Minne Thaimaassa? Esittelyssä 2 salattua helmeä

Ensi kosketukseni Thaimaahan oli pari vuotta sitten Phuketissa, kun saavuimme ystäväni kanssa katsomaan Suomi-Ruotsi jääkiekkomatsia paikalliseen Suomi-pubiin. Kaikki tämä harkiten ja tietoisesti. Halusimme täydellisen Suomi-turisti –kokemuksen ja päästä kärryille, miksi tuhannet suomalaiset matkustavat Phuketin kuuluisille hiekkarannoille. Tämän jälkeen kokemuksen jälkeen matkamme jatkui full moon partyista tunnetulle Koh Lantan saarelle, jossa emme ikävä kyllä päässeet todistamaan tuota kaikkien ”todellisten” reppureissaajien alkoholintäyteistä kuufestivaalia. Harmi (saattaa sisältää pieniä määriä sarkasmia).
Näiden kokemusten pohjalta onkin turha luoda syvempää analyysia Thaimaasta, joten onnekseni päätin palata jälleen kerran tänne. Suositusten, sattumuksien ja Instagram-kuvan takia ajauduin paikkoihin, jotka haluan myöskin esitellä teille. Esittelyssä on Thaimaan yksi ruokakulttuurin kehto sekä kaksi kätkettyä helmeä, jotka suosittelen ottamaan tarkkailuun. 
Chiang Mai
On paikkoja, joihin sitä jumittuu iisisti matkan varrella. Yleensä syynä on helppous. Chiang Mai osoittautui paristakin syystä helpoksi: inhimillinen ilmasto, kompaktin kokoinen sekä RUOKA. Onnekseni ystäväni Katariina oli juuri vieraillut Chiang Maissa ja kirjoittanut omaan blogiinsa ravintolasuositukset kaupungista, joten minun ei tarvinnut kuin suunnistaa Google Mapsin avulla paikasta toiseen. Kiitos tästä Katariinalle!
Ravintolat tarjosivat mahtavat puitteet täydellisille Instagram-kuville. Sanoisin, että täydellistä. Pohjois-Thaimaassa ruoka on ehdottomasti se juttu: tuoreus ja monipuolisuus ovat omaa luokkaansa. Päiväohjelmaan olisi saanut laitettua myöskin temppelivierailuita ja elefanttien hoivaamista, mutta päätin keskittyä tällä kertaa vain yhteen asiaan, ruokaan. 
Itse viihdyin suurimman osan ajasta Chiang Maissa Nimmanin alueella, joka on vähän rauhallisempi verrattuna vanhan kaupungin hulinaan. Suurin osa Katariinan ravintolasuosituksistakin löytyy tältä alueelta. Nimmanista löytyy myös monia pieniä ihastuttavia putiikkeja sekä muutaman kivenheiton päässä on myös pelkästään nuorten ylläpitämä iltamarkkinat.
Ehdoton must see –kohde on Ram bar, jossa on on joka ilta ilmainen Ladyboy Cabaret Show. Voin taata, ettei show jätä kylmäksi. Ja muista ottaa paikka läheltä punaista mattoa, et pety.
Chiang Maista pääsee myös helposti joko mini-vanilla tai skootterilla Paihin, joka tunnetaan reppureissaajien ”piilopaikkana”. Itse kokeneena skootterikuskina (kaksi kertaa aiemmin ajanut) päätin ottaa kaksipyöräisen alleni ja lähteä keulimaan moottoritielle. Reitti on siitä erikoinen, että matkan varrella tulee noin tuhat käännöstä/kurvia, eka vuoren huipulle ja sen jälkeen vuorilta alas. Pai oli vierailunarvoinen mesta.
Khao Sok 
Tapasin Chiang Maissa paikallisen jäpän, joka näytti yhden Instagram-kuvan minulle. Kuvassa oli aamusumussa otettu otos järvestä keskellä kalliovuoria. Suorastaan taianomainen fiilis. Vaikka kuvasta olisi ottanut puolet filttereistä pois, olisin silti ollut vakuuttunut paikasta. Kyseessä oli Khao Sokin kansallispuisto, joka sijaitsee lähellä Sura Thania.
Khao Sokin kylä osoittautui yhdeksi Thaimaan piilotetuista helmistä. Kylän ekosysteemi oli jo itsessään ihailtava: Kaikki työntekijät olivat paikallisia, retkien ja bussilippujen hinnat olivat kaikkialla samat, nuoria koulutetaan jatkuvasti ammatteihin, ravintoloiden raaka-aineet tulivat lähiseuduilta, roskaaminen oli ehdottomasti kielletty sekä kylästä löytyi paljon erilaisia ”managereita”, jotka pitivät huolen, että ekosysteemi toimii ja kehittyy jatkuvasti. Kaikin puolin kylän toiminta tuntui olevan kestävällä pohjalla.
Itse Khao Sokin kansallispuisto menee top 5 mestoihin, joissa olen vieraillut. Paikka muistuttaa paljon Vietnamin Halon Bayta, mutta pienemmässä mittakaavassa. Otin kahden päivän ja yhden yön reissun, joten pääsin myöskin nauttimaan yöstä vetten päällä. Kansallispuistosta löytyy muutamia luolia, joissa vierailimme, mutta suurimpana tähtenä loisti itse järvi. 
Onnekseni heräsin keskellä yötä pakottavaan vessahätään, sillä näky, joka avautui bungalowin ikkunasta pilkkopimeän kansallispuiston taivaalle, oli USKOMATON! Tuhansia ja tuhansia tähtiä. Voin taata, että tuo vessakäynti jää vahvasti mieleeni. Joten pro tip: käy kusella keskellä yötä!

 

 

 Ko Koh Khao

Sattumuksien sattuma, kun vanha reissututtuni Saksasta ilmoitti tulevansa Thaimaahan miehensä kanssa lomalle. Emme ole nähneet muutamaan vuoteen, joten päätin muuttaa reissusuunnitelmiani ja ottaa suunnaksi Ko Koh Khaon saaren. Googlasin kyseisen mestan ja pystyin löytämään vain muutaman artikkelin saaresta. Ensimmäisestä linkistä kävi heti ilmi, että saari on pariskuntien suosima paratiisi. 
Ko Koh Khao on lähellä Khao Lakia. Bussilla vain 40 minuuttia, jonka jälkeen satamakuljetus paikalliselta skootterikuskilta (5minuuttia) sekä lopuksi vielä lautalla joen yli toiset viisi minuuttia. Toki jos budjettia haluaa revitellä niin Khao Lakista tai Phuketista saa suoria mini-van kyytejä satamaan.
Saarelta löytyy vain 20 resorttia (vuonna 2018) ja asukasluku hipoaa 2000. Joten suurin osa rannoista on täysin koskemattomia. Elämä saarella keskittyy lähinnä rannalla tai uima-altaalla makoiluun ja syömiseen. Helppoa ja yksinkertaista. Kaikki edellytykset täydelliselle honeymoonille.


Arkea etsimässä

Kohta tulee kaksi kuukautta reissun päällä täyteen. ”Vastahan sitä lähdettiin” on yleinen kommentti reissukavereiden keskuudessa. Omat fiilikset ovat ehkä vähän päinvastaiset. Tuntuu kuin olisin ollut jo vuoden tien päällä. Enkä liioittele lainkaan. Tai ehkä vähän. ”Tuntuu kuin olisin ollut reissussa kaksi kuukautta” on ehkä totuudenmukaisempi ilmaisu.
Viime kertaisiin reppureissuihini verrattuna, olen ollut huomattavasti maltillisempi ja rauhallisempi, mitä tulee aktiivisuuteen. En ole niinkään juossut uusien kokemusten ja nähtävyyksien perässä. Ennemminkin etsinyt arkea. Kyllä, huvittaa itseänikin sanoa tuo ääneen. Ei siitä ole kauaa, kun arkkiviholliseni oli arki. Tuo tasaisen harmaa elämänpolku, joka mukamas tukahduttaa luovuuden ja vapauden. Tuholainen, joka imee ”seikkailijan sieluni” kuivaksi. Näin mustavalkoisesti ajattelin vielä vuonna 2015 arjesta.
Itselleni reissuarkeen kuuluu samanlaiset asiat, joita etsin kotonakin arjesta: Hitaat aamut, liikunta (ainakin jossain muodossa), säännölliset ruokailuajat ja sosiaalisen median koluaminen. Näistä tavallisista asioista päiväni koostuvat. Toki sekaan mahtuu aina uusia kohtaamisia ja aasialaisia yllätyksiä.  
Iän myötä koen, että arki ja arkiset asiat reissun päällä ovat löytäneet muotonsa. Vuosien etsintöjen ja kokeilujen jälkeen, tuntuu, että palikat loksahtelevat paikoilleen – vihdoinkin. Ymmärrys tarpeiden ja halujen välillä alkaa selkiintyä. Kuulemisesta on siirrytty kuunteluun. Sydän sanoo, mitä sydämen pitääkin sanoa. Järki on taas ymmärtänyt rajallisuutensa, mutta samaan aikaan ottanut isompaa asemaa ajattelussani. Tai näin haluan uskoa. On hienoa, miten elämääni on alkanut ilmestyä mustan ja valkoisen lisäksi eri harmaansävyjä. 
Reissu on ollut tähän mennessä oman näköisensä.  Vuosi sitten en olisi kuvitellut, että nauttisin näinkin seesteisestä ja rauhallisesta menosta maailmalla. Nyt taas en voisi kuvitella reissaavani niin kuin ajattelin vielä vuosi sitten reissaavani. Ikä, aika tai perspektiivi tai kaikki nuo, ovat varmasti osa syyllisiä siihen, miltä elämä nyt näyttää ja tuntuu täällä Thaimaassa.
Thaimaasta puheenollen, maa on osoittanut paikaksi, jossa kiireettömyys on kaikonnut ja suorittamisesta luovuttu. Jos tulisi mainita viimeisen kolmen viikon kohokohdat, sanoisin Chiang Main kahvilat, yö tähtitaivaan alla kansallispuistossa ja rauhallisuus. Kylläkin Thaimaan kohokohta on kuitenkin vasta edessäpäin, sen uskallan sanoa nyt jo. Nimittäin huomenna seuraani liittyy maailmalta elämääni mukaan tarttunut saksalainen lääkäri ystäväni Tina, joka tulee miehensä kanssa Ko Kho Khaon saarelle, jossa majailen paraikaa.
Hullua, eka Kyle Sri Lankassa, nyt Tina Thaimaassa. 
Kuvat otettu Bangkokissa.