”Onko tässä Suomen kaunein koti vai kenties kauhein vuosimallia 2021?”
Hankittuani television ja maailman oltua ”suljettuna” tovin, olen huomannut valuneeni töllön äärelle aikoina ja hetkinä, jolloin en normaalisti kuluttaisi tv-viihdettä. Omistin TV:n asuessani Jyväskylässä vuoteen 2013 asti, kunnes muutettuani Helsinkiin luovuin siitä. Olin melkein seitsemän vuotta ilman televisiota, siitäkin huolimatta, että tein kolme vuotta töllöä työkseni. Viimeisen vuoden aikana olen kuronut kiinni menneiden vuosien menetettyjä TV-minuutteja, esimerkiksi katsomalla Suomen kaunein koti -ohjelmaa, jota vihaan ja rakastan. Rakastan päästä urkkimaan tuntemattomien ihmisten koteihin. Vihaan, kuinka tylsiä ohjelman kodit ovatkaan. Mustaa, valkoista, harmaan sävyjä ja ”väripilkkuja”. Yksittäisinä koteina tarkasteltuna kodit ovat kauniita ja varmasti asukkaidensa näköisiä. Kolmen jakson jälkeen sitä pohtii, kuinka monta perhettä voikaan asua samassa harmaassa laatikossa. Muuttuuko kauneus kauheudeksi ohjelman edetessä?
Naureskelinkin myös Instagramin puolella, että ohjelman kylkeen voisi tehdä juomapelin: joka kerta, kun mainitaan skandinaavinen, isot ikkunat, pelkistetty tai väriläiskä, tulee ottaa shotti. Moni teistä laittoikin viestiä, että sitähän olisi aivan seipäässä jo ennen ensimmäistä mainoskatkoa. Ohjelma toistaa pitkälti itseään.
Ohjelman ongelmallisuus, jos sitä voi siksi kutsua, on se, miten kapeaksi kauneus määritellään tai mielletään ohjelmassa. ”Kauneus on katsojan silmissä”, mutta jos silmien eteen ei tuoda mitään muuta kuin harmaa hirsisiä, isoilla ikkunoilla varustettuja omakotitaloja, jotka pursuaa sisustuslehdistä tuttuja design-huonekaluja, onko kauneus enää katsojan silmissä. Ohjelmaa katsoessa ihmettelen, onko tosiaan niin, että kaikki muut paitsi minä asuu valtavissa omakotitaloissa tai sata neliöisissä kaupunkilofteissa merinäköalalla. Eikö kaupungin vuokra-asunnot ole salonkikelpoisia ohjelmaan vai emmekö itsekään näe mahdollisena yhtälöä, että Suomen kaunein koti voisi olla vuokrahuoneisto kerrostalossa Salossa.
Harvat kodit varmastikaan näyttävät sisustuslehtien tai Pinterestin pinnatuimpien kotien kaltaisilta. Ja ne mitkä näyttävät, tuskin ovat niin persoonallisia, mitä me kuvittelemme. Itse elin pitkään harhakuvitelmassa sisustavani persoonallisesti, kunnes ymmärsin olevani osa Instagramin sisustustilien kuvavirtaa. Tässähän ei ole mitään vikaa. Rakastan kotiani ja sen kaikkia ”väriläiskiä”, suuria ikkunoita ja ennen kaikkea persoonallisuutta. Mitä edes tarkoitamme, kun puhumme persoonallisuudesta. Kenen vinkkelistä se on persoonallinen?
Oleellista on ehkä ymmärtää, mistä muodostuu käsitys kauniista ja persoonallisesta kodista. Oma käsitykseni persoonallisuudesta ei suinkaan ole syntynyt tyhjiössä, eli päässäni, vaan juurikin siitä, minkä näen omassa kuplassani saavuttamisen arvoiseksi. Mikä ylipäätänsä nähdään arvokkaana. Hay:n kynttilänjalka on coolimpi kuin Tokmannista ostettu vastaava. Viherkasvien rönsyilevä määrä tuskin on sattumaa. Olenko ostanut Artekin Tori-löydöt, jotta säästäisin rahaa vai jostain muusta syystä. Jne.
Siinä missä Maikkari etsii Suomen kauneinta, ja todennäköisesti kalleinta kotia, ajattelin omassa kanavassani ilmoittaa oman kotini mukaan skabaan, kylläkin sillä twistillä, että on myös mahdollista kotini olevan kauneimman sijaan kauhein. Kodin ”kauheutta” voi tarkastella ajallemme ominaisten sisustustrendien kautta: Kuinka monta ”must have -sisustuselementtiä” löydät kuvista? Tyhmän tästä kisasta tekee sen, kuinka ylipäätänsä kauneudella kilpaillaan. Mutta sehän ei tietystikään ole oleellista, sillä voittaja, Suomen kaunein koti, saa 10 000€ sisustusrahaa, jotta voi sisustaa kotinsa vielä kauniimmaksi. Toivottakaa siis onnea minulle!
Suomen kaunein koti?

Kyllähän Suomen kauneimmasta/kauheimmasta kodista tulee löytyä katseenvangitsija, graafinen matto ja anus-tyyny. Huomaa myös viherkasvien määrä.
Harvasta milleniaalin kotoa löytyy viherkasveja, mutta tässä kohteessa tuntuu olevan jo seuraavankin sukupolven viherkasvit. Kuvasta voit bongata myös omaperäisen Tokmannista kilpaa haetun kasvoruukku.

Voiko kotia edes kutsua skandinaaviseksi, jos sieltä ei löydy String-hyllykköä?
Makuuhuoneesta voit bongata asukkaan omaa taidetta, ja en suinkaan puhu graafisesta tanssijasta, vaan pandemia-aikana käydyn maalauskurssin teoksesta. Teoksen nimi on ”Sano mua taiteilijaksi!”.

Ihmetystä sisustuksessa herättää mustajakkara, jonka pohjasta ei löydy Artekin leimaa. Ihmetystä lisää myös taulu, jossa ei olekaan karttaa Jyväskylän kaupungista, vaan ”limited editions” juliste Alvar Aallon arkkitehtuurista. Tämän lähemmäksi Artekia emme vielä pääse.
Kerro sisustuksen avulla, kuinka rakastat matkustamista, olet ”kirja-influenceri” ja kaikkien kaveri.

Kodin ”väriläiskänä” toimii kellastuneiden lehtien lisäksi Kaisu Kaplinin taideteokset.
Alakertaan saavuttuamme bongaamme vihdoinkin ensimmäiset Tori:sta löydetyt Artekit. Huomaa myös rohkean villi pyöreän ruokailuryhmän käyttäminen sisustuksessa. Sanoisin, että kaukana käytännöllisyydestä ja ennen kaikkea tilaa vievä ratkaisu.
Avaruutta on haluttu korostaa uniikilla keittiöratkaisulla, poistamalla yläkaapit ja tuomalla tilalle anus-tyyny olkkariin. Huomaa myös yksityiskohta, kaukosäädin siellä missä sen kuuluukin olla.
Voiko koti olla Suomen kaunein, jos sieltä ei löydy kuivakukkia? Vuoden päästä kukat voikin sitten käyttää takan sytykkeenä. Keittiö itsessään on pieni pettymys, sillä avohylly suorastaan huusi Muumi-mukeja.
Eteisessä ja rappusten alla on käytetty rohkeutta ja valittu musta kaapisto. Ennen kaikkea kaappien tuoma säilytystila on briljantti juttu. Nyt on taas tilaa, jota täyttää kaikella krääsällä ja turhalla. Huomaa myös seinällä oleva naama. Vain Iltalehti on tainnut vasta kirjoittaa tästä nuoresta ”naamataitelijasta”, Armi Tevasta, jonka naamat viedään minuuteissa käsistä, kun ne saapuvat myyntiin.


#DIY #TILETABLE #2NDHAND #HELMIKORUT

Kohteessa on hyvin oivaltavasti haettu seinäkellosta samaa värimaailmaa suojaruukkuun.
Värejä on osattu muuallakin poimia sisustukseen kuin eteisessä.
Jos jäit kaipaamaan kylpyhuoneen esittelyä, suosittelen kurkkaamaan minkä tahansa kaupungin uudiskohteita tai juuri putkiremontoituja kerrostaloasuntoja niin löydät paljon kuvia kylppäristäni.
Nyt onkin tullut päättää tämän persoonallisen kodin esittely. Neliöt oli käytetty tehokkaasti, kompaktisti ja kaikki neliöt oli tosiaan käytössä. Koti oli väreistä huolimatta lämmin ja skandinaavinen. Koti näytti myös sille, että siellä ei ole uskallettu elää viikkoon ennen kuvausryhmän tuloa.
Jos en voita Suomen kaunein/kauhein koti äänestystä, voisin seuraavaksi harkita Remppaa tai muuttoa -ohjelmaa, jossa pääsen ottamaan Nordean korkea korkoisen kulutusluoton, muuttaakseni kylpyhuoneeni turkkilaiseksi spa:ksi, koska kuka käy enää kylpylässä, jos voi käydä spa:ssa.
Minun mielestä kotini on Suomen kaunein/kauhein.