Naisten juttu – menkat

Kirjoitan suurimmaksi osaksi miehiin liittyvistä asioista täällä blogin puolella. Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa aiheesta, josta todellisuudessa minulla ei ole mitään käsitystä. Joten kädet ovat valmiiksi ylhäällä, olkaa naiset armollisia.

Kelatkaa, että puolella maailman väestöstä on menkat, eli kuukautiset. Tässä vaiheessa on otettava lyhyt oppimäärä kuukautisista (lähinnä itselleni):

Kuukautisvuoto alkaa tytöillä yleensä 10 – 15 ikävuoden välillä. Tällöin munasarjoista irtoaa munasolu kerran kuussa ja se kulkee munanjohdinta pitkin kohtuun päin. Kohtu valmistautuu joka kuukausi raskauteen siten, että sen limakalvo tulee paksummaksi ja verekkäämmäksi. Mikäli munasolu ei hedelmöity ja tartu kohtuun, kohdun limakalvo hajoaa ja tästä on merkkinä muutaman päivän kuluttua alkava verinen vuoto – kuukautisvuoto. Vuoto erittyy emättimen kautta keskimäärin kerran kuussa.

Terve.fi

Olen kohta 31 vuotta ja googletan ensimmäistä kertaa elämässäni menkkoja. Tämä on niitä harvoja kertoja, kun kuulen, mistä syystä tuota jo yläasteella ihmetystä aiheuttanutta kuukautisvuotoa oikein tulee. Puolukkapäiville on lähinnä naurettu tai yökötelty. ”Pliis älä kerro enempää” on yksi yleisimpiä lauseita, joita olen kuullut puhuttaessa yhdestä luonnollisimmasta asiasta, mitä tulee naisen kehoon. 

Jostain syystä menkoista puhuminen tuntuu olevan kiusallista, häpeällistä ja noloa. Jopa likaista. En tiedä puhunko vain omasta näkemyksestäni, mutta uskoisin menkkojen olevan yksi suurimmista tabuista yhteiskunnassa, jopa maailman laajuisesti. Siis asia, joka koskettaa noin puolta maailman väestöstä, on yksi vaietuista aiheista.

Menkat.  ”Ällöö, lopeta jo.”  Onneksi tuolle verihirviölle on kuitenkin olemassa monia ihastuttavia kiertoilmaisuja, joten nyt voidaankin vähän niin kuin puhua NIISTÄ, muttei kuitenkaan.

Puolukkapäivät, hilloviikot, menstruaatio, oligomenorrea, ne, juoksut, tippaviikot, mensut, veriletut… Mitä jos kuitenkin tehdään tällä kertaa poikkeus ja puhutaan oikealla nimellä, kuukautiset.

Miksi kuukautisvuoto on niin ällöttävä asia puhua? 

Kahvipöytäkeskusteluissa saatamme nostaa jopa kehuen esille, kuinka joltain on lähtenyt viikonloppuna mopo keulimaan niin pahasti, että kaverin on pitänyt pidellä hiuksista kiinni toisen oksentaessa. Kännioksentelu, asia, johon tyhmyys (tai kokemattomuus) tiivistyy, koetaan joissakin piireissä ja tilanteissa tietyllä tapaa ihailtuna asiana. Maksimaalisen humalatilan yksi merkkipaaluistahan on filmi poikki, kebabit rinnuksilla ja mahahapon maku suussa. Mutta samaan aikaan menkoista ja etenkin sen aiheuttamista kivuista vaikenemme. Osittain varmaan häpeän tunteen vuoksi, osittain soveliaisuudesta tai sitten ihan vain muista syistä.

Oma kosketuspintani kuukautisiin on lähinnä kavereiden suusta kuultua tai Internetistä luettua. Koulunpenkillä muistelen, että ohimennen sivuutettiin biologian ja terveystiedon tunneilla aihetta. Keskustelu aiheen ympärillä taidettiin käydä suurimmalta osin tyttöjen kesken. ”Eihän aihe poikia kosketa”. Terveystiedontunneilla, jotka olivat sukupuolittuneita, ei käsitelty oman muistikuvani mukaan kovinkaan paljoa naisen kehoa, vaan ainoastaan miehen kroppaa. Se vähäinen keskustelu, jota kuukautisista käytiin, pyöri lähinnä biologian ympärillä, ei niinkään, mitä se tarkoittaa käytännön näkökulmasta katsottuna. Siis, mitä muuta kuin veren vuotamista ja tamponeja se on.

Olen aikuisiällä jutellut pitkiäkin keskusteluja kuukautisista naispuolisten ystävieni kanssa ja kauhulla kuunnellut heidän tarinoitaan. Kipua, häpeää, vitutusta ja rajoittuneisuutta. Kivusta ja vitutuksesta olin jo jonkin verran tietoinen (”ilmeestä päätellen, sillä näyttäisi olevan ne päivät taas kuukaudesta”), mutta häpeäntunteesta ja rajoittavuudesta en niinkään ollut kuullut. 

Häpeä, kipu, rajoitteet ja tasa-arvo

Ystäväni kertoi, kuinka kuukautiset saattavat alkaa kesken työpäivän ja vuodot olla paikoitellen todella runsaita. ”Yritä siinä sitten kesken kokouksen juosta varovasti vessaan a) asentamaan tai b) tyhjentämään kuukuppia! WC-koppiin päästyä mahdollisuus sille, että vahinko on jo sattunut, on suuri. Verta farkuissa ja työpaikan saniteettitilan lattialla. Eikö kuulostakin helvetin hienolle yhtälölle?” 

Tällaiset tarinat ovat täysin vieraita minulle. On vaikea sanoa, miltä tuntuu kerätä itsensä ja veriroiskeet lattialta, ja jatkaa kokousta, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Verijälkiä farkuissa unohtamatta. 

Toinen asia on kivut. Olen ymmärtänyt, että osalla kuukautiskivut voivat yltyä todella pahoiksi, jolloin töiden tekeminen saattaa tuntua lähes mahdottomalta tai ainakin epämukavalle. Töiden tekeminen etänä, jos siihen on mahdollisuus, tuntuisi olevan hyvä ratkaisu, mutta miten ilmaista tämä asia esihenkilölle. Suoraan vai epäsuorasti? Etenkin jos vastassa on noin 50 hujakoilla oleva mies. Olen työskennellyt kaupankassalla yli 5 vuoden ajan ja nyt vasta havahdun siihen, että miten monet naiskollegani ovat handlanneet kuukautiset ja 7,5 tunnin työvuoron?

Kolmas asia ovat erilaiset rajoitteet, joita kuukautiset voivat tuoda mukanaan. Näissä, niin kuin kivuissakin kaikki on yksilöllistä. Muistelen kouluajoilta niitä hetkiä, jolloin meidän muiden mentyä uimahalliin pulikoimaan, jäi melkein joka kerta yksi luokan tytöistä kanttiinin puolelle odottamaan liikuntatunnin päättymistä. Ulkopuolisuuden tunteen lisäksi, mahdollisuus kokea osallisuutta viedään. Kaveriporukan yhteisistä saunailloista on useaan otteeseen yksi naisista kieltäytynyt, vedoten ”tiettyihin syihin. Tässä vain muutama esimerkki, jotka itselleni, menkattomalle kolmekymppiselle miehelle, tuli mieleen. Tilanteita on varmastikin useita, joita en ole noteerannut kuukautiskivuista johtuviksi.

Sitten asia, jota harvoin tulee mietittyä ja joka harvoin nousee edes otsikoihin, on epätasa-arvoisuus. Kuukautissuojiin saattaa mennä elämän aikana tuhannesta kolmeentuhanteen euroa naisilla. Summa saattaa osalle meistä kuulostaa pienelle, kun se jakaa usealle kymmenelle vuodelle, mutta esimerkiksi opiskelijan viikkobudjetista se voi lohkaista jopa neljänneksen. Vähävaraiselle, joka joutuu muutenkin laskelmoimaan kulujaan, kuukautissuojiin ei välttämättä riitä rahat lainkaan. Tällöin saatetaan turvautua suojien sijaan vessapaperiin. Kyllä, luit aivan oikein! Kyseessä on yhteiskunnallinen ilmiö nimeltä kuukautisköyhyys, joka koskettaa naisia myös Suomessa.  

Kuukautissuojien verotusprosentti on 24%. Suojia ei siis luetella terveystuotteeksi, joidenka veroprosentti oli 12 prosenttiyksikköä pienempi, 10%. Tuntuu hassulle, mutta ennen kaikkea epätasa-arvoiselle, että tuote, joka on välttämätön, verotetaan kuin mitä tahansa kulutustavaraa. Jos joku fiksumpi osaa sanoa, miksi, kuulisin tämän vastauksen. Osassa maata ehkäisyvälineitä on alettu antamaan nuorille ilmaiseksi. Mahtava juttu! Terveyssuojien suhteen, olisin valmis samanlaisiin toimenpiteisiin, jos se tasa-arvoistaa nuorten asemaa yhteiskunnassa. Ja kyllä, tiedän ettei tasa-arvo tule ilmaiseksi. Se on arvovalinta, jonka joko teemme tai jätämme tekemättä. Terveiset poliitikoille! 

Kuukautiset ansaitsevat nähdä päivänvalon

Näiden tarinoiden pohjalta, ihmettelen, kuinka helvetissä naiset jaksavat kuunnella meidän miesten ”KIREYDESTÄ PÄÄTELLEN SULLA TAITAA OLLA PUOLUKKAPÄIVÄT” -juttuja. Naivina poikana, haluan uskoa, että me miehet emme tarkoituksenmukaisesti halua piikitellä aiheesta. Voisiko kyse olla enempikin tietämättömyydestä, kuinka käsitellä kuukautisia. Läppää kun on paljon helpompi heittää kuin puhua itse aiheesta, josta tietää vähän. Näin sinisilmäisesti haluan uskoa ja puolustella miehiä sekä antaa heikon signaalin naisille: Auttakaa meitä ymmärtämään kuukautisista. Voin toki olla täysin kujalla tämän asian suhteen ja olla ainoa mies, joka ei tiedä kuukautisista oikein mitään. Jos asia on näin, ehkä suurin osa miehistä vain haluaa kuittailla menkoista naisille, koska rakkaudestahan se hevonkin potkii…

On meillä miehilläkin vastuumme tässä asiassa. Koen, että meidän tulee antaa tilaa kuukautiskeskustelulle ja kuunnella, sillä se on ainoa tapa päästä käsiksi asiaan, johon meillä ei muuten ole kosketusta, jotta oppisimme ymmärtämään enemmän. Oppisimme ymmärtämään, sitä häpeän tunnetta, joka meiltä helposti saattaa jäädä huomaamatta. Sille kiukulle ja ärsyyntymiselle, joka osalla saattaa kuukautisten aikaan ilmaantua, on syynsä. Meillä on varmasti paljon opittavaa, joten tartutaan rohkeasti haasteeseen ja kuunnellaan.

En usko, että eturauhasvaivoistakaan pilkkaaminen tuntuisi kivalle. Varsinkaan, kun 60% todennäköisyydellä tulen sairastamaan kyseisen vaivan. Sitten sitä juostaankin pisulaarille yhtä moisella hopulla, kuin kuukautisten aikaan. Ehkä jopa kiireemmin, jos itsetunto ei anna periksi käyttää siteitä. Ja ilmoitapa suoraan tai epäsuorasti aiheesta 30-vuotiaalle naispuoliselle esihenkilöllesi. Niin, miltä tällainen skenaario kuulostaa? 

Kuukautiset ansaitsevat nähdä päivänvalon. Ei siis välttämättä kirjaimellisesti, mutta niistä puhuminen, tulee tehdä helpommaksi. En sano, että menkoista tulee nyt alkaa puhumaan aktiivisesti kahvipöytäkeskusteluissa. Enempikin antaa tilaa keskustelulle kuin tukahduttaa sitä.