisiä palikoita. Joka kerta palikoista muodostui mitä erilaisempia aluksia, rakennelmia, taloja, eläimiä… Legot kiehtovat. Niiden nokkeluus, erilaisuus ja samalla yksinkertaisuus toimii paremmin kuin sata jänistä. Näyttelyn sisältö saikin paljon ajatuksia aikaan. “What was once a pile of bricks has become an idea”. Mitä seuraavaksi?

Singaporen ostoskeskuksiin saa upotettua pienen omaisuuden jo pelkällä yhdellä huitaisulla. No meikällä siihen ei tarvita edes sitä yhtä. Olen saanut hyvin pidettyä itseni aisoissa. Rinkasta löytyy vielä tilaa. Säästelen kuitenkin. Palaan Singaporeen vielä, sillä paluulento Suomeen lähtee täältä. Nyt on aika nauttia kuuman kosteasta Singaporen illasta.


Olen valmis! – Singapore

Raikkonen. No eihän siinä, kaverilla oli kuitenkin taksilaiturilla Suomi-paita päällä kun saavuttiin Singaporeen. Hyvä startti, sanoisin. Singapore tunnetaan Aasian rikkaimpana valtiona, joka lyhyessä ajassa nousi pohjalta huipulle. Ehdottomasti yksi siisteimmistä kaupungeista tähän asti missä on tullut vierailtua. Kirjaimellisesti siistein sillä roskaaminen on ankarasti kiellettyä täällä. Singaporeen tultaessa olikin hyvä tsekata netistä muutama lainsäädäntöön liittyvä asia. Pornolehdet ja Jehovan todistajien kirjat tuli joko jättää reissusta tai postittaa himaan. Kartongillinen tupakkaa tuli avattua lennon aikana, nimittäin vain avatut tupakka-askit saa tuoda maahan. Leuat löysänä Jukan kanssa jauhettiin Jenkkiä 10 tunnin lennolla, sillä haluttiin välttää 1000€ sakot laittoman tuotteen maahantuonnista. Ja jos haluat välttää hirttämisen niin sienet yms on no-no juttuja.

Wikitravel ei turhaan huomauttanut, että Singaporeen matkustavan on hyvä ottaa matkaan muutama kalliimpi rätti yllepantavaksi. Harvoin olen tuntenut kaupungilla kävellessäni oloani alipukeutuneeksi. Ihmiset ovat todella tyylikkäitä täällä. TODELLA! Ulkonäköön ja etenkin vaatteisin panostaminen on täällä se juttu. Kauppakeskukset ovat pullollaan Vuittoneita ja Pradoja. Jokainen liike itsessään on jo nähtävyys. Marina Bayn ostoskeskuksessa tunsin itseni käveleväksi nähtävyydeksi revittyjen farkkushortsien, hihattoman paidan ja flipfloppien kanssa. No mutta minkäs teet, oon sujut tämän asian kanssa. Rinkkaan mahtuu kuitenkin vain rajallinen määrä tavaraa ja puku ei ollut ekana mielessä kantaa mukanani +30 asteiseen Singaporeen.

7 mahtavaa päivää tiedossa tässä kaupungissa. Olen tosi innoissani. Ensivaikutelma antoi odottaa paljon tältä kaupungilta. Moderni, futuristinen, lämmin, tyylikäs ja turvallinen Singapore. Olen valmis.