Suomalaista kesämökkielämää hollantilaisen silmin

”Let’s go to Mökki!” kuului hollantilaisen suusta, kun suunnittelimme Suomen lomailuamme. Ensimmäisen kerran, kun kävimme Yaelin kanssa kesämökillä, oli toukokuun alku ja jäät olivat juuri sulaneet. Silloin kävimme ainoastaan päivän ajan mökkitalkoissa, kaivamassa kesämökkimme talvitelakalta pois. Olin kertonut muutamin sanoin suomalaisesta mökkikulttuurista, jossa usein vesi kannetaan järvestä ja fasiliteetit ovat hieman askeettisemmat kuin normaalisti kotona. Yael oli kuvitellut mielessään pienen mökin keskelle metsää, jonne koko perheemme ahtautuisi aina kesäisin. 

Mökkimme sijaitsee Päijänteen rannalla ja pitää nykyään sisällään juoksevan veden, modernit tilat sekä puusaunan. Kaikki mitä hesalainen voi vain kuvitella mökistä. Mökki konseptina on melkeinpä jokaiselle suomalaiselle tuttu käsite ja sinne varmasti moni hamuaa aina kesäisin. Parhaimmat kesälomapäivät olen melkeinpä tänä kesänä viettänyt juurikin mökillä. Mutta miltä perinteinen suomalainen mökkielämä näyttääkään hollantilaisen, suurkaupungissa asuvan silmin, joka on tottunut kaupungin hektisyyteen ja neonvaloihin.

Yaelin kanssa kesämökillä Päijänteen rannalla

Lukottomuus

Kun saavuimme keskellä yötä mökille äitini kyydillä, Yael ihmetteli, kuinka hän pystyi jättämään käynnissä olevan auton parkkipaikalle ilman, että ovet olivat lukossa. Selventääkseni tilannetta vielä sen verran, että kello oli tosiaan keskiyö, olimme keskellä skutsia ja auto oli 50 metrin päässä mökistämme. Sama tilanne kävi, kun lähdimme retkelle metsään ja jätimme lompakkomme ja puhelimemme mökin pöydälle ovet lukitsematta. ”Kaverini ja perheeni kauhistuisivat, jos he kuulisivat, kuinka lähdimme metsään ilman, että lukitsimme ovia!”.

Asiat menivät vielä hauskemmaksi tai absurdimmaksi, kun veljeni nukutti kummipoikaani ja jätti hänet rattaisiin nukkumaan parkkipaikallemme. Siis sille samaiselle parkkipaikalle, joka sijaitsee 50 metrin päässä mökistämme. ”Ettekö pelkää, että joku vie lapsenne?”.  

Ei tulisi mieleenkään, että joku eksyisi mökillemme edes sattumalta kahville saatikka nyysimään arvoesineitä tai lapsia. Aika itsestään selviä asioita meille suomalaisille. Kyse on luottamuksesta, joka on keskeisessä roolissa yhteiskunnassamme ja jota monen ulkomaalaisen on vaikea aluksi ymmärtää. Jos oikein muistan niin kansainvälisessä lompakkotestissä, Suomessa palautettiin 11/12 löydetystä lompakoista poliisiasemalle. Luku on todella korkea vertailussa esimerkiksi Keski-Euroopan maihin.

Purjevene seilaa Päijänteellä Korpilahdella
Aamupala kesämökillä Päijänteen rannalla
Joonaksella Specsaversin aurinkolasit päällä uimapatjalla

Hiljaisuus ja luonnonäänet 

Ensimmäinen päivä mökille oli jokseenkin shokki Yaelille, kun hiljaisuus laskeutui keskuuteemme. Istuimme laiturilla, järven ollessa tyyni. Katselimme vastarannalle ja olimme vain. Vastaavanlaista hiljaisuutta on vaikea löytää kaupungista. Monille ulkomaalaisille täysi hiljaisuus voi tuntua ahdistavalle ja he yrittävätkin täyttää tilaa puheella tai erilaisilla äänillä. Itse rakastan juurikin tuota hiljaisuutta, joka lepuuttaa mieltä.

Päästyään yli totaalisesta hiljaisuudesta, Yael säpsähti muutamaan otteeseen, kun lehtipuskista saattoi yllättäen kuulua rapinaa tai liikettä. Siilit, hiiret ja linnut säikäyttivät hollantilaisen muutamaan otteeseen. Poroja emme kuitenkaan nähneet, vaikka hän kuinka toivoi sitä. 

Alastomuus

Suomalainen alastomuus ja etenkin sen luonnollisuus tulee puheeksi vasta silloin, kun se ei ole sitä jollekin toiselle. Vaikka Hollannissa saatetaan olla monissa seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa avoimempia kuin Suomessa, on alastomuus jonkinlainen tabu heille. Toki en osaa sanoa, voiko näitä asioita edes rinnastaa toisiinsa ja kuinka paljon väite nojaa tosiaan mielikuvien varassa. Asiaa oli mielenkiintoista tarkastella hänen kanssaan, sillä tässä huomaa hyvin kulttuurieroja.

Puhuimme ensimmäisen kerran alastomuudesta Yaelin kanssa, kun olimme Serenassa kaveriporukan kanssa. Hänelle tuli pienenä yllätyksenä, kuinka ystävien kesken kipusimme saunanlauteille Aatamin-asussa. Vielä suurempana yllätyksenä tuli istua alasti langon vieressä. Ei juolahtanut pieleen mieleenkään kysäistä aiheesta etukäteen häneltä. Huomattuani hänen ilmeensä, muistin tämän pienen kulttuurieron maidemme välillä.

Joonas ja Yael kesämökillä metsässä

Kaiken kaikkiaan mökkielämä vei molemmat mukanaan. Tärkeintä molemmille meille oli pysähtyä paikoilleen ja olla, mikä on harvinaista herkkua meille. Monesti yhteinen aikamme menee erilaisten aktiviteettien ja ystävien seurassa. Nyt saimme vain kävellä keskelle metsää ja soutaa saarelle, kaksin. Olla ja tunnustella yhteiseloa ilman suurempia aktiviteettejä.

Mökkiviikkoa oli ehdottomasti yksi parhaimmista yhdessä vietetyistä viikoista tähän mennessä!


YearInClarion – Asiat, jotka pännivät hotellielämässä

Tätä on paljon kysytty ja pyydetty niin ystävien, seuraajien kuin mediankin puolesta: ”Mitkä asiat pännivät #YearInClarion-projektissa ja hotellielämässä? Joko alkaa maistumaan puulle? Kerro nyt, mitkä asiat sua siellä risoo?”. Vastaukseni on ollut kovin tylsä ja yksitoikkoinen: ei oikein mitkään. Tästähän ei tietenkään toimittajat saa klikkiotsikoita, ystävät eivät pääse kuittailemaan ja seuraajille saattaa välittyä sliipattu kuva hotellielämästä ja yhteistyöstä. 

Ajan henki tuppaa olemaan klikkiotsikoilla revittelyä ja draaman hakemista. Otsikot järisyttävät ja ovat karmivia, toisinaan jokin asia on pahasti uhattuna tai joku on tehnyt jotain radikaalia – katso kuvat. Miettikääpä, jos oma arkemme olisi päivästä toiseen taistelua, saalistamista ja henkensä edestä pelkäämistä – näillä vinkeillä selviät mistä vain. Onko näin, että tavallisuus eikä keskinkertaisuuskaan yksinkertaisesti puhuttele meitä enää? Haemmeko arjen vastapainoksi kaikkea muuta kuin tavallisuutta ja arkisia asioita.

Hotellivuoden todellisia ongelmiako? Joonas kylpemässä ja juomassa siideriä Clarionissa. #YearInClarion

Hotellielämän todelliset ongelmat

Olen parin viikon ajan miettimällä miettinyt, mitkä asiat ovat hotellielämän ongelmia ja todellisia ongelmia, joita minulla ei olisi normaalissa arjessani kalliolaisessa yksiössäni. Todellisia ongelmiahan löytyy iso kasa, kuten huoneeni ovi ei meni täysin kiinni itsestään, vaan joudun nykäisemään oven viimeisen sentin itse kiinni, jotta ovi lukittuu. Juhannuksena jouduin tukeutumaan ystävien lainalakanoihin, kun suuntasimme mökkeilemään. Pyykkipäivänä, jos tarvitset juurikin niitä ainoita shortseja, jotka sinulla on, ovat ne pesulassa kätesi ulottumattomuudessa. Näitä todellisia ongelmia tulee jatkuvalla syötöllä vastaan, jos niikseen haluaa.

Jos mennään hotellielämän ei niin todellisiin ongelmiin, asioihin, joihin on pitänyt asennoitua hiukan eri tavalla, saattavat nekin kuulostaa monen korvaan aika elitistisiltä. Yritän karsia kaiken sarkasmin pois näistä seuraavista arkipäivän pienistä haasteista tai hotellielämän nurjista puolista, ja välittää hitusen sitä arjen toista puolta teille. Muistuttaen kuitenkin samalla itseäni siitä, kuinka moni näistä asioista on aika merkityksettömiä.

Yksi suurimpia arjen puutteita on keittiöttömyys. Ostin edellisen asuntoni ison keittiön takia ja nykyisestä asunnostani eli huoneesta löytyy mikro, jääkaappi, blenderi ja vedenkeitin. Tämä ei tietenkään tullut yllätyksenä minulle. Ehkä olen enempi yllättyneempi siitä, kuinka paljon se on tuonut rajoitteita esimerkiksi ihan jo pelkästään ruokakaupassa asiointiin. Lieden saaminen helpottaisi varmastikin ruoanlaittoa, mutta paloturvallisista syistä tämä ei ole ymmärrettävästi mahdollista. 

Hotellivuoden todellisia ongelmiako? Joonas kylpemässä ja juomassa siideriä Clarionissa. #YearInClarion

Asuinalueena Jätkäsaari on tylsä ja keskeneräinen. Kadut ja ratikat täyttyvät satamasta tulleista laivamatkustajista kaljalavojensa kanssa. Alueen ravintola- ja kauppatarjonta on toistaiseksi vielä köyhän oloinen. Kulttuurin ja tapahtumien puutteellisuus on varmastikin suurimpia tekijöitä, miksi alue ei resonoi lainkaan. Jätkäsaaressa parasta on tieto siitä, että alue on vielä kesken ja muutoksen kourissa, joten 5-10 vuoden päästä moni asia on varmastikin toisin. Ps. Jätkäsaaressa tuulee aina. 

Keskustelimme Clarionin väen kanssa yksityisyydestä paljonkin jo ennen projektiin ryhtymistä. Hotelliasumisessa oma yksityisyys on syynissä vähän eri tavalla. Melkein kaikki kulku ulos ja sisälle tapahtuu aina vastaanoton läpi. Mitään takaovea ei ole. Talosta löytyy iso kasa myös turvakameroita. Kaikki nämä ovat tietysti yleisen turvallisuuden varmistamiseksi. Baari-illan jälkeen kotiin tuleminen respan kautta, ei aina tunnu kaikista mukavimmalle ajatukselle, etenkin jos sattuu, että ketsupit ovat vielä rinnuksilla. Pieni häpeän ja syyllisyyden tunne hiipii viimeistään eteisen pyöröovissa, kun ei ole aivan varma omasta humalatilasta. Tiedostan erittäin hyvin, että vastaanotossa työskentelevät tuskin edes heilauttavat hartioitaan asian suhteen. Heillä on varmastikin muuta mietittävää, kuin se, olenko ottanut oluen vai kaksi. 

Yksityisyyteen liittyy myös huonesiivous. Vähintäänkin kerran viikossa huoneessani käy joku siistimässä paikkoja tai ainakin tyhjentämässä roskikset. En voi kuin kiittää ja ihmetellä tätä palvelua. Yksi syy, miksi en omassa kodissani käyttäisi siivoojaa, on kodin intimiteetti ja yksityisyys. Normaalissa arjessani, tässä menisi yksityisyyden raja. Pystyn suoltamaan sosiaaliseen mediaan kaikenlaista, mutta mikä tulee kotini seinien sisäpuolelle, on se yhtä intiimi asia kuin alusvaatteeni.

Yhteisöllisyys on hotelliasumisen yksi parhaimmista puolista. Kylläkin sen nurjapuoli näyttäytyy, jos sattuu olemaan huono päivä. Päivä, jolloin ei haluaisi olla missään tekemisissä ihmiskunnan kanssa, mutta jo pelkästään ulospääseminen velvoittaa useamman ihmisen näkemisen. Tulisi olla aikamoinen ninja päästäkseen ulos ilman yhtäkään ihmiskontaktia. Näkymättömyysviitta toimisi myös. Onneksi aika harvassa ovat ne päivät, kun naama on mutrussa.

Hotellivuoden todellisia ongelmiako? Joonas kylpemässä ja juomassa siideriä Clarionissa. #YearInClarion

Taloyhtiön ollessa normaalia isompi, 425 huonetta, aiheuttaa se välillä mielenkiintoisia kohtaamisia naapureiden kanssa. Sanonta ”meitä on moneen lähtöön” on tullut tutuksi puolen vuoden aikana. Varsinkin aamupalalla ja saunatiloissa sitä joutuu muistuttamaan itseään ihmisten erilaisuudesta ja siitä, kuinka asioita voi tehdä monella tapaa. Oma tapa ei ole se oikea ja ainoa. Ihmisten ajattelemattomuus kylläkin vetää välillä hiljaiseksi. Rentouttava saunahetki saattaa yhtäkkiä muuttua tukalan kuumaksi, kun joku saapuu saunaan kaatamaan kiulullisen vettä kiukaalle. Kyse on onneksi monesti yksittäisistä tapauksista.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös asuminen Helsingin kattojen yllä merinäköalalla, huonesiivouksella ja aamupalalla. Ajatus paluusta takaisin kolmannen kerroksen koirankoppiini on onneksi vielä kaukainen, mutta todellinen. Tieto siitä, että projekti loppuu jossain vaiheessa, menee hotellielämän huonoihin puoliin. Toki tämäkin oli tiedossa, kun laitoin nimen papereihin. Pitääkin alkaa rustailemaan uusia hakemuksia Ruotsin ja Norjan Clarioneihin, jos sieltä irtoaisi jatkoa.  

PS. Muistutuksena, koodilla PESOJOONAS saat -15% alennuksen hotelliyöstä Jätkäsaaren ja lentokentän Clarioneista YearInClarion-projektin ajan.


Hoi, kuuluuko? – Kesän kuulumisia

Kesäkuun lopulla päätin sulkea läppärin ja keskittyä näytön tuijottamisen sijaan ihan johonkin muuhun kuin velvollisuudentunteeseen päivystää sähköpostia ja kirjoittaa ajatuksiani auki tänne blogin puolelle. Sitä jotenkin elää sellaisessa uskossa, että jos ei päivitä sosiaaliseen mediaan mitään, seuraajat kaikkoavat ja unohtavat sinut. Noh, täällä sitä ollaan taas. Kuuluuko?

JVG:n laulaessa ikuisesta vapusta, itse voisin kirjoittaa ikuisesta kesästä. Kesään liittyy vahvasti vapautta ja ajattomuutta. Juurikin niitä asioita, joita itse arvostan suuresti. Aamut ovat usein alkaneet hitaasti vailla suunnitelmia. ”Pitäis ja pitäisi tehdä”-ajattelun olen työntänyt nurkkaan, pyytänyt huonepalvelua kuskaamaan sen takaisin sinne, mistä se tuotiinkin huoneeseeni. Kesä on ollut itselleni aikaa, jolloin ei ole pitänyt tehdä mitään, on saanut tehdä ja olla tekemättä. 

Monia asioita, joita suunnittelin tekeväni ennen kesää, on jäänyt tekemättä, mutta vielä enempi on asioita, joita on tullut tehtyä ja koettua. Ylärekisterissä oikein värähtelee, kun aloin miettimään menneitä viikkoja ja päiviä. Kesäisiä hetkiä ilman velvollisuuksia ja aikatauluja. Huolettomia iltoja ja pitkäksi venyneitä aamuja peiton alla. Viime kesän päivystin työmaalla, joten tälle kesälle otin opikseni ja nostin jalan kaasulta.

korpilahden kesämaisemat heinäkuussa
Joonas kukkakimpun kanssa
Joonas retkellä Lonnan saarella Nolla-mökissä

Kesän kohokohtia

Yleensä kesän kohokohtiin kuuluva Ruisrock ei ikävä kyllä tänä vuonna säväyttänyt. Ei sitten oikein mitenkään. Ehkä aika ja ikä ovat tehneet tehtävänsä. Suomipopit taas Jyväskylässä oli suomalaisen pop-musiikin ilotulitusta. Chisu, Sanni, ja Anna Puu, kaikki niin pirun hyviä artisteja. Festarina Suomipopit iskevät syvälle maalaisuuteeni: makkaraperunoita ja pirusti humalaisia ihmisiä pienellä alueella, sekä tunnetta siitä, että eletään kuin viimeistä päivää. Jotkut sanoisivat tapahtumaa mauttomaksi. Itse koen sen osaksi omaa maalaisidentiteettiäni ja sen takia seison tapahtuman luonteen takana visusti.

Suomimatkailu on toden teolla ottanut isoja harppauksia eteenpäin niin käytännön tasolla kuin yleisessä keskustelussakin. Syystäkin! Hyvin kätkettyjä matkailukohteita on alkanut pulpahtamaan somen kautta pintaan kuin tatteja parhaimpina sienisatoina. Fiskarsin vanha kylä oli idyllisyyden ilmentymä. Mäntän museot luonnon keskellä herätti kysymyksen mieleeni, miksen ole aikaisemmin vieraillut siellä. Korpilahdella sijaitseva Haanpään alpakkakahvila on tuonut kotikyläni takaisin Suomen kartalle. Somen kautta on päässyt myös seuraamaan monen ystäväni suomiretkiä ja kokemaan sitä kautta Suomea. Kiitos siitä ystävät.

Ruisrockissa juhlimassa yhdessä Viena K:n kanssa
Kuva: Viena K
Yaelin kanssa poseeraamassa talon edessä Suomipopeilla, happy couple goals meininki
Joonas poseeraa vanhan mustangin edessä Orivedellä

Kesään on mahtunut myös paljon Täydellisiä naisia ja vaahtokylpyjä. En tiennytkään kuinka paljon koen suurta vetovoimaa tuota komboa kohtaan. Olo on kuin Ikeassa olisi käynyt: et edes tiedä tarvitsevasi elämääsi maidonvaahdotinta tai aluslautasten aluslautasia, kunnes kohtaat ne. Muutenkin hotellielämä tuntuu maistuvan päivä päivältä enemmän ja enemmän. Varsinkin, kun olen alkanut hahmottamaan paremmin tätä projektia. Helppous on hyvä sana kuvaamaan tuntemuksiani YearInClarion-projektista

Viime viikkoinen mökkimoodi oli juurikin sitä, mitä olin odottanut kesältä kovasti. Kirja, aurinko ja Päijänne. Mökki ympäristönä on hyvin salliva laiskotteluun, ja huomaamattaan sitä tulee työnnettyä puhelimensankin nurkkaan. Kaikki tapahtuu hyvin opitusti ja luonnostaan. Mökkeilyssä on omat kirjoittamattomat sääntönsä, joita itse ainakaan en ole vielä osannut kyseenalaistaa. Esimerkiksi herätyskellokielto, kiireettömyys, tehdään jos tehdään ja elektroniikkalaitteiden vähäinen koskettelua ja hipelöinti. Odotan seuraavaa viikkoa erityisesti, sillä Yaël tulee Suomeen ja otamme saman tien suunnaksi kesämökkimme. Sienestyskausikin alkaa olemaan ovella, joten saadaan myös meidän Amsterdamin tanssi-ihmeemme ottamaan pari tangon askelta itikoiden ja hirvikärpästen tahtiin. 

Punainen mökki Pihlajasaaren rannassa Helsingissä
Joonas nauttimassa ilta-auringosta ja syömässä Pingviinin jäätelöä
veera kaukoniemi ja juhannuksen vietto Rautalammilla

Yksi oleellinen tekijä lomamoodiin pääsemiseen oli poistua kaikista työhön liittyvistä keskusteluryhmistä, laittaa puhelimesta ilmoitukset pois päältä, poistaa haitalliset applikaatiot ja tehdä tietoinen päätös sähköpostin lukemisen suhteen. Vitsit miten yksinkertaisia asioita, mutta niin oleellisessa asemassa olevia. Toivon, että saan vietyä jotain näistä käytänteistä syksyyn mukanani.

Yleisesti ottaen elämään kuuluu siis paljon hyvää. Itse asiassa tosi paljon hyvää. Kai se on aivan turhaa ja typerää peitellä tätä tunnetta. Onnellisten tähtien allahan tässä eletään tällä hetkeä. Toivon mukaan moni muukin on päässyt nauttimaan näistä tähdistä ja niiden suomista tuntemuksista ja kokemuksista. Jos jotain kätken sydämeeni ja sieluuni näistä menneistä kesäkuukauksista, on tunne ikuisesta kesästä. Olkoon purkillinen kesää säilöttynä talven apaattisimpien hetkien varalle. Sekä kuva rusketusrajoista muistuttamassa tulevista kesistä.


Dear Eino, sattuuko eka kerta perseeseen?

Kuva: Anni Korhonen

Ihan ensi alkuun, rakkaudentäyteistä Pride-viikonloppua kaikille meille, ja muistetaan puolustaa yhdenvertaisuutta niin tänään kuin tulevaisuudessakin! 

Moni kaltaiseni, 90-luvun kultalama-aikoina kasvanut nuori, muistaa varmastikin yhden legendaarisimmista lääkäreistä, Ekin. Suosikki-lehden Bees & Honey -lääkäripalstalla päivystänyt Eki, vastaili nuoria askarruttaviin kysymyksiin.

”Dear Eki, olen 14-vuotias poika ja alapäähäni on alkanut kasvamaan karvoja. Onko tämä normaalia?”

T: Huolestunut nurmikon ajelija -88”

Palsta palveli lähes 40 vuotta, kunnes muutamia vuosia sitten se lopetettiin. Itsekin palstaa aikoinaan lukeneena, voin ääneen todeta, kuinka sieltä löytyi monesti juuri niitä omaa mieltä askarruttavia kysymyksiä, joita ei kehdannut itse kysyä kavereilta tai sukulaisilta. Nolojen kysymyksien kysyminen antoi liiankin otolliset mahdollisuudet leimaantumiselle, joten oli parempia olla vain hiljaa. 

Pride-viikon kunniaksi halusin herättää Ekin, tai no tässä tapauksessa Einon, taas henkiin. ”Valtakunnan ykköshomoksi” itseään tituleeraava Tämän kylän homopoika -blogi pitävä Eino lupautui vastaamaan seuraajiani askarruttaviin kysymyksiin liittyen Prideihin, homoseksuaalisuuteen tai homoseksiin. Ja Einohan vastasi! 

Dear Eino…

Eiks Prideihin osallistuminen oo aika leimaavaa? (varmaan homoksi?) 

”Ei ole. Pride-kulkueeseen osallistuu kymmeniätuhansia, jopa satatuhatta, ihmisiä. Keskiössä on ihmisoikeuksien vaatiminen ja mielenilmaisu, ei se, mitä kukakin on. Prideen osallistuvien joukkoon mahtuu ihan kaikenlaisia ihmisiä, kaikista suuntautumisista ja sukupuolista. Kysymyksessä toisaalta piilee pieni asenteellisuus – ja juuri se onkin yksi syy Priden olemassaololle. On täysin ok kuulua seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin. Siksi niihin leimautumisessakaan ei ole mitään pahaa, jos niin nyt edes tapahtuisi.” 

Miksi heteroilla ei ole omaa pridea?

”Kärkevästi voisi sanoa, että Hetero Prideä vietetään vuoden jokaisena päivänä. Heteron ei tarvitse pelätä seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi syrjintää, väkivaltaa tai kuolemaa. Heteron ei tarvitse puolustaa ja perustella olemassaoloaan kaiken aikaa tai olla huolissaan siitä, miten yhteiskunta häntä seksuaalisuutensa vuoksi kohtelee.” 

Miksi seksi liitetään niin vahvasti Pride/homo mielikuviin? 

”Hyvä kysymys! Äkkiseltään voisi arvella, että kulttuurillinen tausta lienee jossain Raamatun tienoilla: Raamattukin keskittyy puhumaan vain samaa sukupuolta olevien, nimenomaan miesten, välisestä seksistä. Romanttisia rakkaussuhteita Raamattu ei huomioi. Ehkä tästä on muodostunut seksiin keskittyvä mielikuva. Nämä käsitykset elävät, vaikkei uskontoa tai Raamattua aktiivisesti seuraisikaan. 

Aikana, jolloin homoseksuaalisuus on ollut sairaus tai rikos, ei ole ollut samanlaisia mahdollisuuksia muodostaa parisuhteita. Parisuhteiden muodostaminen on ollut vaikeaa, jopa mahdotonta ja vaarallista. Seksi on ollut ainoita tapoja toteuttaa seksuaalisuuttaan ja puuttuvia parisuhteita. Olosuhteiden pakosta tämä on yleisesti tapahtunut niin sanotuilla kruisailupaikoilla, siis puistoissa ja julkisissa vessoissa, joissa homomiehet ovat päivystäneet seksiä etsien. Toisaalta olen huomannut, että monet ihmiset eivät osaa nähdä eroa seksuaalisuuden ja seksin välillä – ne ajatellaan ikään kuin samaksi asiaksi. Seksi lienee myös konkreettinen asia, joka ihmisen on helppo kuvitella, niin hyvässä kuin pahassakin.” 

Kuva: Anni Korhonen

Tietääkö ihminen intuitiivisesti onko top vai bottom vai tuleeko se kokeilemalla? 

”Jonkinlainen intuitio asiaan yleensä on – samalla tavalla kuin mihin tahansa ei-seksuaalisiin mieltymyksiinkin on. Toisaalta omaa ajattelua voi ohjata vaikka aikuisviihteestä omaksutut toimintatavat. Toppius tai bottomius ei myöskään ole mitenkään kiveenhakattua – oma rooli voi hyvinkin vaihdella elämän varrella tai esimerkiksi eri partnerien kanssa. Siihen tietysti vaikuttaa myös kokemus ja kokeileminen. Jotkut eivät toisaalta osaa nauttia jommastakummasta roolista, vaikka kuinka haluaisivat tai yrittäisivät.”

Sattuuko eka kerta perseeseen? Entäs toinenkin kerta? 

”Tässä luultavasti tarkoitetaan nimenomaan anaaliseksiä ja vastaanottavaa osapuolta eli bottomia. Yleisestihän ekan kerran kivuliaisuus liitetään emättimeen yhtymiseen ja immenkalvon rikkoutumiseen. Tätähän ei tietenkään tapahdu anaaliseksissä, eli siinä mielessä ekan kerran mahdollinen kivuliaisuus ei ole mikään itsestäänselvyys. 

Itselläni eka kerta ei sattunut ollenkaan – toisaalta joskus vuosia ja satoja yhdyntöjä myöhemmin taas on sattunut. Sattuminen on fysiikan lisäksi todella paljon kiinni korvien välistä. Jos on rauhassa, rentoutunut, riittävästi esileikkinyt ja partneri sopivasti varusteltu, ei välttämättä satu ollenkaan. Kivuttomuus on myös tila, johon on hyvä pyrkiä. Tietysti partnerin peniksen koko vaikuttaa: valtavankokoisen peniksen ottaminen sisäänsä on yleensä haastavampaa kuin pienemmän peniksen.” 

Onko douching pakollinen paha? 

”Tunnen itseni aina vähän ravintoterapeutiksi aiheesta puhuessani! Douching, eli suolihuuhtelu ennen anaaliseksiä, mielletään yleisesti pakolliseksi. Tärkeää ei kuitenkaan ole itse puhdistusprosessi, vaan se, että suoli on tyhjä ja puhdas. Joidenkin ihmisten ruokavalio ja ruuansulatus ovat sellaisia, ettei erillistä suihkuttelua tarvita – toisilla taas ei loppujen lopuksi auta edes douchaaminen. 

Joskus asiaa ei myöskään vain ajattele – himo ja tunnelma vievät mukanaan, eikä pieni sotku haittaa (toisaalta tunnelma voi myös laskea, jos sotkua tuleekin enemmän). Pitkissä parisuhteissakaan asiasta ei välttämättä ota samalla tavalla paineita kuin esimerkiksi uudemmissa suhteissa tai yhden yön jutuissa. Niinhän sitä sanotaan, että puhtaus on puoli ruokaa: se siis vaikuttaa paljon, mutta on kuitenkin vain puolet. Seksissä on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin douching.” 

Mitä tarkoittaa miekkataistelu? 

”Tässä luultavasti tarkoitetaan niin kutsuttua kikkelimiekkailua eli cock swordingia, jossa, no, miekkaillaan peniksillä. Olen aika harvoin törmännyt tähän ilmiöön ja tuntuu, että se on enemmänkin urbaanilegenda heteromiesten humalaisista saunailloista, mutta kehotan toki kokeilemaan, jos asia kiinnostaa.” 

Mistä tietää tykkääkö pojista vai tytöistä tai molemmista? 

”Yksinkertaisesti siitä, keneen tai keihin ihastuu – asiasta ei kannata ottaa sen suurempia paineita. Asia kyllä selkenee omaan tahtiinsa omassa mielessä. Toisaalta seksuaalisuus kehittyy koko elämän ja totuus voi valjeta vaikka kolmenkymmenen avioliittovuoden jälkeen. Ei ole ollenkaan tavatonta, että ihminen olisi elänyt heterona tavallista perhe-elämää vuosikymmeniä ja tajuaa vasta sitten, että onkin todellisuudessa homo. Tykkääminen ja ihastuminen on ihanaa, sen kohdetta ei kannata sen suuremmin epäillä tai hermoilla.” 

Mikä on parasta ja pahinta, mitä on joutunut kokemaan sen takia, että kuuluu seksuaalivähemmistöön? 

”Parasta lienee ylipäätään seksuaalisuuteen liittyvät asiat: hyvät parisuhteet, ihmiskontaktit ja seksi noin ylipäätään. Vähemmistöön kuuluminen antaa myös hyvät valmiudet oppia ymmärtämään myös muita vähemmistöihin kuuluvia ja kokea empatiaa – automaattisesti seksuaalivähemmistöys ei kuitenkaan tätä anna, vaan homokin voi olla totaalisen mulkku. 

Pahimmat puolet eivät tule omasta itsestä, vaan nimenomaan ulkopuolelta. Ennakkoluulot, homofobia, syrjintä ja erityisesti epävarmuus ja pelko siitä, miten itseen uusissa tilanteissa suhtaudutaan. Vaikka mitään suoranaisen pahaa ei olisikaan tapahtunut, pysyy seksuaalivähemmistön edustajana monissakin tilanteissa tahtomattaankin hiukan varuillaan.” 

Mitä jos on homo? 

”Ei yhtikäs mitään, kaikki on hyvin! Homona oleminen ei vaadi mitään sen erityisempää toimintaa tai tekoa kuin heteronakaan oleminen.”

Kuva: Anni Korhonen

Ai ettien että! Kiitos Eino. Einolta on ilmestymässä lokukakuussa myös kirja Homopojan opas, jossa käsitellään lisää seksuaalisuuteen ja seksiin liittyviä kysymyksiä. Siis kysymyksiä, joita moni miettii, muttei välttämättä uskalla kysyä ääneen. 

Olen hirmu onnellinen, että tämän tyylisiä kirjoja kirjoitetaan nuorille. Rispektiä – seksikirja pojille -teos oli mieletön lukukokemus, vielä tässäkin iässä. Seksuaalisuudesta ja seksistä tulee pystyä puhumaan avoimemmin, jottei kukaan jää kysymysten kanssa yksin. 

Vielä kerran, iso kiitos Eino. Jäämme odottamaan esikoisteostasi!

Kansikuva Anni Korhonen


Muistoja lapsuudesta

Kävin pitkästä aikaa kotona oikein ajan kanssa. Muutimme noin 5 vuotta sitten pois lapsuudenkodistani nykyiseen kotiimme. Aika harvoin sitä tulee pysähdyttyä uudessa kodissa miettimään omaa lapsuuttaan, kun ympäristössä ei ole samalailla virikkeitä muistuttamassa tuosta ajasta. Toki on hyvä muistaa, että muistot elävät muuallakin kuin tavaroissa ja seinien sisällä.

Äitini oli kaivanut keittiönpöydälle esiin vanhoja valokuvia. Osa kuvista oli mustavalkoisia, ajalta, jolloin meikäläisestä ei ollut vielä tietoakaan, ja osa kuvista oli digikameramurroksen kynnykseltä. Rakastan sitä tunnelmaa, joka vanhoissa valokuvissa on. Ajan henki välittyy vilpittömästi kuvien läpi. Kuvien kautta on myös helppo matkustaa ajassa taaksepäin yksittäisiin hetkiin tai ajanjaksoihin. Uskomatonta, miten mieli toimii: Näet kuvan ja hetkessä saatat muistaa tuoksuja tai pieniäkin yksityiskohtia kuvan ympäriltä. Onneksi läheiset ympärilläni ovat taltioineet noita hetkiä kuvien ja videoiden muotoon. Nähtäväksi jää, toimittaako Instagram saman asian tulevaisuudessa kuin vanhat valokuva-albumit tekevät nyt.

Kuvat ja videot eivät ole ainoa tapa loikata lapsuuden muistoihin, nimittäin meidän äidiltämme löytyy mummon vanha Tuulomaan tortun resepti, johonka kulminoituu paljon muistoja lapsuudesta. Jotkut tunnistavat kyseisen herkun mokkapalojen nimellä. Harvinainen herkku nykyään. Vain muutamassa helsinkiläiskahvilassa olen törmännyt mokkapaloihin, saatika Tuuloman tortun nimeen. Sanoisin, että tuo herkku on myös aikansa tuote: lama-ajan kahvipöytien pelastus. Yksi pellillinen riitti tyydyttämään seitsemän henkisen perheen suut viikonlopun ajaksi.

Tuon tortun ympärillä on myös juhlittu elämän isoja ja pieniä juhlia. Ei ollut juhlaa ilman Tuulomaan torttua. Kruunun jalokivi tortussa oli kahvista valmistettu kuorrute. Se, joka sai kaalia kuorrutekulhon, voitiin julistaa ylivoimaiseksi voittajaksi meidän taloudessamme. Aivan sairaan hyvää ja sokerista. 

Olen tehnyt vuoden verran yhteistyötä Slurpin kanssa, joten päätin hyödyntää heidän palvelunsa kautta saatuja kahveja lapsuudenmuistoihin kurkottamiseen. Niille, joille Slurpin palvelut ovat vielä tuntemattomia, niin lyhyesti: Slurp toimittaa kotiovelle vastapaahdettua kahvia parhailta paahtimoilta. Toistan: toimittaa kahvia kotiovelle! Olen erityisesti tykästynyt siihen vaihteluun, jonka palvelu tuo mukanaan. Parin viikon välein postiluukkustani kilahtaa aina uusi maku joko tumma- tai vaaleapaahtoista kahvia. Suosittelen tutustumaan palveluun!

Päätimme äidin kanssa tehdä (lue äiti teki, minä katsoin vierestä) Slurpin kahvista pellillisen mokkapaloja. Tällä kertaa kotosalla ei ollut lapsikatraastamme muita kuin minä, joten sain yksinoikeudella nuolla taikinakupin lisäksi myös kuorrutekupin. Tuplavoittaja! Mokkapalojen valmistaminenhan ei ota kuin hetken, tai siltä se ainakin vierestä seuranneena tuntui. Tuon hetken aikana pääsin kuitenkin pikakelauksen lailla takaisin lapsuudenmuistoihin.

Yksi lapsuudenmuistoista liittyy meidän kodinhoitajaamme, joka yritti kaikin voimin hoitaa meitä kaikkia viittä lasta vanhempiemme ollessa töissä. Näin jälkikäteen ajateltuna, kuulostaa karsealta savotalta. Yhtenä kertana muistan, kun veljeni päätti hypätä kesken ruokailun pöydän päälle esittämään Elviksin kaltaista sankaria, heiluttaen ja vatkaten lantiotaan. Vedet silmissä nauroimme ja hoitajamme yritti saada meidät syömään lautasemme tyhjiksi. Kaikki kunnia hoitajallemme tehdystä työstä ja saamastamme lämmöstä.

Muistojen ehdoton ykkösjuttu on nähdä kuljettu matka elämässä ja ajan tuoma muutos, niin itsessäni kuin ympäröivässä maailmassa. Vaikka kuinka fiilistelisi vanhoja valokuvia ja niiden tunnelmaa, on hyvä myös todeta ääneen, kuinka paljon maailmassa asiat ovat menneet parempaan ja turvallisempaan suuntaan. Toki ei ole Tuulomaan torttua voittanutta!

Löytyykö sinulta jotain yksittäisiä tekemisen muotoja tai esineitä, joiden avulla pääset palaamaan ajassa hetkellisesti taaksepäin muistoihin? Tuulomaan tortun lisäksi itselläni on keinupallo, onkiminen, Hubba Bubba -purukumi, Toyota Camry, Mehukatti-tiiviste, keltaiset Iittalan Teema lautaset… Listaa voisi jatkaa monilla muilla ihanilla muistoilla. 

PS. ”Pesojoonas” koodilla saa nyt kahvielämyksen ensikahvin 5 euron alennuksella (eli alkaen 4,89€). Tarjous on voimassa heinäkuun loppuun asti. Suosittelen investoimaan määrän sijaan laatuun. Tutustu palveluun lisää tästä.


Mitä tehdä Amsterdamissa – paikallisen vinkit kaupunkilomalle

Suhteeni Amsterdamiin on hyvin erilainen kuin moniin muihin kaupunkeihin, joissa olen vieraillut, kiitos paikallisen oppaani. Monesti ennen reissuja, olen googlaillut kohdekaupunkia ja sitä kautta suunnitellut suurpiirteisesti, mitä haen kaupungilta. Turistina olen aika huoleton ja harvoin teen tiukkoja suunnitelmia tai kirjaan ylös must-see -kohteita. Toisinaan jopa jätän kartan takataskuuni ja nautin eksymisen tuomista yllätyksistä.

Ensimmäisen kerran, kun tulin tammikuussa Amsterdamiin, en ollut ottanut lainkaan selvää kaupungista etukäteen. Mielikuvissani oli vain tulppaanit, Red light street ja lukuisat ”kahvikaupat”. Amsterdam on minulle niitä harvoja kaupunkeja maailmalla, josta löytyy joku läheinen ystävä tai sukulainen. On aina eri asia kurkistaa kaupunkia paikallisen kautta kuin Lonely Planetin. Molemmat tavat antavat varmastikin paljon. Vasta nyt kolmannella vierailullani kaivoin kartan esiin ja googletin kaupungin nähtävyyksiä ja must see -kohteita ja koen kaupungin hiukan eri vinkkelistä.

Teidän toiveistanne ja Yaelin innosta päästä esittelemään kotikaupunkinsa suosikkimestoja teille, kirjasimme yhdessä meidän vinkit Amsterdamin lomalle: Mitä tehdä Amsterdamissa?

Vinkit Amsterdamiin

Yleiset huomiot

Liikkuminen

Amsterdamin Schipholin lentokentältä pääset helpoiten keskustaan päärautatieasemalle junalla. Muutaman junapysäkin matkasta pulitat vain 4,50€.

Vuokraa pyörä! Kaupunki rakastaa pyöräilijöitä. Pyöräilijöille on omia parkkihalleja, kaistoja, oikoreittejä… Kaupungista löytyy arvioiden mukaan yli miljoona pyörää, joten voidaan puhua pyöräilykulttuurin keskuksesta. Ydinkeskusta on laajuudeltaan aika pieni, joten nopein ja helpoin tapa liikkua, on pyörällä. Vuokratessasi pyörän, suosittelemme käyttämään kahta eri lukkoa varmistaaksesi, että sinulla on pyörä vielä seuraavanakin päivänä. Yael ei ole enää pysynyt laskuissa varastettujen pyöriensä lukumäärässä.

Amsterdamissa astuu heinäkuussa myös uusi laki voimaan, joka kieltää pyöräilyn ja puhelimen räpläämisen samaan aikaan.

Julkinen liikenne toimii vallanmainiosti myös Amsterdamissa. Itse suosin junaa ja ratikoita, mutta bussiyhteydet ovat myös käteviä. Suosittelen lataamaan puhelimeen NS sovelluksen, joka on paikallinen Reittiopas. Toisin kuin meillä, Amsterdamissa leimataan aina sisään ja ulos mentäessä bussi-/ratikka-/junalippu (poislukien lentokenttä). Hinta määräytyy kuljetun matkan mukaan. Tämä vain, jos sinulla on käytössäsi arvokortti.

Maksaminen

Jostain syystä moni kauppa ja kahvila ei ota vastaan maksuja kansainvälisillä pankkikorteilla. Ei, vaikka kortin ja kassakoneen kyljessä lukisi Master Card tai Visa. Tarkkaa syytä en osaa tälle sanoa, mutta suosittelen kysymään aina ennen asiointia, käykö teillä ulkomaalaiset kortit. Varmempi vaihtoehto on kaivaa naftaliinista perinteinen käteinen. Euron kolikoita muuten tarvitaan useimmissa yökerhoissa ja kauppakeskuksissa päästääksesi asioimaan wc:ssä. Ja kyllä, yökerhoissa tulee maksaa wc-maksu (tärkeä huomio Amsterdamiin matkustaessa).

Ravintolat

Okei, ravintolamaailma on loputon Amsterdamissa. Kiitos Yaelin, en ole vielä erehtynyt syömään huonossa ravintolassa ja tuskin hetkeen päädynkään, sillä häneltä löytyy kohtuu pitkä lista suosituksia meille. Listaan alas lyhyen kuvailun kera ravintoloita, joissa olemme molemmat käyneet, sekä erikseen vielä Yaelin omia suosikkeja ilman sen suurempia kommentteja. Uskoisin, että listasta löytyy moneen makuun ravintoloita.

Vegan Junkfood Bar

Kyseinen ravintola on paikallinen versio FaFasista, tai ainakin samanlainen fiilis välittyi vieraillessani siellä. Valikoima on kylläkin huomattavasti laajempi ja ravintolat värikkäämpiä kuin kotimainen pikkuserkkunsa. Hodareita, burgereita, tacoja… Rentoa vegaanista katuruokaa ympäri maailmaa, joka on onnistuneesti fuusioitu yhdeksi kokonaisuudeksi. Jos en olisi katsonut ravintolan nimeä, tuskin olisin huomannut syöväni vegaanista safkaa. Sekasyöjän unelma siis! Tykkään siitä, että vegaanius ei ole framilla sen suuremmin, vaan huomio keskittyy aivan muihin asioihin. 

Happy Happy Joy Joy

Ravintolan nimestä tulee mieleen vuosien takainen mainoslausahdus, joka jäi soimaan korvamadon lailla korviin. Heti ravintolaan astuttua, tuli wou-efekti. Pieni pala Bangkokia, Hong Kongia ja Saigonia oli saapunut Amsterdamiin. Ravintolan annokset ovat tehty jaettaviksi ja palvelu toimii ripeästi. Ensimmäisestä tilauksesta meni vain muutama minuutti, kun ensimmäinen annos oli jo edessämme. Ruokalista on kilometrin mittainen, joten uskoisin jokaiselle löytyvän jotain. Suosittelen tekemään pöytävarauksen tänne. 

PLLEK

MUST SEE -KOHDE AMSTERDAMISSA VIERAILLA! Vanhalla teollisuusalueella sijaitseva helmi! En osaa sanoa missä käytössä kyseinen tila on ennen ollut, mutta historian haminaa löytyy. PLLEK sijaitsee Amsterdam-Noordissa, NDSM-alueella, jonne pääset helpoiten ilmaisella lautalla päärautatieaseman takaa. Ravintolan isosta, koko seinän kokoisesta ikkunasta avautuu uskomattomat maisemat Amsterdamin keskustan suuntaan. Ruoasta viis, tunnelma on mieletön (ruokakin oli siis maistuvaa, huomio kiinnittyi kaikkeen muuhun). Ilmeisesti ravintola on myös aika elävä tapahtumakeskus. Suosittelen varaamaan useamman tunnin PLLEKille ja NDSM-alueelle.

The Commons 

Jos listalta löytyy Mac and Cheese, suosittelen suuntaamaan sitä kohti. The Commonsista on tullut vakio istuskelu- ja työskentelymesta meikälle. Osa syynä on varmastikin 17-19 välillä oleva happy hour ja 5€ Aperol Spritzit. The Commonsin nuorekas meno näkyy asiakaskunnan lisäksi sisustuksessa, palvelussa (melkein joka kerta kysytty kuulumiset) ja ruokalistassa. Iso terassi vetää aurinkoisena päivänä hyvin porukkaa. 

Betty Blue

Betty Bluen aamupala on testattu toimivaksi. Ravintola muistuttaa tyyliltään vähän Helsingistä löytyvää Siltasta. Askeettinen hipsteri kahvila-ravintola kuvaa hyvin tyyliä. Tilasin aamupalalla munakkaan, jonka päältä löytyi saavillinen raikasta kesäkurpitsaa ja avokadoa. Ihmeen vähän tulee käytettyä itse raastettua kesäkurpitsaa omassa keittiössä. 

Chin Chin Club

Jos ravintolan narikasta löytyy seinällinen kättään heiluttavia aasialaisia kissoja, ei voi kuin suositella paikka! Vein Yaelin syntymäpäivätreffeille ravintolaan, jossa häntä odotti ennakkoon tilatut kukat (palvelu toimii!). Ruokalista oli Happy Happy Joy Joy:n kaltainen, samoin tunnelma. Jos oikein muistan, ravintolasta taisi löyty pingispöytä ja pari muutakin peliä, sekä tietysti iso kirsikkapuu. Instagram-kelpoinen ravintola! Ravintola muuttuu illan aikana jonkinlaiseksi yökerhoksi, jos oikein ymmärsin. Bailut on vielä kokematta, mutta eiköhän me ennätetä.

Foodhallen

Kauppahalleihin voi aina luottaa, niin tälläkin kertaa! Päätettiin ottaa pieniä annoksia eri ravintoloista ja nauttia niitä yhdessä. Tilan keskeltä löytyy yhteinen ruokailualue, joten jokainen voi noukkia itselleen mieluisan vaihtoehdon. Ruokahallin yhteydestä löytyy muun muassa vanha elokuvateatteri, alankomaalaisten tuottajien pienmyymälä sekä mielenkiintoinen farkkujen ”tehtaanmyymälä”. Uskoisin, että löydämme tiemme tänne uudemmankin kerran.

Bar Botanique

Ensimmäinen kahvila, jonne menimme yhdessä Yaelin kanssa, oli Bar Botanique. Nimestä päätellen voit jo arvata syyn. Ihan kuin olisin astunut keskelle sademetsää. En muista tarjonnasta paljoakaan, sillä tutkailin valtavia köynnöksiä ja upeita viherkasveja ympärilläni. Ensimmäisen kerran jälkeen olen parkkeerannut useampana iltana itseni läppärin kanssa Bar Botaniquegen, joka on itse asiassa enempi ravintola kuin kahvila. Itse olen hyödyntänyt sitä kuitenkin kahvilana ja vihreänä keitaana.

Pluk

Esteetikön unelma! Kahvila-myymälä, joka tarjoaa elämyksiä näkö- ja makunystyröille. Ihastuttava konsepti. Suosittelen ainakin ottamaan yhden Instagram Storyn tai matkamuiston, jos kahvilasta ei löydy vapaata paikkaa. Ensimmäisellä kerralla emme nimittäin mahtuneet ruokailemaan tänne, toisella kertaa lykästi. Freesiä ja maukasta! Sopii myös aamupalalle.

Muita ravintolasuosituksia:

  • Louie Louie 
  • Mook pancakes 
  • Dum Dum Palace (aasialaista ruokaa)
  • Harlem Soul Food  (nachoja)
  • The Lobby (drinkkejä)
  • Cut throat 
  • Ree7 (aamupala, lounas)
  • Cafe Cliché
  • The Breakfast club
  • Mama dough (pizza)
  • Corner bakery (aamupala, lounas)
  • Meneer nieges (drinkkejä, illallinen)
  • Panache (drinkejä)
  • Jack’s Juice
  • Rainbowl
  • Mama Kelly
  • The Avocado Show (lounas)

Yökerhot ja istumapaikat

Kovinkaan montaa yökerhoa en ole itse vielä juossut läpi Amsterdamissa. Gay streetin menoihin käytiin tutustumassa, kiitos Yaelin ystävän Jessen. Tässä kuitenkin muutama yökerhosuositus:

  • Chin Chin Club
  • Disco Dolly
  • Pllek (sunnuntaisin live-musiikkia)
  • Club NYX
  • Bitterzoet
  • The Dukes of Tokyo (karaoke)

Nähtävyydet ja aktiviteetit

Itse rakastan kummastella ja kävellä pitkin Amsterdamin katuja. Kaupunki pitää sisällään kaunista arkkitehtuuria, kapeita katuja, kanaaleja ja isoja puistoja, jotka tarjoavat jo sellaisenaan paljon nähtävää. Tämän lisäksi tässä muutama vinkki, joissa me ollaan tykätty viettää yhdessä aikaa.

NDSM-teollisuusalue

Niin kuin aikaisemmin jo mainitsin, tämä alue on ehdoton suosikkini Amsterdamissa. NDSM-alueen isossa teollisuushallista löytyy luovia tiloja. Itselleni jäi hieman epäselväksi, myyvätkö hallissa olevat toimijat myös tuotteitaan suoraan sieltä vai ei. Noh kuitenkin, alue on itsessään suuri nähtävyys, sillä sieltä löytyy mitä erikoisempia ratkaisuja, kuten nosturiin ja laivaan tehdyt hotellit, junanvaunuun sijoitettu kahvila, iso konttirykelmä sekä paljon graffitteja. Alueella järjestetään myös Euroopan suurin kirpputori kerran kuukaudessa, joten kannattaa tarkistaa osuuko kirpputori juuri vierailullesi.

Pienen kävelymatkan päästä löytyy todellisia aarreaittoja, jotka ovat täynnä antiikkisia huonekaluja ja sisustustarvikkeita. Itse löysin pistokkailleni sopivan koeputkitelineen, joka on täynnä koeputkia. Tinkaaminen oli tervetullut, kysyin. 

NDSM-alueelle pääsee tosiaan ilmaiseksi lautalla, joka lähtee päärautatieaseman takaa. Kolmesta lautasta valitse vasemman puoleinen.

Moco -museo

Moco -museossa oli meidän vieraillessa Banksyn näyttely. Näyttely itsessään ei ollut omaan makuun mitenkään erikoinen, mutta itse museorakennus teki vaikutuksen minuun. Moco sijaitsee muiden isojen museoiden lähettyvillä, joten jos kulttuurikärpänen iskee, alueelta löytyy varmastikin kierrettävää. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kasvitieteellinen puutarha

Menit sitten kesällä tai talvella, et pety! Yael halusi antaa syntymäpäivälahjan minulle ja vei meidät alkukeväästä tänne. Vietimme pari tuntia ihmetellessä, kuvatessa ja viiniä nauttiessa. Jos jotain ikävöin Aasian reissuilta, on se trooppinen luonto ja sen vehreys, joita onneksi voi käydä ihailemassa aina kasvitieteellisissä puutarhoissa. Eihän nämä tietenkään kotimaista koivumetsää voita, mutta hyvänä kakkosena tulee banaanipuut, peikonlehdet ja muut nimeltä mainitsemattomat kasvit.

Kanaaliristeily

Tämä osa Amsterdamia kuulemma kuuluu pakollisiin turistijuttuihin. Olihan se myös itsekin koettava. Jos etsit romantiikkaa retkellesi, poikkea ilta-aikaan risteilyllä. Jos etsit erilaista tapaa bilettää, uskoisin sinulle löytyvän myös tähän tarkoitukseen sopivan laivan. Risteilijöitä on satoja kaupungissa, joten ei välttämättä kannata hypätä ensimmäiseen vastaan tulevaan.

Pelihallit

Milloin me saadaan Suomeen pelihalleja? Siis mestoja, joissa pääsee pelaamaan muun muassa flipperiä, hikoilemaan ilmakiekon parissa, hakkaamaan sieniä isolla pehmopampulla ja räpläämään Tetristä. Kreisiä tanssimattoa unohtamatta! Amsterdamista löytyy ainakin kaksi peliluolaa, joista molemmista saa myös mainiota syötävää. Ton Ton Club ja PUCK, joka muuten muistutti Helsingistä tuttua Yes, Yes, Yes -ravintolaa. Ai että kuinka paljon hyviä muistoja ja voitettuja hetkiä nämä kaksi pelihallia pitääkään sisällään.

The Nine Street – vintage-kauppoja

Kyseiseltä kadulta ja sen lähettyviltä löytyy aarteenmetsästäjille kasapäin pengottavaa. Amsterdamin vintage-kaupat pursuavat vaatteita eri vuosikymmenyksiltä. Mielettömiä valikoimia! Itselle tuli jopa viime kerralla ähky, kun pyörimme näissä liikkeissä, sillä valikoimaa on niin hurjasti mistä valita. 

Puistot

Keskusta-alueelta löytyy monia puistoja, jotka täyttyvät aurinkoisina päivinä ihmisistä. Monista puistoista löytyy kahviloita, urheiluvälineitä ja wc-fasiliteetit. Suosittelen nappaamaan paikallisen ruokakaupan hyllyltä valmissalaattiannoksen ja tuorepuristetun mehun nautittavaksi esimerkiksi lounaaksi. Hintaa tälle tulee noin 5 euroa. Hitusen keskusta-alueen ulkopuolelta löytyy Flevoparkbad niminen puisto, jonka keskeltä löytyi hyvin piilossa oleva ravintola Distillery’t Niuewe Diep. Idyllinen olutravintola pienen lammen reunalla, jossa tilauksen pystyi tekemään ikkunaluukusta.

Instagram-kuvauslokaatiot

Kyllä luit oikein. Meidän vinkeistä löytyy myös meille kaikille Instagram-kuvia janoaville omat vinkit. Huumori mielessä kuitenkin! Kaupunkia, niin kuin elämää muutenkaan, ei kannata elää läpi sosiaalisen median tai hakea elämyksiä sosiaalista mediaa varten.

Wake me up When I’m famous -seinä

Yael sanoi, että haluaa viedä minut yhteen tiettyyn paikkaan ottamaan minusta kuvan. Tiesin heti, että tässä on koira haudattuna. Repesin nauruun, kun pääsimme paikan päälle. Kuvahan se piti ottaa. Meikäläisen makuun tämä oli hauska pieni yksityiskohta muuten niin hiljaisella kadulla. Seinä sijaitsee ravintola Ouefin lähettyvillä, Daniel Stalpertstraatilla.

Eye -museo

Amsterdamin keskusta-alueelta ei löydy hirveän montaa modernia rakennusta, mutta kun löytyy, on se Instagram-kelpoinen. Museorakennuksen muotokielessä on paljon samaa Löylyn kanssa. Eye sijaitsee Amsterdamin pohjoisosassa, jonne pääset rautatieaseman takaa lähtevällä lautalla, joka on tosiaan ilmainen. Alue toimii myös hyvänä piknik-paikkana. 

NSDM-alue

Jo moneen kertaan hehkutettu alue ansaitsee paikkansa myös tällä listalla. Koko alue on yhtä Instagram-seinää, jos minulta kysytään. En ihmettele yhtään, jos alueella tehdään paljon kuvauksia.

Lähialueen kohteet

Rotterdam

Puolen tunnin junamatkan päässä oleva Rotterdam tarjoaa täysin erilaisen elämyksen Amsterdamiin verrattuna. Amsterdamilaisilta jos kysyy, he eivät innostu Rotterdamista lainkaan. Syynä voi olla kahden ison jalkapalloseuran välinen taistelu tai sitten vain kotiseuturakkaus. Jos oikein ymmärssin, Rotterdam tuhoutui maailman sotien aikaan, jonka seurauksena kaupungin infrakstruktuuri on hyvinkin erilainen verrattuna Amsterdamiin. Itse tein päiväreissun Rotterdamiin ja se oli riittävän pituinen omaan makuun. Kaupungin yleinen tunnelma oli kuin olisi astunut junasta ulos Tampereelle. Toisin sanoen, hyvinkin erilainen hesalaiseen makuun, mutta juuri sopiva korpilahtelaiselle.

Leiden

Jos jotain pientä kaupunkia Alankoimaissa suosittelen, on se Leiden. Yael vähän jopa ihmettelee, kuinka nopeasti ihastuin Leideniin. Kaupungin kapeat kadut ja vanha arkkitehtuuri tuulimyllyineen toi mieleen vanhan Rauman kaupungin.

Scheveningen -ranta

Alankomaat sen kuin yllättää vaan. Noin tunnin junamatkan päässä löytyy täydellinen turistirantalomakohde. Maailmanpyörä, hiekkaranta, aurinkotuolit, kymmenittäin ravintoloita. Sanoinkin Yaelille, että ihan kuin olisimme tulleet Gran Canarialle. Reissun Scheveningenille voi tehdä päiväkseltään tai sitten suosiolla ottaa majapaikan Haagista. Haagin läpi ratikalla menneenä, voisin kuvitella kaupungin tarjoavan myös paljon nähtävää.

Voledam

Jos olet kalaruoan ja kiinalaisten turistien ystävä, suosittelen tätä hyvinkin erikoista kohdetta Amsterdamin lähettyviltä. Pienen kylän yhteydestä löytyy satojen metrien pituinen rantaraitta, joka on täynnä idyllisiä ravintoloita, kahviloita ja kojuja. Hetkellisesti alueesta tuli mieleen jonkun elokuvan kuvauslokaatio. Paikka on kiinalaisten turistien suosima, mutta sekaan vaan. 

Tässä vain murto-osa Amsterdamia. Odotan innolla, että pääsen taas seuraavan kerran sukeltamaan kaupungin sykkeeseen. Jos sinulta löytyy omia vinkkejä Amsterdamiin, laita ihmeessä kommenttikenttään niitä ja jaetaan kokemuksia siellä. Jos herää jotain kysyttävää, älä epäröi myöskään esimerkiksi laittamaan viestiä Instagramin puolella joko minulle tai Yaelille, joka kokee aina suureksi kunniakseen jaella ystävilleni vinkkejä Amsterdamiin.


Hotellikuulumisia – 100 päivää Clarionissa -bileet

Älytöntä, kuinka aika vierii. Juhlittiin pari viikkoa sitten taipalettani Clarionissa. 100 päivää hotellielämää tuli täyteen. Hip hip hurraa! Sitä vieläkin ihmettelee, että miten ihmeessä olen päätynyt asumaan hotelliin vuodeksi.

Onko elämä hotellissa ollut sellaista, mitä kuvittelin sen olevan ennen muuttoa? Hyvä kysymys, johon en oikein osaa vastata, sillä en oikein kuvitellut mitään ihmeellisempää. Oli haastavaa kuvitella mielessäni, millaista elämä voisi olla hotellissa. Moni pelotteli hotellikuolemalla ja aamiaisella, joka alkaa ajan myötä puuduttamaan.

Olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt, kuinka kodilta hotelli ja -huone tuntuukaan, sekä kuinka arki on aika lailla samanlaista hotellissa kuin kotonakin. Toki kukaan ei ole koskaan ennen pessyt pyykkejäni, laittanut päivästä toiseen aamupalaa valmiiksi tai siivonnut asuntoani. Puhumattakaan siitä, kuinka joka aamu joku naapureista toivottaa hyvät huomenet. Nämä ovat varmastikin tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet kasvien ohella eniten siihen, kuinka tunnen oloni kotoisaksi näinkin erikoisissa olosuhteissa.

100 päivää täyteen, bileet!

Viime kesänä vietin 30-vuotissynttäreitä Korpilahdella ja omaksi yllätyksekseni sain todeta, kuinka paljon ystäviä ympäriltäni löytyy. Ihmisiä, jotka jakavat osan elämästään kanssani ja pääsen olemaan osa heidän elämää. Moni asia elämässä olisi jäänyt kokematta ja näkemättä ilman näitä tyyppejä.

Clarionin väki halusi järjestää minulle ja ystävilleni juhlapäivän kunniaksi kunnon bailut hotellissa. Tunnen oloni todella lellityksi, sillä kuinka monelle järjestetään juhlia niin, että sinun tarvitsee vain ilmaantua paikan päälle vieraidesi kanssa. Tiedostan, että kaikki tämä on väliaikaista, ja sen myötä, aion nauttia tästä ajanjaksosta elämässäni ilman huonoa omaatuntoa.

Ystävyys jo itsessään on aina juhlan aihe, mutta tämän lisäksi, oli hieno päästä nostamaan malja tälle hullunkuriselle projektille yhdessä tärkeimpien tyyppien kanssa. Ja vitsit soikoon, jälleen kerran juhliini ilmaantui iso kasa hyviä tyyppejä, ystäviä.

Kotibileiden paluu – bingoa, boolia ja nakkisiili

Sain vapaat kädet toivoa, millaiset 100 päivää bailut haluaisin itselleni. Ensimmäisenä mieleeni tuli järjestää juhlat Clarionin ylimmässä kerroksessa Sky Roomissa, jossa maisemat ovat mielettömät. Oletko ennättänyt vielä käymään siellä? Jos kesälomareissu tuo sinut Helsinkiin, ehdoton must see -kohde!

Kaipuun tunne kotibileajoista hiipi mieleeni ja halusin järjestää juhlat intiimimmin hotellihuoneessa. Niin harvoin tulee nykyään oltua enää kotibileissä, joten päätin ottaa härkää sarvista ja järjestää sellaiset (tai tässä tapauksessa Clarion järjesti ja hotellihuoneessa, joka on meikälle koti). 

Bingoa, boolia ja nakkisiili. Mitä muuta sitä kaipaakaan kotibileiltä. Kuokkavieraita toki unohtamatta. Tärkeimpänä elementtinä bileissä oli varmastikin tila, joka mahdollisti yhdessä olemisen. Arvostan onnistuneissa juhlissa eniten sitä, että ihmiset kohtaavat toisiaan ja pääsevät juttelemaan. Mitä intiimimpi tila sitä enemmän ihmiset ottavat tai joutuvat ottamaan kontaktia toisiinsa. Muistan omat tuparini kaksi vuotta sitten, kun pieneen yksiööni tuli enemmän vieraita kuin asunnon pohjapiirustuksessa oli neliöitä. 

Oli mieltä lämmittävää nähdä, kuinka eri ystäväpiirit sekoittuivat keskenään jälleen kerran. Ystävyyssuhteissa kuin parisuhteessakin jännittää eniten, miten ystävät sulautuvat kokonaisuuteen: Tulevatkohan kaikki toimeen keskenään? 

En voi kuin kiittää Clarionia ja ystäviäni näistä juhlista sekä Yaelia paidan lainaamisesta, joka aiheutti hississä suurta hilpeyttä, etenkin kun hissiin astui nainen, jolla oli samanlainen punaisena. Sitä naurun määrää, kun kohtasimme. Näiden juhlien jälkeen on hyvä jatkaa tätä hullun kurista vuotta eteenpäin.

Millaisista asioista te muuten haluaisitte kuulla täältä hotellihuoneen uumenista? 

PS. Clarionin Instagramissa on kilpailu meneillään, jossa sä pystyt voittamaan hotellibileet ystäviesi kanssa. Käyhän osallistumassa niin pääsen kuokkimaan bileisiin.


Kesän bucket-lista – hulluttelua ja road trip!

Kesä yllätti lomailijan. Joka vuosi sama virsi, lukuun ottamatta viime kesää, jolloin pääsin viettämään koko kesän töiden parissa. Tänä kesänä asiat ovat täysin päinvastoin, sillä päätin ottaa takaisin menetetyt lomapäivät ja viettää parin kuukauden loman. Varsinkin nyt, kun se on hotellivuoden myötä taloudellisesti mahdollista, niin mikä ettei. 

En ole se suunnitelmallisin ihminen, jonka moni kaverini on päässyt todistamaan aika usein. Tykkään yoloilla menemään tai ehkä paremminkin sanottuna, leijua tuulen mukana. Suunnittelemattomuudessa on omat hyvät puolensa, sillä usein odotukset pysyvät alhaalla. Samaan aikaan sitä haluaisi toimia järjestelmällisemmin ja saada asioita hyvissä ajoin aikaan, eikä vasta kesän viimeisinä päivinä. Olen yrittänyt löytää tasapainoilua tälle hetkessä elämiselle ja päämäärätietoiselle tekemiselle. 

Päätin aloittaa tasapainoittelun joukkoistamalla tämän vuoden kesälomasuunnitelmat yhdessä teidän kanssanne. Kysyin viime viikolla Instagramin puolella teiltä ehdotuksia kesän bucket -listalle. Olen nyt napannut sieltä 5 hyvinkin erilaista asiaa, jotka menevät toteutukseen tämä kesän aikana.

Road trip

”Käy jossain Suomen kaupungissa road tripilla, missä et ole vielä ikinä käynyt.”
”Rod trip pikkukyliin Suomessa!”

Jos jotain, niin tätä odotan ja paljon. Suomi on kesäkaupunkien ja -kylien luvattu maa. Sanokaa yksikin paikkakunta, joka ei olisi kiva kesällä. Olen jo tovin haaveillut retkestä Fiskarsiin tai Saimaalle. Ystäväni kävivät viime viikolla Punkaharjulla ja täytyy sanoa, etten laittaisi vastaan, jos tieni kävisi tänä kesänä sinne. Muutama kesä sitten liftasimme kaverini kanssa Porvooseen, ehkä tänä kesänä Fiskarsiin.

Kesäpäivä lähisaaristossa 

”Vietä kesäpäivä esimerkiksi Lonnassa, joka on avain KYMMENEN minuutin lauttamatkan päässä.”

Miten sitä niin helposti unohtaa, että Helsingin edustalla on useita mielenkiintoisia saaria, joissa ei ole vielä tullut vierailtua. Kävin viime kesänä ohikulkumatkalla Vallisaaressa, kun yövyin Nolla-mökissä. En silloin päässyt nauttimaan saaren antimista, jotka yllättivät itseni, mutta ehkä tänä kesänä lautta vie uudestaan saarelle. Lonnan saunassa olen taas käynyt silloin, kun sitä oltiin vasta avaamassa, mutta löylyt ovat jääneet heittämättä. Tässä vain muutama esimerkki saarista, jotka ovat lyhyen lauttamatkan päässä Kauppatorilta.

Vesiputous Jämsässä

”Juveninkoski Jämsässä. Keski-Suomen korkein vesiputous, ne sanoo!”

Vaaruvuorta on tullut kiivettyä ja käveltyä peruskouluvuosina useampaankin otteeseen, mutten ole koskaan aikaisemmin kuullut tästä Korpilahden eteläpuolella olevasta nähtävyydestä. Kuulostaa aika paksulle korpilahtelaisen korviin, että Jämsästä löytyisi vesiputous. Tästä on otettava selvää!

Jos sinulla on muuten muita hyvin salassa pidettyjä eksoottisia nähtävyyksiä mielessä, jaathan niitä sosiaalisessa mediassa meille esimerkiksi blogin kommenttikenttään.

Ystävät

”Veeran kanssa piknik.”
”Lehtisaareen soutaen saunomaan.”

Kyllä Veera, lähden kanssasi piknikille. Viime kesänä jäi piknikit kokonaan välistä, joten otetaan menetetyt hetket takaisin korkojen kera. Pullo kylmää roseeta reppuun ja menoksi. Piknikeissä muuten yhdistyy hyvin suunnitelmallisuus ja yoloilu. Usein nuo viattomilta kuulostaneet piknik-hetket ovat eskaloituneet monenkirjaviksi baarireissuiksi. 

Muutenkin kesäiset retket ystävien kanssa ovat tervetulleita. Ihan vaan vinkkinä muillekin, olkaa kuin Veera!

Hulluttele

”Yöuinti”
”Tehkää Jarin kanssa tanssi”
”Juo kokist!”
”Sankohiipimisen sm-kisat”

Ehkä se kesän tärkein asia itselleni on irrottelu. Arkena töiden keskellä tulee uomauduttua liian helposti ja lapsenmielisyys rapisee tiehensä. Kesä ja etenkin festarit huutavat hulluttelun puolesta. Toki vuodenaikaan katsomatta sitä saa irrotella ja hupsutella, mutta kesässä on jotain sellaista tietynlaista sallivuutta. Sama kuin vappuna, kuka vaan voi olla mitä vaan. Tiedättekö mitä tarkoitan? Tämän takia onkin hyvä muistaa hyödyntää kesän tuoma ilmapiiri, koska syksyhän on jo ovella eikä jouluunkaan ole enää kauaa (huomaa sarkasmin pilke).

Näiden ohella, haluan lisätä listaani kesäteatterin ja mökkeilyn Korpilahdella. En laittaisi lainkaan vastaan, jos viettäisin viikon putkeen meidän kesämökillämme ahvenia narratessa. Toisaalta, rakastan kesä-hesaakin ja sen tuomaa sykettä.


Ruokahävikki kuriin – keittiöpäällikön vinkit hävikin vähentämiseen

Viime viikolla mietimme työporukalla, mitä tai millaisia asioita saatamme paheksua tulevaisuudessa, vuonna 2030. Spekuloimme ja loimme erilaisia tulevaisuuden kuvia. Lihansyönti, kotieläimet, hävikkiruoan tuottaminen, yksityisautoilu keskusta-alueella ja pikamuoti nousivat paheksuttujen asioiden listalle. Tuolle listalle, jossa esimerkiksi sisällä tupakoiminen aikoinaan oli.

Ruokahävikki on varmastikin asia, jota tulemme paheksumaan ja toivottavasti hyvinkin pian jo. Maailmassa syntyy arvioiden mukaan ruokahävikkiä noin 1,3 miljardia tonnia vuodessa. Euroopan unionin alueella luku on noin 88 miljoonaa tonnia vuodessa. Tämä tarkoittaa vuodessa henkeä kohden 173 kiloa. Hintalappu tälle hukatulle ruoalle on noin 143 miljardia euroa, ilmastovaikutuksia unohtamatta. 

Suomessa ruokahävikin määrä on noin 450 miljoonaa kiloa, joka tarkoittaa, että hukkaan heitetään 82 kiloa sapuskaa henkeä kohden vuodessa. Puhutaan järjettömistä määristä syömäkelpoista ruokaa. Välillä tuntuu, että ruoan roskiin heittäminen on jo niin arkipäiväistä, että se koetaan jopa osittain hyväksyttäväksi asiaksi. Suomessa suurin osa ruokahävikistä Suomessa syntyy kotitalouksista. Jokainen suomalainen heittää keskimäärin 24 kiloa vuodessa syömäkelpoista ruokaa roskiin. Siis, sinä ja minä heitämme keskimäärin tuon verran ruokaa menemään.

Ruokahävikkiin herääminen

Olen viimeisten kuukausien ajan ihmetellyt, kuinka paljon ihmiset jättävät aamupalalla lautasille ruokaa. Pahimmissa tapauksissa hylätyiltä lautasilta löytyy valmiiksi voidellut leivät, isot kasat pannukakkuja hillovuorella ja kulhollinen koskematonta puuroa. Kaikki tämä on syömäkelpoista ja arvokasta ruokaa.

Buffet-pöydät tuntuvat olevan meille ihmisille jonkinlainen testi, joka iskee syvältä kumpuavaan tunteeseen nälkään nääntymisen pelosta tai sitten vain ajatuksesta ”kun kerran olen maksanut, teen myös mitä huvittaa.” Buffet-pöydän ehdoton hyvä puoli on, että kuka tahansa pystyy ottamaan juuri itselleen sopivan määrän ruokaa ja vielä santsaamaan, jos siltä tuntuu. Tämä on hyvä muistaa!

Juttelin Clarionin keittiöpäälliköiden Katja Elorannan ja Mikko Hämäläisen kanssa hävikistä ja sen syntymisestä Clarionin hotelleissa. Clarionissaruokahävikin vähentämiseen vaikutetaan parhaiten yhdessä asiakkaiden kanssa, mutta toki keittiön puolellakin tehdään valtavasti töitä hävikin minimoimiseen. Hävikin vähentämisen keinoja ovat muun muassa oikeanlainen viestintä, korkea jatkojalostus, suunnittelu sekä tiedostaminen, mistä hävikki koostuu. 

Miten näitä ammattikeittiön oppeja voisi jokainen meistä hyödyntää kotikeittiön puolella? 

Keittiöpäällikön vinkit hävikin vähentämiseen

1. Suunnittele, suunnitelle ja suunnittele

”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” toimii tässäkin yhteydessä. Kauppalistan tekeminen sekä viikon menun suunnitteleminen, mahdollistavat tehokkaan ajankäytön, mutta ennen kaikkea vähentää heräteostosten tekemistä. 

Samalla pystyy miettimään, kuinka lounaalta ylijääneitä raaka-aineita voi hyödyntää esimerkiksi illallisella eri muodossa. Esimerkiksi lounaalla kasvissosekeitosta ylijääneet porkkanat voi hyödyntää päivällisellä padassa.

2. Jatkojalosta

Hävikkimehu, tomaattihilloke, drinkkien koristeet ja munakokkeli ovat osa Clarionin aamupalatuotteiden jatkojalostuksen tuotoksia. Oman kotikeittiöni suosikki on viikonloppuisin valmistuva sekametelisoppa, johon laitan jääkaapista löytyvät jämäpalat yhdeksi kokonaisuudeksi. Nahistuneet vihannekset ja kasvikset voi toki hyödyntää esimerkiksi pataruokiin tai pikkelöidä ne. Grilliruokakauden ollessa jo ovella, pikkelöidyt kasvikset ja vihannekset ovat oiva lisuke makkaran tai vakkaran kylkeen.

Kyse on aika pienistä asioista, kuten sitrushedelmien kuorien käyttämisestä mehujen tai drinkkien koristeena roskiin heittämisen sijaan. Itse koen, että nämä ovat juurikin niitä isoja tekoja kohti suurempaa ajattelun muutosta. Nollahukan Otso ja Aino kiteyttävät ajatukseni hyvin: ”Me Nollahukassa uskomme, että opettelemalla pois pientenkin asioiden hukkaamisesta, voimme oppia toimimaan kokonaisvaltaisesti kestävämmällä tavalla.” 

3. Käytä olemassa olevia raaka-aineita

Miltä kuulostaisi tilata ravintolassa No Name -annos, joka muovautuu juuri sen mukaan, mitä tuotteita keittiössä on sillä hetkellä eniten saatavilla tai juuri menossa käyttökelvottomiksi? Tätä filosofiaa käytetään Vantaan Clarionin Kitchen & Table ravintolassa. Samalla kun nautit ammattilaisen loihtimasta ateriasta, vähennät mahdollisen ruokahävikin määrää. Kaikki voittavat!

Hyödynnän usein itse samanlaista ajatusmallia omassa keittiössäni. Ennen ruokaostoksille lähtemistä, otan pikaisen vilkaisun jää- ja kuivamuonakaappiin. Nappaan muutaman jo olemassa olevan raaka-aineen, kuten riisin tai peston jämät, joiden ympärille suunnittelen ruokaostokseni. Kotikeittiön ruokakaappien rahallinen arvo on aika suuri, joten siinäkin mielessä kannattaa hyödyntää jo olemassa olevia resursseja viisaammin.

4. Tarkkaile ja mittaa hävikin määrää 

Luvut harvoin valehtelevat. Suosittelen parin viikon ajan tarkkailemaan, mistä biojäteastia oikein täyttyy. Toistuuko tietyt artikkelit siellä? Miten jätteen määrää olisi voinut vähentää tai jatkojalostaa?

Kun ruokahävikistä tekee näkyvää, realisoituu se paremmin. Itselleni ainakin tuli yllätyksenä tieto, että Suomessa kotitaloudet tuottavat eniten ruokahävikkiä. Syyttävä sormeni osoitti ennen tätä tietoa ruokakauppoja ja ravintoloita oman biojäteastiani sijaan.

5. Jaa ja pelasta ruokaa

Yhteiset kaupunkijääkaapit ovat myös rantautuneet Suomeen. Jääkaappi on siis kaupunkilaisten yhteinen, jonne kuka tahansa voi tuoda tai noutaa ylijäämäruokaa. Miten mahtava resurssiviisas innovaatio, joka tuo samalla kaupunkilaisia yhteen. Ainakin Seinäjoella, Kotkassa ja Helsingissä on toiminut tai toimii yhteiset jääkaapit. 

Toinen oiva tapa vähentää ruokahävikkiä on pelastaa ruokaa ResQ-palvelun avulla. Clarionissa otettiin viime viikolla käyttöön suosituksestani ResQ ja nyt jo kymmenet annokset ovat löytäneet pelastajansa. Sen sijaan, että tekisi aina itse ruokaa, suosittelen nappaamaan kyseisen sovelluksen käyttöön ja nauttimaan herkullisen ravintola-annoksen halvemmalla hinnalla. Varsinkin sushien pelastaminen on allekirjoittaneen mieleen ResQ:ssa. 

Ei niin seksikäs tapa pelastaa ruokaa on pakastaminen. Juustot, banaanit, leivät, riisit… Rohkeasti vain pakkaseen ennemmin kuin roskikseen. Vinkki vitonen banaanien pakastamiseen: suosittelen kuorimaan banaanin ennen pakastamista. Pakastetut banaanit toimivat hyvin smoothiessa.

Näiden vinkkien lisäksi on hyvä muistaa, ettei parasta ennen päiväys ole sama kuin viimeinen käyttöpäivä. On myös tärkeää tarkastella omaa arvostusta ruokaa kohtaan. Ei ole mikään itsestäänselvyys syödä puhdasta ruokaa yllin kyllin päivästä toiseen. Varsinkin kouluruoan soisi saavan enemmän arvostusta Suomessa. Muutenkin ajatus siitä, että ruoka on vain energialähde, kuulostaa korvaani puiselta. Ruoka on ennen kaikkea nautinto, oli kyseessä sitten ranskalaiset ketsupilla tai Tomi Björkin tryffelit. Nauttikaamme ja arvostakaamme sitä.

Kuvat Omar El Mrabt


Räntäinen rakkauspäiväkirja – Onnen hetkiä

Oi päiväkirja, oi päiväkirja. Tavallinen torstai, ranut ketsupilla ja onnen hetkiä. Mitäs muutakaan.

Kävelen pitkin Jätkäsaaren sokkeloisia ja kapeita katuja. Orastavan kesän pystyy haistamaan ja tuntemaan iholla. Pitelen käsissäni lämpimiä ranskalaisia ja K-kaupan ruokakassia. Kaupunkilaisromantiikkaa lisää ylläni olevat kuluneet harmaat collarit ja lippis, joka on vedetty syvälle päähän. Aurinko on maalannut rakennuksien huiput lämpimän keltaisiksi. Joku kutsuu tätä näkyä golden houriksi, itselleni siitä tulee liikaa mieleen golden shower, joten kutsun sitä auringonlaskuksi. Lokit ovat talven jäljiltä löytäneet taas paikkansa räystäiltä, valmiina hyökkäämään kimppuuni. Lämpötila sallii roikuttaa kaulahuivia käsitaipeessa. Kävelen ja ihmettelen elämää. 

Vedän pitkän henkäyksen kevään tunnetta keuhkoihini.

Mieleeni pompahtaa ajatus, jos elän elämäni onnellisimpia hetkiä tänään, kiitos niistä.

Jatkan hymyssä suin kävelyä ratikkapysäkin ohi. Palaan kylläkin saman tien tuohon mietteeseen. 

Pysähdyn.

Mikä tekee tästä hetkestä niin ainutlaatuisen ja onnellisen? Vai onko tämä hetki vain yksi muiden joukossa, jonka pariin satuin pysähtymään ja havainnoimaan tuntemuksiani. Kuinka monta tällaista hetkeä minulta on mennyt ohi? Ehkei tuo olekaan oleellinen kysymys, vaan oleellisempaa on miettiä tätä hetkeä ja huomista. 

Jos mietin tätä hetkeä, tuntuu, että tähdet taivaalla ovat vihdoin asettuneet hetkeksi paikoilleen. On ihmisiä ympärillä, jotka välittävät ja on ihminen vierellä, joka on. On sellaisella tapaa, joka antaa ja sallii. Sallii rään poskella ja antaa tilaa kasvaa yhdessä.

Yhtäkkiä huomaan, kuinka aiheesta onkin vaikea kirjoittaa, kun ei meinaa löytyä oikeita sanoja. Tunteiden sanottaminen on aluksi itselleni usein haastavaa. Tarvitsen peilin, joka reflektoi ja kertoo, mistä tunteista on kenties kyse kohdallani.

Olen usein luottanut kuuluisaan ”rakkauden kieleen”. Kieleen, jossa sanoja ei tarvita. Kieli, joka toimii hyvin ihmiselle, jolle tunteista puhuminen laittaa helposti palan kurkkuun. Rakkauden kieli tuntuu olevan tällaiselle mykähkölle makkaransyöjälle oikotie onneen. Tai ainakin hetkellistä helpotus tuova tekosyy. Nyt on kuitenkin opeteltava sanoittamaan uudella tapaa omia tunteita, koska kyse ei ole pelkästään minusta.

Moni asia on tällä hetkellä niin uutta, etten tiedä, mitä sanoja tulisi käyttää. Mitkä asiat ovat merkitseviä ja mitkä itsestään selviä. Mihin asioihin tulisi edes kiinnittää huomiota tämän tyyppisessä suhteessa? Mistä tässä kaikessa on edes kyse?

Paljon avoimia kysymyksiä.

Tehtävän todellinen merkitys selviää Bahamalla

Turha kai tässä on miettiä asioita kuitenkaan liikaa, varsinkaan yksin. Pian turhautuu ja kompastuu omiin jalkoihinsa. Koen, että tärkeämpää on heittää kysymyksiä ilmoille ja havainnoida, mitä ympärillä tapahtuu ja mitä itsessä tapahtuu. Ja ennen kaikkea kuunnella ja oppia, niin muista kuin itsestäni.

Aika näyttää, mikä merkitys tälläkin hetkellä todellisuudessa on. Oliko tämä vain tähtipölyä sisältävä yksi onnen hetki kaiken avaruuspölyn seassa, vai oliko tässä jopa jotain sellaista, joka valkenee vasta ajan kanssa.

Kai tässä pitää vain pystyä luottamaan omiin tunteisiin ja intuitioon, sekä kykyyn kasvaa ja hyödyntää jo koettuja asioita. Toki intuitio voi olla paska, tunteet jotain muuta kuin todellisuutta ja oma kyvykkyys alhainen. Sen suurempaa riskianalyysiä on kuitenkin turha tehdä. Eihän tässä ole muuta kuin opittavaa. On nimittäin opittava olemaan rehellinen omasta tietämättömyydestä ja muistuttamaan itseä myös niistä asioista, joista nyt jo tietää.

Kliseisesti, vieköön tämä hetki kohti tulevaisuutta – yhteistä sellaista.

Kuvat Anni Korhonen