Yksi suurimmista ihailun kohteista on ehdottomasti Maria Veitola. Hän on kuin sekoitus Esa Saarista ja Pertti Kurikkaa. Mariassa on saarismaista hellän dynaamista rakkautta ja ylärekisterissä olemista. Hän osaa kannatella toisia ihmisiä ja hänellä on vilpitöntä uteliaisuus ihmisiä kohtaan. Tähän kaikkeen sekoittuu pieni anarkisti punkkari, joka uskaltaa kyseenalaistaa ja ottaa kantaa tärkeisiin asioihin.

Innostuin Marian uusimmasta kirjasta, Toisinpäin, kysymään teiltä, mitä haluaisitte tietää minusta. Sainkin noin sata kysymystä laidasta laitaan ja mikä parasta, kysymyksien laatu oli korkea. Mukaan mahtui toki muutama kevyempikin tuomaan keveyttä mukaan. Kiitos kaikille teille kysymyksistä ja oli mielenkiintoista huomata, millaiset asiat teitä kiinnostaa.

Haluan vastata kaikkiin teidän kysymyksiin, joten tulen julkaisemaan vastaukset osissa. En jaotellut kysymyksiä mitenkään, joten ajatukset voivat pomppia laidasta laitaan. Käydäänhän käsiksi!

Mistä saavutuksesta olet eniten ylpeä?

Ekana mielen päälle tuli The Blog Awards voitto, sillä siihen liittyy paljon asioita ja suuria tunteita. Ensinnäkin on hienoa saada tunnustusta omalle työlle ja varsinkin, kun siihen liittyy vahvasti oma persoona. Se, että olen omilla teoillani ja itsenäni olemisella voinut tuottaa iloa toisille ihmisille, on hienoa. Omalle tekemiselle tulee aivan uudenlainen merkitys tällaisen tunnustuksen jälkeen.

Noihin aikoihin liittyy myös isoja taisteluita. Tuntuu hurjalle muistella tuota voiton hetkeä ja kiitospuhettani. Pari viikkoa ennen gaalaa olin vielä palasina psykologin  vastaanotolla. Olin aivan puhki ja eksyksissä itseni kanssa. Pelkäsin kadottavani oman persoonani ja tunteeni. Kaikki tämä yhden huonon työpaikan takia. Olen vieläkin vähän vihainen, kuinka joku toinen ihminen voi kaataa toisen ihmisen heikoksi ja työkyvyttömäksi. 

Samaan aikaan, kun tulin valituksi vuoden positiivisimmaksi somepersoonaksi, etsin juurikin tuota positiivisuutta psykologin vastaanotolla. Kuinka ironista? Kovan paikan tullen myös lähipiirin merkitys nousee omaan arvoonsa. Tuo aika toi myös esiin, kuinka paljon rakkautta löytyykään lähipiiristäni. Se jos jokin on saavutuksista merkittävin ja tärkein.

Mistä haaveilet?

Haaveilen yhteisestä kodista tai kodeista Yaelin kanssa. Lisäneliöt olisivat tervetulleita sekä parveke, jossa voi kevään tullessa istuttaa yrttejä ja tuulettaa lakanoita. Katselen asuntoja tällä hetkellä muualta kuin Helsingin keskusta-alueelta. Katto asumiskustannuksissa on tullut vastaan ja tuntuu, että hinnat sen kuin nousevat vain. Tällä hetkellä olen kurkkinut asuntoja Vantaalta, Itä- ja Pohjois-Helsingistä.

Toinen isoista haaveista on myös perheen perustaminen. Tämä kylläkin vasta pitkän aikavälin asiana. En voisi kuvitella lasta elämääni tällä hetkellä. Toki jos se taivaasta tippuisi nyt, kyllähän tilanteeseen varmasti kasvaisi.

Mikä on lempikirjasi?

Olen vasta viimeisen vuoden aikana hurahtanut kirjoihin. Sitä ennen luin ainoastaan pakosta. Tämän takia ajatus lempikirjasta on itselleni jokseenkin vieras, joten nostan esille muutaman mielenkiintoisen teoksen viime ajoilta. Inka Nousiaisen Mustarastas oli riipaiseva kertomus luopumisesta ja siitä, kun toinen ei enää koskaan palaa takaisin. Jos äänikirjat ovat sun juttu, teoksen lukijana toimii kirjan päähenkilö. Nessupaketit esiin!

Paula Norosen Tarja Kulho on aiheuttanut kiusallisia tilanteita, kun olen kuunnellut teosta julkisilla paikoilla. Naurattaa niin maan perkeleesti! KIITOS PAULA!

Tässä lista minun ja ystäväni Veeran kirjavinkeistä.

Mikä on viimeisin rohkeutta vaatinut teko, jonka olet tehnyt?

Hyvä kysymys. Varmastikin reissuun lähteminen ja sen seurauksena luottaminen siihen, että parisuhteeni pysyy kasassa. Tai se, että toinen on ja odottaa, kun tulen takaisin kotiin. Onhan tämä parisuhde konseptina aivan älytön, kun pitää vain pystyä luottamaan siihen, että toinen on ja pysyy vierellä. 

Mikä on suurin unelmasi?

Isäksi tuleminen. Kylläkin tiedän, ettei nyt ole se hetki, mutta se koittaa vielä.

Mitkä ovat lempielokuvasi ja miksi?

Notebook ja Ps. I Love You! Sekä pakko myöntää, että Sandra Bullockin ja Jennifer Lopezin tuotannot ovat minun guilty pleasure. Jos taas kaipaat ahdistusta arkeen niin Black Swan sekä The Danish Girl tarjoavat sitä. Oscar-leffoista Green Book oli viihdyttävä komedia, jonka huumori oli älykästä sekä Jokeri oli kauniisti toteutettu karmiva tarina mielenterveysongelmista. Teräsleidit taitaa olla viimeisin leffateatterikokemus ja enemmän kuin hyvä sellainen. Hulvaton kotimainen komedia.

Kumman valitsisit – sen että kehossasi kasvaisi kaikkialla ja jatkuvasti karvaa, vai että et voisi lakata hikoilematta runsaasti ja deodorantti ei auttaisi?

Aika helppo: karvat. Niitä kasvaa jo melkein joka paikassa. Toki hikoilen kuin pieni sika, joten molemmat näistä tuntuu aika omille jo. Muistan, kun peliurani aikana, minä olin se syy, kun lattiaa tuli kuivata pallo toisensa jälkeen.

Mikä oli lapsuuden haaveammattisi?

Muistan, että lapsuudessani haaveammattini vaihtuivat yhtä nopeaa kuin alushousutkin. Jossain vaiheessa haaveilin kauppiaan urasta ja olin kaikissa urheilutapahtumissa aina myymässä kahvia. Sitten haaveilin poliisin, kokin, stuertin, parturin ja viittomakielen tulkin ammattista. Ehkä yksi suurimmista haaveista oli lentopalloilijan ura vaikkakin roolimalleja oli hyvin vähän tuohon aikaan. Lukion alettu en ole enää löytänyt haaveammattia itselleni, sillä niin moni asia kiinnostaa ja vetää puoleensa.

Mikä on syvällisintä, mitä sinulta on kysytty?

Muistan, kun olin ystävieni kanssa Esa Saarisen Pafos-seminaarissa. Seminaari on kovaa kamaa! Siellä jos jossain sukelletaan syvälle Saarisen hellässä otteessa. Olimme illallistamassa koko seminaariporukalla ja istuin meidän koulusta tuttujen tyyppien vieressä. Yksi seurueemme jäsenistä aivan yllättäen kysyi minulta, olenko oikeasti onnellinen. Kysymystä pohjusti keskustelut minun silloisista valinnoista ja niiden tausta-ajureista. Kysymys pysäytti koko keskustelun ja taisimme molemmat purskahtaa itkuun. Sen jälkeen ystävystyimme oikein kunnolla ja ihanaa, että hän on pysynyt lähelläni kysymässä hyviä kysymyksiä tuonkin reissun jälkeen.

Oletko tyytyväinen elämääsi?

Olen. Nyt kun aloin miettimään, niin en edes muista olisinko joskus ollut tyytymätön elämääni. Olen syntynyt aika onnellisten tähtien alla ja elämä on aina virrannut kevyesti eteenpäin. En usko, että elämässä on oikeita tai vääriä valintoja. On valintoja, jotka johtavat erilaisiin lopputulemiin. Ja noissa lopputulemissa olen omasta mielestäni aika hyvin sopeutunut muuttujiin.

Mitä häpeät?

Hetkittäin häpeän itseäni. Ihan vain nanosekunnin ajan. Toisinaan saatan alkaa vertailemaan itseäni toisiin ihmisiin ja huomaan, etten ole niin kuin he. En vastaa valtavirtaa tai sitä kuvaa, mitä meille kerrotaan. Seksuaalisuuteni on varmasti yksi muuttuja, jonka kautta peilaan itseäni muihin. En sanoisi, että on täysin turhaa verrata itseä muihin. Omassa tapauksessani se vain paljastaa kuinka heteronormatiivinen yhteiskuntamme on ja sen suhteen on vielä paljon asioita tehtävänä.

Todellinen häpeän tunne valtaa, kun yritän julkisilla paikoilla kuvata Instagram storya. Hävettää niin pirun paljon, että pitää varmistaa aina kahteen kertaan ettei kukaan näe.

Mikä tuo lohtua ja auttaa jaksamaan silloin, kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle ja omat voimat ovat kateissa?

Letut jäätelöllä! 

Jos menisit matkalle, minkä matkamuiston tai tuliaisen toisit mukanasi ja miksi juuri sen?

Välttelen yleensä tuliaisten tuomista. Ostan ainoastaan jos vastaan tulee sellainen asia, jonka yhdistän saajaan välittömästi. Sisarusten lapset ovat yleensä niitä, jotka tulevat ensimmäisinä mieleen. Viimeksi lähetin heille pienen pieniä simpukoita, heidän mukaansa barbie-simpukoita. Tällä kertaa löysin Myanmarista heille paikallisen taideyhdistyksen tekemiä sorminukkeja. Yritän suosia aina paikallisten tekemiä käsitöitä, joilla on jonkinlainen tarina taustalla sekä samalla tukea paikallisten toimintaa.

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?

Mun lempikysymys, kunhan sitä ei esitetä minulle. Toivoisin näkeväni itseni media-alalla. Oma TV-ohjelma tai dokumenttisarja ovat sellaisia, joiden eteen haluan tehdä töitä. Todennäköisesti tuolloin meiltä löytyy yksi tai kaksi yhteistä kotia Yaelin kanssa, mitkä olemme yhdessä laittaneet meidän näköisiksi. Se, missä kaupungeissa tai kaupungissa kaikki tämä on, selkenee varmasti matkan varrella.

Toivon myös, että elämä jatkuu yhtä tasapainoisena ja yhtä yllättävänä mitä se on tähän asti ollut. 

Mikä on sun lempi huonekasvi?

Anopinkieli on ehdoton suosikkini. Se on muotokieleltään ja värimaailmaltaan minun makuuni. Helppohoitoisuudesta puhumattakaan! Jos mietit, että minkä kasvin sitä ostaisi kotiin, suosittelen aloittamaan anopinkielestä. Muistat vain olla kastelematta kasvia, niin pääset aika pitkälle.

Viherkasviunelmani on viherseinä sekä valtava kastanjaviiniköynnös. 

Tässä vielä kootusti vinkkejä viherkasvien hoitoon.

Kolme sanaa joilla kuvailisit itseäsi?

Lämmin, kiva ja jäärä

Kumpi tulee ensin leivälle: kinkku vai juusto?

Juusto. Mikä kysymys tämä nyt oli?

Mikä on mielestäsi suurinta rohkeutta?

Oman haavoittuvaisuuden ja keskeneräisyyden näyttäminen. Paljaana oleminen. Piru vie se on pelottavaa puuhaa. Joskus valojen sammuttaminen voi auttaa uskaltamaan avaamaan itseään toiselle. Tai lattialla selällään makaaminen. Tähän päälle voi vielä laittaa silmätkin kiinni, jos oikein pelottaa. Molempia toimia on testattu ja on toiminut. Toisen edessä oleminen kaikkine valuvikoineen, häpeineen ja tuntemuksineen on pelottavaa, mutta sen näyttäminen on minun mielestäni rohkeaa.

Olen aina ihaillut myös sitä rohkeutta, kun joku on tullut pyytämään treffeille. Vitsit soikoon kuinka pelottavaa se on ja mikä riski siihen liittyy. Entä jos toinen kieltäytyy tai nauraa minulle?

Mikä saa sinut vihastumaan ja miten käsittelet vihaa?

Ihmisten ajattelemattomuus. Ja toisinaan se, että tunnistan noissa ajattelemattomissa ihmisissä itseni. Se jos mikä saa olon tuskaiseksi.

Mulla on myös sellainen kymmenen minuutin vitutussääntö. Silloin kun jokin asia ottaa päähän, sitä on turha pitää sisällään ja hymistellä, että ”good vibes only”. Toki paskakasaan on turha jäädä makaamaan. 10 minuutin agressiivisaktiivisen mököttämisen jälkeen on hyvä kysyä itseltä, voiko asialle tehdä jotain ja jos voi, tee! Jos ei, päästä irti ja siirry eteenpäin.

Tämän ohjeen kanssa itse yritän toimia ja elää. Aina ei ihan 10 minuuttiin saa purkitettua harmitusta, mutta siihen on hyvä tähdätä.

Jos olisit päivän nainen, mitä tekisit ekana?

Kokeilisin kuukuppia. Siitä on niin paljon puhuttu mun kavereiden kanssa, että pakkohan sitä olisi testattava.

Mikä on sun tähänastisen elämän tärkein hetki?

Se, kun Yael ilmestyi asuntoni alaovelle. Siinä oli taikaa sekä jotain niin tavallista ja kaunista.

Tästä pääset lukemaan ällön romanttisen ensikohtaamisemme.

Jos sinun tulisi luopua yhdestä aistista, mikä se olisi?

Varmaan tuntoaisti. Viisaudenhampaita kun on poistettu,  parasta antia on ollut puudustuvaihe, jolloin pystyy läiskimään poskelle ilman minkäänlaista kipua. Onhan se vähän huvittavaa.