iPhonen ohjelmistopäivityksen myötä puhelimeni on alkanut mittaamaan kulutettua ruutuaikaa. Päivitystä ennen olin jo ladannut applikaation, joka mittasi kanssa ruutuaikaa. Kylläkin olisi mitannut, jos applikaation aktivoisi päälle. Itsehän en koskaan päätynyt siihen pisteeseen, että olisin uskaltanut alkaa tuijottamaan raakaa dataa silmiin, sillä pelkäsin diagnoosia ”puhelinriippuvuus”, joten annoin applikaation vain olla kotinäytöllä. 

Tiedostan, että kulutan paljon aikaa puhelimella. Erityisesti olen hyvä täyttämään luppoajan tuolla käteen integroidulla älypahkalla: ratikkamatkat, kaverin tai ravintola-annoksen odottaminen, wc-käynnit ja hiljaiset hetket kotona. Katson jopa tv-ohjelmia ja elokuvia puhelin kädessä. Keskittyminen huipussaan! 

Rakastin ennen tylsyyttä ja rakastan nykyäänkin. Tylsyyteen pääseminen vain vaatii itseltäni nykyään huomattavasti enemmän, kuin kymmenen vuotta sitten. On niin helppoa poimia luuri takataskusta ja astua ”ikuisen onnen tielle” yhteisöpalvelujen maailmaan. Viimeisimmän ulkomaanreissun yksi tavoitteistakin oli myös tylsyyden tavoittelu.

Viime vuoden lopulla mittautin noin kuuden tunnin ruutuaikoja per päivä. Siis kuusi tuntia. Kuudessa tunnissa ennättää ajaa Helsingistä Jyväskylään ja takaisin. Tuossa samaisessa ajassa ennättää kuunnella äänikirjan ja katsoa 12 jaksoa Salattuja Elämiä putkeen. Ajan pystyisi käyttämään monin eri tavoin hyödyksi. Toki puolustuksekseni joudun tai pääsen työni puolesta käyttämään puhelinta. Aika, jonka käytän ruudun parissa, on aina pois jostain muusta, kuten rauhoittumiselta ja tylsyydeltä. Niiltä hetkiltä, kun aivot pääsisivät lepäämään ja mielikuvitus laukkaamaan. 

Puhelinriippuvuus? Vinkit ruutuajan pienentämiseen

Nyt ajattelin ottaa härkää sarvista ja älypuhelinta iRingistä kiinni ja tehdä asialle jotain. Viime viikon keskiarvoni ruutuajassa oli 4 tuntia ja 25 minuuttia. Koko viikon aikana käytin 13 tuntia Instagramissa hengailuun. Suurimmaksi osaksi siis aivan joutavanpäiväistä kuvien päätöntä selailua ja tykkäyksien janoamista. Sitä on pysähtynyt miettimään, miksi avaan puhelimen ja erityisesti Instagramin niin usein. Onko siellä oikeastikin jotain vai pelkästä huvista?

Ajattelin asettaa maaliskuulle tavoitteeksi tiputtaa ruutuajan alle neljään tuntiin, mutta miten?

Vinkki 1

Jotkut saattavat muistaa vuoden takaisen ”ei älylaitteita kello kympin jälkeen illalla” -projektin. Tulokset olivat mykistäviä, suorastaan rauhoittavia, nimittäin illoistani tuli hitaampia ja aikaa vapautui kuin tyhjästä lukemiselle ja ihmettelylle. Tämän lisäksi nukkumaanmeno aikaistui, kun ei oikein ollut muutakaan tekemistä iltaisin. 

Ajattelin palata takaisin tähän hyväksi havaittuun tapaan. Eli maanantaista torstaihin ja sunnuntaisin älylaitteeni sammuvat kello 22. Viikonloppuina ajalla ei ole niinkään väliä. Puhelimeeni pystyy asentamaan käyttöestoja tiettyihin sovelluksiin tiettyinä aikoina. Tämän tyyppiset toiminnot tulevat varmastikin auttamaan alkuun pääsyyn taas. Elämään tulleiden muutosten seurauksena, joudun vähän modifioimaan tätä ja sallimaan puhelujen soittamisen iltaisin. 

Vinkki 2

Nimeän sänkyni tästä päivästä eteenpäin pyhäksi temppeliksi, jonne puhelimellani ei ole yön yli asiaa. Monesti aamun ensimmäinen ja illan viimeinen asia, jonka parissa olemme, on puhelin. Aamuni lähtevät liiankin usein käyntiin somerallilla ja illat päättyvät samaan seremoniaan. Aamuisin olisi varmastikin fiksumpaa keskittyä esimerkiksi aamunsarastukseen tai peilistä tuijottavaan tragikoomiseen hahmoon. 

Minuutin mittainen mindfulnes-hetki tuijottaen ikkunasta ulos, korvatkoon esteettisen kauniit Instagram-feedit

Vinkki 3 

Ota ratikkaan mukaan kirja tai lehti. Lukemattomat Suomen kuvalehdet oikein huutavat pääsyä ratikka-ajelulle. En sano, etteikö podcastit, audiokirjat tai e-kirjat ajaisivat saman asian, jos vain niitä tulisi käytettyä. Liha on heikkoa ja itse ajaudun liiankin helposti surffailemaan puhelimella kielletylle alueelle, sosiaalisen median alustoille.

Toinen vaihtoehto ratikkamatkoille on ihmettely. Kuinka paljon meneekään päivittäin asioita ohi, kun nenäni on kiinni älypuhelimessa. Juuri juttelin ystäväni kanssa, että ihmettelylle tulisi erikseen antaa arjessa tilaa. Siinä missä suoritamme työtehtäviämme ja käymme salilla, tulisi ihmettelylle antaa oma aikansa. Joko alkuun allakoiden aikaa tai hyödyntää ratikkamatkat toisella tapaa, ihmetellen.

Vinkki 4

Poista puhelimesta turhat sovellukset tai piilota sovelluksia, jotka vievät paljon aikaasi kansioihin, jolloin pääsy niihin vaikeutuu. Facebook on hyvä esimerkki sovelluksesta, joka vie turhan paljon aikaani ja harvoin sieltä jää edes mainitsemisen arvoista käteen, joten leikkuri osukoon ensimmäisenä siihen. Työnikään ei tällä hetkellä vaadi jatkuvaa valmiustilassa olemista, niin miksi en vain käyttäisi Facebookia tietokoneelta käsin, jos sille on tarvetta.

Olen aika hyvin onnistunut lajittelemaan sovellukset nyt jo eri kansioihin, jolloin kotinäytölläni ei ole suoraa napinpainallusta sovelluksiin, vaan joudun menemään muutaman klikkauksen kautta sovelluksiin. 

Vinkki 5

Vinkki vitonen on ollut itselläni käytössä jo useamman vuoden ajan. Ota kaikki ilmoitukset ja hälytykset pois päältä puhelimestasi. Tai ainakin turhimmat.  Olen sanonut ystävilleni ja kollegoilleni, että jos on akuuttia asiaa, soittakaa. Ei tarvitse olla mikään liikkeenjohdon konsultti tai elämäntapavalmentaja tajuatakseen, kuinka paljon ilmoitukset häiritsevät meidän keskittymistämme päivän aikana. Bling! Bling bling! Sitä välillä miettii viekö puhelin miestä vai mies puhelinta. Kumpi on isäntä ja kumpi kisälli. 

En jaksa millään uskoa, että jään jostain paitsi, jos en saman tien huomaa uusinta tykkäystä ja kommenttia Instagramissa. Turhien ”streak”, ”gm” ja ”lol” snäppien määrä on kasvanut viimeisen vuoden aikana urakalla, joten tuntuu älyttömälle antaa tuntemattomille ihmisille valta keskeyttää sinut päivästä toiseen.

Mitä mieltä olette näistä vinkeistä? Monta muutakin Niksi-Pirkkaa on varmasti olemassa, joten laitetaan ihmeessä niitä jakoon. Niin ruutuajan kuin monen muunkin asian kanssa toimii mantra, kohtuus kaikessa.