Sateenkaariperheen perustaminen – Kuinka saada adoptio homona?

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Sateenkariperheet ry:n kanssa

Moni asia varmasti mietityttää sateenkaariperheen perustamisessa: Kuinka saada adoptio homona? Mikä on apilaperhe? Onko sijaissynnyttäminen mahdollista Suomessa? Sain kymmenittäin teiltä näitä kysymyksiä Instagramissa liittyen perheen perustamiseen homona tai sinkkuna.

Olen viime aikoina keskustellut paljon perheen perustamisesta ystävieni kanssa. Niin homojen kuin heteroiden. Samat kysymykset ja aiheet nousevat esille näissäkin keskusteluissa. Blogiskenessä on myös huomattavissa “vauvavallankumous”, sillä moni kolmenkympin molemmin puolin oleva odottaa esikoistaan. Ja aivan mahtavaa, että elämässä mietityttää sellaiset asiat, jotka parikymppistä Joonasta olisi puistuttanut. Ihana myös seurata toisten vauvaonnea ja saada uutta kirjoa vanhemmuuteen.

Kuinka tulla isäksi homona -kirjoituksen jatkeeksi kysyin teiltä kysymyksiä liittyen sateenkariperheen perustamiseen. Kiitos kysymyksistänne ja kaikista keskusteluista Instagramin puolella. Sain apua kysymyksien vastaamiseen Sateenkaariperheen asiantuntijalta ja järjestön toiminnanjohtajalta, Juha Jämsältä. Hän vastasi todella kattavasti, selkeästi ja tsemppaavasti meidän kysymyksiimme.

adoptio homona, pesojoonas

Täytyy sanoa, että Juhan vastauksia lukiessa, moni ennakkoluulo ja väärä tietämys sai kyytiä. Huomasin, kuinka mielessäni olin luonut valmiin  kuvan siitä, miten vaikeaa perheen perustaminen Suomessa homona tai sinkkumiehenä oikein on. Enkä vieläkään sano, että se välttämättä olisi helppoa, mutta nyt pohjalla on paljon asiantuntijan tietoa, eikä pelkkää mutua ja hataria mielikuvia. Näiden vastauksien pohjalta osaan nyt paremmin varautua siihen, mitä mahdollinen lapsen hankkiminen voi tuoda tullessaan.

En myöskään tarkoita, että lapsen hankkiminen tulisi olla helppoa. Perheestä unelmoiminen sen sijaan tulisi olla helppoa. Monipuolisen perhekuvaston laajentaminen on yksi tapa tehdä perheen perustamisesta samaistuttavampaa ja helpommin lähestyttävämpää. Esimerkiksi Lapsi tuntemattoman kanssa -ohjelma toi rytinällä kumppanuusvanhemmuuden esiin ja toi näkyväksi yhden erilaisen tavan perustaa perhe. Kiitos siitä! Ohjelma saakin jatkoa ja jos olet kiinnostunut hakemaan ohjelmaan, heillä on parhaillaan casting meneillään.

Kiitos myös valtavasti Juhalle asiantuntijuudesta ja kysymyksiin vastaamisesta. Jos teillä nousee mielen päälle lisää kysymyksiä, Sateenkariperheen sivuilta löytyy paljon jäsenneltyä tietoa sekä ammattilaisten apua. Tämän kirjoituksen kommenttiosioon voi myös jakaa omia kokemuksia.


Mikä sateenkaariperhe?

Sateenkaariperheet ovat lapsiperheitä, joissa yksi tai useampi vanhemmista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Erilaisten sateenkaariperheiden kirjo on laaja ja perheet ovat keskenään hyvinkin erilaisia.

Lisää erilaisista perhemuodoista Sateenkaariperhe.fi -sivulta.

Onko perheen perustaminen jokaisen oikeus/mahdollisuus Suomessa?

Lapsen saaminen ei ole kenellekään subjektiivinen oikeus, mutta kaikilla tulisi olla yhtäläisesti mahdollisuuksia yrittää lapsen saamista ja lapsiperheen perustamista. Ja lainsäädännön pitäisi myös turvata kaikkia perheitä ja heidän keskinäisiä suhteitaan. Joillekin ihmisille on enemmän mahdollisuuksia lapsiperheellistymiseen, toiset joutuvat keksimään luovempia ratkaisuja lapsiperheellistymiseen. Sateenkaariperheitä onkin todella monenlaisia! Osa jää yrityksistä huolimatta lapsettomiksi. Tahaton lapsettomuus on edelleen kovin yleistä sateenkaari-ihmisten keskuudessa. Unelmamme on yhteiskunta, jossa sateenkaari-ihmisilläkin on oikeus unelmoida lapsesta, saada mahdollisuuksia ja tukea yrittää sekä tulla lohdutetuksi, jos lapsitoiveet eivät toteudu.

Miksi Suomessa ei ole tasavertaisia mahdollisuuksia perheen perustamiseen? Mitkä asiat näette esteenä tasavertaiseen perheen perustamiseen?

Sateenkaari-ihmisten mahdollisuudet perustaa perhe ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosikymmenten aikana, mutta yhä on paljon tehtävää. Esimerkiksi miesparien, itsellisen miesten ja trans- ja muunsukupuolisten lapsiperheellistymismahdollisuudet ovat edelleen suhteellisen heikot. Naisparien lapsiperheellistymisen esteenä on pitkään ollut yksityisten hedelmöityshoitojen suuret kustannukset. Julkiset hoidot on aloitettu tänä vuonna, mutta julkisella puolella hoitoihin liittyy melko tiukkoja rajoituksia esimerkiksi yritysten määrään liittyen. Ylipäätään haasteena ovat perhelainsäädännön jäykkyys vanhempien sukupuolten ja lukumäärän suhteen.

Mikä on huoltajan ja vanhemman ero juridisesti?

Kaikki vanhemmat eivät ole lapsen huoltajia. Ja kaikki huoltajat eivät ole lapsen vanhempia. Oikeudellisesti on kyse ihan eri asioista, vaikka usein samat henkilöt toimivat sekä lapsen oikeudellisina vanhempina että huoltajina. Lapsella on oikeuksia suhteessa oikeudelliseen vanhempaansa: oikeus tavata, oikeus elatukseen ja oikeusperintöön. Huoltajat taas ovat ne henkilöt, jotka yhteistoiminnassa päättävät lapsen asioista (esim koulusta, terveydenhoidosta, asumisesta, uskonnosta, passista) ja joilla on oikeus saada lasta koskevia tietoja. Lapsella ei ole oikeutta tavata huoltajaa eikä saada häneltä elatusta tai perintöä – paitsi tietysti, jos huoltaja on myös lapsen oikeudellinen vanhempi.

Joskus eron jälkeen toinen vanhemmista toimii yksinhuoltajana. Tämä ei kuitenkaan katkaise lapsen yhteyttä toiseen vanhempaan. Joskus lapsen huollosta vastaa esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijä. Joskus kolmen ja neljän vanhemman apilaperheissä lapsella on kolme tai neljä huoltajaa, joiden kaikkien tulee toimia yhteistyössä lapsen elämää koskevissa kysymyksissä. Lapsella ei kuitenkaan, ikävä kyllä, voi nykylainsäädännön mukaan olla kuin enintään kaksi oikeudellista vanhempaa. Toisin sanoen, lapsella ei ole oikeuksia suhteessa kaikkiin hänen tosiasiallisiin vanhempiinsa.

Tätä kaikkea selvennetään Sateenkaariperheet ry:n perhevalmennuskursseilla ja nettisivujemme tietopaketissa.

Mikä on apilaperhe ja miten tuollainen muoto toimii?

Apilaperheessä / kumppanuusvanhempien perheessä lapsi tai lapset ovat syntyneet suunnitelmallisesti kahden eri perheyksikön yhteisiksi lapsiksi. Esimerkiksi naisparin ja itsellisen miehen tai miesparin ja naisparin yhdessä muodostama perhe. Apilaperheet voidaan jakaa edelleen kolmen vanhemman kolmiapilaperheisiin, neljän vanhemman neliapilaperheisiin tai kahden vanhemman kaksiapilaperheisiin. Usein kahden vanhemman apilaperheet käyttävät mieluummin kumppanuusvanhemmuus -termiä. Apilaperheissä kaikki vanhemmat ovat yleensä lapsen tai lasten sosiaalisia vanhempia, mutta lainsäädännön puutteista johtuen vain kaksi heistä voi olla vanhempia myös lain silmissä.

Apilaperheissä on kaikkien muiden perhemuotojen tapaan omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ristiriitatilanteissa asioiden sopiminen ei muutu helpommaksi, kun vanhempien määrä kasvaa, mutta toisaalta lapsella on runsaasti läheisiä kiintymyssuhteita – ja vanhemmatkin saavat omaa aikaa, joka auttaa jaksamaan vanhemmuuden vastuuta. Jos lapsen toisessa kodissa sattuisi tapahtumaan vanhempien ero, toisessa kodissa arki jatkuisi kuitenkin turvallisena ja normaalina. Yksi kumppanuusvanhemmuuden vahvuus tämäkin.

Voit lukea lisää kumppanuusvanhemmuudesta täältä.

adoptio homona, pesojoonas

Mitä tapoja on löytää mahdollinen kumppanuusvanhemmuus?

Usein vanhemmuuskumppani löytyy omasta tuttavapiiristä. Joskus tuttavapiirin viidakkorumpu tuo yhteen ihmisiä, jotka ovat puhuneet lapsitoiveistaan ystävilleen. Usein on kuitenkin myös niin, että vanhemmuuskumppanit eivät ole entuudestaan tuttuja. Kumppanuusvanhemmuutta pohtivat löytävät vanhemmuuskumppaneita esimerkiksi Sateenkaariperheet ry:n keskustelufoorumiltamme ja FB-ryhmistä.

Voiko pariskunta etsiä kumppanuusvanhempia?

Kumppanuusvanhempien perheitä / apilaperheitä on todella monenlaisia. Sateenkaariperheiden keskuudessa apilaperheet ovat perinteisesti olleet nimenomaan kolmen tai neljän vanhemman perheitä, joissa kaksi pariskuntaa tai pariskunta ja itsellinen ihminen ovat päättäneet saada lapsen yhdessä. Kahden vanhemman kumppanuusvanhemmuusperheet ovat lisääntyneet huomattavasti ihan viime vuosina.

Mitä riskejä liittyy kumppanuusvanhemmuuteen?

Kaikissa perhemuodoissa on haasteensa. Kumppanuusvanhemmuus vaatii erityistä suunnitelmallisuutta toimiakseen turvallisesti. Kumppaneiden on syytä käydä lukuisia asioita läpi keskenään ja mielellään tehdä ihan sopimuksia olennaisimmista asioista ennen kuin lasta laitetaan edes alulle. Nettisivuiltamme löytyy tietoa kaikista niistä asioista, joita parin kymmenen vuoden kokemuksellamme olisi hyvä keskustella jo suunnitteluvaiheessa.

Millaista on olla sateenkaariperheen vanhempi tässä yhteiskunnassa?

Sateenkaariperheen vanhempi joutuu edelleen kohtaamaan yhteiskunnan asenteellisia näkemyksiä ja näkemään erityistä vaivaa lapsiperheellistymisen eteen. Toisaalta lainsäädäntö alkaa jo usein eri tavoin turvata myös sateenkaariperheen vanhemmuutta. Pienten lasten vanhempana sateenkaariperheessä elämä on jatkuvaa ulostuloa.

Perhemuotoa on usein mahdotonta pitää yksityisasianaan, ja lapsen myötä yhteiskunnan palvelut tulevat aivan uudella tavalla osaksi arkielämää. Iloksemme voimme todeta, että pääosa lapsia ja perheitä kohtaavista ammattilaisista osaa nykyään suhtautua täysin asiallisesti asiakkaana olevaan sateenkaariperheeseen. Suvulle ja omaisille asiaan tottuminen saattaa joskus ottaa aikansa.

Täällä ajatuksia, miten sateenkaariperheen lapsen koko sukua ja kaikkia läheisiä voi kutsua mukaan tutustumaan uuteen lapseen.

Voiko ulkomailta adoptoida lapsen? (olettaisin että kyseessä on joko itseellinen hakija tai samaa sukupuolta oleva pariskunta)

Kansainvälisessä adoptiossa lapsen lähtömaan viranomaiset tekevät aina päätöksen siitä, mihin perheeseen lapsi sijoitetaan. Useimpien lapsia adoptioon luovuttavien maiden lainsäädäntö ei mahdollista lapsen sijoittamista samaa sukupuolta olevan parin perheeseen. Maailmassa on kuitenkin muutama maa, josta adoptio sateenkaariperheeseen on teoriassa mahdollista. Suomalaisilla adoptiopalvelun tarjoajilla on näistä maista kontakteja Etelä-Afrikkaan ja Kolumbiaan. Kolumbiaa pidetään potentiaalisimpana maana sijoittaa lapsi suomalaiseen samaa sukupuolta olevan perheen kotiin. Kolumbiasta adoptioita välittää Interpedia ry.

Paljonko adoptioprosessi maksaa ja kauan se kestää?

Kansainvälisen adoption kokonaiskustannukset vaihtelee maasta ja järjestöstä riippuen noin 8 – 23 tuhannen euron. Kuluja kattaa osittain Kelasta haettava adoptiotuki, joka on maasta riippuen 5 – 9 tuhatta euroa. Tarkemmat tiedot Interpedian nettisivuilta.

Kotimaisessa adoptiossa ei ole vastaavanlaisia kuluja. Sekä kotimaisessa että kansainvälisessä adoptiossa täytyy ensin käydä läpi adoptioneuvonta ja hakea adoptiolupa. Tähän kuluu helposti vuosi. Lapsen sijoitusta voi sen jälkeen joutua odottamaan jopa vuosien ajan. Toisaalta, kaikkiin perheisiin ei sijoiteta lasta koskaan. Tällä hetkellä adoptiohakijoista on jopa puutetta joissakin tilanteissa.

Adoptiopolun vaiheista voit lukea yhteistyökumppanimme Adoptioperheiden sivuilta.

Miksi adoptioprosessi on niin vaikeaa ja harvinaista onnistua?

Adoptio on aivan erityisenlaatuista vanhemmuutta, joka vaatii erityisiä valmiuksia. Lähtökohtaisesti kaikilla adoptiolapsilla on taustalla vähintään jotain traumaattisia kokemuksia. Adoptiovanhempien on kyettävä vastaamaan lapsen tarpeisiin. Kansainvälisessä adoptiossa lapsikaupan mahdollisuuksien minimointi on äärimmäisen tärkeää, ja tekee osaltaan prosessista hiukan hitaan ja kankean. Osa hakijoista luopuu adoptiosuunnitelmasta, kun ymmärtävät adoption edellytyksiä. Osa perheistä jää kokonaan sijoitusta vaille. Mutta useimmat hakijat kuitenkin saavat sijoituksen jossain vaiheessa. Sateenkaariperheiden todennäköisyyksistä saada sijoitus Suomessa emme vielä tiedä riittävästi (ks seuraava kohta).

Kuinka todennäköistä on saada adoptio homo- tai lesboparina?

Suomalaisten mies- ja naisparien todennäköisyyttä saada sijoitus adoptiossa on vielä hyvin hankalaa arvioida. Vaikka laki muuttui jo kolme vuotta sitten, adoptioprosessin kestosta johtuen suurin osa hakijaperheistä on vasta nyt siinä vaiheessa, että sijoitus voisi edes teoriassa olla ajankohtainen. Toukokuuhun 2020 mennessä tiedossamme on kaksi kotimaista adoptiota samaa sukupuolta olevan parin perheeseen.

Seuraavaksi odottelemme tulisiko jossain vaiheessa sijoitus Kolumbiasta. Tällä hetkellä voi ehkä pitää kotimaista adoptiota todennäköisempänä väylänä sateenkaaripareille, mutta Kolumbian tulevista päätöksistä emme vain vielä tiedä. Kolumbiasta on kyllä sijoitettu samaa sukupuolta olevien perheisiin muissa maissa. 

Kotimaisessa adoptiossa on vuosittain kyse joistakin kymmenistä (jos puhutaan vauvoista / pienistä lapsista), joten siitä voi kukin itse aavistella, kuinka moni niistä voisi tulevaisuudessa olla sijoituksia sateenkaariperheisiin. Uskoisin, että luvut pysyvät yhden käden sormilla laskettavissa vuositasolla. Kolumbian adoptiomääristä emme vielä tiedä, mutta ehkä sieltäkin voisi muutama sijoitus olla parhaimmillaan vuosittain. Tietojemme mukaan adoptiohakijoina on tällä hetkellä muutama kymmenen samaa sukupuolta olevaa paria. Vain aika näyttää kuinka moni heistä saa sijoituksen. Sen voi varmasti sanoa, että adoptio on tulevaisuudessakin väylä vain suhteellisen pienelle joukolle sateenkaari-ihmisiä.

Onneksi on muitakin teitä vanhemmuuteen, esimerkiksi kumppanuusvanhemmuus, sijaisvanhemmuus ja sijaissynnytys.

Millaisia kriteerejä liittyy itsellisen mieshakijan adoptiohakemukseen?

Itselliselle mieshakijalle on samat kriteerit kuin muille hakijoille. Yksittäisen hakijan on toki hankalampi täyttää esimerkiksi taloudellisia ja asumiseen liittyviä edellytyksiä. Yksittäisellä hakijalla tulee myös olla vahvat läheisverkostot, jotka voivat toimia vanhemmuuden tukena. Itsellisiä mieshakijoita on ollut erittäin vähän, ja lapsia ei ole sijoitettu itsellisille miehille kuin aivan yksittäisissä tapauksissa.  Emme osaa arvioida itsellisen mieshakijan mahdollisuuksia sijoitukseen tämän päivän Suomessa, koska hakijoitakin on ollut niin valtavan vähän.

Voiko kaksi naista tai kaksi miestä saada yhteisen biologisen lapsen (molempien perimää lapselle)?

Lääketieteellisesti katsottuna on ainakin teoreettisia mahdollisuuksia, mutta minkään maan lainsäädäntö ei mahdollista tällaisia kokeita ihmisillä. Kahden miehen ja kahden naisen geneettisiä lapsia ei siis ole tällä hetkellä olemassa. Sen sijaan on täysin mahdollista ja nykyään yhä yleisempää, että lapsella on kaksi äitiä, joista toinen on hänen geneettinen äitinsä ja toinen on hänen biologinen äitinsä, millä tarkoitetaan sitä, että hän on kantanut ja synnyttänyt lapsen. Toisen äidin munasolu on siis hedelmöitty lahjasiittiöillä ja hedelmöityksestä alkunsa saanut alkio on istutettu toisen äidin kohtuun kasvamaan ja kehittymään.  Lue yhden perheen tarina täältä.

adoptio homona, pesojoonas

Jos lapsi on hedelmöitetty spermapankin tuotteilla, voiko isyyden tunnustaa toinen henkilö?

Jos lapsi on saanut alkunsa lahjoitetuilla sukusoluilla niin, että raskaaksi tulevan puoliso (sukupuolesta riippumatta) on antanut hoidolle suostumuksensa, hänet vahvistetaan tuon suostumuksen perusteella lapsen toiseksi vanhemmaksi

Millaiset ihmiset lähtevät luovuttamaan lahjasoluja?

Monenlaiset ihmiset, jotka ymmärtävät kuinka suuresta lahjasta toiselle ihmiselle on kyse. Nämä ihmiset voivat olla itse vanhempia, jotka haluavat mahdollistaa vanhemmuuden kokemuksen myös muille ihmisille. He saattavat olla ihmisiä, jotka eivät itse halua vanhemmuutta, mutta haluavat antaa muille mahdollisuuden yrittää. He ovat ihmisiä, joille lahjoituksen saaneet ovat syvästi kiitollisia koko loppuelämänsä ajan.

Miksi sijaissynnyttäminen ei ole mahdollista Suomessa?

Itse asiassa epäviralliset sijaissynnytysjärjestelyt ovat täysin mahdollisia Suomessa. Sijaissynnytyksiin liittyen vain kaksi asiaa on Suomessa kielletty. Lääkäri ei saa antaa hedelmöityshoitoja, jos epäilee, että on kyse sijaissynnytyksestä. Ja toisaalta tuomioistuin ei saa vahvistaa perheen sisäistä adoptiota, jos kantajalle on maksettu palkkiota lapsen kantamisesta ja synnyttämisestä. Suomen nykylainsäädännön aikana on siis mahdollista ryhtyä monenlaisiin sijaissynnytysjärjestelyihin.

Hedelmöityshoidot voidaan käydä hoitamassa jossain lähimaassa, esimerkiksi Pietarissa on useat perheet asioineet. Kun sijaissynnyttäjän raskaus on saatu käynnistettyä ulkomailla, kaikki muu hoituu Suomessa. Lapsi syntyy, lapsen biologinen isä tunnustaa isyytensä ja sen jälkeen isän puoliso (sukupuolesta riippumatta) voi adoptoida lapsen perheen sisäisellä adoptiolla (kunhan kantajalle ei ole maksettu palkkiota).

Epäviralliset järjestelyt ovat kuitenkin vailla lainsuojaa. Ideaalisti hedelmöityshoidot saataisiin Suomesta, lainsäädäntö selkeyttäisi kunkin osapuolen juridisen aseman ja palvelujärjestelmä tarjoaisi tukea vanhemmuudesta sopimiseen ja suunnitteluun.

Suositteletteko sijaissynnyttämistä ulkomailta? Millaisia riskejä tähän liittyy?

Sijaissynnytysjärjestelyihin lähtemistä ulkomaille on vaikeaa varsinaisesti suositella. Kaikissa tilanteissa lapsen Suomeen saamiseen liittyy suuria juridisia haasteita, vaikka lopulta se onkin onnistunut. Mutta ei ole epätavanomaista, että vanhemmat ovat joutuneet oleskelemaan ulkomailla kuukausikaupalla, kun paperisotaa on käyty suomalaisten viranomaisten kanssa.

Monissa maissa, joissa sijaissynnytys on laillista, säätely on kuitenkin aivan riittämätöntä, joka johtaa sekä vaikeuksiin aiotuille vanhemmille että kantajien kohtuuttomiin ehtoihin ja/tai olosuhteisiin. Kuitenkin tiedämme, että yhä useammat perheet lähtevät ulkomaisiin järjestelyihin kotimaisten käytäntöjen puutteessa. Jos harkitset asiaa, suosittelemme, että hakeudut Yhdysvaltain ja Kanadan tapaisiin ensimmäisen maailman maihin, joissa säätely ottaa edes jollain tavoin eri osapuolten aseman ja oikeudet huomioon. Tietysti näiden maiden järjestelyt ovat kaikista kalleimpia.

adoptio homona, pesojoonas

Miten sijaissynnyttämisen eettisyys toimii niissä maissa, missä se on laillista?

Eri maiden välillä on valtavia eroja järjestelyiden eettisten näkökohtien huomioimisessa. Osassa läntisenkin Euroopan maita sijaissynnytys on rajoitetusti mahdollista. Näissä maissa säätely on pohdittu perusteellisimmin. Näissä maissa ei kuitenkaan kaupalliset järjestelyt ole mahdollisia, ja ulkomaiden kansalaisten mahdollisuuksia on muutenkin rajoitettu.

On selvää, että niissä Itä-Europan ja kolmannen maailman maissa, joissa sijaissynnytys on mahdollista, on isoja ongelmia järjestelyiden eettisen säätelyn osalta. Yhdysvallat on merkittävin maa, jossa tehdään paljon kaupallisia järjestelyitä, ja joissa sääntely on suhteellisen kattavaa. Säätely tosin nojaa vahvasti alan itsesäätelyyn ja vaihtelee osavaltiosta toiseen. Yhdysvalloissa on joissain osavaltioissa mahdollista tehdä sellaisia sopimuksia, jotka määrittelevät lapsen juridisen aseman jo ennen lapsen alulle saattamista. Kantajien valintaan on kiinnitetty huomiota, jotta kantajien päätös ja motivaatio ryhtyä tehtävään olisi eettisestikin kestäviä, mikä edistää sitä, että lapsen syntymän jälkeen ei synny erimielisyyksiä aiottujen vanhempien ja kantajan välillä.

Lapsen näkökulmasta yksi keskeinen eettinen kysymys on, että lapsi saisi syntyä oikeudellisesti selkeään tilanteeseen.

Mistä kannattaa lähteä liikenteeseen, jos haluaisi alkaa perustamaan perhettä yksin/homo- tai lesboparina?

Kannattaa tutustua erilaisiin mahdollisuuksiin, mutta myös perhelainsäädännön kiemuroihin verkkosivuillamme sekä osallistumalla sateenkaariperheiden perhevalmennukseen, jota järjestämme kolme kertaa vuodessa (Verkossa, Helsingissä ja viikonloppukurssina jossain muualla Suomessa). Perhevalmennukseen osallistuminen on hyödyllisintä, jos sen ehtii käymään jo ennen lapsen alulle saattamista.

Lisätietoa perhevalmennuksestamme.


Yhdessä yksinäinen

Muutin Helsinkiin aika nopealla päätöksellä vuoden 2015 tammikuussa. Paria viikkoa aikaisemmin vietimme tuolloisen työnantajani pikkujouluja. Olin syksyn ajan työskennellyt heille etänä ympäri Suomea yhden yhteiskunnallisen projektin tiimoilta, joka oli tullut päätökseen joulukuun alkupuolella ja samalla työsopimukseni oli päättymässä vuoden lopussa eikä jatkoa ollut tiedossa. Olin firman ainoa ammattikorkeakoulusta valmistunut, muiden ollessa maistereita, tutkijoita tai tohtoreita, joten tutkinnolleni vastaavia työtehtäviä ei ollut tarjolla.

Illan edetessä ja alkoholin virratessa keskustelimme pomoni kanssa mahdollisesta jatkosta firmassa. Molemmat olimme tykästyneet toisiimme ja tahtotila oli jatkaa työsopimusta. Ainoa ongelma oli, ettei minulle ollut osaamistani ja koulutustani vastaavaa työtä tarjolla. Kuin ihmeen kaupalla paiskasimme kuitenkin kättä päälle puolen yön aikaan ja sovimme, että aloitan työt Helsingissä loppiaisen jälkeen. ”Katsotaan työtehtävät sitten tammikuussa kuntoon”, sanoi pomoni. Muuttoon oli pari viikkoa ja oli aika totutella ajatukseen hesalaisuudesta.

yksinäinen, pesojoonas

En koskaan ajatellut muuttavani Helsinkiin. Kaupunki tuntui etäiselle ja suurelle, eikä minulta löytynyt kuin muutama tuttu tuolloin Etelä-Suomesta. Työt imaisivat kuitenkin samantien mukaansa ja jokainen päivä toi uusia haasteita eteen. Rakastin, kun sain venyttää omaa osaamistani ja oppia itseäni fiksummilta. Vapaa-aika meni pitkälti töiden tai työkavereiden parissa. Sain loistavan alun Helsinkiin ja helsinkiläisyyteen.

Samaan aikaan sosiaalinen media ja etenkin Snapchat tuli kuvioihin mukaan. Tutustuin reiluun 20 uuteen ystävään kertaheitolla somen kautta. Vietimme paljon aikaa yhdessä niin somessa kuin kasvotusten. ”Kuherruskuukauden” jälkeen osa tuon aikaisista ihmisistä jäi taka-alalle, mutta suurin osa ”snäppääjistä” jäi elämääni. Olen niin kiitollinen siitä, kuinka paljon ihmissuhteita sosiaalinen media on tarjonnut minulle tähän mennessä jo.

Vuosien myötä moni ystäväni löysi tiensä myös Helsinkiin. Mahdollisuudet yhdessä olemiseen lisääntyivät, kun ei tarvinnut jatkuvasti miettiä etäisyyttä ja aikatauluja. Samaan aikaan eri työmahdollisuudet ovat tuoneet elämääni jälleen kerran uusia ihmisiä. Suurin pelko usein uudelle paikkakunnalle muuttamisessa on ollut uusiin ihmisiin tutustuminen: Löydänkö ihmisiä ympärilleni? Tämän pelon suhteen olen ollut onnekkaassa asemassa, sillä se on osoittautunut aiheettomaksi kerta toisensa jälkeen.

Elämä vie eteenpäin

Muutin Helsinkiin 26-vuotiaana. Moni minua jo Snapchat-ajoilta seurannut on varmasti huomannut, kuinka elämä ja elämäntilanteeni ovat muuttuneet vuosien saatossa. Tuolloin 26-vuotiaana kesäillat venyivät usein aamun puolelle ja viikonloput täyttyivät festareista. Koskaan ei tiennyt, mitä mahdollisuuksia tuli nurkan takaa vastaan ja mistä sitä löysi itsensä.  Nyt muutama vuosi myöhemmin huomaan, kuinka olen kasvanut tuosta ajasta ulos. Elämä on arkipäiväistynyt ja rauhoittunut. En kaipaa niin paljoa enää vaihtelua ja yllätyksiä elämääni. Tasapainoa kylläkin. Viikonloput ovat usein aikaa itselleni ja palautumiselle. Olen myös löytänyt lukemisen ensimmäistä kertaa elämässäni, sekä rakkaan, jonka kanssa tulee jaettua yhteistä arkea. Arkea, jonka suurimmaksi osaksi jaoin aikaisemmin ystävieni kanssa. 

Nautin suunnattomasti, miten elämä Helsingissä on muuttunut.

yksinäinen, pesojoonas

Korona-kevät laittoi varmasti monet meistä pysähtymään aivan uudella tapaa. Useiden vauhdikkaiden vuosien sekä #YearInClarion-projektin jälkeen olen ollut ennätys paljon fyysisesti yksin. Rakastan yksin olemista ja omaa tilaani, joten kevät ei tuntunut lainkaan raskaalle. Sen sijaan aloin huomaamaan yksinäisyyden tuntemuksia. Mitä enemmän roikun nykyään somessa sitä enemmän koen ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunnetta. Korona-kevät ei kuitenkaan tuonut yksinäisyyden tunnetta pintaan, vaan tunne on ollut jo jonkin aikaa läsnä elämässäni. Kevään aikana se tuli vahvemmin esiin ja uskalsin myös tunnustaa asian.

Jos ensimmäiset vuodet Helsingissä olivat yhtä kuherruskuukautta uuden rakkaan kanssa, ei se ole sitä enää. Enkä odotakaan sen olevan sitä. Kontrasti vanhan ja uuden elämän välillä on näkyvä ja tätä en ehkä ole vielä sisäistänyt täysin. Osa minusta haikailee vielä noiden ”snäppivuosien” perään, jolloin ympärillä oli paljon ihmisiä. Sain paljon kutsuja illanistujaisiin ja terassille. Oli mökkireissuja, gaaloja, tupareita… Elämää riitti ympärillä ja tunsin oloni halutuksi ja nähdyksi.

En missään nimessä etsi syyllisiä tai halua uhriutua tai esittää loukkaantunutta, kun puhun näistä tunteista ääneen. Päinvastoin! Haluan tuoda esiin sitä, kuinka elämä vie mukanaan ja ajat muuttuvat. Ihmiset pysyvät ainakin muistojen tavoin mielessä. Se, että näen ystävieni harvemmin, ei tee suhteestamme yhtään sen huonompaa. Vaikka kuinka nautin lukiovuosien vapaudesta ja villeistä ajoista, en haikaile niiden perään. Se oli yksi ajanjakso elämässäni. Sama koskee Helsingin aikoja. Sosiaalisessa mediassa on myös hyvät puolensa, sillä pääsen seuraamaan ja nauttimaan sitä kautta ystävieni elämästä ja arjesta. Myös heidän, joiden kanssa olimme kuin paita ja peppu lukiossa.

Uuden äärellä

Sitten on se sosiaalisen median kääntöpuoli. Some on toisinaan aika teräväkärkinen. Se osaa viiltää, vaikka kuinka tietäisi, että ihmiset jakavat siellä yksittäisiä, hyvin valikoituja hetkiä elämästään. Viimeisten kuukausien ajan olen kokenut riittämättömyyden ja ulkopuolisuuden tunnetta, kun olen katsonut ihmisten stooreja. Miksi minun elämäni ei ole tuollaista? Sosiaalista, täynnä kuplivia ja herskyviä hetkiä. Aseteltuja aamupaloja, yöuinteja, terassikierroksia, yhdessä tekemistä, sitä tätä ja tota.

Elämäni on kaikkea muuta, mietin. Tiedän ettei se ole totta. Elämäni on juuri niin ihanaa kuin sen haluan olevan.

Tiedän, ettei kannata verrata omaa elämääni noihin yksittäisiin hetkiin puhelimen näytöltä. Tiedän myös, että voisin itse järkätä puistopiknikkejä ja kutsua ihmisiä terassikierroksille. En vain ole varma haluanko todellisuudessa juurikin noita asioita. Laittaako sosiaalinen media minut kaipaamaan asioita, joita en oikeasti edes kaipaa tai ainakaan tiennyt kaipaavani? Some on kuin loppumaton Ikean reissu.

Sosiaalinen media on myös luonut illuusion siitä, että näen ystäviäni useasti ja ystävät ja sukulaiset näkevät minua, kun pystymme seuraamaan toistemme arkea yksittäisten, valikoitujen klippien kautta. Tuntuu kuin tietäisin mitä heille kuuluu, ilman että olen kysynyt sitä. Näinhän se ei kuitenkaan ole, toistan itselleni. 15 sekunnin videon perusteella en voi tietää, mitä kenellekin kuuluu. Yhden tai kahdenkymmenen kuvan perusteella on vaikea sanoa, miten jonkun elämässä menee.

Luin jostain, että suurkaupungeissa ihmiset kokevat enemmän yksinäisyyttä kuin pienemmissä kaupungeissa. Allekirjoitan tämän aika yksioikoisen väitteen. Vaikka Helsingissä on jatkuvasti ihmisiä ympärillä, ei se tarkoita, että olisi yhteys heihin. Tuntuu vähän horoskooppimeiningiltä sanoa tämä, mutta luonnossa liikkuessani koen enemmän yhteyttä itseeni ja ympäristööni sekä vähemmän yksinäisyyden tunnetta kuin kotikadullani. Sama homma on toistunut reppureissuilla. Korona-kevät ja samoilu Korpilahdella sai ymmärtämään luonnon ja tilan merkityksen minulle.

Kulunut kevät nopeuttikin suunnitelmiani etsiä asuntoa Helsingin ulkopuolelta. Etsiä luontoa ympärilleni sekä haluamiani lisäneliöitä. Asuminen 22 neliöisessä yksiössä 32-vuotiaana ei koskaan kuulunut tulevaisuuden suunnitelmiini saatikka unelmiini. Uskon vahvasti, että maiseman vaihdos tekee hyvää minulle. 

yksinäinen, pesojoonas

Kesä onkin tuonut vastaan aivan uudenlaisen mahdollisuuden, johon olen päättänyt tarttua. Pelottaa niin perkeleesti jälleen kerran miettiä uudelle paikkakunnalle muuttamista. Jostain syystä vielä enemmän pelottaa kuin Helsinkiin muuttaminen aikoinaan. Tunne liittyy varmasti töihin ja taloudelliseen turvaan. En epäile, etteikö asiat järjesty tälläkin kertaa.

Nyt jos koskaan ollaan taas uuden äärellä. 


Räntäinen rakkauspäiväkirja – Mistä tietää, että toinen rakastaa sinua?

Rakas päivis, goedemorgen ja vohvelikeksit!

Sitä aina välillä miettii, miten sitä omaa rakkautta voisi toiselle osoittaa. Muuta kuin sanoin, läsnäololla ja kosketuksella. Siis niillä kuuluisilla teoilla, joista paljon puhutaan. Niillä pienillä arkisilla asioilla: vessapeilikirjoituksilla, sukkapyykillä, mansikkajäätelöllä ja tatuoimalla toisen nimi pakaraan. Mitä kaikkea näitä nyt löytyykään.

Itsellä on paikoitellen sellainen laiska ajattelutapa, että kyllä ne rakkaudenosoitukset tulevat arjessa kuin itsestään.

Simsala pim ja heiluttaa vain taikasauvaa.

Taikasauvaa heiluttamalla varmasti osa arjen rakkaudenosoituksista ilmaantuu, mutta sen verran suomalainen yhteiskunta on osoittanut, ettei mikään tule ilmaiseksi. Rakkaus vaatii työtä, etenkin huomioon ottaminen. Olisi niin paljon iisimpää tehdä niitä asioita toiselle, mistä itsekin tykkää. Jatkaa omien tapojen vaalimista ja toivoa, että toinen oppii rakastamaan pähkinäallergiasta huolimatta hasselpähkinäjäätelöstä.

Mistä tietää että toinen rakastaa minua, pesojoonas, yagila

En epäile lainkaa, etteikö hän rakastaisi minua.

Tiedätkö miksi?

Noh, minäpä kerron. Tämä on sitten tosi ällöromanttinen tarina, joten sokeria satelee.

Menimme eilen rannalle nauttimaan kesäsäästä. Den Helderistä löytyy upea usean kilometrin mittainen hiekkaranta. Dyynien reunustamaa rantaviivaa jatkuu silmiin kantamattomiin. Ranta on myös monin paikoin koskematon. Muutama ravintola ja saniteettitilat löytyvät, muttei onneksi Bulgarian Sunny Beachin kaltaista aurinkotuolihelvettiä kaupustelijoineen.

Viisi vuotta sitten en olisi miettinyt hetkeäkään varjoisan paikan etsimistä. Olisin käärinyt uimashortit rullalle pakaroiden väliin ja nauttinut ihon kärtsäämisestä. Toista se on tänä päivänä, kun tietämys on lisääntynyt ja taistelu ikääntymisen tuomia reaaliteettejä vastaan on alkanut. Sanoin Yaelille, että valitettavasti pohjoisen valkoinen ihoni ei kestä tätä paahdetta, joten joudun etsimään itselleni varjoisan paikan. Heti tuon sanottuani, tajusin, että varjon löytäminen on sula mahdottomuus tuolla rannalla. Tilannekuvaa hahmottamaan, kuvitelkaa itsenne pohjanmaalaiselle viljapellolle, josta ei löydy kuin alavaamaata ilman puustoa. Yritäppä siinä sitten löytää varjoa itsellesi.

Mistä tietää että toinen rakastaa minua, pesojoonas, yagila

Tässä vaiheessa taivaalta tippuivat jumalat Eros, Amor ja Yagila. Kreikan, Rooman ja Den Helderin suuruudet. Voitko kuvitella, kaikki kolme samassa lähetyksessä. Hetken kuvittelin katsovani Ps. I Love You ja Cast Away elokuvien sekoitusta, kun Yael alkoi rakentamaan majaa meille oksista, narun pätkistä, kaisloista ja rantapyyhkeestä. Itsehän olin kuin mikäkin pulassa oleva Disneyn prinssi, odottamassa valkoisella ratsulla saapuvaa prinsessaa.

Reilun tunnin ajan hän väkersi majapaikkaa meille. Kaivoi ja kaivoi hiekkaa pois. Kyhäili heinistä jatkoa narun pätkille ja teki reikiä rantapyyhkeeseen. Kaikki tämä, ettei minun tarvitsisi polttaa ihoani. Kaikki tämä, että minä tuntisin oloni turvalliseksi ja mukavaksi. Kaikki tämä, että me voisimme olla yhdessä rannalla. Kaikki tämä, että minä.

Kaikki tämä minua varten.

Jos jokin oli rakkautta, niin joka ikinen kourallinen tuota hiekkaa, jonka hän kaivoi pois majastamme. Tuntuu hurjalle ottaa vastaan kaikki tämä. Miten ylipäätään tällainen määrä rakkautta tulisi ottaa vastaan? Miksi juuri minä saan kokea kaiken tämän? Miksi ei esimerkiksi kaikki ne ystäväni, jotka haikailevat rakkauden perään, voisi saada edes osaa tästä? Miksi en voi vain ottaa kaikkea tätä vastaan, ilman että sotken ystäväni tähän?

NAUTI JOONAS, OTA MALLIA HÄNESTÄ JA RAKASTA.

Mistä tietää että toinen rakastaa minua, pesojoonas, yagila

Hän toden teolla rakastaa minua. Ja minä häntä. Ehkä ensi kerralla onkin minun vuoroni rakentaa meille maja, tosin hiekan sijaan lumesta.

PS. Kesälomareissuista ja majoista Helsingissä, lue myös kesälomavinkit Helsinkiin.


Lomavinkit Helsinkiin – Mun Hesat!

Kaupallinen yhteistyö Helsinki Marketing / My Helsinki

Rakas Helsinki! Jos olisit ihminen, olisit varmastikin nainen. Niin moniulotteinen, älykäs, lämminhenkinen, avarakatseinen ja kaunis. Mutta ennen kaikkea avoin. Sitä sinä olet ollut minulle. Täynnä mahdollisuuksia. Toki, jos olisit mies, olisit tismalleen näitä samoja asioita. Jostain syystä olen mielessäni kuvitellut sinut naiseksi.

En koskaan oikein suunnitellut Helsinkiin muuttoa. Asiat vain tapahtuivat ja yhtäkkiä löysin itseni 10 ratikan varrelta. Ison kaupungin alkuhuuma vei heti miehen mukanaan. Välttelin uomautumista valitsemalla aina uusia reittejä ja hyppäämällä ratikkaan ilman määränpäätä. Tutkin kaupunkia ja erityisesti sen asukkaita. Haistelin eri kaupunginosien tunnelmaa ja hyppäsin keskustan sykkeeseen. Ihailin pukuihin sonnustautuneita liikenaisia ja -miehiä Espalla. Haaveilin asunnosta Skattalta. Koukutuin seuraamaan satoja ja satoja turisteja Senaatintorilla. 

Nykyään moni näistä asioista on jäänyt historiaan ja elämä on arkipäiväistynyt. Ja ihanaa, että on! Arjen löytäminen on hirmu tärkeää. Siis se, että tuntee olonsa kotoisaksi ja turvalliseksi. Ettei tarvitse, joka päivä miettiä uusia reittejä tai etsiä kahviloita, vaan voi mennä siihen tuttuun ja turvalliseen. Vaihtaa yrittäjän kanssa kuulumiset ja nauttia laadukkaasta kahvista.

Turvallisen arjen löytäminen ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Siihen vaikuttaa niin moni asia, mutta suurimpana varmastikin ympäristö. Vallila, jossa olen asunnut kolme vuotta jo, tuntuu kodilta ja on tuntunut ensikohtaamiselta asti. Varmasti moni meistä pystyy samaistumaan siihen tunteeseen, kun löytää juuri oman näköisen kodin tai asuinalueen. Itse löysin molemmat samasta myynti-ilmoituksesta.

lomavinkit helsinkiin, pesojoonas, helsinki

Hesalaisuutta etsimässä

Helsinki on merkittävästi suurempi kirkonkylä kuin yksikään muu suomalainen kaupunki. Erilaisuutta ja moninaisuutta löytyy kaikkialta Suomesta. Helsingissä massan määrä on kuitenkin muita kaupunkeja suurempi, jolloin erilaisuudesta muodostuu helposti normi. Jossain toisella paikkakunnalla voi helposti kokevansa olevan yksinäinen oman erilaisuutensa vuoksi, kun taas Helsingistä saman henkisiä ihmisiä voi löytyä yhden festivaaliväen verran. Erilaisuuden määrä on luonut itselleni turvaa ja luottamusta. Se on myös haastanut omia opittuja ajattelumallejani aivan eri tavalla kuin aikaisemmin elämässäni.

Helsingin eri kaupunginosat ovat kuin omia kyliä. Muuttaessani Helsinkiin, valitsin kaikista asuinalueista rauhallisen ja idyllisen Meilahden. Meilahden sairaala oli itse asiassa ainoa asia, jonka tiesin etukäteen, joten kai ajattelin sen olevan jotenkin cool juttu. ”Uutisista tuttu alue”. Olin myös kuullut, että alueen ikärakenne oli Töölön kaltainen eli vähän varttuneempien ihmisten suosima. Mikäs sen kodikkaampaa kuin pullantuoksuiset naapurit. Meilahdesta löytyy myös Helsingin suurin puistoalue, Keskuspuisto. Luonnonläheisyys oli yksi tärkeimpiä kriteerejä muuttaessani Helsinkiin. 

Fun fact: Törmäsin Meilahdessa useammin villieläimiin kuin kotikylilläni Korpilahdella.

Asuin muutaman vuoden Pihlatiellä. Kerran tilasin taksin Pihlajakadulle ja väitin kiven kovaa kuskille, että ”juu juu Pihlajakadulle”, kunnes hän kohteliaasti kysyi ”vai Pihlajatielle, siihen Kuusitien viereen?”. Asetuttuani Helsinkiin, huomasin kaipaavani ympärille enemmän elämää ja sykettä, mitä Meilahti ei pystynyt tarjoamaan. Monet kerrat kävellessäni Kalliossa terassien ohi, nautin kuinka ihmiset olivat ottaneet kaupungin kadut haltuunsa. Halusin omalta asuinalueeltani juurikin tuollaista elämää.

Lähtökohtaisesti kaikki puisto- ja katutapahtumat ovat enemmän kuin tervetulleita. Kaupunki kuuluu nimenomaan kaupunkilaisille, ei tyhjän pantiksi. Kallio Block Party, Puu-Vallilan kesäkirppikset, Arabian katufestivaalit ja Sompasauna ovat loistavia esimerkkejä, kuinka kaupunkilaisten annetaan olla aktiivisia toimijoita omassa ympäristössään. Kaupunkien tavoitteena tulisikin kannustaa kaupunkilaisia aktiiviseen toimijuuteen ja tarjota parhaansa mukaan resursseja toiminnan tukemiseen. Tämän tyyppinen toiminta luo itselleni viihtyvyyttä ja sitä lähdin hakemaan Töölönlahden toiselta puolen.

Meilahden jälkeen löysin unelmien asunnon Vallilasta, aivan Puu-Vallilan kupeesta. Kävellessäni Puu-Vallilan kapeita katuja, en voi olla ajattelematta Korpilahden vanhaa kylänraittia, jossa puutalot kipuavat kohti kirkon mäkeä. Sattumaa tai ei, Vallilasta löytyy Päijänteentie aivan kotini lähettyviltä. Näin Päijänteen rannalla varttuneena, katu tuo mieleen omat juureni ja muistuttaa minua siitä, mistä minä tulen.

Stadilaisuutta, tai paremmin omaan suuhuni sopivaa hesalaisuutta, pidetään joissakin piireissä coolina juttuna. Hesalaisuus tosin tarkoittaa noin 650 000 eri asiaa, sillä yli puolet helsinkiläisistä on sen kuuluisan junan tuomia. Jos jotain olen oppinut Helsingissä asumisen aikana, on se, ettei ole yhtä tapaa olla helsinkiläinen. Pitkään peittelin omaa maalaisuuttani tai käytin sitä tekosyynä, jos en esimerkiksi tunnistanut stadin slangisanoja tai löytänyt ensimmäisellä yrittämällä perille. Tavoittelin coolin hesalaisen asemaa ja tein asioita, joita kuvittelin kaikkien coolien tyyppien tekevän Hesoissa. Nykyään en kaihda lainkaan sanoa olevani maalta ja näyttäväni juuriani, päinvastoin! 

lomavinkit helsinkiin, pesojoonas, helsinki

Helsinki, maailman paras kaupunki

Yael tietää jo, kuinka ylpeä olen Suomesta ja Helsingistä, yhdestä maailman parhaimmasta kaupungista. ”Meillä Helsingissä on sitä, tätä ja tota…” Näillä sanoilla alkavat monet meidän keskusteluista, jotka liittyvät kotikaupunkeihimme. Sanonta ”ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaa” pätee hyvin Helsinkiin. Yllättävän vähän sitä tulee matkailtua omassa kotikaupungissa saati kotimaassa. Lomafiilistä ja nähtävyyksiä tulee usein lähdettyä hakemaan ulkomailta, kun kaikkeen tähän olisi tarjolla myös vaihtoehtoja omasta takaa.

Haluankin jakaa teille omia suosikkikohteitani Helsingistä. Kannustaa meitä kaikkia kotimaan matkailun pariin. Mietit sitten päiväretkeä Helsinkiin, yksittäisiä nollabudjetin kohteita keskusta-alueelta tai emmit Tallinan risteilylle lähtemistä ja etsit varteenotettavaa ”laivasimulaatiota”, nappaa tästä lomavinkit Helsinkiin.

Lomavinkit Helsinkiin – Päiväretki

Tälle päiväretkelle tarvitset mukaasi kypärän, pyörän (Alepa-fillari toimii myös), aurinkovoiteen, rantapyyhkeen, kivan kirjan, kahvitermarin, tanssikengät ja reipasta mieltä. Jos Helsingistä tulisi suositella yhtä kaupunginosaa, olisi se Vallila. Tietenkin! Sen takia päiväretkeni alkaakin Puu-Vallilasta. Vallilasta jos mielii pulahtamaan meriveteen tai nauttimaan hiekkarannasta, suosittelenkin ottamaan suunnaksi kovaa nousua tekevän Herttoniemen. Päiväretken voi myös tehdä ilman polkupyörää. Metro vie, metro tuo!

lomavinkit helsinkiin, pesojoonas, helsinki

Puu-Vallila

lomavinkit helsinkiin, pesojoonas, helsinki
Helsingin kahvipaahtimon päiväkahvila (Päijänteentie 29)

Tämä on yksi Helsingin sympaattisimmista kahviloista! Sään helliessä suosittelen nappaamaan kahvit mukaan ja kävelemään Vallilan kallioille, jotka löytyvät aivan nurkan takaa. Kallioilta avautuu kauniit näkymät pitkälle Pasilaan asti. Varsinkin koronakevään ajan kallioilla on ollut paljon tunkua ja tunnelma on myös ollut sen mukainen. Vaihtoehtoisesti suosittelen kurkistamaan arkkitehtuurisesti yhden kauneimmista uudisrakennuksista Vallilassa, nimittäin OP:n pääkonttorin. Pääkonttorin edestä löytyy Dallapén puisto, jossa järjestetään kesäsunnuntaisin kirpputori.

Kahvila Päijänne (Päijänteentie 1)

Vallilan todellinen herkku löytyy kahvila Päijänteestä. Heidän porkkanakakku on heittämällä Hesojen maukkain. Korvapuustissakaan ei ole valittamista! Tunnelmaltaan Päijänne on rauhallinen, joten se sopii hyvin työntekoon. Jos ennätit nappaamaan jo kahvit Helsingin kahvipaahtimon päiväkahvilasta, täytä täällä termari kahvilla ja nappaa korvapuustit mukaan rannalle.

Ravintola Tartine (Sturenkatu 36)

Tätä ranskalaista vegaaniravintolaa on kehuttu somessa ja sanomalehdissä. Ja ymmärrän täysin miksi! Tartine avasi pahimpaan korona-aikaan, mutta silti hyllyt olivat tyhjillään noutoruokailijoiden ansiosta. Tartine on ranskalainen voileipä, joka ulkoisesti näyttää aika vaatimattomalle, mutta on sitäkin herkullisempi. Paikan omistajalla on ihana ranskalainen aksentti puheessaan ja onhan se nyt älytön fiilis, kun oman kylän ravintolassa puhutaan ranskaa.

Kirpputori Metka (Hämeentie 76)

Ennen Herttoniemeen siirtymistä,  suosittelen piipahtamaan Hämeentien kirpputori Metkassa, vaikka ainoastaan haistelemassa tunnelmaa, jonka kirppiksen yrittäjä, vanhempi rouva, luo ympärilleen omalla olemuksellaan. Hänen otteessaan palvella asiakkaita on jotain, jonka voisin nimetä suojeltavaksi kulttuuriperinnöksi. ”Kakstuhatta euroo!” kuuluu kovaan ääneen, kun hän naputtelee hintoja kassakoneeseen. Kirpputori itsessään on aika pieni, mutta joka kerta sieltä on jotain lähtenyt mukaan.

Herttoniemenranta

Jos tuntuu, ettei polkeminen innosta tällä kertaa, metro vie ja metro tuo. Herttoniemen metropysäkiltä on kävelymatka rantaan ja upean vehreälle puistoalueelle. Maisemallisesti polkupyöräreitti kylläkin tarjoilee kaunista katseltavaa läpi Kulosaaren, poiketen myös Laivalahden venesatamaan.

lomavinkit helsinkiin, pesojoonas, helsinki
Herttoniemen kartanonpuisto

Eksyin tarkoituksenmukaisesti Herttoniemeen löytäen itseni valtavasta puistosta. Kaivoin Google Mapsin esiin tarkistaakseni minne olin saapunut. Puistoa reunusti meri, jossa joutsenet lentelivät ees sun taas. Tuoriniemen koira-aitauksen kohdalta löytyi myös Perttu Häkkisen muistoa kunnioittava iso graffititeos. Puiston keskeltä löytyy ihastuttava Herttoniemen kartano sekä vanha mylly. Harvassa ovat pääkaupungit, joissa 8 kilometrin päässä ydinkeskustasta viljellään maata ja nautitaan maalaismaisemasta. Tämä on juurikin yksi suurimmista syistä, miksi rakastan Helsinkiä: Kivenheiton päässä pääsee nauttimaan kauniista Suomi-miljööstä. Puistosta löytyy monia hyviä paikkoja, joissa pääsee nauttimaan piknikistä. 

lomavinkit helsinkiin, pesojoonas, helsinki
Marimekon tehtaanmyymälä (Kirvesmiehenkatu 7)

Herttoniemen tehdasalueelta saattaa bongata yllättävän paljon aasialaisia turisteja Marimekon kassit käsissään. Näky on aika kummallinen, sillä alueelta löytyy autokauppa, tehdasvarastoja ja Mäkkäri. Syy tähän näkyyn on Marimekon iso tehtaanmyymälä, josta löytyy sesongissa olevien tuotteiden lisäksi valtava määrä jo poistuneita tuotteita sekä 2-laatua olevia astioita. 

lomavinkit helsinkiin, pesojoonas, helsinki, herttoniemi
Teurastamo (Työpajankatu 2)

Paluumatkalla keskustaan päin suosittelen poikkeamaan Teurastamolla. Alue on kehittynyt viimeisten vuosien aikana todella kivaan suuntaan. Keskeltä Teurastamoa löytyy kaupunkilaisten oma grillauspaikka, jota saa käyttää vapaasti, kunhan on omat polttopuut mukana. Toivotaan, että viime kesän tutut ilmaistapahtumat saavat tänäkin kesänä jatkoa Teurastamolla.

Jädelino (Teurastamo)

Ihana idyllinen jäätelökioski, josta saa italialaista artesaanijäätelöä. Maut vaihtelevat päivittäin ja perinteisen vaniljan ja suklaan lisäksi listalta saattaa löytyä yllättäviäkin makuja, kuten sahramin makuinen jäätelö. Mistä muualta voi saada näin hyvää jäätelöä Helsingistä? Tuskin monesta paikkaa!

B-Side Bar (Teurastamo)

Käsi pystyyn, jos olit B-Side Barin Madonna-bileissä. Sairaan hyvä konsepti! Koko illan ajan kuultiin ainoastaan Madonnan hittejä ja tanssilattialta saattoi bongata eri aikakausien Madonnoja. B-Side Barin terassille paistaa aurinko melkein koko päivän, joten jos etsit ilta-auringossa kylpevää terassia, ota suunnaksi Teurastamo. Terassi sopii myös julkkisbongareille erityisen hyvin!

Musta Härkä (Mäkelänkatu 52)

Jos tanssijalkaa vipattaa oikein urakalla ja Siltaseen on jonoa, ota suunnaksi Musta Härkä. Meno muistuttaa monesti aikoja Pihtiputaan tai Korpilahden paikallisissa. Ikimuistoisimmat baari-illat ovat alkaneet ja päättyneet Mustaan Härkään. Oma ehdoton suosikki baari Helsingissä!

Nollabudjetin kohteita Helsinkiin

Talvipuutarha (Hammarskjöldintie 1 A)

Tämä on yksi oma suosikkikohteistani Helsingissä. Talvella puutarha antaa eskapistisen kokemuksen, kun pääsee sukeltamaan kuuman kosteaan viidakkoon. Nyt kesäaikaan Talvipuutarhan piha-alue tarjoilee kukkien ystäville paljon ihmeteltävää ja ihailtavaa. Siitäkin huolimatta, ettei Talvipuutarhaan ole sisäänpääsyä, en ole törmännyt yleisöryntäykseen siellä. 

Keskustakirjasto Oodi (Töölönlahdenkatu 4)

Oodi on heittämällä yksi Helsingin kauneimmista uudisrakennuksista! Suosittelen kiertelemään ja kaartelemaan Oodissa tovin jos toisenkin. Ihanaa, että Helsingin ydinkeskustasta löytyy paikka, jonne kaikki ovat tervetulleita ja jonne kaikilla on pääsy. Helsinkiläisten kirjo konkretisoituu nimenomaan Oodissa.

Ps. Oodin alakerran Fazerin kahvilasta on ainakin ennen korona-aikaa saanut edullista aamupalaa. Ja kun sanon edullista, niin Helsingin hinnoissa todella edullista!

lomavinkit helsinkiin, pesojoonas, helsinki, oodi
Pasilan katutaidekierros 

Kuin varkain Pasilasta on tullut Helsingin katutaiteen keskittymä. Pasilasta, eli harmaasta betoniviidakosta, voidaan olla montaa mieltä (itsehän tykkään tuosta tunnelmasta), mutta siitä voidaan olla yhtä mieltä, että kaupunginosa tarjoaa parhaimmat katutaideteokset. Harva ystävistäni edes tietää, että Itä-Pasila kuhisee mitä näyttävämpiä graffiteja. Tästä pääset lataamaan kartan Pasilan taideteoksista ja tästä pääset näkemään mistä muualta Helsingistä löytyy katutaidetta.

lomavinkit helsinkiin, pesojoonas, helsinki
Lenininpuisto (Alppila)

Hävettää sanoa tämä ääneen, mutta löysin tieni vasta ensimmäistä kertaa naapurustossa olevaan Lenininpuistoon TÄNÄ kesänä. Puisto on Linnanmäen kyljessä, kallion päällä. Näkymät ovat mielettömät! Loisto spotti piknikille. Puisto on yksi suosikeistani tällä hetkellä. Olen tainnut nauttia jo neljät puisto-oluet siellä. Ainoa miinuspuoli Lenininpuistossa on, ettei sieltä löydy käymälöitä.

Kiasma (Mannerheiminaukio 2)

Tiesitkö, että Kiasman taidemuseoon on vapaa pääsy kerran kuukaudessa? Kiasman tarjonta kestää kansainvälisen vertailun aivan heittämällä. Rakennus itsessään on jo kaunista katseltavaa, mutta suosittelen nappaamaan ilmasperjantaisin lipun ja kurkkaamaan, mitä Kiasmalla on sisällä tarjottavana. Itse en ole mikään ”taideihminen” (mitä ikinä se tarkoittaakaan), mutta tykkään käydä ihmettelemässä, mitä ajateltavaa taideteokset voivat antaa. Ei siis kannata ottaa stressiä siitä, ymmärtääkö taiteesta jotain tai pitääkö siitä löytää jotain tasoja tai merkityksiä. Joskus voi vaan ihmetellä ja kummastella. Antaa ajatuksen lipua eteenpäin.

Myös muut Helsingin museot tarjoavat jonkin verran ilmaisia vapaa pääsyjä.

Lomavinkit Helsinkiin: Itä tutuksi -metrokierros

Jos Kauppakadun Appro tai Hämeenkadun Appro ovat tuttuja juttuja ja maisterin tutkinto niissä suoritettu, suosittelen nappaamaan Itä-Helsingin metrokierroksen haltuun ja korottamaan tutkintoa tohtoriksi. Metrokierros toimii myös Tallinnan risteilyn korvikkeena, kylläkin ilman tax freetä.

Homman nimi on yksinkertainen: ota metro itään, joko Vuosaareen tai Mellunkylään. Pysähdy jokaisella pysäkillä nauttimassa olut tai virvoke paikallisessa pubissa. Voin taata, että saapuessasi Kamppiin koet ja näet laajan kirjon Helsinkiä ja helsinkiläisyyttä. Samoin konkretisoituu oluen litrahinnan muutos matkan edetessä kohti keskustaa. Jos mielit suolaista kesken kierroksen, Siilitien pysäkin kupeesta löytyy Siilinpesä niminen ravintola, jossa suosittelen nappaamaan pizzat!

Itä-Helsinki on mainettaan parempi paikka, jota turhaan kartetaan ja mollataan. Paikallisten yhteisöllisyys oli käsin kosketeltavaa Mellunmäen paikallisessa, kun viereisen pöydän ihmiset tarjosivat suolaista naposteltavaa myös meille, Kallion hipstereille, ja auttoivat toisen pöydän seuruetta löytämään sohvan alle tippuneen kolikon.

Tästä pääset myös kurkkaamaan ison tukun lisää Helsinki-vinkkejä MyHelsingin sivuilta. Sivuilta löytyy myös tapahtumainfoja sekä tuttujen kasvojen suosittelemia Helsinki-kohteita.


Q&A osa 2 – Mitä pelkäät, Joonas?

On aika taas vastailla teidän esittämiin kysymyksiin. Täytyy sanoa, että oikeiden kysymysten esittäminen avaa ajattelua niin paljon. Oma ajattelu uomautuu aika helposti ja harvoin tulee pysähdyttyä miettimään esimerkiksi asioita, jotka inspiroivat minua. Kiitos siis jälleen kerran näistä kysymyksistä. Q&A:n ensimmäiseen osaan pääset tästä.

Onko kolmenkympinkriisi todellinen?

Omalla kohdallani se oli todellinen. Tai en puhuisi kriisistä, mutta monia isoja ja merkittäviä asioita tuli tuohon aikaan mietittyä. Olin Aasiassa reppureissulla, kun täytin pyöreitä. Tuolloin ei ollut muuta kuin aikaa miettiä asioita. Kuunnella podcasteja, lukea kirjoja ja havainnoida ympärillä olevaa elämää. Miettiä omaa suhdetta noihin tuhansiin ja tuhansiin tarinoihin, jotka vilisivät edessäni. Päällimmäisenä kysymyksenä oli, olenko onnellinen, mitä olen saavuttanut elämässä, onko elämä sellaista, millaiseksi sen kuvittelin vuosia sitten.

Jos kaksikymppiseltä Joonakselta kysyisi, missä hän näkisi itsensä 30-vuotiaana, olisi se varmasti kaikkea muuta, mitä todellisuus siinä hetkessä oli. Ja tästähän elämässä on kyse: tapahtuu asioita, joita emme osaa edes kuvitella ja asioita jää tapahtumatta, joita kovasti olisimme toivoneet tapahtuneen. Kun todellisuus ei kohtaa mielikuvia, syntyy juurikin pettymyksiä ja pettymykset saattavat eskaloitua kriisiksi.

Monia tulevaisuuden suunnitelmia on joutunut viimeisten kymmenen vuoden aikana miettimään uusiksi. Osasta on vain pitänyt luopua. Parasta kuitenkin on todeta, että aika paljon asioita on elämässä jo tapahtunut. Keskittyä enempi näihin asioihin kuin haikailla sellaisen perään, jota ei ole tapahtunut tai tule tapahtumaan.

Koen myös, että meillä on jonkin verran ulkopuolelta tulevia odotuksia, joiden kanssa joutuu painimaan. Jo pelkästään se, että tunnistaa, mitkä asiat tulevat ulkoapäin, on puoli voittoa. Todellinen voitto on, kun pystyy luopumaan turhista odotuksista, jotka eivät vain sovi itselle. Itselleni huojentavaa oli kuulla ystäväni sanat: ”Mitäs jos Joonas kertoisit itsellesi oman näköisiä tarinoita, kun kaikki yhteiskunnan luomat eivät sovi sinulle?”

mitä pelkäät, pesojoonas

Jos päivässä olisi 23h, mistä karsisit?

Puhelimella olosta. Vaikka parikin tuntia samantien!

Miten sun elämässä menee ajan jakaminen levolle, vapaa-ajalle ja töille? Onko ajankäyttö löytänyt tasapainon vai pitäisikö jollekin olla enemmän aikaa?

Silloin kun muutin Helsinkiin ja aloitin työt tutkimus- ja konsulttiyrityksessä, olen kipuillut ajankäytön kanssa. Kuinka paljon olen valmis myymään aikaani muille ihmisille? Kapinoin tietyllä tapaa nykyistä työelämää vastaan, missä kärjistetysti tehdään töitä viisi päivää viikossa melkein 11 kuukautta putkeen, ja lomat menevät lähinnä palautuessa oravanpyörässä juoksemisesta jotta ollaan taas valmiina tekemään niska limassa töitä seuraavat 11 kuukautta. Toivottavasti kauhean monella ei ole tällainen tilanne. Eikä se sitä ole ollut minullakaan. Tällä esimerkillä sain itseni ajattelemaan kriittisemmin työelämää ja sitä, miten aikani käytän.

Työn ja vapaa-ajan välinen raja on ainakin omassa työssäni häilyvä. Sen takia olen tuntenut turhautumista ja epäoikeudenmukaisuutta, koska harvoin työni antaa ekstraa vapaa-ajalleni. Yleensä se on nimenomaan toisinpäin. Palkkaa maksetaan useimmiten ainoastaan työtunneista, jotka hoidetaan työaikaan ja ne ovat suoraan sidoksissa työtehtäviin. Vapaa-ajalla tehdyistä havainnoista, tiedonkeruusta tai verkostoitumisesta harvoin maksetaan palkkaa, vaikka kaikki ne voivat edesauttaa työprojekteja. Annankin arvostusta kaikille niille työnantajilleni, jotka ovat ymmärtäneet, mistä osista työ voi koostua tänä päivänä ja maksavat palkkaa myös sen mukaan.

Koen, että nykyään olen ehkä vähän liiankin tarkka omasta vapaa-ajastani ja sen suojelemisesta. Sekään ei välttämättä ole aina hyvä asia, sillä se voi tappaa luovuutta tai hidastaa kehitystä.

Jos et saisi olla sellainen kuin nyt olet, millainen haluaisit olla?

Apua! Varmaan joku todella persoonallinen tyyppi. Ina Mikkola tulee ensimmäisenä mieleen. Super utelias, ajattelevainen, oman tiensä kulkija ja vähät välittää muiden mielipiteistä. Äärettömän fiksu ja kunnioittava ihminen.

Mistä sun on ollut vaikeinta päästä yli sun elämässä?

Olen “periaatteiden mies” niin välillä tuntuu, että kompastun omiin periaatteisiini, jotka eivät oikeastaan nojaa mihinkään muuhun kuin omaan mielipiteeseeni.

Koin aikoinaan lievän masennuksen ja loppuunpalamisen ja se on sellainen asia, joka roikkuu vieläkin mielen päällä. Varsinkin niistä syistä, jotka aiheuttivat tuon katalan olotilan, on ollut vaikea päästää irti. Kannan vieläkin pientä vihaa, suuttumista ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta sisälläni. Onneksi nämä tunteet eivät ole mitenkään arjessa usein läsnä, mutta paikoitellen nostavat päätään, kun joku tuon ajan asia pompsahtaa mieleen. Onneksi nykyään osaan päästää noista negatiivisista tunteista aika nopeasti irti, jotten jää vellomaan noihin tunteisiin.

Onko elämässäsi joku hetki, jonka haluaisit elää uudestaan? Jos on, niin mikä ja kenen kanssa?

Sielunkamerani on täynnä näitä hetkiä. Ekana mieleen tulee ensimmäinen yhteinen tanssi Yaelin kanssa. Siinä oli sitä jotain! Perhosia vatsanpohja täynnä. 

Toinen hetki tai paremminkin ajanjakso oli lukio. Kävin Pihtiputaalla lentopallolukion. Lukioaika oli jotenkin niin haavoittuvaista ja kaunista. Moni asia tuli koettua ensimmäistä kertaa ja silloin elettiin suuria ja vahvoja tunteita. Elettiin huoletonta opiskelijaelämää lintukodossa. Pelattiin intohimoisesti lentopalloa ja kasvettiin aikuisiksi. Kannettiin ensimmäistä kertaa kunnolla vastuuta itsestämme ja toisistamme. Opittiin ja opetettiin toisiamme. Pidettiin yhtä!

Oli huikeaa, kuinka meidän nuorten lukiolaisten luottamus kasvoi vanhempien ja opettajien silmissä vuosien aikana. Paljon ikimuistoisia hetkiä ja ennen kaikkia ystäviä, joiden kanssa vielä tänäkin päivänä ollaan yhteydessä.

Näetkö painajaisia?

En. Unetkin ovat harvassa. Murrosiässä tuli nähtyä monesti unia ja painajaisia. Klassikko painajainen oli luokkahuoneen edessä alasti oleminen. Tämä on ilmeisesti aika yleinen uni.

Jos lähtisit opiskelemaan, mitä opiskelisit?

Varmaan teologiaa, filosofiaa tai palvelumuotoilua. Toki puusepän opinnot kiinnostaisivat myös.

Millainen sun itsetunto on? Oletko onnellinen?

Onnellinen, sitä olen! 

Mä koen, että mulla on terve itsetunto. Opettelen jatkuvaa armollisuutta itseäni kohtaan, mutta nykyään myös enempi muita kohtaan. Nykyinen keskustelukulttuuri sosiaalisessa mediassa on saanut minut ajattelemaan enemmissä määrin impulsiivisemmin. Huomaan toisinaan tuomitsevan ihmisiä aika heppoisinkin perustein tai vajavaisin tiedoin. Tämän seurauksena näen, kuinka oma minä-kuvani saattaa myös vääristyä: olenko oikeasti tällainen tuomitsevainen?

Oman kehoni kanssa olen viimeiset vuodet työskennellyt tosi paljon ja hyvin tuloksin. Kiva pieni mahakin on kasvanut ja se on täysin fine! Toki edelleen katson itseäni peilistä ja mietin, että voinko lähteä ulos tämän näköisenä. Tässäkin some on aika isossa roolissa. Vertailen itseäni feedille ilmaantuviin miesmalleihin ja ystäviini. Olenkin alkanut karsimaan seurattavia sekä piilottelemaan Instagramin suosittelemia tilejä, joissa näkyy paljon paljasta pintaa.

Parisuhde on antanut todella paljon niin itsetunnolle kuin mielelle. Se, että elämässä on ihminen, jonka edessä uskaltaa olla paljaana, on mieletöntä. Pirun jännittävääkin. Toisen ihmisen kautta pystyy heijastamaan monia asioita, kuin katsoisi peiliin.

mitä pelkäät, pesojoonas

Mitä erityisesti arvostat itsessäsi? Mitä luulet, että muut arvostavat sinussa?

Onpa hyvä kysymys! Arvostan itsessäni rehellisyyttä ja siihen pyrkimistä. Toisinaan ehkä ajattelen vähän hassun naiivisti siitä, mitä saa sanoa ja mitä ei. Tämän seurauksena sanon suoraan monesti asioita tai ainakin kysyn niitä ”tyhmiäkin” kysymyksiä ääneen. Tällä tavoin haluan olla rehellinen itselleni, etten yritä peittää ymmärtämättömyyttäni tai tietämättömyyttäni. 

Muut ehkä arvostavat minussa oikeudenmukaisuutta ja läsnäoloa. Olen monen kuullut sanovan, että läsnäoloni tuo lämpöä ja turvallisuuden tunnetta. Tuntuu tosi otetulta, kun kuulee tällaista. Varsinkin, kun en koe tekeväni mitään sen kummempaa. Olen vain. Välillä oikeudenmukaisuuteni saattaa ärsyttää lähimmäisiäni, kun nostan tikun nokkaan asioita, joita ei aina tarvitsisi. Tai aina ei tarvitsisi olla puolustelemassa ihmisiä ja heihin kohdistuvia mielipiteitä. Harvemmin edes tunnen ihmisiä, joita puolustelen.

Minkä tyyppinen on lempparioluesi?

Opin juomaan olutta vasta ammattikorkeakoulun jälkeen, kun olimme lähdössä maailmanympärysmatkalle kavereiden kanssa. Hyvä niin, sillä maailmalla siidereiden ja lonkeroiden tarjonta on vähäistä. Olutmakuni sijoittuu vieläkin salkkusaatavuuteen, joista Lapin Kulta on mieluisin. Jos oikein villiksi ryhdyn niin Blanc, Brooklyn American Ale tai Hoegaarden ovat maistamisen arvoisia perusoluita.

Erikoisuuksista mieleen tulee kirsikkaolut!

Nimeä yksi asia, jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle ja miksi?

En haluaisi sanoa älypuhelinta, mutta siihen alan kallistumaan. Puhelimella kun pystyisi pelaamaan Scrabblea tai Rummikubia.

Mikä oli viime kesän paras hetki?

Kun oltiin soutelemassa Yaelin kanssa meidän mökillä. Se oli hänelle kaikin puolin uutta ja eksoottista, kun taas itselleni se on iso osa suomalaisuutta. Järven rannalla oleminen oli jo itsessään antoisaa. Helsingissä meren äärellä en koe samanlaista fiilistä, joten nautin jokaisesta hetkestä minkä pääsen viettämään kesämökillämme.

Matkahaaveesi?

Haluaisin ehdottomasti pidemmäksi aikaa Uuteen-Seelantiin. Tuo maa on yksi suurimmista rakkauksistani. Varsinkin eteläinen saari. Wellington, Queenstown ja Dunedin ovat paikkoja, joissa näkisin itseni jopa asumassa.

Toinen matkailuhaave, jonka haluaisin tänä kesänä jo toteutuvan, liittyy kotimaan matkailuun. Auto alle ja Saimaata kiertämään.

mitä pelkäät, pesojoonas

Minkä asian haluaisit muuttaa tässä maailmassa?

Tämä kysymys esitettiin aikana ennen koronaa. Näin koronan aikaan voitaisiin aloittaa vaikka tuosta viruksesta. 

Epäoikeudenmukaisuudet voisivat olla hyvä savotta meille koronan ohella. Niihin aktiivisesti puuttuminen, esiintuominen sekä epäoikeudenmukaisuutta kokevien ihmisten puolustaminen ovat asioita, joita me kaikki voimme tehdä päivittäin.

Millainen on sinun unelmien arkipäivä?

Sellainen, jossa saan aamun ensimmäiset tunnit juoda kahvia kaikessa rauhassa ja katsoa ikkunasta ulos. Tämän jälkeen lähteä kävelylle ilman sen suurempaa päämäärää. Palata kotia, kun siltä tuntuu. Olla ja loikoilla. Maata lattialla ja tuijottaa kattoa. Odottaa tylsyyden saapumista ja turhautua, kun on tylsää. Katsoa leffaa, syödä sipsejä sweet chili dipillä ja selailla Instagramia.

Mikä on sellainen luonteenpiirre sinussa, jonka olemassaolon hoksasit vasta aikuisena ja tajusit, että se on ollut sinussa aina ja/tai mikä luonteenpiirteesi sinun on ehkä ollut vaikea hyväksyä osaksi omaa minuuttasi?

Viittasinkin jo aikaisemmin tähän eli kysymisen taito. Joskus ihmiset pitävät minua ehkä vähän yksinkertaisena, kun en ymmärrä jotain asiaa siinä hetkessä ja esitän jatkokysymyksiä. Niitä kuuluisia “tyhmiä kysymyksiä”. Ymmärtämisellä ja tietämisellä on eronsa. Saataan tietää monia asioita, mutta en ymmärrä niitä. Esimerkiksi äänipuhelut ja faksit. Tiedän mistä on kyse, mutta en ymmärrä miten se on mahdollista. Suuret teräslaivat, pilvenpiirtäjät, tähystysleikkaus… Lista on pitkä. 

Se, että saatan vaikuttaa tyhmälle tai yksinkertaiselle on vain hyvä muistutus ainakin itselleni, kuinka vähän me yksittäiset ihmiset loppupeleissä tiedämme mistään mitään.

Miten vastasit eri elämäntilanteissa ”mikä susta tulee isona?”?

Mua vähän jopa harmittaa, kun en muista tarkalleen ottaen lapsuuden haaveammatteja. Ainakin halusin jossain vaiheessa malliksi, kyläkauppiaaksi, tv-tähdeksi ja stuertiksi. Yläasteella taisin haaveilla ammattiurheilijan työstä. Lukiossa unelmissa oli viittomakielinen juristi, kunnes ymmärsin luopua juristin ammatista ja tähdätä lukemaan viittomakieltä.

Pääsinkin lukemaan viittomakieltä, mutta luovuin koulupaikasta. Lukion jälkeen haaveilin jostain syystä pukumiehen töistä. Ensimmäisen ammattikorkeakouluvuoden jälkeen havahduin kuitenkin siihen, että unelma pukumiehestä tuli ulkoapäin. Puku symboloi tietynlaista statusta, jota tavoittelin ilman, että edes mietin, mitä se tarkoittaa. Luovuin Tiger of Swedenin tyylikkäästä puvusta ja aloin toteuttamaan omia juttujani. Pyöritin omaa ravintolaa ja maalaiskauppaa, juonsin tapahtumia ja opettelin tiimin johtamista ja valmentamista.

Tänä päivänä haaveilen televisiotyöstä. Tähdeksi en haikaile, mutta jos töllöön pääsisi, uskoisin sen olevan unelmien työ minulle.

Millainen olit lapsena?

Tosi kiva ja kiltti. En yhtään äänekäs. Varsinainen unelma. 

Omat muistikuvat itsestäni lapsena eivät ole kaukana tästä päivästä. Olin helposti lähestyttävä, sosiaalinen, iloinen ja avoin. Tykkäsin leikkiä niin barbeilla kuin leikkiaseilla. Ystäväpiirini oli laaja ja niin monipuolinen kuin 90-luvun Korpilahdella pystyi olemaan. 

Top 3 voimabiisit?

Pitkästä aikaan mulla on sellainen tilanne, että kuuntelen satunnaisella toistolla musiikkia Spotifysta enkä niinkään omia soittolistoja. Voimabiisejä mulla on muutenkin ollut aika vähän elämässä. En ehkä hae musiikista saman lailla inspiraatiota tai iloa kuin esimerkiksi Yael meidän suhteessa. Jos häneltä kysyttäisiin nyt top 3 voimabiisejä olisivat ne Rain On Me, Rain On Me ja Rain On Me.

Viimeisin biisi, jonka olen lisännyt listoilleni on Nina Nesbittin Cry Me a River.

Oletko mustasukkainen? Mitä ajatuksia mustasukkaisuus sinussa herättää?

En ole. Minulle mustasukkaisuus on vieras käsite. Tapailin kerran yhtä mimmiä ja kerroin hänelle, etten osaa olla mustasukkainen. Hän jopa vähän suutahti, kun hän koki ettei juttumme merkannut minulle paljoakaan, koska en koe mustasukkaisuutta. 

Itse koen, ettei toista ihmistä voi omistaa. On enemmän kuin normaalia, jos parisuhteessa olevat ihmiset kokevat suhteen ulkopuolisiin ihmisiin ihastumisen tunteita. En tarkoita, mitään sen suurempia ihastuksia, vaan ohimeneviä tuntemuksia. Näistä tuntemuksista tulisi uskaltaa puhua enemmän ääneen, ovathan ne täysin normaaleja.

Avoimet suhteet ovat edelleen todella monelle ihmisille tabu. Jopa siinä määrin, että siitä puhuminen yleisellä tasolla tuntuu olevan tuomittavaa. Tähän peilaten, on aika ymmärrettävää, että suhteen ulkopuolisista ihastumisista on vaikea puhua tai ainakin aloittaa keskustelua. Terveen suhteen merkki on mielestäni se, että näistä tunteista tulee pystyä puhumaan ilman, että tulee tuomituksi. Kyse on luonnollisista ja inhimillisistä tuntemuksista.

Ikuinen rakkaus ja sen tavoittelu on jollain tavoin tosi syvälle nakutettu meidän mieliimme. ”Kunnes kuolema meidät erottaa”. En itse usko, että ihmisiä on lähtökohtaisesti luotu yksiavioiseen elämään. Tai jos on luotu, on tämä luomiskertomus varmasti kerrottu silloin, kun ihmisen eliniänodote oli puolet vähemmän, mitä se tänä päivänä on. Uskon rakkauteen ja totta kai toivon sen kestävän. Uskon myös siihen, että rakkaus saattaa päättyä joskus. Ja sekin voi olla kaunis asia, joka avaa uudenlaisia tarinoita kaikille meille.

Paras neuvo, jonka joku on joskus antanut sinulle?

Muistan, kun olimme saattamassa rakasta mummoani viimeiselle matkalleen. Kysyin häneltä, että onko hän tyytyväinen elettyyn elämäänsä. Hän vastasi hyvin: ”Minulla oli mies, lapset, työ ja omakotitalo. Kaikki oleellinen, mitä elämään voi toivoa.” Se oli hyvin kauniisti sanottu. Kaikki oleellinen, mitä elämään voi toivoa. Sitä kun muistaisi karsia elämästä turhia asioita ja odotuksia pois. Olla tyytyväinen siihen, mitä on. Nähdä oleellisimmat asiat kaiken tämän runsauden keskeltä ja pitää niistä asioista kiinni. 

Kiitos mummo!

Mikä on parasta Helsingissä asumisessa?

Eri kaupunginosien erilaiset tunnelmat. Helsingin ollessa reippaasti Suomen suurin kaupunki, mahtuu sen rajojen sisälle monenlaista kulkijaa. Yhtä lailla muistakin Suomen kaupungeista löytyy kirjavaa sakkia. Helsingissä sitä sakkia vaan on niin paljon, että omat hengenheimolaiset löytävät toisensa ehkä paremmin, eivätkä ole yhteisönsä ainoita vaan niitä “outoja” tyyppejä löytyy iso määrä. Rakastan kun ihmiset hukkuvat massaan, mutta samalla ovat niin hip ja hop uniikkeja hiutaleita. Helsinki on myös pitkälti asukkaidensa näköinen kaupunki. 60% on junantuomia, joten ei ole yhtä tapaa olla helsinkiläinen.

Toinen merkittävä asia Helsingissä on rajattomat mahdollisuudet. Etenkin työmarkkinoilla. Tuskin kirjoittaisin tätä blogia, jos en olisi muuttanut Helsinkiin ja tavannut alan ihmisiä. 

Puu-Vallilan alue on yksi lemppareista! Jos et ole vielä päässyt käymään alueella, ratikat 1, 7 ja 8 tuovat sinut perille.

Maali vai tapetti?

Maali!

Millä ruoalla eläisit, jos olisi pakko valita yksi?

Sushi! Rakastan raakaa lohta ja niitä vihreitä herneen näköisiä juttuja, joissa on karsee määrä suolaa päällä.

mitä pelkäät, pesojoonas

Jos koko maailma kuuntelisi sinua 30 sekuntia, mitä sanoisit, mihin asioihin puuttuisit tai minkälaisia toiveita tulevaisuutta varten toisit esiin?

”ÄLKÄÄ IHMISET LOPETTAKO AJATTELEMASTA!” En tiedä monesti tuon ennättäisi sanoa 30 sekunnissa. Välillä on sellainen tunne, että ihmiset ovat lopettaneet ajattelemasta. Ajattelemiseen kulminoituu niin moni asia: kunnioittaminen, huomaavaisuus, kriittisyys, läsnäolo, huolenpito, solidaarisuus, inhimillisyys.

Joten älkää ihmiset lopettako ajattelemasta, päinvastoin!

Voiko marraskuusta alkaa koskaan tykkäämään?

Ei voi.

Jos saisit lounastaa kenen tahansa elävän tai kuolleen julkkiksen kanssa, kuka se olisi ja mihin veisit sen lounaalle?

En tiedä miksi ekana mieleen pulpahti Spice Girlsit ja Cafe Regatta. Minä ja Baby Spice grillaamassa makkaraa Töölössä. Oishan siinä pureskeltavaa hetkeksi.

Mikä on sun lempiääni?

Tällä hetkellä kirjoitan tätä tekstiä ikkuna auki ja kyllähän nuo kesästä sekaisin menneet linnut ovat ihanaa kuunneltavaa.

Lemppari hotelliaamupala?

Cappuccino!

Kuka on  yksi ylitse muiden julkkisihastuksesi ja miksi?

Nykyään Meeri Koutaniemi ja Maria Veitola. Karismaattisia ja älykkäitä naisia. Musta tulee joka kerta ihan pikkupoika, kun olen heidän seurassaan. Lauri Tilkanen on kanssa oma lukunsa. 

Nuorempana Nylon Beatin mimmit sekä Emma Button oli kuumaa kamaa.

Mitkä asiat sua inspiroi?

Toiset ihmiset ja etenkin heidän intohimonsa seuraaminen. Solidaariset teot. Ihmiset, jotka ovat saavuttaneet tavoitteitaan ja taistelleet epäkohtia vastaan. Ihmiset, jotka ovat ottaneet hypyn tuntemattomaan siitäkin huolimatta, että pelottaa. Kauniit teot, joita ihmiset tekevät toisilleen.

Myös tarinat ihmisten takaa kiehtovat minua. Enkä tarkoita pelkästään julkkisten elämäkertoja vaan mielenkiintoisia tarinoita, jotka avaavat tirkistelyikkunan tuntemattoman pariin.

Jos sinulla olisi lapsi, millaisia arvoja toivoisit lapsesi omaksuvan sinulta?

Oikeudenmukaisuuden ja toisten kunnioittamisen. Tasa-arvon puolustaminen ei ole keneltäkään pois.

Mistä asioista huomaa, ettet ole jostain projektista niinkään innoissasi?

Tämä on hyvä kysymys! Tähän mulla ei ole kovinkaan konkreettista vastausta. Kyse on enempi tunteesta ja intuitiosta. Monesti mulla on etiäinen, ettei jokin asia innosta, mutta aina ei ole rohkeus riittänyt sanomaan sitä ääneen. Iän myötä olen oppinut luottamaan, että uusia tilaisuuksia tulee, vaikka sanoisi “ei” jollekin projektille. 

Asioihin tarttumisen vaikeus on yksi esimerkki, jolloin huomaan etten ole innostunut jostain. Siirtelen ja siirtelen kunnes on pakko. Toki joskus kyse on vain työtehtävästä, joka ei innosta ja onkin tärkeä käydä omassa mielessä jatkuvaa keskustelua, että mitkä asiat projekteissa innostavat ja mitkä eivät.

Sitten on myös hyvä käydä avointa keskustelua työnantajan kanssa, jos jokin projekti tai työtehtävä ei innosta. Itselläni on tosi hyviä kokemuksia, kun olen sanonut esihenkilölleni, että nyt ei nappaa yhtään tai tarvitsen uudenlaisia haasteita. Sen myötä onkin usein löytynyt yhdessä ratkaisuja vallitseviin fiiliksiin.

Mimmoista on olla sinä?

Sanoisin, että elän monin paikoin etuoikeutettua elämää. En ole elämässäni kokenut suuria vastoinkäymisiä ja olen aina saanut tukea ympäriltä olevilta. Universumi on antanut paljon, toki on sinnekin päin annettu jotain. Suurimmat henkiset kriisit on toivon mukaan käyty jo, mutta huomaan käyväni jatkuvasti keskusteluja itseni kanssa, että mitähän sitä seuraavaksi tekisi. 

Itsepäisyys ja periaatteelisuus ärsyttävät välillä jopa itseänikin, joten ei ole heleppoa täälläkään. (Rivien välistä voi haistaa sarkasmin).

Mitä pelkäät?

Menettämistä. Siis aivan kauhea ajatus, että elämässä tulee luopua asioista ja ihmisistä. Varsinkin ihmisistä. Jo ajatuksen tasolla tuntuu karmealle.

Kaikki on niin väliaikaista.

Jos saisit paljon valtaa, mitä tekisit sillä?

Lopettaisin suhmuroinnin. Ärsyttää välillä, kun ihmisten arjesta ja elämästä päättävät tekevät päätöksiään kyseenalaisin motiivein. Päätöksentekijöiksi tarvitaan moninaisuutta ja erilaisia ääniä, jotka aidosti haluavat hyvää toisille ihmisille.

Parveketupakointi olisi kanssa asia, jonka kieltäisin.

Mikä on vaikein asia hyväksyä elämässä?

Se, ettei tiedä jotain tai on väärässä. Perkele, miten vaikeaa se on myöntää itselleen, että on väärässä tai ei tiedä. Samaan aikaan ymmärrän oman rajallisuuteni, mutta haluan antaa sen viimeisen sanan asiaan, josta en edes välttämättä tiedä yhtään mitään, peittääkseni tietämättömyyteni. Miksi on niin vaikeaa sanoa, että en tiedä. Enkä tarkoita, että tulisi sanoa toiselle ihmiselle, vaan itselleni.

mitä pelkäät, pesojoonas

Onko sinulla joku pinttynyt tapa, jonka haluaisit muuttaa? Miksi?

Saatan kuulla mitä toinen ihminen sanoo ja silti sanoa, että anteeki mitä. Kai se liittyy siihen, että yritän ostaa lisäaikaa vastata johonkin kiperään kysymykseen. Tampereen Emma on oppinut olemaan toistamatta kysymystä ja Yael tulee kovaa vauhtia perässä.

Kadehditko jotain? Mitä?

Toisten ihmisten elämää ja arkea. Sillain hyvällä tapaa. Haikailen ja haaveilen monista asioista, joita ystäväni tekevät. Koen sen enempi inspiraationa kuin todellisena kadehtimisena, joka saattaisi kuormittaa mieltä huomaamatta.

Isot ja tiiviit kaveriporukat, etenkin sellaiset jotka ovat lapsuudesta asti pysyneet samana, ovat kadehtittavien asioiden listalla korkealla. Ja tarkoitus ei ole vertailla kaverisuhteitani mihinkää. Kyse on enempi sellaisesta, mitä itsellä ei ole, ja sen myötä haikailen aidan toiselle puolelle ”vehreämmän ruohon” perään. Tietämättä kylläkään mitä todellisuudessa aidan toisella puolen on.

Mikä pitää sinut järjissäsi tässä hullussa maailmassa?

Eskapismi, jota esimerkiksi sosiaalinen media tarjoaa päivittäin. Joni Hesselgrenin videota antavat hyvän mahdollisuuden paeta todellisuutta edes kahdeksan minuutin ajaksi.

Tykkäätkö puolukasta?

Pelkiltään puolukka ei kyllä maistu, mutta esimerkiksi kaalilaatikon kanssa must-juttu! Samoin talkkuna-puolukkarahka on mun makuun.

Milloin viimeksi pysähdyit vain olemaan itsesi kanssa?

Nyt heti tämän jälkeen!


Isyys on homojen hommaa – Kuinka tulla isäksi homona?

15-vuotiaana luulin tietäväni, kuinka lapsia oikein tehdään. 15 vuotta myöhemmin huomasin olevani täysin ulapalla asian suhteen. Kuinka tulla isäksi homona?

Kirjoitin kolumnin isyydestä Motiivi-lehteen ja ajattelin jatkaa tuota pohdintaa myös täällä blogin puolella. Kolumnini käsitteli isäksi tulemista seksuaalivähemmistöön kuuluvana, mutta aihe liippaa myös aika läheltä sinkkumiehiäkin seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Lapsien saaminen on asia, jota olen viimeiset vuodet pohtinut, kylläkin ilman suurta vauvakuumetta. Seksuaalivähemmistöön kuuluvana asiaa tulee tarkastella aivan uudella tapaa mitä koulun penkillä on opetettu 90-luvulla. Perheen perustamisesta homoparina, mutta etenkin sinkkumiehenä, puhutaan yllättävän vähän meidän yhteiskunnassa.

Nuorempana naureskelimme kavereiden kanssa vitsihuumorilla isänpäivän tienoilla, että kuinkakohan monta onnittelukorttia kukin mahtaa saada ympäri Suomea. ”Tosi mies” huumoria konsanaan. Toista se on nyt, kun asiaa tulisi vakavammin harkita ja suunnitella tulevaisuutta. Tuntuu jokseenkin kummalliselta, kuinka parin viime vuoden aikana olen vasta ymmärtänyt, että isyyden tavoittelu kuuluu myös minulle.

Pitkään oltuani sinkkuna, ohitin ajatuksen isyydestä, koska perhekäsitykseeni ei kuulunut sinkkuisät. Yksinhuoltaja äitejä kuuluu lähipiiriin useitakin, yh-isää ei yhtään. Perheen perustaminen samaa sukupuolta oleville pariskunnille tuli myös mahdolliseksi tasa-arvoisen avioliittolain myötä vasta vuonna 2017. Perhekuvasto on ollut aika homogeenistä läpi ikäni.

Kuinka tulla isäksi homona, pesojoonas

Minustako isä?

Heräsin vasta kolmenkympin tienoilla miettimään kriittisemmin perheen perustamista ja perhekäsityksen kyseenalaistamista. Muistan, kun olin bussissa matkalla Khao Lakiin ja kuuntelin podcastia, jossa vieraana oli upea Jani Toivola. Jani kertoi isäksi tulemisesta, perheen perustamisesta. Se oli kaikin puolin hurjaa kuunneltavaa! Sinkku, avoimesti homoseksuuali mies puhui, kuinka hänestä oli tullut isä. Ensimmäistä kertaa eläessäni kuulin, kun mies oli perustanut perheen ilman puolisoa.

Sana perhe tuo mieleen miehen ja naisen, jotka asuvat saman katon alla. He ovat parisuhteessa tai naimisissa. Perheeseen  liittyy monesti myös lapsi tai lapsia. Toisinaan lemmikki. Yksinhuoltaja äiti voi muodostaa perheen lapsensa/lapsiensa kanssa. Viikonloppuisä on viikonloppuisä.

Janin tarinan kuuleminen teki näkyväksi ajattelunvinoumani: perhekäsitykseni oli aivan liian ahdas, vanhanaikainen ja heteronormatiivinen. Ajattelin juuri niin kuin minulle oli opetettu ja kuinka olin oppinut. En kyseenalaistanut tuota tarinaa vaan ainoastaan hain vahvistusta ympäriltäni sille. Vertasin itseäni sisaruksiini, ystäviini ja kadulla vastaan tuleviin tuntemattomiin lastenrattaita työntäviin pariskuntiin. Peilatessani itseäni näkemääni, ajattelin, ehkei minulla ollut tässä vaiheessa oikeutta perheeseen tai edes siitä haaveiluun.

Homona lapsia, kiitos!

Aloin ystävieni rohkaisemana luomaan uudenlaista narratiivia mielessäni omasta tulevaisuudestani. Sen sijaan, että ikuiset sinkkuvuodet olisivat vain jatkuneet villeinä ja vapaina, oli tämän rinnalle tullut ajatus leikkipuistoista ja pukluräteistä. Sinkkuisästä. Toki vain ajatuksen tasolla. Harkitsin jopa koiran ottamista, jolloin osa ystävistäni alkoikin toppuuttelemaan minua. 

Kun ryhdyin ”lapsentekopuuhiin”, eli menin Googleen ja kysyin ”Kuinka mies tekee lapsia”, huomasin, kuinka tietämätön olinkaan perheen perustamisesta. Kaikki koulun seksivalistustunneilla saadut opit olivat aika hyödyttömiä. Ei biologian tai terveystiedon tunneilla käsitelty miespariskunnan tai miehen halua perustaa perhe itsellisenä. Apilaperhe, kumppanuusvanhemmuus ja sijaissynnyttäminen olivat täysin vieraita käsitteitä ennen tätä päivää. Adoptiosta kyllä puhuttiin ja uutisoitiin lapsuudessani monesti. Tiettävästi ainoastaan yksi itsellinen mies on saanut adoption Suomessa sekä vasta pari kuukautta takaperin ensimmäinen miespari sai perheen ulkopuolisen adoption Suomessa. Adoptio on pitkälti nähty heteroperheellisten juttuna ja epäilen, että se tullaan myös tulevaisuudessakin näkemään.

Kuinka tulla isäksi homona, pesojoonas

Moni kauhisteli ja kummastelee vieläkin Lapsi tuntemattoman kanssa tv-ohjelmaa. ”Kuinka pitkälle viihdettä oikein voidaan viedä?” Uskoisin, että samat ihmiset kauhistelivat Häät tuntemattoman kanssa ohjelmaa. Harva kuitenkaan kauhistelee yhtä äänekkäästi houkutusten saarella kuvattavaa parisuhteita repivää viihdeohjelmaa, joka vuosien ajan on tarjonnut kansalle leipää ja sirkushuveja. Mikä son moraalista ja mikä ei. Mikä opettavaista ja mikä silkkaa viihdettä. 

Moni hetero, varsinkaan perheellinen, ei välttämättä ymmärrä tai näe, mitä Lapsi tuntemattoman kanssa ohjelma teki näkyväksi. Se toi ensimmäistä kertaa isosti esille yhteiskunnassamme hiljennetyn aiheen: yksin asuvien ja seksuaalivähemmistöön kuuluvien miesten halun tulla isäksi.

Kuinka tulla isäksi homona, pesojoonas

Isyys on tasa-arvokysymys

Tasa-arvoisen perhepoliitikan parissa tehdään jatkuvasti töitä, kiitos siitä! Sanoisin, että suurin työnsarka on kuitenkin meidän asenteissamme. Kenellä on oikeus tulla vanhemmaksi? Voiko mies olla tasavertainen vanhempi naisen kanssa? Miten huomioimme sukupuolten väliset erot perheen perustamisessa? Tarvitseeko lapsi äidin ja isän, vai välittävän vanhemman/vanhemmat? 

Olen turhautuneena seurannut keskustelua syntyvyyden laskusta, kun synnytystalkoisiin lähinnä kaivataan heterosuhteessa olevia pariskuntia. Tai tältä ainakin minusta on tuntunut. Tiedän, että väestömme koostuu pitkälti juurikin heterosuhteissa elävistä pariskunnista, ei meistä vähemmistöissä olevista. Samaan aikaan yksin asuvien määrä Suomessa on kasvussa. Jopa 44% suomalaisista asuu yksin. Suomessa sinkkunaisten ja -miesten määrä on EU:n keskiarvoa suurempi. Syntyvyyden nostamiseksi ratkaisut ovat varmasti moninaiset. Toki ”vanhoina hyvinä aikoina” kun vielä oli vanhanpiian ja vanhanpojan verot Suomessa, saatiin verotuksella ohjattua sinkkuja ja pariskuntia lisääntymään verolievennyksillä. Vastaavanlainen politiikka ei varmastikaan toimisi vuonna 2020.

Ihmettelen, kuinka julkisessa keskustelussa seksuaalivähemmistöjä tai sinkkuja harvoin nähdään yhtenä ratkaisuvaihtoehtona syntyvyyden nostamisessa. Tämä kertonee paljon meidän näkemyksestämme perheestä – siis ydinperheestä. Haluaisin kovasti olla mukana tässä kaikkia meitä koskettavassa yhteiskunnallisessa haasteessa, mutta minunlaisille miehille ei tunnu olevan käyttöä. 

Kuinka tulla isäksi homona, pesojoonas

En suinkaan halua tehdä itsestäni marttyyria tai haaveile lapsista hyvinvointivaltion pelastaminen mielessäni. Sen sijaan haluaisin tasa-arvoisesti lähtökohdat perheen perustamiseen – olin sitten sinkku tai parisuhteessa toisen miehen kanssa oleva. Haluaisin olla osallisena yhteiskunnallisessa keskustelussa, en sivusta seuraaja. Minunlaisia miehiä on varmasti muitakin, tuskin olen yksin näiden ajatusten kanssa. Kuulkaa ja nähkää meidät myös, kun puhutte syntyvyyden laskusta ja perhepolitiikasta. Haastakaa käsitystänne perheestä ja etenkin ydinperheestä. Annetaan tilaa mahdollisimman monelle haaveilla niinkin kauniista ja rohkeasta asiasta kuin perheen perustamisesta.

Niin kai se on, että iän myötä moni asia kääntyy päälaelleen. Tulevana isänpäivänä tuskin enää odotan isäinpäiväkortteja menneisyydestä, saatika vitsailen niistä. Todennäköisempää on, että täyttelen lapsentekokaavakkeita. Niinhän niitä lapsia kuulemma nykyään tehdään.


Nämä asiat miesten tulee ymmärtää menkoista

Kaupallinen yhteistyö Kirkon Ulkomaanapu

Torstaina 28.5. on kuukautispäivä, jota vietetään Maailmalla ja Suomessa. Päivämäärään liittyy hienoa symboliikkaa: Numero 28 viittaa keskimääräiseen kuukautiskierron kestoon päivinä ja numero 5 taas on keskimääräinen vuotopäivien lukumäärä. Päivän tavoitteena on rikkoa tabuja kuukautisista, mutta myös nostaa esiin epäkohtia, joita tytöt ja naiset ympäri maailman kohtaavat kuukautisten takia. 

Yhteiskunnan asenneilmapiirin muutokseen tarvitaan myös poikia ja miehiä. Kirjoitin vuosi sitten Menkat – Naisten juttu -blogikirjoituksen, joka on muuten yksi blogihistorian luetuimmista ja kommentoiduimmista kirjoituksista. Yhtä lailla menkat ovat myös meidän miesten juttu, sillä ylläpidämme monia tabuja, myyttejä ja olettamuksia niihin liittyen. Menkkatietämättömyys voi lisätä meissä miehissä empatian puutetta ja pahimmissa tapauksissa johtaa kiusaamiseen sekä ahdisteluun. 

Koen tärkeäksi, että miesten tulee myös osallistua menkkakeskusteluun, jotenka veljet, nämä asiat miesten on tulee ymmärtää menkoista.

Kuukautispäivä, pesojoonas, kirkon ulkomaanapu

Menkat ovat yksilölliset eli jokaisella erilaiset

”Se aika kuusta” on yksi typerimmistä sanonnoista. Älä käytä tuota sanontaa! Suosittelen luottamaan ”painettuun sanaan”, eli sanaani, ja luopumaan tuosta fraasista. Sen sijaan, että ohittaisimme naisten menkat kulahtaneella sanonnalla, tulisi meidän juurikin tehdä tilaa keskustelulle. Tehdä näkyväksi, että noin puolella maailman väestöllä on menkat!

Kuukautisiin liittyviä tuntemuksia ja oireilua ei tule niputtaa yhdeksi asiaksi. Osalla oireet saattavat olla kivuttomia ja kuukautisiin ei liity sen kummempia oireita. Toisilla taas kivut ovat niin kovia, että he tarvitsevat sairaslomaa. Tällöin kylläkin kyseessä voi olla sairaus, kuten endometrioosi. Sitten taas suurimmalla osalla kuukautisoireet ovat kaikkea tältä väliltä. ”Se aika kuusta” voi olla kenellä tahansa. Itselläni oli viimeksi viime sunnuntaina, kun mielialani vaihteli yleisestä vitutuksesta päänsärkyyn. Mielialamme vaihtelevat riippumatta onko meillä kuukautiset tai ei.

Kuukautisiin onkin hyvä suhtautua neutraalisti. Kysymällä ja keskustelemalla saat esimerkiksi selville, miten puolisosi tai ystäväsi kokee menkat. Mitä hänen kanssaan olisi hyvä huomioida kuukautisten aikaan? Miten pystyisit harjoittamaan myötätuntoa toisen rinnalla, esimerkiksi työpaikalla. Vain 5% miehistä kokee kiusalliseksi menkkakeskustelun puolison kanssa, kun taas jopa 24% naisista kokee vastaavan keskustelun kiusaannuttavaksi. Mielenkiintoisia lukuja, sillä olisin ajatellut näiden olevan juurikin toisinpäin.

Miehet, olkaamme rohkeita aloittamaan keskusteluja tästä tärkeästä aiheesta, ilman vittuilua!

Kuukautispäivä, pesojoonas, kirkon ulkomaanapu

Menkkaseksi

Verta joka paikassa! Ei, ei, ei! Toki kuukautisvuotoa voi suurella todennäköisyydellä esiintyä menkkaseksin aikana. Jos vuotoa ilmenee, ei sitä kannata pelätä tai ainakaan syytellä ketään siitä. Jos se vie halut, maailma ei siihen kaadu. Seksiä voi harrastaa monella muullakin tapaa kuin yhdynnällä. Tärkeintä on kunnioittaa toista.

Kuukautisvuodon määrä on yksilöllistä ja vaihtelee. Keskimäärin vuotoa on noin kahdesta kolmeen ruokalusikallista koko kuukautisten aikana. Ei siis puhuta suinkaan mistään “verilöylystä”, jolta se saattaa joskus miesten pallien paukuttelu keskusteluissa kuulostaa. On hyvä tiedostaa, että vuoto saattaa aiheuttaa häpeän tunnetta naiselle. Sen takia siihen suhtautumisen tulee olla sensitiivistä ja toista arvostavaa. 

Menkkaseksin harrastaminen ei myöskään ole mikään goals. Seksi kuukautisten aikaan on seksiä. Ei mitään sen ihmeellisempää, joten voit ihan hyvillä mielin ottaa sulan hatustasi pois, jos sellaisen olet sinne jo laittanut. Itselleni tuli myös uutena tietona, että kuukautisten aikana voi tulla raskaaksi. En tiedä mistä tämä myytti on iskostunut takaraivooni, ettei tuolloin lapsenteko ole suotuisaa. Mahdollisuus raskaaksi tulemiseen on myös kuukautisten aikaan. Muista tarpeen tullen ehkäisy myös kuukautisten aikaan.

Kuukautishäpeä

Kuukautiset ovat osa naiseutta. Siskot, kertokaa jos olen väärässä! Tämän ymmärtäminen on tärkeää, sillä kuukautishäpeä aiheuttaa monille naisille epämiellyttäviä hetkiä ja tunteita. Tämä harvoin näkyy ulospäin, sillä asiaa on opittu peittämään eikä siitä puhuta kovinkaan runsaasti ääneen, onhan kuukautiset monella tapaa tabu. Kuukautishäpeästä tuleva stressi on aivan turha energiasyöppö ja pahimmillaan häpeä saattaa aiheuttaa sulkeutuneisuutta. 

Kuukautisista johtuvaa häpeää saattaa olla vaikea sanoittaa ääneen, niin kuin häpeän tunnetta ylipäätään on. Jotta me miehet oppisimme ymmärtämään asiaa laajemmin ja tunnistamaan, mistä ilmiössä on kyse, tulee meidän rohkeasti liittyä keskusteluun. Kysyä esimerkiksi puolisolta, onko hän kokenut häpeän tunteita kuukautisten takia. Onko hän jättänyt jotain tekemättä johtuen kuukautisista. Miltä ylipäätään tuntuu puhua kuukautisista ääneen.

Lyön myös pääni pantiksi, jos meiltä miehiltä tulisi kerran kuukaudessa peniksen päästä verta, olisi suhtautuminen aiheeseen erilainen. ”Miesten menkat” olisivat yhteiskunnassamme varmasti näkyvämmät, hyväksytymmät, tutkitummat ja mahdolliset siteet tai vastaavat välineet olisi kaikkien saatavilla ilmaiseksi tai ainakin verottomina. Toki tämä on jossittelua, mutta en uskoa, etteikö tämä skenaario olisi kaukana todellisuudesta. On siis hyvä muistaa veliseni, kuinka maailma voisi maata, jos menkat eivät olisi ainoastaan naisten juttu. 

Kuukautispäivä, pesojoonas, kirkon ulkomaanapu

Kuukautispäivä maailmalla

Kuukautishygienia on perusedellytys ihmisoikeuksien toteutumiselle. Meillä Suomessa ollaan monella tapaa edistyneitä tämän asian suhteen. Tyttöjen ei tarvitse keskeyttää koulunkäyntiä, heitä ei eristetä kotona piharakennukseen tai heitä ei käsitellä likaisina kuukautisten takia. Toki parannettavaa meillä on vielä ainakin verotuksen korjaamisessa sekä uskoisin, että muutama lisäeuro esimerkiksi endometrioosin tutkimiseen voisi nopeuttaa toimivien lääkehoitojen kehittämistä.

Monissa kehitysmaissa asian laita on täysin toinen. Kuukautisköyhyys saa tyttöjä ympäri maailman jättäytymään pois koulusta menkkojen ajaksi. Saniteettitilojen ja kuukautissuojien puute on todellinen ongelma monissa kehitysmaissa. Intiassa 66%:ssa kouluista ei ole toimivia wc-tiloja. 83%:lla tytöistä Burkina Fasossa ja 77%:lla Nigeriassa ei ole koulussa paikkaa, jossa voisi vaihtaa kuukautissuojan. Luvut ovat todella korkeita ja epätasa-arvoa ylläpitäviä.

Tekee tosi pahaa kirjoittaa nämä: Tytöille voi olla normaalia harrastaa seksiä vanhempien miesten kanssa, saadakseen rahaa kuukautissuojien ostamiseen. Osa tytöistä käyttää kuukautissiteiden sijaan hiekkaa, likaisia riepuja tai pahimmillaan laittavat kiven sisälle emättimeen tukkiakseen kuukautisvuodon.

Kuukautispäivä, pesojoonas, kirkon ulkomaanapu

Koulutus on paras investointi kohti tasa-arvoisempaa maailmaa. Tuntuu vääryydelle, että jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien mahdollisuutta koulutuksen pariin laimminlyödään uskomusten ja tietämättömyyden takia. Yhdenkään tytön ei tule jäädä pois koulusta kuukautisten takia, jos hän ei sitä itse halua. Kirkon Ulkomaanapu tekee töitä sen eteen, että jokaisella tytöllä olisi mahdollisuus laadukkaaseen koulutukseen – myös kuukautisten aikana.

Kirkon ulkomaanapu jakaa hygieniapaketteja, rakentaa kouluihin erillisiä vessoja, joissa on käsienpesupisteet, jakaa tietoa hyvästä kuukautishygieniasta ja tekee vaikuttamistyötä haitallisten perinteiden kitkemiseksi kehitysmaissa. Haastankin sinut mukaan kuukautis- tai kertalahjoittaksi auttamaan kaikista köyhimpien maiden tyttöjä pääsemään kouluun myös kuukautisten aikana!

Jo 12 eurolla saa hygieniapaketin, 24 eurolla kaksi pakettia ja 36 eurolle kolme jne. Pienelläkin summalla voidaan saada aikaan isoja asioita.

Liity kuukautislahjoittajaksi tai tee kertalahjoistus tästä ja tue tyttöjä!

Kuukautispäivä 28.5.

Blogikirjoitusta varten haastattelin naisia, joiden kokemuksia ja tuntemuksia peilaan kirjoituksessa.


Räntäinen rakkauspäiväkirja – Pelottaa

Rakas päiväkirja, LOVED-19 on iskenyt.

Oireet: rintakipua, ikävää, kaipuuta, pelkoa ja pinnan pitkittymistä.

Hoito: 160 € lentoliput

Koronatilanne on alkanut hellittämään niin Suomessa kuin Hollannissakin. Etenkin Suomessa, sillä sisarajaa avattiin jonkin verran lisää viime viikolla. Hollannin raja on ollut koko korona-ajan auki meille suomalaisille. Syy, miksi olen jättänyt toistaiseksi menemättä Hollantiin, on ollut osittain pieni pelko, sillä Hollannissa tauti on levinnyt aggressiivisemmin. Mielikuvat ovat samaa luokkaa kuin Uudenmaan rajan ylittäminen reilu kuukausi sitten. En ole halunnut ottaa riskiä vielä matkustamisen kanssa. Ajan kanssa.

On turha kieltää, etteikö korona vaikuttaisi parisuhteisiin. Niin etäsuhteessa oleviin kuin saman katon alla asuviin. Saman katon alla olevat ovat kenties joutuneet aivan uudella tapaa keskustelemaan asioista, joihin ei välttämättä ole ollut aikaa normaalin arjen keskellä tai keskustelut on ohitettu kiireeseen vedoten. Etäsuhteessa olevana tätä jatkuva yhteisen ajan tuomaa haastetta ei ole. Päinvastoin, tyhjästä on vaikea nyhjästä. 

ensisuudelma, pesojoonas

Ajatus toisen näkemisestä pitkän tauon jälkeen on kutkuttava. Siihen liittyy paljon odotuksia ja innostusta. Huumaa ja kiihkoa. Mutta myös pelkoa. Tämän ääneen toteaminen yllätti itsenikin. Miksi minä pelkään? Mitä pelko yrittää kertoa?

Entä jos?

Mielessäni pyörii kymmenniä jollei jopa satoja mahdollisia skenaarioita, entä jos… 

Entä jos hän ei tykkää minusta?

Entä jos välillämme ei ole enää kemiaa?

Entä jos emme näekkään toisiamme enää samanlaisina?

Entä jos…

Miksi ajattelen negaation kautta, vaikka näkemiseen liittyy enemmän rakkautta kuin yhteenkään aikaisempaan rakkaudenosoitukseen, jonka olemme toisillemme tehneet. Näkemiseen liittyy miljoona positiivista asiaa, keskity niihin! Kuten ensikohtaamiseen.

Niin, ensikohtaaminen.

Miettikää, saamme uuden mahdollisuuden ”ensikohtaamiseen”. Tuohon maagiseen hetkeen, kun katseemme kohtaavat. Hänen silmänsä. Syntymämerkkinsä. Kiharat hiukset. Kaikki nuo pienet eleet hänen kasvoillaan. Saan kokea kaiken tuon uudestaan. 

Ah, ensisuudelmaa unohtamatta!

Ottaa valmiiksi jo mahanpohjasta. Kun kaksi kohtaavat. Kaksi niin kaunista.

Totta kai siihen liittyy paljon odotuksia voimakkaista tunteista. Sitä se varmasti tulee tuottamaan. Tunteita. Se tulee antamaan kyyneleitä ja naurua. Herkistyn nyt jo, hymyssä suin. 

Hänen huulensa.

Onhan tämä aivan hullu konsepti kokonaisuudessaan. Viikkojen odottelua, satoja facetime-puheluita, kymmeniä ja kymmeniä viestejä päivittäin. Tätäkö on parisuhde? Kysynpähän vaan! 

Kyllä, se on sitäkin. Tämä on hyvä sisäistää. Parisuhde niin kuin ihmissuhteetkaan eivät ole tähtiin kirjoitettuja. Sitä jotenkin haluaisi hallita elämää. Antaa tapahtumasarjoille nuotteja. Luottaa, että reimarit ovat kohdillaan ja kotisatama tiedossa. Haluaisin niin kitistä ja sanoa, että minä päätän. Minä päätän miten asiat menevät. Mutta ei. On helpompi päästää irti ja hyväksyä.

Hyväksyminen on yksi askel onneen.

Mitään pelättävää ei ole, Joonas.

Etäisyys, joka välillemme on tullut koronan myötä, on sama, mitä se oli ennen pandemiaakin. Tasan 1300 kilometriä. Ei mitään muuta. Älä siis pelkää, että välillenne on tullut jotain muuta. Ei ole.

ensisuudelma, pesojoonas

Arki-ikävöinti saanee kohta jäädä jäähylle ja toivon mukaan pääsen vaihtamaan leiriä. En malta odottaa, että joudumme kasvotusten keskustelemaan päivät pitkät. Katsomaan toisiamme. Kohtaamaan toisemme. Odotan niin kovasti hänen tuloaan Suomeen. Niin kovasti. 

Milloin? Se selviää ajan kanssa.


Lahjavinkit valmistuvalle – Asiat, jotka kestävät aikaa ja kulutusta

Kaupallinen yhteistyö Finlayson

”Moi Joonas,
kirjoittelen sulle sinne Pihtiputaalle lakkiaispäivääsi. Vuosi taitaa olla 2007. Ajattelin aluksi, että olisin jakanut viisaamman ja kokeneemman neuvoja sulle, mutta tuskin se olisi sitä, mitä kaipaat. Joten ajattelin ladata suoraan tiskiin, missä mennään tänään: Asut Helsingissä 21 neliöisessä yksiössä, joka on melkein puolet pienempi kuin nykyinen opiskelija-asuntosi. Olet korviasi myöten rakastunut hollantilaiseen POC (people of colour) kundiin, joka asuu 1300 kilometrin päässä. Työksesi kuvaat itseäsi puhelimen selfie-kameralla, joka löytyy matkapuhelimesi etuosasta, näytön yläpuolelta. Et pelannut yhtään liiga- tai maajoukkuepeliä lentopallossa. Lopettamispäätös ei ollut sen kummempi, teit sen ammattikorkeakouluaikoina.

Se tuntematon tyttö, joka tuli istumaan viereesi bussissa matkalla Pihtiputaalta Jyväskylään, on edelleen elämässäsi ja olet hänen kolmannen lapsen kummi. Lukiossa tekemäsi ikimuistoisen Bulgarian reissun jälkeen, olet avannut maailman myös muille kulttuureille Euroopan ulkopuolelta. Sen sijaan, että Suomi kuuluu suomalaisille, maailma kuuluu meille kaikille. Armeija ei tehnyt sinusta yhtään sen miehisempää miestä, mitä olit ennen sinne menoa. Ja kyllä, haaveilet perheen perustamisesta nykyään. 

Tässä vain murto-osa elämääsi, joten otahan koppi tästä!

Ps. Jesus tulee.”

Finlayson nettikaupassa valikoima lahjoja -30% alennuksessa.
Mukaan lukien Jesus pellavapussilakanasetti: 50 vuoden takuu, 100% pellavaa
Hinta ovh. 179,95€ (-30%), tuplapussilakanasetti ovh. 269,95€ (-30%).

lahjavinkit valmistuvalle, finlayson, pesojoonas

Tutustu ihanan pehmeään lahjaideaan tästä!

Olin suunnitellut, että olisin kirjoittanut kirjeen nuorelle 19-vuotiaalle Joonakselle siitä, kuinka maailma on täynnä mahdollisuuksia, ole  vain rohkea. Tajusin pian kirjoittaessani, etten ole vieläkään niin rohkea, että pystyisin seisomaan tuon lauseen takana täysin. Siihen oli varmasti painavat syyt, miksi olin niin pelokas ja epävarma nuorena lukiolaisena. Ja olenhan vieläkin pelokas ja epävarma. Pelottaa niin perkeleesti, jos rakkauteni jättää minut yhtäkkiä. Epäröin jatkuvasti omaa osaamistani ja itseäni. Ylioppilaskirjoitusten tuskailu on vaihtunut blogikirjoituksiin. Riitänkö? Olenko tarpeeksi hyvä? Juuri näitä samoja tunteita olen kokenut 13 vuoden ajan. Nykyään kylläkin luotan enemmän ymmärrykseeni, että kaikki nämä tunteet ovat osa elämää.

On helppo neuvoa toista. Sitä lukiolaista, joka eli valtavia tunneskaaloja päivästä toiseen. Aikaperspektiivi ulottui maanantaista perjantaihin ja perjantaista sunnuntai-iltaan. Moni asia koettiin ensimmäistä kertaa noina vuosina. Vuonna 2007 Suomi oli jotain, mitä en edes tarkkaan ottaen muista tänä päivänä. Euroviisut järjestettiin tuolloin Suomessa ja Tarja Halonen oli presidenttinä. Mitä muuta? Millainen asenneilmapiiri tuolloin oli? Millaiset sosiaaliset normit rajoittivat minua? Millaisia esikuvia minulla oli? Millaiset värit ja tuoksut olivat omiaan noina vuosina? Jotta pystyisin neuvomaan 19-vuotiasta Joonasta, tulisi minun myös ymmärtää, millainen maailma oli tuolloin. Olisi naiivia neuvoa häntä unelmoimaan avioliitosta miehen kanssa, kun se ei edes ollut lain mukaan mahdollista 2000-luvun puolivälissä. 

Katsoessani peruutuspeiliin, pohdin, mihin asioihin todellisuudessa voimme edes vaikuttaa elämässä. Kuinka paljon tulevaisuutemme on omissa käsissämme? On paljon valintoja, joita teemme jatkuvasti tietoisesti. Luomme tavoitteita ja unelmia, joita kohti yritämme mennä. Tämän perusteella voisi kuvitella, että tulevaisuus on pitkälti omissa käsissämme, kunhan asenne on kohdillaan. Sitten on lista asioita, joita kutsutaan elämäksi. Hylsy pääsykokeista, auto-onnettomuus, oman seksuaalisen suuntautumisen tunnistaminen ja tunnustaminen, avioeron seurauksena iskenyt masennus, maailmanlaajuinen pandemia…  Ja miljoona muuta asiaa, jotka vain tapahtuvat ja muuttavat elämän suuntaa.

Sen sijaan, että neuvoisin tuota puttaalaista oman elämänsä sankaria näin vuosien takaa, voisin pysähtyä ja miettiä, mitä minä voisin oppia häneltä. Mitkä asiat ovat kestäneet aikaa ja kulkeneet rinnalla noista ajoista tähän päivään asti, ja joita olisi hyvä vaalia nyt ja tulevaisuudessa? 

lahjavinkit valmistuvalle, finlayson, pesojoonas

Kirjeitä minulle, Joonas

”Muistan, kun lähetit lukioaikaiselle ihastuksellesi, kenties ensirakkaudellesi, illan pimeinä tunteina suomalaisen pop-laulun sanat, jossa kerroit tunteistasi häntä kohtaan. Et koskaan saanut vastausta tai vastarakkautta, mutta annoit itsestäsi paljon. Näytit herkän puolesi, siitäkin huolimatta, ettei hän näkisi sinua tai pystyisi vastaamaan takaisin haluamallasi tavalla. Pidä kiinni tuosta auki olemisen taidosta, joka tuo esiin haavoittuvuutesi ja inhimillisen puolesi.”

Muistan, kuinka lukion jälkeen oli vuosia, kun suojelin itseäni etsimällä omaa ääntäni, seksuaalisuuttani ja taistelin ulkoisia paineita vastaan. Tuolloin yritin peitellä herkkyyttäni. Käteen jäi ainoastaan pala kovuutta, joka ehkä tänä päivänä suojelee herkkää puoltani.

Vitsit miten kiitollinen olen herkkyydestä ja siitä, etten työntänyt sitä täysin sivuun kipuillessani vallitsevia miesnormeja vastaan lukioaikoina. Poikien ei tarvitse olla poikia – kovia ja voimakkaita. Jollain tapaa tiesin sen jo tuolloin ja luotin, että elämä kantaa myös herkkänä feminiinisenä miehen alkuna. Ja niin se on tehnytkin! Oikein mahanpohjasta kouraisee, kun ajattelen omaa haavoittuvaisuuttani ja sitä, kuinka kaunis asia se on.

Tunnen yhä perhosia vatsassani, kun laitan nykyiselle ihastukselleni, rakkaalleni tekstiviestiä tai edes mietin tuota murrosiän hormonihöyryissä lähetettyä kosiskelua.

lahjavinkit valmistuvalle, finlayson, pesojoonas

Lino kylpy- ja käsipyyhe: 85 % puuvillaa ja 15 % pellavaa
Hinta käsipyyhe ovh. 16,95€ (-30%), kylpypyyhe ovh. 38,95€ (-30%)

”Naurattaa vieläkin, kun kyhäilit ystäväsi kanssa pienessä humalatilassa illan pimetessä wc-paperista ison ”Koulutie”-kyltin Nelostien varteen Pihtiputaalla. Jännitys valtasi kehosi ja tuntui kuin olisit ollut täysin vapaa tekemään mitä tahansa. Ette edes miettineet ”entä jos…”. Teitte vain!” 

Näin vuoden hotellissa asumisen jälkeen, nauran yhä omalle heittäytymiselleni – asia, joka on kestänyt aikaa ja on yhä osa elämääni. Lukioaikoina sitä katsoi aikuisia ylöspäin ja kuvitteli, millaista aikuisten elämä on. Millainen on olla aikuinen. Millaisia asioita aikuisena tehdään ja mitä ei. Sitä on niin helppoa omaksua valmiita tapoja ajatella ja toimia. Onnekseni olen tainnut unohtaa suurimman osan noista ajatuksista ja yrittänyt elää oman näköistä elämää. Heittäytyä elämälle!

lahjavinkit valmistuvalle, finlayson, pesojoonas, old jeans,

Old Jeans torkkupeitto: valmistettu 28 % kierrätetyistä farkuista ja 72 % tencelistä
Hinta ovh. 64,95€ (-30%)

”Se poika, joka ensimmäisenä koulupäivänä puhui kovaan ääneen keskellä luokkahuonetta, on ihan hyvä tyyppi! Turhaan pelkäsit häntä aluksi tai hait hyväksyntää häneltä. Aika nopeasti huomasit, että hänelläkin oli omat pelkonsa ja ulkokuoren alta paljastui paljon muutakin, mitä et ensisilmäyksen perusteella ehkä osannut aavistaa. Huomasit nopeasti uusissa luokkakavereissasi yhtäläisyyksiä kanssasi. Se auttoi asettumaan uudelle paikkakunnalle ja löytämään uusia ystäviä elämääsi.”

Kenties kaikista tärkein asia, joka on kestänyt aikaa lakituspäivästä tähän hetkeen, on ystävät. Osan kanssa pidämme vieläkin aktiivisesti yhteyttä, osa on ajatuksen tasolla mielessä aina silloin tällöin. Osalla on oma paikkansa luokkakuvissa, kun taas toisilla on paikkansa puhelimen kuvarullassa. Kaikki ovat tärkeitä ja osa elämää. 

Suurin pelkoni, muuttaessani 16-vuotiaana Korpilahdelta yksin Pihtiputaalle, oli, saanko uusia ystäviä. Sama pelko oli läsnä Helsinkii muuttaessa sekä nyt, kun pohdin muuttoa uudelle paikkakunnalle tai jopa uuteen maahan. Joka kerta tuo pelko on myös ohjannut toimintaan. Sanomaan ”hei” uusille ihmisille ja näkemään muutakin kuin ulkokuoren.

Onkin hyvä muistuttaa itseäni pitämään kiinni tuosta toiveikkuudesta nähdä enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia muissa ihmisissä, oltiin sitten Pihtiputaalla tai toisella mantereella.

lahjavinkit valmistuvalle, finlayson, pesojoonas, jesus pussilakanat

Pidä musta kiinni, älä päästä koskaan

”Joonas, pidä kiinni näistä asioista, jotka ovat kulkeneet rinnallasi lukiosta tähän päivään asti. Ne ovat kestäneet aikaa, muutoksia ja vastoinkäymisiä. Sinusta ei ehkä vieläkään ole tullut rohkeaa, mutta ainakin rohkeampi. Et tiedä vieläkään, mikä sinusta tulee isona, mutta tiedät sen, ettei sinun tarvitse tietää vastausta tuohon kysymykseen. Jatka itsemyötätunnon harjoittamista, niin kuin teit saadessasi pakit tuolta ihanalta tytöltä lukiossa. Olit silloin jo riittävä, sitä olet tänäänkin.

Olet matkalla, niin kuin olit 19-vuotiaanakin. Moni asia on vielä kesken ja muuttunut noista ajoista. Vielä enemmän elämässäsi on niitä asioita, jotka ovat kestäneet aikaa ja kulkeneet rinnallasi. Olet paljon rohkeampi jo tänään!

Joonas, pidä siis kiinni näistä ominaisuuksista ja muistoista, äläkä päästä koskaan!”

Ps. Niin kuin sanoin, Jesus tulee, ota koppi! Lahjakausi on täällä koronasta huolimatta ja juhlittavat ovat lahjansa ansainneet. Muista valmistuvaa kestävällä lahjalla. Lahjalla, joka kestää muistojen lailla aikaa ja kulutusta, maailman muutosta ja eri elämäntilanteita. Lahja, joka näkee ja tuntee monet seikkailut, ensimmäiset kerrat ja rakastumiset. Lahja, joka kulkee hyvän ystävän tavoin rinnalla vuosien ajan.

Finlayson tarjoaa verkkokauppaostoksille ilmaisen lahjapaketoinnin sekä toimituksen kotiovelle, lahja ostaminen ei tästä paljon helpommaksi muutu. Valikoima lahjaideoita on -30% alennuksessa, mukaan lukien tässä blogikirjoituksessa olevat tuotteet. Oma lahjasuositukseni on Jesus-pellavapussilakanasetti 50 vuoden takuulla! 

lahjavinkit valmistuvalle, finlayson, pesojoonas

Finlayson tarjoaa verkkokauppaostoksille ilmaisen lahjapaketoinnin sekä toimituksen kotiovelle. Katso lahjavinkit tästä!

Ps. Ennen kaikkea onnea valmistuneille!


Kesän 2020 bucket list!

Tämän viikkoisesta räntäsateesta huolimatta, odotan toiveikkaana tulevaa kesää. Sain tänään ison hyötykasvilähetyksen Korpilahdelta, joka viimeistään oli varma merkki kesästä. Toivoa on, kyllä se kesä tulee! On tuntunut haastavalle ajatella, ettei tuleva kesä vastaisi niitä odotuksia, joita yleensä kesille asetan. Moni Instagramin puolella tsemppasikin, että kesään tulee asennoitua tällä kertaa uudella tapaa. 

Asennoitumista ehkä vähän häiritsee se, ettei ole varmuutta, miten kesää voi edes viettää. Tuntuu hiukan tuhmalle edes kirjoittaa listaa asioista, joista haaveilen. Yllytänkö turhaan ihmisiä rikkomaan hallituksen suosituksia? Miten maailma edes makaa kesäkuussa? Koen kuitenkin tärkeäksi suunnitella kesää, jotta on jotain, mitä odottaa lähitulevaisuudessa. Viimeiset puolitoista kuukautta ovat menneet omalla painollaan ilman kiintopisteitä. ”Kunhan tästä päivästä selvitään…”. Kesän edetessä on hyvä punnita erikseen, mikä on järkevää ja mikä ei. Suunnitelmat kun eivät ole kiveen nakutettuja. 

Toivon ylläpitäminen luo myös hyvää mieltä ja uskoa huomisesta. Hyvää mieltä ja jäätelöä tässä kaivataankin! Toki maalaisjärki on hyvä pitää mukana, kun kuvittaa tulevaa kesää mielessään. Näen jo itseni kesämökillämme, selin makuulla, varpaat järvessä ja roseeviinilasi kädessä. Tasainen laineiden liplatus lyö tahtia rantaviivaan sekuntiviisarin tavoin. Nuotiossa koivun klapit paukkuvat, tuuleen napatessa osan kipinöistä mukaansa. Pallopurjeiset purjeveneet kaartavat laiturin tuntumassa ottamassa vauhtia matkalleen. Kesä on kohta tässä!

kesäsuunnitelmia, pesojoonas, korpilahti

Ehkä tavalliset asiat nousevat tänä kesänä arvoonsa, kun ei ole edes mahdollisuutta festaroida tai viettää muita isoja kissanristiäisiä. Voisiko olla, että nimenomaan tavallisuudesta nousee jotain mielenkiintoista ja mieltä lämmittävää? Ehkä kesästä tuleekin aivan erilainen, mitä siltä edes odottaa. Ehkä kesästä tekee vieläkin mansikkaisemman juurikin mahdollisuuksien rajallisuus.

Omat suunnitelmani painottuvat hyvinkin arkisiin asioihin. Asioihin, jotka eivät kovinkaan poikkea normaalista. Toki kesän tekee ihmiset, joten toivon, että pääsen viettämään yhteistä kesää perheeni ja ystävieni seurassa.

Kesäsuunnitelmia

Mökkeilyä Päijänteen rannalla

Vietin viime kesänä Yaelin kanssa yhden ikimuistoisen kesäviikon mökillämme Korpilahdella. Ajattelin, että tulevana kesänä voisin kaivaa lapsuudenmuistoja mielen syövereistä ja tehdä aikamatkan noihin vuosiin. Kävimme lapsuudessani mummoni kanssa keräämässä marjapiirakkaan marjat lähialueiden marjapiiloista. Naapurin mummon kanssa kaivoimme aamutuimaan matoja ja suuntasimme ongelle narraamaan kaloja. Perunat kävimme nappaamassa naapurin maatilalta, suoraan maasta nostettuna. Perunoiden kanssa mummo teki maitokastiketta. Voiko parempaa kesäherkkua olla? Iltaisin saunoimme pikkuserkkuni kanssa useita tunteja, tehden erilaisia rituaaleja saunassa. Illan viimeiset tunnit menikin Monopolia pelatessa.

Tällaisesta kesäpäivästä haaveilen tällä hetkellä! 

kesäsuunnitelmia, pesojoonas, korpilahti

Automatka Saimaalle

Viime vuonna jo harmittelin, kun en päässyt vapaasti henkilöautolla kiertelemään Suomea. Nyt haaveilen, että pääsisin edes pienissä määrin näkemään Suomen maata auton ratissa. Uudessa-Seelannissa ja Kaliforniassa parasta antia oli juurikin automatkat.

Tällä hetkellä erityisesti Saimaan seutu resonoi, kun mietin, mihin suuntaan Suomea kääntäisin auton nokan. Järvimaisemia, norppia ja kapeita teitä.

Kirpputorikierros

Siitä lähtien, kun saavuin Suomeen olen haaveillut kirpputoreille pääsystä. Olen ahkerasti selannut Tori.fi etsien aarteita. Feediä rullatessa alaspäin ei pääse samanlaiseen fiilikseen kuin kirpputoreilla. Tiedättekö, kun pääse hipistelemään tavaroita ja kaivelemaan vaatekasoja. Jo pelkästään kirpputorin hajun miettiminen syventää kaipuuta aarteiden pariin.

Sanoinkin ystävälleni, että heti kun on järkevää, niin otetaan auto alle ja lähdetään päiväkierrokselle lähikylien kirppiksille. Kirkkonummi, Vihti, Nummela, Järvenpää, Lohja, Siuntio, Söderkulla, Inkoo, Tähtelä, Nummela… Jos tiedätte hyviä kirpputoreja Helsingin lähettyvillä, ilmiantakaa kommentteihin! 

Pyöräretki Helsingissä

Ps. Olen vegaani Youtube-kanavalta tuttu Paju lupasi lähteä pyöräretkelle kanssani Helsinkiin. Kaivoin mummoni vanhan Helkaman esiin, pumppasin kumit täyteen ja suoristin ohjaustangon. Enää puuttuu Paju ja kohde.

Itä-Helsinki tai Espoon saaristo voisivat olla potentiaalisia kohteita kurkattavaksi. En ole mikään pyöräilyn suuri ystävä, perseeni kun ei tykkää kovasta satulasta, mutta yritetään. 

Kirjojen lukemista

Sain ison kasan kirjoja tulevien yhteistöiden tiimoilta luettavaksi. Suurin osa kirjoista on dekkareita, joihin koukutun oikein kunnolla. Muistatteko vielä Max Seeckin Uskollinen lukija Instagram storyt. Tuossa teoksen kohdalla sai paskat housussa jännittää illasta toiseen.

Juttelin juuri ystäväni kanssa, kuinka haastavaa on taas keskittyä. Puhelimen ruutuaika huutaa punaista ja huomaan jatkuvasti hapuilevan puhelinta. Tulen kesällä tekemään paljon töitä puhelimella, mikä nostaa ruutuaikaa. En vain haluaisi tuudittautua, että ”töiden takia päivittäinen ruutuaika on sen 78 tuntia”. Puhelin sivuun, kirja kauniisiin kätösiin!

Teidän antamia vinkkejä kesänviettoon

Sain myös teiltä ison kasan kesävinkkejä, joista valikoin teille mahdollisimman erilaisia vaihtoehtoja. Naku-uinti menee omalle listalle myös sekä puutarhanhoito!

Käsitöiden tekeminen 

Moni ystävä on suositellut makramen tekoa. Internetistä varmasti löytyy ohjeita monenlaisiin teoksiin. Jos makramet eivät innosta, suosittelen tarttumaan ryijytuolin tekemiseen. Ryijyttämällä voi tehdä myös mattoja, tyynyn päällisiä tai seinäkoristeita. Helppoa, niin saamarin helppoa, että jopa tällainen ensikertalainen suoriutui ryijyttämisestä mallikkaasti.

kesäsuunnitelmia, pesojoonas, korpilahti

Veneily

Harvalla meistä varmaankaan on omaa venettä, mutta jos on, PYYTÄKÄÄ YSTÄVÄT MUKAAN! Jos muistelen oikein niin Turussa ainakin voi vuokrata venettä tunniksi tai vaikka koko päiväksi. Itse ajattelin kaivaa airot varastosta ja lähteä souturetkelle Päijänteelle.

Jäätelöiden maistelua puistoissa

TÄMÄ! Helsingissä oleville vinkiksi, Teurastamolta saa Jädelinon jäätelöitä, jotka on aivan poskettoman hyviä. Pakastealtaasta suosittelen testailemaan kaikkia kesään uutuuksia.

Retkeily

Joo, retkeily tulee varmasti nousemaan suureen suosioon tänä kesänä. Toki tällaiselle ”en saa teltassa nukuttua, kun ei ole tarpeeksi pehmeää patjaa” tyyppiselle retkeilijälle hyvä vaihtoehto on kaupunkieräilyt, esimerkiksi Alppiruusupuistoon tai Fiskarsin vanhaan kaupunkiin.

kesäsuunnitelmia, pesojoonas, korpilahti

Remontointia

Pieni pintaremontti on aina omanlaisensa projekti ja tempaa mukaansa. Jos minulla olisi yhtään enempi neliöitä, tarttuisin pensseliin samantien. Tämän hetkiset neliöt ovat aika pitkälle remontoituja niissä määrin, mitä oma osaaminen taipuu. Lattian maalaamista olen harkinnut vakavissani, mutta en osaa päättää väriä.

Teltta matkaan ja ajelulle ympäri Suomea

Välillä harmittaa, kun en viihdy nukkua teltassa. Toki ainahan voi yrittää uudestaan ja uudestaan tykätä jostain asiasta, mutta toisaalta, jos ei nappaa niin sekin on hyvä hyväksyä. Haaveilen kylläkin telttaretkistä Suomen luonnossa. Pitääkin miettiä, jos menisi päiväretkelle metsään ja nukkuisi päiväunet teltassa.

Teemaruokailua

Voisin ottaa teemaksi tälle kesälle perunan. Missä kaikessa erilaisessa muodossa suomalaista pottua voisi nauttia. Kansallisaarre, jota aika vähän hyödynnetään omaan makuun vielä. En ole vielä nimittäin törmännyt potturavintolaan? Tai ravintolaan, joka olisi erikoistunut ranskalaisiin perunoihin. Vinkatkaa jos tulee vastaan.

kesäsuunnitelmia, pesojoonas, korpilahti

Puutarhanhoito

Sain taloyhtiöstäni käyttöön hyötykasveille sopivan viljelylaatikon. Olen todella innoissani tästä, sillä onko mitään kesäisempää kuin hakea omasta takaa salaatinlehtiä aamupalasämppäreihin tai lehtikaalit pizzan päälle. Olen myös vallannut yhden tuuletusparvekkeen hyötykasveilleni. Saas nähdä, innostuvatko naapuritkin viljelemään muilla parvekkeilla tomaatteja tänä kesänä. 

Kuulin myös, että meillä on mökilläkin nykyään pieni palsta hyötykasveille. En malta odottaa, että pääsen mökille!

Melonta tai suppaus

En ole niinkään vesiurheilulajien ystävä, mutta jos oppaan kanssa pääsisi melomaan koskea, niin mikä nottei!

kesäsuunnitelmia, pesojoonas

Retki lähikaupunkiin ja kävellä ympäriinsä siellä ja ihmetellä

Tämän voisi suorittaa esimerkiksi liftaamalla. Muutamia vuosia sitten liftasimme kaverin kanssa Porvooseen, jossa käveltiin vanhan kaupungin katua päivän ajan ja illasta otimme peukkukyydin takaisin Helsinkiin. Aivan liian vähän tulee ihmeteltyä vierailla paikkakunnilla Suomessa. Toista se on esimerkiksi Hollannissa.

Tutustua lähiruokaan ja tuottajiin

Tämä, jos mikä on mielenkiintoinen ajatus! Juuri viime viikolla jouduin googlettamaan, kun mietin, mistä quinoa tulee: pensaasta, puusta, maan alta, pellolta… Aika harvoin tulee pysähdyttyä ja mietittyä, mistä ruoka tulee ja mitä kaikkea ruokaa tuotetaan lähellä. Ensi kesälle voisi suunnitella ainakin yhden maatilavierailun. Jollei muuta, niin Kyrön ginitehtaalle.

Mennä metsään ja tehdä taidetta maahan metsästä löytyvistä asioista

Mulla tulee mieleen tämän tyyppisistä teoksista @muitaihania Tiina. Kirjaan ylös tämän asian omaan listaani myös.

Naku-uinti

KYLLÄ!