Vanhoja reissukuvia – yö vuorella ja minipossun tuima

Voihan itku soikoon! Kävin läpi vanhoja reissukuvia ja täytyy sanoa, että niin paljon hyviä muistoja ja tunteita nousi pintaan. Lähdin 2014 toiselle pidemmälle reppureissulleni hyvän ystäväni Siskon kanssa. Teimme puolivuotta tiiviisti töitä yhdessä milloin missäkin. Otimme joulun alla rinkat selkään ja lensimme Indonesian pääkaupunkiin uudeksi vuodeksi.

Kokosin tämän reissun kaikista kuvista omat suosikkini teille. Tuli ihan sellainen fiilis, että olisi kuratoinut pienen näyttelyn. Löysin myös vanhoista kirjoituksistani päiväkirjamerkintöjä tältä reissulta (äks dee äks dee). Minulla oli tuolloin mukana pieni almanakka, johon kirjoitin jokaisen päivän kohdalle yhden tai kaksi asiaa päivältä. Näitä merkintöjä pääset lukemaan tästä.

Rinjani vuori

Ristus mikä savotta oli päästä mäen huipulle. 9 tunnin kipuaminen ylös ja tunti alas. Vuoren huipulta aukeaa uskomattomat näkymät järvelle, joka löytyy vuorelta. Asia, jota en ymmärrä: miten järvi on voinut muodostua huipulle? Mistä vesi sinne tulee? Vietimme yön teltassa myrskytuulen keskellä ja aamulla herättyämme meidät ympäröi usvan peittämä maisema.

vanhoja reissukuvia
Sisko El Nidossa

Filippiinien yksi väriläiskista, El Nido. Kaupungissa oli aistittavissa Espanjan siirtomaa-aikoja. El Nidon merivesi oli kristallin kirkasta ja laguunit kauniita kuin suomalaiset viljapellot kesän lopussa.

Phnom Penh

Niin kaunis ja samaan aikaan rujo Kambodzan pääkaupunki Phnom Penh. Kaupungin erikoisuus oli pitkälle kehittynyt ravintolakulttuuri. Vaikka moni muu asia oli kehityksessä jäljessä, löytyi kaupungista mielettömiä makuelämyksiä.

S-21 vankileiri Phnom Penh

Kambodzan lähihistoria on verinen ja raaka. Sen läsnäololta on vaikea välttyä, mutta sitä on myös turha vältellä. S-21 vankileiri sekä Killing Field olivat pysäyttäviä kokemuksia molemmat, jotka jättivät ainakin minuun pysyvän jäljen.

vanhoja reissukuvia
Vietnam, maaseutu

Otimme Siskon kanssa moottoripyörät kuskeineen alle ja lähdimme kurkkaamaan mitä Vietnamin maaseudulla oli annettavaa. Jos budjetti ja aikataulut antavat myöten, suosittelen ehdottomasti ottamaan “Easy Riderin” alle ja kurkkaamaan kauniin ja koskemattoman maaseudun pienine kylineen ja vierailemaan rasnkalaishenkisessä Da Latissa.

Vietnam

Vietnamissa oli meneillään tuolloin maan yksi suurimmista moottoritieurakoista, jota toteutettiin pitkälti käsityönä. Ja kun sanon käsityönä, tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Isot kivenlohkareet naputeltiin käsin pienemmiksi palasiksi, jotta niiden siirtäminen onnistui. Kiven palaset päätyvät talojen pohjustuksiin. Olisi mielenkiintoista kuulla, onkohan valtava urakka valmistunut jo.

vanhoja reissukuvia, vietnam
Vietnamin maaseutua

Paikallinen vihanneskauppias työssään. Joen veden väri iski silmään ja pyysin moottoripyörän kuskia pysähtymään kuvaa varten. Tämä on yksi mun lemppari kuvista mun reissuilta. Mitä mieltä olette, tulisko tehdä juliste tästä?

Hoi An, Vietnam

Jos matkustat Vietnamiin, suosittelen suuntaamaan Hoi Anin vanhaan kaupunkiin, joka on myös Unescon kulttuuriperintökohde. Kaupungin kapeilla kaduilla ei ole autoja lainkaan, joten mieli lepää jo sen puitteissa. Kadut ovat täynnä keltaisia väriläiskiä ja pieniä idyllisiä ravintoloita. Hoi Anista löytyy myös Vietnamin parhaimmat räätälit.

vanhoja reissukuvia, hanoi
Hanoi

Jos yhteen kuvaan pystyy tiivistämään Vietnamin pääkaupungin, olisi se tämä. Missään muualla maailmassa en ole nähnyt näin ruuhkaista liikennettä kuin Hanoissa. Kadun ylitys ruuhkien aikaan tapahtuu laittamalla silmät kiinni ja kävelemällä tien yli. Kyllä, luit aivan oikein. Skootterikuskit yksi toisensa perään hidastavat katuja ylittäviä ihmisiä.

Ha Long Bay

Ha Long Bay on yksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä ja syystäkin. Taianomainen yhden yön risteily elokuvamaisiin maisemiin on säilynyt sydämessäni. Sekä korurasiassani. Nappasin nimittäin simpukan sisältä helmen itselleni. Alueella viljellään simpukan helmiä. Viljelyihin pääsee myös tutustumaan risteilyn aikana. Jos mieli alkaa tehdä pientä suolaista tai makeaa, kauppaveneet kiertelevät alueella.

vanhoja reissukuvia
Barcelona

Aasian reppureissun jälkeen otin suunnaksi Länsi-Euroopan ennen kotiinpalua. Barcelonan kaduilla ei pystynyt välttämään 2010-luvun laman jälkiä, massaturismista huolimatta. Toivottavasti kaupunki on elpynyt jo sekä saanut kasvavat turistimäärät kuriin.

vanhoja reissukuvia, bilbao
Bilbao

Baskimaan pääkaupunki Bilbao on sekoitus modernia arkkitehtuuria ja vanhaa teollisuutta. Saavuin pääsiäiseksi kaupunkiin, joka on vahvasti katolilainen. Todistimme näiden poikien ja tuhansien muiden kanssa pääsiäiskulkuetta, joka omaan silmään vaikutti hieman pelottavalle. Kulkueessa olevilla ihmisillä oli päällään pitkät kaavut, kasvot peittävä suippomallinen huppu.

San Sebastian

Bongasin tämän suloisen näyn San Sebastianin sateisilta kaduilta. Kaupunki on yksi mieluisimmista Espanjassa. San Sebastianin pääkatu on upean hiekkarannan varrella ja vanhan kaupungin pintxokset sulattavat kielen. Jos mielit kaupunkilomalle, suosittelen vierailemaan Sansessa.

Bordeaux

Ranska yhdessä kuvassa. Ei lisättävää!

vanhoja reissukuvia, pariisi
Pariisi

Jostain kumman syystä Eiffel-tornin näkeminen ottaa joka kerta mahanpohjasta. Parasta kaupungissa on, kun ei koskaan tiedä mistä suunnasta Eiffel-tornin voi bongata seuraavaksi. Tämän kuvan otin, kun aivan sattumalta käännyin katsomaan taakseni ja siellähän se oli.

Oliko jokin näistä kuvista sun lemppari? Laita ihmeessä kommenttia!


It’s all about people – Vietnami

Odotan kovasti jo kotiin tuloa. Välillä tuntuu kuin toinen jalka olisi jo lentokoneessa. Tiedän jo mitä teen ensimmäisenä kun pääsen Suomeen. Tiedän mitä kotiinpaluu viikonloppu pitää sisällään. Innostun jo pelkästä ajatuksesta olla kotona. Samalla kuitenkin vietän reissun ehdottomasti parasta aikaa. “It’s all about the people, not the places”, tokaisi britti mulle, jonka suunnitelmat menivät aivan uusiksi kun näimme Vietnamissa. Kaksikko Tina ja Kyle juoksevat läpi Vietnamin 12 päivässä kanssani vain ja ainoastaan siksi, että jengi pysyy koossa. Molemmat pystyisivät viettämään 3-4 viikkoa kierrellen rauhassa Vietnamia. Mutta ei. Olen uskomattoman onnekas ja kiitollinen tutustueassani heihin. Kyleen Los Anglesesin lentokentällä check-in jonossa ja Tinaan “Shanghain” junassa Gilillä. Kaikki sattumaa. Vietnamin jälkeen he jatkavat kahdestaan matkaa Kambozan kautta Thaimaaseen. Tuntuu kuin reissuni jäisi kesken.   

12 tunnin junamatkan ja 4,5 tunnin bussimatkan jälkeen olemme saavuttaneet puolivälin. Jäljellä on vielä lähes 20 tuntia junassa makoilua. Ensimmäisen pysähdyksemme teimme Hué:ssa, joka tunnetaan kulttuurin ja uskonnon kehtona. Huonosti nukutun yön jäliltä skippasin puolet kaupungista makoillen ilmastoidussa hotellihuoneessa. Toinen pysäkkimme oli Hoi An. 270 eurolla elät helposti kuukauden Vietnamissa. Tai voit kuluttaa saman summan räätäliin yhdessä päivässä. Hoi An vanhassakaupungissa on reilut 400 räätäliä, jotka tekevät mittatilauspukuja, kenkiä, laukkuja, uimahousuja… mitä vain. Käden jälki teki vaikutuksen minuun. Tilaamani puku istui täydellisesti päälleni ensisovituksessa. Kauluspaita oli viimeistä vetoa myöten moitteeton. Pienen viilauksen jälkeen pukuuni tilaamani shortsit sujahtivat päälleni sulavasti. Nahkalaukku oli juuri sellainen, jollaiseksi sen kuvailin. Kenkien tikkaukset ovat tismalleen suorassa linjassa. Kaikki tämä työ tehtynä 24 tunnissa.   

4 viimeistä päivää Vietnamia jäljellä. 4 yhteistä päivää enää jaettavana kahden uuden ystäväni kanssa. Ilmassa on sekavia tunteita ja ajatuksia. Paljon naurua ja sarkasmia. Uuden opettelua ja opettamista. Uusien reissujen suunnittelua. Tämä hetki, kun mietin kaikkea tätä nostattaa ihoni kananlihalle. Onko tämä kaikki ollut sattumaa vai seurausta jostakin? Onko elämä sattumaa vai seurausta jostakin?   


They say it is a paradise. It’s paradise – Ha Long Bay

Ha Long Bay ja Cat Ba Island. Kyseinen mesta kuuluu maailman seitsemään ihmeeseen. Tuhansia saaria, jotka kohoavat ylväästi kohti suoraan taivasta kohti. Kalliojyrkänteitä, luolia, kelluvia kyliä, koskemattomia saaria. Kaikki ympärillä oleva tuntui maagiselta. Taideteokselta. Auringonlasku maalasi taivaanrannan oranssin eri sävyiksi. Usva peitti kaukaisimmat saaret. Laivojen valot heijastuivat tyyneen merenpintaan. Nuori nainen souteli kauppaveneellään ympäri lahdenpoukamaa. Yksinäinen kotka liiteli ympärillämme. Imperial Cruise miehistöineen nosti tervetulomaljan kanssamme. Oli aika ankkuroida laiva. Olimme saapuneet määränpäähämme.   

Lähdimme reissuun hieman skeptisinä, sillä teimme varauksen omatoimisesti matkanjärjestäjän kautta. Aasiassa kun ei koskaan tiedä mitä tulee ostettua. Lupaavat kuun ja tähdet taivaalta, all inclusive. Todellisuus voi olla mitä vain. Tällä kertaa meitä lykästi, sillä satamaan saavuttuamme meidät oli upgreidattu parempaan laivaan. Sanoivat vain, että ettehän huutele reissun hintaanne muille. Mikä on sitten reissu todellinen hinta, jää vain vietnamilaisten tietoisuuteen. Oli miten oli, reissu oli jokaisen dongin arvoinen. Ruokaa tuotiin kaksinkäsin pöytiin aamusta iltaan. Aktiviteettejä oli juuri passelisti ja toisen yön vietimme bungalossa meren äärellä. Kaikki oli täydellistä. Kaikki.  

Nyt heräilen makuuvaunun yläpediltä. Todistettavasti vielä hengissä. 12 tunnin yöjunasta on vielä muutama tunti matkaa jäljellä. Seuraava pysäkki on Hué. 


Good morning Vietnam – Vietnami

Aikansa kutakin. Toinen viikko Singaporessa tuntui hiostavan pitkälle sekä ahdistavan kolealle. Kostean kuuma ilma nostatti hetkessä hien ohimolle. Tuulesta ei ollut tietoakaan. Ainoa tuulenpuuska tuli ilmastointilaitteista, jotka taas saivat ihoni kananlihalle. Singaporea kutsutaankin ilmastoiduksi saareksi, enkä ihmettele miksi. Paljon ailahtelevia tunteita viikon aikana. Turhautumista ja kitinää. Naurua ja jälleennäkemistä. Fiilis on odottavainen niin Vietnamin kuin kotiinpaluunkin suhteen. Kaikesta huolimatta sydämeni hakkaa yhä Singaporelle.

Nyt istun pedilläni Hanoissa. Takana kaksi onnellisinta päivää Aasiassa. Vietnamilaiset ovat itse onnellisuus ja rauhallisuus. He ovat täydellisiä vastakohtia kiinalaisille, indonesialaisille, intialaisille, singaporelaisille… kaikille aasialaisille. Hanoin 10 miljoonan vietnamilaisen seassa kävellessäni olen ollut silkkaa hymyä ja rauhallisuutta. Liikenne on täysi katastrofi ja tien ylittäminen on vaarallisempaa kuin nakkikioskijonossa jonottaminen. Mutta sillä ei ole väliä. Kaikki on enemmän kuin hyvin.

Vuoden 2012 maailman parhaaksi nukketeatteriesitykseksiksi valitun spektaakkelin nähtyämme päätimme buukata itsemme 3 päivän risteilylle Ha Long Bayn ja Cat Ban mielettömiin tarunhohtoisiin maisemiin. Kaikki reppureissaajat puhuvat tästä saaresta täällä. Kaikki. Uskon, että tiistaina puhun minäkin, jos on kuviin ja tarinoihin uskominen.