Neljä vuotta sitten kesällä kuin ihmeen kaupalla löysin unelmien yksiön Vallilasta. Asunto tuli aikaisemmin tuona keväänä Oikotiellä vastaan, mutta hinta sekä korkea yhtiövastike saivat jatkamaan asunnon etsimistä. Viikko tästä huomasin asunnon menneen kaupaksi ja päästin irti ajatuksesta joustaa budjetissa. Elokuussa samainen asunto teki paluu Oikotielle, ja soitin välittäjälle, olisiko mahdollinen asuntonäyttö onnistunut nopealla aikataululla. Utelin tietysti, miksi asunto oli jälleen myynnissä. Kaupanteossa oli ilmennyt ongelmia ja kaupat oli peruttu – minun onnekseni.

Kävin kurkkaamassa asuntoa ja rakastuin samantien näkemääni. Asunnossa oli toivomani parvi, iso keittiö, neliötä isompi kylpyhuone sekä sijanti ratikkaraiteiden varrelta. Ainoa kompromissi oli hinta. Onneksi uskalsin kuitenkin venyttää budjettia ja päivä näytön jälkeen kirjoitin alustavat kaupat asunnosta.

Vuosi hotellin upeissa maisemissa ja avarassa hotellihuoneessa vahvistivat haluani etsiä uutta asuntoa ja saada muutosta elämään. Tämä tarkoitti luopumista rakkaasta kodistani. Neliöt toden teolla alkoivat koronakevään aikana käymään myös ahtaiksi ja muisto Clarionin upeista lattiasta kattoon olevista ikkunoista saivat minut kaipaamaan luonnon valoa elämääni. Kaupungin äänet ja kevään aikaan olleet remontit taloyhtiössäni nostivat stressitasojani. Olin muutoksen tarpeessa! Edessä olikin uuden asunnon ostaminen nopeammin kuin ajattelinkaan.

Millaisilla kriteereillä etsin asuntoa?

Aivan alkuun, kun uuden asunnon ostaminen tuli agendalistani kärkeen, kirjoitin itselleni ylös erilaisia asioita, joita halusin uudelta kodilta. Laitoin nuo kriteerit myös marssijärjestykseen: mistä olen valmis joustamaan ja mistä en. Alkuun tarkkailin, mitä markkinoilla oli tarjolla ja millä hinnoilla. Hain inspiraatiota ja tietoja hinnoista.

Isoin yksittäinen asia asuntoprojektini alussa oli sen sijainti. Missä kaupungissa haluan asua seuraavaksi. Helsinki on yksi suosikki kaupungeistani ja mielellään olisin jatkanut asumista siellä, mutta asuntojen hinnat ovat karanneet minun käsistäni. Tämän seuraamuksena aloin kyseenalaistamaan asumistani Helsingissä.

Alkaessani etsimään uutta asuntoa, annoin heti alkuun mahdollisuuden Espoolle ja Vantaalle. Kävin jopa Myyrmäessä katsomassa yhtä mielenkiintoista kohdetta. Tuloksetta. Näistä paikkakunnista, kun ei löytynyt sopivaa vaihtoehtoa, rajasin hakualueeksi koko Suomen ja siirryin hakemaan asuntoja hakusanalla ”loft”.

Löysinkin Jyväskylästä yhden kivan loft-henkisen asunnon, mutta kaupunkina se ei tällä hetkellä houkuttele paluumuuttajaksi. Ehkä tulevaisuudessa asian laita on toinen. Sitten tuli vastaan Tampereen uudiskohteet, joissa huonekorkeus oli yli 4 metriä ja aloin pohtimaan, voisinko muuttaa Tampereelle.

Seuraavassa tarkempi lista, millä kriteereillä lähdin etsimään uutta asuntoa. Asioita, joita ensisijaisesti mietin etsiessäni kotia. Kriteerit ovat marssijärjestyksessä, ensimmäisen ollessa merkitsevin kriteeri.

Asunnon koko

Vallilan asuntoni ei vaikuttanut lainkaan 21 neliöiseltä yksiöltä. Harva edes uskoi sen olevan yksiö, kun näki keittiön. Laskupinta-alaa oli huomattava määrä asunnon kokoon nähden. Mutta kun olit asunnut kolme vuotta tuossa tilaihmeessä, alkoi sitä huomaamaan, että neliöitä oli se 21, ei yhtään enempää.

Tällä kertaa alaraja neliöiden määrässä oli 30 ja yläraja 50. Yläraja sen takia, että yhtiövastikkeen osuus pysyisi kohtuullisena. 30 neliön alaraja oli myös aika minimi.

Aika nopeasti huomasin, että Helsingissä tuskin tuo yläraja tulisi vastaan, sen verran kohtuuttomat ovat neliöhinnat. Raaseporissa taas oli mieletön loft-asunto myynnissä yli tuon neliömäärän. Siinä kylläkin sijainti oli sellainen iso tekijä, mikä ei houkutellut. Asunto itsessään oli uniikki, vanhaan kaupungintaloon tehty asuinhuoneisto.

Nykyinen asunto on 33 neliöinen, mutta iso 15 neliön parvi tuo tarvittavia lisäneliöitä, ilman että se nostaa yhtiövastiketta. Tässä mielessä erittäin hyvä diili!

Parveke / Oma piha

Asia, josta en halunnut tingata oli oma piha tai vähintäänkin parveke. Aamiaisen nauttiminen ulkona, oman puutarhan laittaminen sekä mahdolliset päiväunet taivas alla kuulostavat varteenotettavilta investoinneilta. Muutenkin parvekkeissa ja terasseissa on tietynlaista tunnelmaa sekä ne tuovat lisää neliöitä. Nyt kun en ole kuuteen vuoteen parveketta omistanut, olen vasta ymmärtänyt sen olemassaolon hienouden.

Tänä kesänä huomasin kuinka paljon iloa päivittäin toi pieni puutarhani tuuletusparvekkeella Vallilassa. Tuosta ilosta pääsi myös naapurini nauttimaan, jotka kehuivat näkyä useaan otteeseen. Tuli myös hyvä mieli, kun sai jakaa satoa yläkerran naapurin kanssa. Toivon mukaan ensi kesänä sato on isompi, sillä nykyisessä kodissani on oma piha, joka tulee täyttymään istutuslaatikoista.

Hinta

Hintaan vaikutti kaksi tekijää: pankin myöntämä lainamäärä sekä asuinkustannuksien pysyminen vähintään samana neliöiden lisääntyessä. Sanoinkin jossain vaiheessa ystävälleni, että jos olisi rahaa kuin roskaa, asunnon ostaminen kävisi nopeasti ja vaivattomasti. Ei tarvitsi etsiä ja etsiä tehden kompromisseja ja löytäen säästöratkaisuja. Toki juurikin tämä etsiminen tuo oman fiiliksen asunnon ostamiseen.

Helsingissä asumiskustannukseni oli noin 850€ kuukaudessa. Tästä enempää en ollut valmis maksamaan yksin. Toki jos tuloni nousisivat ja olisivat taatut kuukausittain, niin olen valmis nostamaan kiinteitä menojani euro kaupalla.

Tiesin alunalkaen, että jos haluan lisää neliöitä samaan hintaan, tulee minun suunnata pois päin Helsingin keskustasta. Helsingin neliöhinnat ovat omassa luokassaan Suomen asuntomarkkinoilla. Ei tarvitse tehdä syväluotaavaa tutkimustyötä, kun tähän lopputulokseen pääsee. Tampereella oli parhaimmillaan puolet edullisemmat neliöhinnat kuin Helsingissä. 

Nykyisen asuntoni (uudiskohde) neliöhinta on 2000-3000 euroa edullisempi kuin Vallilan, riippuen laskeeko parven neliöt mukaan vai ei. Uudiskohteissa saa monesti kaksi ensimmäistä vuotta lyhennysvapaata rahoitusvastikkeeseen. Tämä mahdollistaa sen, että kiinteät kuluni ovat seuraavat kaksi vuotta puolet siitä, mihin olin budjetoinut. Kahden vuoden asumisen jälkeen pystyn myös vuokraamaan asuntoni ja samaan verohyödyt rahoitusvastikkeesta, jos lainsäädäntö pysyy samana. Tämän takia en halunnut maksaa rahoitusvastiketta pankin lainalla pois, vaan pitää avoimena mahdollisuutta muuttaa asunto sijoituskäyttöön tulevaisuudessa.

Tähän loppuukin oma osaamiseni ja ymmärrykseni asuntosijoittamisesta.

Asunnon kunto

Jostain syystä aloin tällä kertaa silmäilemään uusia, 2010-luvulla tehtyjä asuntoja. Viime vuoden puolella olin ostamassa Pohjois-Pasilasta rakenteilla olevaa Hitas-asuntoa. Peruin kuitenkin kaupat. Aiemmin olin enemmän vanhojen asuntojen perään, johtuen tunnelmasta ja historiasta. Arkkitehtuurin tuomasta ”ajan saatosta”. Monissa uudiskohteissa on havaittavissa tietynlaista hengettömyyttä ja tehokkuuden maksimointia. Harva uudiskohde myöskään kestää aikaa samanlailla kuin 50-luvulla rakennetut kivitalot. 

Sitten taas vastaan on tullut paljon uudiskohteita, joihin on haluttu rakentaa isoja ikkunoita, jotka tuovat juurikin sitä haluttua avaruutta ja valoa. Suomessa valon määrä on muutenkin vähäinen, niin olen ihmetellyt, miksi hitossa meillä rakennetaan kohteita pienillä ikkunoilla. Lasi eristeenä on kehittynyt paljon, joten lämmön karkailu argumenttina ei välttämättä ole jykevin.

No oli miten oli. Uudiskohteissa parasta tietysti on, ettei remontteja tarvitse juurikaan tehdä. Nykyiseen kohteeseen olen suunnitellut keittiö- ja lattiaremontti, joista jälkimmäisen taidan jättää tekemättä. Jo näissä kahdessa remonttihaaveessa on ollut aivan liian paljon päätöksiä tehtävänä. ”Hiljaa hyvää tulee” on oma remontointifilosofiani. Tämän takia koin, että kohteen tulee olla muuttovalmis ja pitkälti silmää miellyttävä. Remontteja voi sitten tehdä ajan kanssa.

Asuntotyyppi

Reilun kymmenen vuoden ajan olen asunut kerrostaloissa, johtuen sijainnista. Harvemmin esimerkiksi rivitaloja tai 30-40 neliön omakotitaloja on tarjolla isojen kaupunkien keskustojen läheisyydessä. Nyt kun kaupungin valitsemisen jälkeen sijainti kaupungin sisällä ei ollut ensisijainen asia minulle, tarjontaa pystyi laajentamaan rivitaloihin ja jopa omakotitaloihin. Kylläkin omakotitalon olisi tullut olla aika kompaktin kokoinen, jotta sellaisen uskaltaisin ostaa.

Kerrostaloasuntojen suhteen olin hyvin valikoiva. Asunnossa tuli olla jotain poikkeavaa, silmää tekevää: leveät ikkunalaudat, korkea huonekorkeus, eri tasoja huonekorkeudessa, isot ikkunat tai kaarevia muotoja. Jotain mikä jäisi ensisilmäyksellä mieleen.

Sijainti

Vallilassa parasta oli elämä ympärillä. Oli kahvilaa, ravintolaa ja puistoja, joissa ihmiset ottivat tilan omakseen. Se on varmasti yksi asia, mitä tulen ikävöimään uudessa kodissani. Palveluiden läheisyys kulkee käsikädessä usein asunnon hinnan kanssa. Sijainti olikin asia, mistä olin tällä kertaa valmis joustamaan. Olin ajatellut, että keskustaan saa olla maksimissaan 30 minuutin matka julkisilla, jotka liikkuisivat usein. Sekä mielellään pyöräilyetäisyyden päässä palveluista.

Nykyinen asunto menikin hyvin näihin kriteereihin. Keskustaan on Nyssellä 10-15 minuuttia ja pyörällä suhaisee vallan helposti ja nopeasti Keskustorille. Lähimpään kunnolliseen ruokakauppaan tosin on matkaa, mikä vähän tuottaa työtä. Nysse onneksi tuo ja vie.

Erikoisuudet

Niin kuin aikaisemmin mainitsin, loft-henkisyys oli enemmän kuin tervetullut asuntoa ostaessa. Isot ikkunat, kaksitasoisuus ja sauna olivat myös sellaisia, joiden perään haikailin. Saunasta jouduin tällä kertaa luopumaan. Harmikseni edes taloyhtiössä ei ole saunatiloja. Tämä jokseenkin ihmetytti, mutta en sitten tiedä onko naapureilla omat saunat vai onko yhteiset tilat jotenkin mennyttä aikaa?

Asia, josta taas en edes osannut haaveilla oli järvi- tai merimaisemat. Mietin, etteihän kukaan asu sellaisissa maisemissa. Sitä oli Helsingin keskusta-alueella tottunut, että ikkunasta näkyy kerrostaloja toisensa perään. Ja tässä sitä ollaan, ikkunoista avautuu näkymät Näsijärvelle. Jopa kylppärin harmaa-valkoinen laatoitus ei haittaa.