31 päivää ilman lihaa. Moni varmastikin naureskelee, kuinka helpottunut olen lihattoman maaliskuun loppumisesta. Voin sanoa, ettei ollut helpoin projekti. Toki suuria ponnisteluja en joutunut kuukauden aikana tekemään, sillä Clarionin aamupala ja illallismenu tarjoilivat valmiita kasvisvaihtoehtoja suoraan nenän eteeni. Henkinen puoli oli sitäkin raskaampi. Ehdottomuus kun ei sovi luonteelleni.

Ajatus lihattomasta kuukaudesta tuli yhdeltä seuraajaltani, kun kyselin vinkkejä hotellivuoteni bucket-listalle. Tykästyin heti ideasta: Matka lihankorvikkeiden ja vihanneksien maailmaan alkakoon! Kylläkin matka oli alkanut jo vuosi sitten, kun siirryin ”paketti sika-nautajauhelihaa per ilta” lihansyönnistä pois, kohti kasvipohjaisempia ratkaisuja. Täysin lihasta ja eläinperäisistä tuotteista en kuitenkaan ole halunnut luopua, enkä koe sille edes tarvetta.  

Kasviskuukaudessa ei pelkästään ollut kyse lihattomuudesta, vaan pääsin myös tarkastelemaan, miten Clarionissa pystyttäisiin huomioimaan paremmin kasvisruokailijat ja vegaanit sekä tarjoamaan hotellivieraille ekologisempia vaihtoehtoja. Pääsen siis vuoden ajan kehittämään Clarionin palveluita yhdessä teidän seuraajien kanssa. Kiitos kaikista kasvis- ja vegaanivinkeistä, joita sain ison kasan Instagramissa.

Vastuullisuus ja vastuulliset teot ovat osa Clarionin We Care-ohjelmaa, jonka tavoitteena on jalkauttaa heidän arvojaan osaksi hotellielämystä. Clarionin keittiöväki ottikin hyvin vastaan ajatuksen tarkastella aamupala-, lounas sekä illallistarjontaa kriittisesti ja ennen kaikkea lihattomasti. Tämän tyyppinen yhteistyöprojekti mahdollistaa sen, että kuluttajien toiveita ja ääntä kuullaan paremmin, sekä yritykset pystyvät palvelemaan kuluttajien tarpeita paremmin. Odotan innolla miten kehitysideat muuttuvat konkreettisiksi teoiksi vuoden aikana.

Lihantuotannon räjähdysmäinen kasvu

Suomalainen syö lihaa yli 80 kiloa vuodessa. Määrä kuulostaa hurjalle, varsinkin, kun vuonna 2000 lihaa syötiin noin 70 kiloa ja 1950 lihaa kulutettiin ainoastaan 29 kiloa. Kasvu on ollut hurjan nopeaa ja suunta on vain ylöspäin, siitäkin huolimatta, että kasvissyöjien määrä on lisääntynyt viime vuosien aikana. Miten ihmeessä lihansyönti on räjähtänyt käsiin? 

Ruoka aiheuttaa noin viidesosan ilmastonmuutosta kiihdyttävistä päästöistä, joka on yhtä paljon kuin liikenne. 90% ruoan päästöistä syntyy alkutuotannossa. Pakkaukset ja kuljetus tuottaa vain 10% päästöistä. Jotta luvuissa päästään vielä syvemmälle, maatalous, eläintuotanto etenkin, kuluttaa 70% kaikesta ihmisen ottamasta vedestä. Suurin osa näistä luvuista oli itselleni uutta luettavaa ja pohdiskeltavaa. Luvut ovat hurjia, etenkin lihankulutuksen määrä, sen päästöt ja sen kasvu Suomessa.

Mistä oikein johtuu, että lihan syöminen on näin suuressa roolissa yhteiskunnassamme? Mihin kasvisten syöminen on oikein ajan kuluessa jäänyt? Kasvisruokapäivän ehdottaminen kouluihin tai armeijaan sai setämiehet nousemaan barrikadeille. Miksi? Onko lihalla näin suuri merkitys identiteettiimme? Koemmeko, että lihansyönti antaa enemmän mielihyvää kuin kasvisten? Mihin katosi lihan arvokkuus? Ruoka ja etenkin liha aiheuttavat paljon kysymyksiä ja ihmetystä itsessäni. Tuntuu, että keskustelu lihan ympärillä käydään tunteiden vallassa, eikä järjen.

Syömisen tulee olla nautinto

Kuukauden lihattomuus laittoi itseni miettimään omia kulutustottumuksiani. Valintoja, joita teen päivittäin ruoan suhteen. Monissa ravintoloissa, kun avaa ruokalistan, joutuu saman tien kasvisruokailijana puolittamaan vaihtoehtojen määrän. Joissakin tapauksissa enemmän kuin puolet vaihtoehdoista sisältää lihaa, joten valintojen maailma sen kuin vain kutistuu. Kaupan hyllyille on alkanut hyvää vauhtia lisääntymään erilaiset kasvisvaihtoehdot. Tästä kiitos kuluttajille ja markkinataloudelle.

Niin kuin aikaisemmin jo mainitsinkin, kasvisruokailijoiden ja vegaanien määrä on kasvanut viime vuosina, hitaasti, mutta varmasti. Kasvisruokavaliota pidetään kuitenkin yhä monessa paikkaa erikoisruokavaliona. Lihattomuutta joutuu selittelemään, kun taas lihansyöntiä pidetään itsestäänselvyytenä, joka tuntuu ihmeelliseltä. Kyse on varmastikin identiteetistämme, jossa lihalla on suuri rooli, varsinkin miehillä. Onhan jotkut miehet tehneet jopa sopimuksen pupujen kanssa: ”mä olen tehnyt sopimuksen pupujen kanssa, että mä en syö niiden ruokaa ja ne ei syö mun.”

Ehdottomuus on asia, joka itseäni ärsyttää. Johtuu varmastikin heikosta mielestäni. Pisimmillään olen pystynyt olemaan karkkilakossa viikon ajan, ja muistan, kuinka vietettyäni tipatonta tammikuuta, retkahdin kuun viimeisenä päivänä. Tällä kertaa sinnittelin viimeiseen asti. Juoksin kylläkin aprillipäivänä pitkin Jätkäsaarta etsien auki olevaa sushi-ravintolaa. Uskokaa tai älkää, kaikki kolme sushi-paikkaa olivat kiinni. Ehkä universumi ja vegaanit yrittivät viimeiseen asti kertoa minulle jotain, mutta taivuin ja otin metron Kamppiin.

Tärkeä huomio kuukauden aikana oli lihattomuuden sijaan siirtyä vähentämään lihan määrää lautasella. Siihen jokainen meistä pystyy. Ajatus siitä, että joutuisi luopumaan jostain on myös naurettava. Kasviruokien laatu ja määrä ovat menneet rutkasti eteenpäin, joten olisi myöskin hyvä päivittää omat mielikuvat kasviruoista tähän päivään. Maistamalla ja kokeilemalla pääsee jo pitkälle.

Uskon, että lihattomuudesta tulee paljon miellyttävämpää minulle, kun suon lihapäivän jos toisenkin itselleni viikossa. Syömisen tulee kuitenkin olla nautinnollista, eikä kärvistelyä. Nautinnosta kannattaa pitää kiinni, mutta se, miten nautintoja saa, on hyvä tarkastella kriittisemmin. Ehkä jatkan kokeiluani huhtikuun ajan ja otan lihapäivät osaksi viikkoa.

Mitä ajatuksia sapuska ja lihattomuus teissä herättää?

PS. Jos muuten haluatte tulla testaamaan kotihotelliani Clarionia, koodilla PESOJOONAS saat -15% päivän hinnasta. Varaus tulee vain tehdä suoraan hotellin myyntipalvelusta soittamalla tai sähköpostilla. Tarjous on voimassa 31.7. asti. Lisäinfoa löydät Clarionin nettivisuilta. Tervetuloa naapuriin!

Lue edellinenLue seuraava

4 kommenttia

4
  1. Musta tuntuu häpeän tunteen tutkimukseen hieman syventyneenä, että lihansyöjille kasvisbuumin korostuminen ja kasvissyönnin korostaminen sekä samalla lihansyönnin moraalisuuden tuominen osaksi keskustelua herättää lihansyöjissä häpeäntunnetta. Kun oma toiminta ei ehkä vastaakkaan muiden ihmisten (kasvissyöjien) näkemyksiä oikeanlaisesta käyttäytymisestä, niin tarkkailun alaisuuteen joutuminen omasta syömisestä herättää häpeän tunnetta. Kun syö lihaa, se rinnastetaan koko yksin identiteettiin ja samalla se lyttää ja luo siitä heikon. Näin ollen kun lihansyöjä kokee häpeää, ei siis syyllisyyttä, koska syyllisyydessä kyse omien arvojen toteuttamisesta suhteessa toisiin ja lihansyöjä ei ole vielä muuttanut arvojaan esim. eläimiä kunnioittavaan suuntaan, niin häpeän kokemisen tunne on minäkuvan murtumista mikä näin ollen synnyttää yksilössä defenssejä. Lihansyöjä alkaa korostamaan oman toiminnan hyvyyttä ja halventamaan muiden toiminnan tarpeellisuutta sekä kritisoimaan instituutioita ja tieteen oikeellisuutta. Ja siksi uskon, että kun osalle ihmisistä häpeä ei ole askel käyttäytymisen muutokseen vaan minäkuvan hyvyyden entisestään vahvistamista erilaisin defenssein, osalle kasvissyönnin hyvyys ja paremmuus menee tunteisiin.

    Hyvä teksti! Ja hienoa kuulla että ekologisuutta kehitään asiakaslähtöisesti!

    1. Siis mahtavaa analyysia. Tästä häpeän tunteesta on ennenkin mainittu tässä yhteydessä, joten uskoisin, että siinä on perää. Tässä tulee hyvin esiin ihmisten inhimillisyys ja sen tuomat reaktiot. Kiitos tästä.

  2. ”Täysin lihasta ja eläinperäisistä tuotteista en kuitenkaan ole halunnut luopua, enkä koe sille edes tarvetta”. Jain miettimaan sanavalintaasi tassa. ’Et koe tarvetta’. Mita tarkoitat?

    Mina jain lihattoman lokakuun koukkuun 2013 ja edelleen silla tiella. Myonnettakoon etta ensimmainen vuosi oli vaikein, kalaa ja meren elavia oli ikava lautaselle. (Samaistuin sinun sushi-juoksuun!) Sitten opin miten tehda ihan mahtavaa sushia ilman kalaa. Lihaan en ole koskenut, ja ajatuskin tasta saa ihon ’kananlihalle’.

    Olen kanssasi erittain samaa mielta siita, etta jokainen pystyy vahentamaan lihan syontia ja kasvattamaan kasvisten maaraa ruokavaliossaan. Lompakko, kroppa ja koko maapallo kiittaa tasta hyvasta.

    Erittain hyvaa pohdintaa jalleen kerran, Joonas!

    1. Moikka Minna ja kiva kun laitoit kommenttia. Niin, ehkä voisin kysyä, että miksi olisi tarve lopettaa kokonaan eläinperäistentuotteiden syöminen? Tai ehkä en ihan saanut kiinni kysymyksestä. Koen, että vähentäminen on luopumisesta olennaisempaa. Sitä kautta on helpompi suhtautua kokonaan luopumiseen jossain vaiheessa. Tässä vaiheessa en vielä koe eläinperäisten tuotteiden lopettamiselle tarvetta. Osittain varmasti hedonisista syistä. Mutta maailma muuttuu, joten en naulitsisi mielipidettäni.

      Kivaa kevättä sulle <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *