sisustaminen Archives • PESOJOONAS

Suomen kaunein koti vai kenties kauhein vuosimallia 2021?

10.10.202110.10.2021 Ajatuksia ja kuulumisia elämästä2 kommenttia

”Onko tässä Suomen kaunein koti vai kenties kauhein vuosimallia 2021?”

Hankittuani television ja maailman oltua ”suljettuna” tovin, olen huomannut valuneeni töllön äärelle aikoina ja hetkinä, jolloin en normaalisti kuluttaisi tv-viihdettä. Omistin TV:n asuessani Jyväskylässä vuoteen 2013 asti, kunnes muutettuani Helsinkiin luovuin siitä. Olin melkein seitsemän vuotta ilman televisiota, siitäkin huolimatta, että tein kolme vuotta töllöä työkseni. Viimeisen vuoden aikana olen kuronut kiinni menneiden vuosien menetettyjä TV-minuutteja, esimerkiksi katsomalla Suomen kaunein koti -ohjelmaa, jota vihaan ja rakastan. Rakastan päästä urkkimaan tuntemattomien ihmisten koteihin. Vihaan, kuinka tylsiä ohjelman kodit ovatkaan. Mustaa, valkoista, harmaan sävyjä ja ”väripilkkuja”. Yksittäisinä koteina tarkasteltuna kodit ovat kauniita ja varmasti asukkaidensa näköisiä. Kolmen jakson jälkeen sitä pohtii, kuinka monta perhettä voikaan asua samassa harmaassa laatikossa. Muuttuuko kauneus kauheudeksi ohjelman edetessä?

Naureskelinkin myös Instagramin puolella, että ohjelman kylkeen voisi tehdä juomapelin: joka kerta, kun mainitaan skandinaavinen, isot ikkunat, pelkistetty tai väriläiskä, tulee ottaa shotti. Moni teistä laittoikin viestiä, että sitähän olisi aivan seipäässä jo ennen ensimmäistä mainoskatkoa. Ohjelma toistaa pitkälti itseään.

Ohjelman ongelmallisuus, jos sitä voi siksi kutsua, on se, miten kapeaksi kauneus määritellään tai mielletään ohjelmassa. ”Kauneus on katsojan silmissä”, mutta jos silmien eteen ei tuoda mitään muuta kuin harmaa hirsisiä, isoilla ikkunoilla varustettuja omakotitaloja, jotka pursuaa sisustuslehdistä tuttuja design-huonekaluja, onko kauneus enää katsojan silmissä. Ohjelmaa katsoessa ihmettelen, onko tosiaan niin, että kaikki muut paitsi minä asuu valtavissa omakotitaloissa tai sata neliöisissä kaupunkilofteissa merinäköalalla. Eikö kaupungin vuokra-asunnot ole salonkikelpoisia ohjelmaan vai emmekö itsekään näe mahdollisena yhtälöä, että Suomen kaunein koti voisi olla vuokrahuoneisto kerrostalossa Salossa.

Harvat kodit varmastikaan näyttävät sisustuslehtien tai Pinterestin pinnatuimpien kotien kaltaisilta. Ja ne mitkä näyttävät, tuskin ovat niin persoonallisia, mitä me kuvittelemme. Itse elin pitkään harhakuvitelmassa sisustavani persoonallisesti, kunnes ymmärsin olevani osa Instagramin sisustustilien kuvavirtaa. Tässähän ei ole mitään vikaa. Rakastan kotiani ja sen kaikkia ”väriläiskiä”, suuria ikkunoita ja ennen kaikkea persoonallisuutta. Mitä edes tarkoitamme, kun puhumme persoonallisuudesta. Kenen vinkkelistä se on persoonallinen?

Oleellista on ehkä ymmärtää, mistä muodostuu käsitys kauniista ja persoonallisesta kodista. Oma käsitykseni persoonallisuudesta ei suinkaan ole syntynyt tyhjiössä, eli päässäni, vaan juurikin siitä, minkä näen omassa kuplassani saavuttamisen arvoiseksi. Mikä ylipäätänsä nähdään arvokkaana. Hay:n kynttilänjalka on coolimpi kuin Tokmannista ostettu vastaava. Viherkasvien rönsyilevä määrä tuskin on sattumaa. Olenko ostanut Artekin Tori-löydöt, jotta säästäisin rahaa vai jostain muusta syystä. Jne.

Siinä missä Maikkari etsii Suomen kauneinta, ja todennäköisesti kalleinta kotia, ajattelin omassa kanavassani ilmoittaa oman kotini mukaan skabaan, kylläkin sillä twistillä, että on myös mahdollista kotini olevan kauneimman sijaan kauhein. Kodin ”kauheutta” voi tarkastella ajallemme ominaisten sisustustrendien kautta: Kuinka monta ”must have -sisustuselementtiä” löydät kuvista? Tyhmän tästä kisasta tekee sen, kuinka ylipäätänsä kauneudella kilpaillaan. Mutta sehän ei tietystikään ole oleellista, sillä voittaja, Suomen kaunein koti, saa 10 000€ sisustusrahaa, jotta voi sisustaa kotinsa vielä kauniimmaksi. Toivottakaa siis onnea minulle!

Suomen kaunein koti?

Kyllähän Suomen kauneimmasta/kauheimmasta kodista tulee löytyä katseenvangitsija, graafinen matto ja anus-tyyny. Huomaa myös viherkasvien määrä.

Harvasta milleniaalin kotoa löytyy viherkasveja, mutta tässä kohteessa tuntuu olevan jo seuraavankin sukupolven viherkasvit. Kuvasta voit bongata myös omaperäisen Tokmannista kilpaa haetun kasvoruukku.

Voiko kotia edes kutsua skandinaaviseksi, jos sieltä ei löydy String-hyllykköä?

Makuuhuoneesta voit bongata asukkaan omaa taidetta, ja en suinkaan puhu graafisesta tanssijasta, vaan pandemia-aikana käydyn maalauskurssin teoksesta. Teoksen nimi on ”Sano mua taiteilijaksi!”.

Ihmetystä sisustuksessa herättää mustajakkara, jonka pohjasta ei löydy Artekin leimaa. Ihmetystä lisää myös taulu, jossa ei olekaan karttaa Jyväskylän kaupungista, vaan ”limited editions” juliste Alvar Aallon arkkitehtuurista. Tämän lähemmäksi Artekia emme vielä pääse.

Kerro sisustuksen avulla, kuinka rakastat matkustamista, olet ”kirja-influenceri” ja kaikkien kaveri.

Kodin ”väriläiskänä” toimii kellastuneiden lehtien lisäksi Kaisu Kaplinin taideteokset.

Alakertaan saavuttuamme bongaamme vihdoinkin ensimmäiset Tori:sta löydetyt Artekit. Huomaa myös rohkean villi pyöreän ruokailuryhmän käyttäminen sisustuksessa. Sanoisin, että kaukana käytännöllisyydestä ja ennen kaikkea tilaa vievä ratkaisu.

Avaruutta on haluttu korostaa uniikilla keittiöratkaisulla, poistamalla yläkaapit ja tuomalla tilalle anus-tyyny olkkariin. Huomaa myös yksityiskohta, kaukosäädin siellä missä sen kuuluukin olla.

Voiko koti olla Suomen kaunein, jos sieltä ei löydy kuivakukkia? Vuoden päästä kukat voikin sitten käyttää takan sytykkeenä. Keittiö itsessään on pieni pettymys, sillä avohylly suorastaan huusi Muumi-mukeja.

Eteisessä ja rappusten alla on käytetty rohkeutta ja valittu musta kaapisto. Ennen kaikkea kaappien tuoma säilytystila on briljantti juttu. Nyt on taas tilaa, jota täyttää kaikella krääsällä ja turhalla. Huomaa myös seinällä oleva naama. Vain Iltalehti on tainnut vasta kirjoittaa tästä nuoresta ”naamataitelijasta”, Armi Tevasta, jonka naamat viedään minuuteissa käsistä, kun ne saapuvat myyntiin.

#DIY #TILETABLE #2NDHAND #HELMIKORUT

Kohteessa on hyvin oivaltavasti haettu seinäkellosta samaa värimaailmaa suojaruukkuun.

Värejä on osattu muuallakin poimia sisustukseen kuin eteisessä.

Jos jäit kaipaamaan kylpyhuoneen esittelyä, suosittelen kurkkaamaan minkä tahansa kaupungin uudiskohteita tai juuri putkiremontoituja kerrostaloasuntoja niin löydät paljon kuvia kylppäristäni.

Nyt onkin tullut päättää tämän persoonallisen kodin esittely. Neliöt oli käytetty tehokkaasti, kompaktisti ja kaikki neliöt oli tosiaan käytössä. Koti oli väreistä huolimatta lämmin ja skandinaavinen. Koti näytti myös sille, että siellä ei ole uskallettu elää viikkoon ennen kuvausryhmän tuloa.

Jos en voita Suomen kaunein/kauhein koti äänestystä, voisin seuraavaksi harkita Remppaa tai muuttoa -ohjelmaa, jossa pääsen ottamaan Nordean korkea korkoisen kulutusluoton, muuttaakseni kylpyhuoneeni turkkilaiseksi spa:ksi, koska kuka käy enää kylpylässä, jos voi käydä spa:ssa.

Minun mielestä kotini on Suomen kaunein/kauhein.

Yksiön keittiöremontti ja mitä se maksaa – Esittelyssä kotimainen AINA-keittiöt

2.5.20212.5.2021 Ajatuksia ja kuulumisia elämästä6 kommenttia

Kaupallisessa yhteistyössä AINA-keittiöiden kanssa

Tässä se nyt on, uusi keittiöni! Ja eteinen! Huomatkaa huutomerkit. Täällä päässä ainakin ollaan innoissaan tästä muutoksesta, minkä koti koki parin viikon aikana. Haaveissa oli kokomusta keittiö ja eteinen, mutta suunnitelmat heittivät kuperkeikkaa, kiitos suunnittelija Kati Maajaakkolan IDEAA designista, joka rohkaisi kokeilemaan raikkaampaa ratkaisua.

Ennen kuin mennään itse keittiöön, moni on ihmetellyt ja kysellyt syiden perään: ”Eiks sun keittiö ollut aivan uus, niin miks remontoit sen?”. Hyvä kysymys ja keskustelunavaus. Asuntoni on uudisrakennus ja ostin asunnon sen ollessa jo valmis. Asunnon alkuperäinen keittiö oli ns. bulkkikamaa eli taloyhtiön jokainen keittiö muistuttaa toinen toistaan siitäkin huolimatta, että asuntojen koot vaihtelevat. Asunnon koon taas tulisi vaikuttaa siihen, kenelle asuntoja suunnitellaan. Keittiön suunnitteluvaiheessa tuskin on otettu huomioon asukasta/asukkaita ja hänen mahdollisia tarpeitaan. Esimerkiksi yksiöissä ja kolmioissa on monesti samankokoiset jääkaapit, liedet ja uunit vaikkakin oletettu asukkaiden määrä on eri.

Keittiöni osoittautuikin nopeasti epäkäytännölliseksi ja osittain ylimitoitetuksi näin pieneen asuntoon (33,5 neliötä + parvi). Samoin eteisen suunnittelu oli jäänyt puolitiehen ja hukkaneliöitä ja -kuutioita oli jätetty rappusten alle. Pienissä asunnoissa juurikin kuutiot merkitsevät. Hyvällä suunnittelulla ja toteutuksella pienikin asunto voi muuttua tilavammaksi.

Keittiön yksi isoimmista kipukohdista oli laskutilan vähyys, osittain johtuen isosta liedestä. Mikä siinä on, että yksiöihin automaattisesti asennetaan neljän paikan liesiä viemään laskutilaa? Alkuperäisen keittiön kuvia katsellessa voisi kuvitella, että säilytystilaa ainakin löytyy. Kulmakaapit kuitenkin söivät kuutioita itseensä, sillä kaapin perukoille oli melkein täysmahdottomuus päästä käsiksi, ilman että tyhjensi etualaa ensiksi. Alapuolella olevan kulmakaapin ritilähylly taas osoittautui haastavaksi, sillä ritilän päällä ei pysynyt kuin kattilat ja pannut, joita itselläni on ainoastaan kolme kappaletta.

Kuivauskaappi tuntuu myös olevan enemmän sääntö kuin poikkeus suomalaisissa keittiössä, siitäkin huolimatta, että uusiin asuntoihin asennetaan vakiona tiskikoneet. Miksi? Onko oikeasti niin, että tiskikaapin käyttökapasiteetti tiskikoneellisissa keittiöissä on yhä niin suuri, että ritilähyllyille kannattaa antaa näin paljon tilaa?

Uskon, että monet nykyiset keittiöratkaisut ovat pinttyneitä tapoja, joita kyseenalaistetaan aika vähän. Tästä hyvän esimerkin nosti esiin myös keittiösuunnittelijani Kati, joka kertoi, että yhä lapsiperheellisiin koteihin asennetaan monesti mikroaaltouuni ylähyllylle, jolloin lapset eivät yletä mikroon. Sen sijaan, että mikro löytäisi paikan vaikka alakaapista tai yhdistelmäuunista. Ihmisten elämäntyyli on myös kaupungistumisen myötä muuttunut, mutta keittiömme näyttävät yhä samalle kuin 90-luvulla.

Yksiön keittiöremontti, aina-keittiöt, pesojoonas, loft

Yksiön keittiöremontti: kokomustaa vai väreillä leikkimistä?

Uuden keittiön suunnittelussa keskiössä oli käytännöllisyys ja esteettisyys. Miten saada kuutiot paremmin käyttöön ja keittiö osaksi asunnon avaruutta ja yleisilmettä. Tähän haasteeseen keittiösuunnittelijalla oli kasapäin ratkaisuja. Kati kävi vierailemassa kotonani ja ymmärsi heti, mistä kiikastaa ja mitä haluan. Vinkkasin ujosti Katille muutamasta vähän värikkäämmästä keittiöstä, mutta fokus oli yhä kokomustassa kokonaisuudessa, joista minulla oli kasapäin näyttökuvia puhelimessa.

Keittiöremontti oli ensimmäinen isompi remontointiprojekti minulle, joten moni asia tuli uutena. Päädyin valitsemaan kotimaisen keittiötoimittajan AINA-keittiöt juurikin kotimaisuuden, mutta myös suositusten perusteella. Tämän myötä myös yhteistyömahdollisuus aukesi heidän kanssaan, kun molempien osapuolten intressit ja arvot kohtasivat. AINA-keittiöt toimittaa keittiöt nimensä mukaan AINA tilaustyönä, joten haastavampienkin remonttien toteutus onnistuu heiltä. Kalusteet tehdään Lapinlahdella ja ainoastaan mekanismit tulevat ulkomailta, koska niitä ei Suomessa valmisteta lainkaan.

Korkean huonekorkeuden ansioista asuntoni yleisfiilis on avara ja tätä avaruutta haluttiin lähteä hakemaan myös uudesta keittiöstä. Toiveeni oli, että päätyseinä tulisi tyhjäksi ja hyllytilaa lisätään rappusten alle. Halusin myös integroidun jääkaappipakastimen, joka päädyttiin siirtämään eteisen kaapiston jatkeeksi. Tämä mahdollisti vetolaatikkojen asentamisen jääkaapin vanhalle paikalle ja lisäsi myös laskutilaa rutkasti. Vetolaatikoiden kuutioita hyödynnettiin asentamalla aterimille oma vetolaatikko laatikon sisään. Briljantti idea! Edellisessä keittiössä aterimet eivät mahtuneet yhteen vetolaatikkoon, vaan aterimia ja lastoja oli useammassa laatikossa. Kulmakaappi otettiin kokonaan pois ja tilalle tuli pieni vetokaappi mausteille. Uunia siirrettiin lähemmäksi kulmaa, jolloin saatiin käytännöllisemmän kokoinen kaapisto uunin vasemmalle puolelle.

Osa saattaa kuvia katsellessa ihmetellä missä on mikro. Olimme suunnitelleet alunperin mikron laitettavaksi uunin viereiseen hyllyyn piiloon. Electroluxin (tuotteet saatu osana kaupallista yhteistyötä) valikoimasta löytyi erillisuuni, joka yhdistää kiertoilman, uunitoiminnot sekä mikron. Näin vapautui taas säilytystilaa, kun uuni ja mikro ovat yhdessä kompaktissa paketissa. Uunin korkeutta myös madallettiin, jolloin sen alle saatiin säilytystilaa paistinpannuille.

Keittiön värimaailmaan sain inspiraatiota Kaisu Kaplinin keittiöstä. Näytin Kaisun keittiötä Katille ja hän teki kokomustan lisäksi vaaleampia sävyjä sisältävän ehdotuksen minulle. ”Värikkäämpi” vaihtoehto tuntui alkuun villille ratkaisulle. Koin hankalaksi hahmottaa, miltä lopputulos näyttää osana muuta sisustusta ja miltä värit näyttävät eri valoissa. Vielä tilauspäivänä emmin kovasti vaaleamman keittiön suhteen, sillä sen hinta oli arvokkaampi kuin kokomustan. Hintaero johtui tasovaihtoehdoista, joita pompottelimme. Olin haaveillut mosaiikkibetonisesta tasosta ja Kati kaivoikin esiin Nordstockin valikoimasta löytyvän HI-MACS komposiittikivitason (saatu alennusta osana kaupallista yhteistyötä) ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Oikean tason löytyminen oli ratkaiseva tekijä keittiökokonaisuutta valittaessa.

Keittiön yläkaapin väriksi tuli puuteri ja alakaappi on sävyltään savi. Taso on Terrazzo Classico.

Eteisen hukkatila hyötykäyttöön

Eteiseen halusin linjakkuutta ja kaappien sisältöjen tehokkaampaa hyödyntämistä. Alkuperäisessä eteisessä ensimmäinen näky asuntoon astuttaessa, oli vaatekaapin sisältö. Oveton vaatekaappi eteisessä, miksi? Tämän lisäksi yksi kaapeista oli tehty siivouskaapiksi, josta puuttui hyllyt. Tila oli suunniteltu imurille ja sen letkulle. Omistan varsi-imurin, joka vie vähemmän tilaa kuin tavallinen imuri, joten en nähnyt tarpeelliseksi säästää koko kaappia siivoustarvikkeille. Lisäsimme kaappeihin hyllyjä, jolloin kuutiot tulivat paremmin hyötykäyttöön.

Eteisen kaappirivin jatkeeksi tuli matalampi kaapisto, joka lisää säilytys- ja laskutilaa. Uudistuksen myötä rappusten alapuolelle jäänyt tila saatiin huomattavasti paremmin ja tyylikkäämmin hyötykäyttöön ilman, että tilan tunne tuli ahtaamman oloiseksi. Päinvastoin!

Remontin myötä säilytystilan määrä kasvoi, vaikka voisi kuvitella sen vähentyneen, kun keittiön päätyseinässä on enää avohylly. Laskutilan määrä melkein tuplaantui jääkaapin paikan ja lieden vaihtamisen ansiosta. Hyvällä suunnittelulla ja toteutuksella saa samasta tilasta käytännöllisemmän, tilavamman ja silmää miellyttävämmän. Toki muutoksilla on myös hintalappunsa.

Miksi uusia uusi keittiö?

Vanhat keittiökaapit ja kodinkoneet saivat onnekseni uuden kodin Tori.fi kautta. Kaupanteko oli nopeaa ja mutkatonta. Sain muutaman kommentin jo, että eikö ole vastuutonta laittaa tuliterä keittiö heti vaihtoon. Kestävää se ei ole, siitä olen samaa mieltä. Kestämättömämpää on kuitenkin suunnitella ja valmistaa koteja sijoittajien intressit edellä ja olla ottamatta asukkaita mukaan suunnitteluprosesseihin. Kodit ovat tehty asumista varten, ei sijoittamista. Nämä kaksi asiaa ei tulisi kuitenkaan poissulkea toisiaan, päinvastoin. Viimeisen kahden vuoden aikana, kun olen etsinyt uudiskohdetta, olen huomannut kuinka kohteet muistuttavat toisiaan: ”tehokkaat” neliöt, pienet ikkunat, suorakulman muotoinen pohja ja valkoisen harmaat kylpyhuoneet. Asumisen laatutekijöistä kirjoitettiin maaliskuussa myös Helsingin Sanomissa, suosittelen lukemaan. Ei ole siis samantekevää millaisia koteja meille rakennetaan.

Onko sitten rahallisesti fiksua uusia uutta keittiötä? En usko keittiöremontin nostavan asunnon arvoa samassa suhteessa mitä se kustansi. Mutta ajatus siitä, että omaa asumisviihtyvyyttä tulisi ajatella pelkästään rahan kautta, ei puhuttele minua. Vietämme suurimman osan elämästämme kotona sisätiloissa. Pandemian aikana kodissa käytetty aika on lisääntynyt entisestään. Kodista on tullut itselleni paikka, johon haluan investoida ja johon myös pystyn investoimaan. Uuden keittiön ja eteisen tuoma helpotus arkeen sekä esteettisyys ovat asioita, jotka saavat hymyn huulilleni. Tuntuu jokseenkin hassulle miettiä, että sitten jos päädyn myymään asunnon, teen tappiota keittiöremontin myötä, sillä se ohittaa kaikki ne eletyt hetket, jotka keittiö on mahdollistanut.

Mutta millaisia fiiliksiä uusi keittiö ja eteinen teissä herättää? Itse olen super onnellinen muutoksesta. Onko teihin iskenyt remonttikuume koronan aikana? Itsehän voisin kerran kuukauteen remontoida tai tehdä DIY-projekteja. Jos haluat lisää keittiöinspiraatiota, kurkkaa AINA-keittiöiden kuvagalleriaan ja inspiroidu!

Yksiön keittiöremontti pähkinänkuoressa

Suunnitteluajan sopiminen AINA-keittiöiden yhteistyökumppanin IDEAA Designin Katin kanssa. Suunnitteluaika oli maksuton.
Ensimmäinen suunnittelutapaaminen tapahtui kotona kohteessa.
Inspiraatiokuvien kerääminen ja tarpeiden kartoittaminen.
Toisessa tapaamisessa Kati esitteli ensimmäiset luonnokset uudesta keittiöstä. Tämän yhteydessä oli mahdollisuus saada mallikappaleita ovista ja niiden sävyistä kotiin katsottavaksi.
Mahdollisten muutosten tekeminen suunnitelmiin, jonka jälkeen keittiö laitettiin tilaukseen.
Kati suositteli urakoitsijaa ja päädyin Taloverstaan Lukasziin. Iso suositus!
Lukasz suositteli putkaria ja sähkäriä, joiden kanssa hän koordinoi remonttia.
Lukaszilta tuli selkeät ohjeistukset ja aikataulut, miten remontti etenee. Häneltä tuli myös näkemystä, miten erilaisia suunniteltuja valintoja kannattaisi toteuttaa käytännössä.
Lukasz hoiti myös lisämaksusta vanhan keittiön purkutyöt.
Taso tuli Nordstockilta ja heidän puusepät tulivat tekemään tarkistusmittauksen ennen tason toimittamista.
Keittiötehtaalla tapahtuneen virhemitoituksen myötä keittiön valmistuminen viivästyi hiukan.
Lukasz viimeisteli keittiön ja lupasi tulla vielä samaan hintaan asentamaan eteisen peilin, kun se saapuu.
Onnellinen keittiön omistaja keittää ensimmäiset aamukahvit uudessa keittiössä.

Yksiön keittiöremontti kuluineen ja tuloineen

Kulut

Kaapit ja eteisen taso 6400€ (sisältää suunnittelutyön)
Urakoitsija 2760€ (sisältää purkutyöt)
Sähkötyöt 599€ (sisältää myös kattokiskon materiaalit ja asennuksen)
Putkityöt 393€
HI-MACS-taso noin 3000€ (asennus kuuluu hintaan)
Kodinkoneet 2537€
Valaisimet 140€

Tulot

Vanhat keittiökalusteet ja kodinkoneet 2000€

Yhteensä

13 689€

Kuvia uudesta loft-kodista – Keskeneräisyyden keskellä

3.9.202014.9.2020 Ajatuksia ja kuulumisia elämästä10 kommenttia

Vitsit, miten onnekas olen! Rakastan tätä uutta kotia, sen loft-henkisyyttä sekä sisään tulevaa valoa. Lattiasta kattoon olevat ikkunat olivat etsinnässä ja ne sain! Ensimmäinen viikko uudessa kodissa meni totutellessa ajatukseen, kaikki tämä on meidän kotimme. Olemme Yaelin kanssa molemmat sen verran malttamattomia ettemme kestä sotkua tai epäjärjestystä kovinkaan hyvin, joten tavarat löysivät aika hyvin paikoilleen ensimmäisten päivien aikana. Toki osa tavaroista etsii vielä omaa paikkaansa, mutta suuret linjaukset huonekalujen suhteen saatiin samantien tehtyä.

Muutto oli myös kaikin puolin iisi, kun tavaraa oli niin vähän. Suurin osa vanhan kodin huonekaluista ei sopinut uuteen asuntoon, joten möin aika isolla kädellä huonekaluja ennen Tampereelle tuloa. Löysin kuin löysinkin Ikean tuotannosta poistuneen Mandalin sängyn rungon, jota etsin Torista viikko tolkulla. Ennätin jopa ostamaan futon-rungon, noutamaan sen pakulla kotiin ja myymään sen sitten Instagramissa.

Muuto Basen keittiönpöytä taas tuli vastaan, kun kyselin keittiöfirmalta uutta hahmoteltaa keittiöstä. Keittiösuunnittelijalla oli kivijalkamyymälänsä loppuunmyynti, joten sain esittelykappaleena olleen pöydän puoleen hintaan. Pöydän jalat menevät yksiin rappusten kaiteen kanssa mainiosti.

Rappusten alta löytyy 50-luvun puinen penkki, joka tuli myös Torissa vastaan. Vanha mies möi kartanon kalusteita pois, kun jälkikasvu ei enää halunnut jatkaa suvun kartanon ylläpitoa, joten tilukset tuli tyhjentää syksyn aikana. Penkin oli tarkoitus tulla ison ikkunan eteen, mutta unohdin tosiaan tarkistaa mitat ja eihän se syvyytensä puolesta sopinut sille tarkoitetulle paikalle. Onnekseni rappusten alta löytyi paikka penkille ja kaikille kaktuksille.

Kasveista puheen ollen, siskoni kävi vierailulla ja kysyi, vähensinkö kasvien määrää muuton yhteydessä. Asunnon koko tuplaantui, joten kasvit ”katoavat” näihin neliöihin. Selkeä merkki, että tulee ilmeisesti tehdä uusia hankintoja! Uusien kasvihankintojen listalla oli kauan unelmoimani viiniköynnös, jonka löysin Jyväskylän Viherlandiasta, sekä ystäväni möi upean peikonlehden, joka toivon mukaan pysyy yhtä isona ja jykevänä meikäläisen hoivassa. Kasvien suhteen olen kylläkin oppinut, että ne vievät paljon tilaa. Sen takia voi olla, että pidän ostolakkoa kasvien suhteen tovin.

Muutaman viikon päästä saapuu myös kotiinkuljetettuna sohva Hakolalta (kaupallinen yhteistyö). Voi vitsit, sohvaa odotellaan jo kovasti täällä! Minulla ei ole ollut sohvaa noin kymmeneen vuoteen, joten sohvalöhöilyt ja päikkärit, tervetuloa! Kuvia ja tunnelmia tulee sohvasta syksyn mittaan.

Yläkerran työskentelyseinä on vielä työn alla. Sain viikonloppuna idean täyttää seinän Stringin hyllyillä ja työtasolla. Kävin piipahtamassa Vepsäläisellä, lähinnä hakemassa inspiraatio Tori-löytöihin, ja vastaan tuli juuri sellainen kokonaisuus, joka sopisi yläkertaan. Nyt vain Tori-vahti päälle ja toivotaan, että löytyisi oikeita palasia kokonaisuuteen. Saa myös vinkata, jos String-hyllyt ovat alennuksessa jossain!

Remonttikohteita sekä hankintoja

Ajattelin tehdä Jonkin verran remonttia asunnolla, vaikka kyseessä on uudiskohde. Minulla oli pitkään haaveena betonilattia, mutta joudun tälläkin kertaa luopumaan tästä haaveesta. Optimaalisin toteutus betonilattialle on rakennusvaihe. Jälkikäteen jos halutaan valaa betonilattia tai tehdä mikrosementistä vastaava, tulee muuttujia matkaan. Tällä kertaa huolenaiheena oli mahdolliset seinien maalaukset lattian hiomisen jälkeen. Kustannukset olisivat tällöin nousseet liian korkeiksi. Kävin myös katsomassa Laattapisteeltä betonia jäljitteleviä laattoja, jotka olivat todella makeita. Pitkän pohdinnan jälkeen kuitenkin päätin tällä kertaa luopua tai siirtää lattian remontoimista. Tammiparketti on alkanut näyttämään yllättävän hyvälle omaan silmään.

Keittiö on sellainen, mikä kokee täydellisen muodonmuutoksen. Nykyinen keittiö on yllättävän epäkäytännöllinen eikä anna arvoa asunnolle. Sain mielettömän keittiösuunnitelman uudesta keittiöstä ja uskon tarttuvani siihen. Toivon mukaan ennen joulua päästään nauttimaan uudesta, yksinkertaisemmasta ja linjakkaasta keittiöstä.

Rappusten suhteen tiedossa on vaalentamisprojekti. Jos kaikki menee niin kuin olen ajatellut, niin tarkoitus on hioa portaat ja tehdä niistä vaaleammat. Tumma väri on hiukan tunkkainen omaan makuuni. Olen nähnyt muutamia vaaleita tammiaskelmalla olevia portaita ja ne näyttävät niin paljon kevyemmille.

Eteisessä on talon ainoat säilytyskaapit, joista osa on vieläpä ilman kaapinovia. Miksi? Välillä sitä miettii, että kun tehdään jotain uutta ja hienoa, niin miksi ei tehdä kerralla kunnollista. Ymmärrän, että sijoittajilla on omat intressit, mutta eikö asuntoja lähtökohtaisesti tehdä asuttavaksi kuin sijoituskohteiksi? Mikä on asuntojen primääritarkoitus? Noh oli miten oli, eteisen kaappirivistö laitetaan kuntoon keittiöremontin myötä, jotta saadaan säilytystilaa asuntoon.

Tutuksi naapureiden kanssa

Taloyhtiön asunnosta puolissa on jo asutusta. Uudiskohteissa tuntuu, että naapureilla on aivan eri tavalla yhteistä jaettavaa, kun kaikki muuttavat samoihin aikoihin uusiin kohteisiin. Kaikki on uutta jokaiselle. Muuttoautoja tulee ja menee. Yhteisen nimittäjän myötä tulee myös sellainen fiilis, että tässä ollaan yhdessä. Pääsinkin jo kättäpäivää tervehtimään seinänaapureita. Siis asia, mitä ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut. Vallilassa kolmen vuoden asumisen aikana tutustuin talonmieheen sekä muutamaan naapuriin. Muiden naapureiden kanssa jo pelkästään tervehdykseen vastaaminen rappukäytävässä tuntui olevan ihme.

Sisäpiha on myös rakennettu fiksusti, sillä alueelta löytyy kohtaamispaikkoja naapureille. Tämän kesän sisäpihapiknikit jäävät viettämättä, mutta uskoisin ensi kesänä kohtaavani useat naapurit sisäpihalla viettämässä kesäiltoja yhdessä ystäviensä kanssa. Enkä koe olleenkaan utopistisena ajatuksena naapurien yhteisiä illanviettoja. Tätä odotellessa!

Eikö näytäkin kivalle jo? Tykkään tästä loft-henkisyydestä, minkä korkea huonekorkeus sekä isot ikkunat luovat.

Ps. Muista kurkata edellinen postaus ”Vaatteet on mun aatteet”.

Koti Helsingissä murtovarkauden jälkeen

16.4.202016.4.2020 Ajatuksia ja kuulumisia elämästä2 kommenttia

Murtovarkaus – asia, jota ei tule koskaan ajatelleeksi omalle kohdalle. Harvoin myös kuulee lähipiirissä tapahtuvan murtoja. Kaupanalalla, kun oli töissä, varkaudet tavallaan ”kuuluivat” asiaan. Silloin ne eivät mitenkään tuntuneet henkilökohtaisilta, vaikkakin oikeudessa asti on oltu todistamassa. Tällä kertaa kuitenkin mentiin syvälle ihon alle.

Kun sain tietää mahdollisesta murrosta taloyhtiössämme, en osannut odottaa, että todellisuus olisi ollut näin paskaa, mitä se on ollut nyt viimeiset päivät. Tieto saapui minulle juuri kun olin tullut takaisin Suomeen karanteeniin Korpilahdelle. Nyt vasta tultuani Helsinkiin, pääsin näkemään ja kuulemaan, mitä on tapahtunut viimeisten viikkojen aikana.

Niin kliseistä kuin se onkin, olo tuntuu tosi epärealistiselle. Samalla häpeä valtasi mieleni myös. Miten minulle oikein kävi näin? Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Mitäköhän ihmiset ajattelevat? En olekaan koskematon ja ”kaikkivoipa”, vaikka niin sitä tulee ajateltua usein.

”Eihän minulle voi mitään sattua.”

Häpeä muuttui aika nopeasti peloksi, joka ilmeni säpsähtelyinä aina kun jokin kolahdus kuului. Samoin huomasin epäileväni jokaista vastaantulijaa. Tutkailin yhtenään, että kantaakohan joku minun vaatteitani. Myykö joku minun omaisuuttani kierrätysryhmissä. Onkohan tuo varas?

Ennen kaikkea tyhjyys laski ylleni, kun tajusin istuvani asunnossa, joka ammotti tyhjyyttään. Kaikki ympärillä oli jokseenkin kliinistä. Huonekalut ovat paikoillaan, mutta hyllyt ovat tyhjiä. Vaatekaapissa on hengareita, muttei vaatteita. Keittiön kaapistot ovat hienossa rivistössä, kylläkin tyhjillään vailla funktiota. Seinät yrittivät kertoa tarinoita vuosien varrelta, mutta ilman tulosta, sillä jotain uupuu.

Keittiön katosta löytyy edelleen palojälki ja tuon aiheuttanut kynttilänjalka oli ihmeen kaupalla säästynyt. Tulee hetkellisesti toiveikas olo, kun katson noita kahta asiaa. Ikuisesti yhdessä. Olkoon tuo kaksikko muisto menneistä

Tyhjyyden tunne ei suinkaan johdu materiasta, vaan tunnesiteistä, joita minulla oli tavaroihin. Hymypoika-patsas, jonka sain ala-asteella ja joka koki kovia ensimmäisissä tupaantuliaisissani Voionmaankadulla Jyväskylässä. Tuon illaan päätteksi patsaalti oli kadonnut nenä, jota ei koskaan löytynyt. 3 vuotta sitten ollessani Thaimaassa menin ryijykurssille, jossa kielimuurista huolimatta saimme tehtyä minulle pienen ja etenkin tekijänsä näköisen sisustusryijyn. Ensimmäiseltä Amsterdamin vierailulta otin kotiin vietäväksi Yaelin collegeasun. Kun taas ensimmäiseltä New Yorkin reissulta mukaan tarttui turistikaupasta muutaman taalan Empire State Building näköispatsas muistuttamaan Manhattanin sykkeestä ja taiasta. Kaikki nämä esineet ovat rahallisesti käytännössä arvottomia ja ulkopuoliselle roskaa.

Minulle ne oli kaikki kaikessa.

Yritän kovasti olla tekemättä tapahtuneesta mitään oppimisprojektia tai konmari(vitu)tusta. Yritin kovasti toistaa itselleni, ettei kaikesta tarvitse ottaa joka kerta opikseen tai nähdä mahdollisuutena. Toisinaan tapahtuu elämä ja that’s it! En kuitenkaan mahda persoonalleni mitään. Sain ensinnäkin niin monelta tuntemattomalta ja tutulta Instagram seuraajalta viestiä, joissa kysyttiin, miten minua voisi auttaa. Ette voi kuvitellakaan, kuinka tärkeältä kaikki tuo myötäeläminen on tuntunut. Mietin, etten olisi puhunut murrosta mitään, vaan pitänyt sen yksityisenä asiana, mutta onneksi en niin tehnyt. Kiitos teille! Kaiken paskan keskellä, erityisesti hyvän merkitys korostuu. Ihmisissä on enemmän hyvää kuin pahaa.

Nyt kun hyllyt ovat tyhjillään, on helppo nähdä, mitä ihminen oikeasti tarvitsee. Kyllähän tässä konkretisoituu tosi selkeästi, kuinka vähällä perusarki pyörii. Toki en väitä, etteikö moni asia olisi helpompaa, jos olisi vaikka kahvinkeitin tai leipäveitsi. Ehkä ajan myötä kaappeihin alkaa kasaantumaan erilaisia hyödykkeitä, mutta toivon kovasti, että jokaisen uuden hankinnan kohdalla kysyn, tarvitsenko tätä vai haluanko tämän. Se etten ostaisi tavaroita vaan ostamisen ilosta ja täyttääkseni kuviteltuja tarpeita. Toivoisin, että osaisin luoda tunnesiteitä aivan arkisiinkin käyttöesineisiin, jolloin tavaroilla voisi olla pidempi käyttöikä eivätkä ne jäisi kaapin perälle.

Nyt asunto alkaa pikku hiljaa muuttua jo kodiksi, kun sain viherkasvit takaisin Clarionista, jossa ne ovat olleet hoidossa reissun ajan. Vielä sellainen tietynlainen kodikkuus puuttuu, joka tulee varmastikin niistä pienistä esineistä, jotka pitävät sisällään tuhansia muistoja. Sekä toki ihmiset tuovat kodin tunnetta myös. Lupasin itselleni reissussa, että alan kutsumaan ystäviä vierailulle useammin. Tätä odotan kovasti!

Tervetuloa ystävät (toivottavasti) pian kylään!

Year In Clarion – Hotellihuoneesta kodiksi

Kaupallinen yhteistyö Clarion24.2.201918.9.2019 Vinkit ja vieraskynä17 kommenttia

Tiedätte varmasti sen inspiraatiolauseen “Your home where is where your hotel room is”? Oma kotini tosiaan löytyy nykyään Jätkäsaaresta, hotelli Clarionista, kiitos Year In Clarion -projektin. En vieläkään ihan käsitä, että asun hotellissa. Säikähdän yhä aamuisin maisemia, jotka avautuvat suoraan sängystäni Helsingin ylle. Sanottakoon, että auringon nousut ovat olleet aika eeppisiä viime päivinä.

Tosiaan muutin helmikuun 1. päivänä hotelliin vuodeksi. Kyseessä on Clarionin ja Ping Helsingin vaikuttajamarkkinointi kampanja, johon meikä valittiin kaikkien hakijoiden joukosta. Asun siis tulevan vuoden kirjaimellisesti hotellissa, nauttien kaikista palveluista, joita on tarjolla.

Projektin alkuvaiheista asti Clarionin väki painotti, että hotellihuoneesta lähdetään tekemään kotia minulle. Minun näköistäni kotia. Yksi ehdoistani oli, että saan ottaa kaikki 40 huonekasviani mukaani – ja kasvithan lähtivät mukaan. Clarionin väki yhdessä Kekkilän kanssa toden teolla innostuivat vihreästä harrastuksestani ja hankkivat minulle oman kylvöalustan keväälle, joten kohta päästään laittamaan kädet multaan. Ah, omat tuoreet yrtit, onko mitään kesäisempää juttua? No ehkä terassioluet ja rusketusrajat, varpaiden dippailu laiturilta ja pitkäksi venyneet baari-illat sekä mansikat.

Huoneen kiinteään kalustukseen kuuluu sänky (sisältäen maailman muhkeimman tyynyn. Melkein varaisin yhden yön Clarionista pelkästään noiden tyynyjen takia), työpöytä, jääkaappi ja mikro eli keittiö ja Vitran Eames-nojatuoli sekä Trienna-sohvapöytä. Omasta takaa otin matkaani entisen taloyhtiön roskakatokseen hylätyn tarjoilukärryn, vaaterekin ja vartalopeilin. Laskutilaa löytyy tällä hetkellä rajoitetusti, joten metsästyksessä on sivupöytä työpöydän viereen. Maaliskuun agendalla onkin koluta kierrätyskeskukset ja erilaiset Facebook-ryhmät läpi ja löytää sopiva pöytä kotiini. Mitään väliaikaisratkaisua en halua ostaa, vaan löytää pöytä, jolle on käyttöä myös seuraavassa kodissani.

Halusin ottaa muitakin itselleni tärkeitä asioita mukaan kuin ainoastaan viherkasvit, jotta hotellihuoneesta tulisi mahdollisimman kotoisa ja turvallisen tuntuinen. Aika pienistä asioistahan se koti kuitenkin muodostuu. Pienistä tavaroista, joilla jokaisella on joku muisto kerrottavanaan tai muuten vaan ovat tärkeitä minulle.

Monille arkinen asia kodin sisustuksessa on taulutelevisio. Itse en ole omistanut TV vuosiin. Luovuin siitä, kun valmistuin korkeakoulusta eli viitisen vuotta sitten. Mietin jo edelliseen asuntooni television ostamista, mutta neliöt ja seinätila olivat kortilla, joten en koskaan päätynyt moiseen hankintaan. Läppärin näytöltä ohjelmien ja elokuvien tuijottaminen ei ole imaissut allekirjoittanut mukaansa, ei sitten lainkaan. Kuluneen viikon aikana olen ahminut jo kolme elokuvaa ja jonossa on seuraavana Oscar-gaala.

Entisen kotini mustaa puhuva kylpyhuone on vaihtunut kaksi kertaa isompaan ja huomattavasti valoisampaan versioon. Rakastan koko seinän kokoista peiliä, joka tuplaa tilan tunnun. Olisin halunnut entiseen asuntooni samanlaisen, mutta peilin hankkiminen jäi ajan kuluessa.

Kylpyammetta en ehkä omaan asuntooni ensisijaisesti ottaisi, sillä suihkussa käyminen on aina omanlaisensa suoritus siinä. Nyt olen hoitanut suihkuttelun pitkälti Clarionin ylimmässä kerroksessa, jossa sijaitsee hulppeat saunatilat sekä ulkouima-allas. Koko hotellin ehdoton suosikkini on saunatilat, josta avautuu maisemat suoraan Jätkäsaaren ylle pitkälti Lauttasaareen asti. Kylpyammeellekin on paikkansa. Se toimii erinomaisena perjantai-illan rentouttajana, kun haluaa huuhtoa kiireisen viikon huolet ja hiet viemäristä alas kylpypommilla marinoituna.

Kotini ei ihan vielä taivu parhaalla mahdollisella tavalla kevyeen kokkailuun. Laskutilan määrä on rajallinen, joten pientä kikkailua joutuu ruoanlaiton suhteen tekemään. Uskon lisäpöydän ratkaisevan tämän haasteen, mutta siihen asti nautin juuri uudistuneen Kitchen & Tablen menusta oikein urakalla.

Kierrättäminen herätti kiinnostusta Instagramin puolella. ”Miten hoidat nyt kierrätyksen, kun asut hotellissa?” Tähän pulmaan sain apua Niimaarilta, joka lähetti minulle monikäyttöisen kierrätysaseman, Ecosmolin. Upea Harri Koskisen suunnittelema laatikko löysi saman tien paikkansa kodissani. Tykkään siitä, että lajittelukeskus on tyylikäs, siinä missä muutkin huonekalut. Kirjoitan Ecosmolista ja kierrättämisestä myöhemmin lisää teille.

Kaiken kaikkiaan olen rakastunut asuntoni fiilikseen ja valon määrään sekä tilantunteeseen. Kasvini kylpevät suorastaan valossa, joten uskon tämän diilin olleen heillekin suotuisa. Korkea huonekorkeus antaa tilaa uudella tapaa ajattelulle ja sängyssä pomppimiseen. Pakko kai se on sanoa ääneen, että nyt jo mietityttää ensi vuosi: Miten raaskin luopua näistä puitteista?

Mitä mieltä olette, tunnistatteko hotellihuoneeksi kotiania?

Lataillaan lisääLataillaan lisää luettavaa …Siinä kaikki, enempää ei löytynyt