Muistan, kun lukioaikainen lentopallovalmentaja kertoi minulle, ettei minusta välttämättä koskaan tule mitään lihaskimppua, johtuen vartalorakenteestani. Ei ainakaan helpolla. Siihen asti, olin elättänyt toiveita miestenlehdistä tutuista vartalotyypeistä: karvattomasta, lihaksikkaasta ja kevyesti ruskettuneesta miesjumalasta. Lähtötilanne oli kaikkea muuta, mitä peilistä näkyi. Ammattilaisen kommentista huolimatta, tähtäimessä oli yhä antiikin kreikkalaisen kivipatsaan kaltainen vartalo.

Lukion jälkeen jatkoin lentopallon parissa ja treenasin sen myötä ammattimaisesti, kylläkin lajinomaisesti, ilman sen suurempia massakausia. Mielessä oli yhä tavoite näyttää joku päivä lihaksikkaalle alfalle. Lentopallouran jälkeen, muistan sen ajanjakson, kun treenaamisen yksi päätavoitteista oli ainoastaan kasvattaa lihasmassaa ja muovata lihaksia tietynlaiseen muotoon. Söin kuukausi tolkulla niin paljon rahkaa ja erilaisia proteiinilisiä, etten edes tiennyt ihmisen pystyvän syövän niin paljoa proteiinia. 

Jossain vaiheessa kysyin itseltäni, mitä sitten, kun olen saavuttanut lihaksikkaan vartalomallin, joita mainoskuvissa ihannoin? Niin, mitäs sitten. En osannut vastata tuohon kysymykseen. Olenko silloin onnellisempia? Loppuuko oman vartalon vertaileminen muihin silloin? Voinko olla varma, että kehooni liittyvät epävarmuudet katoavat tai helpottuvat? 

Ihannekehonkuvani oli muodostunut lähinnä mainoskuvista. Harvoin ulkomainoksista löytyi kaltaistani ruumiinrakennetta: karvaista, vaalean kalpeaa ja luisevaa. Nykyään ihmettelen, miksi lihaksia ihannoidaan niin paljon. Tai, miksi lihaksikkaasta kropasta on muovaantunut terveen ja tavoiteltavan vartalon malli meille? Appstoresta jopa löytyy sovellus, jolla voi muokata omaan vartaloon täydellisen 6-packin päivettyneellä iholla. Kyllä, luit aivan oikein.

Helsinkiin muuttaessani, aloin käydä vesijuoksemassa Töölön uimahallilla sunnuntaisin. Siellä näki, kuinka erilaisia meidän kehomme todellisuudessa ovatkaan. Harva noista 50 metrin altaassa porskuttavista vartaloista muistutti mainoskuvissa patsastelevia ammattimalleja. Aloin ymmärtämään omaa kehoani jälleen kerran paremmin. Vuosien tullessa mittariin, olen alkanut olemaan armollisempi omaa vartaloani kohtaan. Syvällä jossain kytee yhä näky muskeleista ja sen tuomasta ihailusta. Tästä näystä yritän tietoisesti päästä eroon.

Lentopalloilijasta taistelijaksi

Nykyään treenifilosofiani keskiössä on hyvä mieli. Urheilun tulee lähtökohtaisesti olla hauskaa ja tuottaa hyvää mieltä. Jos ei huvita, sitten ei huvita eikä urheilla. Yksinkertaista. Vihdoinkin olen löytänyt lentopallouran jälkeen urheilumuodon, joka on mukavaa yhdessä tekemistä, ja jossa kuunnellaan nimenomaan omaa kehoa. 

Punttisalilla käyminen on ollut pitkälti minulle yksinäistä puurtamista, enkä ole Helsingistä löytänyt itselleni sopivaa joukkuelajia, jonka pariin olisin hypännyt mukaan. Kunnes reilu puoli vuotta sitten löysin itseni Training For Warriors -salilta. Kiitos Minnille tästä! Parasta TFW salilla on ehdottomasti yhteisöllisyys. Entisenä joukkuepelaajana yksin pusertaminen tuntuu kuin irrottaisi purkkaa tukasta. 

Lähtökohtaisesti haen salilta energiaa arkeen ja irtiottoa työasioiden parista. TFW kyse ei ole pelkästä fyysisestä treenaamisesta, vaan mukaan on otettu mielikin. Treenistä saatu urheilun ilo ja energisyys ruokkivat myös salin ulkopuolella. Monesti treenien jälkeen huomaan aivan erilaisen vireystason itsessäni, kun olen ihmisten parissa. Uskon sen johtuvan juurikin tuosta yhdessä tekemisestä ja tsemppaamisesta, josta TFW on tunnettu.

Hurrikaania ja voimaa – treenaamisen eri muodot

Oma ehdoton suosikki treenimuotoni TFW on hurrikaani, jossa syke nousee hetkessä nollasta yli hikirajan ja pysyy siellä koko treenin ajan. Hurrikaanissa kyse on enempi kestävyydestä, sillä tunti tehdään suurimmalta osin kehonpainoilla, kahvakuulilla, kuntopalloilla ja levytangoilla. Näiden lisukkeena ovat juoksuharjoittelut. Entisenä Jyväskylän kenttäurheilijana olen enemmän kuin innoissani sprinteistä.

Voima-tunneilla taas nimensä mukaisesti keskitytään voiman kasvattamiseen. Voimankaltaiset treenit ovat aina olleet niitä harjoituksia, jolloin en ole ollut salilla eka, enkä vika. Huomaan, että omat vahvuuteni ovat kestävyydessä ja nopeudessa, jolloin yritän vältellä isompiin painoihin tarttumista ja maksimisuoritusten tekemisestä. Ehkä siinä on pieni häpeäntunteen poikanen, joka on nuoruudesta jäänyt matkaan. TFW voimatunnit tehdään aina pareittain, ei kylläkään kilpaillen keskenään, vaan kannustaen. Sitä tulee aivan uudella tapaa haastettua itseään, kun toinen on vieressä sparraamassa. Monet ennätykset olisi jäänyt tekemättä, jos olisin yrittänyt punttisalilla yksin niitä. Tai tuskin edes olisin yrittänyt, enhän koskaan aikaisemmin ollut tehnyt maksimeja.

Voimatunnit soveltuvat kaikille, riippumatta siitä millainen lähtötaso on. Jokaisella tunnilla valmentaja on aina vierellä katsomassa, että liikeradat ovat kunnossa. Tämä luo itselleni turvantunnetta, kun tiedän liikeratojen olevan kunnossa.

Hyvä treeni, parempi mieli

Sanotaan, että treenaamisessa tulee olla tavoitteita, jolloin se on päämäärätietoista ja tuloksellisempaa. Lentopallossa oli helppo asettaa tavoitteita, kun ne olivat joukkueen yhteisiä. En koskaan asettanut henkilökohtaisia tavoitteita lentopallourani aikana. Henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttaminen ei niinkään lämmitä mieltä, jos joukkueen tavoitteista jäädään. Jos joukkue saavuttaa tavoitteet, omat saavutukset ovat vain ekstraa kaiken päälle. Ehkä juuri tätä taustaa vasten peilaten, tuntuu turhalle asettaa jotain tavoitteita penkkipunnerrukselle tai kyykylle. Tavoitteen tulisi olla yhteinen jonkun kanssa, jotta se motivoisi minua.

Ehkä tärkein tavoite omalle treenaamiselle voisi olla niinkin simppeli kuin hyvä mieli ja säännöllisyys. Toista voi helposti mitata ja toinen on sellainen, jota voin tarkkailla säännöllisen epäsäännöllisesti.

Kultti nimeltä TFW

Sitä se on, omanlaisensa kultti ja heimo. Tämä on asia, jota moni vieroksuu TFW:ssä ja toiset taas rakastavat. Muistan, kun menin armeijaan ja uhosin kovaan ääneen, etten aio käyttää niitä naurettavia sanoja ja sanontoja, joita jengi kasarmilla ja sen ulkopuolella viljeli. Meni kuukausi ja olin kuin muut. Aika nopeasti sitä tuli myös TFW treeneissä heittäydyttyä fiilikseen mukaan ilman, että sitä mietti sen kummemmin.

Se, kuinka täysiä tuota heimolaisuutta haluaa elää ja hengittää, määrität sinä itse. Motivaatiotarinoista ja tsemppihuudoista poimin itselleni ne sopivimmat. Ihan kaikkea kuultua en allekirjoita itse, mutta vähintäänkin noukin ajatuksen tarinoiden takaa ja mietin sitä omassa tekemisessäni ja tuon sen tiettyyn kontekstiin. Entisenä konsulttina painotin omissakin valmennuksissa kriittisyyttä sanomisiani kohtaan: Se, mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi sinulle. Tärkeintä onkin ottaa sellaiset asiat mukaansa, mitkä kokee omakseen ja pystyy soveltamaan niitä omassa elämässään, työssään tai treenissään. Tästä on varmasti kyse TFW:n tarinoissakin.

Kaiken kaikkiaan heimolaisuus, oman fiiliksen mukaan treenaaminen ja ennen kaikkea hauskuus ovat asioita, joita haen ja saan TFW salilta. Sanoisin, että kaiken kaikkiaan hyvä diili meikälle käyttää viikostani 6-8 tuntia aikaa.

Jos haluat päästä kokeilemaan TFW treenejä, niin se onnistuu ilmaiseksi! Klikkaa vain itsesi TFW nettisivulle ja täytä lomakkeen tiedon.

Toivottavasti nähdään salilla! 

Hallussa!

Kuvat Arttu Mustonen