Niin kuin moni on saattanut varmastikin huomata, että rakastan viherkasveja ja kotini on myös niitä täynnä. Tai jos ei rakkaudesta puhuta, niin ainakin viihdyn viherkasvien keskellä. Viherharrastukseni kipinä on varmastikin peruja rakkaalta mummoltani, jonka kukkapenkki on aina ollut taloyhtiön runsain, värikkäin ja elinvoimaisin. Mummolan seinältä löytyi aikoinaan myös valtava unelma, jota ihailimme aina hänen luonaan. Mummon vinkit viherkasvien hoitoon oli simppelit: juttele ja jaa rakkautta.

Olen yrittänyt tuota samaa mantraa toistaa itselleni. Suinkaan pelkällä pyhällä hengellä, rakkaudella ja puheella omat kasvini eivät ole kuitenkaan villiintyneet täällä Clarionissa, vaan siihen on tarvittu jotain muutakin. Ajattelin teidän pyynnöstänne jakaa omia vinkkejäni viherkasvien hoitoon. 

Viherkasvien kasvatusfilosofia

Oma kasvatusfilosofiani on aika armollinen, sillä tietämykseni perustuu aika pitkälti kokemukseen, kokeiluun ja erehdyksiin. Moni manaa itsensä turhaan jo valmiiksi kukkien tappajaksi. Tällöin ihmiset alkavat usein myös toteuttaa todeksi sitä, mitä toistavat itselleen. Jos epäilet omaa osaamistasi ja koet itsesi huonoksi kasvien kanssa, on hyvä muistaa, että meillä on kaikki tieto saatavilla älypuhelimessamme ja kasvien hoitaminen on opittavissa oleva taito, siinä missä lukeminen tai ruoanlaittokin.

Entinen pomoni ja hyvä ystäväni sanoi, että aina on hyvä yrittää hahmottaa kasvien luonnollista kasvuympäristöä ja mukailla parhaansa mukaan sitä kotioloissa. Esimerkiksi monista kodeista löytyvä pylvästyrakki on kotoisin eteläisestä Afrikasta ja nauttii palavasta auringon paahteesta, kuten moni kaktuskin. Näille kasveille on siis hyvä yrittää löytää mahdollisimman valoisa paikka kotoa.

Moni pilaa kaktuksen liikakastelulla ja/tai pimeydellä. Se on vähän kuin laittaisi punavuorelaisen Neste Ralleihin myymään makkaraa. Yhtälö ei toimi. Kaktukset nauttivat kuivuudesta, ja mitä tulee kasteluun, itse annan kaatosateen lailla kerran puolessa vuodessa piikikkäille ystävilleni vettä.

Viime talvena kuiva huoneilma koitui kalliolaisessa yksiössäni lyyraviikunan ja kultapalmun kohtaloksi. Samoin kumiviikunan lehdet alkoivat kuivumaan. Hankin pari talvea sitten kotiini kasvejani ja itseäni varten ilmankostuttimen. Vaikea sanoa, minkä verran todellisuudessa ilmankostutin on auttanut, mutta tuskin siitä haittaakaan on ollut. Suurin apu on ollut säännöllisessä sumuttamisessa. Varsinkin peikonlehti, kultapalmu ja kastanjasutipuu ovat tykänneet sumuttamisesta. Talvella sumuttamista voi huolella harrastaa noin 5 kertaa viikossa sekä kerran kuukaudessa kantaa kasvit suihkuun. Suosittelen myös välttämään kasvien sijoittelua talvella lämpöpattereiden viereen.

Miten sitten tietää, milloin kasveha tulisi kastella?

Yksi hyvä tapa aloittaa tutkimusmatka, on työntää sormi multaan. Jos multa on kosteaa, tuskin tarvitsee lisäkastelua. Itse olen kesän ajan kastellut vähintäänkin kerran viikkoon suurimman osan kasveista, kiitos aurinkoisen kesän. Jukkapalmu ja pullojukka ovat sellaisia, joita kastelen harvemmin. Talvella kastelun tarve vähenee huomattavasti ja juuri sen takia, on hyvä työntää sormi multaan ennen kastelua tarkistaaksesi tilanteen. Tarkemmat kasteluohjeet löydät helposti googlaamalla.

Ravinteet ovat pelkkää plussaa kasveille tai näin ainakin itse ajattelen. Ilman niitäkin pärjää. Itse olen käyttänyt Substralia tai viherlevää, joka kuulemma myös toimii ravinteena. Ravinnepurkkien kyljessä on selkokieliset ohjeet, ja jälleen kerran Internet auttaa tämänkin asian kanssa, milloin ravinnetta on tarve käyttää ja kuinka usein. Ravinteiden lisäksi ostin entiseen asuntooni kasvilampun, lisätäkseni valon määrää.

On hyvä muistaa, että suurinta osaa viherkasveista ei ole luotu napapiirin seudulle eikä edes Hangon hujakoille. Jokainen joka on käynyt Kanariansaarilla, tietää ettei Suomessa ole tarjolla vastaavia elinolosuhteita. Tarkennuksena: siis kasveille. Lisävalon lisäksi suosittelen maksimoimaan luonnonvalon määrän ja siirtämään kasvit talvella tarpeen tullen valoisammille paikoille. 

Kevät on hyvää aikaa myös lapsien tekemiseen. Huhtikuussa pistokkaiden napsiminen lasikuppeihin takaa näin syyskuussa mahdollisuuden istutuspuuhiin. Toki itse välillä innostun vuodenaikaan katsomatta tekemään pistokkaita. Ohjekirjoissa suositellaan kevättä. Itselläni on tällä hetkellä iso kasa rönsyliljan, kultaköynnöksen ja palmuvehkan pistokkaita odottamassa istutusta. Pistokkaiden ottaminen on myös ilmastoystävällisempi tapa kasvattaa omaa viherkasvikokoelmaa.

Mistä kasveista kannattaa aloittaa ja mitä kasveja olisi hyvä vältellä?

Palmuvehka on varmasti yksi helpoimmista kasveista, joita itselläni on ollut. Kasvi viihtyy kovassakin valossa, muttei laita pahakseen varjossa oloa. Ilman liikakastelua, tuskin pystyt tappamaan sitä.

Kultaköynnökset ovat kanssa helppohoitoisia ja niistä saa myös hyvin pistokkaita otettua. Jukkapalmu taas vaatii ainoastaan valoa, muuten helppo vahdittava. Jukkapalmun lehdistä on muuten helppo päätellä, milloin kasvi tarvitsee lisää vettä. Normaalisti lehdet ovat ryhdikkäät ja ylöspäin suuntaavat. Kun lehdet alkavat näyttämään väsyneille, on aika antaa vettä.

Anopinkieli sietää hyvin kuivaakin huoneilmaa ja kuivuutta. Anopinkieli on myös yksi omista suosikeista. Toki kasvin nimi kaipaisi päivittämistä tähän aikaan sopivammaksi.

Olen saanut reilu vuosi sitten tapettua Plantagenin kestoalennuksessa viihtyvän kultapalmun, johtuen kuivasta huoneilmasta. Ainakin Plantagenista ostetuilla kultapalmuilla on juuret vuorattu savella, jotka tulisi ilmeisestikin keväällä poistaa kasvista, jotta kasvi pystyisi paremmin hengittämään. En ole ihan tarkkaa syytä saanut, miksi kasvin juuret savitetaan ennen kaupan hyllylle laittamista. Erittäin likaista ja työlästä puuhaa, joten kultapalmut jäävät jatkossa kauppaan.

Toisin kuin mummoni, itse tapoin oman unelmani. Kuulostaa aika surulliselle, nyt kun sen kirjoitti tähän noin. Kasvi kaipasi enemmän valoa sekä taisin unohtaa kerran jos toisenkin kastella sen, joten nämä kaksi oleellista asiaa johtivat ennen aikaiseen kuolemaan. Muratti on myös tosi yleinen kasvi, jota itse en ole saanut pysymään elossa. Tuntuu, että muratin kastelun kanssa tulee olla todella tarkkana sekä en ole ihan varma viihtyykö kasvi sisätiloissa Suomessa.

Jos joku kasvi on todellinen diiva, on se limoviikuna. Jos erehdyt siirtämään kasvia metrin verran, voi kohtalona olla lehtien totaalinen pudottaminen. Kasvi reagoi todella voimakkaasti muutoksiin. Talvella siitä saattaa olla jäljellä pelkästään runko, mutta kevään tullen (jos hyvin käy) alkaa se taas työntämään uutta lehteä.

Muita surmansa saaneita kasveja: Alokasia, lyyraviikuna, alokasia zebrina, herttalyhty, kilpipiilea (en tajua miten onnistuin tappamaan sen), saniainen (KYLLÄ), kahvipensas, uurremuori.

Viherkasvien ehdoton hyvä puoli on, että ne raikastavat huoneilmaa sekä antavat pehmeyttä. Itse en ole sen kummempi viherpeukalo kuin sinäkään, joten suosittelen rohkeasti kokeilemaan kasveja ja googlettamaan, jos jokin asia mietityttää. Ei sen kummempaa ole.

Jos et vielä ole liittynyt Jodelin viherpeukalot-kanavalle, tee se nyt