Thaimaa Archives • PESOJOONAS

Phuket – Thaimaan suurin paratiisisaari

10.5.202010.5.2020 Reissupäiväkirja4 kommenttia

Kävin Phuketissa ensimmäisen kerran vuonna 2014 ja oli se #nevöforget, ”never again”! Tein silloin aika selväksi mielipiteeni tästä turistien turmelevasta kohteesta. Loin mielipiteeni kuitenkin ainoastaan parin turistirannan perusteella, ymmärtämättä kuinka isosta saaresta onkaan kyse. Saaren päärannat ovat pohjoismaalaisten, venäläisten ja brittien täyttämiä, jokseenkin kyseenalaisia paikkoja, johtuen seksiturismista sekä alkoholin runsaasta kulutuksesta.

Palvelua voit toki noilla rannoilla saada kaikilla ”kotimaisilla” kielillä niin ravintoloissa kuin torikojuissakin. Kadut ovat täynnä kansainvälisiä ruoka- ja hotelliketjuja. Paikallisten ravintolat löytyvät näiden suurten toimijoiden helmasta. Patong, Karon ja Kata Beachit ilmentävät massaturismin kääntöpuolta, johon itsekin olen korteni kantanut kekoon. Näiltä rannoilta on turha lähteä etsimään paikallista kulttuuria tai noh, kulttuuria lainkaan. Paikallista elämää sieltä löytyy, joka kylläkin pyörii pitkälti länsimaalaisten pillin mukaan.

Kun vedetään yli nämä osat Phuketia, saari tarjoaa mitä mielenkiintoisempia paikkoja nähtäväksi. Olin alunperin suunnitellut viettäväni vain muutaman päivän Phuketissa ja jatkavan matkaa alueen lähisaarille. Toisin kuitenkin kävi! Vietin pari viikkoa kierrellen saarta jättäen ympäröivät paratiisisaaret kokonaan seuraavaan kertaan. Tällaiseen ratkaisuun en olisi uskonut lähdettyäni reissuun. Kiitos kuitenkin vanhalle reissututulleni, joka kutsui käymään Phuketissa.

Kokosin teille listan omista suosikeistani ja kohteista, joissa vierailin parin viikon aikana. Toivottavasti nämä paikat antavat intoa lähteä kurkkaamaan saaren päärantoja pidemmälle.

Tutustu näihin kohteisiin Phuketissa

Rannat

Patong Beach

Ei. Ei missään nimessä!

Karon Beach

Sanoisin ei.

Kata Beach

Njääh!

Kata Noi

Ihan ok.

Rawai Beach

Rantakohteena en niinkään suosittele tätä satamakaupunkia, jonka ranta on kuorrutettu pikaveneillä. Aivan Rawai Beachin tuntumassa on kuitenkin paljon hyviä pienempiä rantoja, kuten Nui Beach ja Yanui Beach, jonka läheltä löytyy upea Karon View Point.

Nui Beachille mentäessä, on hyvä huomioida rannalle pääseminen. Nimittäin tie rannalle on todella hasardissa kunnossa. Päätin suistua ”rotkoon” skootterillani, sen sijaan, että olisin kävellyt 400 metriä tai maksanut lava-autokyydistä sinne. Alas meneminen oli vielä ”hallittavissa”, mutta ylös tulemisen kanssa oli pieniä haasteita, joista selvisin onneksi taluttamalla hitokseen raskaan skootterin ylämäkeä ylös. Nui Beachin erikoisuus on useat kuvien ottopaikat, joista sisäänpääsymaksun yhteydessä myös muistutettiin (”Take a selfie”). Rannalle on tosiaan sisäänpääsy, johon kuuluu wi-fi.

Rawai Beachiltä lähtee useita pikaveneitä viereisille saarille, joihin voit tehdä päiväretkiä.

Rawai Beachin alueelta löytyy myös kaksi isoa cross fit -salia, jos mielii treenaamaan. Muutama joogasalikin tuli vastaan, kun ajelin keskusta-alueen läpi.

Paradise Beach

Olin kaksi yötä Paradise Beach Backpackersissa, joka on osa alueen ranta-aluetta. Ranta ja majapaikka sijaitsevat jyrkän rinteen pohjalla, joten meneminen rannalle on jo itsessään kokemus. Rannalle/majapaikkaan pääsee Patong Beachiltä (Bangla police box) ilmaisella shuttle bus -kyydillä. Bussi kulkee non-stoppina keskustan ja Paradise Beachin väliä aina keskiyöhön saakka.

Ranta on hyvin pitkälle kaupallistettu ja länsimaalaisten kädenjälki näkyi vahvasti. Muun muassa oman veden vieminen ranta-alueelle oli kiellettyä. Alueelle ei edes saanut viedä vesipulloa, jonka olit ostanut hostellin vastaanotosta puolet halvemmalla hintaa kuin ranta-alueen ravintoloista. Ymmärrän omien virvokkeiden ja ruokien kieltämisen alueelle, mutta veden kieltämisessä menee hyvän maun raja itselläni.

Kaikesta tästä pienestä purnaamisesta huolimatta, ranta oli kuitenkin todella toimiva ja kokemisen arvoinen paikka. Varsinkin päärannasta kun menee pientä polkua pitkin pienemmälle rannalle (50metriä), sai omaa tilaakin vähän enempi. Jos majoitut rannalla, majoituksen hintaan kuuluu rantatuoli.

Nai Yang Beach

Oma ehdoton suosikkirantani saarella on Phuketin kansainvälisen lentokentän kupeesta löytyvät Nai Yang Beach ja sen vieressä olevat Mai Khao Beach ja Naiyang Beach. Rantaviiva on tuhottoman pitkä ja hiekka on niin hienoa, että sitä saa tuliaisiksi asti haluamattaan. Ranta on pitkälti koskematon, muutamia rantatuoleja ja aktiviteettejä kylläkin on tarjolla. Rannan erikoisuuksiin kuuluu laskeutuvat lentokoneet, jotka ovat melkein käden ulottuvilla.

Nai Yang Beach on osa Sirinatin kansallispuistoa, joka tuo omanlaista viihtyvyyttä alueelle muuten niin vilkkaiden rantojen joukkoon. Thaimaassa on käytäntö maksaa aina kansallispuistoalueella olemisesta. Maksun voi kylläkin välttää, sillä joka sisääntulossa ei ole lipuntarkistusta. En tiedä mikä logiikka tässä on, mutta näin vaan asiat ovat.

Majapaikat

Roost Glamping

Yksi mieleenpainuvimmista öistä oli ehdottomasti Rawai Beachin läheisyydessä olleessa Roost Glamping -telttakylässä. En ole mikään ulkoilmaihminen ja ajatus siitä, että nukkuisin vapaaehtoisesti teltassa, josta vielä maksan jotain, on aika kaukainen. Tällä kertaa telttaan oli kannettu matkapatjan sijaan runkopatja sekä vedetty sähköt, joten mikä ettei! Roost on australialais-uusi-seelantilais-thaimaalaisomisteinen majapaikka, joka avasi telttansa luukut vasta viime vuoden puolella.

Roostista löytyy upea uima-allas, nuotiopaikka sekä laadukas ravintola, josta saa Instagram-kelpoisia smoothie bowleja. Telttamajoituksen voi jakaa neljän hengen kanssa (dormi) tai sitten ottaa omalla kylpyhuoneella varustettu teltta esimerkiksi kahdelle. Voisin kuvitella kuinka ällöromanttista puuhaa olisi nukkua teltassa mielitietyn kanssa tai kuinka lungia kaveriporukalla ottaa haltuun yksi iso teltta.

Kitara, vaahtokarkit ja nuotio, ai vitsit soikoon! Kaikki tämä siis löytyy Roost Glampingistä.

Paradise Beach Backpackers

Tykkäsin kovasti tämän paikan surffihengestä. Itselle tuli sellainen fiilis, että paikassa on tosi hyvä yhteishenki reissaajien kesken, vaikken ollut sen suuremmin kontaktissa monenkaan reppureissaajan kanssa täällä. Hostellilta kulkee non-stop -bussi Patong Beachille aina puoleen yöhön asti. Erittäin kiva lisä majoitukseen! Ainoa huono puoli majapaikassa oli paperiakin ohuemmat seinät sekä ravintola sulki ovensa jo ennen seitsemää.

Our Nomad (Phuket Town)

Leuka loksahti alas, kun bongasin tämän helmen Booking.com:ista. Jo pelkästään tämän majapaikan näkeminen oli riittävä syy matkustaa Phuket Towniin. Paikan päälle päästyäni tapasin myös hotellin omistajan. Nuori mies, joka oli hakenut ideoita ja inspiraatiota sisustukseen ja tunnelmaan Norjasta ja Ruotsista. Harmikseni kaikki hotellihuoneet olivat varattuina, joten tällä kertaa jouduin ”tyytymään” dormiin.

Hotellin aulasta löytyi myös kahvila, joka tarjoili Chiang Maissa viljeltyä kahvia, joka on paikallisessa paahtimossa paahdettua. Hotellin palvelu saa kanssa erityismaininnan. Olin alunperin suunnitellut lähteväni Phuket Townista lähialueen saarille, mutta henkilökunta suositteli nimenomaan ottamaan suunnaksi saaren eteläosan, josta löytyy monia pieniä rantoja ja paikallista menoa.

Panphuree Residence

Etenkin jos olet lentämässä Phuketista takaisin Suomeen ja haluat hemmotella itseäsi valkoisten lakanoiden lisäksi kattouima-altaalla ja loistavalla palvelulla, suosittelen kurkkaamaan tämän hotellin. Sain huoneen alle 30€ hintaan, sisältäen lentokenttäkuljetuksen. Huone oli todella siisti, iso ja kaunis. Samoin infinity pool teki vaikutuksen. Kerrankin nettisivuilla olevat kuvat vastasivat todellisuutta. Hotellilta saa käyttöön ilmaseksi myös polkupyöriä, joten rannalle ajelee alle 10 minuutissa.

Phuket - Thaimaan suurin paratiisisaari, pesojoonas

Liikkuminen saarella

Saaren länsirannikkolla kulkee bussilinja (ilmastoidut bussit), johon on mahdollista ostaa kertalippu (150 bathia) tai sitten kortin, jolle voi ladata arvoa, jolloin yhden matkan hinta on aina 50 bathia (jos ymmärssin kuskin puheesta oikein). Kortin aloitushinta taisi olla 300 bathia, johon kuului jonkin verran arvoa. Kielimuurin takia jäi hiukan epäselväksi, kuinka suuren osan tuosta 300 bathista voi käyttää bussimatkoihin. Mutta jos päätät viettää länsirannikolla enemmän aikaa, suosittelen nappaaman kortin ja tutustumaan alueen rantoihin bussilinjaa hyödyntäen. Edulliset paikallisbussit eivät valitettavasti kulje länsirannikkoa pitkin, mikä oli jokseenkin ihmeellistä.

Paikallisbussien keskus on Phuket Townissa, josta pääsee aika lailla joka suuntaan pikkurahalla. Matkat saattavat toisinaan taittua hitaasti riippuen, kuinka paljon ihmisiä tulee ja menee kyydistä. Suurin osa matkoistani taittui suhkot nopeasti ja vaivattomasti. Ilmastointia näillä bussimatkoilla ei tarvitse miettiä.

Taksien hinnoista varoiteltiin useilla sivustoilla. Puhuttiin jopa Phuketin ”taksimafiasta”, joka on nostanut hinnat korkealle. Välttelin taksien käyttöä juurikin tämän mielikuvan sekä korkeiden hintojen takia. Sisämaassa hyödynsin Crab-sovelluksen kautta tilattuja mopotakseja, joiden hinnat ovat edullisemmat kuin autokyytien.

Vuokrasin saarella ollessani muutaman kerran myös skootterin. Suosittelen, jos vain uskallusta riittää hyppäämään skootterin selkään ja ajelemaan rannalta toiselle. Skootteri mahdollistaa vapaan liikkumisen ja lyhyessä ajassa ennättää tutustua useaan rantaan. Voisin myös kuvitella, että skootterin vuokraaminen viikoksi tai kahdeksi voisi olla toimiva tapa tutustua koko saareen. Liikenne saarella on aika rauhallista, varsinkin poistuttaessa päärannoilta, joten ruuhkia ei ainakaan tarvitse jännittää.

Nähtävyydet ja aktiviteeti

Phuket Town

Ehdoton saaren suosikkikohteeni! Kulttuurin täyteinen vanha kaupunki ruokkii silmiä, sielua ja mahalaukkua. Vanhan kaupungin kadut ovat puolillaan ihastuttavia ja värikkäitä taloja, joissa jokaisessa haluaisi vierailla. Phuket Townin ravintola- ja kahvilatarjonnassa näkyi myös thaimaalaisten osaaminen. Kahvilat ovat hyvin pitkälle konseptoituja ja tarkkaan mietittyjä. Moni kahvila oli täynnä pieniä upeita sisustuselementtejä, joista olisi vain halunnut napsia loputtomiin kuvia. Ravintolatarjonnasta taas kertonee, että kaupungista löytyy muutama Michelin tähden saanut keittiö.

Surf & Turf by Soul Kitchen on yksi näistä maininnan saaneista ravintoloista. Harvoin pääsee 25€ syömään alkuruoan, pääruoan ja lasillisen viiniä Michelin tähden ravintolassa. Vitsit soikoon mikä makuelämys. Erityisesti tykkäsin paikan tunnelmasta, joka oli salliva ja helposti lähestyttävä. Ihmisiä oli laidasta laitaan.

Phuket Townin ehdoton hyvä puoli on myös kaupungin leppoisa ilmapiiri. Suurin osa pakettimatkustajista, joita saaren päärannat ovat täynnä, eivät ole löytäneet vanhaan kaupunkiin, joten kaduilla riittää tilaa kävellä. Phuket Townin aivan vierestä löytyy saaren isoin kauppakeskus Central Phuket.

Suuri Buddha-patsas ja Wat Chalong

En ole kovinkaan suuri nähtävyysbongailija, joten joudun ”pakottamaan” itseni tarttumaan nähdäkseni saaren puhutuimmat nähtävyydet. Saaren yksi suosituimmista nähtävyyksistä on suuri Buddha-patsas, joka istuu jykevästi mäen huipulla. Patsas on massiivinen, 45 metriä korkea ja näkymät mäen päältä ovat myös mieleenpainuvat. Mäen reunoilta löytyy useita ravintoloita, joissa suosittelen pysähtymään.

Saaren kuuluisin temppeli on Wat Chalong. Jos thaimaalaiset temppelit eivät vielä ole tuttuja, niin tästä on hyvä aloittaa. Temppeleihin mentäessä on hyvä muistaa oikeanlainen pukeutuminen (olkapäät ja polvet tulee peittää). Itselleni monet näistä temppeleistä on vähän ”same same and still same”. Kauniita ne ovat kuin mitkäkin, mutta 10 temppelin jälkeen kaikki vähän samalle. Buddha-patsaan ja Wat Chalongin temppelimatkan pystyy hyvin yhdistämään samalla reissulla.

Vesiputoukset

Saarelta löytyy useita vesiputouksia. Kannattaa kuitenkin kysyä paikallisilta, mikä tilanne on vesiputouksien suhteen, sillä näin kesäaikaan luonto on aika kuiva ja käytännössä putouksilla ei ole mitään nähtävää. Sadekauden aikaan ja heti sen jälkeen tilanne voi olla täysin toinen.

Ladyboy show

Oma ehdoton suosikkini Thaimaassa on ladyboy showt! Jos eteesi tarjoutuu tällainen mahdollisuus, tartu! Patong Beachin baarikadulla et voi olla myöskään törmäämättä ping pong show tarjouksiin. Jokseenkin kyseenalaisia, mutta näkemisen arvoisia. Jos päätät mennä katsomaan ping pong showta, tee selväksi kuinka paljon maksaa sisään ja mitä maksaa yksi juoma. Tällöin vältyt turhilta yllätyksiltä shown jälkeen.

Saarelta löytyy myös mahdollisuus päästä näkemään elefantteja. Itse välttelen nykyään matkoillani eläintarhoja ja etenkin norsufarmeja, sillä ne eivät välttämättä ole eettisesti kestävällä pohjalla toimivia. Suosittelen ottamaan aina mahdollisimman paljon selvää yrityksen taustoista ja siitä, millaisissa oloissa elefantit tai eläimet elävät. Moni paikka ainakin Phuketissa näytti ulospäin tosi kyseenalaiselle.

Ihanaa reissua ja saa laittaa kysymyksiä tulemaan, jos mielit Phuketiin ja tarvitset apua.

Reissukuulumisia – Köyhyyden ja koronaviruksen keskellä

15.3.20201.11.2020 Reissupäiväkirja0 kommenttia

Maailma heitti kuperkeikkaa hetkessä, etenkin Euroopassa asiat eskaloituvat nopeasti kuluneella viikolla. Muutokset tuntuvat tapahtuvan tunneissa, ei edes päivissä. Tsemppiä hurjasti kaikille ja ollaan toistemme tukena! Kriisien keskellä on tapahtunut ennenkin paljon kauniita asioita.

Miten maailma sitten makaa auringontasaajalla? Jos en lukisi kotimaisia uutisia ja seuraisi sosiaalista mediaa, en välttämättä edes tietäisi koronaviruksesta ja sen laajuudesta paljoakaan. Elämä turistin silmin, niin Myanmarissa kuin Thaimaassa, on jatkunut kutakuinkin muuttumattomana. Kauppakeskuksissa, satamissa ja lentokentillä saatetaan mitata lämpötila ohimolta ja käsidesipurkkeja on ilmaantunut moniin paikkoihin. Bangkokin metroon oli myös ilmaantunut videoita, kuinka julkista liikennettä putsataan päivittäin ja kehotukset käsihygieniaan.

Suurin muutos, joka on pitkälti koronaviruksen seurausta, on kiinalaisten katoaminen katukuvasta. Tai tässä tapauksessa rantakuvasta. Toki turismin määrä on muissakin kansalaisuuksissa vähentynyt, mutta kiinalaisten turistien määrä on valtava maailman mittakaavassa, joten heidän poissaolo on varmasti huomattu ympäri maailmaa.

Myanmar – Kasvotusten köyhyyden kanssa

Oma olotilani on tällä hetkellä kovin levollinen. Toki parantelen vielä itseäni Myanmarista saadusta flunssasta. Hostellissa joku oli yön aikana kääntänyt ilmastoinnin pakkasen puolelle ja oma punkkani sijaitsi suoraan laitteen vieressä. Vitsit kuinka aamulla ärsytti yksittäisten ihmisten itsekkyys ja ajattelemattomuus. Kyseinen henkilö oli ennättänyt aamulla lähteä, joten en päässyt kysymään, miksi hän oli päättänyt muilta kysymättä laskea useammalla asteella ilmastoinnin lämpötilaa, johon kaikki muut olivat tyytyväisiä nukkumaan mennessä.

En ehkä olisi ollut näin nuiva tilannetta kohtaan, jos olisin ollut muualla kuin Myanmarissa, sillä olin valmiiksi hiukan väsynyt ja stressaantunut kulttuurishokista, joka iski vasten kasvojani saavuttua Yangoniin. Kontrasti Thaimaan hiekkarantoihin oli valtava. Vaikka tiesin osittain mitä vastassa tulee olemaan, ei mieli ja sielu vain pysyneet matkassa. Olen nähnyt Indonesian ja Kambodzan pääkaupungit ja Yangon ei niinkään eronnut niistä. Näky ei siis ollut uusi minulle.

Myanmar, maa, jossa ei voi välttää suoraa katsekontaktia köyhyydeltä. Paikoitellen se oli käsin kosketeltavaa, esimerkiksi silloin kun hostellissa työskenteli kaksi lasta tai joukko kerjääjiä seurasi minua. Köyhyys näkyy myös heikossa perusinfrassa sekä jatkuvassa korruption epäilyksen tunteessa. Suurilta kontrasteiltakaan maassa ei voinut välttyä. Yhtenä hetkenä eteesi saattaa ilmaantua uudenkarhea Hummeri tai nurkan takaa avautua näkymä uuteen hotellirakennukseen kiiltävine marmoripintoineen.

Koen olevani tosi empaattinen ihminen ja myötäelän niin ystävieni ylä- ja alamäkiä kuin täysin tuntemattomien. Koin saavani jonkinlaisen myötätuntouupumuksen Myanmarissa, joka alkoi kuormittamaan mieltä sen verran paljon, että ostin uudet aikaisemmat lennot pois maasta. En sano, ettenkö menisi uudestaan Myanmariin jos tilaisuus kävisi. Myanmar oli tällä kertaa oli vain huonojen sattumuksien ja kokemuksien sarja, joka laski yleistä fiilistä.

Harvoin ostan reppureissuiltani tuliaisia itselleni tai muille, mutta myanmarilaisten tarinat ja koko lähihistoria sai minut jokseenkin tunteiden valtaan ja ostin noin 150€ paikallisten tuottamia käsitöitä maalauksista hopeakoruihin. Maan poliittinen tilanne on vieläkin kriittinen, mutten jättäisi sen takia matkustamatta maahan, sillä turismin kautta paikallisilla on mahdollisuus parantaa elinolojaan. Otto Lilja kirjoitta hyvin aiheesta Instagramin puolella.

Kaakkois-Aasian turvasatama

Bangkokista on tullut jonkinlainen Aasian tukikohta minulle, turvasatama. Ennen se oli Singapore, mutta nyt en ole siellä vuosiin päässyt käymään, joten Bangkok on napannut tämän tittelin. Monesti Kaakkois-Aasian turistikohteissa ei aina voi olla varma mitä tulevan pitää ja miten asiat toimivat. Rakastan juurikin tätä puolta Kaakkois-Aasiassa. Toisinaan kylläkin iskee tarve saada asiat järjestykseen ja Bangkokin kadut tarjoavat tätä. Toki Bangkokin kokoisesta kaupungista löytyy hulvatonta thaimaalaista menoa myös.

Saavuin eilen Koh Sametin saarelle, joka taitaa olla yksi lähimpiä saaria bangkokilaisille, joten saari tunnetaankin paikallisten viikonloppulomakohteena. Saavuttuani satamaan, haistoin heti saaren leppoisan tunnelman. Saaren ainoata katua koristelee pienet idylliset liiketilat, joista päivittäin ihmiset jaksavat tervehtiä ja toivottaa aurinkoista päivää. Päiväsaikaan rannan valtaavat auringonottajat ja kymmenet innokkaasti häntiään heiluttavat koirat. Auringon laskettua mäen taakse, ravintolat levittävät kalusteensa rantaviivan tuntumaan.

Tällä hetkellä reissuani on vielä kolme viikkoa edessä päin, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Jos ei, sitten tulee huhtikuun alussa katsoa tilannetta uudemman kerran ja miettiä erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Olen siitä onnekkaassa tilanteessa, että työni kulkevat mukanani ja pystyn suurimmalta osin hoitamaan niitä myös täältä käsin, jos tilanne sitä vaatii.

Olen aika rauhallisin ja luottavaisin mielin tulevaisuuden suhteen, joten eletään päivä kerrallaan. Yritän kaikesta tästä kamalasta tilanteesta huolimatta nauttia tästä hetkestä ja ennen kaikkea olla läsnä. Iso tsemppihalaus kaikille! Yhdessä me tästä selvitään.

Kuvat Myanmar: Yangon, Mandalay ja Bagan.

Koh Phayam vinkit – Rento hippisaari

26.2.202026.2.2020 Reissupäiväkirja0 kommenttia

Koh Phayam on entisten ja nykyisten hippien ja elämäntapamatkustajien ”päätepysäkki”, mutta ennen kaikkea saari kaikille meille, jotka nautimme rauhasta ja ajantajun kadottamisesta. Kuulin saaresta ystävän ystävältä, joka oli kymmenvuotta sitten vieraillut saarella. Silloin vielä Suomen mediassa ei oltu noteerattu kyseistä saarta. Saarelta ei myöskään silloin löytynyt pankkiautomaattia, saatika kelvollosia teitä skoottereille.

Moni asia saarella on vuosien aikana muuttunut ja korkean profiilin majapaikatkin ovat löytäneet saarelle. Se, mikä varmasti on pitänyt pintansa on kepeä ja huoleton tunnelma. Saari tarjosi täydellisen aloituksen rantalomalle.

Tässä Koh Phayam vinkit teille!

Miten pääset perille?

Koh Phayamille pääsee nopeasti (30 minuutissa) tai vähän vähemmän nopeammin (2 tuntia) Ranongin satamakaupungista. Lauttoja lähtee aamusta (ensimmäinen lautta lähti 8) alkaen 30 minuutin välein. Hitaampi lautta menee ainoastaan pari kertaa päivässä. Hintaa nopeammalle lautalle tuli 350 bathia, ja hinta oli kaikkialla sama. Hitaampi lautta oli huomattavasti halvempi (alle 200bathia), joten se sopii hyvin budjettimatkailijan lompakkoon.

Itse olin yhden yön Ranongissa, kun halusin päästä tutustumaan paikan kuumiin lähteisiin. Kuumat lähteet olivat muutamassa tunnissa koettu ja nähty, joten olisin ennättänyt päivän viimeisimpään hitaaseen lauttaan (klo 14) Koh Phayamille. Ranongissa itsessään ei ollut nähtävää eikä koettavaa.

Saavuttaessa Koh Phayamille, satamasta löytyy kyyditsijöitä. Skootteritaksi saaren toiselle puolen, Ao Yai (Long beach) beachille oli 100 bathia menosuuntaan ja takaisin 70 bathia.

Skootterivuokrat ovat 100-200 bathin luokkaa per päivä, riippuen kuinka moneksi päivää vuokraa. Suosittelen ainakin yhdeksi päivää ottamaan skootterin, jolloin pääset näkemään saaren eri rantoja vaivattomasti. Ajaminen on paikoitellen huonoista teistä huolimatta helppoa, sillä liikenne on vähäistä ja nopeudet eivät päätä huimaa. Bensan litrahinta oli 35 bathia ja sillä ajelee saaren läpi muutamaankin otteeseen.

Rannat

Ao Khao Kwai eli Buffalo Bay on saaren toinen ”päärannoista”. Kävin päiväseltään rannalla juuri laskuveden aikaan, jolloin vettä todenteolla tuli metsästää. Ihastuttavan pieni ja ennen kaikkea rauhallinen ranta verrattuna saaren päärantaa, Long Beachiin.

Long Beach on nimensä mukaan reilun pituinen, noin kaksi kilometriä pitkä. Vaikka ranta on vilkkaampi kuin Buffalo Bay, en sanoisi sitä kuitenkaan vilkkaaksi. Rannalta löytyy muutamia rantatuoleja, mutta muuten hiekkaranta on annettu olla sellaisenaan.

Long Beachiltä löytyy monia majapaikkoja ja heidän ravintoloitaan. Ruotsalaisessa omistuksessa olevasta Koh Phayamin Lodgesta voi myös vuokrata surffilaudan. En ole mikään surffari, mutta ainahan voin suositella aaltoja. Uskoisin, että saaren aallot sopivat aloittelevalle surffarille hyvin. Ainakin tähän aikaan vuodesta, eli helmikuussa.

Long Beachillä aktiviteettien määrä on pysynyt matalana, joka oli tällaiselle passiiviselle auringonottajalle kuin unelma. Laskuveden aikaan rantaviiva katoaa muutaman kymmenkunta metriä, mutta palaa kuuden tunnin päästä takaisin paikoilleen.

Majoitus

Saarelta läytyy jokaiselle kukkarolle jotakin. Kun suuntaan reissuillani pienille saarille, on minulla tapana varata majoitus booking.com:in kautta ainoastaan yhdeksi yöksi. Paikan päälle saavuttuani, käyn kiertelemässä potentiaalisia majapaikkoja, jotta näen todellisuuden ja saan paremman kuvan saaresta. Monesti varaussivustoille on laitettu kiilloiteltuja kuvia majapaikoista. Toisekseen, kasvotusten pystyy neuvottelemaan hintoja, varsinkin jos aikoo viettää pidemmän aikaa samassa majapaikkaa.

Koh Phayamilla päädyin saaren vilkkaammalle rannalle, josta löysin Smile Hut nimisen bungalow-kylän. Paikkaa ei löytynyt eri varausjärjestelmien sivuilta, koska majapaikan omistaja ei halunnut tukea kansainvälisiä sivustoja. Smile Hut on perheyritys, joka on toiminut jo 17 vuoden ajan.

Sain neuvoteltua rantanäkymällä olevan bungalowin 900 bathia / yö, kun varasin viikoksi. Bugalowista löytyi parisänky hyönteisverkolla, tuuletin ja kylpyhuone. Kaikki oleellinen. Smile Hutissa säännöstellään sähköä. Sähköt ovat päällä iltakuudesta auringonnousuun. Bungalowista ei löydy pistorasioita, vaan akkujen lataus tapahtuu päärakennuksessa, johon pystyi aika huolettomasti jättämään puhelimet päiväsaikaan ladattaviksi.

Paikan pitäjä, ihastuttava rouva, antoi läksiäismuistoksi pienen pussukan, jossa oli bathin kolikko tuomaan onnea nyt ja tulevaisuudessa. Ihana pieni teko, joka jää varmasti mieleeni pitkiksi ajoiksi.

Lisää majapaikkasuosituksia voi lukea minnethaimaassa -sivustolta. Muutenkin suosittelen korvamerkkaamaan tämän sivuston. Mieletön tietopankki!

Jos päädyt ottamaan majapaikan saaren sisäosasta, jossa hinnat ovat vähän halvemmat, varaudu budjetoimaan skootterin vuokraaminen, jos mielit rannalle.

Ravintolat

Vietin viikon saarella, enkä saanut aikaiseksi vierailla Koh Phayamin kuuluisimmassa kasvisravintolassa Cha Chai Homessa. Laiskuus, se ottaa joskus yliotteen. Ravintola on kuulemma yksi Thaimaan parhaimmista kasvisruokaa tarjoavista. Sekin vielä! Käännetään puikkoja riisikulhossa oikein kunnolla.

Oma suosikkini oli Baan Nam Cha. Viherkasvien valtaama ravintola tarjosi paikallisten annosten lisäksi kivalla thaimaalaisella twistillä olevia kansainvälisiä herkkuja. Esimerkiksi täytetyissä tortilloissa ei ollut säästelty thaibasilikaa lainkaan. Paikan palvelu on sulavan ja vähäeleisen tarjoilijan sekä paikan pyörittäjän, rastapäisen isännän, mahtavaa sanatonta viestintää toisilleen sekä asiakkaille.

Toinen suosikkipaikoistani oli Highway Star. Listalta löytyi thaiherkkujen lisäksi burmalaisia perinneruokia. Kävin muutamat aamupalat myöskin nauttimassa täällä ja maapähkinäsmoothie oli tuhti ja maukas kokemus. Samoin kolmen juuston leivät. Mieletön rasvapommi, jolla jaksoi loikoilla koko päivän.

Japanese Bakery, kahvila jota ihmettelin Instagram stoorien puolella, on tarjonnut tämän reissun ehdottomasti parhaimman jälkiruoan. Perheen pyörittämä kahvila-konditorio oli ihanan idyllinen, ja muutenkin oli kiva seurata, kuinka perheen äiti teki hieman kotitekoisessa keittiössä ihmeitä. Paikan korvapuustit eivät kylläkään vakuuttaneet.

Jos vaan jalat kantavat tai skootteri vie, suosittelen vierailemaan myös Eagel Barissa, joka sijaitsee saaren länsirannikolla, pienen kävelymatkan päässä. Paikan päältä aukeaa mielettömät maisemat Buffalo Baylle.

Smile Hutin edustalle aukeaa auringonlaskun aikaan pieni rantabaari, josta sai 100 bathin hintaan muutamia drinkkejä. Aivan mieletön spotti nauttia kylmän huurteinen mojito!

Saarella on live-musiikki tarjolla viikon jokaisena iltana. Kysy vain paikallisilta, missä baarissa tapahtuu milloinkin niin he osaavat kertoa.

Muuta huomioitavaa

Saarelta löytyy nykyään pankkiautomaatti, joten Ranongista asti ei tarvitse kantaa seteleitä sukan varressa. Monissa paikoissa ei kuitekaan käy kortti ja niissä joissa käy, tulee loppusumman päälle hieman ekstraa.

Sähköä tosiaan säännöstellään monessa paikkaa. Tämä ei kuitenkaan näkynyt arjen tasolla oikeastaan lainkaan.

Hyttysmyrkky on suotava väline saaren itikoita vastaan, jotka hyökkäävät heti auringon kaikottua. Omat nilkat syötiin heti ekana iltana, jonka seurauksena viikkoa myöhemmin kävin hakemassa antibioottikuurin tulehduksen takia. Kyllä, raavin puremat auki moneen kertaan.

Auringonlaskun lisäksi suosittelen nauttimaan tähtitaivaasta, joka oli omaan mieleen. Toki yöllä kannattaa myös kokeilla onnea ja pulahtaa mereen katsomaan, jos kiiltomatonen serkut ovat ajelehtineet rantaveteen.

Jos mielesi tekee laiskotella ja nautti yksinkertaisesta arjesta, suosittelen ehdottomasti matkaamaan Koh Phayamille.

Koh Phayam – Tylsyyden huipentuma

19.2.202019.2.2020 Reissupäiväkirja0 kommenttia

Ennen kuin päätin tulla Koh Phayam nimiselle saarelle, luin Internetistä, että saarella on ainoastaan yksi nähtävyys, jonka kylläkin näkee jo saavuttaessa saarelle. Saaren muutkin aktiviteetit ovat kiven alla: snorklaus- ja sukellusretkiä tehdään joitakin viikossa viereisille saarille. Joitakin. Saarelta ei löydy autoja lainkaan ja liikkuminen tapahtuu jalan tai skoottereilla. Iltaelämää on jonkin verran, mutta suurimmassa osaa majapaikkoja ja ravintoloita sähkönjakelua säännöstellään, joten ravintolat eivät ole kovinkaan myöhään avoinna. Internet-selailun viimeinen lause kuului näin: ”Koh Phayam on hyvä paikka olemiseen.”

Ja sitä se on ollut. Alun ensimmäistä ”touhupäivää” lukuunottamatta askelmani on hidastunut päivä päivältä. Kilpailen samassa ikämiessarjassa majapaikkaa pyörittävän viehkeän rouvan miehen kanssa. Hitaasti, mutta varmasti. Siinä missä hän makaa puolet päivästä ravintolan riippukeinussa, minä taas hoidan oman osuuteni rannalla pyyhkeen päällä. En olisi uskonut, että tylsistyn näin nopeasti. Kahdessa päivää! Viime reissulla tylsyyden saavuttaminen otti viikon, ja silloinkin olin ilman puhelinta ja peiliä.

Päiväni koostuvat lähinnä ruokailuista, kirjoista ja lyhyestä työnteon hetkestä sekä rannalla makoilusta. Herätys tapahtuu ilman kelloa aika tarkalleen seitsemän aikaan aamusta. Lyhyt venyttely- ja lihashuoltohetki rannalla, joka lempeine aaltoineen heräilee uuteen päivään. Majapaikkani vierestä löytyy idyllinen japanilainen kahvila. En tiedä mikä paikasta tekee japanilaisen, ehkä omistajan sukujuuret tai jokin pieni yksityiskohta, jota en ole vielä pienestä puutarhasta tai valikoimasta löytänyt. Kahvila itsessään saa jo hymyn suupieliin. Siellä naukkaan päiväkahvini. Kellon lähestyessä kuutta, bungalowini vieressä oleva rantabaari avaa luukkunsa auringonlaskua ihailemaan tulleille turisteille. Auringonlaskut ovat taattuja täällä, suorastaan luvattoman kauniita.

Bungalowin terassilta löytyy riippukeino, jossa nytkin kirjoitin tätä. Riippukeinussa on jotain samaa, mitä oli lapsena, kun hyppäsi auton takapenkille, jonne nukahti yhdessä tuokiossa. Pieni heijaava liike, silmien ummistus ja päiväunet ovat taatut. Meren pauke ja eläinten säestys rikkovat hiljaisuuden. Turistien ääniä täällä kuule yllättävän vähän. Meno on rauhaisa ja uskon, että juuri sitä täältä ihmiset ovat myös tulleet hakemaan. Illallinen, hampaiden pesu ja päivä onkin tapeltu.

Olemista ja ihmettelemistä

Tylsyyden saavuttaminen on itselleni jonkinlainen juttu, mitä lähden usein hakemaan rantalomilta. Mitä vähemmän häiriötekijöitä ja houkutuksia sitä miellyttävämpi kohde. Bangkokissa tapaamani saksalainen tyttö ihmetteli, miksi en tykkää bilettämisestä. En sanonut ettenkö tykkää siitä, en vain hae tältä reissulta sitä. Samaan hengenvetoon hän ihmetteli, kun kukaan ei polta tupakkaa Bangkokin kaduilla. Tervetuloa Saksa vuoteen 2020! En todenteolla kaipaa discovaloja, tupakanhajuisia hiuksia tai ämpäreistä tarjottavia vodkapaukkuja. Jos kaipaisin, olisin varmasti löytänyt itseni muualta kuin Koh Phayam -saarelta.

Ajatus karsimisesta houkuttaa. Kai se on jonkinlainen vastaliike sille, mitä arki Suomessa on. Ainakin viimeiset vuodet ovat olleet aika täyteläisiä, kuin liukuisi pallomereen, jonka jokainen pallo on mahdollisuus, joka on vieläpä käden ulottuvilla. Toki karsimista on monenlaista. Jo itsessään rinkka pakotti karsimaan mukaan otettavien tavaroiden määrää noin 20 kiloon. Yksin matkustaessa sosiaalisuutta pystyy karsimaan aivan eri tavalla kuin Suomessa. 90% ympärillä kuulemastani on sellaista, mitä en ymmärrä, jolloin minulla ei myöskään ole pääsyä noihin keskusteluihin, ei edes hiljaisena sivustaseuraajana. Toki hiljainen sivustaseuraaja olen, joka ei ymmärrä mitä edes seuraa.

Rakastan, kun hiljaisuus pakottaa minut puhumaan itsekseni. Miettimään asioita ääneen, jotta saan rikottua hiljaisuuden ja käyttämään kieltäni. Puhumaan vain puhumisen ilosta ja siitä, että pystyn puhumaan. Hiljaisuus myös pakottaa keskittymään ja kuuntelemaan. Kuuntelemaan itseäni. Huomaan välillä ottavani aikaloikkia mitä ihmeellisimpiin muistoihin vuosien varrelta.

Ennen kaikkea suurin karsiminen tapahtuu arkisissa asioissa, kun mitään ei pidä tehdä. Päiviä rytmittää lähinnä nälän tunne sekä illan tullen väsymys. Kaikki muu päivän aikana on ekstraa. Olemista ja ihmettelemistä. Juuri niitä asioilla, joiden pariin pääseminen kotona tuntuu haastavalle, sillä täytettä arkeen löytyy joka nurkan takaa tai jos ei nurkan takaa, niin aina voi jonkun kaapin kääntää ympäri ja siivota pölyt.

Tykkään tästä vaihtelusta, jonka rantaloma antaa. Asiat yksinkertaistuvat itsestään ja luonto ohjaa päivän kulkua. Tylsyys tuo merkityksen tunteen.

Kaikki on enemmän kuin hyvin.

Maailman suurimmat markkinat – Chatuchak

12.2.202012.2.2020 Reissupäiväkirja0 kommenttia

Se, mitä et löydä Chatuchak -markkinoilta, et vain ole vielä löytänyt sitä. Maailman suurimmat markkinat aka. Chatuchak, on yksi Bangkokin erikoisuuksista ja vierailemisen arvoinen paikka. Markkinat ovat avoinna ainoastaan viikonloppuisin.

Kävin muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran markkinoilla ja taisin viettää muutaman tunnin siellä. Tällä kertaa meni hetkessä kolme tuntia ja tuntuu, että vieläkin jäi näkemättä asioita. Toki markkinat alkavat toistamaan itseään aika nopeasti, sillä monissa kojuissa myydään sitä samaa rihkamaa, mitä saa joka nurkalta, mutta aina tasasin käytävävälein sitä törmää mielenkiintoisiin kojuihin.

Alueella on eri arvioiden mukaan 9 000-15 000 myyjää. Aivan käsittämätön määrä ja vielä poskettomampi on se tavaran määrä. Sitä helposti hullaantuu tuollaisessa ”ostosparatiisissa”. Tein itselleni selkeät osto-ohjeet (ei väärennettyjä vaatteitta) ja kauppalistan (shortsit, lounas, kahvi ja jälkkäri) ennen markkinoille menoa. Tämä hillitsi ainakin omaa ostokäyttäytymistä. Toki en löytänyt shortseja (jep niinkin voi käydä valikoiman laajuudesta huolimatta), mutta löysin paikallisen suunnittelijan kauluspaidan (kauluspaita, mikä parhain ostos reppureissulle).

Oma suosikkini Chatuchak -markkinoilla on vintage-kaupat, joita riittää isoksikin työmaaksi. Tuotteet ovat himpun arvokkaampia verrattuna uusiin Abidaksiin ja Puumiin, mutta tuotteet ainakin kestävät (esim Leviksen farkkuvalikoimat ovat todella laajat) ja ovat aitoja (näin ainakin haluan uskoa). Tällaisia vintage- ja kierrätyskauppoja toivoisi Suomenkin kauppakeskuksiin. Korkeat vuokrat taitavat olla suurin syy niiden puuttumiseen?

Chatuchak -markkinoille on helppo saapua. Itse tulin Skytrainilla Siamin asemalta Mo Chitin asemalle, josta oli vain sadan metrin kävelymatka pääkallopaikalle. Sininen metrolinja tuo taas suoraan markkinoille. Kirjaimellisista suoraan. Crab-sovelluksen kautta voi myös katsoa skootteri- tai taksikyytiä alueelle. Alueelta löytyy useita ravintoloita, jotka ovat osittain keskellä aluetta, mutta myös kojujen välissä. Paikan päältä löytyy useita pankkiautomaatteja, jos näyttää sille, että käteiselle on tarvetta. Osassa kojuja käy pankkikortti, mutta suurin osa ottaa vastaan ainoastaan kahisevaa.

Useat lähettifirmat myös tarjoavat palveluitaan alueella. DHL:n piste löytyy markkina-alueelta ja muilla firmoilla näytti olevan viereisessä kauppakeskuksessa omat pisteensä.

Maailman suurimmat markkinat, Chatuchak, Bangkok

Markkinoilla vierailee arviolta 200 000 ihmistä päivän aikana. Ystäväni isää lainaten: ”Siellä missä ihmisiä, siellä myös taskuvarkaita!” Kannattaa tosiaan pitää kantamuksistaan huoli, sillä ahtailla käytävillä helposti saattaa ”törmätessä” lähteä lompakko taskusta vieraan matkaan.

Ennen kaikkea on hyvä muistaa, että maltti on valttia täälläkin! Se mitä et tiennyt tarvitsevasi, tuskin tulet tarvitsemaankaan.

Ensimmäinen viikko Thaimaassa – Bangkok

9.2.20209.2.2020 Reissupäiväkirja0 kommenttia

Terveiset Ranongin satamakylästä! Matka Ko Phayamin saarelle on lauttamatkaa vaille valmis. Saavuin aamusta ennen kukon kiekaisua Bangkokista Ranongiin, ja kolme tuntia myöhemmin pääsin vihdoin nauttimaan aamun ensimmäisen kupin kahvia, kun kahvilat avasivat ovensa. Bussimatkan piti kestää 10-12 tuntia, mutta olimmekin hyvissä ajoin perillä 9 tunnin matkustamisen jälkeen. En sanoisi, että yön aikana tuli nukuttua kovinkaan syvää unta, sillä samaan aikaan, kun näin unia, tiedostin erittäin hyvin istuimen käsinojan alaselässäni.

Bangkok oli reissuni aloitus kohde, jossa halusin viettää useamman päivän metsästäen shortseja (Suomesta oli vaikea löytää tähän aikaan vuodesta shortseja ja kesävaatteeni ovat varaston pohjalla) ja levätä pitkän lennon jäljiltä. Saksalainen reppureissaaja, johon törmäsin heti hostellissa, oli ensimmäistä kertaa Bangkokissa ja Kaakkois-Aasiassa. Hän kyseli, kuinka pitkään Bangkokissa kannattaa viettää aikaa.

Näin reissun alkutaipaleella en välttämättä suosittele paria päivää enempää Bangkokissa. Mieluummin ottaisin sen muutaman päivän ekstraa reissun loppupäästä, jos satut lentämään Bangkokista takaisin kotia. Rinkkaa tai matkalaukkua ei niinkään kannata täyttää reissun alkuvaiheessa, vaan jos on tarvetta ostaa tuliaisia, samat tuotteet odottavat varmasti sinua vuodesta toiseen Bangkokin markkinoilla.

Monen mielestä Bangkok on yksi kaaos. Itselleni se on enempi hallittu kaaos. Se on aina mihin vertaa. Jakartassa ja Hanoissa käyneenä, ne ovat kaaoksia. Singaporeen, joka on loistava lomakohde, jos haluaa siis lomailla aasialaisesta elämäntyylistä, on Bangkokiin verrattuna paljon sliipatumpia ja ehkä hieman hengettömämpi. Ja älkää ymmärtäkö väärin, rakastan Singaporea. Siellä on ainoastaan haastavampi löytää mielikuvia vastaavaa aasialaista menoa, kuten edullista katuruokaa ja hyvinkin epämääräisesti toimivaa liikennettä.

Tälle reissulle otin tavoitteeksi löytää aikaa itselleni sekä miettiä suhdetta itseeni. Kulunut vuosi oli aika tapahtumarikas ja sain olla koko vuoden mahtavien tyyppien ympäröimänä. Parisuhde toi myös paljon rakkaudentäyteisiä hetkiä elämääni. Välillä olo tuntuikin aika täydelle ja toisinaan taas yksinäiselle. Enkä tarkoita, etteikö näillekin tunteille olisi oma paikkansa elämässä. Loppuvuodesta kun näin ystävääni, joka on pohtinut paljonkin yksinäisyyden tunteita ja sen eri tasoja ja muotoja. Häneltä tulee aiheeseen liittyen tämän vuoden puolella myös kirjakin, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Häneltä tuli ajatus, että ehkä reissun tuoma etäisyys arkeen, tuo minut lähemmäksi itseäni. Ja näinhän se varmasti on, kun ottaa etäisyyttä ja aikaa itselle, saa myös uutta ajateltavaa.

Jos katson menneitä reissuja, niin sitähän ne ovat tehneet: tuoneet minut lähemmäksi itseäni. Varsinkin edellinen reissu, jolloin täytin 30 vuotta, oli yhdenlainen retriitti vuosikymmenykseltä toiselle. Voihan pojat! Vaikkei reissun päällä tule sen kummemmin ajateltua minkäänlaisia henkisiä matkoja nirvanaan, antaa maiseman vaihtaminen jo itsessään paljon uutta ajateltavaa. Sitä tiedostamatta tulee mietittyä, miksi jokin asia tehdään tietyllä tapaa tai miksi ajattelen jostakin asiasta kuin ajattelen. Kai aistit ovat reissussa eri tavalla vastaanottavaisia kuin tutussa ympäristössä, jossa teemme monia asioita autopilotilla.

Oli miten oli, en ota stressiä sen suhteen, jos en koe ”Aasian taikaa” ja tule ”uutena Joonaksena” takaisin Suomeen. Pääasia, että rusketusrajat löytyvät ja hymy on entistäkin leveämpi.

Minne Thaimaassa? Esittelyssä 2 salattua helmeä

6.3.201823.11.2019 Reissupäiväkirja1 kommentti

Minne Thaimaassa? Khao Sok ja Chiang Mai

Minne Thaimaassa? Ensi kosketukseni Thaimaahan oli pari vuotta sitten Phuketissa, kun saavuimme ystäväni kanssa katsomaan Suomi-Ruotsi jääkiekkomatsia paikalliseen Suomi-pubiin. Kaikki tämä harkiten ja tietoisesti. Halusimme täydellisen Suomi-turisti –kokemuksen ja päästä kärryille, miksi tuhannet suomalaiset matkustavat Phuketin kuuluisille hiekkarannoille. Tämän jälkeen kokemuksen jälkeen matkamme jatkui full moon partyista tunnetulle Koh Lantan saarelle, jossa emme ikävä kyllä päässeet todistamaan tuota kaikkien ”todellisten” reppureissaajien alkoholintäyteistä kuufestivaalia. Harmi (saattaa sisältää pieniä määriä sarkasmia).

Näiden kokemusten pohjalta onkin turha luoda syvempää analyysia Thaimaasta, joten onnekseni päätin palata jälleen kerran tänne. Suositusten, sattumuksien ja Instagram-kuvan takia ajauduin paikkoihin, jotka haluan myöskin esitellä teille, minne Thaimaassa kannattaa ehkä mennä. Esittelyssä on Thaimaan yksi ruokakulttuurin kehto sekä kaksi kätkettyä helmeä, jotka suosittelen ottamaan tarkkailuun.

Chiang Mai

On paikkoja, joihin sitä jumittuu iisisti matkan varrella. Yleensä syynä on helppous. Chiang Mai osoittautui paristakin syystä helpoksi: inhimillinen ilmasto, kompaktin kokoinen sekä RUOKA. Onnekseni ystäväni Katariina oli juuri vieraillut Chiang Maissa ja kirjoittanut omaan blogiinsa ravintolasuositukset kaupungista, joten minun ei tarvinnut kuin suunnistaa Google Mapsin avulla paikasta toiseen. Kiitos tästä Katariinalle!

Ravintolat tarjosivat mahtavat puitteet täydellisille Instagram-kuville. Sanoisin, että täydellistä. Pohjois-Thaimaassa ruoka on ehdottomasti se juttu: tuoreus ja monipuolisuus ovat omaa luokkaansa. Päiväohjelmaan olisi saanut laitettua myöskin temppelivierailuita ja elefanttien hoivaamista, mutta päätin keskittyä tällä kertaa vain yhteen asiaan, ruokaan.

Itse viihdyin suurimman osan ajasta Chiang Maissa Nimmanin alueella, joka on vähän rauhallisempi verrattuna vanhan kaupungin hulinaan. Suurin osa Katariinan ravintolasuosituksistakin löytyy tältä alueelta. Nimmanista löytyy myös monia pieniä ihastuttavia putiikkeja sekä muutaman kivenheiton päässä on myös pelkästään nuorten ylläpitämä iltamarkkinat.

Ehdoton must see –kohde on Ram bar, jossa on on joka ilta ilmainen Ladyboy Cabaret Show. Voin taata, ettei show jätä kylmäksi. Ja muista ottaa paikka läheltä punaista mattoa, et pety.

Chiang Maista pääsee myös helposti joko mini-vanilla tai skootterilla Paihin, joka tunnetaan reppureissaajien ”piilopaikkana”. Itse kokeneena skootterikuskina (kaksi kertaa aiemmin ajanut) päätin ottaa kaksipyöräisen alleni ja lähteä keulimaan moottoritielle. Reitti on siitä erikoinen, että matkan varrella tulee noin tuhat käännöstä/kurvia, eka vuoren huipulle ja sen jälkeen vuorilta alas. Pai oli vierailunarvoinen mesta.

Khao Sok

Tapasin Chiang Maissa paikallisen jäpän, joka näytti yhden Instagram-kuvan minulle. Kuvassa oli aamusumussa otettu otos järvestä keskellä kalliovuoria. Suorastaan taianomainen fiilis. Vaikka kuvasta olisi ottanut puolet filttereistä pois, olisin silti ollut vakuuttunut paikasta. Kyseessä oli Khao Sokin kansallispuisto, joka sijaitsee lähellä Sura Thania.

Khao Sokin kylä osoittautui yhdeksi Thaimaan piilotetuista helmistä. Kylän ekosysteemi oli jo itsessään ihailtava: Kaikki työntekijät olivat paikallisia, retkien ja bussilippujen hinnat olivat kaikkialla samat, nuoria koulutetaan jatkuvasti ammatteihin, ravintoloiden raaka-aineet tulivat lähiseuduilta, roskaaminen oli ehdottomasti kielletty sekä kylästä löytyi paljon erilaisia ”managereita”, jotka pitivät huolen, että ekosysteemi toimii ja kehittyy jatkuvasti. Kaikin puolin kylän toiminta tuntui olevan kestävällä pohjalla.

Itse Khao Sokin kansallispuisto menee top 5 mestoihin, joissa olen vieraillut. Paikka muistuttaa paljon Vietnamin Halon Bayta, mutta pienemmässä mittakaavassa. Otin kahden päivän ja yhden yön reissun, joten pääsin myöskin nauttimaan yöstä vetten päällä. Kansallispuistosta löytyy muutamia luolia, joissa vierailimme, mutta suurimpana tähtenä loisti itse järvi.

Onnekseni heräsin keskellä yötä pakottavaan vessahätään, sillä näky, joka avautui bungalowin ikkunasta pilkkopimeän kansallispuiston taivaalle, oli USKOMATON! Tuhansia ja tuhansia tähtiä. Voin taata, että tuo vessakäynti jää vahvasti mieleeni. Joten pro tip: käy kusella keskellä yötä!

Ko Koh Khao

Sattumuksien sattuma, kun vanha reissututtuni Saksasta ilmoitti tulevansa Thaimaahan miehensä kanssa lomalle. Emme ole nähneet muutamaan vuoteen, joten päätin muuttaa reissusuunnitelmiani ja ottaa suunnaksi Ko Koh Khaon saaren. Googlasin kyseisen mestan ja pystyin löytämään vain muutaman artikkelin saaresta. Ensimmäisestä linkistä kävi heti ilmi, että saari on pariskuntien suosima paratiisi.

Ko Koh Khao on lähellä Khao Lakia. Bussilla vain 40 minuuttia, jonka jälkeen satamakuljetus paikalliselta skootterikuskilta (5minuuttia) sekä lopuksi vielä lautalla joen yli toiset viisi minuuttia. Toki jos budjettia haluaa revitellä niin Khao Lakista tai Phuketista saa suoria mini-van kyytejä satamaan.

Saarelta löytyy vain 20 resorttia (vuonna 2018) ja asukasluku hipoaa 2000. Joten suurin osa rannoista on täysin koskemattomia. Elämä saarella keskittyy lähinnä rannalla tai uima-altaalla makoiluun ja syömiseen. Helppoa ja yksinkertaista. Kaikki edellytykset täydelliselle honeymoonille.

Arkea etsimässä

25.2.20188.2.2019 Reissupäiväkirja0 kommenttia

Kohta tulee kaksi kuukautta reissun päällä täyteen. ”Vastahan sitä lähdettiin” on yleinen kommentti reissukavereiden keskuudessa. Omat fiilikset ovat ehkä vähän päinvastaiset. Tuntuu kuin olisin ollut jo vuoden tien päällä. Enkä liioittele lainkaan. Tai ehkä vähän. ”Tuntuu kuin olisin ollut reissussa kaksi kuukautta” on ehkä totuudenmukaisempi ilmaisu.

Viime kertaisiin reppureissuihini verrattuna, olen ollut huomattavasti maltillisempi ja rauhallisempi, mitä tulee aktiivisuuteen. En ole niinkään juossut uusien kokemusten ja nähtävyyksien perässä. Ennemminkin etsinyt arkea. Kyllä, huvittaa itseänikin sanoa tuo ääneen. Ei siitä ole kauaa, kun arkkiviholliseni oli arki. Tuo tasaisen harmaa elämänpolku, joka mukamas tukahduttaa luovuuden ja vapauden. Tuholainen, joka imee ”seikkailijan sieluni” kuivaksi. Näin mustavalkoisesti ajattelin vielä vuonna 2015 arjesta.

Itselleni reissuarkeen kuuluu samanlaiset asiat, joita etsin kotonakin arjesta: Hitaat aamut, liikunta (ainakin jossain muodossa), säännölliset ruokailuajat ja sosiaalisen median koluaminen. Näistä tavallisista asioista päiväni koostuvat. Toki sekaan mahtuu aina uusia kohtaamisia ja aasialaisia yllätyksiä.

Iän myötä koen, että arki ja arkiset asiat reissun päällä ovat löytäneet muotonsa. Vuosien etsintöjen ja kokeilujen jälkeen, tuntuu, että palikat loksahtelevat paikoilleen – vihdoinkin. Ymmärrys tarpeiden ja halujen välillä alkaa selkiintyä. Kuulemisesta on siirrytty kuunteluun. Sydän sanoo, mitä sydämen pitääkin sanoa. Järki on taas ymmärtänyt rajallisuutensa, mutta samaan aikaan ottanut isompaa asemaa ajattelussani. Tai näin haluan uskoa. On hienoa, miten elämääni on alkanut ilmestyä mustan ja valkoisen lisäksi eri harmaansävyjä.

Reissu on ollut tähän mennessä oman näköisensä. Vuosi sitten en olisi kuvitellut, että nauttisin näinkin seesteisestä ja rauhallisesta menosta maailmalla. Nyt taas en voisi kuvitella reissaavani niin kuin ajattelin vielä vuosi sitten reissaavani. Ikä, aika tai perspektiivi tai kaikki nuo, ovat varmasti osa syyllisiä siihen, miltä elämä nyt näyttää ja tuntuu täällä Thaimaassa.

Thaimaasta puheenollen, maa on osoittanut paikaksi, jossa kiireettömyys on kaikonnut ja suorittamisesta luovuttu. Jos tulisi mainita viimeisen kolmen viikon kohokohdat, sanoisin Chiang Main kahvilat, yö tähtitaivaan alla kansallispuistossa ja rauhallisuus. Kylläkin Thaimaan kohokohta on kuitenkin vasta edessäpäin, sen uskallan sanoa nyt jo. Nimittäin huomenna seuraani liittyy maailmalta elämääni mukaan tarttunut saksalainen lääkäri ystäväni Tina, joka tulee miehensä kanssa Ko Kho Khaon saarelle, jossa majailen paraikaa.

Hullua, eka Kyle Sri Lankassa, nyt Tina Thaimaassa.

Kuvat otettu Bangkokissa.

Lataillaan lisääLataillaan lisää luettavaa …Siinä kaikki, enempää ei löytynyt