Pesojoonas

Häpeällä kuorrutettu homoseksi

Ajatuksia ja kuulumisia elämästä6 kommenttia

Laitamme viestiä anonyymisti. Sovimme paikan ja ajan. Saavun hänen luokseen. Emme vaihda sanoja vaan ryhdymme suoraan hommiin. Kiihkeästi. Toisinaan ilman suurta kiihkoa. Vain seksiä. Puhdasta nautintoa. Nautimme, jonka jälkeen poistun paikalta. Näimme uudestaan, jos näemme. Harvemmin kuitenkaan näimme toisten.

Häpeä taas oli joka kerta vastassa. Kerrasta toiseen.

Joka helvetin kerta.

Homoseksi ilman häpeää oli vierasta itselleni. Häpesin itseäni ja sitä mitä tein. Onnekseni häpeä oli minun. Kukaan ulkopuolinen ei nähnyt sitä, koska kaikki oli anonyymia tai ainakin kahdenkeskeistä. Hyvin peiteltyä. Ulkomailla seksin harrastaminen oli taas vapaampaa. Ihmiset olivat ohikulkumatkalla, minä mukaan lukien. Olin myös eri yhteiskunnassa: eri normit, eri moraalikäsitys. Se mikä tapahtui reissussa, jäi myös reissuun. Toki häpeä kaivoi tiensä esiin maanosaan katsomatta, ei tosin niin vahvana kuin Pohjolassa. Häpeä oli opittua meillä kautta historian. Ehkä muuallakin, mutta siitä en tiennyt. Tiesin, mitä se on Suomessa. 

Seksuaalinen itsetuntemukseni oli rakentunut vuosien aikana ja häpeä kuului osaksi miesten välistä seksiä. Cruising-kulttuuri on osa homoskeneä. Kun seksiä ei ole laillisesti saanut harrastaa, on sitä harrastettu salaa, piilossa yhteiskunnan katseilta ja tuomitsemiselta. Vaikka nykyään lainsäädäntö antaa myöten miesten välisen seksin, asenteet ovat yhä olemassa.

”Ihmisen kehityksessä kasvuajan kokemukset muovaavat sisäistä seksuaalisuutta, jota aikuisena toteutamme omassa elämässämme ja parisuhteessamme. Häpeä aiheuttaa kontrollia ja kontrolli seksin aikana estää usein esimerkiksi vapaan nautinnon. Halusta, kiihottumisesta ja nautinnosta voi syntyä häpeän tunne.”

Väestöliitto

Olin 30 vuoden paremmalla puolen, kun harrastin ensimmäistä kertaa seksiä miehen kanssa ilman häpeää. Yhtenä kertana häpeä ei saapunut enää paikan päälle tuomitsemaan minua, sammuttamaan seksin tuomaa iloa ja nautinnon kokemusta. Se oli vapauttavaa. Tällaistako seksi voi myös olla, mietin.

Noin kymmenen vuoden ja usean seksikerran jälkeen pääsin irti häpeästä. Siitä häpeäloukusta, joka kytkeytyy meidän moraalikäsitykseen.

Kymmenen vuotta.

Häpeällä kuorrutettu homoseksi, pesojoonas, uhana design

En ole suoranaisesti kokenut tuntemattomien ihmisten katseita seksikertojeni jälkeen. Tunsin kylläkin katseet mielessäni, kun suuntasin vieraan ihmisen makkarista takaisin kotiini pesemään itsestäni kaiken ”lian” pois. Eihän kukaan ulkopuolinen ratikassa tai kadulla edes tiennyt minun harrastaneeni seksiä toisen miehen kanssa juuri ennen kyytiin nousemista. Ajattelin, että jos he vain tietäisivät, hämmentäisin heitä ja tekisin heidän olonsa epämukaviksi. Ja enhän minä sitä halunnut. Oli helpompi ottaa vastuu muiden tunteista ja omista teoista kuin vaatia oikeutta omalle nautinnolle. 

Ihmisillä saattaa olla mitä erikoisempia käsityksiä miesten välisestä seksistä. Kuin nuolisi auringossa pehmenyttä tikkaria. Suklaajuna. Exit only. Nyrkkiä sisään ja ulos. Jotain pervoa. Nahkaa ja kapuloita. Ei niinkään kaunista, intiimiä ja nautinnollista. Syy tähän on varmastikin ihmisten tietämättömyys ja historian painolasti, opitut asenteet. Joten on ollut turvallisempaa peittää osa omaa seksuaalisuutta niin ettei se näkisi päivänvaloa ja joutuisi selittelemään. Toisin sanoen, tehdä asioita salassa, ilman ulkopuolisten tuomitsemista vaikkakin häpeän kera. Himo voittaa häpeän, ainakin hetkellisesti.

Kymmenen vuotta kuulostaa pitkälle ajalle, mutta samaan aikaan toppuutan itseäni ja mietin, että onneksi nyt jo. Nyt ymmärrän, ettei minussa olekaan vikaa, vaikken harrasta seksiä parisuhteessa naisen kanssa. Kelpaan tällaisena. En olekaan tehnyt mitään väärää nauttimalla seksuaalisuudestani sellaisena kuin se minussa on. Häpeä ei itse asiassa ollutkaan minussa, eikä se ollut minun, vaikka näin oli annettu ymmärtää ja sysätty päälleni.

Häpeällä kuorrutettu homoseksi, pesojoonas, uhana design

Häpeällä kuorrutettu homoseksi, jonka kuorruttajana media toimii

Luin kesällä iltapäivälehden tekemiä juttuja ”dildometsästä”. Paikasta, jossa miehet harrastavat salaa seksiä keskenään. Paikalta oli löydetty patjoja, lehtiä ja ilmeisesti myös dildoja, joista saatiin kivan raflaava otsikko. Jutuissa viitattiin ”homoparkkiin”, Isokyrön alueen häpeäpilkkuun. Iltasanomat jopa lähettivät ”toimittajan” paikan päälle ihmettelemään paikkaa. Paikkaa, joka on juurikin sen salaisen sijainnin takia monille miehille turvallinen ympäristö toteuttaa seksuaalisuuttaan piilossa yhteiskunnan tuomitsevilta katseilta. Nauttia seksistä, kylläkin sillä uhalla, että jäävät kiinni ja menettävät kasvonsa. Alue on skutsissa, joten tuskinpa se, mitä siellä on tapahtunut, on haitannut tai satuttanut ketään ulkopuolisia. Tuskin ainakaan niin montaa, kuin tämän tyyppiset uutisoinnit satuttavat.

Jutun toimittelija tuskin itse on mikään homoseksin ystävä tai asiantuntija. Juttu on tuttuun ja totuttuun tapaan kirjoitettu hyvinkin asenteellisesti. Siihen on haastateltu pienen kylän ”Esson parlamentin” jäseniä, joiden röhinän voi kuulla heidän kommenteistaan. ”Uutisoinnissa” oikein mässäillään homojen kustannuksella niin, että hetero-oletettu voi tuntea itsensä paremmaksi. Juttu loppuu seuraavanlaisesti: 

”Superpesiksessä pelaava JymyJussit on siis osittain Alapään Koiton hedelmä.

Tällä seikalla ei ole toki enää mitään tekemistä dildometsän kanssa.”

Hoh hoijaa.

Ajattelin, että olisin antanut palautetta iltapäivälehdille asiasta, mutta en vaan jaksanut. En saatana jaksa aina olla antamassa palautetta ja kehittämässä Suomen suurimpien mediatalojen osaamista seksuaalivähemmistöistä. Homoseksin negatiivinen uutisointi on arkea Suomessa. Pari kertaa vuoteen päästään kirjoittamaan ”suklaajunista” ja ”dildometsistä”. Antamaan kiekko lapaan pohjanmaalaisen kylän heteroukoille, jotka ovat kärppänä Facebookissa kertomassa, kuinka sairasta jengiä homot ovat.  Homoseksi loistaa poissaolollaan, kun puhutaan iltapäivälehtien seksivinkeistä, -asennoista tai -fantasioista. Heteroseksistä kerrotaan nautinnon ja sen maksimoimisen kautta. Fantasioina, villeinä kesäöinä ja rohkeina kokeiluina.

Sen sijaan, että iltapäivälehtien toimittajat olisivat ruokkineet omaa uteliaisuuttaan ja tuottaneet heteroille lisää naurunaiheita, olisivat he voineet pureutua häpeään, mikä todennäköisesti on johtanut miehet anonyymeinä ”dildometsään”. Etsinyt vastausta vaikka seuraaviin asioihin: Missä kohtaa yhteiskunnassa ollaan menty vikaan, kun seksiä tulee mennä harrastamaan anonyymina metsään (toki jos se on se juttu, niin fine!)? Miksi miesten välinen seksi nähdään yhä homojen välisenä nautintona? Miksi toimittaja ei kysynyt Esson baarissa olevilta miehiltä, miten he omassa ympäristössään lisäävät hyväksyntää seksuaalisuuden kirjoa kohtaan tai sitä, miten heidän perheessä keskustellaan nuorten kanssa seksuaalisuudesta ja seksistä. Siitä, että seksi on muutakin kuin naisen ja miehen välinen yhdyntä. Tai toimittaja olisi voinut vaikka avata pandoran lippaan ja selvittää, miksi katsomme kapeakatseisesti parisuhteen ulkopuolista seksiä? Olettaen, että osa ”dildometsän” asukkaista on heterosuhteessa olevia ukkomiehiä, jotka haluavat myös muutakin, mitä kotona saavat.

Jos näin ”syväluotaavaan” journalismiin ei toimituksessa ole osaamista, voidaan palata tuttujen otsikoiden äärelle ja kirjoittaa jatkossa juttuja miesten välisistä fantasioista, seksiasennoista tai millaisia seuranhakualustoja meillä on miehille. Avartaa lukijoita tai antaa tilaa sateenkaarimiehille kertomalla, että miehetkin fantasioivat miehistä, harrastavat muissakin asennoissa seksiä kuin takaapäin tai käyttävät Tinderiä löytääkseen unelmien prinssin. Miksi uutismedioiden on vaikea puhua miesten välisestä seksuaaliterveydestä, seksuaalisesta itsetunnosta?

Tai toimittaja olisi vaan voinut jättää lähtemättä Tampereelta Pohjanmaalle ja katsoa vaikka Netflixistä Sex Educationin.

Häpeästä irti

Tällaiset uutisoinnit ovat osasyy häpeääni. ”Dildometsää” lukiessani häpeä valtaa taas mieleni. Kuulen kaiken sen naurun ja ulkopuolisten tuomitsemisen mielessäni, minkä se on aiheuttanut monissa lukijoissa. Dildometsä on yhtä kuin minä, ajattelen. Ihmiset nauravat dildometsälle, he nauravat minulle. Luen jodelista kuinka joukko homoja kertoo häpeävänsä homoja. Ei. Kenenkään ei tule hävetä omaa seksuaalisuuttaan. Suomen metsissä tuhannet heterotkin harrastavat seksiä. Heistä ei vaan uutisoida.

Kumma kyllä, tällaista homoihin kohdistuvaa uutisointia ei nähdä vahingollisena. Mutta se nähdään vahingollisena, että joku marjastaja saattaa törmätä metsässä seksiä harrastaviin miehiin. 

Saattaa törmätä.

Häpeällä kuorrutettu homoseksi, pesojoonas, uhana design

Iltalehden arkistoista löytyi myös juttu häpeästä: ”Häpeä vie ilon seksistä – näin olet hyvä seksikumppani.” Entä jos kuitenkin yhteiskunta ja ennen kaikkea media opettelisi olemaan viemättä iloa seksistä?

Ps. Iltapäivälehtien toimittajat, toivon ettette ota yhteyttä tehdäksenne juttua ”Somevaikuttaja harrasti seksiä ilman häpeää ensimmäisen kerran 30-vuotiaana”. Sen sijaan voitte tehdä juttuja homomiesten seksuaaliterveydestä.

Ps. Suosittelen myös kurkistamaan tämän jutun homoseksistä: Dear Eino, sattuuko eka kerta perseeseen?

Suomen kaunein koti vai kenties kauhein vuosimallia 2021?

Ajatuksia ja kuulumisia elämästä2 kommenttia

”Onko tässä Suomen kaunein koti vai kenties kauhein vuosimallia 2021?”

Hankittuani television ja maailman oltua ”suljettuna” tovin, olen huomannut valuneeni töllön äärelle aikoina ja hetkinä, jolloin en normaalisti kuluttaisi tv-viihdettä. Omistin TV:n asuessani Jyväskylässä vuoteen 2013 asti, kunnes muutettuani Helsinkiin luovuin siitä. Olin melkein seitsemän vuotta ilman televisiota, siitäkin huolimatta, että tein kolme vuotta töllöä työkseni. Viimeisen vuoden aikana olen kuronut kiinni menneiden vuosien menetettyjä TV-minuutteja, esimerkiksi katsomalla Suomen kaunein koti -ohjelmaa, jota vihaan ja rakastan. Rakastan päästä urkkimaan tuntemattomien ihmisten koteihin. Vihaan, kuinka tylsiä ohjelman kodit ovatkaan. Mustaa, valkoista, harmaan sävyjä ja ”väripilkkuja”. Yksittäisinä koteina tarkasteltuna kodit ovat kauniita ja varmasti asukkaidensa näköisiä. Kolmen jakson jälkeen sitä pohtii, kuinka monta perhettä voikaan asua samassa harmaassa laatikossa. Muuttuuko kauneus kauheudeksi ohjelman edetessä?

Naureskelinkin myös Instagramin puolella, että ohjelman kylkeen voisi tehdä juomapelin: joka kerta, kun mainitaan skandinaavinen, isot ikkunat, pelkistetty tai väriläiskä, tulee ottaa shotti. Moni teistä laittoikin viestiä, että sitähän olisi aivan seipäässä jo ennen ensimmäistä mainoskatkoa. Ohjelma toistaa pitkälti itseään.

Ohjelman ongelmallisuus, jos sitä voi siksi kutsua, on se, miten kapeaksi kauneus määritellään tai mielletään ohjelmassa. ”Kauneus on katsojan silmissä”, mutta jos silmien eteen ei tuoda mitään muuta kuin harmaa hirsisiä, isoilla ikkunoilla varustettuja omakotitaloja, jotka pursuaa sisustuslehdistä tuttuja design-huonekaluja, onko kauneus enää katsojan silmissä. Ohjelmaa katsoessa ihmettelen, onko tosiaan niin, että kaikki muut paitsi minä asuu valtavissa omakotitaloissa tai sata neliöisissä kaupunkilofteissa merinäköalalla. Eikö kaupungin vuokra-asunnot ole salonkikelpoisia ohjelmaan vai emmekö itsekään näe mahdollisena yhtälöä, että Suomen kaunein koti voisi olla vuokrahuoneisto kerrostalossa Salossa.

Harvat kodit varmastikaan näyttävät sisustuslehtien tai Pinterestin pinnatuimpien kotien kaltaisilta. Ja ne mitkä näyttävät, tuskin ovat niin persoonallisia, mitä me kuvittelemme. Itse elin pitkään harhakuvitelmassa sisustavani persoonallisesti, kunnes ymmärsin olevani osa Instagramin sisustustilien kuvavirtaa. Tässähän ei ole mitään vikaa. Rakastan kotiani ja sen kaikkia ”väriläiskiä”, suuria ikkunoita ja ennen kaikkea persoonallisuutta. Mitä edes tarkoitamme, kun puhumme persoonallisuudesta. Kenen vinkkelistä se on persoonallinen?

Oleellista on ehkä ymmärtää, mistä muodostuu käsitys kauniista ja persoonallisesta kodista. Oma käsitykseni persoonallisuudesta ei suinkaan ole syntynyt tyhjiössä, eli päässäni, vaan juurikin siitä, minkä näen omassa kuplassani saavuttamisen arvoiseksi. Mikä ylipäätänsä nähdään arvokkaana. Hay:n kynttilänjalka on coolimpi kuin Tokmannista ostettu vastaava. Viherkasvien rönsyilevä määrä tuskin on sattumaa. Olenko ostanut Artekin Tori-löydöt, jotta säästäisin rahaa vai jostain muusta syystä. Jne.

Siinä missä Maikkari etsii Suomen kauneinta, ja todennäköisesti kalleinta kotia, ajattelin omassa kanavassani ilmoittaa oman kotini mukaan skabaan, kylläkin sillä twistillä, että on myös mahdollista kotini olevan kauneimman sijaan kauhein. Kodin ”kauheutta” voi tarkastella ajallemme ominaisten sisustustrendien kautta: Kuinka monta ”must have -sisustuselementtiä” löydät kuvista? Tyhmän tästä kisasta tekee sen, kuinka ylipäätänsä kauneudella kilpaillaan. Mutta sehän ei tietystikään ole oleellista, sillä voittaja, Suomen kaunein koti, saa 10 000€ sisustusrahaa, jotta voi sisustaa kotinsa vielä kauniimmaksi. Toivottakaa siis onnea minulle!

Suomen kaunein koti?

Suomen kaunein koti, pesojoonas, sisustus

Kyllähän Suomen kauneimmasta/kauheimmasta kodista tulee löytyä katseenvangitsija, graafinen matto ja anus-tyyny. Huomaa myös viherkasvien määrä.

Harvasta milleniaalin kotoa löytyy viherkasveja, mutta tässä kohteessa tuntuu olevan jo seuraavankin sukupolven viherkasvit. Kuvasta voit bongata myös omaperäisen Tokmannista kilpaa haetun kasvoruukku.

Suomen kaunein koti, pesojoonas, sisustus

Voiko kotia edes kutsua skandinaaviseksi, jos sieltä ei löydy String-hyllykköä?

Makuuhuoneesta voit bongata asukkaan omaa taidetta, ja en suinkaan puhu graafisesta tanssijasta, vaan pandemia-aikana käydyn maalauskurssin teoksesta. Teoksen nimi on ”Sano mua taiteilijaksi!”.

Suomen kaunein koti, pesojoonas, sisustus

Ihmetystä sisustuksessa herättää mustajakkara, jonka pohjasta ei löydy Artekin leimaa. Ihmetystä lisää myös taulu, jossa ei olekaan karttaa Jyväskylän kaupungista, vaan ”limited editions” juliste Alvar Aallon arkkitehtuurista. Tämän lähemmäksi Artekia emme vielä pääse.

Kerro sisustuksen avulla, kuinka rakastat matkustamista, olet ”kirja-influenceri” ja kaikkien kaveri.

Suomen kaunein koti, pesojoonas, sisustus

Kodin ”väriläiskänä” toimii kellastuneiden lehtien lisäksi Kaisu Kaplinin taideteokset.

Alakertaan saavuttuamme bongaamme vihdoinkin ensimmäiset Tori:sta löydetyt Artekit. Huomaa myös rohkean villi pyöreän ruokailuryhmän käyttäminen sisustuksessa. Sanoisin, että kaukana käytännöllisyydestä ja ennen kaikkea tilaa vievä ratkaisu.

Avaruutta on haluttu korostaa uniikilla keittiöratkaisulla, poistamalla yläkaapit ja tuomalla tilalle anus-tyyny olkkariin. Huomaa myös yksityiskohta, kaukosäädin siellä missä sen kuuluukin olla.

Voiko koti olla Suomen kaunein, jos sieltä ei löydy kuivakukkia? Vuoden päästä kukat voikin sitten käyttää takan sytykkeenä. Keittiö itsessään on pieni pettymys, sillä avohylly suorastaan huusi Muumi-mukeja.

Eteisessä ja rappusten alla on käytetty rohkeutta ja valittu musta kaapisto. Ennen kaikkea kaappien tuoma säilytystila on briljantti juttu. Nyt on taas tilaa, jota täyttää kaikella krääsällä ja turhalla. Huomaa myös seinällä oleva naama. Vain Iltalehti on tainnut vasta kirjoittaa tästä nuoresta ”naamataitelijasta”, Armi Tevasta, jonka naamat viedään minuuteissa käsistä, kun ne saapuvat myyntiin.

Suomen kaunein koti, pesojoonas, sisustus
Suomen kaunein koti, pesojoonas, sisustus

#DIY #TILETABLE #2NDHAND #HELMIKORUT

Suomen kaunein koti, pesojoonas, sisustus

Kohteessa on hyvin oivaltavasti haettu seinäkellosta samaa värimaailmaa suojaruukkuun.

Värejä on osattu muuallakin poimia sisustukseen kuin eteisessä.

Jos jäit kaipaamaan kylpyhuoneen esittelyä, suosittelen kurkkaamaan minkä tahansa kaupungin uudiskohteita tai juuri putkiremontoituja kerrostaloasuntoja niin löydät paljon kuvia kylppäristäni.

Nyt onkin tullut päättää tämän persoonallisen kodin esittely. Neliöt oli käytetty tehokkaasti, kompaktisti ja kaikki neliöt oli tosiaan käytössä. Koti oli väreistä huolimatta lämmin ja skandinaavinen. Koti näytti myös sille, että siellä ei ole uskallettu elää viikkoon ennen kuvausryhmän tuloa.

Jos en voita Suomen kaunein/kauhein koti äänestystä, voisin seuraavaksi harkita Remppaa tai muuttoa -ohjelmaa, jossa pääsen ottamaan Nordean korkea korkoisen kulutusluoton, muuttaakseni kylpyhuoneeni turkkilaiseksi spa:ksi, koska kuka käy enää kylpylässä, jos voi käydä spa:ssa.

Minun mielestä kotini on Suomen kaunein/kauhein.

Mitä mieltä vanhempani ovat homoudestani?

Vinkit ja vieraskynä4 kommenttia

Hyvää ja värikästä Pride-kuukautta! Olkoon kuukausi hyvä muistutus meille, kuinka tasa-arvotyö on vielä kesken ja se vaatii joka päiväsiä tekoja meiltä. Sekä asennetyötä ennen kaikkea.

Tampereen nuorisotyön kentällä on huomattu, että usein nuoret pelkäävät ottaa puheeksi oman sukupuolen tai seksuaalisuuden aikuisten kanssa. Monen nuoren mielen päällä on ajatus, mitä mieltä vanhempani ovat homoudestani. Aikuiset, tai ainakin moni aikuinen, taas haluavat olla tukena lapselleen, mutta tuen sanoittaminen voi olla toisinaan vaikeaa tai koetaan, että tekojen kautta nuoret kyllä tunnistavat, että heistä välitetään juuri sellaisena kuin he ovat. 

Itse myös tiesin, että vanhempani välittävät minusta, tykkäsin sitten tytöistä tai pojista. Tästä ei ollut epäselvyyttä, vaikkakin sitä ei koskaan sanoitettu meillä kotona ääneen. Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi varmasti ollut helpompaa tutustua itseensä ja tulla sinuiksi itseni kanssa, jos aihetta olisi käsitelty enemmän ääneen vanhempieni ja sisarusten kesken. Ja kun puhun aiheesta, niin tarkoitan seksuaalisuutta, en pelkästään homoutta.

Lue myös Missä vaiheessa huomasin olevani homo.

Pride on hyvää ja jokseenkin turvallista aikaa myös teille heterovanhemmille ottaa aihe esiin nuorten parissa. Puhua seksuaalisuudesta ja sen moninaisuudesta. Luoda turvallisia tiloja nuorille. Sanoittaa ääneen sen, minkä normaalisti teoilla ja läsnäololla osoitatte nuorille.

Me ei olla meidän perheessä puhuttu minun seksuaalisuudestani ennen tätä päivää. Tosin ei meidän perheessä ole puhuttu sisarustenkaan seksuaalisuudesta aikaisemmin. Aihe on vaikea, mutta myös hetero-olettamuksia täynnä. Halutaan äitini kanssa olla tsemppaamassa teitä puhumaan aiheesta ääneen. Itselleni tuli sellainen fiilis tätä kirjoitusta tehdessä, että jes me pystyttiin! Toivottavasti tekin pystytte.

Lähetin äidilleni ison kasan kysymyksiä, jotka liittyvät jollain tapaa homouteeni, ja hän vastaa kysymyksiin seksuaalivähemmistöön kuuluvan lapsen äitinä.

Mitä mieltä vanhempani ovat homoudestani?, pesojoonas, pride, homo

Mitä mieltä vanhempani ovat homoudesta? Äiti vastaa

Olen hyvin otettu, että Joonas pyysi minua vanhempana kertomaan omia tuntemuksiani homoudesta ja siihen liittyvistä tuntemuksistani. Toivon, että näistä ajatuksista on jotain niille vanhemmille, jotka miettivät miten suhtautua, kun oma lapsi kertoo seksuaalisesta suuntautumisestaan.

Mitkä oli ensimmäiset tuntemukset, kun lapsi kertoi omasta homoudesta?

Joonas kertoi minulle kasvotusten matkalla Jyväskylän rautatieasemalta kotiin Korpilahdelle omasta seurustelukumppanistaan ja hän on ihastunut ihmiseen, ei sukupuoleen ja en kyllä ns. kauhistunut enkä pudonnut pallilta, koska tiesin sisimmässäni ja äidin vaistoa seuraten, että Joonas on ihastunut samaa sukupuolta olevaan ihmiseen. Olin tosi onnellinen, että sain tietää Joonakselta itseltään. Olin myös helpottunut Joonaksen puolesta, että hän kertoi sen, sillä oli varmaan itsekin helpottunut, että saimme perheenä tietää asiasta.

Uskotko vanhempana, että jokainen huoltaja voi rakastaan lastaan juuri sellaisena kun on?

Uskon, että vanhempana voin rakastaa lastani juuri sellaisena kuin hän on ja nyt jälkikäteen tutustuttuani Yaeliin, se vain vahvistui. Aika muuttuu niin myös minäkin, ainakin tämän asian suhteen.

Oliko lapsesi seksuaalisuus helppo hyväksyä? 

Lapseni seksuaalisuus oli meidän koko perheen helppoa hyväksyä. Olemme aina olleet tiivis perheyhteisö ja kaikkien ”elämänkumppanit” ovat olleet sydämellisiä valintoja, niin myös Joonaksen.

Mietitkö mitä muut ajattelevat lapsesi seksuaalisuudesta?

Ihmiset ajattelevat jokainen omilla ”avoillaan” ja en ole sitä kokenut mitenkään tärkeäksi mitä muut ovat mieltä. Aina löytyy ihmisiä joille asia on kielteinen.

Oletko saanut kommentteja perheen ulkopuolisilta lapsenne seksuaalisesta suuntautumisesta? Kysyykö ihmiset tyhmiä kysymyksiä, kuten ”millaista on olla homon äiti?”

Vain positiviisia kommentteja on tullut vastaan ja toivon, että jos sinä itse olet avoin asian suhteen, niin kyllä ystäväpiirikin on. Minun kohdallani ei ystäväpiirini ole kyseenalaistanut asiaa ja se kuvastaa heissä hyväksyntää ja sivistyneisyyttä.

Muilla kommenteilla ei ole väliä minun elämässäni. Se, että lapsi on onnellinen asian kanssa, niin olen minäkin.

Jouduitko kohtaamaan vaikeita tunteita liittyen omiin mahdollisiin ennakkoluuloihin seksuaalivähemmistöjä kohtaan?

En ole mielestäni kokenut vaikeita tunteita liittyen ennakkoluuloihin seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Kaikilla on oma ihmisarvonsa ja sen kunnioittaminen on arvossa arvaamattomissa.

Mikä olisi hyvä tapa kertoa vanhemmille kuuluvan sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön?

Minusta jokainen voi valita oman tavan ilmaista ja kertoa vanhemmilleen kuuluvansa sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön. Tai olla kuulumatta ja kertoa, kuinka on ihastunut muuta kuin omaa sukupuolta kohtaan. Itse olen tosi iloinen, että Joonas kertoi sen kasvotusten!

Onko lapsenne seksuaalisella suuntautumisella väliä?

Ei seksuaalisella suuntautumisella ole merkitys, jos vain tiedät, että lapsesi valinta on hänen omansa ja hän on onnellinen.

Mitä mieltä vanhempani ovat homoudestani?, pesojoonas, pride, homo

Miksi lapsen seksuaaliseen suuntautumiseen on vaikea suhtautua, jos se poikkeaa heteronormista?

Se on aika syvällä meissä ihmisissä tuo ajattelutapa, että on vain mies ja nainen, ei nainen ja nainen, eikä mies ja mies. Mutta maailma muuttuu onneksi tämän asian suhteen parempaan päin kuin 50 vuotta sitten. Haluan myös muistuttaa, että sinä voit myös vaikuttaa siihen, miten muutat omia asenteitasi.

Onko suhtautumisesi muuttunut seksuaalivähemmistöihin sen jälkeen, kun lapsesi kertoi olevansa homo?

Ystäväpiirini on aina kuulunut myös muita hyviä tyyppejä, jotka kuuluvat vähemmistöihin, kuten myös seksuaalivähemmistöön. He ovat ja tulevat olemaan osa minun elämääni.

Olitko huomioinut kasvatuksessa avoimen ilmapiirin eri seksuaalisia suuntautumisia kohtaan?

Minusta meidän perheyhteisössä on aina yritetty kunnioittaa muita ihmisiä ja käyttäytyä heitä kohtaan niin kuin toivoisimme heidän kohtelevan meitä.

Itse tulen vähemmistöperheestä, vanhempani olivat kuuroja ja äidinkieleni oli viittomakieli. Muiden ihmisten suhtautuminen perheeseeni oli välillä vähemmän asiallista. Tästäkin huolimatta, ja ehkä juuri tämän takia, koen oman perhetaustani olevan rikkaus elämässäni, josta ammennan tähän päivään.

Mitä tunteita sinussa herää, kun homoilla on suurempi todennäköisyys kokea väkivaltaa kuin heteroilla?

Osalla ihmisistä tuntuu olevan tapana uhkailla vähemmistöjä ei toivotulla tavalla. Tämä on tuomittavaa ja olen surullinen uhkailua kohtaavien puolesta.

Mitä haluat sanoa muille vanhemmille, jotka pohtivat kuinka tukea lapsen seksuaalista kasvua?

Rakastakaa ja tukekaa lastanne heidän valinnoissaan, koskee se sitten seksuaalista kasvua tai ammatinvalintaa. Pääasia, että lapset itse rakastavat valintojaan ja ottavat myös vastuun niistä.

Miltä tuntuu, kun lapsi on hetero?

🙂 ??? Samalle kuin tuolla aikaisemmassa mainitsemassani kommentissa.

Muita aiheeseen liittyviä kirjoituksia:

Homo tai hetero, asia ei kuulu sinulle!

Miten tulin kaapista ulos?

Dear Eino, sattuuko eka kerta perseeseen?

Räntäisen rakkauspäiväkirjan merkintöjä

Kesälomavinkit Tampereelle – Manse scootilla koettuna

Vinkit ja vieraskynä2 kommenttia

Kesä on jo täällä ja muutama sukulainen onkin kysellyt kesälomavinkkejä Tampereelle. Ajattelin, että voisin listata omia suosikkeja teille, etenkin jos tulette päiväreissulle Manseen. Blogin puolelta löytyy myös vinkkejä Helsinkiin matkaaville kesälomaturisteille. Hassu fiilis, sillä tänä kesänä olen pitkästä aikaa turisti vanhassa kotikaupungissa.

Toisin kuin Helsingissä, jossa suosittelen hyödyntämään julkistaliikennettä sekä (kaupunki)pyöriä, niin Tampereella suosittelen ostamaan päiväpassin VOI-sähköpotkulaudalle aka. scootille. En löytänyt päiväpassin hintaa (!!!), mutta muistelen sen olevan 5 euron luokkaa. Halpaa kuin mikäkin, jos miettii, kuinka paljon ennättää kaupunkia nähdä yhdeltä istumalta. Suunnittelin kesälomavinkit Tampereelle scoottausalueen mukaan. Älä siis tuhlaa aikaasi, vaan hyppää scootin alle ja nauti Mansesta!

Jotta saat Tampereesta kaiken irti, Tampere-passista, jonka voit ladata ilmaiseksi puhelimeesi, löytyy paljon rahanarvoisia etuja mutta myös kulttuuritarjonnan ajankohtaiset vinkit.

Kesälomavinkit Tampereelle, pesojoonas, ratikka, tampere

Kesälomavinkit Tampereelle

Pispalan ja Pyynikin ympäri

Oma ehdoton suosikki alue on Pyynikinrinne ja Pispala. Pyynikinrinne tarjoaa kuvankauniita maisemia luonnonrauhassa. Lenkkipoluille en suosittele scooteilla menevän, mutta scootin voi pysäköidä Pyynikin palloiluhallin eteen, nousta rappuset näköalatornille, nauttia munkit ja lähteä pienelle kävelylle. Jos kävely ja munkit eivät maistu, voi scootilla ajaa Pyynikintietä pitkin näköalapaikalle Pyyynikin portaiden juurelle. Kaikki nämä kohdat löytyvät helposti karttapalveluista.

Pyynikin portailta suosittelen kurvaamaan Tahmelaan. Tahmela sijaitsee Pispalan juurella. Alueelta, etenkin rannan läheisyydestä, aukeaa kauniisti Pispalan puutaloalueen kerroksellisuus. Ihana näky! Pispalaan tultaessa kannattaa ajella päämäärättömästi. Ihastella vanhoja talo, kummastella miten ne on pystytty rakentamaan rinteelle ja kysellä paikallisilta alueen historiasta.

Pispan koulun nurkalta, kohta jossa Harjunpää vaihtuu Pispankaduksi, on upea näköalapaikka. Varsinkin auringonlaskut ovat jumalaisen kauniita täällä. Pyykkimettän puisto, juu luit aivan oikein, löytyy alueen romanttisin paikka pusuttelulle. Satoi tai paistoi!

Ps. Jos innostuit urakalla puutaloista, lisää löytyy Käpylästä. Tampereen Käpylästä.

  • Tahmela
  • Pispala
  • Käpylä

Puistot

Viimeistään korona toi take away-kulttuurin kehä ykkösen ulkopuolelle oikein urakalla. Suosittelen nappaamaan eväät mukaan kaupungin ravintolatarjonnasta ja suuntaamaan johonkin seuraavista puistoista.

Näsinpuisto

Pienen mäen päältä löytyy useita näköalapaikkoja niin Ranta-Tampellaan kuin Särkänniemeen päin. Poskettomin spotti on puiston päällä sijaitsevan museo Milavidan läheisyys. Hetken piti hieraista silmiä, kun ensimmäisen kerran näin tämä upean rakennuksen, luomuksen, että mistä tämä pytinki on tänne saapunut. Museon etupihalta löytyy myös perheen pienimmille pensaslabyrintti. Olen vuoden ajan haaveillut kesäpäivästä Milavidan terassilla nauttien viinilasillisesta. Larppaus yläluokkaan!

Eteläpuisto

Sanoisin ilman sen suurempaa kokemusta, että Eteläpuisto on niin sanotusti nuorison suosima cool mesta. Muistelen törmänneeni täällä myös konttikahvilaan (tai vastaava), aivan rannan tuntumassa. Muutenkin alueella kannattaa fiilistellä Pyhäjärven maisemia. Puiston läheisyydestä löytyy myös minigolfin ystäville Koulukadun ratagolf.

Hatanpään Arboretum

Luoja paratkoon mikä miljöö! Kukki ruusut tai muut rehut niin paikka on maaginen. Tampereelta löytyy ihmeellisen paljon kauniita kartanoita, joita itse nimittäisin palatseiksi. Poskettomia. Arboretumin vierestä löytyy ruusupuisto ja upea rannan vieressä kulkeva skoottitie. Toki sitä voi kävelläkin. Viime vuonna en ennättänyt tutustumaan alueen kahviloihin, joita taitaa olla muutama kappale. Pitääkin tänä vuonna korjata tilanne. Toivotaan, että palveluiden taso vastaa alueen idylliä.

Kesälomavinkit Tampereelle, pesojoonas, ratikka, tampere

Sorsapuisto

Keidas keskellä kaupunkia! Pääsin syksyllä ihastelemaan tätä puistoa ja se teki silloin jo vaikutuksen. Villi huhu kertoo, että alueella saattaisi olla tarjolla myös kaupungin parhaimpia tacoja. Pitääkö paikkaansa?

Santalahden tapahtumapuisto

Sen verran tulee kotia päin vetää ja nostaa myös tämä uusin tulokas listalle. Puistossa itsessään ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin koripallokenttä, mattolaituri sekä koirapuisto, mutta jos haluaa leikitellä kameran ja Näsinneulan kanssa, antaa Santalahden puisto tähän hyvät puitteet. Alueelta löytyy myös grillipisteet, joten kalikat kantoon ja vakkarat ritilälle. 

Ps. Tampereen kaupunki suunnittelee kirsikkapuutarhaa. Täällä olisi ainakin tilaa ja tarvetta persoonallisuudelle.

Kesälomavinkit Tampereelle, pesojoonas, ratikka, tampere

Virkistäydy

Jos kesäpäivän helle yllättää ja mielit pulahtamaan kesken päivän, nostan muutaman kivan rantaviivan sinulle.

Rauhaniemi

Rauhaniemi on tunnettu julkisesta saunasta, mutta niemestä löytyy hyvin suosittu uimaranta. Scoottialue ylettää melkein rantaviivalle asti, joten uikkarit jalkaan ja scootti tauolle! Rauhaniemen saunassa on kerrassaan mukava tunnelma sekä alueelta löytyy pieni hyppytorni sitä haluaville. 

Onkiniemi

Santalahden puiston läheisyydestä löytyy kaksi rauhallisempaa spottia pulikoinnille. Santalahden omalla uimarannalla saattaa bongata myös koirapuiston karvaturreja. Tämän vierestä löytyy Elianderin uimaranta, josta saa KÄSINTEHTYÄ VEGAANISTA JÄÄTELÖÄ. Kioskista saa myös pientä purtavaa, joten päivää voi viettää pidempäänkin jos ei ole omia eväitä mukana. 

Pyynikin uimaranta

Olen käynyt täällä lokakuussa ainoastaan ja alue kutsui kaikessa harmaudessaan luokseen. Miljöö on upea ja tilaa riittää niin rannalla kuin Atlaspuistossa. Villi veikkaus, että tämä alue on yksi suosituimmista uimarannoista Tampereella. Alueelta löytyy myös kesäteatteri, jonne allekirjoittanut aikoo suunnistaa kesän aikana. Toivottavasti päästään nauttimaan kulttuurista myös täällä.

Saunaravintola Kuuma

Jos haluaa lähteä keulimaan, löytyy Laukontorilta myös Kuuma. Tyylikäs ja kaupungin uusin julkinen sauna, jonka yhteydestä löytyy kehujen arvoinen ravintola. Kuuman lauteilta voit suurimmalla todennäköisyydellä löytää lajitovereitasi, turisteja. Paikka sopii myös näyttäville Instagram-kuville.

Nauti

Jos saavuit scootilla Helsingistä tai Turusta, tarvitset hiukan kärsivällisyyttä löytääksesi Tampereelta persoonallisia ja mieleenpainuvia ravintoloita ja kahviloita. Aamupalojen suhteen olen jo luovuttanut, joten kanssatamperelaiset vinkatkaamme meille tietämättömille, mistä saa hyvää aamupalaa muulloin kuin viikonloppuisin. Sellaista mikä voisi yllättää muullakin kuin kinkku-juustovalikoimalla ja kaurapuurolla pakastemarjoilla.

Cafe Pispala

The place to syödä brunssi! Brunssia tarjoillaan viikonloppuisin ja suosittelen tekemään varauksen ajoissa. Cafe Pispalassa on omaleimainen tunnelma, joka vie hetkellisesti Keski-Euroopan alppikylään. Heillä on myös tarjolla päiväsaikaan lounasta ja illallismenu. Näitä en ole vielä päässyt testaamaan.

Pyynikin munkkikahvila

Tähän ei sanoja tarvita. Mene, koe ja nauti! Todennäköisesti menet uudestaan.

Champagne bar Santa

Olen kateellisena seurannut kun ystäväni Nuorgamin Emmi on nauttinut täällä juustoja ja shamppanjaa. Pakko olla toimiva paikka, onhan Emmi valittu kansainväliselle Top50 influencer-listalle. Santa sijaitsee aivan keskustan ytimessä, joten scootti parkkiin ja oliivit rinnuksille.

Aloha Ramen

Sanoisin, että bowlien ykkönen löytyy Tampereelta. Aloha Ramenin salmon bowl on heittämällä yksi parhaimmista bowleista.

Hämeenpuiston kaljaspotti

Tämä näky saa aina hyvälle mielelle. Ihmiset ostavat lähipubeista / lähipubista alkoholia ulos, ottavat tuolit mukaansa ja nauttivat niistä Hämeenpuiston tunnelmallisessa miljöössä. Kaupunkikulttuuria parhaimmillaan! Rakastan ajatusta, että kaupunki otetaan haltuun. Ainakin ravintola Tuulensuusta on saanut ostettua mukaansa virvokkeita ja lainaksi tuoleja.

Mokkamestarit

Kaupungin parhaimmat kahvit saat täältä. Jos et vielä ole maistanut ammattibaristan tekemää espressopohjaista kahvia, maista nyt! Ero ”tavallisten” kahviloiden kaurapohjaisiin kahveihin on huima. Saatat maistaa pehmeän kauran ja mokan sekoituksen, sen sijaan, että mietit mikä tämä palanut ja kitkerä maku on. Mokkamestarit on kahvikauppa, mutta paikan päällä voi myös nauttia vastajauhetuista pavuista tehtyä kahvia. Iso suositus flat whitelle kauramaidolla. 

Kaffila

Toinen maukkaan kahvin tarjoaja on Kaffila. Kaffilan tunnelma on yksi kaupungin rennoimmista. Tykkään rosoisuudesta ja lämmöstä, joka hehkuu Kaffilan tunnelmasta. Toisinaan tarjonnasta löytyy myös unelmatorttua! Kaffilan omistaja vaihtui kesäkuun alussa, joten jäämme odottamaan, mitä uudet yrittäjät tuovat mukanaan.

Natsu

Japanilainen Natsu löytyy Kauppahallista. Paikan lohiteriyaki on ehdoton suosikkini! Tunnelma ravintolassa on fuusio autenttista japanilaista katuravintolaa ja suomalaista kauppahallitunnelmaa. 

Lillan hotel cafe butik

Nimensä mukaan paikasta löytyy hotelli, kahvila ja on butik-tunnelmaa (mitä ikinä tämä tarkoittaakaan). Melkein voisin suositella paikkaa pelkän miljöön perusteella jo, mutta Lillanista löytyy tähän mennessä Tampereella nautituista aamupaloista paras vaihtoehto. Lillanin tunnelmallisia hotellihuoneita on myös kehuttu.

Olympia-korttelit

Ööööö hetkinen mikä mesta! Kaupungin instagrammeimmat annokset ja kasvissyöjien paratiisi. Muusan yläkerrasta löytyvä Olympia-korttelit on heittämällä kaupungin kuumin ja coolein mesta. Rakastan sitä, että listalla kaikki kuulostaa herkulliselle ja ulkoasuun on panostettu. Helsinkiläiset hipsterit, nähdään täällä!

Myös Muusa kannattaa ottaa haltuun. Tarjolla on vegaanisia sour-drinksuja. YAS!

Kesälomavinkit Tampereelle, pesojoonas, ratikka, tampere

Ravintola C

Ravintola C valittiin Suomen parhaimpien ravintoloiden listalle jälleen kerran. Ja ymmärrän yskän. C on fine dining mesta, mutta sopii oikein hyvin myös tällaiselle juntille kuin minä. Tunnelma on rento ja palvelu myös sen mukaista. Niitä ns. tyhmiäkin kysymyksiä uskaltaa tarjoilijalta kysyä ja ihmetellä ääneen, mitä lautaselta löytyy. ”Jäkälää?”. Tällaisessa ravintolassa maksetaan ja nautitaan kokonaisuudesta, joten kaivahan kuvetta ja nauti, jos se vain on mahdollista.

Kajo

Paljon puhuttu, paljon kehuttu ja kauan odotettu. En vieläkään ole päässyt testaamaan Kajoa. Jos jostain ravintolasta olemme kavereiden kanssa puhuneet, on se Kajo. Tästä omalle kesälomalistalle merkintä.

Shoppaile

Jos lompakon riesana on tukku painavia seteleitä etkä omista osakesalkkua, suosittelen panostamaan kaupungin palveluihin. Jos kuitenkin maallinen omaisuus kutkuttaa ja haluat kotiinviemisiä, tässä muutama vinkki paikallisista toimijoista. Suosittelen myös kurkkaamaan kaupungin kirpputorivalikoiman, jonka olen listannut aikaisemmin.

Tallipiha

Jokaisesta kaupungista tulisi löytyä Tallipihan kaltainen historiallinen keidas, aikaloikka menneeseen. Tallipihan pihapiiristä löytyy pieniä putiikkeja, joista erityisesti Tallipihan suklaapuoti on vierailemisen arvoinen. Tallipihan vierestä löytyy myös Taidekeskus Mältinranta, jossa voi käydä ihastelemassa taidetta ja haaveilla uusista taidelöydöistä.

Kesälomavinkit Tampereelle, pesojoonas, ratikka, tampere, suklaapuoti

Miela

Mielassa on paljon enemmän kuin pelkkä liike, sillä Mielan tiloissa toimi aikaisemmin pikamuotiketju H&M. Nykyään tilalla on suomalaista designia ja 2nd handia. Kuinka upeaa symboliikkaa tämä liike pitää sisällään! Mielan valikoima koostuu pitkälti vaatteista ja asusteista. Toistaiseksi heiltä ei vielä saa kotimaisten taitureiden käsitöitä, joten näitä odotellessa. Mielan yläkerrasta taas löydät kierrätetyn vaatteen osion sekä vaatelainaamon.

Opuntia

Kyseessä on kaupungin kaunein kukkakauppa. Kukkakauppa sanana ei anna arvoa tälle miljöölle. Opuntiaan kun astuu sisään, tuntuu kuin astuisi toiseen maailmaan, keitaaseen. Hyvä tuliaisvinkki on kokedamat, joita löytyy runsas valikoima Opuntiasta.

Uhana

Kaupungin väriläiskä!

Kauppahalli

Jos mietit mistä päin Tamperetta löytää Tampereen murretta, ota suunnaksi kauppahalli. Hallin tunnelmasta kannattaa nauttia ja napata vaikka kahvit paikallisten suosimista kohteista. Myös mustaa kyrsää on tarjolla.

Kesälomavinkit Tampereelle, pesojoonas, ratikka, tampere

Muuta

UrosLive Areena

Yksi Tampereen poskettomista rakennusprojekteista. Posketon myös maailman mittakaavalla. Aivan keskustan ytimeen nousee Suomen modernein jäähalli. Areena on tietenkin suunniteltu junaradan päälle.

Liikennesäännöt

Ihmiset, Suomessa on kikeanpuoleinen liikenne! Hämeenkadulla tämä tarkoittaa sitä, että Sokoksen puoleista pyörätietä ajetaan rautatieasemalle päin ja Stockmannin puoleisella pyörätiellä ajetaan mentäessä Hämeenpuistoon päin. Pyörätiet on tarkoitettu yksisuuntaisiksi, mutta niistä on viestitty päin prinkkalaa. Hyvin epäselvästi merkattu koko pyörätiekin, mutta se on taas yhden kunnanvaltuuston kokouksen mittainen keskustelu. Scootin kelloa saa tosissaan olla kilkattamassa Hämeenkadulla. Tarjoan kaljat, jos pystyt keskellä päivää ajamaan Hämeenkadun päästä päähän ilman, että joku kävelijä on eksynyt pyörätielle. 

Popeda

Kerran pitää ainakin soittaa reissun aikana Ukkometso. Ja muista tägätä minut Instagramissa, kun teet tämän.

Ratikka

Punaisen pedon kyytiin pääsee nyt jo ”testimatkustajana” kuka tahansa. Tätä varten sinun ei tarvitse ostaa lippua ennakkoon. Hypätä vain kyytiin ja ostaa lippu ratikasta. Kai. Suosittelen tarkistamaan tämän vielä ennakkoon.

Kesälomavinkit Tampereelle, pesojoonas, ratikka, tampere

Listani ”kesälomavinkit Tampereelle” on täysin puutteellinen, joten jos sinun suosikkisi puuttuu listalta, jätä kommentin muodossa suositukset. Ja jos Emmi löydät itsesi täältä, kutsua odotellessa Santen terassille. <3

Ihanaa kesää ja nauttikaa!

Yksiön keittiöremontti ja mitä se maksaa – Esittelyssä kotimainen AINA-keittiöt

Ajatuksia ja kuulumisia elämästä6 kommenttia

Kaupallisessa yhteistyössä AINA-keittiöiden kanssa

Tässä se nyt on, uusi keittiöni! Ja eteinen! Huomatkaa huutomerkit. Täällä päässä ainakin ollaan innoissaan tästä muutoksesta, minkä koti koki parin viikon aikana. Haaveissa oli kokomusta keittiö ja eteinen, mutta suunnitelmat heittivät kuperkeikkaa, kiitos suunnittelija Kati Maajaakkolan IDEAA designista, joka rohkaisi kokeilemaan raikkaampaa ratkaisua.

Ennen kuin mennään itse keittiöön, moni on ihmetellyt ja kysellyt syiden perään: ”Eiks sun keittiö ollut aivan uus, niin miks remontoit sen?”. Hyvä kysymys ja keskustelunavaus. Asuntoni on uudisrakennus ja ostin asunnon sen ollessa jo valmis. Asunnon alkuperäinen keittiö oli ns. bulkkikamaa eli taloyhtiön jokainen keittiö muistuttaa toinen toistaan siitäkin huolimatta, että asuntojen koot vaihtelevat. Asunnon koon taas tulisi vaikuttaa siihen, kenelle asuntoja suunnitellaan. Keittiön suunnitteluvaiheessa tuskin on otettu huomioon asukasta/asukkaita ja hänen mahdollisia tarpeitaan. Esimerkiksi yksiöissä ja kolmioissa on monesti samankokoiset jääkaapit, liedet ja uunit vaikkakin oletettu asukkaiden määrä on eri.

Keittiöni osoittautuikin nopeasti epäkäytännölliseksi ja osittain ylimitoitetuksi näin pieneen asuntoon (33,5 neliötä + parvi). Samoin eteisen suunnittelu oli jäänyt puolitiehen ja hukkaneliöitä ja -kuutioita oli jätetty rappusten alle. Pienissä asunnoissa juurikin kuutiot merkitsevät. Hyvällä suunnittelulla ja toteutuksella pienikin asunto voi muuttua tilavammaksi.

Keittiön yksi isoimmista kipukohdista oli laskutilan vähyys, osittain johtuen isosta liedestä. Mikä siinä on, että yksiöihin automaattisesti asennetaan neljän paikan liesiä viemään laskutilaa? Alkuperäisen keittiön kuvia katsellessa voisi kuvitella, että säilytystilaa ainakin löytyy. Kulmakaapit kuitenkin söivät kuutioita itseensä, sillä kaapin perukoille oli melkein täysmahdottomuus päästä käsiksi, ilman että tyhjensi etualaa ensiksi. Alapuolella olevan kulmakaapin ritilähylly taas osoittautui haastavaksi, sillä ritilän päällä ei pysynyt kuin kattilat ja pannut, joita itselläni on ainoastaan kolme kappaletta.

Kuivauskaappi tuntuu myös olevan enemmän sääntö kuin poikkeus suomalaisissa keittiössä, siitäkin huolimatta, että uusiin asuntoihin asennetaan vakiona tiskikoneet. Miksi? Onko oikeasti niin, että tiskikaapin käyttökapasiteetti tiskikoneellisissa keittiöissä on yhä niin suuri, että ritilähyllyille kannattaa antaa näin paljon tilaa?

Uskon, että monet nykyiset keittiöratkaisut ovat pinttyneitä tapoja, joita kyseenalaistetaan aika vähän. Tästä hyvän esimerkin nosti esiin myös keittiösuunnittelijani Kati, joka kertoi, että yhä lapsiperheellisiin koteihin asennetaan monesti mikroaaltouuni ylähyllylle, jolloin lapset eivät yletä mikroon. Sen sijaan, että mikro löytäisi paikan vaikka alakaapista tai yhdistelmäuunista. Ihmisten elämäntyyli on myös kaupungistumisen myötä muuttunut, mutta keittiömme näyttävät yhä samalle kuin 90-luvulla.

Yksiön keittiöremontti, aina-keittiöt, pesojoonas, loft

Yksiön keittiöremontti: kokomustaa vai väreillä leikkimistä?

Uuden keittiön suunnittelussa keskiössä oli käytännöllisyys ja esteettisyys. Miten saada kuutiot paremmin käyttöön ja keittiö osaksi asunnon avaruutta ja yleisilmettä. Tähän haasteeseen keittiösuunnittelijalla oli kasapäin ratkaisuja. Kati kävi vierailemassa kotonani ja ymmärsi heti, mistä kiikastaa ja mitä haluan. Vinkkasin ujosti Katille muutamasta vähän värikkäämmästä keittiöstä, mutta fokus oli yhä kokomustassa kokonaisuudessa, joista minulla oli kasapäin näyttökuvia puhelimessa.

Keittiöremontti oli ensimmäinen isompi remontointiprojekti minulle, joten moni asia tuli uutena. Päädyin valitsemaan kotimaisen keittiötoimittajan AINA-keittiöt juurikin kotimaisuuden, mutta myös suositusten perusteella. Tämän myötä myös yhteistyömahdollisuus aukesi heidän kanssaan, kun molempien osapuolten intressit ja arvot kohtasivat. AINA-keittiöt toimittaa keittiöt nimensä mukaan AINA tilaustyönä, joten haastavampienkin remonttien toteutus onnistuu heiltä. Kalusteet tehdään Lapinlahdella ja ainoastaan mekanismit tulevat ulkomailta, koska niitä ei Suomessa valmisteta lainkaan.

Korkean huonekorkeuden ansioista asuntoni yleisfiilis on avara ja tätä avaruutta haluttiin lähteä hakemaan myös uudesta keittiöstä. Toiveeni oli, että päätyseinä tulisi tyhjäksi ja hyllytilaa lisätään rappusten alle. Halusin myös integroidun jääkaappipakastimen, joka päädyttiin siirtämään eteisen kaapiston jatkeeksi. Tämä mahdollisti vetolaatikkojen asentamisen jääkaapin vanhalle paikalle ja lisäsi myös laskutilaa rutkasti. Vetolaatikoiden kuutioita hyödynnettiin asentamalla aterimille oma vetolaatikko laatikon sisään. Briljantti idea! Edellisessä keittiössä aterimet eivät mahtuneet yhteen vetolaatikkoon, vaan aterimia ja lastoja oli useammassa laatikossa. Kulmakaappi otettiin kokonaan pois ja tilalle tuli pieni vetokaappi mausteille. Uunia siirrettiin lähemmäksi kulmaa, jolloin saatiin käytännöllisemmän kokoinen kaapisto uunin vasemmalle puolelle.

Yksiön keittiöremontti, aina-keittiöt, pesojoonas, loft
Kuva: Anrietta Kuosku

Osa saattaa kuvia katsellessa ihmetellä missä on mikro. Olimme suunnitelleet alunperin mikron laitettavaksi uunin viereiseen hyllyyn piiloon. Electroluxin (tuotteet saatu osana kaupallista yhteistyötä) valikoimasta löytyi erillisuuni, joka yhdistää kiertoilman, uunitoiminnot sekä mikron. Näin vapautui taas säilytystilaa, kun uuni ja mikro ovat yhdessä kompaktissa paketissa. Uunin korkeutta myös madallettiin, jolloin sen alle saatiin säilytystilaa paistinpannuille. 

Keittiön värimaailmaan sain inspiraatiota Kaisu Kaplinin keittiöstä. Näytin Kaisun keittiötä Katille ja hän teki kokomustan lisäksi vaaleampia sävyjä sisältävän ehdotuksen minulle. ”Värikkäämpi” vaihtoehto tuntui alkuun villille ratkaisulle. Koin hankalaksi hahmottaa, miltä lopputulos näyttää osana muuta sisustusta ja miltä värit näyttävät eri valoissa. Vielä tilauspäivänä emmin kovasti vaaleamman keittiön suhteen, sillä sen hinta oli arvokkaampi kuin kokomustan. Hintaero johtui tasovaihtoehdoista, joita pompottelimme. Olin haaveillut mosaiikkibetonisesta tasosta ja Kati kaivoikin esiin Nordstockin valikoimasta löytyvän HI-MACS komposiittikivitason (saatu alennusta osana kaupallista yhteistyötä) ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Oikean tason löytyminen oli ratkaiseva tekijä keittiökokonaisuutta valittaessa. 

Yksiön keittiöremontti, aina-keittiöt, pesojoonas, loft
Kuva: Anrietta Kuosku
Yksiön keittiöremontti, aina-keittiöt, pesojoonas, loft
Kuva: Anrietta Kuosku
Yksiön keittiöremontti, aina-keittiöt, pesojoonas, loft
Kuva: Anrietta Kuosku

Keittiön yläkaapin väriksi tuli puuteri ja alakaappi on sävyltään savi. Taso on Terrazzo Classico.

Eteisen hukkatila hyötykäyttöön

Eteiseen halusin linjakkuutta ja kaappien sisältöjen tehokkaampaa hyödyntämistä. Alkuperäisessä eteisessä ensimmäinen näky asuntoon astuttaessa, oli vaatekaapin sisältö. Oveton vaatekaappi eteisessä, miksi? Tämän lisäksi yksi kaapeista oli tehty siivouskaapiksi, josta puuttui hyllyt. Tila oli suunniteltu imurille ja sen letkulle. Omistan varsi-imurin, joka vie vähemmän tilaa kuin tavallinen imuri, joten en nähnyt tarpeelliseksi säästää koko kaappia siivoustarvikkeille. Lisäsimme kaappeihin hyllyjä, jolloin kuutiot tulivat paremmin hyötykäyttöön.

Eteisen kaappirivin jatkeeksi tuli matalampi kaapisto, joka lisää säilytys- ja laskutilaa. Uudistuksen myötä rappusten alapuolelle jäänyt tila saatiin huomattavasti paremmin ja tyylikkäämmin hyötykäyttöön ilman, että tilan tunne tuli ahtaamman oloiseksi. Päinvastoin! 

Remontin myötä säilytystilan määrä kasvoi, vaikka voisi kuvitella sen vähentyneen, kun keittiön päätyseinässä on enää avohylly. Laskutilan määrä melkein tuplaantui jääkaapin paikan ja lieden vaihtamisen ansiosta. Hyvällä suunnittelulla ja toteutuksella saa samasta tilasta käytännöllisemmän, tilavamman ja silmää miellyttävämmän. Toki muutoksilla on myös hintalappunsa.

Yksiön keittiöremontti, aina-keittiöt, pesojoonas, loft
Kuva: Anrietta Kuosku
Yksiön keittiöremontti, aina-keittiöt, pesojoonas, loft
Kuva: Anrietta Kuosku
Yksiön keittiöremontti, aina-keittiöt, pesojoonas, loft
Kuva: Anrietta Kuosku

Miksi uusia uusi keittiö?

Vanhat keittiökaapit ja kodinkoneet saivat onnekseni uuden kodin Tori.fi kautta. Kaupanteko oli nopeaa ja mutkatonta. Sain muutaman kommentin jo, että eikö ole vastuutonta laittaa tuliterä keittiö heti vaihtoon. Kestävää se ei ole, siitä olen samaa mieltä. Kestämättömämpää on kuitenkin suunnitella ja valmistaa koteja sijoittajien intressit edellä ja olla ottamatta asukkaita mukaan suunnitteluprosesseihin. Kodit ovat tehty asumista varten, ei sijoittamista. Nämä kaksi asiaa ei tulisi kuitenkaan poissulkea toisiaan, päinvastoin. Viimeisen kahden vuoden aikana, kun olen etsinyt uudiskohdetta, olen huomannut kuinka kohteet muistuttavat toisiaan: ”tehokkaat” neliöt, pienet ikkunat, suorakulman muotoinen pohja ja valkoisen harmaat kylpyhuoneet. Asumisen laatutekijöistä kirjoitettiin maaliskuussa myös Helsingin Sanomissa, suosittelen lukemaan. Ei ole siis samantekevää millaisia koteja meille rakennetaan.

Onko sitten rahallisesti fiksua uusia uutta keittiötä? En usko keittiöremontin nostavan asunnon arvoa samassa suhteessa mitä se kustansi. Mutta ajatus siitä, että omaa asumisviihtyvyyttä tulisi ajatella pelkästään rahan kautta, ei puhuttele minua. Vietämme suurimman osan elämästämme kotona sisätiloissa. Pandemian aikana kodissa käytetty aika on lisääntynyt entisestään. Kodista on tullut itselleni paikka, johon haluan investoida ja johon myös pystyn investoimaan. Uuden keittiön ja eteisen tuoma helpotus arkeen sekä esteettisyys ovat asioita, jotka saavat hymyn huulilleni. Tuntuu jokseenkin hassulle miettiä, että sitten jos päädyn myymään asunnon, teen tappiota keittiöremontin myötä, sillä se ohittaa kaikki ne eletyt hetket, jotka keittiö on mahdollistanut.

Mutta millaisia fiiliksiä uusi keittiö ja eteinen teissä herättää? Itse olen super onnellinen muutoksesta. Onko teihin iskenyt remonttikuume koronan aikana? Itsehän voisin kerran kuukauteen remontoida tai tehdä DIY-projekteja. Jos haluat lisää keittiöinspiraatiota, kurkkaa AINA-keittiöiden kuvagalleriaan ja inspiroidu!

Yksiön keittiöremontti, aina-keittiöt, pesojoonas, loft
Kuva: Anrietta Kuosku

Yksiön keittiöremontti pähkinänkuoressa

Suunnitteluajan sopiminen AINA-keittiöiden yhteistyökumppanin IDEAA Designin Katin kanssa. Suunnitteluaika oli maksuton.
Ensimmäinen suunnittelutapaaminen tapahtui kotona kohteessa.
Inspiraatiokuvien kerääminen ja tarpeiden kartoittaminen.
Toisessa tapaamisessa Kati esitteli ensimmäiset luonnokset uudesta keittiöstä. Tämän yhteydessä oli mahdollisuus saada mallikappaleita ovista ja niiden sävyistä kotiin katsottavaksi.
Mahdollisten muutosten tekeminen suunnitelmiin, jonka jälkeen keittiö laitettiin tilaukseen.
Kati suositteli urakoitsijaa ja päädyin Taloverstaan Lukasziin. Iso suositus!
Lukasz suositteli putkaria ja sähkäriä, joiden kanssa hän koordinoi remonttia.
Lukaszilta tuli selkeät ohjeistukset ja aikataulut, miten remontti etenee. Häneltä tuli myös näkemystä, miten erilaisia suunniteltuja valintoja kannattaisi toteuttaa käytännössä.
Lukasz hoiti myös lisämaksusta vanhan keittiön purkutyöt.
Taso tuli Nordstockilta ja heidän puusepät tulivat tekemään tarkistusmittauksen ennen tason toimittamista.
Keittiötehtaalla tapahtuneen virhemitoituksen myötä keittiön valmistuminen viivästyi hiukan.
Lukasz viimeisteli keittiön ja lupasi tulla vielä samaan hintaan asentamaan eteisen peilin, kun se saapuu.
Onnellinen keittiön omistaja keittää ensimmäiset aamukahvit uudessa keittiössä.

Yksiön keittiöremontti kuluineen ja tuloineen

Kulut

Kaapit ja eteisen taso 6400€ (sisältää suunnittelutyön)
Urakoitsija 2760€ (sisältää purkutyöt)
Sähkötyöt 599€ (sisältää myös kattokiskon materiaalit ja asennuksen)
Putkityöt 393€
HI-MACS-taso noin 3000€ (asennus kuuluu hintaan)
Kodinkoneet 2537€
Valaisimet 140€

Tulot

Vanhat keittiökalusteet ja kodinkoneet 2000€

Yhteensä

13 689€

Villivihanneksia, negatiivisuutta ja DIY-laattapöytä – Kuulumisia Tampereelta!

Ajatuksia ja kuulumisia elämästä0 kommenttia
DIY-laattapöytä, pesojoonas

Terveiset täältä DIY-projektien, valmistuneen keittiöremontin ja sohvatyynyjen uumenista. Työnsin blogin tarkoituksella syrjään toviksi ja mietin yhä kaivanko sitä esiin. Motivaatio kirjoittamista kohtaan ollut kateissa jo jonkin aikaa, sillä sisältöjä tulee tuotettua niin monessa eri muussa muodossa ja tuutissa. Sitä tulee tartuttua niihin sisältömuotoihin, jotka ovat mielekkäitä ja nopeita tehdä. Mähän en suoranaisesti myöskään tykkää kirjoittamisesta. Kirjoitan, koska se on paras tapa opetella suomen kieltä ja kirjoittamista. Muutama vuosi takaperin tein töitä, joissa juuri kieliopilla ja kirjoittamisella oli suurempi rooli. Nykyään kun teen yrittäjänä itselleni hommia, ei kyvykkyyden kehittäminen, tässä tapauksessa kieliopin, ole ollut päällimmäisenä enää mielessä. Fokus on ollut aivan muissa jutuissa.

Miksi sitten selittelen tätä kaikkea? Tämä kaikki liittyy yleisesti omaan työhöni ja sen tulevaisuuteen. Olen pohtinut jo hyvän tovin, kuinka pitkään haluan tehdä someammattilaisen hommia. Mitä uutta ala voi tarjota minulle? Mikä innostaa tulevaisuudessa ja millaisia haasteita työ tuo tullessaan? Tällä hetkellä olen istunut sohvalla ja odottanut jonkinlaista muutosta työhöni. En välttämättä suurta, mutta edes pientä muutosta. Odottavan aika ei ole vielä käynyt pitkäksi, joten saa nähdä jääkö tämä odottaminen odottamisen tasolle. Huomaan kuitenkin ajatusprosessin olevan käynnissä, joten sen myöten jotain uutta on varmasti tulossa.

Koti näyttää kodille!

Hiukan pitkittynyt keittiö-eteisremontti on vihdoin valmis ja pääsen kohta esittelemään teille miltä täällä oikein näyttää. Eilen illasta, kun sain siivottua keittiön kuvauskuntoon, tunsin suurta ylpeyttä. Piru vie millainen lopputulos! Koti todenteolla näyttää kodille. Laitoin Yaelille viestiä, että enää puuttuu mies ja hänen tavaransa. Meillä on haaveena, että molemmissa kodeissa olisi molemmille tärkeitä asioita esillä. Tällöin esineet olisivat myös muistuttamassa toisen läsnäolosta, etenkin silloin, kun mieli saattaa olla maassa tai on muuten hektistä aikaa. Mutta myös sen takia, että koti tuntuu kodille molemmissa maissa molemmille osapuolille.

Keittiöremontin valmistuttua ja kelien lämmetessä seuraava tuunauskohde löytyy etupihalta. Vihdoinkin minulla on pieni oma piha, kylläkin pelkkää laattaa ja kiveä, mutta piha se on sekin piha. Odotan sormet syyhyten, että pääsen istuttamaan hyötykasveja ja nauttimaan aamukahvit ulkona. Kylvin jo ison kasan niittykukkia ruukkuihin ja manifestoin mielessäni, että kesäkuun kohdalla voin juosta ruukkujen keskellä ilkosillani, vapaana ja villinä. Pahoittelut naapurit!

Pelastin viime syksynä työmaa-alueelta yhden ison muoviruukun ja mietin, että onkohan mahdollista istuttaa puu tähän ruukkuun. Olisihan se överiä, jos omalla laatoitetulla pihalla olisi vaikka kirsikkapuu. Voi toki olla koivukin. Jokin joka kasvaa 2-3 metriä korkeaksi ja luo varjoja alleen. Kaikki vinkit pihan sisustamiseen otetaan vastaan!

DIY-laattapöytä, pesojoonas

DIY-laattapöytä

Viime vuoden kansalaisopiston puutyökurssi sai omanlaisensa jatko-osan, kun törmäsin Instagramissa mosaiikkilaatoilla päällystettyihin pöytiin ja tasoihin. Yhdestä kun tykkäsi, algoritmit alkoivat tunkemaan vastaavanlaisia kuvia feediini. @midcentury.brick -tilin kohokohdista löytyy ohjeet laatoitetun pöydän tekemiseen. Bongasin Torin kautta muutamalla eurolla kaksi Lackin pöytää, joihin on helppo tuunata laatoitus. Ja kun sanon helppo niin sitä sen on, JOS vaan panostaa laadukkaisiin työkaluihin. Esimerkiksi laadukkaaseen liimapistooliin tai laastin levittämiseen tarkoitettuun lastaan.

Pöydät valmistuivat alle viikkoon ja onhan ne törkyhienot! Parasta on, että niissä näkyy oman kädenjälki, niin kuin kuuluukin. Olisin halunnut tehdä värikkäät pöydät, mutta värikkäiden laattojen toimitusajat olivat useita viikkoja ja hinta noussut entisestään. Uusien mosaiikkilaattojen neliöhinnat yllätti minut. Pitää jatkossa pitää silmät auki, kun käy kierrätyskeskuksissa, joissa hinnat ovat varmasti alhaisemmat. Saumalaasteja saa myös monilla eri väreillä, mutta nämä ovat yleensä tilaustuotteita, joten päädyin hätäisenä ottamaan tummanharmaata K-raudan hyllystä. Vaaleansininen tai -punainen olisi ollut myös aika mässy!

Negatiivisten tunteiden vallassa

Kaiken tämän touhuamisen ja tulevaisuuden hahmottamisen keskellä olen myös huomannut oman negatiivisuuteni. Alkuun paheksuin itseäni, että pitääkö olla näin negatiivinen. Käänsin negatiiviset ajatukset positiivisiksi tai neutraaleiksi. Muutama seuraajakin huomautti negatiivisuudestani. Mutta miksi sitten peittää negatiivisia tunteita tai negatiivisuutta? Olen kerran sairastanut lievän masennuksen ja silloin sain kuulla, ettei olisi koskaan uskonut minusta, että olen lievästi masentunut, kun olen aina niin positiivinen. Niin, tässä piilee myös osasyy masennukseen. Kun alkaa peittelemään omia tunteitaan sen takia, kun ihmiset ovat tottuneet näkemään minut jonkunlaisena, on itse asiassa jokseenkin toksista. Eihän me ihmiset olla tietynlaisia vaan hyvinkin monivivahteisia ja -ulotteisia, muuttuvaisia ja ennen kaikkea inhimillisiä ihmisiä. Rusinat pullasta ei toimi ihmissuhteissa.

Totta kai sitä haluaa olla positiivinen tai positiivisempi. Siihen tähtään ainakin omassa elämässä. Välillä vaan on hyvä hyväksyä reaaliteetit, kuten oma jaksaminen tai maailmanlaajuinen pandemia, ja antaa kaikkien tunteiden tulla ulos. Tunteet ovat aina ohimeneviä. Ne tulevat ja menevät. Hyvä olisi hahmottaa mistä tunteet tulevat. Päästä käsiksi juurisyihin ja ylipäänsä mistä tunteesta on kyse. Turhautumisesta, ärtymyksestä, epäoikeudenmukaisuudesta, väsymyksestä.

Sanoinkin ystävälleni, jonka kanssa juttelimme tästä aiheesta, että tiedostan negatiivisuuteni, mutta aion myös elää ja näyttää sen tuomat tunteet. Ei se minustakaan aina tunnu kivalle nalkuttaa tai turhautua joutavanpäiväisistä asioista. Tiedän kuitenkin omasta historiastani, että parempi nyt purkaa tunteet ulos, kuin antaa niiden patoutua.

DIY-laattapöytä, pesojoonas

Villivihanneskurssille ja sassiin!

Muistatteko, kuinka viime keväänä matti myöhäisenä heräsin keräilemään nokkosia talteen ja pohdin, mitä kaikkea luonnosta voisi varastoida purkkiin? Tänä vuonna sain testiin Ripauksen parempi villivihanneskurssin. Kurssin on tehnyt Turun sympaattisimman kahvilan pitäjät Eetu ja Annika Cafe Victorista. Tutustuihin heihin viime kesänä ja vitsit miten ihania tyyppejä.

Vaikka viikonloppuna satoi vielä räntää, luonto alkaa heräilemään kovaa vauhtia. Tämän viikon projektina on käydä kurssin sisältöjä läpi, pohtia, mitkä luonnon yrtit ja vihannekset voisivat toimia minulle. Mikä resonoi ja mikä ei. Kerätä tietoa ja intoa toukokuun metsäretkille. Harjasin juuri Martenssit ja kaivoin tuulipuvun takin kellarista esiin, joten villivihannekset, täältä tullaan!

Kurkkaa kurssitarjonta uteliain mielin ja lähdetään yhdessä metsään keväällä.

Ihanaa viikkoa teille,

Joonas

Miesten välinen rakkaus – Onko se totta?

Miehisyys4 kommenttia

Katsoin viikonloppuna Areenasta vanhoja SuomiLove-jaksoja täyttääkseni romantiikanjanoisen sydämeni. Ohjelma on parasta huumetta (ja terapiaa). Hyvää mieltä, pakahduksen tunteita ja välittämistä, muun muassa näistä tunteista on SuomiLove tehty.

Viikko sitten ilmestynyt Sannin jakso kosketti erityisesti. Alkuun olin hämilläni, miten oikein reagoin niin voimakkaasti näkemääni. Itku ja hämmennys olivat päällimmäiset tunteeni. Niiden alta paljastui jotain haurasta, jotain mitä yrittää suojella ja peitellä, nimittäin hyväksynnän hakeminen. Nimenomaan hyväksynnän saaminen omalle rakkaudelle, miesten välinen rakkaus,k ulkopuolisilta.

Jaksossa David yllätti puolisonsa Jessen. Pari on tutustunut Internetin välityksellä vuonna 2016 ja vuosien seurustelun jälkeen David muutti Suomeen puolisonsa luo. Jokainen rakkaustarina on aina omanlaisensa, meidän oli tällainen, ja heidän tarinansa on yksi muiden joukossa. Se miksi sydämessäni läikähti kovaa ja urakalla, oli miesten välisen romantiikan näyttäminen ilman selviytymistä ja kansan rakastamia taisteluita. Siinä he olivat, koko kansan edessä tunnustamassa rakkauttaan ja kertomassa tavallisen tuntuisen rakkaustarinan. Toinen miehistä pidätti itkua kertoessaan puolison olevan koko maailma hänelle. Nuo kliseiset sanat on totuttu kuulemaan heterojen suusta tuhannet ja tuhannet kerrat. Nyt myös ensimmäistä kertaa homojen suusta, ainakin itselleni.

Jo se, että menee TV-kameroiden eteen, on rohkeinta ikinä. Ihailen ohjelmaan lähtevien rohkeutta ja heittäytymistä. Lisäihailua tähän tuo se, että menee seksuaalivähemmistöön kuuluvana studioon tietämättä, miten ihmiset mahdollisesti reagoivat, on jotain, minkä kohdalla pysähdyin pohtimaan, onko tämä edes totta. Onko tämä todellista vai näyteltyä? Olin ihmeissäni ja samalla vaikuttunut.

Miesten välinen rakkaus, pesojoonas, homoseksuaalisuus, homo

Jatkuvien katseiden alla

Kun aloin tapailemaan Yaelia, päätin, etten kysy keneltäkään lupaa meidän olemassaololle. Jos haluan pitää toista kädestä kiinni, pidän. Jos haluan jakaa romanttisen kuvan meistä sosiaalisessa mediassa, jaan sen. Kun esittelen puolisoni ystäville ja sukulaisille, en kysele heiltä, mitä he ajattelevat puolisoni sukupuolesta. Kaikki tämä on ollut tietoisia tekoja ja päätöksiä. Ja perkeleen pelottavia.

Yhä kun otan toista kädestä kiinni, joudun tietoisesti ottamaan riskin siitä, että altistan itseni katseille ja huuteluille, sekä kehuille. ”Oi, olettepa söpöjä” kommenttiin liittyy usein sukupuolemme. Voisin myös olla ottamatta toista kädestä kiinni ja odottaa, että aika tekee tehtävänsä ja miesten välinen rakkaus normalisoituu. Asenteet eivät kuitenkaan muutu, jollei niitä aktiivisesti muuteta. Olen antanut itselleni katteettoman lupauksen, että joku päivä minun ei tarvitse miettiä, saanko olla toisen kanssa ilman ulkopuolisten katseita.

Perhetutut ja sukulaiset puhuvat yhä ”se sun kaverisi”, ei miekkosesta, naikkosesta, isännästä tai emännästä, poika- tai tyttöystävästä, niin kuin sisarusten puolisoista puhutaan. Harvoin heidän suustaan edes kuulee puhuttelevan puolisosta, joka taitaa olla kaikista neutraalin ilmaisu suomen kielessä. En tietenkään syytä ketään heistä tästä. Tämä vain osoittaa sen, kuinka seksuaalivähemmistöjen olemassaolo on yhä isolle osalle meistä uutta ja tuntematonta omakohtaisella tasolla. Yleisesti tiedetään jo, että parisuhteet ovat moninaisia, mutta kuinka moni meistä on ollut kahden naisen häissä tai ristiäisissä, joissa kahden isän lapsi saa kasteen. Sanojen löytäminen uusille asioille ottaa aikansa ja tätä toistan itselleni.

Miesten välinen rakkaus, pesojoonas, homoseksuaalisuus, homo

Kun on yrittänyt työntää sivuun heteronormatiivista ajattelua rakkaudesta, ja kertoo itselleen tarinaa rakkaudesta homoseksuaalina, sitä toisinaan alkaa epäilemään itseään ja omaa tarinaan. Toisinaan tuntuu, että se, mitä kerron olemassaolollani, on jotain ”hömppää”. Jotain mikä ei ole totta tai sellaista, mitä sen tulisi olla. Onko oma rakkauteni rakkautta, jos en löydä vastaavanlaista ympäriltäni? Toisinaan tuntuu kovin yksinäiseltä, kun kuvasto miespariskunnista on kapea Suomessa.

Puhelin tuo onneksi turvaa ”hömpän” tekemiseen, sillä ihmiset eivät ole fyysisesti tässä, vaan siellä puhelimen toisella puolen. Vältän kaikki katseet, joita normaalisti saan kävellessäni kaduilla käsi kädessä puolisoni kanssa. ”Rakkaushömpän” jakaminen samassa tilassa olevien kanssa tuntuu yhä epävarmalle. Toki ei aina, mutta usein. Toisinaan hetkellisesti jopa nololle. Olen miettinyt, miksi asian laita on näin. Ulospäin tämä tuskin näkyy, mutta sisäinen höpöttäjä piipittää taukoamatta. Toisinaan sitä niin toivoisi, että voisi olla sulautua osaksi massaa. Voisi vain olla, ilman, että tulisi miettiä oman parisuhteen olemassaoloa. 

Samaan aikaan olen äärimmäisen onnellinen, että saan todistaa omaa parisuhdettani ja sen oikeutta olla. Tämä kylläkin vaatii sen, että davidit ja jannet istuvat SuomiLoven sohvalle, katsovat toisiaan silmiin katseella, joka kertoo kaiken: Olet koko maailmani.

Kiitos David ja Jesse!

Kuka määrittää kodin ja perheen?

Ajatuksia ja kuulumisia elämästä5 kommenttia

Vuosi sitten, kun hallitus rajoitti liikkumista Suomen rajojen sisä- ja ulkopuolelle muusta kuin välttämättömistä syistä, olen joutunut käymään itseni ja ulkopuolisten kanssa keskusteluja, mitä ovat nämä syyt. Viime kesän kynnyksellä soitin Rajavartiolaitokselle kysyäkseni aiheesta lisää. Perhesyyt olivat niin sanottujen sallittujen eli välttämättömien syiden listassa. Kysyin virkailijalta, miten he määrittelevät perheen. Tähän en saanut suoraa vastausta vaan jäimme molemmat ihmettelemään tätä. Ja ymmärsin tuolloin, että kaikki rajoitukset ja suositukset olivat tulleet ryminällä, joten ehkä vastaus kirkastuu ajan myötä.

Tultuani viikko sitten Suomeen, kohtasin vastaavanlaisen tilanteen Tullin satunnaistarkastuksessa. Virkailija ei meinannut ymmärtää, että olin tulossa Hollannin kodista Suomen kotiin. ”Niin mutta missä sinun oikea kotisi on?”, kuului virkailijan ihmettely. Tätä samaa ihmettelyä on käyty vuosien ajan jo monien mökkiläisten kanssa, sillä Suomessa ei voi olla kuin yksi virallinen kotiosoite, vaikka asuisit puolet vuodesta mökkipaikkakunnalla ja puolet vuodesta ”ensisijaisessa” kodissa. Lainsäädäntö ei nimittäin taivu kahteen eri kotipaikkakuntaan.

Kun ilmoitin lähteväni Hollantiin puolisoni luo, meidän toiseen kotiimme, osa seuraajistani ei voinut hyväksyä tai ymmärtää päätöstäni. Kuulemma se oli vastuutonta, ajattelematonta ja tekopyhää minulta. Pohdin mielessäni, kuinka monelta meistä on kielletty kotiin meneminen pandemian aikana. Yritin kuunnella kyseenalaistajien ja tuomitsevien ihmisten ääntä: miksi he eivät ymmärrä tilannettani?

Kuka määrittää perheen? pesojoonas

Suomalainen perhe nojaa pitkälti konservatiivisiin arvoihin, joista heteronormatiivisuus on vahvin. Koti on yleensä paikka missä perhe, yksin asuva sinkku tai kaveriporukka asuu. Perheellä taas viitataan yhdessä asuviin ihmisiin. Perhe nähdään usein yksikkönä, johon kuuluu kaksi aikuista ja lapsi tai lapsia eli ydinperhe. Tämän määritelmän rinnalle on myös tullut uusioperheet ja yksinhuoltajaperheet. Perhekäsityksen ulkopuolelle tosin tuntuu jäävän moni muu vaihtoehto.

Käsitteet apilaperhe ja kumppanuusvanhemmat ovat hitaasti yleistyneet keskusteluissa ja mediassa, ja tekevät kiilaa ydinperheajattelulle. Ensimmäiset homopariskunnat ovat myös saaneet adoptio-oikeuden. Näissä kolmessa eri perheellistymismuodossa ytimessä on kuitenkin lapsi. Voiko siis kaksi homomiestä muodostaa perheen ilman lasta? Voiko kaksi eri maassa asuvaa homomiestä olla perhe? Jos voi, missä heidän koti silloin on? Mikä sittenkin määrittää kodin?

Yleensä kodilla viitataan vakinaiseen asuntoon. Mikä taas herättää kysymyksen, miten määrittelemme vakituisen? Onko vakituista se, ettei tiedä mahdollisesta muutoksesta?  Entä jos puolet vuodesta asuu toisessa kodissa ja puolet toisessa. Kumpi näistä on vakituinen silloin?

Jos taas vakituinen koti määritellään kotiosoitteen mukaan, miten me tulkitsemme eroperheiden lapset, joilla voi (korjatkaa jos laki on muuttunut) olla vain yksi virallinen kotiosoite. Ensisijainen eli ”virallinen” koti lähivanhemman luona ja etävanhemman luona on sitten mikä koti. Noh, lapsen kohdalla moni meistä varmasti yhtyy minuun, että lapsella on tällöin useampi ”virallinen” koti, jotka voivat olla lapselle yhdenvertaisia, vaikka lainsäädännöllisesti tämä ei ole mahdollista.

Entä sitten ne pariskunnat, joilla ei ole lasta ja eivät halua syystä tai toisesta asua saman katon alla, ovatko he perhe. Onko heillä molemmilla omat kodit, vaikka he viettäisivät puolet vuodesta aina toisen luona? Vai onko heillä kaksi yhteistä kotia? Vaikuttaako kodissa vietetyn ajan määrä siihen, onko se koti? Aihe herättää tuhottoman paljon kysymyksiä ja varmasti hyvin kirjavan määrän vaihtelevia vastauksia. Kuka viime kädessä määrittää kodin ja perheen?

Väitän, että perhe käsitteenä on monelle meistä kapea. Monesti perhe nähdään juuri sellaisena kuin se on näyttäytynyt itselle. Osalla perhekäsitys on laajentunut sitä mukaan, millaisia perheitä omassa lähipiirissä tai arjessa on tullut vastaan. Homoseksuaalina sitä on joutunut luomaan perhekäsitystä tyhjän päälle, sillä mediassa eikä lähipiirissäni ole ollut kahden miehen perheitä – lapsilla tai ilman. Huomaan, että teen tätä samaa luomistyötä (kuulostipa jumalalliselle) etäsuhteen kanssa, kun pitää miettiä, millainen meidän suhteemme on ja missä on kotini.

Yksi yleisimmistä parisuhteeseeni liittyvistä kysymyksistä, niin tuntemattomilta kuin tutuilta, on, että milloin me muutamme yhteen Yaelin kanssa. Olemmeko suunnitelleet jo yhteen muuttamista? Tiedostan miksi tätä kysytään, mutta samaan aikaan kysymys pitää sisällään vahvan oletuksen, että pariskunnat ja perheet asuvat aina saman katon alla yhteisessä kodissa.

Kuljettaessa kahden maan välillä, matkalaukut ovat kovin tyhjät, sillä molemmista kodeista löytyy meille molemmille tarvittavia tykötarpeita, kuten vaatteita. Tottakai toisen maan koti koostuu pitkälti toisen omaisuudesta ja ennen kaikkea historiasta, mikä linkittyy omaisuuteen. Historia taas luo tunnesiteitä esineille ja asioille, jonka kautta syntyy kodin tunne. Kotia ei kuitenkaan voida määrittää omaisuuden ja tunnearvojen mukaan. Kaikki kun on katoavaista. Toki kotiin liittyy myös jaetut kokemukset, ei pelkästään fyysinen omaisuus.

Koti on osa meidän kaikkien identiteettiä, joten ei ole yhdentekevää, miten se määritellään. Meille koti näyttäytyy paikkana, jossa me asumme yhdessä. Yhdessä kahdessa eri kodissa. Vietän suurimman osan ajastani Tampereen kodissa. Se ei kuitenkaan tee Hollannin kodista millään tapaa toissijaisempaa tai toisarvoista. Molemmat kodit ovat meille tärkeitä, joten tuntuu hassulle, että lainsäädännön ja muiden ihmisten edessä joudun arvottamaan kumpi koti on arvokkaampi.

Kuka määrittää perheen? pesojoonas

Meille kaksi kotia on osoittautunut hyvinkin luontevaksi vaihtoehdoksi, emmekä ole hetkeen miettineet samaan maahan muuttamista. Käytännön kautta katsottuna samassa osoitteessa asuminen olisi varmasti kätevämpää. Toki kätevyys ei ole lupaus onnesta tai helpommasta arjesta. Vaikka asuisimme samassa maassa, pohdituttaa silti, asuisimmeko samassa osoitteessa vai voisiko kahden osoitteen asuminen olla meidän juttu. Mitä sellaista kaksi erillistä kotia voisi tarjota parisuhteelle mitä yksi koti ei voi mahdollistaa?

”Home is where your hearth is”-klisee pitää kaikessa siirappisuudessaaan omassa tilanteessani paikkaansa. Sydämeni sykkii Tampereella ja Den Helderissä. Se, että yleisesti koti ja perhe mielletään tietynlaisiksi, ei se saa poissulkea muita mahdollisia tapoja olla ja elää perheenä. Perheiden moninaisuus on kasvava asia, jonka kasvua tulisi mahdollistaa niin lainsäädännöllä kuin jokaisen meidän asenteilla ja suhtautumisella. Jos jokin asia tuntuu itselle vieraalle tai vääränlaiselle, toiselle se voi olla normi. Omaa ymmärrystä voi ja pitää laajentaa uteliaisuudella, kysymällä ja omien ennakkoluulojen tunnistamisella.

PS. Isyys on homojen hommaa -kirjoitus liittyy myös tähän aiheeseen. Kurkkaa myös se kirjoitus, jos kiinnostuit.

Olenko seksikäs?

Miehisyys5 kommenttia

Treenattiin viime viikolla Yaelin kanssa pitkästä aikaan. Yael on enempi aamu-urheilun ystävä, kun itse urheilen mieluiten työpäivän jälkeen. Tämän takia meidän yhteiset treenit jäävät harvoihin ja valittuihin hetkiin. Oma treenaaminen on myös vähentynyt rutkasti koronan myötä. Reilun vuoden ajan on tullut hypittyä ja kyykittyä keittiön lattialla, olohuoneessa, takapihalla… Motivaatio kotitreenaamiseen on ollut koetuksella moneen kertaan. Olen myös sallinut helpommin itselleni olla treenaamatta ja tuntea väsymystä kotona olemiseen. Fyysisen kunnon heikentyminen ei siis tule yllätyksenä – niin ainakin luulin.

Kesken yhteisen treenin huomasin, kuinka oma energiataso lässähti kasaan. Kontrasti Yaelin eloisaan, kannustavaan ja hymyn huulille saavaan olemukseen oli valtava. En päässyt heti käsiksi tunteisiini: mistä helvetistä nyt oikein tuulee? Tekikö toinen jotain väärää, ärsyttääkö toisen naama vai nousinko väärällä jalalla päivään? Etsin syitä ympäriltäni.

Lopetin treenin ennen Yaelia ja lähdin suihkuun. Suljin silmät ja annoin veden valua kehoani pitkin. Entä jos paha olo kumpusi minusta? Ehkä tunne oli pettymystä, turhautumista, alemmuuden tunnetta tai häpeää. Miten olin päästänyt itseni näin huonoon kuntoon.

Turhauduin, kun en jaksanut tehdä puoliakaan treenistä. Punnerrukset tein polvet maassa ja osassa liikkeistä lonkankoukistajien jäykkyys esti kunnollisen liikeradan. En enää tunnistanut itseäni kehossani. En ole tottunut näkemään itseäni tällaisessa tilanteessa.

Kerroin tästä Yaelille ja hän muistutti, etten voi vertailla meidän vartaloita ja fyysistä kuntoa keskenään. En vertailutkaan. Vertailin itseäni menneeseen. Siihen, kun portaiden käveleminen ei hengästyttänyt ja jaksoin pusertaa 20 minuutin treenin ilman lisätaukoja. Nostin penkistä muutakin kuin oman perseeni. Yletin koskettamaan varpaanpäitä venytellessäni. Tähän Joonakseen vertasin itseäni. 

Ennen olisin tokaissut, että äkkiäkös sitä taas pääsee kuntoon. 33-vuotiaana kehoni ei tosin toimi saman lailla kuin 10 vuotta tai kolme vuotta sitten. Huomaan, kuinka palautuminen työviikosta ja treenistä ottaa enemmän aikaa. Kunnon nostattaminen ei enää tapahdu sormia napsauttamalla. Vartalossani näkyy myös jo ulkoisia ikääntymisen merkkejä. Ikä on realiteetti, mikä muuttaa suhdettamme kehoon jatkuvasti. Mutta tuntuu, että mieli ei meinaa pysyä mukana tässä muutoksessa.

olenko seksikäs, pesojoonas, miesten seksuaalisuus

Häpeän taisto

Koinko sittenkin häpeää treenatessani? Olen iän myötä oppinut tykkäämään kehostani enemmän. Peiliin katsoessani koen, että vartaloni on vartalo muiden joukossa. Vartalon muokkaaminen treenaamisella ei ole ollut motivaatiotekijä enää lukion jälkeen. Olen myös tottunut treenaamaan ammattiurheilijoiden kanssa, joten tiedän miltä tuntuu olla reippaasti huonommassa kunnossa kuin toinen. Mutta mitä sitten häpesin.

Epävarmuutta.

Sitä miten toinen näkee muuttuneen kehoni. Miten hän näkee minut? Ja eikä kuka tahansa, vaan puolisoni.

Kirjoittaessani tätä hymähdän itselleni, sillä epävarmuuteen ei tulisi olla mitään syytä. Tämä on aihe mistä olemme puhuneet ensimmäisistä treffeistä asti. Viimeksi viime viikolla. Olemme paljon enemmän mitä vartalomme ovat. Emme ole rakastuneet toistemme ulkonäköihin, vaan meihin ihmisinä. Olemme toki viehättyneet toistemme ulkonäöistä, mutta myös toisistamme. Arvostamme toisiamme ja sitä, miltä näytämme. Siihen ei kummallakaan ole vastaan laittamista. Hyväksyntä on vahvasti läsnä parisuhteessamme.

Epävarmuus omasta kehosta toisen katseen alla oli silti todellinen. Jos kerran molemmat koemme, ettei häpeälle ole tilausta, niin mistä tunteeni sitten kumpusivat? Koenko oloni vähemmän seksikkäämmäksi, haluttavammaksi tai huonommaksi nykyään, kun koen olevani heikommassa kunnossa? Eikö seksuaalinen viehätys ole ennen kaikkea sitä, mitä tunnemme, eikä sitä miltä asiat näyttävät. Toki esteettisyydellä voidaan vahvistaa tunteita, leikkiä fantasioilla ja mieltymyksillä. 

Koen, että parisuhteessa seksuaalisen viehätyksen painoarvo tulee lähtökohtaisesti perustua muuhun kuin ulkoisiin asioihin. Henkiseen yhteyteen, puhumiseen ja kunnioittamiseen. Toisen kuunteluun ja kuulemiseen. Ei kahdeksaan vatsalihakseen, jotka joka tapauksessa suurella todennäköisyydellä joku päivä peittyvät löysän ihon alle. Tämäkin vielä, ihoni kimmoisuus on nyt jo alkanut löystymään.

olenko seksikäs, pesojoonas, miesten seksuaalisuus

Fantasioiden vankina

En osannut vielä viisi vuotta sitten kuvitella, millaisia asioita vanheneminen voi tuoda tullessaan, ja miksi edes olisin kuvitellut. Elin nuoruuttani, en keski-ikäistymistä. Sitä kuvitteli naiivisti, että nuoruuden tuomat edut ovat ikuisia. Timantit ovat ikuisia, ei nuoruus. Ikuista tuntuu olevan myös jatkuva muutos. Muutos omassa kehossa, identiteetissä ja seksuaalisuudessa. Muutosvauhti on onneksi hidastunut teini-iästä tähän päivään. Muutos tuo kuitenkin aina mukanaan tuntemattomia tekijöitä. Tällä hetkellä se tuntematon möykky tuntuu olevan käsitys kehoni muutoksesta ja siitä, miten koen muiden suhtautuvan siihen. Ei se miten muut suhtautuvat, vaan se, miten oletan heidän suhtautuvan. 

Suorastaan vituttaa joka kerta, kun joku sanoo, että älä ajattele mitä muut sinusta sanovat. Koska se on totta ja samalla pelkkä olan hetkautus todellisille tunteille. Totta kai sitä tulee mietittyä, mitä muut minusta ajattelevat. Mitä ylipäänsä ihmiset ajattelevat asioista, kuten vaikka seksikkyydestä. Millaisena näemme seksikkään miehen? Jos pornoon on katsominen, niin aika kapeana: lihaksikkaana, valtaa käyttävänä ja lujana. Päättäväisenä ja alistavana. Vaikka emme katsoisi edes pornoa vaan elokuvia ja sarjoja, pätee listaus siltikin. Yleisessä keskustelussakin nousee myös samoja asioita esiin.

Tiedän, että kaikki tämä kuvasto seksikkyydestä ja itsevarmasta miehestä on vain yksi todellisuus. Joukkoon mahtuu paljon muutakin, mutta millaista muuta. Tavoittelenko tiedostamattani tätä kapeaa seksikkyyden kuvaa, kun riisuudun toisen ihmisen edessä? Meneekö todellisuus ja kuvitelmat siltikin sekaisin, vaikka tässä yritän kriittisesti tarkastella asiaa? Olenko fantasioideni ja haavekuvieni vankina, kun turvallisessa ja hyväksytyssä ympäristössä koen epävarmuutta toisen ihmisen edessä?

Toisen ihmisen edessä oleminen on herkkä asia. Siinä jos jossain ollaan paljaana, ilman minkäänlaista suojaa tai peitettä. Naamiota tai haarniskaa, jonka alle piiloutua. Vain sinä, minä ja katseemme. Hellän hyväksy katse, jonka helposti epävarmuuden ja häpeän pelossa kuitenkin käännämme tuomitsevaksi mielessämme. Miksi? Miksi sabotoimme itseämme? Toisen ihmisen edessä oleminen, seksi ja seksuaalisuus ovat kauniita asioita, joista tulisi läsnäolevasti nauttia. Asioita, joissa ei ole yhtä ja ainoaa tapaa olla ja kokea.

Onneksi kaikki nämä ajatukset, pelot ja häpeä ovat ohimeneviä asioita. Eivät vielä ehkä tänään mene ohi, mutta joku päivä. 

Jos missasit aikaisemman kirjoituksen miesten ulkonäköpainesta, tässä linkki.

Kuulumisia Hollannista

Ajatuksia ja kuulumisia elämästä0 kommenttia

Moikka pitkästä aikaa!

Tuntuu, että aika on mennyt hurjaa vauhtia. Ja samaan aikaan tuntuu, että aika matelee, kun mitään ei oikein tapahdu. Toki viimeiset kolme viikkoa on tapahtunut, vähän liikaakin. Elämä otti ja pysähtyi hetkeksi. Takana on intensiivinen saattohoitojakso Hollannissa, minkä aikana mietin paljon kuolemaa ja sen jälkeistä ikuisuutta. Kuinka viimeisen henkäisyn jälkeen kaikki on peruuttamatonta ja samalla niin pysyvää. Kuoleman käsittäminen on itselleni hankalaa ja vaikeasti ymmärrettävää. Liikaa kysymyksiä ilman vastauksia. Oho, aika syvän synkkiin tunnelmiin mentiin heti.

Ajattelin, että voisin kirjoittaa kuolemasta erikseen kirjoituksen myöhemmin. Sitten kun aika on oikea. Sen sijaan voisin avata kuulumisia täältä Den Helderistä, Hollannista. Mitä kuuluu?

kevään merkit, den helder, pesojoonas

”Oon vähän huolissani susta” kirjoitti rakas ystäväni minulle viikko ennen kuin ostin lennot Hollantiin. Purskahdin välittömään itkuun luettuani viestin, niin kuin teen nytkin, kun luen viestiä uudestaan. Olin puristanut mailaa tiukasti jo useamman kuukauden ajan. Kamppaillut todellisuutta vastaan. En ole suostunut hyväksymään nykyistä pandemiaa ja sen luomia olosuhteita, vaikka tätä paskaa on kestänyt jo vuoden. Laittanut kampoihin ja uskotellut etten taivu millään. Pysäytän kyllä virtaavan joen ja jaksan laittaa vastaan niin pitkään kuin on tarvetta.

Vielä jaksaa!

Jaksaa.

Ja jaksaa.

Tunnistin itseni ystäväni tulkinnoista ja huolenpidosta. Olin jollain tapaa huojentunut, ettei minun tarvinnut sanoa sitä ääneen. Siis sitä etten saatana enää jaksa tätä puristusta. Sain luvan olla vihainen ja pettynyt. Ahdistunut, kun koko elämäntapani ja haaveeni olivat vastatuulessa ja ristiriidassa sen suhteen, mitä ihmisten odotetaan elävän. Olisikin paljon helpompaa, jos voisi luopua omista arvoista ja elää normaaliin tapaan omia haaveita ja odotuksia todeksi pandemiasta huolimatta. Mutta ei. Olen yrittänyt elää parhaani mukaan rajoituksia noudattaen, niin kuin varmasti moni muukin teistä. Sillä on myös oma hintansa – jaksaminen.

Ystäväni tulkitsi aivan oikein minua. Olin vihainen. Halusin pysyä niskan päällä ja hallita tilannetta. Todellisuudessa pandemia ja sen tuomat rajoitukset ovat hallinneet minua jo pitkään. Etenkin parisuhdettani. Näimme ennen Hollantiin tuloani toisiamme viimeksi lokakuussa. Noihin neljään kuukauteen mahtui kahdet hautajaiset, joulu, uusivuosi, Yaelin syntymäpäivät ja monet haudatut haaveet yhdessäolosta. Vuodenvaihteen jälkeen emme edes halunneet luoda tulevaisuuden suunnitelmia enää, koska emme kestäneet jatkuvia pettymyksiä. Kun käsittelimme puhelimen välityksellä meille rakkaiden ihmisten poismenoja, päätimme ettemme halua surra enää kolmatta kertaa erillään. Se olisi aivan liikaa.

Ja niin pidimme lupauksen.

Saavuttuani Den Helderiin kaikki oli muuttunut. Kadut olivat tyhjillään, ravintolat ja kahvilat olivat sulkeneet ovensa ja ulkonaliikkumiskielto astui voimaan kello 21. Samalla meille tärkeä ihminen saapui kotiin viimeiselle matkalleen. Tuntuikin jokseenkin turhauttavalle ja paikoitellen kohtuuttomalle kuulla tuntemattomien ihmisten kertovan minulle, kuinka eivät hyväksy tai ymmärrä minun matkustamista pandemian aikana ulkomaille, kun sitä ei suositella. Samaan aikaan matkustamiseni Helsinkiin tai Jyväskylään tuntui olevan ok, vaikken kantanut mukanani kahta negatiivista koronatestitulosta.

Ei hätää, en hae hyväksyntää tai ymmärrystä tuntemattomilta ihmisiltä. Hain neljän kuukauden ajan hyväksyntää itseltäni, minkä seurauksena olin rikki. Olen yhä eksyksissä sen suhteen, mikä on oikein ja väärin. Onko oikein matkustaa korona-aikana ja mikä on välttämätön syy matkustelulle. Yritin keskustella minun kanssa eri mieltä olevien kanssa somessa aiheesta, mutten koskaan saanut vastakaikua tai kuullut perusteluja, miksi liikkumiseni toiseen kotiini Hollantiin oli väärin. Kiitos niille kahdelle ihmiselle, joiden kanssa jaoin eriävän näkemyksen aiheesta ja keskustelu eteni edes hiukan. Olimme ainakin siitä samaa mieltä, että olimme eri mieltä.

Kaiken hämmennyksen ja surun keskellä pystyin hengittämään vapaammin kuin ollessani yksin Suomessa. Olin turkasen väsynyt tänne saavuttuani. En edes tiennyt kuinka väsynyt olin. Nyt saan olla väsynyt ja se on helpottavaa. Tällä hetkellä riittää, että voi olla läsnä toisen vierellä. Etäsuhteen ehdoton haaste on läsnäolossa ja siinä, kuinka paljon se ottaa aikaa ja energiaa. Voiko edes olla täysin läsnä puhelinyhteyden välityksellä?

Väsymystä koetteli saattohoitoprosessi. Toisten ihmisten tunteiden kannattelu ja surussa rämpiminen ovat henkisesti raskasta. Samaan aikaan surun keskellä ihmisyys tulee aivan eri tavalla esiin. Kuoleman tuoma suru riisuu ihmisen. Kuin kuorisi sipulia ja näkisi ihmisessä hänen syvimpänsä, sen mitä kaikki me yritämme suojella. Elämän edessä polvillaan oleminen tuo esiin elämän rikkaudet, joista yritän muistuttaa jatkossa itseäni yhä useammin.

kevään merkit, den helder, pesojoonas

Kevään merkit

Pakkasin rinkkaan lämpimiä vaatteita ja otin untuvatakin mukaani, sillä Hollantiin oli satanut lunta ja ihmiset luistelivat kanaaleissa. Talvi oli virallisesti saapunut myös tulppaanipelloille. Kylläkin paikallinen talvi kesti sen viisi päivää ja lumet sulivat juuri saavuttuani Schipolin lentäkentälle. Lämpötila nousi hetkessä 15 asteeseen. Hikoilin villaneuleessani ja untuvatakissa rinkkaselässä lentokentän junaterminaalissa. Kevät saapui rytinällä.

Rakastan kevättä. Luonto herää henkiin. Tapahtui mitä tahansa, niin luonto puskee uutta silmukkaa puiden oksiin ja krookukset puhkeavat kukkaan. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Luistelu kanaaleissa jää odottamaan vuoroaan tulevaisuudessa. On ollut ihanaa nauttia keväisistä kävelyistä ja kuunnella lintujen ääniä. Den Helder on merenrantakaupunki, joten tuulen pauhatessa, kuulee meren kohinan satojen metrien päähän. Raikas meri-ilma kaivautuu hengityksen mukana keuhkoihin. 

Kevät on myös herättänyt minut talviunilta. Ainakin merkkejä heräämisestä on. Tunsin viikko sitten pitkästä aikaa perhosia mahanpohjassa, kun pelkästään ajatuksen tasolla pohdin mahdollista projektia keväälle. Olin jopa niin täpinöissäni, että yhtenä yönä ei meinannut uni tulla lainkaan. Ajatellessani aihetta, koen koko vartalossani väreitä. Olen superonnellinen tästä tunteesta. Tunne on merkki siitä, että jaksaminen mahdollistaa innostumisen. Jos jotain pakkaan kotimatkalle mukaani, on se kevään tuoma piristyminen ja rakkauden tuoma lämpö.

kevään merkit, den helder, pesojoonas

Terveisiä Suomeen!