Voihan itku soikoon! Kävin läpi vanhoja reissukuvia ja täytyy sanoa, että niin paljon hyviä muistoja ja tunteita nousi pintaan. Lähdin 2014 toiselle pidemmälle reppureissulleni hyvän ystäväni Siskon kanssa. Teimme puolivuotta tiiviisti töitä yhdessä milloin missäkin. Otimme joulun alla rinkat selkään ja lensimme Indonesian pääkaupunkiin uudeksi vuodeksi.
Kokosin tämän reissun kaikista kuvista omat suosikkini teille. Tuli ihan sellainen fiilis, että olisi kuratoinut pienen näyttelyn. Löysin myös vanhoista kirjoituksistani päiväkirjamerkintöjä tältä reissulta (äks dee äks dee). Minulla oli tuolloin mukana pieni almanakka, johon kirjoitin jokaisen päivän kohdalle yhden tai kaksi asiaa päivältä. Näitä merkintöjä pääset lukemaan tästä.
Ristus mikä savotta oli päästä mäen huipulle. 9 tunnin kipuaminen ylös ja tunti alas. Vuoren huipulta aukeaa uskomattomat näkymät järvelle, joka löytyy vuorelta. Asia, jota en ymmärrä: miten järvi on voinut muodostua huipulle? Mistä vesi sinne tulee? Vietimme yön teltassa myrskytuulen keskellä ja aamulla herättyämme meidät ympäröi usvan peittämä maisema.
Filippiinien yksi väriläiskista, El Nido. Kaupungissa oli aistittavissa Espanjan siirtomaa-aikoja. El Nidon merivesi oli kristallin kirkasta ja laguunit kauniita kuin suomalaiset viljapellot kesän lopussa.
Niin kaunis ja samaan aikaan rujo Kambod zan pääkaupunki Phnom Penh. Kaupungin erikoisuus oli pitkälle kehittynyt ravintolakulttuuri. Vaikka moni muu asia oli kehityksessä jäljessä, löytyi kaupungista mielettömiä makuelämyksiä.
Kambodzan lähihistoria on verinen ja raaka. Sen läsnäololta on vaikea välttyä, mutta sitä on myös turha vältellä. S-21 vankileiri sekä Killing Field olivat pysäyttäviä kokemuksia molemmat, jotka jättivät ainakin minuun pysyvän jäljen.
Otimme Siskon kanssa moottoripyörät kuskeineen alle ja lähdimme kurkkaamaan mitä Vietnamin maaseudulla oli annettavaa. Jos budjetti ja aikataulut antavat myöten, suosittelen ehdottomasti ottamaan ”Easy Riderin” alle ja kurkkaamaan kauniin ja koskemattoman maaseudun pienine kylineen ja vierailemaan rasnkalaishenkisessä Da Latissa.
Vietnamissa oli meneillään tuolloin maan yksi suurimmista moottoritieurakoista, jota toteutettiin pitkälti käsityönä. Ja kun sanon käsityönä, tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Isot kivenlohkareet naputeltiin käsin pienemmiksi palasiksi, jotta niiden siirtäminen onnistui. Kiven palaset päätyvät talojen pohjustuksiin. Olisi mielenkiintoista kuulla, onkohan valtava urakka valmistunut jo.
Paikallinen vihanneskauppias työssään. Joen veden väri iski silmään ja pyysin moottoripyörän kuskia pysähtymään kuvaa varten. Tämä on yksi mun lemppari kuvista mun reissuilta. Mitä mieltä olette, tulisko tehdä juliste tästä?
Jos matkustat Vietnamiin, suosittelen suuntaamaan Hoi Anin vanhaan kaupunkiin, joka on myös Unescon kulttuuriperintökohde. Kaupungin kapeilla kaduilla ei ole autoja lainkaan, joten mieli lepää jo sen puitteissa. Kadut ovat täynnä keltaisia väriläiskiä ja pieniä idyllisiä ravintoloita. Hoi Anista löytyy myös Vietnamin parhaimmat räätälit.
Jos yhteen kuvaan pystyy tiivistämään Vietnamin pääkaupungin, olisi se tämä. Missään muualla maailmassa en ole nähnyt näin ruuhkaista liikennettä kuin Hanoissa. Kadun ylitys ruuhkien aikaan tapahtuu laittamalla silmät kiinni ja kävelemällä tien yli. Kyllä, luit aivan oikein. Skootterikuskit yksi toisensa perään hidastavat katuja ylittäviä ihmisiä.
Ha Long Bay on yksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä ja syystäkin. Taianomainen yhden yön risteily elokuvamaisiin maisemiin on säilynyt sydämessäni. Sekä korurasiassani. Nappasin nimittäin simpukan sisältä helmen itselleni. Alueella viljellään simpukan helmiä. Viljelyihin pääsee myös tutustumaan risteilyn aikana. Jos mieli alkaa tehdä pientä suolaista tai makeaa, kauppaveneet kiertelevät alueella.
Aasian reppureissun jälkeen otin suunnaksi Länsi-Euroopan ennen kotiinpalua. Barcelonan kaduilla ei pystynyt välttämään 2010-luvun laman jälkiä, massaturismista huolimatta. Toivottavasti kaupunki on elpynyt jo sekä saanut kasvavat turistimäärät kuriin.
Baskimaan pääkaupunki Bilbao on sekoitus modernia arkkitehtuuria ja vanhaa teollisuutta. Saavuin pääsiäiseksi kaupunkiin, joka on vahvasti katolilainen. Todistimme näiden poikien ja tuhansien muiden kanssa pääsiäiskulkuetta, joka omaan silmään vaikutti hieman pelottavalle. Kulkueessa olevilla ihmisillä oli päällään pitkät kaavut, kasvot peittävä suippomallinen huppu.
Bongasin tämän suloisen näyn San Sebastianin sateisilta kaduilta. Kaupunki on yksi mieluisimmista Espanjassa. San Sebastianin pääkatu on upean hiekkarannan varrella ja vanhan kaupungin pintxokset sulattavat kielen. Jos mielit kaupunkilomalle, suosittelen vierailemaan Sansessa.
Ranska yhdessä kuvassa. Ei lisättävää!
Jostain kumman syystä Eiffel-tornin näkeminen ottaa joka kerta mahanpohjasta. Parasta kaupungissa on, kun ei koskaan tiedä mistä suunnasta Eiffel-tornin voi bongata seuraavaksi. Tämän kuvan otin, kun aivan sattumalta käännyin katsomaan taakseni ja siellähän se oli.
Oliko jokin näistä kuvista sun lemppari? Laita ihmeessä kommenttia!
