Nämä asiat miesten tulee ymmärtää menkoista

Kaupallinen yhteistyö Kirkon Ulkomaanapu

Torstaina 28.5. on kuukautispäivä, jota vietetään Maailmalla ja Suomessa. Päivämäärään liittyy hienoa symboliikkaa: Numero 28 viittaa keskimääräiseen kuukautiskierron kestoon päivinä ja numero 5 taas on keskimääräinen vuotopäivien lukumäärä. Päivän tavoitteena on rikkoa tabuja kuukautisista, mutta myös nostaa esiin epäkohtia, joita tytöt ja naiset ympäri maailman kohtaavat kuukautisten takia. 

Yhteiskunnan asenneilmapiirin muutokseen tarvitaan myös poikia ja miehiä. Kirjoitin vuosi sitten Menkat – Naisten juttu -blogikirjoituksen, joka on muuten yksi blogihistorian luetuimmista ja kommentoiduimmista kirjoituksista. Yhtä lailla menkat ovat myös meidän miesten juttu, sillä ylläpidämme monia tabuja, myyttejä ja olettamuksia niihin liittyen. Menkkatietämättömyys voi lisätä meissä miehissä empatian puutetta ja pahimmissa tapauksissa johtaa kiusaamiseen sekä ahdisteluun. 

Koen tärkeäksi, että miesten tulee myös osallistua menkkakeskusteluun, jotenka veljet, nämä asiat miesten on tulee ymmärtää menkoista.

Kuukautispäivä, pesojoonas, kirkon ulkomaanapu

Menkat ovat yksilölliset eli jokaisella erilaiset

”Se aika kuusta” on yksi typerimmistä sanonnoista. Älä käytä tuota sanontaa! Suosittelen luottamaan ”painettuun sanaan”, eli sanaani, ja luopumaan tuosta fraasista. Sen sijaan, että ohittaisimme naisten menkat kulahtaneella sanonnalla, tulisi meidän juurikin tehdä tilaa keskustelulle. Tehdä näkyväksi, että noin puolella maailman väestöllä on menkat!

Kuukautisiin liittyviä tuntemuksia ja oireilua ei tule niputtaa yhdeksi asiaksi. Osalla oireet saattavat olla kivuttomia ja kuukautisiin ei liity sen kummempia oireita. Toisilla taas kivut ovat niin kovia, että he tarvitsevat sairaslomaa. Tällöin kylläkin kyseessä voi olla sairaus, kuten endometrioosi. Sitten taas suurimmalla osalla kuukautisoireet ovat kaikkea tältä väliltä. ”Se aika kuusta” voi olla kenellä tahansa. Itselläni oli viimeksi viime sunnuntaina, kun mielialani vaihteli yleisestä vitutuksesta päänsärkyyn. Mielialamme vaihtelevat riippumatta onko meillä kuukautiset tai ei.

Kuukautisiin onkin hyvä suhtautua neutraalisti. Kysymällä ja keskustelemalla saat esimerkiksi selville, miten puolisosi tai ystäväsi kokee menkat. Mitä hänen kanssaan olisi hyvä huomioida kuukautisten aikaan? Miten pystyisit harjoittamaan myötätuntoa toisen rinnalla, esimerkiksi työpaikalla. Vain 5% miehistä kokee kiusalliseksi menkkakeskustelun puolison kanssa, kun taas jopa 24% naisista kokee vastaavan keskustelun kiusaannuttavaksi. Mielenkiintoisia lukuja, sillä olisin ajatellut näiden olevan juurikin toisinpäin.

Miehet, olkaamme rohkeita aloittamaan keskusteluja tästä tärkeästä aiheesta, ilman vittuilua!

Kuukautispäivä, pesojoonas, kirkon ulkomaanapu

Menkkaseksi

Verta joka paikassa! Ei, ei, ei! Toki kuukautisvuotoa voi suurella todennäköisyydellä esiintyä menkkaseksin aikana. Jos vuotoa ilmenee, ei sitä kannata pelätä tai ainakaan syytellä ketään siitä. Jos se vie halut, maailma ei siihen kaadu. Seksiä voi harrastaa monella muullakin tapaa kuin yhdynnällä. Tärkeintä on kunnioittaa toista.

Kuukautisvuodon määrä on yksilöllistä ja vaihtelee. Keskimäärin vuotoa on noin kahdesta kolmeen ruokalusikallista koko kuukautisten aikana. Ei siis puhuta suinkaan mistään “verilöylystä”, jolta se saattaa joskus miesten pallien paukuttelu keskusteluissa kuulostaa. On hyvä tiedostaa, että vuoto saattaa aiheuttaa häpeän tunnetta naiselle. Sen takia siihen suhtautumisen tulee olla sensitiivistä ja toista arvostavaa. 

Menkkaseksin harrastaminen ei myöskään ole mikään goals. Seksi kuukautisten aikaan on seksiä. Ei mitään sen ihmeellisempää, joten voit ihan hyvillä mielin ottaa sulan hatustasi pois, jos sellaisen olet sinne jo laittanut. Itselleni tuli myös uutena tietona, että kuukautisten aikana voi tulla raskaaksi. En tiedä mistä tämä myytti on iskostunut takaraivooni, ettei tuolloin lapsenteko ole suotuisaa. Mahdollisuus raskaaksi tulemiseen on myös kuukautisten aikaan. Muista tarpeen tullen ehkäisy myös kuukautisten aikaan.

Kuukautishäpeä

Kuukautiset ovat osa naiseutta. Siskot, kertokaa jos olen väärässä! Tämän ymmärtäminen on tärkeää, sillä kuukautishäpeä aiheuttaa monille naisille epämiellyttäviä hetkiä ja tunteita. Tämä harvoin näkyy ulospäin, sillä asiaa on opittu peittämään eikä siitä puhuta kovinkaan runsaasti ääneen, onhan kuukautiset monella tapaa tabu. Kuukautishäpeästä tuleva stressi on aivan turha energiasyöppö ja pahimmillaan häpeä saattaa aiheuttaa sulkeutuneisuutta. 

Kuukautisista johtuvaa häpeää saattaa olla vaikea sanoittaa ääneen, niin kuin häpeän tunnetta ylipäätään on. Jotta me miehet oppisimme ymmärtämään asiaa laajemmin ja tunnistamaan, mistä ilmiössä on kyse, tulee meidän rohkeasti liittyä keskusteluun. Kysyä esimerkiksi puolisolta, onko hän kokenut häpeän tunteita kuukautisten takia. Onko hän jättänyt jotain tekemättä johtuen kuukautisista. Miltä ylipäätään tuntuu puhua kuukautisista ääneen.

Lyön myös pääni pantiksi, jos meiltä miehiltä tulisi kerran kuukaudessa peniksen päästä verta, olisi suhtautuminen aiheeseen erilainen. ”Miesten menkat” olisivat yhteiskunnassamme varmasti näkyvämmät, hyväksytymmät, tutkitummat ja mahdolliset siteet tai vastaavat välineet olisi kaikkien saatavilla ilmaiseksi tai ainakin verottomina. Toki tämä on jossittelua, mutta en uskoa, etteikö tämä skenaario olisi kaukana todellisuudesta. On siis hyvä muistaa veliseni, kuinka maailma voisi maata, jos menkat eivät olisi ainoastaan naisten juttu. 

Kuukautispäivä, pesojoonas, kirkon ulkomaanapu

Kuukautispäivä maailmalla

Kuukautishygienia on perusedellytys ihmisoikeuksien toteutumiselle. Meillä Suomessa ollaan monella tapaa edistyneitä tämän asian suhteen. Tyttöjen ei tarvitse keskeyttää koulunkäyntiä, heitä ei eristetä kotona piharakennukseen tai heitä ei käsitellä likaisina kuukautisten takia. Toki parannettavaa meillä on vielä ainakin verotuksen korjaamisessa sekä uskoisin, että muutama lisäeuro esimerkiksi endometrioosin tutkimiseen voisi nopeuttaa toimivien lääkehoitojen kehittämistä.

Monissa kehitysmaissa asian laita on täysin toinen. Kuukautisköyhyys saa tyttöjä ympäri maailman jättäytymään pois koulusta menkkojen ajaksi. Saniteettitilojen ja kuukautissuojien puute on todellinen ongelma monissa kehitysmaissa. Intiassa 66%:ssa kouluista ei ole toimivia wc-tiloja. 83%:lla tytöistä Burkina Fasossa ja 77%:lla Nigeriassa ei ole koulussa paikkaa, jossa voisi vaihtaa kuukautissuojan. Luvut ovat todella korkeita ja epätasa-arvoa ylläpitäviä.

Tekee tosi pahaa kirjoittaa nämä: Tytöille voi olla normaalia harrastaa seksiä vanhempien miesten kanssa, saadakseen rahaa kuukautissuojien ostamiseen. Osa tytöistä käyttää kuukautissiteiden sijaan hiekkaa, likaisia riepuja tai pahimmillaan laittavat kiven sisälle emättimeen tukkiakseen kuukautisvuodon.

Kuukautispäivä, pesojoonas, kirkon ulkomaanapu

Koulutus on paras investointi kohti tasa-arvoisempaa maailmaa. Tuntuu vääryydelle, että jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien mahdollisuutta koulutuksen pariin laimminlyödään uskomusten ja tietämättömyyden takia. Yhdenkään tytön ei tule jäädä pois koulusta kuukautisten takia, jos hän ei sitä itse halua. Kirkon Ulkomaanapu tekee töitä sen eteen, että jokaisella tytöllä olisi mahdollisuus laadukkaaseen koulutukseen – myös kuukautisten aikana.

Kirkon ulkomaanapu jakaa hygieniapaketteja, rakentaa kouluihin erillisiä vessoja, joissa on käsienpesupisteet, jakaa tietoa hyvästä kuukautishygieniasta ja tekee vaikuttamistyötä haitallisten perinteiden kitkemiseksi kehitysmaissa. Haastankin sinut mukaan kuukautis- tai kertalahjoittaksi auttamaan kaikista köyhimpien maiden tyttöjä pääsemään kouluun myös kuukautisten aikana!

Jo 12 eurolla saa hygieniapaketin, 24 eurolla kaksi pakettia ja 36 eurolle kolme jne. Pienelläkin summalla voidaan saada aikaan isoja asioita.

Liity kuukautislahjoittajaksi tai tee kertalahjoistus tästä ja tue tyttöjä!

Kuukautispäivä 28.5.

Blogikirjoitusta varten haastattelin naisia, joiden kokemuksia ja tuntemuksia peilaan kirjoituksessa.


Räntäinen rakkauspäiväkirja – Pelottaa

Rakas päiväkirja, LOVED-19 on iskenyt.

Oireet: rintakipua, ikävää, kaipuuta, pelkoa ja pinnan pitkittymistä.

Hoito: 160 € lentoliput

Koronatilanne on alkanut hellittämään niin Suomessa kuin Hollannissakin. Etenkin Suomessa, sillä sisarajaa avattiin jonkin verran lisää viime viikolla. Hollannin raja on ollut koko korona-ajan auki meille suomalaisille. Syy, miksi olen jättänyt toistaiseksi menemättä Hollantiin, on ollut osittain pieni pelko, sillä Hollannissa tauti on levinnyt aggressiivisemmin. Mielikuvat ovat samaa luokkaa kuin Uudenmaan rajan ylittäminen reilu kuukausi sitten. En ole halunnut ottaa riskiä vielä matkustamisen kanssa. Ajan kanssa.

On turha kieltää, etteikö korona vaikuttaisi parisuhteisiin. Niin etäsuhteessa oleviin kuin saman katon alla asuviin. Saman katon alla olevat ovat kenties joutuneet aivan uudella tapaa keskustelemaan asioista, joihin ei välttämättä ole ollut aikaa normaalin arjen keskellä tai keskustelut on ohitettu kiireeseen vedoten. Etäsuhteessa olevana tätä jatkuva yhteisen ajan tuomaa haastetta ei ole. Päinvastoin, tyhjästä on vaikea nyhjästä. 

ensisuudelma, pesojoonas

Ajatus toisen näkemisestä pitkän tauon jälkeen on kutkuttava. Siihen liittyy paljon odotuksia ja innostusta. Huumaa ja kiihkoa. Mutta myös pelkoa. Tämän ääneen toteaminen yllätti itsenikin. Miksi minä pelkään? Mitä pelko yrittää kertoa?

Entä jos?

Mielessäni pyörii kymmenniä jollei jopa satoja mahdollisia skenaarioita, entä jos… 

Entä jos hän ei tykkää minusta?

Entä jos välillämme ei ole enää kemiaa?

Entä jos emme näekkään toisiamme enää samanlaisina?

Entä jos…

Miksi ajattelen negaation kautta, vaikka näkemiseen liittyy enemmän rakkautta kuin yhteenkään aikaisempaan rakkaudenosoitukseen, jonka olemme toisillemme tehneet. Näkemiseen liittyy miljoona positiivista asiaa, keskity niihin! Kuten ensikohtaamiseen.

Niin, ensikohtaaminen.

Miettikää, saamme uuden mahdollisuuden ”ensikohtaamiseen”. Tuohon maagiseen hetkeen, kun katseemme kohtaavat. Hänen silmänsä. Syntymämerkkinsä. Kiharat hiukset. Kaikki nuo pienet eleet hänen kasvoillaan. Saan kokea kaiken tuon uudestaan. 

Ah, ensisuudelmaa unohtamatta!

Ottaa valmiiksi jo mahanpohjasta. Kun kaksi kohtaavat. Kaksi niin kaunista.

Totta kai siihen liittyy paljon odotuksia voimakkaista tunteista. Sitä se varmasti tulee tuottamaan. Tunteita. Se tulee antamaan kyyneleitä ja naurua. Herkistyn nyt jo, hymyssä suin. 

Hänen huulensa.

Onhan tämä aivan hullu konsepti kokonaisuudessaan. Viikkojen odottelua, satoja facetime-puheluita, kymmeniä ja kymmeniä viestejä päivittäin. Tätäkö on parisuhde? Kysynpähän vaan! 

Kyllä, se on sitäkin. Tämä on hyvä sisäistää. Parisuhde niin kuin ihmissuhteetkaan eivät ole tähtiin kirjoitettuja. Sitä jotenkin haluaisi hallita elämää. Antaa tapahtumasarjoille nuotteja. Luottaa, että reimarit ovat kohdillaan ja kotisatama tiedossa. Haluaisin niin kitistä ja sanoa, että minä päätän. Minä päätän miten asiat menevät. Mutta ei. On helpompi päästää irti ja hyväksyä.

Hyväksyminen on yksi askel onneen.

Mitään pelättävää ei ole, Joonas.

Etäisyys, joka välillemme on tullut koronan myötä, on sama, mitä se oli ennen pandemiaakin. Tasan 1300 kilometriä. Ei mitään muuta. Älä siis pelkää, että välillenne on tullut jotain muuta. Ei ole.

ensisuudelma, pesojoonas

Arki-ikävöinti saanee kohta jäädä jäähylle ja toivon mukaan pääsen vaihtamaan leiriä. En malta odottaa, että joudumme kasvotusten keskustelemaan päivät pitkät. Katsomaan toisiamme. Kohtaamaan toisemme. Odotan niin kovasti hänen tuloaan Suomeen. Niin kovasti. 

Milloin? Se selviää ajan kanssa.


Lahjavinkit valmistuvalle – Asiat, jotka kestävät aikaa ja kulutusta

Kaupallinen yhteistyö Finlayson

”Moi Joonas,
kirjoittelen sulle sinne Pihtiputaalle lakkiaispäivääsi. Vuosi taitaa olla 2007. Ajattelin aluksi, että olisin jakanut viisaamman ja kokeneemman neuvoja sulle, mutta tuskin se olisi sitä, mitä kaipaat. Joten ajattelin ladata suoraan tiskiin, missä mennään tänään: Asut Helsingissä 21 neliöisessä yksiössä, joka on melkein puolet pienempi kuin nykyinen opiskelija-asuntosi. Olet korviasi myöten rakastunut hollantilaiseen POC (people of colour) kundiin, joka asuu 1300 kilometrin päässä. Työksesi kuvaat itseäsi puhelimen selfie-kameralla, joka löytyy matkapuhelimesi etuosasta, näytön yläpuolelta. Et pelannut yhtään liiga- tai maajoukkuepeliä lentopallossa. Lopettamispäätös ei ollut sen kummempi, teit sen ammattikorkeakouluaikoina.

Se tuntematon tyttö, joka tuli istumaan viereesi bussissa matkalla Pihtiputaalta Jyväskylään, on edelleen elämässäsi ja olet hänen kolmannen lapsen kummi. Lukiossa tekemäsi ikimuistoisen Bulgarian reissun jälkeen, olet avannut maailman myös muille kulttuureille Euroopan ulkopuolelta. Sen sijaan, että Suomi kuuluu suomalaisille, maailma kuuluu meille kaikille. Armeija ei tehnyt sinusta yhtään sen miehisempää miestä, mitä olit ennen sinne menoa. Ja kyllä, haaveilet perheen perustamisesta nykyään. 

Tässä vain murto-osa elämääsi, joten otahan koppi tästä!

Ps. Jesus tulee.”

Finlayson nettikaupassa valikoima lahjoja -30% alennuksessa.
Mukaan lukien Jesus pellavapussilakanasetti: 50 vuoden takuu, 100% pellavaa
Hinta ovh. 179,95€ (-30%), tuplapussilakanasetti ovh. 269,95€ (-30%).

lahjavinkit valmistuvalle, finlayson, pesojoonas

Tutustu ihanan pehmeään lahjaideaan tästä!

Olin suunnitellut, että olisin kirjoittanut kirjeen nuorelle 19-vuotiaalle Joonakselle siitä, kuinka maailma on täynnä mahdollisuuksia, ole  vain rohkea. Tajusin pian kirjoittaessani, etten ole vieläkään niin rohkea, että pystyisin seisomaan tuon lauseen takana täysin. Siihen oli varmasti painavat syyt, miksi olin niin pelokas ja epävarma nuorena lukiolaisena. Ja olenhan vieläkin pelokas ja epävarma. Pelottaa niin perkeleesti, jos rakkauteni jättää minut yhtäkkiä. Epäröin jatkuvasti omaa osaamistani ja itseäni. Ylioppilaskirjoitusten tuskailu on vaihtunut blogikirjoituksiin. Riitänkö? Olenko tarpeeksi hyvä? Juuri näitä samoja tunteita olen kokenut 13 vuoden ajan. Nykyään kylläkin luotan enemmän ymmärrykseeni, että kaikki nämä tunteet ovat osa elämää.

On helppo neuvoa toista. Sitä lukiolaista, joka eli valtavia tunneskaaloja päivästä toiseen. Aikaperspektiivi ulottui maanantaista perjantaihin ja perjantaista sunnuntai-iltaan. Moni asia koettiin ensimmäistä kertaa noina vuosina. Vuonna 2007 Suomi oli jotain, mitä en edes tarkkaan ottaen muista tänä päivänä. Euroviisut järjestettiin tuolloin Suomessa ja Tarja Halonen oli presidenttinä. Mitä muuta? Millainen asenneilmapiiri tuolloin oli? Millaiset sosiaaliset normit rajoittivat minua? Millaisia esikuvia minulla oli? Millaiset värit ja tuoksut olivat omiaan noina vuosina? Jotta pystyisin neuvomaan 19-vuotiasta Joonasta, tulisi minun myös ymmärtää, millainen maailma oli tuolloin. Olisi naiivia neuvoa häntä unelmoimaan avioliitosta miehen kanssa, kun se ei edes ollut lain mukaan mahdollista 2000-luvun puolivälissä. 

Katsoessani peruutuspeiliin, pohdin, mihin asioihin todellisuudessa voimme edes vaikuttaa elämässä. Kuinka paljon tulevaisuutemme on omissa käsissämme? On paljon valintoja, joita teemme jatkuvasti tietoisesti. Luomme tavoitteita ja unelmia, joita kohti yritämme mennä. Tämän perusteella voisi kuvitella, että tulevaisuus on pitkälti omissa käsissämme, kunhan asenne on kohdillaan. Sitten on lista asioita, joita kutsutaan elämäksi. Hylsy pääsykokeista, auto-onnettomuus, oman seksuaalisen suuntautumisen tunnistaminen ja tunnustaminen, avioeron seurauksena iskenyt masennus, maailmanlaajuinen pandemia…  Ja miljoona muuta asiaa, jotka vain tapahtuvat ja muuttavat elämän suuntaa.

Sen sijaan, että neuvoisin tuota puttaalaista oman elämänsä sankaria näin vuosien takaa, voisin pysähtyä ja miettiä, mitä minä voisin oppia häneltä. Mitkä asiat ovat kestäneet aikaa ja kulkeneet rinnalla noista ajoista tähän päivään asti, ja joita olisi hyvä vaalia nyt ja tulevaisuudessa? 

lahjavinkit valmistuvalle, finlayson, pesojoonas

Kirjeitä minulle, Joonas

”Muistan, kun lähetit lukioaikaiselle ihastuksellesi, kenties ensirakkaudellesi, illan pimeinä tunteina suomalaisen pop-laulun sanat, jossa kerroit tunteistasi häntä kohtaan. Et koskaan saanut vastausta tai vastarakkautta, mutta annoit itsestäsi paljon. Näytit herkän puolesi, siitäkin huolimatta, ettei hän näkisi sinua tai pystyisi vastaamaan takaisin haluamallasi tavalla. Pidä kiinni tuosta auki olemisen taidosta, joka tuo esiin haavoittuvuutesi ja inhimillisen puolesi.”

Muistan, kuinka lukion jälkeen oli vuosia, kun suojelin itseäni etsimällä omaa ääntäni, seksuaalisuuttani ja taistelin ulkoisia paineita vastaan. Tuolloin yritin peitellä herkkyyttäni. Käteen jäi ainoastaan pala kovuutta, joka ehkä tänä päivänä suojelee herkkää puoltani.

Vitsit miten kiitollinen olen herkkyydestä ja siitä, etten työntänyt sitä täysin sivuun kipuillessani vallitsevia miesnormeja vastaan lukioaikoina. Poikien ei tarvitse olla poikia – kovia ja voimakkaita. Jollain tapaa tiesin sen jo tuolloin ja luotin, että elämä kantaa myös herkkänä feminiinisenä miehen alkuna. Ja niin se on tehnytkin! Oikein mahanpohjasta kouraisee, kun ajattelen omaa haavoittuvaisuuttani ja sitä, kuinka kaunis asia se on.

Tunnen yhä perhosia vatsassani, kun laitan nykyiselle ihastukselleni, rakkaalleni tekstiviestiä tai edes mietin tuota murrosiän hormonihöyryissä lähetettyä kosiskelua.

lahjavinkit valmistuvalle, finlayson, pesojoonas

Lino kylpy- ja käsipyyhe: 85 % puuvillaa ja 15 % pellavaa
Hinta käsipyyhe ovh. 16,95€ (-30%), kylpypyyhe ovh. 38,95€ (-30%)

”Naurattaa vieläkin, kun kyhäilit ystäväsi kanssa pienessä humalatilassa illan pimetessä wc-paperista ison ”Koulutie”-kyltin Nelostien varteen Pihtiputaalla. Jännitys valtasi kehosi ja tuntui kuin olisit ollut täysin vapaa tekemään mitä tahansa. Ette edes miettineet ”entä jos…”. Teitte vain!” 

Näin vuoden hotellissa asumisen jälkeen, nauran yhä omalle heittäytymiselleni – asia, joka on kestänyt aikaa ja on yhä osa elämääni. Lukioaikoina sitä katsoi aikuisia ylöspäin ja kuvitteli, millaista aikuisten elämä on. Millainen on olla aikuinen. Millaisia asioita aikuisena tehdään ja mitä ei. Sitä on niin helppoa omaksua valmiita tapoja ajatella ja toimia. Onnekseni olen tainnut unohtaa suurimman osan noista ajatuksista ja yrittänyt elää oman näköistä elämää. Heittäytyä elämälle!

lahjavinkit valmistuvalle, finlayson, pesojoonas, old jeans,

Old Jeans torkkupeitto: valmistettu 28 % kierrätetyistä farkuista ja 72 % tencelistä
Hinta ovh. 64,95€ (-30%)

”Se poika, joka ensimmäisenä koulupäivänä puhui kovaan ääneen keskellä luokkahuonetta, on ihan hyvä tyyppi! Turhaan pelkäsit häntä aluksi tai hait hyväksyntää häneltä. Aika nopeasti huomasit, että hänelläkin oli omat pelkonsa ja ulkokuoren alta paljastui paljon muutakin, mitä et ensisilmäyksen perusteella ehkä osannut aavistaa. Huomasit nopeasti uusissa luokkakavereissasi yhtäläisyyksiä kanssasi. Se auttoi asettumaan uudelle paikkakunnalle ja löytämään uusia ystäviä elämääsi.”

Kenties kaikista tärkein asia, joka on kestänyt aikaa lakituspäivästä tähän hetkeen, on ystävät. Osan kanssa pidämme vieläkin aktiivisesti yhteyttä, osa on ajatuksen tasolla mielessä aina silloin tällöin. Osalla on oma paikkansa luokkakuvissa, kun taas toisilla on paikkansa puhelimen kuvarullassa. Kaikki ovat tärkeitä ja osa elämää. 

Suurin pelkoni, muuttaessani 16-vuotiaana Korpilahdelta yksin Pihtiputaalle, oli, saanko uusia ystäviä. Sama pelko oli läsnä Helsinkii muuttaessa sekä nyt, kun pohdin muuttoa uudelle paikkakunnalle tai jopa uuteen maahan. Joka kerta tuo pelko on myös ohjannut toimintaan. Sanomaan ”hei” uusille ihmisille ja näkemään muutakin kuin ulkokuoren.

Onkin hyvä muistuttaa itseäni pitämään kiinni tuosta toiveikkuudesta nähdä enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia muissa ihmisissä, oltiin sitten Pihtiputaalla tai toisella mantereella.

lahjavinkit valmistuvalle, finlayson, pesojoonas, jesus pussilakanat

Pidä musta kiinni, älä päästä koskaan

”Joonas, pidä kiinni näistä asioista, jotka ovat kulkeneet rinnallasi lukiosta tähän päivään asti. Ne ovat kestäneet aikaa, muutoksia ja vastoinkäymisiä. Sinusta ei ehkä vieläkään ole tullut rohkeaa, mutta ainakin rohkeampi. Et tiedä vieläkään, mikä sinusta tulee isona, mutta tiedät sen, ettei sinun tarvitse tietää vastausta tuohon kysymykseen. Jatka itsemyötätunnon harjoittamista, niin kuin teit saadessasi pakit tuolta ihanalta tytöltä lukiossa. Olit silloin jo riittävä, sitä olet tänäänkin.

Olet matkalla, niin kuin olit 19-vuotiaanakin. Moni asia on vielä kesken ja muuttunut noista ajoista. Vielä enemmän elämässäsi on niitä asioita, jotka ovat kestäneet aikaa ja kulkeneet rinnallasi. Olet paljon rohkeampi jo tänään!

Joonas, pidä siis kiinni näistä ominaisuuksista ja muistoista, äläkä päästä koskaan!”

Ps. Niin kuin sanoin, Jesus tulee, ota koppi! Lahjakausi on täällä koronasta huolimatta ja juhlittavat ovat lahjansa ansainneet. Muista valmistuvaa kestävällä lahjalla. Lahjalla, joka kestää muistojen lailla aikaa ja kulutusta, maailman muutosta ja eri elämäntilanteita. Lahja, joka näkee ja tuntee monet seikkailut, ensimmäiset kerrat ja rakastumiset. Lahja, joka kulkee hyvän ystävän tavoin rinnalla vuosien ajan.

Finlayson tarjoaa verkkokauppaostoksille ilmaisen lahjapaketoinnin sekä toimituksen kotiovelle, lahja ostaminen ei tästä paljon helpommaksi muutu. Valikoima lahjaideoita on -30% alennuksessa, mukaan lukien tässä blogikirjoituksessa olevat tuotteet. Oma lahjasuositukseni on Jesus-pellavapussilakanasetti 50 vuoden takuulla! 

lahjavinkit valmistuvalle, finlayson, pesojoonas

Finlayson tarjoaa verkkokauppaostoksille ilmaisen lahjapaketoinnin sekä toimituksen kotiovelle. Katso lahjavinkit tästä!

Ps. Ennen kaikkea onnea valmistuneille!


Kesän 2020 bucket list!

Tämän viikkoisesta räntäsateesta huolimatta, odotan toiveikkaana tulevaa kesää. Sain tänään ison hyötykasvilähetyksen Korpilahdelta, joka viimeistään oli varma merkki kesästä. Toivoa on, kyllä se kesä tulee! On tuntunut haastavalle ajatella, ettei tuleva kesä vastaisi niitä odotuksia, joita yleensä kesille asetan. Moni Instagramin puolella tsemppasikin, että kesään tulee asennoitua tällä kertaa uudella tapaa. 

Asennoitumista ehkä vähän häiritsee se, ettei ole varmuutta, miten kesää voi edes viettää. Tuntuu hiukan tuhmalle edes kirjoittaa listaa asioista, joista haaveilen. Yllytänkö turhaan ihmisiä rikkomaan hallituksen suosituksia? Miten maailma edes makaa kesäkuussa? Koen kuitenkin tärkeäksi suunnitella kesää, jotta on jotain, mitä odottaa lähitulevaisuudessa. Viimeiset puolitoista kuukautta ovat menneet omalla painollaan ilman kiintopisteitä. ”Kunhan tästä päivästä selvitään…”. Kesän edetessä on hyvä punnita erikseen, mikä on järkevää ja mikä ei. Suunnitelmat kun eivät ole kiveen nakutettuja. 

Toivon ylläpitäminen luo myös hyvää mieltä ja uskoa huomisesta. Hyvää mieltä ja jäätelöä tässä kaivataankin! Toki maalaisjärki on hyvä pitää mukana, kun kuvittaa tulevaa kesää mielessään. Näen jo itseni kesämökillämme, selin makuulla, varpaat järvessä ja roseeviinilasi kädessä. Tasainen laineiden liplatus lyö tahtia rantaviivaan sekuntiviisarin tavoin. Nuotiossa koivun klapit paukkuvat, tuuleen napatessa osan kipinöistä mukaansa. Pallopurjeiset purjeveneet kaartavat laiturin tuntumassa ottamassa vauhtia matkalleen. Kesä on kohta tässä!

kesäsuunnitelmia, pesojoonas, korpilahti

Ehkä tavalliset asiat nousevat tänä kesänä arvoonsa, kun ei ole edes mahdollisuutta festaroida tai viettää muita isoja kissanristiäisiä. Voisiko olla, että nimenomaan tavallisuudesta nousee jotain mielenkiintoista ja mieltä lämmittävää? Ehkä kesästä tuleekin aivan erilainen, mitä siltä edes odottaa. Ehkä kesästä tekee vieläkin mansikkaisemman juurikin mahdollisuuksien rajallisuus.

Omat suunnitelmani painottuvat hyvinkin arkisiin asioihin. Asioihin, jotka eivät kovinkaan poikkea normaalista. Toki kesän tekee ihmiset, joten toivon, että pääsen viettämään yhteistä kesää perheeni ja ystävieni seurassa.

Kesäsuunnitelmia

Mökkeilyä Päijänteen rannalla

Vietin viime kesänä Yaelin kanssa yhden ikimuistoisen kesäviikon mökillämme Korpilahdella. Ajattelin, että tulevana kesänä voisin kaivaa lapsuudenmuistoja mielen syövereistä ja tehdä aikamatkan noihin vuosiin. Kävimme lapsuudessani mummoni kanssa keräämässä marjapiirakkaan marjat lähialueiden marjapiiloista. Naapurin mummon kanssa kaivoimme aamutuimaan matoja ja suuntasimme ongelle narraamaan kaloja. Perunat kävimme nappaamassa naapurin maatilalta, suoraan maasta nostettuna. Perunoiden kanssa mummo teki maitokastiketta. Voiko parempaa kesäherkkua olla? Iltaisin saunoimme pikkuserkkuni kanssa useita tunteja, tehden erilaisia rituaaleja saunassa. Illan viimeiset tunnit menikin Monopolia pelatessa.

Tällaisesta kesäpäivästä haaveilen tällä hetkellä! 

kesäsuunnitelmia, pesojoonas, korpilahti

Automatka Saimaalle

Viime vuonna jo harmittelin, kun en päässyt vapaasti henkilöautolla kiertelemään Suomea. Nyt haaveilen, että pääsisin edes pienissä määrin näkemään Suomen maata auton ratissa. Uudessa-Seelannissa ja Kaliforniassa parasta antia oli juurikin automatkat.

Tällä hetkellä erityisesti Saimaan seutu resonoi, kun mietin, mihin suuntaan Suomea kääntäisin auton nokan. Järvimaisemia, norppia ja kapeita teitä.

Kirpputorikierros

Siitä lähtien, kun saavuin Suomeen olen haaveillut kirpputoreille pääsystä. Olen ahkerasti selannut Tori.fi etsien aarteita. Feediä rullatessa alaspäin ei pääse samanlaiseen fiilikseen kuin kirpputoreilla. Tiedättekö, kun pääse hipistelemään tavaroita ja kaivelemaan vaatekasoja. Jo pelkästään kirpputorin hajun miettiminen syventää kaipuuta aarteiden pariin.

Sanoinkin ystävälleni, että heti kun on järkevää, niin otetaan auto alle ja lähdetään päiväkierrokselle lähikylien kirppiksille. Kirkkonummi, Vihti, Nummela, Järvenpää, Lohja, Siuntio, Söderkulla, Inkoo, Tähtelä, Nummela… Jos tiedätte hyviä kirpputoreja Helsingin lähettyvillä, ilmiantakaa kommentteihin! 

Pyöräretki Helsingissä

Ps. Olen vegaani Youtube-kanavalta tuttu Paju lupasi lähteä pyöräretkelle kanssani Helsinkiin. Kaivoin mummoni vanhan Helkaman esiin, pumppasin kumit täyteen ja suoristin ohjaustangon. Enää puuttuu Paju ja kohde.

Itä-Helsinki tai Espoon saaristo voisivat olla potentiaalisia kohteita kurkattavaksi. En ole mikään pyöräilyn suuri ystävä, perseeni kun ei tykkää kovasta satulasta, mutta yritetään. 

Kirjojen lukemista

Sain ison kasan kirjoja tulevien yhteistöiden tiimoilta luettavaksi. Suurin osa kirjoista on dekkareita, joihin koukutun oikein kunnolla. Muistatteko vielä Max Seeckin Uskollinen lukija Instagram storyt. Tuossa teoksen kohdalla sai paskat housussa jännittää illasta toiseen.

Juttelin juuri ystäväni kanssa, kuinka haastavaa on taas keskittyä. Puhelimen ruutuaika huutaa punaista ja huomaan jatkuvasti hapuilevan puhelinta. Tulen kesällä tekemään paljon töitä puhelimella, mikä nostaa ruutuaikaa. En vain haluaisi tuudittautua, että ”töiden takia päivittäinen ruutuaika on sen 78 tuntia”. Puhelin sivuun, kirja kauniisiin kätösiin!

Teidän antamia vinkkejä kesänviettoon

Sain myös teiltä ison kasan kesävinkkejä, joista valikoin teille mahdollisimman erilaisia vaihtoehtoja. Naku-uinti menee omalle listalle myös sekä puutarhanhoito!

Käsitöiden tekeminen 

Moni ystävä on suositellut makramen tekoa. Internetistä varmasti löytyy ohjeita monenlaisiin teoksiin. Jos makramet eivät innosta, suosittelen tarttumaan ryijytuolin tekemiseen. Ryijyttämällä voi tehdä myös mattoja, tyynyn päällisiä tai seinäkoristeita. Helppoa, niin saamarin helppoa, että jopa tällainen ensikertalainen suoriutui ryijyttämisestä mallikkaasti.

kesäsuunnitelmia, pesojoonas, korpilahti

Veneily

Harvalla meistä varmaankaan on omaa venettä, mutta jos on, PYYTÄKÄÄ YSTÄVÄT MUKAAN! Jos muistelen oikein niin Turussa ainakin voi vuokrata venettä tunniksi tai vaikka koko päiväksi. Itse ajattelin kaivaa airot varastosta ja lähteä souturetkelle Päijänteelle.

Jäätelöiden maistelua puistoissa

TÄMÄ! Helsingissä oleville vinkiksi, Teurastamolta saa Jädelinon jäätelöitä, jotka on aivan poskettoman hyviä. Pakastealtaasta suosittelen testailemaan kaikkia kesään uutuuksia.

Retkeily

Joo, retkeily tulee varmasti nousemaan suureen suosioon tänä kesänä. Toki tällaiselle ”en saa teltassa nukuttua, kun ei ole tarpeeksi pehmeää patjaa” tyyppiselle retkeilijälle hyvä vaihtoehto on kaupunkieräilyt, esimerkiksi Alppiruusupuistoon tai Fiskarsin vanhaan kaupunkiin.

kesäsuunnitelmia, pesojoonas, korpilahti

Remontointia

Pieni pintaremontti on aina omanlaisensa projekti ja tempaa mukaansa. Jos minulla olisi yhtään enempi neliöitä, tarttuisin pensseliin samantien. Tämän hetkiset neliöt ovat aika pitkälle remontoituja niissä määrin, mitä oma osaaminen taipuu. Lattian maalaamista olen harkinnut vakavissani, mutta en osaa päättää väriä.

Teltta matkaan ja ajelulle ympäri Suomea

Välillä harmittaa, kun en viihdy nukkua teltassa. Toki ainahan voi yrittää uudestaan ja uudestaan tykätä jostain asiasta, mutta toisaalta, jos ei nappaa niin sekin on hyvä hyväksyä. Haaveilen kylläkin telttaretkistä Suomen luonnossa. Pitääkin miettiä, jos menisi päiväretkelle metsään ja nukkuisi päiväunet teltassa.

Teemaruokailua

Voisin ottaa teemaksi tälle kesälle perunan. Missä kaikessa erilaisessa muodossa suomalaista pottua voisi nauttia. Kansallisaarre, jota aika vähän hyödynnetään omaan makuun vielä. En ole vielä nimittäin törmännyt potturavintolaan? Tai ravintolaan, joka olisi erikoistunut ranskalaisiin perunoihin. Vinkatkaa jos tulee vastaan.

kesäsuunnitelmia, pesojoonas, korpilahti

Puutarhanhoito

Sain taloyhtiöstäni käyttöön hyötykasveille sopivan viljelylaatikon. Olen todella innoissani tästä, sillä onko mitään kesäisempää kuin hakea omasta takaa salaatinlehtiä aamupalasämppäreihin tai lehtikaalit pizzan päälle. Olen myös vallannut yhden tuuletusparvekkeen hyötykasveilleni. Saas nähdä, innostuvatko naapuritkin viljelemään muilla parvekkeilla tomaatteja tänä kesänä. 

Kuulin myös, että meillä on mökilläkin nykyään pieni palsta hyötykasveille. En malta odottaa, että pääsen mökille!

Melonta tai suppaus

En ole niinkään vesiurheilulajien ystävä, mutta jos oppaan kanssa pääsisi melomaan koskea, niin mikä nottei!

kesäsuunnitelmia, pesojoonas

Retki lähikaupunkiin ja kävellä ympäriinsä siellä ja ihmetellä

Tämän voisi suorittaa esimerkiksi liftaamalla. Muutamia vuosia sitten liftasimme kaverin kanssa Porvooseen, jossa käveltiin vanhan kaupungin katua päivän ajan ja illasta otimme peukkukyydin takaisin Helsinkiin. Aivan liian vähän tulee ihmeteltyä vierailla paikkakunnilla Suomessa. Toista se on esimerkiksi Hollannissa.

Tutustua lähiruokaan ja tuottajiin

Tämä, jos mikä on mielenkiintoinen ajatus! Juuri viime viikolla jouduin googlettamaan, kun mietin, mistä quinoa tulee: pensaasta, puusta, maan alta, pellolta… Aika harvoin tulee pysähdyttyä ja mietittyä, mistä ruoka tulee ja mitä kaikkea ruokaa tuotetaan lähellä. Ensi kesälle voisi suunnitella ainakin yhden maatilavierailun. Jollei muuta, niin Kyrön ginitehtaalle.

Mennä metsään ja tehdä taidetta maahan metsästä löytyvistä asioista

Mulla tulee mieleen tämän tyyppisistä teoksista @muitaihania Tiina. Kirjaan ylös tämän asian omaan listaani myös.

Naku-uinti

KYLLÄ!


Phuket – Thaimaan suurin paratiisisaari

Kävin Phuketissa ensimmäisen kerran vuonna 2014 ja oli se #nevöforget, ”never again”! Tein silloin aika selväksi mielipiteeni tästä turistien turmelevasta kohteesta. Loin mielipiteeni kuitenkin ainoastaan parin turistirannan perusteella, ymmärtämättä kuinka isosta saaresta onkaan kyse. Saaren päärannat ovat pohjoismaalaisten, venäläisten ja brittien täyttämiä, jokseenkin kyseenalaisia paikkoja, johtuen seksiturismista sekä alkoholin runsaasta kulutuksesta.

Palvelua voit toki noilla rannoilla saada kaikilla ”kotimaisilla” kielillä niin ravintoloissa kuin torikojuissakin. Kadut ovat täynnä kansainvälisiä ruoka- ja hotelliketjuja. Paikallisten ravintolat löytyvät näiden suurten toimijoiden helmasta. Patong, Karon ja Kata Beachit ilmentävät massaturismin kääntöpuolta, johon itsekin olen korteni kantanut kekoon. Näiltä rannoilta on turha lähteä etsimään paikallista kulttuuria tai noh, kulttuuria lainkaan. Paikallista elämää sieltä löytyy, joka kylläkin pyörii pitkälti länsimaalaisten pillin mukaan.

Kun vedetään yli nämä osat Phuketia, saari tarjoaa mitä mielenkiintoisempia paikkoja nähtäväksi. Olin alunperin suunnitellut viettäväni vain muutaman päivän Phuketissa ja jatkavan matkaa alueen lähisaarille. Toisin kuitenkin kävi! Vietin pari viikkoa kierrellen saarta jättäen ympäröivät paratiisisaaret kokonaan seuraavaan kertaan. Tällaiseen ratkaisuun en olisi uskonut lähdettyäni reissuun. Kiitos kuitenkin vanhalle reissututulleni, joka kutsui käymään Phuketissa.

Kokosin teille listan omista suosikeistani ja kohteista, joissa vierailin parin viikon aikana. Toivottavasti nämä paikat antavat intoa lähteä kurkkaamaan saaren päärantoja pidemmälle.

Phuket - Thaimaan suurin paratiisisaari

Tutustu näihin kohteisiin Phuketissa

Rannat

Patong Beach

Ei. Ei missään nimessä! 

Karon Beach

Sanoisin ei.

Kata Beach

Njääh!

Kata Noi

Ihan ok.

Rawai Beach

Rantakohteena en niinkään suosittele tätä satamakaupunkia, jonka ranta on kuorrutettu pikaveneillä. Aivan Rawai Beachin tuntumassa on kuitenkin paljon hyviä pienempiä rantoja, kuten Nui Beach ja Yanui Beach, jonka läheltä löytyy upea Karon View Point.

Nui Beachille mentäessä, on hyvä huomioida rannalle pääseminen. Nimittäin tie rannalle on todella hasardissa kunnossa. Päätin suistua ”rotkoon” skootterillani, sen sijaan, että olisin kävellyt 400 metriä tai maksanut lava-autokyydistä sinne. Alas meneminen oli vielä ”hallittavissa”, mutta ylös tulemisen kanssa oli pieniä haasteita, joista selvisin onneksi  taluttamalla hitokseen raskaan skootterin ylämäkeä ylös. Nui Beachin erikoisuus on useat kuvien ottopaikat, joista sisäänpääsymaksun yhteydessä myös muistutettiin (”Take a selfie”). Rannalle on tosiaan sisäänpääsy, johon kuuluu wi-fi.

Rawai Beachiltä lähtee useita pikaveneitä viereisille saarille, joihin voit tehdä päiväretkiä.

Rawai Beachin alueelta löytyy myös kaksi isoa cross fit -salia, jos mielii treenaamaan. Muutama joogasalikin tuli vastaan, kun ajelin keskusta-alueen läpi.

Paradise Beach

Phuket - Thaimaan suurin paratiisisaari

Olin kaksi yötä Paradise Beach Backpackersissa, joka on osa alueen ranta-aluetta. Ranta ja majapaikka sijaitsevat jyrkän rinteen pohjalla, joten meneminen rannalle on jo itsessään kokemus. Rannalle/majapaikkaan pääsee Patong Beachiltä (Bangla police box) ilmaisella shuttle bus -kyydillä. Bussi kulkee non-stoppina keskustan ja Paradise Beachin väliä aina keskiyöhön saakka. 

Ranta on hyvin pitkälle kaupallistettu ja länsimaalaisten kädenjälki näkyi vahvasti. Muun muassa oman veden vieminen ranta-alueelle oli kiellettyä. Alueelle ei edes saanut viedä vesipulloa, jonka olit ostanut hostellin vastaanotosta puolet halvemmalla hintaa kuin ranta-alueen ravintoloista. Ymmärrän omien virvokkeiden ja ruokien kieltämisen alueelle, mutta veden kieltämisessä menee hyvän maun raja itselläni.

Kaikesta tästä pienestä purnaamisesta huolimatta, ranta oli kuitenkin todella toimiva ja kokemisen arvoinen paikka. Varsinkin päärannasta kun menee pientä polkua pitkin pienemmälle rannalle (50metriä), sai omaa tilaakin vähän enempi. Jos majoitut rannalla, majoituksen hintaan kuuluu rantatuoli.

Phuket - Thaimaan suurin paratiisisaari

Nai Yang Beach

Oma ehdoton suosikkirantani saarella on Phuketin kansainvälisen lentokentän kupeesta löytyvät Nai Yang Beach ja sen vieressä olevat Mai Khao Beach ja Naiyang Beach. Rantaviiva on tuhottoman pitkä ja hiekka on niin hienoa, että sitä saa tuliaisiksi asti haluamattaan. Ranta on pitkälti koskematon, muutamia rantatuoleja ja aktiviteettejä kylläkin on tarjolla. Rannan erikoisuuksiin kuuluu laskeutuvat lentokoneet, jotka ovat melkein käden ulottuvilla.

Nai Yang Beach on osa Sirinatin kansallispuistoa, joka tuo omanlaista viihtyvyyttä alueelle muuten niin vilkkaiden rantojen joukkoon. Thaimaassa on käytäntö maksaa aina kansallispuistoalueella olemisesta. Maksun voi kylläkin välttää, sillä joka sisääntulossa ei ole lipuntarkistusta. En tiedä mikä logiikka tässä on, mutta näin vaan asiat ovat.

Phuket - Thaimaan suurin paratiisisaari,

Majapaikat

Roost Glamping

Phuket - Thaimaan suurin paratiisisaari, roost glamping

Yksi mieleenpainuvimmista öistä oli ehdottomasti Rawai Beachin läheisyydessä olleessa Roost Glamping -telttakylässä. En ole mikään ulkoilmaihminen ja ajatus siitä, että nukkuisin vapaaehtoisesti teltassa, josta vielä maksan jotain, on aika kaukainen. Tällä kertaa telttaan oli kannettu matkapatjan sijaan runkopatja sekä vedetty sähköt, joten mikä ettei! Roost on australialais-uusi-seelantilais-thaimaalaisomisteinen majapaikka, joka avasi telttansa luukut vasta viime vuoden puolella. 

Roostista löytyy upea uima-allas, nuotiopaikka sekä laadukas ravintola, josta saa Instagram-kelpoisia smoothie bowleja. Telttamajoituksen voi jakaa neljän hengen kanssa (dormi) tai sitten ottaa omalla kylpyhuoneella varustettu teltta esimerkiksi kahdelle. Voisin kuvitella kuinka ällöromanttista puuhaa olisi nukkua teltassa mielitietyn kanssa tai kuinka lungia kaveriporukalla ottaa haltuun yksi iso teltta. 

Kitara, vaahtokarkit ja nuotio, ai vitsit soikoon! Kaikki tämä siis löytyy Roost Glampingistä.

Paradise Beach Backpackers

Tykkäsin kovasti tämän paikan surffihengestä. Itselle tuli sellainen fiilis, että paikassa on tosi hyvä yhteishenki reissaajien kesken, vaikken ollut sen suuremmin kontaktissa monenkaan reppureissaajan kanssa täällä. Hostellilta kulkee non-stop -bussi Patong Beachille aina puoleen yöhön asti. Erittäin kiva lisä majoitukseen! Ainoa huono puoli majapaikassa oli paperiakin ohuemmat seinät sekä ravintola sulki ovensa jo ennen seitsemää. 

Phuket - Thaimaan suurin paratiisisaari

Our Nomad (Phuket Town)

Leuka loksahti alas, kun bongasin tämän helmen Booking.com:ista. Jo pelkästään tämän majapaikan näkeminen oli riittävä syy matkustaa Phuket Towniin. Paikan päälle päästyäni tapasin myös hotellin omistajan. Nuori mies, joka oli hakenut ideoita ja inspiraatiota sisustukseen ja tunnelmaan Norjasta ja Ruotsista. Harmikseni kaikki hotellihuoneet olivat varattuina, joten tällä kertaa jouduin ”tyytymään” dormiin.

Hotellin aulasta löytyi myös kahvila, joka tarjoili Chiang Maissa viljeltyä kahvia, joka on paikallisessa paahtimossa paahdettua. Hotellin palvelu saa kanssa erityismaininnan. Olin alunperin suunnitellut lähteväni Phuket Townista lähialueen saarille, mutta henkilökunta suositteli nimenomaan ottamaan suunnaksi saaren eteläosan, josta löytyy monia pieniä rantoja ja paikallista menoa.

Panphuree Residence

Etenkin jos olet lentämässä Phuketista takaisin Suomeen ja haluat hemmotella itseäsi valkoisten lakanoiden lisäksi kattouima-altaalla ja loistavalla palvelulla, suosittelen kurkkaamaan tämän hotellin. Sain huoneen alle 30€ hintaan, sisältäen lentokenttäkuljetuksen. Huone oli todella siisti, iso ja kaunis. Samoin infinity pool teki vaikutuksen. Kerrankin nettisivuilla olevat kuvat vastasivat todellisuutta. Hotellilta saa käyttöön ilmaseksi myös polkupyöriä, joten rannalle ajelee alle 10 minuutissa.

Phuket - Thaimaan suurin paratiisisaari, pesojoonas

Liikkuminen saarella

Saaren länsirannikkolla kulkee bussilinja (ilmastoidut bussit), johon on mahdollista ostaa kertalippu (150 bathia) tai sitten kortin, jolle voi ladata arvoa, jolloin yhden matkan hinta on aina 50 bathia (jos ymmärssin kuskin puheesta oikein). Kortin aloitushinta taisi olla 300 bathia, johon kuului jonkin verran arvoa. Kielimuurin takia jäi hiukan epäselväksi, kuinka suuren osan tuosta 300 bathista voi käyttää bussimatkoihin. Mutta jos päätät viettää länsirannikolla enemmän aikaa, suosittelen nappaaman kortin ja tutustumaan alueen rantoihin bussilinjaa hyödyntäen. Edulliset paikallisbussit eivät valitettavasti kulje länsirannikkoa pitkin, mikä oli jokseenkin ihmeellistä.

Paikallisbussien keskus on Phuket Townissa, josta pääsee aika lailla joka suuntaan pikkurahalla. Matkat saattavat toisinaan taittua hitaasti riippuen, kuinka paljon ihmisiä tulee ja menee kyydistä. Suurin osa matkoistani taittui suhkot nopeasti ja vaivattomasti. Ilmastointia näillä bussimatkoilla ei tarvitse miettiä.

Phuket - Thaimaan suurin paratiisisaari

Taksien hinnoista varoiteltiin useilla sivustoilla. Puhuttiin jopa Phuketin ”taksimafiasta”, joka on nostanut hinnat korkealle. Välttelin taksien käyttöä juurikin tämän mielikuvan sekä korkeiden hintojen takia. Sisämaassa hyödynsin Crab-sovelluksen kautta tilattuja mopotakseja, joiden hinnat ovat edullisemmat kuin autokyytien.

Vuokrasin saarella ollessani muutaman kerran myös skootterin. Suosittelen, jos vain uskallusta riittää hyppäämään skootterin selkään ja ajelemaan rannalta toiselle. Skootteri mahdollistaa vapaan liikkumisen ja lyhyessä ajassa ennättää tutustua useaan rantaan. Voisin myös kuvitella, että skootterin vuokraaminen viikoksi tai kahdeksi voisi olla toimiva tapa tutustua koko saareen. Liikenne saarella on aika rauhallista, varsinkin poistuttaessa päärannoilta, joten ruuhkia ei ainakaan tarvitse jännittää.

Nähtävyydet ja aktiviteeti

Phuket Town

Phuket - Thaimaan suurin paratiisisaari, phuket town,

Ehdoton saaren suosikkikohteeni! Kulttuurin täyteinen vanha kaupunki ruokkii silmiä, sielua ja mahalaukkua. Vanhan kaupungin kadut ovat puolillaan ihastuttavia ja värikkäitä taloja, joissa jokaisessa haluaisi vierailla. Phuket Townin ravintola- ja kahvilatarjonnassa näkyi myös thaimaalaisten osaaminen. Kahvilat ovat hyvin pitkälle konseptoituja ja tarkkaan mietittyjä. Moni kahvila oli täynnä pieniä upeita sisustuselementtejä, joista olisi vain halunnut napsia loputtomiin kuvia. Ravintolatarjonnasta taas kertonee, että kaupungista löytyy muutama Michelin tähden saanut keittiö. 

Surf & Turf by Soul Kitchen on yksi näistä maininnan saaneista ravintoloista. Harvoin pääsee 25€ syömään alkuruoan, pääruoan ja lasillisen viiniä Michelin tähden ravintolassa. Vitsit soikoon mikä makuelämys. Erityisesti tykkäsin paikan tunnelmasta, joka oli salliva ja helposti lähestyttävä. Ihmisiä oli laidasta laitaan.

Phuket - Thaimaan suurin paratiisisaari
Phuket - Thaimaan suurin paratiisisaari, phuket town

Phuket Townin ehdoton hyvä puoli on myös kaupungin leppoisa ilmapiiri. Suurin osa pakettimatkustajista, joita saaren päärannat ovat täynnä, eivät ole löytäneet vanhaan kaupunkiin, joten kaduilla riittää tilaa kävellä. Phuket Townin aivan vierestä löytyy saaren isoin kauppakeskus Central Phuket. 

Suuri Buddha-patsas ja Wat Chalong

Phuket - Thaimaan suurin paratiisisaari

En ole kovinkaan suuri nähtävyysbongailija, joten joudun ”pakottamaan” itseni tarttumaan nähdäkseni saaren puhutuimmat nähtävyydet. Saaren yksi suosituimmista nähtävyyksistä on suuri Buddha-patsas, joka istuu jykevästi mäen huipulla. Patsas on massiivinen, 45 metriä korkea ja näkymät mäen päältä ovat myös mieleenpainuvat. Mäen reunoilta löytyy useita ravintoloita, joissa suosittelen pysähtymään.

Saaren kuuluisin temppeli on Wat Chalong. Jos thaimaalaiset temppelit eivät vielä ole tuttuja, niin tästä on hyvä aloittaa. Temppeleihin mentäessä on hyvä muistaa oikeanlainen pukeutuminen (olkapäät ja polvet tulee peittää). Itselleni monet näistä temppeleistä on vähän ”same same and still same”. Kauniita ne ovat kuin mitkäkin, mutta 10 temppelin jälkeen kaikki vähän samalle. Buddha-patsaan ja Wat Chalongin temppelimatkan pystyy hyvin yhdistämään samalla reissulla.

Phuket - Thaimaan suurin paratiisisaari
Phuket - Thaimaan suurin paratiisisaari

Vesiputoukset

Saarelta löytyy useita vesiputouksia. Kannattaa kuitenkin kysyä paikallisilta, mikä tilanne on vesiputouksien suhteen, sillä näin kesäaikaan luonto on aika kuiva ja käytännössä putouksilla ei ole mitään nähtävää. Sadekauden aikaan ja heti sen jälkeen tilanne voi olla täysin toinen.

Ladyboy show

Oma ehdoton suosikkini Thaimaassa on ladyboy showt! Jos eteesi tarjoutuu tällainen mahdollisuus, tartu! Patong Beachin baarikadulla et voi olla myöskään törmäämättä ping pong show tarjouksiin. Jokseenkin kyseenalaisia, mutta näkemisen arvoisia. Jos päätät mennä katsomaan ping pong showta, tee selväksi kuinka paljon maksaa sisään ja mitä maksaa yksi juoma. Tällöin vältyt turhilta yllätyksiltä shown jälkeen.

Saarelta löytyy myös mahdollisuus päästä näkemään elefantteja. Itse välttelen nykyään matkoillani eläintarhoja ja etenkin norsufarmeja, sillä ne eivät välttämättä ole eettisesti kestävällä pohjalla toimivia. Suosittelen ottamaan aina mahdollisimman paljon selvää yrityksen taustoista ja siitä, millaisissa oloissa elefantit tai eläimet elävät. Moni paikka ainakin Phuketissa näytti ulospäin tosi kyseenalaiselle.

Phuket - Thaimaan suurin paratiisisaari, pesojoonas

Ihanaa reissua ja saa laittaa kysymyksiä tulemaan, jos mielit Phuketiin ja tarvitset apua.


Parisuhde Q&A – Kumpi meistä?

Järjestettiin Yaelin kanssa vappuna Instagram Livessä parisuhdevisa Tuttu juttu Shown tapaan. Teitä oli sadoittain seuraamassa tuota lähetystä. Kiitos! Aivan huippua oli saada teidät osaksi meidän vappua.

Live-lähetyksessä vastailimme teidän lähettämiin kysymyksiin, jotka alkoivat ”Kumpi teistä” aloituksella. Muutama ”kiusallisen” hiljainen hetki saatiin myös aikaiseksi vastauksien ollessa ristiriidassa, ja tämäkös jaksaa vieläkin naurattaa. Niin kuin varmaan osa teistä huomasikin, aika leppoisalla asenteella suhtaudumme tällaisiin ”parisuhdesopan aineksiin”. Huomasin myös, että näin pelillistämisen kautta, sai helposti avattua tärkeitäkin keskustelunaiheita, joiden käyminen voisi muuten tuntua haastavalle.

Ajattelin täällä blogin puolella jatkaa parisuhdevisailua sekä vastata jo vastattuihin kysymyksiin, jos sinulta meni Instagram Live ohi vappuna. Toki tällä kertaa vastaukset tulevat ainoastaan suustani, mutta sehän ei ainakaan kirjoittajaa haittaa. 

parisuhdevisa, pesojoonas

Kummalla teistä on pidempi pinna?

Sanoisin Yaelilla. Toki olemme molemmat luonteiltamme rauhallisia. Pienen kinan sattuessa, aika maltillisesti käsittelemme asian kuin asian. Toki kielimuuri rauhoittaa jo itsessään mahdollisia konflikteja, kun sanojen muistamiseen ja niiden löytämiseen joutuu käyttämään erikseen aikaa, jolloin usein tulee mietittyä uudemman kerran sanomisia. Suosittelen kokeilemaan, jos parisuhteessa kierrokset lähtevät käsistä, vaihtamaan vieraalle kielelle. Joutuu aivan uudella tapaa miettimään, mitä suustansa päästää.

Kumpi istuu vessa pidempään?

Yael. Ehdottomasti Yael!

Kumpi antaa helpommin periksi?

Ööö olisinpa minä, mutta jälleen kerran Yael. Yritän jatkuvasti oppia Yaelilta, missä vaiheessa olisi hyvä luopua omasta tahdosta ja nähdä asiat toisen silmin. Aika hyvin me molemmat otetaan toisemme huomioon, mutta huomaan, että itselläni on parannettavan varaa.

Kumpi teistä on valmis muuttamaan toisen kotimaahan?

Aihe, josta ollaan paljon keskusteltu ja tullaan keskustelemaan. Tällä hetkellä me ollaan päätetty, että meillä on kaksi kotia: toinen Helsingissä, toinen Hollannissa. Jos toisen tulisi muuttaa, olisi päätös aika vaikea, kun molemmilla on painavat syyt pysyä omassa kotimaassaan. En kuitenkaan usko, että tämä muuttuisi meille haasteeksi missään vaiheessa, jos päätös tulisi tehdä. Keskustelemalla ja kokeilemalla tästäkin päästään yhteisymmärrykseen.

Kumpi teistä pieraisi eli rikkoi ns ”pierujään” ensimmäisenä?

Minä.

Kummalla teistä on enempi rintakarvoja?

Yaelin juuret tulevat Kaakkois-Aasiasta ja aasialaisilla on tunnetusti vähäisempi karvoitus kuin meillä pohjolan jäätiköillä asuvilla viikingeillä. En kylläkään kutsuisi rinnoissani olevia karvoja rintakarvoiksi, mutta ehkä iän myötä tähänkin asiaan tulee muutos.

Kumpi teistä kaipaa enemmän halauksia?

Yael. Hän on jopa jostain keksinyt, että hänellä on iso kasa ”hugging vouchereita”, joita hän voi käyttää milloin haluaa. Tästä on tullut oma juttunsa meidän kesken, jolle naureskellaan. Yael on enempi halailun ystävä, kun taas itse tykkään rapsuttamisesta ja erityisesti saada rapsutusta. Selkään piirtäminen on oma suosikkini! 

Kumpi teistä on se, jota saa aina odottaa?

Molemmat vihataan odottamista. Siis myöhässä olevat ihmiset, älkää olko myöhässä. Toki tämä osuu aina välillä omaan nilkkaan ja kyllä se taitaa olla minä, kumpi saattaa olla joskus myöhässä…

Kumpi teistä tekee enemmän ruokaa?

Yleensä minä tykkään kokkailla enemmän. Toki, kun ollaan Suomessa, keittiö on minun valtakuntaani. Kun ollaan Hollannissa, Yael on usein töissä, joten on luonnollista, että minä kokkaan meille illaksi safkat. Molemmat kyllä tykätään hääriä keittiössä ja molemmilla meillä on omat bravuurimme. Arvaatko mikä on Yaelin suosikki ruoka? 

Kumpi teistä oli enemmän jännittyneempi, kun tapasitte toistenne vanhemmat ensimmäistä kertaa?

Yael! Hahahah tämä naurattaa. Oltiin matkalla meidän mökille pihatalkoisiin, jossa oli koolla puoli sukua. Sitä jännityksen määrää, mitä sai seurata vierestä, kun matkustimme Helsingistä Korpilahdelle. Yael otti myös tavoitteeksi saada appiukolta muutaman sanasen. Isäni, kun tunnetusti ei ole mikään äänekkäin henkilö saatika englannin puhuja, niin tätä tavoitteen toteutumista oli mielenkiintoista seurata. Kaikesta jännityksestä huolimatta kaikki meni enemmän kuin hyvin. Eläväksi letkautukseksi näiltä ensimmäisiltä tapaamisilta jäi Yaelin kiitokset äidilleni. Saimme häneltä autokyydin mökille ja Yael halusi tehdä vaikutuksen kiittämällä häntä suomeksi. ”Kiitos ratsastamisesta” kuului takapenkiltä, kun saavuimme mökille.

Oma ensitapaaminen Yaelin vanhempien kanssa meni hyvin iisisti. Yael taisi tälläkin kertaa jännittää enempi, sillä heidän kulttuurissaan on tietynlaisia rituaaleja tai tapoja, kun perheeseen tuodaan uusi jäsen. Kävimme näitä asioita muutamaan otteeseen läpi ennen hänen vanhemmilleen menoa.

Olipa ihana kysymys! Paljon lämpimiä muistoja ja iso kasa jännitystä.

Kumpi iski kumman?

Hahah tässä ei ole kahta sanaa: Yael! Ensitapaamisesta voit lukea lisää tästä.

Kumpi teistä siivoilee enempi?

Sanoisin, että minä, mutta voin olla täysin väärässä. Molemmat ollaan semisti pakkomielteisiä puhtauden suhteen. Ja hyvä niin, sillä molemmille puhtaus merkitsee samoja asioita. Eipähän tartte olla erikseen aina muistuttamassa tiskien laittamisesta tai lakanoiden vaihtamisesta. 

Kumpi teistä kysyy ensimmäisenä apua tuntemattomalta, jos olette eksyneet?

Yael. Hänellä on muutenkin enempi tapana jutella tuntemattomien kanssa. Rakastan hänessä juurikin tuot avoimuutta ja heittäytymistä. Itsehän tosin en ole koskaan eksyksissä tai en ainakaan tiedä olevani, joten harvoin on tarvetta kysellä reittejä.

parisuhdevisa

Kumpi teistä on enempi flirtimpi?

Mä en edes tiedä, miten flirttaillaan. Tästä olen muutaman kerran myös saanut satikutia, kun olen tietämättäni muka flirttaillut. Joten, Yael!

Kumpi teistä muistaa päivämäärät paremmin?

Asia kuin asia, niin Yael. Hän muistaa uskomattoman määrän isoja ja pieniä asioita meidän matkan varrelta. Päivämäärät, ruoka-annokset, musiikkikappaleet, mitä on milloinkin ollut päällä, mitä missä milloin. Välillä aivan hävettää, kun oma muisti on niin lyhyt (valikoiva) ja en osaa valehdella, että ”juu muistan kyllä”. Jään samantien kiinni. Toki Yaelin tanssitausta varmastikin auttaa tässä, sillä he ovat erikseen opetelleet muistisääntöjä.

Kumpi teistä tykkää enempi makeasta?

Jälleen kerran: Yael. Häneltä on suuri teko, jos hän antaa pienenkin maistiaisen jälkiruoastaan. Mä harvoin otan kahvilassa makeaa kahvin kylkeen. Pieni puraisu makeaa yleensä riittää minulle, joten en raaski ostaa kokonaista kakkupalaa. Ollaan siis harmoonisesti harjoiteltu jälkiruokien (sekä ranskalaisten) jakamista. Ja tämä on siis tosi iso juttu!

Kumpi teistä todennäköisemmin pidätetään?

Taisin Instagram Livessä vastata, että minä. En muista enää miksi. Ehkä Yael on meistä kahdesta vielä enempi äidin poika. En osaisi edes kuvitella, että hänet pidätettäisiin. Mikäköhän voisi olla edes mahdollisin syy tälle?

Parisuhdevisa, flow, pesojoonas

Kumpi teistä yleensä lopettaa puhelun?

En jostain syystä raaski lopettaa puhelua, joten pyydän usein, että Yael voisi hoitaa sen. Nyt kun tämän sanoi ääneen, niin vähän naurattaa. Mutta siinä on läsnä sellainen hylkäämisen tunne. Jotain primitiivistä kai siinä tapahtuu aivoissa. Muodostuu myös mielen päälle sellainen hyvä ja paha -asetelma. Tästäkin aiheesta olemme keskustelleet parisuhteessamme, mikä saattaa hiukan tuntua hassulle, varsinkin jos ei ole kokemusta etäsuhteesta.

Kumpi teistä puhuu paremmin toisen äidinkieltä?

Yael. Hänellä on uskomaton kielipää. Minulla tekee haasteita välillä englanninkin kanssa ja monesti kesken keskustelujen haen sanakirjasta erikseen sanoja/sanontoja, ja sitä kautta yritän jatkuvasti oppia englantia lisää. Hollannin ääntäminen tuottaa paljon haasteita minulle. Voi luoja sitä kurkkuääntämistä! Vaikka suomen kieli on haastava oppia, on sen lausuminen aika yksinkertaista tai näin olen ainakin ymmärtänyt. Molemmilla meistä on haluja oppia toistemme äidinkieltä, lähtötasot vain eroavat toisistaan aika paljon.

Kumpi teistä on aamuvirkku?

Minä! Tulisi melkein olla kolmen tunnin aikaero, jotta heräisimme samoihin aikoihin. Minulla aamun ensimmäiset tunnit ovat yleensä tehokkaimpia, mutta samaan aikaan rauhallisimpia. Tykkään katsoa, kun kaupunki vasta herää päivään ja sen tahdissa käynnistää myös oma päivä. Yaelin työt toki painottuvat usein illoille, joten senkin takia päivärytmimme ovat erilaiset.

Kumpi teistä jättää likaiset sukat lattialle?

Meistä kahdesta todennäköisemmin varmaan minä. Mutta ainoastaan hetkeksi. 

Kumpi teistä on järjen ääni suhteessanne?

Järjen ääni, mitä ikinä se tarkoittaakaan. Ehkä enempi minä. Yael on enempi spontaanimpi ja hulluttelevampi. En haluaisi sanoa, että se on tämä ikäero, mutta en voisi sanoa, ettenkö olisi ollut huolettomampi nuorempana. Toki molemmilla meillä on visusti jalat maassa ja pohdimme asioita aika harkiten. Mitään ylilyöntejä ei kummallakaan ole tullut seurustelumme aikana. 

Jos mieleesi pompahtaa lisää näitä kysymyksiä, vastailen kommenttien puolella mielellään näihin. Tämän Liven perusteella uskon luvata lisää näitä parisuhdevisailuja. Olihan tämä sen verran hauskaa puuhaa!


Räntäinen rakkauspäiväkirja – Seksittömyys ja kosketuksen kaipuu

Rakas päiväkirja, pitänee taas tänään lähteä nessupakettiostoksille.

On jotenkin julmetun vajavainen olo. Kyykin jälleen kerran yksin yksiössäni kirjoittaessani tätä. Eilen näin ystävääni ja kopautimme kengillä toisiamme halauksen merkiksi. Siinä on minun lähin ihmiskosketukseni toviin. Siis kenkien kopsauttaminen. Ei edes kylmän tuntuinen formaali kättely, jossa saisi edes koskea toista, vaan kahden tekonahkaisen materiaalin yhteen tömäyttäminen.

Kaipaan kosketusta. Kaipaan kun minua kosketetaan. 

Koskettelussa ei ole pelkästään kyse oksitosiinihöyryistä. Se toimii siteenä, luottamuksen ja kiintymyksen ylläpitäjänä. Kosketukseen liittyy paljon nyansseja. Pieniä ja suuria viestejä, joita on joskus vaikea sanoittaa sanoiksi. Tässä kontekstissa, kun melkein kaikki viestiminen tapahtuu sanoin, tuntuu kovin raskaalle vielä alkaa sanoittamaan niitä pieniäkin tuntemuksia kehossa ja mielessä, jotka normaalisti tapahtuisi kosketuksen kautta. Vitutus on helppo sanoittaa ja näyttää elein. Mutta sitten kun tulisi sanoittaa myötäymmärys, pysähtyminen hetkeen, ”kiva kun olet vain siinä” jne…

Kosketus antaa myös turvaa. Tiedän, että hän on tässä ja vierelläni kosketti hän minua tai ei. Järkikin sen sanoo. Mutta vaikka kuinka toistan sitä ääneen itselleni jopa uskonnollisin rituaalein, ei se aina riitä. Kaipaan sitä fyysistä, hyvinkin konkreettista vierellä oloa. Lämpöä, tuoksua ja intiimiyttä.

Vaikka kuinka koskettelen itseäni oksitosiinin kaipuussa, en millään taivu koskemaan nenänpäälläni niskaani. Rutistan itseäni, mutten yletä ottamaan kokonaan itsestäni kiinni. Yritän peilin kautta suudella itseäni otsaan, tuloksetta.

Jotain puuttuu.

seksittömyys, pesojoonas

Sitten on se s-kirjaimella alkava sana, joka saa osan ihmisistä kiemurtelemaan, kun kuulevat puhuttavan siitä.

Seksi. 

Tai tässä tapauksessa seksittömyys.

Koen kaipuuta sitä kohtaan, mutta samalla haluttomuus on läsnä. Olen pohtinut johtuuko tämä ristiriitaisuus siitä, että tällä hetkellä minulla ei ole mahdollisuutta sellaiseen seksiin, jonka perään haikailen. Tämän myötä työnnän haluni syrjääni, tukahdatun osan seksuaalisuudestani ja tyydyn siihen mitä on saatavilla. Toisin sanoen painan play-nappulaa ja tumputan menemään. Niin kuin ennen vanhaan, hyvinä vanhoina poikamiesaikoina. 

Seksi ei merkitse minulle ainoastaan nautinnon lähdettä. Endorfiinikeidasta, jossa tarjoillaan dopamiinishotteja ympäri vuorokauden. Se on yhteisen matkan tekemistä toisiimme ja itseemme. Tutustumista ja oppimista. Kuka minä olen ja mistä minä tykkään? Se on jotain kaunista. Kauneus tulee varmastikin siitä läsnäolosta ja herkkyydestä. Paljaana olemisesta. Omien rajojen löytämisestä häpeän kustannuksella.

Sinä ja minä. Vain me. Tätä kaipaan!

Valehtelen melkein jokaisessa facetime-puhelussa hänelle, kun sanon ”we will see soon!”. Mistä helvetistä minä tiedän, milloin me näemme, kun kukaan muukaan ei sitä tiedä. Yksikään asiantuntija tai keskustelupalstojen epidemiologi ei osaa sanoa, milloin tämä sirkus loppuu. Milloin rajat aukeavat jälleen kerran vapaalle liikkumiselle. 

Milloin?

seksittömyys, pesojoonas

Sanoin ”we will see soon” ensimmäisen kerran jo helmikuun 4. päivä, kun nousin Finnairin koneeseen kohti Bangkokia. Sanoin samaa toissapäivänäkin, kun soittelimme. Pian on toki suhteellinen käsite, mutta jos ei ole edes tietoa aikahaarukasta, on turha sanoa pian. Jatkuva katteettomien lupauksien antaminen alkaa tuntumaan teennäiselle, kun en ole itsekään varma uskonko sanomisiini.

Toivon ylläpitäminen on toki tärkeää. Tiedän sen, ja tämän takia hoen päivästä toiseen ”pian näemme”. Se päivä koittaa, kun näemme taas! Ehkä toivo on yksi niistä asioista, joista on hyvä pitää kiinni, jotta tässä kummallisessa maailmassa jokin asia luo rauhaa.

Se on varmaa, että seuraavan kerran kun näemme kasvotusten, perhoset lentelevät kahta vilkkaammin. Nyt jo tunnen ne vatsan pohjassa. 

Odottakaa vielä hetki, pian pääsette valloillenne.

P.s. IKÄVÄ!


Koti Helsingissä murtovarkauden jälkeen

Murtovarkaus – asia, jota ei tule koskaan ajatelleeksi omalle kohdalle. Harvoin myös kuulee lähipiirissä tapahtuvan murtoja. Kaupanalalla, kun oli töissä, varkaudet tavallaan “kuuluivat” asiaan. Silloin ne eivät mitenkään tuntuneet henkilökohtaisilta, vaikkakin oikeudessa asti on oltu todistamassa. Tällä kertaa kuitenkin mentiin syvälle ihon alle.

Kun sain tietää mahdollisesta murrosta taloyhtiössämme, en osannut odottaa, että todellisuus olisi ollut näin paskaa, mitä se on ollut nyt viimeiset päivät. Tieto saapui minulle juuri kun olin tullut takaisin Suomeen karanteeniin Korpilahdelle. Nyt vasta tultuani Helsinkiin, pääsin näkemään ja kuulemaan, mitä on tapahtunut viimeisten viikkojen aikana.

Niin kliseistä kuin se onkin, olo tuntuu tosi epärealistiselle. Samalla häpeä valtasi mieleni myös. Miten minulle oikein kävi näin? Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Mitäköhän ihmiset ajattelevat? En olekaan koskematon ja “kaikkivoipa”, vaikka niin sitä tulee ajateltua usein.

“Eihän minulle voi mitään sattua.”

Koti Helsingissä, pesojoonas
Koti Helsingissä, pesojoonas
Koti Helsingissä, pesojoonas

Häpeä muuttui aika nopeasti peloksi, joka ilmeni säpsähtelyinä aina kun jokin kolahdus kuului. Samoin huomasin epäileväni jokaista vastaantulijaa. Tutkailin yhtenään, että kantaakohan joku minun vaatteitani. Myykö joku minun omaisuuttani kierrätysryhmissä. Onkohan tuo varas?

Ennen kaikkea tyhjyys laski ylleni, kun tajusin istuvani asunnossa, joka ammotti tyhjyyttään. Kaikki ympärillä oli jokseenkin kliinistä. Huonekalut ovat paikoillaan, mutta hyllyt ovat tyhjiä. Vaatekaapissa on hengareita, muttei vaatteita. Keittiön kaapistot ovat hienossa rivistössä, kylläkin tyhjillään vailla funktiota. Seinät yrittivät kertoa tarinoita vuosien varrelta, mutta ilman tulosta, sillä jotain uupuu.

Keittiön katosta löytyy edelleen palojälki ja tuon aiheuttanut kynttilänjalka oli ihmeen kaupalla säästynyt. Tulee hetkellisesti toiveikas olo, kun katson noita kahta asiaa. Ikuisesti yhdessä. Olkoon tuo kaksikko muisto menneistä

Koti Helsingissä, pesojoonas
Koti Helsingissä, pesojoonas

Tyhjyyden tunne ei suinkaan johdu materiasta, vaan tunnesiteistä, joita minulla oli tavaroihin. Hymypoika-patsas, jonka sain ala-asteella ja joka koki kovia ensimmäisissä tupaantuliaisissani Voionmaankadulla Jyväskylässä. Tuon illaan päätteksi patsaalti oli kadonnut nenä, jota ei koskaan löytynyt. 3 vuotta sitten ollessani Thaimaassa menin ryijykurssille, jossa kielimuurista huolimatta saimme tehtyä minulle pienen ja etenkin tekijänsä näköisen sisustusryijyn. Ensimmäiseltä Amsterdamin vierailulta otin kotiin vietäväksi Yaelin collegeasun. Kun taas ensimmäiseltä New Yorkin reissulta mukaan tarttui turistikaupasta muutaman taalan Empire State Building näköispatsas muistuttamaan Manhattanin sykkeestä ja taiasta. Kaikki nämä esineet ovat rahallisesti käytännössä arvottomia ja ulkopuoliselle roskaa.

Minulle ne oli kaikki kaikessa.

Yritän kovasti olla tekemättä tapahtuneesta mitään oppimisprojektia tai konmari(vitu)tusta. Yritin kovasti toistaa itselleni, ettei kaikesta tarvitse ottaa joka kerta opikseen tai nähdä mahdollisuutena. Toisinaan tapahtuu elämä ja that’s it! En kuitenkaan mahda persoonalleni mitään. Sain ensinnäkin niin monelta tuntemattomalta ja tutulta Instagram seuraajalta viestiä, joissa kysyttiin, miten minua voisi auttaa. Ette voi kuvitellakaan, kuinka tärkeältä kaikki tuo myötäeläminen on tuntunut. Mietin, etten olisi puhunut murrosta mitään, vaan pitänyt sen yksityisenä asiana, mutta onneksi en niin tehnyt. Kiitos teille! Kaiken paskan keskellä, erityisesti hyvän merkitys korostuu. Ihmisissä on enemmän hyvää kuin pahaa.

Nyt kun hyllyt ovat tyhjillään, on helppo nähdä, mitä ihminen oikeasti tarvitsee. Kyllähän tässä konkretisoituu tosi selkeästi, kuinka vähällä perusarki pyörii. Toki en väitä, etteikö moni asia olisi helpompaa, jos olisi vaikka kahvinkeitin tai leipäveitsi. Ehkä ajan myötä kaappeihin alkaa kasaantumaan erilaisia hyödykkeitä, mutta toivon kovasti, että jokaisen uuden hankinnan kohdalla kysyn, tarvitsenko tätä vai haluanko tämän. Se etten ostaisi tavaroita vaan ostamisen ilosta ja täyttääkseni kuviteltuja tarpeita. Toivoisin, että osaisin luoda tunnesiteitä aivan arkisiinkin käyttöesineisiin, jolloin tavaroilla voisi olla pidempi käyttöikä eivätkä ne jäisi kaapin perälle.

Koti Helsingissä, pesojoonas
Koti Helsingissä, pesojoonas

Nyt asunto alkaa pikku hiljaa muuttua jo kodiksi, kun sain viherkasvit takaisin Clarionista, jossa ne ovat olleet hoidossa reissun ajan. Vielä sellainen tietynlainen kodikkuus puuttuu, joka tulee varmastikin niistä pienistä esineistä, jotka pitävät sisällään tuhansia muistoja. Sekä toki ihmiset tuovat kodin tunnetta myös. Lupasin itselleni reissussa, että alan kutsumaan ystäviä vierailulle useammin. Tätä odotan kovasti!

Tervetuloa ystävät (toivottavasti) pian kylään!


Karanteenin päätös – Ryijytuoli ja viimeiset päivät eristyksessä

En ymmärrä, miten aika voi juosta näin vikkelää vauhtia eteenpäin. Olin kuvitellut, että nyt kun joudun olemaan karanteenissa, aika matelisi ja tylsyys koulisi sieluani (nyt on traagisuutta pelissä). Mutta ei, päinvastoin. Esimerkiksi eilen jouduin skippaamaan kiireiden takia ystäväporukan Hangouts-treffit. Toistan, kiireiden takia. Huvittaa itseänikin. Toki kiire ei ehkä ole se oivallisin sana kuvaamaan todellisuutta. Olen halunnut pitää kiinni omasta ajastani sekä hitaista aamuista.

Virallinen karanteeni tuli viime viikon perjantaina päätökseensä. Hetkellisesti olo tuntui kevyemmälle, kun sai lisää liikkumatilaa omaan arkeen. Tovin tuumailun jälkeen, ymmärsin, ettei se arki kauheasti kuitenkaan tule muuttumaan lähipäivinä saatika viikkoina. Toki ei tässä kovin suuria muutoksia päiviin oikein ole tarvettakaan. Nyt kun maailma on ylösalaisin, itse ainakin haen turvaa ja rauhallisuutta juurikin rutiineista. Ehkä se on myös tekijä, jonka seurauksena koen päivien verkkaisen etenemisen.

pesojoonas, ryijytuoli

Kaikista haastavimpia hetkiä viikoissa ovat olleet viikonloput, etenkin perjantai- ja lauantai-illat. Normaalin tapaan juuri noina hetkinä tulisi oltua ystävien kanssa ulkona syömässä tai viettämässä muuten iltaa. Viime viikonloppuna juhlimme bingon merkeissä ystäväni syntymäpäiviä, joka itsessään oli jo huvittavan hauskaa. Ryhmäpuhelun loputtua, ilta päättyi kuin seinään. Normaalisti iltaa on joko jatkettu pienemmällä porukalla tai sitten kotimatkalla poikettu vielä grillin kautta hakemaan pientä purtavaa. Olo tuntui jokseenkin tyhjälle tuon illanvieton jälkeen. Hetkellisesti jopa mietin, olinko edes synttäreillä?

Operaatio ryijytuoli

Kotimatkalla Thaimaasta Suomeen bongasin Instagramissa Muitaihania Tiinan ryijytuolin. Muutamia vuosia sitten olin bongannut Pupulandian blogista Ragmaten saman henkisen tuolin päällisen. Juttelin Tiinan kanssa mitä tuollaisen ryijytuolin tekeminen oikein vaatii, ja hän uskotteli, ettei kovinkaan paljoa. Ainoastaan oikeanlaisen tuolin, trikookudetta sekä pitkää pinnaa. Kyselin Instagramin puolella löytyisikö keneltäkään ylimääräistä Ikean mallistosta jo poistunutta Gratulera-tuolia, johon Tiina oli tehnyt oman ryijynsä. Omaksi yllätyksekseni 24 tunnin sisään tuosta stoorista, kyseinen tuoli löytyi kotiinkannettuna Korpilahdelle. Yhtäkkiä nenän edessäni oli iso kasa trikookuteita sekä tuunattava tuoli.

Tiina ohjeisti melkein kädestä pitäen IG liven välityksellä, kuinka tuolia aletaan ryijyttämään. Niin kuin hän lupasi, se oli helppoa kuin heinänteko. Tosin en ole koskaan heinää tehnyt, mutta luotan tuohon sanontaan yhtä paljon kuin omiin käsityötaitoihini. Ajattelin, että projekti olisi ohi muutamassa päivässä. Toisin kävi. Työ eteni alkuspurtin jälkeen vähän hitaammin, sillä sormenpäät alkoivat kokemaan kovia. 14 päivää, muutaman dokumentin ja sarjamaratonin jälkeen tuoli valmistui vihdoinkin, ja se on ihana! Hymyillyttää joka kerta, kun katson sitä. Omin kätösin tuunattu karanteenituoli! Se suorastaan huutaa syliinsä. Tuoli toimii myös jonkinlaisena muistona tästä eriskummallisesta ajasta. Se, minne tuoli sijoittuu asunnossani, on mysteeri, sillä tajusin ettei minulla ole edes tarpeeksi tilaa yksiössäni tälle ihanuudelle.

Tarkemmat ohjeet tuolin tekemiseen löytyy Tiinan blogin puolelta.

pesojoonas, ryijytuoli
pesojoonas, ryijytuoli

Aloitin myös taannoin toisen projektin ryijytuolin ohella, nimittäin kylvöpuuhat. Olen haaveillut Helsinkiin muuttaessani, että minulla olisi käytössäni parveke tai oma piha, jotta pystyisin istuttamaan kesäisin aina omat yrtit ja salaatit. Tämän unelman toteutumista saanen kuitenkin odotella tovin, joten päätin tehdä välimallin ratkaisun. Istutan yrtit nyt ja mietin myöhemmin, mihin sijoitan ne Helsinkiin saavuttuani. Meidän taloyhtiön takapihalta löytyy muutama käyttämätön istutuslava, jotka voisin valjastaa tähän käyttöön, tai sitten tuuletusparvekkeelle kyhäillä pienen puutarhan. 

Minulle kylvämisessä ei niinkään ole oleellista se, että pääsisin korjaamaan satoa jossain vaiheessa. Enempi nautin itse prosessista. Siitä kun pääsee laittamaan kädet multaan, kastelemaan ruukkuja ja odottamaan pienten taimien tuloa. Toki jokaikinen oman maan tomaatti ja salaatinlehti ovat kirsikoita kakun päällä.

pesojoonas, ryijytuoli

Paluu työelämään

Aloitin tällä viikolla myös virallisesti työt. Tai kovasti ainakin yritän. Ensimmäinen etäpalaverikin on pidetty ja keskiviikkona olisi vuorossa ensimmäinen tiimipalaveri etänä. En ole oikein koskaan osannut nauttia etätöistä. Toki jos on selkeä työtehtävä, joka vaatii keskittymistä, silloin mieluiten sulkeudun muilta työn pariin. Olen tehokkaimmillani ja parhaimmillani juurikin tiimityöskentelyssä. Saan tosi paljon muilta ihmisiltä ideoita ja draivia. Tykkään olla avuksi toisille ja voisin toimia vaikka vakituisena tukihenkilönä organisaatioissa (saa soitella!). Jännittynein fiiliksin odotan, miten työt tästä käynnistyvät ja kuinka saan itseni valjastettua muiden avuksi.

Vähän olen myös jännittänyt, miten töitä riittää keväälle ja kesälle. Moni projekti on tällä hetkellä jäissä tai siirretty syksylle. Olen yrittänyt ajatella tämän vaiheen jonkinlaisena jatkeena Aasian lomailulle. Hiljaisina ajanjaksoina ruokkia omaa luovuutta ja kasvattaa tietotaitoa. Ottaa vain iisisti ja kehittää itseäni. Hengähtää ja opetella muotoilemaan työpäiviä minulle sopiviksi. Taloudellisesti uskon pärjääväni kesän yli, joten sen suhteen turvattomuuden tunne ei kalva mieltäni.

Toivottavasti mahdollisimman monella talous ja ennen kaikkea pääkoppa kestää tämän erikoisajan yli.

<3

Ps. Kurkkaa myös karanteenipäiväkirjan ensimmäinen kirjoitus. Nopeasti tää aika menee.


Miten tulin kaapista ulos?

Yksinkertaiset ohjeet kaapista ulostulemiseen: 

Avaa ovi ja tule kaapista ulos. Jos sattuu, että ovi on syystä tai toisesta lukittu, soita kaveri avamaan. Hyvä on myös toivoa, ettei sohvaa ole sattumoisin siirretty kevätsiivouksen ajaksi kaapin eteen.”

Jos totta puhutaan, en oikein jaksa ymmärtää tätä ”kaappi”-keskustelua. Tiedän kyllä, mitä sillä tarkoitetaan ja mistä tuon sanonnan historia tulee. Olen itsekin viljellyt sitä aikoinaan, ajattelematta sen vaikutuksia sen suuremmin. Nyt eletään kuitenkin vuotta 2020 (mikä ei itsessään ole mikään argumentti) ja haluaisin naiivisti uskoa, ettei ketään tarvitse työntää kaapin perukoille eikä kenenkään siellä tarvitse viettää aikaa, jos ei itse sitä halua.

Itse en ole ollut kaapissa, joten älä sinäkään laita minua sinne, kiitos!

Kun kerroin seurustelevani miehen kanssa, moni ystävistäni ilahtui aidosti puolestani. Ilahtumisen jälkeen alkoikin sadella kysymyksiä, jotka liittyivät lähinnä kumppanini sukupuoleen. ”Milloin tiesit tuntevasi vetoa myös miehiin?” ”Miltä tuntuu seurustella samaa sukupuolta olevan kanssa?” ”Olet varmaan helpottunut, kun ei enää tarvitse salailla mitään?”. Toki joukkoon mahtui paljon kysymyksiä itse ihastumisen tunteeseen liittyen: “Miltä se tuntuu?”

Itselleni sukupuolta suurempi asia oli itse ihastumisen tunne. Olin pitkään kipuillut tunteideni kanssa ja pelännyt tukahduttavani mahdollisuuden ihastumiselle. Sen jälkeen, kun aloin sairastamaan lievää masennusta, en tuntenut vetoa toisiin ihmisiin. Sama meno jatkui vielä masennuksen jälkeenkin. En edes ihastunut hetkellisesti kaupungilla ohimeneviin kanssakulkijoihin, kuten olin aikaisemmin monet kerrat kokenut. Ihastumisen tunne oli pitkään poissa eikä loppua näkynyt.

Tämän takia sukupuolta suurempi asia oli tuntea. Tuntea olevansa elossa, tuntea ihastuminen. Olin jo luullut tukahduttaneeni jotain ihmisyydelle oleellista, ja nyt sain kokea, kuinka perhoset mahanpohjassa olivat heränneet talviunilta. Sanoinkin kyselijöille, että vaikka olisin ihastunut lyhtypylvääseen, koen suurta helpotusta, että voin vielä tuntea jotain näinkin kaunista ja tärkeää. Vihdoinkin olin tuntenut sen kutkuttavan tunteen sisälläni ja kokenut sykkeen nousun. Kuulin sydämenlyöntini rinnassani voimakkaammin kuin hetkeen.

Ihastuin.

kaapista ulos, pesojoonas, makia, homoseksuaalisuus

Kyse on tunteesta, ei sukupuolesta

Sukupuoli on pitkään ollut itselleni toissijainen asia, miettiessäni omaa seksuaalista suuntautumista. Olen tunnistanut tämän jo lukioaikoina itsessäni. Toisinaan mietin, miksi sukupuolella on ylipäätään merkitystä. Vai onko sillä todellisuudessa edes merkitystä? Ihastummeko sukupuoleen vai ihmiseen? Missä määrin tasapainoilemme näiden kahden muuttujan välillä?

Seurustelu samaa sukupuolta olevan kanssa, saattaa aiheuttaa monessa meissä uteliaisuutta, varsinkin jos itsellä ei ole kokemusta tai kosketuspintaa tuollaisesta suhteesta. Tällöin juurikin kohteliaasti kysymällä, saa laajennettua omaa ymmärrystä aiheesta. Omaa uteliaisuutta kannattaa myös toppuutella ja kysyä aina etukäteen, onko ok jutella aiheesta. Sama varmasti pätee heteroseksuaalisuuden kanssa. Tosin tuntuu, ettei kukaan kysy, miltä tuntuu olla heteroseksuaali, vaikka kyseessä on yksi seksuaalisuuden muoto muiden joukossa, mistä jokaisella meistä on varmasti omanlaisensa käsitys ja tuntemus.

Kertoessani seurustelustani samaa sukupuolta olevan kanssa, päätin etten suostu selittämään valintaani. Eihän yksikään ystävistänikään ole joutunut selittelemään, miksi seurustelee miehen tai naisen kanssa. En siis koe tarpeelliseksi ”puolustella” omaa valintaani, vaikkei kysyjä suoranaisesti kyseenalaistaisikaan suhdettani tai kumppanin sukupuolta. 

Olin varautunut selittämään asiaa ainoastaan vanhemmilleni. Kannoin mukanani turhia ennakkoluuloja ja skenaarioita, kuinka he saattaisivat reagoida uutiseen. Olin kuullut tarinoita, joissa vanhemmat eivät olleet hyväksyneet lapsensa seksuaalista suuntautumista. Jotenkin sekoitin noiden tarinoiden ihmiset ja omat vanhempani keskenään. Kaikki se välittäminen, jota olin elämäni aikana saanut heiltä, oli yhtäkkiä noiden tarinoiden varjossa. Tuntuu kurjalta sanoa näin, mutta kai sitä ihmisluonne haluaa varautua aina pahimpaan. Vanhempani eivät ole tähänkään päivään mennessä kysyneet sukupuoleen liittyviä kysymyksiä ja tuskin kysyvät. Onhan se täysin epäoleellinen asia.

Jännitin myös jonkin verran, miten miespuoliset ystäväni asian ottaisivat vastaan. Ensimmäinen jätkäkaveri, jolle kerroin ihastuksestani, alkoi itkemään kanssani. Toiselta sain viestin somessa, jossa hän kertoi olevansa enemmän kuin iloinen puolestani ja kysyi, milloin saunotaan seuraavan kerran. Veljeni taas kutsuivat minut ja puolisoni saunomaan heti, kun olemme maisemissa.

Omalla kohdallani suurentelin uhkakuvia tai muiden reaktiota omassa päässäni aivan liikaa. Loin pelkokuvia suojellakseni itseäni, vaikka samaan aikaan loin pahaa oloa ja vastakkainasettelua. Onneksi tunnistin tämän nopeasti ja ymmärsin, että muilla ihmisillä on varmasti paljon muutakin ajateltavaa, kuin minun seksuaalisuuteni. Ja miksi ystäväni kieltäisivät tai kyseenalaistaisivat rakkauden minulta? Enhän minäkään ole sitä tehnyt heille.

Olen aina ollut kova päästäni ja kulkenut omia polkujani. Koen, että olen saanut kasvattaa omaa itsetuntoani ja kasvaa minuksi hyvinkin turvallisessa ympäristössä. Toki en ole täysin säästynyt homotteluilta teinivuosina. Turvallisen lapsuuden myötä, en ole kokenut omaa seksuaalisuuttani mitenkään erikoisena asiana ja suhtautumiseni myös utelijaimpien kysymyksiin, on ollut aika suora: ”Kysytkö heteroltakin samoja kysymyksiä?” 

Ymmärrän toki, ettei kaikille oman seksuaalisuuden näyttäminen ja ääneen sanominen ole näin helppoa kuin minulle. Tämän suhteen olen etuoikeutetussa asemassa, mikä tuntuu jokseenkin typerälle sanoa ääneen. Miksei kaikilla ole etuoikeutta rakastaa ja tulla rakastetuksi juuri sellaisina kuin he haluavat. Keneltä toisen rakkaus on pois?

kaapista ulos, pesojoonas, makia

Osa ihmisistä voi tuntea olonsa turvallisemmaksi peittämällä oman seksuaalisuutensa. Uhkailut ja loukkaavat huutelut ovat vieläkin arkipäivää osalle seksuaalivähemmistöjä. Osa saattaa vielä etsiä seksuaalisuuttaan ja eivätkä koe tarpeelliseksi puhua aiheesta ääneen. Eikä ole tarvettakaan. 

”Minä tiesin, että se on homo” -lausahdukset ovat jokseenkin loukkaavia niitä ihmistä kohtaan, ketkä etsivät vielä omaa seksuaalisuuttaan. En ymmärrä, miten joku ulkopuolinen voi tietää toisen seksuaalisuuden paremmin kuin henkilö itse. Tiedostan, että nämä lausahdukset pohjautuvat yleensä tietynlaisiin stereotypioihin ja olettamuksiin. Siihen, mitä näemme ulkoisesti toisessa ja miten peilaamme sitä vallitseviin mielikuviin. Juurikin näiden stereotypioiden ruokkiminen, saattaa vaikeuttaa omaa seksuaalisuutta etsivän ihmisen matkaa itseensä. Stereotypiat leimaavat helposti ihmisryhmiä yhdeksi massaksi, jolloin yksilö saattaa puolustautua kieltämällä asioita itseltään ja muilta, esimerkiksi menemällä sinne kuuluisaan ”kaappiin”, joka saattaa tuntua turvalliselle paikalle siinä hetkessä.

Kaapista ulos – miten se kävi?

Käyttämällä tuota kulahtanutta sanontaa, kaapista ulostuleminen, vahvistamme stigmaa, että seksuaalivähemmistöissä olisi jotain erikoista, salattavaa, hävettävää tai normista poikkeavaa. Ja normista poikkeavaa se tulee olemaan niin kauan kuin osoitamme sitä sormella erilaisten sanontojen kautta.

Samalla käyttämällä tuota sanontaa, saatamme työntää toisen ihmisen kaapin perälle, jossa hän ei edes itse ole kokenut olevansa. Omalla kohdallani, kun olen joutunut vastaamaan kyselyihin, milloin tulin ulos kaapista, olen pyytänyt kysyjää, ettei laittaisi minua mihinkään kaappiin. Tämän jälkeen kysyjä on saattanut jatkaa sanomalla ”kyllä sä tiedät, mitä mä tarkoitan”. Ei, en tiedä. Ihmisen seksuaalisuus on muuttuva tekijä, ei suinkaan pysyvä. Se mitä tunnen tänään, saattaa olla aivan jotain muuta 10 vuoden päästä.

Tätä samaa kysymystä harvoin myöskään esitetään, kun ihastuksen kohde on vastakkaista sukupuolta oleva. Tätä hetkeä odotellessa! Jos tämä asia tuntuu haastavalle hahmottaa, kysy itseltäsi ”Milloin tulit kaapista ulos ja kerroit ystävillesi ihastuneesi vastakkaista sukupuolta olevaan”. Eikö kuulostakin typerälle? Mitä edes teemme tällä tiedolla? 

Monelle meistä ihastuminen ja seurustelu vastakkaista sukupuolta olevan kanssa on vallitseva normi ja se tuntuu normaalille tai ”luonnolliselle” tavalle nähdä maailma. Itselleni ja varmasti monelle muullekin seksuaalivähemmistöön kuuluvalle normaalius pitää sisällään paljon muutakin kuin heteronormatiivisen näkemyksen parisuhteesta. Onkin tärkeää haastaa omaa ajattelua ja yrittää nähdä, miten maailma makaa toisen silmin. Tätä kautta voi päästä käsiksi näiden ongelmallisten sanontojen ja kysymysten taakse.

En sano, etteikö näistä asioista saisi kysyä ja puhua. Ehdottomasti saa ja pitää. Toisinaan kuitenkin tuntuu, että se, miten aiheeseen mennään ja miten siitä kysytään, palvelee enempi kysyjän uteliaisuuden täyttämistä kuin aitoa välittämistä.

Tiedän, että sanonnan avulla saadaan nopeampi käsitys myös toisen ihmisen seksuaalisuudesta. Itse en kuitenkaan haluaisi, että minua määritellään oman seksuaalisuuteni kautta tai identifioituisin johonkin tiettyyn seksuaaliryhmään. Harvoin kahvipöytäkeskusteluissa puhutaan ”siitä yhdestä heterotutusta”. Monella meistä kuitenkin on ”se yksi homokaveri” lähipiirissä.  Jos joku haluaa alleviivata omaa seksuaalisuuttaan, se on täysin fine juttu! Itse en tosin halua tulla muiden määrittelemänä miksikään, varsinkaan jos se liittyy sukupuoleeni tai seksuaalisuuteeni, lukuunottamatta parhaimpia ystäviäni.

Mikä merkitys toisen seksuaalisuudella ja etenkin sen poikkeavuudella yleisestä normista oikein on? Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, mitä teet tällä tiedolla? Miksi tulee erotella tai määritellä toisiamme sen mukaan tykkääkö joku tytöistä, pojista, jostain muusta tai kaikista näistä? Mitä sitten, kun saat selville toisen seksuaalisen suuntautumisen? Mitä teet tällä tiedolla?

Kuulun siihen ”koulukuntaan”, joka ei halua nostaa omaa seksuaalisuuttaan sen koommin esille. Se on asia muiden arkisten juttujen joukossa. Koen, että tätä kautta voin normalisoida vähemmistöseksuaalisuutta eikä meidän tarvitsisi enää miettiä, kuka on kaapissa ja missä kaapissa kukin on. En kaipaa rituaalia oman seksuaalisen mieltymykseni esiintuomiselle enkä odota sitä muiltakaan.

Kolikolla on kuitenkin aina kääntöpuolensa ja kannustan kaikkia niitä ihmisiä, jotka äänekkäästi myös tuovat seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja ääntä esille muilla keinoilla kuin minä. Tiedän, että tarvitsemme ihmisiä, jotka rikkovat lasikattoja ja vahvoja stereotypioita seksuaalivähemmistöihin liittyen. Janne Puhakka ja Jani Toivola ovat tästä erinomaisia esimerkkejä. Kiitos työstänne! Nämä eri tavat lähestyä ja tuoda esiin seksuaalivähemmistöjä, vievät molemmat tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta eteenpäin, eri tavoin kylläkin. Ne eivät suinkaan poissulje toisiaan.

kaapista ulos, pesojoonas, makia

Jos kamppailet oman seksuaalisuutesi kanssa, anna itsellesi aikaa, itsemyötätuntoa ja armollisuutta. Kun koet, että olet jollain tapaa valmis (tuskin tässä koskaan valmiiksi tullaan, mikä on hyvä muistaa) sanoittamaan oman seksuaalisuutesi ääneen itsellesi ja/tai ympärillä olevalle/oleville ihmisille, tee se omalla tavallasi. Sellaisella tavalla, mikä palvelee sinua parhaiten ja tekee sinun olosi hyväksi. Emme voi koskaan sanoa varmaksi, miten ihmiset ympärillämme reagoivat kertoessamme esimerkiksi omasta seksuaalisuudestamme. Joka kerta, kun päästämme toisen ihmisen lähelle meitä, näkemään jotain paljasta meistä, liittyy siihen suunnaton riski. Riski haavoittua tai kokea häpeän tunnetta. Samalla siinä on valtava potentiaali kasvaa. Kasvaa itse, mutta myös yhdessä. Tämän riskin ottamiseen tuskin löydät yhdestäkään oppaasta tai blogikirjoituksesta vastausta. Pahoittelut siitä. Se, mitä voin tarjota on rohkaisu. 

Sä olet juuri oikeanlainen tuollaisena! 

Elämisen parhautta,

Joonas