Amerikan unelmaa

New York ja Manhattan. Frisco ja rentous. Sacramento ja lähiöelämä. Monterey ja satama. Los Angeles ja julkkikset. Tähän lisättynä Highway ykkösen maisemat. Heitinkin ilmoille meidän jengille, että mitä on Amerikan unelma. Viikon aikana on tullut nähtyä monenlaista unelmaa. Jokainen unelma, jota pyörittelin päässäni jokaisessa kaupungissa, tuntui elämisen arvoiselle. Kylläkään en osaisi päättää mihin niistä tarttuisin. Ehkä Amerikan unelma ei ole se unelma, jota minä etsin.

Nyt on aika jättää Amerikka taakse ja siirtyä toiselle puolelle palloa ja Fidzin saarille. Seuraavat 10 päivää ilman wifiä ja muita verkkoja tekee kutaa. Joten nähdään Uudessa-Seelannissa kaverit!


California curves

No eihän se ihan mennyt kaikkien haavekuvien mukaan. Meidän piti saada autot vuokraan mutta saatiinkin Nissanit. Ford Escapen kuvina myytiin tää idea meille mutta pieni printti paljasti, että kyseessä voi myös olla Escapen veroinen auto. No tärkeintä, väri pysyi kuitenkin samana. Ja kyllähän uuden karhealla Nissanillakin ajelee näillä kulmilla.

Otetiin pienemmällä porukalla suunnaksi Sacramento, Californian pääkaupunki ja illan NBA matsi Kingsit vastaan Utahin Jazzit. Sacramentosta meillä ei oikein ollu mitään tietoa eikä osattu odottaa oikein mitään. Ja täytyy kyllä sanoa, että ei kyseisestä kaupungista paikallisen tarjoilinkaan mukaan mitään odotettavaa ole. Saavuttiin downtowniin, jossa ei ristin sieluakaan ollut liikenteessä lauantaina kello 15 aikaan. Mietittiinkin, että ollaankohan illan matsissa ainoat ylärivin kiljujat. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut vaan halliin oli löytänyt yli 10 000 korisfanaatikkoa. Jos Madison Square Gardenissa oli ääntä ja pauketta niin Sleep Train Areenalla oli tusinan verran vielä päheempi meno.

Eilinen päivä ajeltiin Sacramentosta kohti San Joseeta. Matkan varrella pysähdyttiin shopaittelemaan Outlet -kylään. Kyllähän sitä sai 3 tuntia nopeasti uppoamaan. Rinkan kapasiteetti alkaa hipomaan huippuaan kun mukaan tarttu yhdet Vansit ja Nike freet. Mukana on siis tällä hetkellä ihan hiton monet kengät. Oon vielä uhonut, että mun ihan ensimmäiset Converset näkee Balin hietikon.

Nyt pärryytellään kuuluisaa Highway ykköstä. Tunti ajettu ja kartalla pallukka ei ole kovinkaan montaa senttiä liikkunut. Highway ykkönen pujottelee meren ja vuorten välissä. Mutkaa mutkan perään. Mahtavat maisemat. Aamu-usva nousee vuoria pitkin ja auringon säteet heijastuu meren pintaa pitkin rantaan. Taustalla soi Karri Karri. Hymy on takapenkillä herkässä.


Come on guys – San Francisco

Kristus mikä mesta! Ylämäkee, alamäkee, ylämäkee… Tää on parasta! Pelkkää ylistyssanoja pursuaa suusta, korvista ja joka tuutista. SAN FRANCISCO! Tän on oltava sitä Aaamerikan unelmaa. Kaikki on kehunut tätä kaupunkia, mutta en siltikään osannu odottaa tällaista. San Francisco on täynnä vastakohtia. Vastakohtia, jotka täydentävät toisiaan. Kodittomia ja rikkaita. Ylä- ja alamäkiä. Vanhaa arkkitehtuuria, jonka seasta nousee pilvenpiirtäjiä. Tunnelma täällä on tosi vapautunut. Tuntuu, että täällä jos jossain nähdään mahdollisuuksia. Mahdollisuuksia kuvaa hyvin Alcatrazin vankila. Vankila, josta kukaan ei tiettämästi ole pystynyt pakenemaan. Silti moni uskoi siihen.

Eilen tosiaan otettiin lennosta lautta yhteen kuuluisimpaan vankilaan, Alcatraziin. Alcatraz on paikka, jota ei ole tarkoitettu ihmisille. Otettiin paikan päällä turistikierrokseen osaan. Kuulokkeet korville ja seurattiin nauhurin ohjeita. 1,5 tunnin ajan olin jossain muualla kuin tässä. Ajatukset olivat kaltereiden ja kiven välissä. Todellisuudentaju katosi hetkeksi. Mahtava tunne. Alcatraz on yksi kiehtovimmista tarinoista, jonka olen kuullut.

Tänään jatkettiin true traveller (lue todellinen turisti) linjalla kun vuokrattiin jengillä pyörät päiväksi käyttöömme. Mummon helkama vaihtui 21 vaihteiseen maastopyörään, joka kulki kuin ajatus. Pyörillä päästiin kruisailemaan laitakaupungille ja näkemään kaupunkia ihan toisesta perspektiivistä. Käytiin pikaseen kuuluisalla hippialueella juomassa aamusumpit sekä kiertelemässä muutama vintage -liike. Mukaan tarttu 15 eurolla leviksen farkut sekä flamellipaita. Tuntu vapauttavalle päästä polkee ympäriinsä ja nauttimaan liikunnan ilosta. Ei tosiaan noita aamulenkkejä ole tullu juostua sitten Mar del Platan. Polkemisen kohokohta oli ehrottomasti Golden Gate. Niin epätodellinen olo oli seistä just sen sillan juurella. Polkea se päästä päähän ja ihmetellä sitä. Sillan toisella puolen kohosi vehreet vuoret. Toisella puolen aukesi koko Friscon kaupunki. Kaksi vastakohtaa. Tuun muistaa tän pyörälenkin kyllä pitkään. En kylläkään usko, että tulee poljettua 30km tai oltua pyöränselässä 8 tuntia ihan hetkeen.

Näinä kahtena päivänä oon vahvasti elännyt unelmaani. Hengittänyt tätä kaupunkia. Sykkinyt Friscon sydämen tahtiin. Täällä jos jossain.

Huomenna matka jatkuu Fordin pyörien päällä kohti Sacramentoa. Napattiin osalla porukkaa NBA liput ja lähetään katsastamaan kuinka koripalloa oikeesti pelataan. Nyt ajatuksen katkasi hostellin palohälytin: “free beer downstairs, come on guys!” Yea Come On!


Amerikan kotka liitää

Buenos Aires, Lima, San Salvador ja San Francisco. Siinä on kaikki mitä viimeisimmästä 30 tunnista on sanottavana. Otettiin muutama välilasku ennen päämääräämme. 30 tunnin matkustamisesta on vielä pari tuntia edessä. Voiton puolella ollaan. Kylläkin on hiukka hakemista, että onko päivä, ilta vai aamu. Helmikuussa kuitenkin mennään. Ollaan varattu Kaliforniaan 6 päivää ja 3 päivälle meille on varattuna autot, joten päästään kruisailemaan kuuluisaa Highway 1:stä Friscosta Losiin. Itsehän meinasin kanssa tarttua Fordin rattiin, joten kyllä äiti, ajan yli rajotusten ja ohitan aina kun on mahdollista. Näinhän me sovittiin ja näinhän me ollaan aina ajettu.

Seuraavalle 6 päivälle ohjelman puolesta ollaan kaavailtu ainakin Alcatrazissa yötouria, pyöräretkeä Golden Gatelle, outlet -kylän ostosreissua, viinifarmilla vierailua, hippihuudeilla piipahtamista, Universal Studion koluamista sekä Six Flags -huvipuiston testaamista. Paljon on siis ohjelmaa luvassa. Haluan kuitenkin nauttia yhdestä asiasta kerrallaan. Olla siinä hetkessä, niiden tyyppien kanssa. Kaikkea ei tarvitse nähdä nyt. Tännehän voi tulla uudestaankin. Pahitteeksi ei olisikaan, jos näistä kaikki ei toteutuisikaan tällä reissulla.

San Franciscon valot taitaakin jo kiilua lentokoneen ikkunasta. Eihän tässä, laskeudutaan vielä kerran niin päästään Amerikan maalle.

Niin ja hei, mitä sulle muuten kuuluu?


Keep on going – New York

NYC on nyt takanapäin ja edessä on Argentiina ja Buenos Aires. NYC:n ehdoton top 2 oli NHL matsi sekä Bryant Parkin luistelurata. Käytiin tosiaan Jukan kanssa vuokraamassa luistimet ja päräytettiin keskelle Manhattania sijaitsevalle luistinradalle. Luistinrataa ympäröi tusina pilvenpiirtäjiä, joiden välistä aurinko lämmitti just passelisti poskia. Luistimethan ei ollu sitä terävimpää kaartia mutta muutakaan ei ollu. JFK lentokentälle muuten jäi isäukon vanhat kalsongit. Tiukkaa teki luopua niistä mutta tieto Buenosin 30 asteen lämmöstä helpotti mieltä. Etelä-Amerikka on mulle täysin uusi tuttavuus, johon on varmasti hyvä tutustua.

Ollaan buukattu maanantaihin asti hostelli Milton Avenue, joka on arvostelujen mukaan reppureissaajien suosima. Johtunee pitkälti “Big party (also) tonight” -kyltistä aulassa. Huomisen suunnitelmissa on suunnata isoon puistoon lähellä pääkatua ja hengailla, nauttia viiniä ja pelailla korttia. Kaikkee muuta mitä NYC tehtiin. Nastaa! Illasta ajateltiin osan kanssa ottaa tango -tunti ja lähtee taivuttelee lannetta. Let see, katellaan kuin luistaa!


What a game – New York

Muutama päivä reissua takana ja yksi kaukaisista haaveista toteutui kun Annen, Saran, Arsin ja Jukan kanssa marssittiin Madison Square Gardenin käytäviä ylimmälle orrelle. Oli joulu -96 kun Pesosen perheen joulupuun alta paljastui SuperNintendo ja NHL97, se oli kova juttu, mutta tää oli vielä kovempi juttu. Richter, Messier, Gretzky ! No näitä kavereita ei enää näkynyt jäällä mutta tilalle oli tullu vetreempiä kavereita. Laitettiin veto pystyyn jengillä: Sara ja Jukka fiilisteli Rangersin voittoa, Anne ja minä huudettiin Tuukka Raskin Bruinssin puolesta. Hitto mikä meininki hallissa oli. Päästiin kunnon huutomeren keskelle kun oltiin sikakatsomossa halpamatkalaisten budjettipaikoilla. Saatiin koko rahan edestä sirkushuveja kun matsi päättyi jatkoajan jälkeen 4-3 Rangersille. Takkiin tuli mutta eihän siinä. Tää fiilis kantaa pitkälle! Puhuttiinkin, että nää on just niitä juttuja, jotka tulee muistaa vielä pitkään. Kylmät väreet tulee kun miettii Gaborikin lämäsyä ilmasta jatkoajalla.

Haasteelliseksi New Yorkin on tehny tää keli. Piru tätä tuulta mikä täällä Manhattanilla on. Rinkan puolet kamoista on tällä hetkellä päällä ja silti luissa ja ytimissä tuntuu. Mutta täähän oli tiedossa, joten en valita. Muuten kaikki on mennyt nappiin ja porukalla fiilis korkeella. Jonkin verran on dollareita tullu työnnettyä kauppoihin ja matkaan on tarttunut jotain pientä. Huomenna ollaankin sitten jo +33 asteen lämmössä. AH! Mutta pikaseen vielä Manhattanin eteläkärkeen ja sieltä sitten kamat kantoon ja seikkailu jatkuu!


Päivä numero yksi – Lähtö

Itkut on itketty ja viimeiset sanat perheelle ja ystäville sanottu. Lähteminen ja etenkin luopuminen riipivät tänä aamuna. Rajua miten kaksi vahvaa tunnetta taistelevat keskenään sisälläni; innostus ja halu kokea ja nähdä maailmaa. Taustalla ikävä ja pelko, jotka tuovat tunteet näkyvimmin pintaan. Nyt en tunne ikävää enkä pelkoa sillä New York New York! Paspartuu ja kumppanit kuittaavat Amerikan maalta.

Reilu 14 tunnin matkustaminen on takana päin ja pientä maistiaista saatiinkin jo Manhattanin valoista taksin kyydissä lentokentältä hostelliin kun Bangladeshin oma poika kyyditti meidät. New Yorkin kentällä heitettiin Lissulle, Sarille ja Annamarille morot, mimmit jatkoivat täältä Friscoon. Hostelli, Royal Park on Broadwayn varrella Upper-West Sidella metroaseman lähettyvillä. Käytiin porukall kreikkalais-italialaisessa raflassa vetämässä päivän ainoat kunnolliset lämpimät ateriat naamariin. MAISTU! Sain ennen reissuun lähtöä ystävältä viestin: muista olla läsnä. Sitä haluan tältä reissulta. Olla tässä ja nyt. Tässä hetkessä.