Asukokonaisuuksia vuosien takaa

Voihan juku soikoon, kaivelin vanhoja ja uudempia asukokonaisuuksia kansioiden perukoilta. Suurin osa kuvista on 3-5 vuoden takaa, joten sen isompaa aikaloikkaa emme pääse ottamaan. Muutama alkupään kuva on ammattikorkeakouluajoilta Jyväskylästä. Tietyllä tapaa helpottavaa ettei tuon vanhempia asukuvia ole, sillä en ole aivan varma minkälaista materiaalia olisi tarjolla. Ja toisaalta taas mitä enemmän elämää olisi dokumentoituna, sitä iisimpi olisi päästä muistojen pariin.

Kiinnostavaa oli miettiä kuvia katsellessa, miten ajankuva näkyy näissä kuvissa ja mitkä ovat niitä asioita, joihin sitä kiinnittää kymmenen vuoden päästä huomiota ja mihin 30 vuoden. Katsellessa vanhoja kuvia 90-luvulta silmään pistää ensimmäisenä värimaailma, tyylit ja brändien tuotepakkaukset. Golden Cupit ruskeissa muovipulloissa, Nokian puhelimet ja isot logot paidoissa.

Instagramin ja blogin ehdottomia hyviä puolia on juurikin päiväkirjamaisuus. Pystyy helposti ottamaan aikaloikkia menneisiin ja katsomaan, millainen maailma ja minä olin tuolloin. Näiden kuvien joukosta löytyy myös niitä ensimmäisiä yhteistyöasukuvia, joista on lähdetty liikenteeseen. Sekä yläpuolelta löytyy ensimmäiset ”asukuvat”, joissa piti mennä kyykkyyn, että mahtui kuvaan. En vieläkään osaa käyttää kameraa haluamallani tavalla, muttei sentään enää tarvitse mennä kyykkyyn kuvatessa itseäni. 

Hitto soikoon, miten sitä onkin tullut kipuiltua laadun ja taitojen kanssa sekä miten ylipäänsä olla kameran edessä. Vieläkin laadussa on paljon petrattavaa, sillä intressit eivät riitä itseopiskeluun vaan enempi kaipaisin opetusta valokuvauksen maailman kädestä pitäen. Kameran edessä olemiseen on taas löytynyt lempeys itseäni kohtaan. En ole malli, eikä minun tarvitsekaan olla. Tätä toistan itselleni ja yritän pitää filtterin alhaalla, kun katson omia kuviani. 

Kuvat Artun ja Joannan kanssa olivat ensimmäiset oikeiden ammattilaisten kanssa otetut. Tosiasiassa olimme kaikki vielä opettelemassa niin valokuvausta kuin sosiaalisen median parissa olemista. Molemmilla heillä oli isot kiiltävät kamerat, joten ajattelin sen olevan merkki ammattilaisuudesta. Toki heillä oli ja etenkin nyt on ammattitaitoa, mutta melkein uskallan väittää, että heitäkin taisi jännittää nämä kuvaukset yhtä lailla. Molemmat kuvaajat ovat kehittyneet työssään aivan valtavasti vuosien aikana. Mitä enemmän toistoja, sitä todennäköisemmin kehityt.

Joannan kuvat olivat kipinä kirjoittaa ensimmäisen kerran miehisyydestä blogin puolelle. ”Mikä tekee miehestä miehen” kirjoitus oli tosiaan lähtölaukaus tämän aihepiirin pariin. Ja sillä matkalla ollaan yhä.

asukokonaisuuksia, pesojoonas, miesten tyyli, miesten pukeutuminen

Kuva, jossa minulla on yllä keltainen Tommyn farkkutakki, oli ensimmäinen yhteistyökuvani Zalandon kanssa. Kävin ostamassa kolmijalan kameralle ja yritin asetella itseni oikeaan kohtaan, miettien kaikkia niitä ohjeistuksia, joita tuli ottaa huomioon kuvasuhteissa, taustassa, väreissä, aivan kaikessa. Nämä ohjeistukset tuli asiakkaalta, jotta kuvat ovat linjassa kokonaisuuden kanssa. Kun lähetin materiaalit Zalandolla, toivoin, että vastaanottajana olisi joku tettiläinen, joka kovassa kiireessä vain hyväksyisi ja kuittaisi ne julkaistavaksi. Minulla oli jatkuvasti sellainen tunne, että huijaan asiakasta. ”Enhän minä nyt osaa ottaa kuvia katalogiin saatika editoida niitä tai edes poseerata myyvästi.” Tätä vuoropuhelua toki käyn yhä itseni kanssa, mutta yritän vain muistuttaa itseäni, mikä on minun roolini tässä yhteistyössä, ja asiakas varmasti huomauttaa, jos on jotain korjattavaa.

asukokonaisuuksia, pesojoonas, miesten tyyli, miesten pukeutuminen, r collection

Näiden kuvien aikaan sain jo apua Hollanista. Kolmijalan sijaan tuli alkaa poseeraamaan kameran edessä oman ihastuksen nähden, joka ammatikseen poseeraa milloin kameralle, milloin live-yleisölle. Niin kiusallista ja kömpelöä. Jälleen kerran sain itseni kiinni vertailemasta itseäni johonkin toiseen ja olenkin yrittänyt enempi oppia toiselta, kuin miettiä missä jään jalkoihin. Yhä Yaelin kanssa kuvaaminen tuntuu hiukan kömpelöltä ja omat epävarmuuteni tulevat esiin. Huomaan, että yhä mieleeni pompsahtaa vertailun rippeitä. Pienin askelin eteenpäin.

asukokonaisuuksia, pesojoonas, miesten tyyli, miesten pukeutuminen, zalando

Tämä kuva ei koskaan nähnyt päivänvaloa, sillä olin solminut Samsungin kanssa yhteistyön, johon kuului kilpailukielto sopimuksen päätyttyä muutaman kuukauden ajaksi. Tämä tarkoitti, ettei somessani saanut esiintyä kilpailijoiden tuotteita lainkaan. Käytän kuvatessa etälaukaisinta, joka löytyy tietysti iPhonestani. Kuva oli lähinnä asetuksien testausta varten, mutta se osoittautui kuitenkin kuvauksien parhaaksi otokseksi.

asukokonaisuuksia, pesojoonas, miesten tyyli, miesten pukeutuminen, zalando
asukokonaisuuksia, pesojoonas, miesten tyyli, miesten pukeutuminen

Vallisaaren kuvassa (kuva Joonas Linkolan) päälläni oli muutamat lempivaatteistani, jotka valitettavasti lähtivät murtovarkaiden mukaan. Paita oli nimittäin äidin ostama Korpilahden Palvipäiviltä ja kyseessä oli näytekappale, joka roikkui teltan reunassa. Kysyin myyjältä ”paljonko tämä maksaa”. Hän otti pakasta uuden puseron ja sanoi 20€. Kysyin uudestaan ”ei, kun paljon tämä maksaa”. Hän ei alkuun tohtinut myydä näytekappaletta, koska se oli auringossa haalistunut, kun taas itse tykästyin juurikin siihen haalistuneeseen fiilikseen. Lopulta hän taipui ja myi paidan viidellä eurolla.

asukokonaisuuksia, pesojoonas, miesten tyyli, miesten pukeutuminen

Kukkapaitalook oli vuoden 2019 yksi suosikki kuvistani. Oltiin Yaelin luolta lähdössä puistoon ottamaan kampanjakuvia. Avattuamme oven rappukäytävään, spottasimme molemmat rappusten tasanteella olevan nurkkakohdan, jonne aurinko pilkotti kauniisti. Ykkösellä purkkiin ja puistokuvaukset vaihtuikin puistojäätelöihin. Joskus kuvaukset tosiaan menevät näin nopeasti purkkiin. Yleensä paikan etsiminen ottaa aikansa ja nyt talviaikaan valon määrä on pirun vähäinen, joka vaikeuttaa kuvaamista älyttömästi.

asukokonaisuuksia, pesojoonas, miesten tyyli, miesten pukeutuminen

Oltiin Pajun kanssa kuvailemassa Stockmannin kampanjakuvia Eduskuntatalon edessä. En tiedä kuinka moni teistä on vaihtanut vaatteita maamme vaikutusvaltaisemman talon pylväiden takana, mutta itse olen kokeillut. Kekkonen varmaan kääntyisi haudassa, jos kuulisi tämän. Edustajille taas terveiset, että työympäristönne on lifestyle-bloggaajien unelma.

asukokonaisuuksia, pesojoonas, miesten tyyli, miesten pukeutuminen

Vaaleat hiukset, hot or not? Tällä hetkellä tosin haaveilen semikaljusta hiustyylistä. Osittain laiskuuden takia, osittain tunsin oloni varmemmaksi lyhyillä hiuksilla. Blondit hiukset kiinnostaisi myös, mutta en ole varma haluanko polttaa taas päänahkaani. Kuulostaa aika terveelle puuhalle.

asukokonaisuuksia, pesojoonas, miesten tyyli, miesten pukeutuminen

Häkkivarastossa otetun kuvan aikaan puhuinkin Instagramissa, kuinka kiusallista on aina kuvata itseä yksin. Jatkuva pelko perseessä, että joku tulee. Mieleen pompsahtaa välittömästi kysymys, mitäköhän jengi ajattelee minusta. Häpeä on pirullinen vieras, jonka kanssa tulisi päästä sinuiksi. Kyseessä on työni ja harvoin kuitenkaan nauramme toistemme työn tekemiselle.

asukokonaisuuksia, pesojoonas, miesten tyyli, miesten pukeutuminen
Kuva Rafael Lindroos

Omaan silmään tunnistan, että tyylini on pysynyt samanlaisena viimeisen 5 vuoden ajan. Hiukset toki muuttavat kokonaisuutta jonkin verran. Suurin osa vaatteista on myös ollut kuvauslainoja, joten on pystynyt myös testailemaan erilaisia asusteita ja kokonaisuuksia. Oma vaatekaappini on aika rajallinen ja yritän myös pitää sen pienenä. Yritän etsiä helposti yhdisteltäviä vaatteita, jotka taipuvat arkeen ja juhlaan. 

Toivon, että oma tyylini pysyy pitkälti samanlaisena vuosien ajan, enkä hyppää jatkossakaan nopeasti vaihtuvien trendien perään. Nähtäviksi jää, miltä kaikki tämä näyttää vuosien päästä ja onko tyylini pysynyt linjassa näiden kuvien kanssa.


Tässä on hyvä olla

Astun bussista ulos pimeään marraskuuhun ja odotan, että se jatkaa matkaansa. Bussin takavalojen vilahtaessa, eteeni ilmestyy kotini. Silmäkulmani kostuvat. Tunnen suurta kiitollisuuden tunnetta. 

Meidän kotimme.

Tunnen, että lyhyen kirjoitustauon jälkeen haluan palosta kirjoittaa teille onnellisuudesta ja siitä, miten tähän pisteeseen ollaan päädytty. Tai siis pienen pilkahduksen verran pohtia syitä, jotka tuottavat onnellisuutta tällä hetkellä. Syitä silmäkulmieni kostumiselle.

Elämähän on tapahtumasarjojen summaa. Yksi asia johtaa toiseen ja systeemiin vaikuttaa kaikki ne ihmiset, jotka eteesi elämässäsi tulee. Pienetkin päätökset voivat johtaa suuriin muutoksiin matkallamme kohti seuraavaa hetkeä. Hetkeä, josta kukaan ei tiedä todeksi mitään, mutta jokaisella meillä on omanlainen kuva tulevasta. Tulevaisuudesta. Annamme tapahtumille merkityksiä ja sanoitamme elämää itsellemme jatkuvasti. Valtaosa ajastamme on kuitenkin virran mukana virtaavia pisaroita, joista muodostuu isompi kokonaisuus. Ajan myötä tuo kokonaisuus alkaa muuttumaan tasapainoisemmaksi, seesteisemmäksi tilaksi, johon uskaltaa luottaa hiukan enemmän kuin eiliseen.

onnellinen, pesojoonas

Kävin läpi vuoden 2018 Instagram tarinoita. Aloitin tuolloin tuottamaan enemmän Instagramiin sisältöä. Sitä ennen pidin päiväkirjaa Snapchatin puolella. Toivottavasti ihan kaikkiin muistoihin ei Snapchatissa pääse käsiksi. Vuosi 2018 oli monella tapaa iso muutosten vuosi. Uskalsin todenteolla elää silloin oman näköistä elämää. Ensimmäistä kertaa annoin myös luvan itselleni rakastua. Antaa tunteiden viedä. Laittaa silmät kiinni ja päästää irti. Irti jostain, mikä oli pidätellyt minua aikaisemmin. En osaa sanoittaa, mikä se ”jokin” on. Ehkä jokin rooli tai olettamus, pelko tai häpeä. 

Samalla uskalsin elää huoletonta elämää. Kuin huomista ei olisikaan. Tukka kipeäni aamusta toiseen. Lompakko kateissa, mutta sielu sentään tallella. Onneksi olen päässyt kokemaan tuota vastuutonta vapauden tunnetta. Nauramaan itselleni ja olemaan naurunalainen. Heräämään aamuun kaiken hämärän keskellä. Puristamaan tiukkaan halaukseen ystäviä ja kiittämään heitä yhteisistä muistoista, jotka ovat ikuistettuna puhelimen kamerarullaan.

Elämä on antanut. Ja varmasti antaa lisää.

onnellinen, pesojoonas

Nyt kun katson itseäni ja aikaa, jossa elämme, on moni asia muuttunut. Ja niin tuleekin. Siitähän elämässä on kyse, jatkuvasti muutoksesta ja kasvamisesta. Naurahdin lauantaina, kun katsoin neljättä viikonloppua putkeen All Together Suomea, yksin. Aika kauas on tultu kahden vuoden takaisesta, ainakin päällisin puolin. Sannin keikka muuttunut ”Satasen” yhteislaulantaan. Samaan aikaan en koe, että olisin muuttunut kovinkaan paljoa tuosta festarikesän täyteisestä vuodesta. Ehkä enempi tullut varmemmaksi niiden asioiden suhteen, jotka ovat kulkeneet vierelläni jo pitkään hähmäisinä palloina. 

Tässä on hyvä olla.

Tuo lause on sellainen, mikä on kulkenut vierelläni jo tovin. Oman paikan löytämiseen on liittynyt paljon epävarmuustekijöitä. Ja eihän parikymppinen voikaan tietää, mitä elämällä on tarjottavana. Tuskin 30-vuotiaanakaan vielä tiedän puoliakaan, mutta nyt ainakin tiedän jotain, mitä en tiennyt parikymppisenä. Enkä tarkoita tässä nyt, että olisin löytänyt itseäni tai oivaltanut jotain suurta. Vaan enempi löytänyt sanat omalle onnellisuudelle. Edes yhden selittävän tekijän, miksi niin voimakkaasti reagoin nähdessäni kotimme. Tässä hetkessä on hyvä olla.

Siitäkin huolimatta, että elämässä tapahtuu jatkuvasti epävarmuutta lisääviä tunteita ja ahdistusta. Menettämisen pelkoa ja valmistautumista luopumiseen. Tietämättömyyttä ja heikkouden myöntämistä. Siitäkin huolimatta, että tekisi huutaa täysiä ja vaatia oikeudenmukaisuutta elämältä. Turhautumista. 

onnellinen, pesojoonas

Jätän bussipysäkin taakseni. Kevyin askelin suuntaan kohti kotia ja huomaan herkistyväni taas. Olen hämilläni, miten kaikki tämä vain tupsahti ulos sisältäni. Sitten sanon sen ääneen itselleni: ”Voit olla ylpeä itsestäsi, Joonas.”


Kuulumisia – Someähky

Ajattelin pitkästä aikaa jakaa kuulumisia tästä hetkestä. Asioista, jotka tulivat ensimmäisenä mieleen, kun kysyin itseltäni, mitä kuuluu. Siitäkin huolimatta, että someähky iski jälleen kerran, voisi kuitenkin sanoa, että hyvää kuuluu. Tuntuu onnelliselta, vaikka epävarmuus on vahvasti läsnä; Mitä tapahtuu seuraavaksi? Milloin näemme seuraavan kerran? Kauan tätä paskaa kestää?

Puutyökurssi

Syksyn paras investointi oli osallistua kansalaisopiston puutyökurssille. Kurssi on joka maanantai kolmen tunnin ajan. Kolme tuntia tosin tuntuu 15 minuutilta. Joskus valittelin, kun en ole kokenut flow-tunnetta toviin. Nyt saan kokea sitä maanantaisin. Se on ihmeellistä, kuinka sitä voi uppoutua hetkessä johonkin asiaan ja kaikki ulkopuolinen unohtuu. Tällä hetkellä työstössä on penkki jalavasta. Mulla on ollut hakusessa joku kiva penkki tai taso yläkertaan, johon saisi laitettua kasveja, mutta mieleistä omaan budjettiin sopivaa vaihtoehtoa ei ole vielä tullut vastaan. Näytin puutyöopettajalle kuvaa, millaisen haluaisin, ja hän sanoi, että tehdään tuollainen. Ei tulisi olla ongelma.

Ajattelin, että voisin kirjoittaa puutyökurssista erikseen kattavamman kirjoituksen myöhemmin. Instagramin puolella ainakin moni on ollut utealias kurssin sisällöstä ja millä tasolla moiseen voi ottaa osaa. Palataan tähän ehkä myöhemmin?

someähky, pesojoonas, penkki

Someähky

Puuuuh, täytyy sanoa, että syksyn työt alkavat painaa. Tai ehkä paremminkin sisältöjen tuottamisen määrä alkaa tuntumaan. Tuotin syys-lokakuun aikana Yle Luuserit draamasarjaan vaikuttajille sisältöjä, omiin kanaviin normaaliin tapaan ”contenttia” sekä yhden ison opintopolun sisällöt ovat työstössä ja yksi kolumni odottaa kirjoittajaansa. Huomaan, kuinka väsymys hiipii jo puolenpäivän aikaan ja heräilen kesken yön miettimään töitä. Selkeät merkit, että on hyvä ottaa rauhallisemmin.

Tätäkin kirjoitusta tehdessä pohdin itsekseni, että taidan pitää blogin kirjoittamisesta taukoa marraskuun ajan. Palaan taas kirjoittamisen pariin, kun siltä tuntuu. 

Olen hurjan tyytyväinen, kuinka töitä on riittänyt. Jäin kokoaikaiseksi yrittäjäksi viime vuoden puolella ja olen ollut siitä lähtien täystyöllistetty. Ja näyttäisi sille, että ensimmäiset isot projektit ovat viittä vaille sovittuina tulevalle vuodelle. Taputan itseäni olalle, hyvää duunia Joonas. On täysin ok, nostaa omaa häntäänsä toisinaan.

Joulusuunnitelmat

En voi uskoa, että kirjoitan marraskuussa joulusuunnitelmista. Normaalisti yritän välttää kaiken suunnittelun joululle. Liian helposti sitä alkaa luomaan odotuksia, mitä kaikkea jouluna tulisi tehdä. En voi ymmärtää sitä hössötyksen määrää. Joulunhan tulisi olla yhdessä olemista ja rentoutumista. Ei joululahjakaupoilla kiertämistä ja miettimistä, onkohan tarpeeksi ruokaa ja jokaiselle perheenjäsenelle lahja.

Tällä kertaa ”suunnittelujalan” on saanut vipattamaan rakas tuttumme, covid-19. Haluaisimme viettää ensimmäistä yhteistä joulua Yaelin kanssa Suomessa ja mahdollisesti uutta vuotta Hollannissa. Hollannissa alkoi kahden viikon ”lockdown”, joten on aika vaikea sanoa, miten maailma makaa reilun kuukauden päästä.

Jos jotain toivon pukilta tänä jouluna, niin yhdessä oloa ja valkeita päiviä, 

Kiitos!

someähky, pesojoonas,

Ratikan tulo kotiovelle

Siis aivan hullua, pääsen paraatipaikalla seuraamaan Tampereen ratikan toisen osan rakentumista, sillä tuleva raitiolinja menee kotini ohi. Työt aloitettiin samantien, kun kunnanvaltuusto teki päätöksen jatko-osasta. Suuri osa Mäkelänkadun taikaa oli juurikin ratikan tuomat äänet ja se fiilis, kun vaunu kaartaa puiden syleilyssä kohti Sturenkatua. Oma uteliaisuus rakentamista kohtaan pääsee valloilleen oikein urakalla tätä projektia seuratessa. Toki asuinalueella riittää rakennusprojekteja seurattavana muutenkin jo. Itseäni kiinnostaa erityisesti, miten asiat rakentuvat tyhjästä kokonaisuuksiksi. Miettikää kuinka monta eri vaihetta on suunniteltavana ja toteutettavana, että kerrostalo syntyy. Miten joku osaa suunnitella noin ison projektin, jossa on varmaan miljoona päätöstä tehtävänä ja syy-seurassuhteita mietittävänä. Ja sit yksi kaunis päivä projekti on valmis. 

Yksi kaunis päivä punainen ratikka tulee viilettämään kotini ohi.

Taidehankinnat

Nyt kun olen löytänyt uuden kodin, jossa on tilaa ja avaruutta, olen myös innostunut taiteesta. Vallilan yksiössä seinäpinta-ala oli rajallinen ja asunto oli kaikessa rakkaudessa vähän liian ahdas, joten välttelin ”ylimääräisen” sisustustavaran ostamista. Toki olisin yhtä hyvin voinut vältellä viherkasvien hankkimista, sillä kasvit veivät yllättävän paljon tilaa.

Nyt kun on tilaa täytettävänä, olen tehnyt muutamia taidehankintoja. Meillä ei kotona oikein ole ollut taidetta koskaan, joten eurojen investoiminen ”töherryksiin” ja ”kaiken maailman” lasitöttöröihin on tuntunut alkuun vähän haastavalle. Muutaman taidehankinnan jälkeen olen huomannut, kuinka teokset tuottavat hyvää mieltä. Saatan päivän aikaan pysähtyä ja ihmetellä teoksia. Ja juuri tuo pysähtyminen työpäivän lomassa antaa paljon mielelle. 

Odotan vielä, että saan hyllyjä ja tauluja kiviseinälle, niin laitan sen jälkeen kuvia tänne blogin puoleen. Ihanaa kun oma koti alkaa elämään. Tavarat löytävät paikkansa ja muuttavat paikasta toiseen.

someähky, pesojoonas, orcum erdemm

Amerikkalaisuus

En tiedä teistä, mutta itselläni tulee kaikista rei’istä ulos tällä hetkellä amerikkalaisuus ja sen ihannointi. Ihannointi ehkä tiedostamatta. Uutiset ovat täynnä presidentin vaaleja, ja kilpaa tullaan käymään vielä pitkään. Tämän jälkeen jäädään jännittämään, kuka muuttaa Valkoiseen taloon ja muuttaako sieltä kukaan ulos.

Halloween täytti somen naamiaisasuista ja kaupoissa oli siihen liittyvää krääsää tarjolla. Sekin juhla, kun ei edes ole amerikkalaisten, vaan brittien. Jenkit nyt vaan ovat osanneet kaupallistaa sen ja ”ryövätä” tämän itselleen. Ja muutamassa vuodessa me suomalaisetkin olemme ottaneet Halloweenin omakseen. Kylläkin pohdin, että ne ihmiset, jotka Halloweenina juhlivat, tietävätkö he edes, mitä juhlivat. Ja jos joku kysyy, onko sillä väliä, niin on.

Ymmärrän, että jenkkien viihdeteollisuus on iso koneisto ja sieltä tulee paljon hyvää viihdettä. Välillä vain tuntuu, että maailma pyörii pitkälti heidän ympärillään. Ja siis eihän se tietenkään ole niin. Yle Areenasta onneksi löytyy paljon pohjoismaalaista katsottavaa ja kotimaan uutisia voi kätevästi lukea Ylen uutissovelluksesta. Tämän lisäksi tulisi ehdottomasti välillä kaivaa internetistä enemmän sisältöä Afrikasta, Aasiasta ja Etelä-Amerikasta. Miten maailma makaa näissä maanosissa.

Onko muilla samoja fiiliksiä amerikkalaisuuden korostumisesta meidän mediassa? Toki tämä voi olla vain keski-ikäistyvän miehen kitinää, joka menee viikossa ohi ja sitten juhlitaan kiitospäivää jo kalkkuna päässä.

someähky, pesojoonas, makia

Pohjoismainen ruokavalio – Miksi mennä Italiaan, kun voi matkustaa Savoon makumatkalle!

Kaupallisessa yhteistyössä Makugassin ja TasteSavon kanssa.

Miksi mennä Italiaan, kun voi matkustaa Savoon? Pohjoismainen ruokavalio on jokseenkin tuntematon meille suomalaisille. Tunnemme ehkä paremmin Välimeren ja Aasian alueen keittiöt kuin omamme. Ulkomaisissa keittiöissä on tietynlaista eksotiikkaa, joka vetää puoleensa enempi. Toki pohjoismainen ruokavalio kaipaa vielä lisäpotkua tunnettuvuuteen, jotta sillä voidaan valloittaa maailma ja meidät suomalaiset.

Pääsin tutustumaan suomalaisen ruoan alkuperään ja ruokamatkailuun, kun matkailun, kulttuurin ja gastronomian sillanrakentajat ry, tuttavallisemmin Makugassi, haastoi minut mukaan Makumittelöön Savon maalle. Kuopio ja Pohjois-Savon maakunta ovat saaneet käyttöönsä Euroopan gastronomisen alueen tittelin, ja tätä tunnustusta juhlitaan alueella tänä ja ensi vuonna. Ruokamatkasta tuotettiin myös minisarja Youtuben puolelle, jossa allekirjoittaneen kanssa kilpailee Biisonimafiasta tuttu Janne sekä youtubettaja Lotta.

Ruoan arvostus kateissa

Harva varmaan tietää, että olen entinen lähiruokakauppias, sillä pyöritimme ystäväni kanssa yhden kesän ajan lähi- ja luomuruokakauppa Maalaistoria Rautalammilla sekä muutaman joulun ajan Jyväskylässä. Vitsit soikoon, mikä kesä oli tuolloin Rautalammilla. PMMP:n jäähyväiskiertue poikkesi kylällä, juhlittiin keikan jatkoja Maalaistorilla aamun pikkutunneille asti, ja pääsin tutustumaan savolaiseen elämäntyyliin maaseudun keskellä. Jo tuolloin vierailin muutamalla maatilalla näkemässä, miten ruokaa tuotetaan.

Syyskuussa, Makumittelön aikana, vietettiin myös kansallista ruokahävikkiviikkoa. Suomessa kotitalouksien ruokähävikin määrä on vuosittain 120-160 miljoonaa kiloa, joka vastaa noin 7800 rekka-autollista ruokaa. Henkeä kohden tämä tarkoittaa noin 23 kiloa ruokahävikkiä vuodessa. 

Olen aiemmin kirjoittanut ruokahävikin pienentämisestä, kurkkaa vinkit!

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Uskon, että osasyy hävikin kasvuun on ruoan arvostuksen vähenemisessä. Kaupan hyllyt notkuvat valmisruoka-annoksia, vihannekset ovat valmiiksi pilkottuja, kolhiintuneet pakkaukset jätetään ostamatta, karamboolaa tulee saada vuoden jokaisena päivänä ja jos leipävalikoima ei pursua yli hyllyjen vielä sulkemisajan lähestyessä, tulee sanomista. 

Sitä helposti kuvittelee, että ruoka tulee ruokakaupasta ja maito maitohyllyltä. Osittain se on tottakin. Savon reissu oli hyvä muistutus itselleni, mistä ruoka todellisuudessa tulee ja mikä määrää aikaa ja vaivaa sen eteen tehdään, jotta se voi päätyä lähikaupan hyllylle. Jos nyt katson bioastiaani ja sinne eilen heittämiäni nahistuneita perunoita, en voi olla sivuuttamatta ajatusta, että joku on päivätolkulla käyttänyt aikaansa perunapellon kyntämiseen ja perunoiden kasvattamiseen. Ja mitä minä teen, heitän eilisen päivän perunat jätteiden sekaan, vaikka niistä olisi voinut saada pannulla vielä maukkaita pottuja.

Mistä pohjoismainen ruokavalio koostuu?

Havahduin reissun aikana muutamaan otteeseen ihmettelemään, että viljelläänkö Suomessakin tällaisia tuotteita. Toisinaan tuntuu, että olen kasvanut tynnyrissä, kun en tiennyt, että Suomessa tuotetaan esimerkiksi päärynää, valkosipulia, maissia ja teetä. Toki pienissä määrin, mutta kasvupotentiaalia varmasti löytyisi lisää. Olihan se ihmeellistä pidellä Suomessa tuotettua maissia kädessä, joka oli juuri poimittu pellolta. Tai kävellä omenapuutarhassa kuin olisi ollut viinirypäleviljelmien keskellä Kaliforniassa.

Pohjoismaisen ruokavalion tuotteet ovat meille enemmän kuin tuttuja. Järvikalaa, metsän antimia, juureksia, omenoita, marjoja, viljatuotteita, vihanneksia. Pohjoismaisessa ruokavaliossa syödään paljon sesongin mukaan, mikä tuottaa ainakin itselleni haasteita, sillä tänä päivänä pystytään tuottamaan ympäri vuoden kaikkea. Tämä ei ole millään tapaa ympäristöystävällistä, eikä kaikki tuotteetkaan ole parhaassa maussa sesongin ulkopuolella. Satokausikalenteri on hyvä apuväline kertomaan, mitkä raaka-aineet ovat milloinkin sesongissa. Suosittelen tutustumaan! 

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi
pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Se, miten näistä sesongin kotimaisista raaka-aineista sitten muodostuu pohjoismaisen keittiön mukaisia ruoka-annoksia, on ehkä monelle meistä vähän epäselvää. Tai ylipäätään se, mitä pohjoismainen ruokavalio on. Itselläni on hiukan pinttyneet mielikuvat suomalaisesta ja pohjoismaisesta ruokavaliosta: ruskeaa nakkikastiketta, kinkkukiusausta, makaronilaatikkoa, kalapuikkoja ja muusia, lihakeittoa ja kaalikääryleitä. Ei kuulosta kovinkaan eksoottiselle vientituotteille.

Makumittelön tarkoitus oli tuoda esiin pohjoismaisen keittiön antimia. Mittelössä valmistettiin savolaisista raaka-aineista 30 minuutissa kolmen lajin menu. Yksin tästä ei olisi tullut mitään. Saimme Makumittelöön avuksemme Kuopion alueen keittiömestareita, luojalle ja tuotantoyhtiölle kiitos tästä. Tiimissäni oli Janne Tirri Kokous- ja Juhlatalo Kuopion Klubilta sekä Aki Hiltunen VS-Ravintoloista. 

Makumittelön startatessa, meikäläisellä meni aika nopeasti peukalo keskelle kämmentä. Puoli tuntia vilisi hetkessä ohi ja yhtäkkiä lautasella oli heittämällä yhdet kauniimmista ruoka-annoksista, joita olen ollut tekemässä. Tai ainakin henkisesti ollut tekemässä. 

Vastuullani oli tehdä alkuruoka, jossa käytimme pääraaka-aineena lampaankääpää, jonka olimme poiminneet Etelä-Konneveden kansallispuistosta. Jos et ole ennen maistanut lampaankääpää, niin yritä ensi syksynä kaivaa sieni jostain mättäältä käsiisi. Uskomattoman hyvää ja lihaisaa. Toimii burgeripihvinä paremmin kuin portobello. 

Lampaankäävän kylkeen tein fenkolista ja punaisesta (kirjaimellisesti punaisesta) omenasta lisukkeet. Fenkolin sekaan laitoin ainoastaan tilkan etikkaa, suolaa ja sokeria. 20 minuutissa tästä oli kehkeytynyt täysin uudenlainen makuelämys. Miten helppoa ja yksinkertaista. Pitänee keväälle kurkata, jos kansalaisopistolta löytyisi kurssi “Kuinka käyttää etikkaa kaikessa”. Tuntuu, että etikalla saa aikaan jos jonkin moista ihmettä.

Yksinkertaisuus ja helppous korostuivat Makumittelön muissakin ruoka-annoksissa. Yllätyin, kuinka simppeleistä asioista saimme niinkin monipuolisen ja maukkaan lopputuloksen. Jotenkin olen ajatellut, että hyvä ruoka vaatii paljon kikkailuja maistuakseen hyvälle. Raaka-aineiden ollessa kohdillaan, ei tarvita sen suurempia taikatemppuja. Sain keittiömestareilta jakoon meidän Makumittelön reseptit, joilla pääsemme päivittämään pohjoismaista ruokavaliota muutaman annoksen verran. Työ on vasta alkutekijöissä, mutta uskon vahvasti, että seuraavan viiden vuoden sisään tulemme näkemään kasvavissa määrin pohjoismaiseen ruokavalioon nojaavia ravintoloita ja reseptiikkaa. 

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi
pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Kolmen lajin illallinen 4:lle hengelle

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Alkuruoka

Leivitettyä lampaankääpää Etelä-Konneveden kansallispuistosta ja Pellesmäen karamellisoitua omenaa
2 kpl isoa lampaankääpää
1 kpl hapokas kotimainen omena
½ Kaikontarhan fenkoli
0,25 dl väkiviinaetikkaa
0,5 dl sokeria
0,75 dl vettä
2 kpl Vanhamäen valkosipulin kynsi
5 kpl Vanhamäen timjamin oksa
1 dl Siilin Myllyn ruisjauhoa
Myssyfarmin kylmäpuristettua luomurypsiöljyä

Pikkelöity Kaikontarhan fenkoli
Mittaa kattilaan etikka, sokeri ja vesi. Kiehauta ja siirrä jäähtymään.
Leikkaa fenkoli ohuiksi suikaleiksi ja säästä versot koristeluun. Ota puolet pikkeliliemestä ja lisää fenkolit liemeen. Anna maustua vähintään 30 min. Säästäloppu liemi muuhun käyttöön.

Karamellisoitu Pellesmäen omena
Poista omenasta siemenkota omenaporalla. Leikkaa omena kahdeksaan lohkoon. Sulata pannussa 2 rkl sokeria ja anna sen karamellisoitua vaalean ruskeaksi. Lisää omenalohkot pannuun ja kääntele niitä hetken aikaa, kunnes omenoiden pinta karamelisoituu. Siirrä syrjään odottamaan annoksen kasaamista.

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Leivitetty Etelä-Konneveden kansallispuiston lampaankääpä
Leikkaa lampaankäävät paksuiksi siivuiksi. Mausta sienet suolalla ja pyörittele ne ruisjauhoissa. Lämmitä paistinpannu kuumaksi ja lisää sinne kylmäpuristettua rypsiöljy, valkosipulin kynnet ja timjamin oksat. Paista sieniä muutama minuutti puoleltaan. 

Kasaa annokseen lampaankääpää, karamellisoitua omenaa ja pikkelöityä fenkolia. Koristele annos syötävillä kukilla ja fenkolin versoilla.

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Pääruoka

Grillattu Kalavapriikin ahven Kallavedestä

1 kpl ahven(min. 300g)/ ruokailija
½ pnt meiramia Vanhamäeltä

Suolaa

Poista ahvenelta sisälmykset ja leikkaa pää ja evät pois. Huuhtele kala hyvin kylmällä vedellä ja kuivaa huolellisesti talouspaperilla. Ripottele reilusti suolaa kalan vatsaonteloon ja työnnä se täyteen meiramia. Grillaa kalaa aluksi suoralla tulella n. 5 min./ puoli ja siirrä sen jälkeen epäsuoralle tulelle. Anna kalan kypsyä rauhassa, välillä kääntäen, 10-15 min. Ota kala pois grillistä, kun liha irtoaa ruodoista. Poista meiramit vatsaontelosta anna kalan vetäytyä hetken aikaa ennen tarjoilua.

Hiillostettua kyssäkaalia, kantarellia, tomaattia ja pinaattia

2 kpl Kaikontarhan kyssäkaalia
8 dl tuoreita kantarelleja Karttulan metsistä
1 l tuoretta Kaikontarhan pinaattia
2 kpl Vanhamäen tomaattia
Myssyfarmin kylmäpuristettua luomurypsiöljyä
Maitomaan voita 
Suolaa

Kuori kyssäkaalit ja leikkaa ne paksuiksi kiekoiksi. Hiero kyssäkaalien pintaan kylmäpuristettua rypsiöljyä ja suolaa. Grillaa kaaleja aluksi suoralla lämmöllä, kunnes kyssäkaalin pinta on hiillostunut ja sen jälkeen siirrä miedompaan lämpöön kypsymään. Jätä kyssäkaalit keskeltä napakoiksi. Puhdista kantarellit ja revi isoimmat muutamaan osaan. Leikkaa tomaatit pitkittäin neljään osaan ja poista siemenet. Leikkaa tomaatit n.1 cm kuutioiksi.

Huuhtele pinaatit nopeasti kylmällä vedellä ja ravistele kuivaksi.Lämmitä laakea paistinpannu kuumaksi, lisää pieni tilkka öljyä ja laita kantarellit pannulle. Paista sieniä kunnes suurin osa kosteudesta on haihtunut. Lisää pannuun pinaatit ja paista kunnes ne ovat hieman pehmenneet. Lisää sekaan 2 tl voita ja tomaattikuutiot. Nosta pannu pois liedeltä. Mausta paistos suolalla.

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Kehäkukkavinaigrette Vanhamäen kehäkukista

0,5 dl väkiviinaetikkaa
0,5 dl Kuopio-hunajaa Virtalan tilalta
2 dl Myssyfarmin kylmäpuristettua luomurypsiöljyä
Vanhamäen kehäkukan terälehtiä

Mittaa kulhoon etikka ja hunaja. Lisää öljy sekaan voimaakkaasti sekoittaen. Lisää reilusti kehäkukan terälehtiä ja sekoita hyvin. Anna kastikkeen maustua kylmässä min. 30 min.

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Jälkiruoka

Puolukkapuuro

2 dl puolukoita Etelä-Konneveden kansallispuistosta
6 rkl Siilin Myllyn ohrajauhoja
3 dl Maitomaan puolukkakaurajuomaa
Sokeria

Sekoita ainekset ja keitä puuroksi n. 10 minuuttia. Vatkaa hyvin lopuksi.

Mustikkakreemi

1 dl Maaseudun puutarhatuotteen mustikoita
2 dl Karhumäen tilan luomukeltuaista
Kaikontarhan basilikaa
2 rkl sokeria
1 rkl Maitomaan voita

Sekoita kattilassa mustikat, keltuaiset, sokeri ja basilika, niin että mustikoiden rakenne rikkoontuu. Kypsennä miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen. Lisää kypsään pohjaan voi ja anna jäähtyä.

Paahdettu kauraparta

0,5 dl Kaurapartaa
2 rkl sokeria
Tilkka Myssyfarmin kylmäpuristettua luomurypsiöljyä

Paahda Kaurapartaa pannulla öljyssä, lisää sokeri ja anna karamellisoitua

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Lisää pohjoismaisia ruokareseptejä tulossa Makumittelön päätösjaksossa. Ota Makumittelö seurantaan Youtubessa.


Koenko jääväni jostain paitsi, kun muutin pois Helsingistä?

Reilu kuukausi on nyt tamperelaisuutta takana. Eihän tässä vielä arki ole ennättänyt asettumaan aloilleen, eikä lokakuun harmaus laskeutumaan, mutta ajattelin vastata teiltä saamaani kysymyksen. ”Oletko kokenut, että muutettuasi pois Helsingistä, olisit jäänyt jostain paitsi?”

Kysymys kuvaa hyvin aikaamme ja sukupolveani, FOMO-sukupolvea. Toki ymmärrän kysymyksen taustoja. Helsinki on eittämättä Suomen suurin ja elävin kaupunki, kolme kertaa isompi kuin Tampere. Voi olla, että jos olisin muuttanut Helsinkiin, vastaavanlaista kysymystä ei esitettäisi. Lähtöasetelma olisi aivan erilainen ja kysymyksen asettelu voisi olla päinvastainen: Mitä olet saanut elämääsi muutettuasi Stadiin?

Varmasti olen jäänyt monestakin asiasta paitsi muutettuani Tampereelle Helsingistä. Etenkin kun moni ystäväni, jotka tuottavat sosiaaliseen mediaan aktiivisesti sisältöä, tekevät sitä Helsingistä käsin. Helposti sitä muodostuu kuva, että elämää on Helsingissä, ei muualla. Seuraan ainoastaan muutamaa tamperelaista Instagramissa, joiden kautta olen hitusen päässyt mukaan paikalliseen kulttuuriin ja elämään. Ajattelu vinoutuu helposti, jos katsoisi ainoastaan sosiaalista mediaa.

tampare, pesojoonas

Suurin Helsinki-kaipuuni liittyy palveluiden ympärille. Uusia ravintoloita kun tuntuu avautuvan harvakseltaan Helsinkiin. Vieläpä kivan oloisia ja näköisiä. En ole samanlaista ravintolafiilistä saanut vielä Tampereelta. Osittain on peiliin katsominen, mutta osittain kyse on myös erilaisista laatuvaatimuksista, jotka ovat muodostuneet Helsingissä asuessani.

Tällaisia ”laadullisia puutteita” ovat esimerkiksi kauramaidottomuus tai kasvisvaihtoehtojen vähyys. Samoin se, miten tiloja suunnitellaan ja sisustetaan. Mitä trendejä seurataan. Sekä niissä pienissä yksityiskohdissa, jotka ovat oleellisia isossa kuvassa. Aukioloajoissa ja markkinoinnissa, eli mielikuvien synnyttämisessä. En suinkaan sano, etteikö Tampereelta löydy paikkoja, joista entinen kalliolainen ituhippi saisi kauralattensa ja soijasuikaleensa. Kyse on enempi kokonaisuudesta, joka luo tunteen, että tämä on nasta paikka, minun näköinen ja oloinen, täällä haluan nauttia niin ruoasta kuin tunnelmasta. Tällaisia tunteita en ole vielä kohdannut Tampereella. Eri asia on, ovatko tällaiset asiat sitten merkitseviä esimerkiksi vuoden asumisen jälkeen.

Koronapandemian yhä jyllätessä, on se tuonut helpotusta usealla tapaa kotiutumiseen. Moni tapahtuma on peruttu, eikä alallemme tyypillisiä PR-tapahtumia järjestetä niinkään Helsingissä. Etätyösuosituksia on jatkettu ja elämä tuntuu monilla keskittyvän kodin ympärille. Tilanne voisi olla aivan toinen, jos viikosta toiseen somen välityksellä seuraisin tuttujen ja ystävien stooreja erilaisista PR-tapahtumista ja keikoilta. Toki olen nykyään tosi tarkka sen suhteen, miten aikaani käytän ja annan sitä käytettäväksi. Ehkä PR-tapahtumissa käyminen ei olisi ollut elämässäni enää saman lailla läsnä muutosta huolimattakaan.

tampare, pesojoonas

Kaipaan toki Helsinkiin aina välillä. Varsinkin silloin, kun vierailen siellä. Aleksanterinkadun vilke, Punavuoren loivia ylämäkiä koristelevat vanhat kerrostalot, ratikan pauke, ihmisten erilaisuuden kirjo ja kansainvälisyys. Lasipalatsin arkkitehtuuri, Oodin ylväs olemus, rautatieaseman kiviukot ja kauppatorin lokit. Siltikin joka kerta, kun saavun Helsingistä Pispalan kautta kotiin, ihmettelen näkyä Näsijärvelle. Noissa hetkissä tunnen enemmän ikävää kotia kohtaan kuin Helsinkiä. Pispalasta Näsijärvelle aukeavasta näystä on tullut itselleni tietynlainen symboli kodista.

Elämä Helsingissä on jatkanut elämäänsä ilman minuakin. Minä taas olen jatkanut elämää ilman Helsinkiä. Sen suurempaa kaipuuta ei ainakaan tällä hetkellä ole. Totta kai sellaisia kaipuun tunteita tulee ja menee, muttei mitään pysyvämpää ikävää ole. Jos olen jostain asioista jäänyt paitsi muutettuani Tampereelle, sitten olen. En voi jäädä elämään ”entä jos”-elämää. Asian voisi yhtä hyvin kääntää toisinpäin, entä jos en olisi muuttanut Tampereelle. Tuskin olisin päässyt nauttimaan Pispalan näkymistä, Näsijärven tuulahduksesta, uuden kodin tuoksusta, ystävien kanssa sohvalla löhöilystä, Lielahden Cittarissa norkoilusta, yöllisistä skoottiretkistä, nuotimakkaroista, manselaisen murteen kuuntelemista, puutyökurssista.

Elämässä ei ole kyse siitä, mistä jää paitsi, vaan siitä, mitä tulee vastaan. Mitä on tässä hetkessä. Kyse on monesti siitä, millaisen näkökulman valitsemme ja miten freimaamme asioita ja tapahtumia. En usko, että nauttisin Tampereesta, jos miettisin jatkuvasti, mistä Helsingin asioista voisin jäädä jatkuvasti paitsi. Voisin jäädä. Eihän sitä edes voi varmaksi sanoa, että jäisin jostain asioista paitsi, asuisin sitten Helsingissä tai Kittilässä. Se mistä voin jäädä paitsi, on tämä hetki.  

tampare, pesojoonas

Kaipuun tunnetta on toki hyvä kuunnella ja pohtia, mistä se voi kertoa. Joskus se voi sanoa, että on aika palata tärkeiden asioiden pariin. Toisinaan se voi olla vain muistutus, jonkun asian tärkeydestä tietyssä elämänvaiheessa. Haikailen toisinaan lukioaikojen pariin, mutten palaisi enää mistään hinnasta Pihtiputaan kylälle elämään 300€ kuukausibudjetilla. Tässä hetkessä on enemmän kuin hyvä olla ja muistella tärkeiden vuosien perään.

Tampereella on paljon nautittavaa ja elettävää, joten en ole ainakaan vielä ennättänyt hukkumaan kaipuuden tunteeseen ja märehtimään asioista, joista voisin jäädä paitsi.

Ps. Jos edellinen postaus ilmastonmuutoksesta meni ohi, kurkkaa se tästä!


Lopeta hiilijalanjälkilaskureiden tekeminen – Missä on yritysten vastuu?

Kaupallinen yhteistyö Finlaysonin kanssa

Suurin osa meistä on varmasti kuullut ja tehnyt eri tahojen tarjoamia hiilijalanjälkilaskureita. Itse olen muutaman laskurin tehnyt ja tuntenut maailman tuskan harteillani. Laskuri ilmoittaa yksilön arvioidun hiilijalanjäljen eli kuinka paljon hän aiheuttaa kasvihuonepäästöjä. Harva meistä kuitenkaan tietää, että alun perin laskuri oli öljy-yhtiön markkinointitemppu. 73% maailman kasvihuonepäästöistä on noin sadan yrityksen aiheuttamia. Näistä yksi on hiilijalanjälkilaskurin kehittäjä, öljy-yhtiö BP. Alkuun ihmettelin, että mikä tässä on ongelma tai miksi tämä tuntuu hassulle. Perehdyttyä hitusen asiaan, ymmärsin yskän. Kun tarkastellaan nimenomaan yksilön hiilijalanjälkeä, saastuttamisesta tulee kuluttajan vika. Vastuu siirretään yritykseltä kuluttajalle. Toki yksilön vastuu ei katoa mihinkään, mutta keskiöön tulisi nimenomaan tuoda yritysten vastuu.

Jos jokin asia tuottaa maailman tuskaa, on se ilmastonmuutos ja sen ympärillä käytävä keskustelu. Aihe on kokonaisuutena aivan liian laaja, hähmäinen ja kompleksinen tällaiselle ”tavan tallaajalle” tartuttavaksi. Sanasto on jo itsessään sen verran vierasta, että kaupan kassalla tulee ostaneeksi vihreällä präntillä merkattuja tuotteita, ilman, että edes tietää, mitä ne tarkoittavat tai tarkoittavatko ne edes mitään. Toisinaan taas tulee ilahduttua, kun pikaruokaravintola on vaihtanut muoviset pillit pahvisiin, ymmärtämättä kuitenkaan, että kyse on pitkälti katseen pois siirtämisestä itse pihvistä, eli ongelmasta. On vaikea hahmottaa, mitkä teot ovat merkitseviä, kun puhutaan ilmastoteoista. Joo, ”kaikki teot ovat tärkeitä” on kaunis ajatus. Todellisuus on yleensä jotain muuta, kuten markkinointitemppuja, joilla saadaan katse hetkellisesti harhautettua pois ongelmasta, kuten tehotuotetusta lihasta.

Finlaysonin co2/neg. -sarja, pesojoonas

Kävin viikko sitten erittäin mielenkiintoisen Teams-keskustelun Finlaysonin vastuullisuusasiantuntija Beda Rasisen kanssa. Puhuimme päästöjen syntymisestä, niiden kompensoimisesta sekä yrityksien vastuusta ilmastoteoissa. Mistä asioista kuluttajan tulisi ylipäänsä olla tietoinen, miettiessään ekologisempia valintoja. Miten minä kuluttajana voin vaikuttaa yrityksien päästöjen vähentämiseen ja heidän vastuun lisäämiseen. Pirun laajoja, mutta mielenkiintoisia kysymyksiä! 

Juttelimme Bedan kanssa myös Finlaysonin uudesta CO2/NEG. (hiilinegatiivisesta) kodinsisustustuotesarjasta, joka on loistava esimerkki vastuun siirtymisestä kuluttajalta enenevässä määrin yritykselle. Pureuduimme myös päästöjen termiviidakkoon ja kasvihuonepäästöjen syntymiseen. Täytyy sanoa, että haastattelun jälkeen pää oli hitusen pyörällä, mutta samaan aikaan tiedon valtatiellä surffaaminen yhdessä alan asiantuntijan kanssa, loi toivoa paremmasta. 

Finlaysonin co2/neg. -sarja, pesojoonas
Finlaysonin co2/neg. -sarja, pesojoonas

Mikä ihmeen CO2/NEG.-tuotesarja?

Kyseessä on mielenkiintoinen ulostulo, jossa on toivon mukaan pala tulevaisuutta. Sen sijaan, että minä kuluttajana kaupan hyllyjen välissä selvittelen tuotteiden ekologisuutta ja lasken eri laskureilla omia päästöjäni, on CO2/NEG.-sarjassa mietitty asiaa toiselta kantilta: miten yritys voi ottaa vastuun tuotteen päästöistä ennen kuin se päätyy myyntiin. CO2/NEG.-tuotesarjan jokaisen tuotteen kasvihuonepäästöt on ylikompensoitu eli hyvitetty asiakkaan puolesta. Siinä missä yritys tuottaa päästöjä, ottaa se myös vastuun niiden hyvittämisestä. 

Toki kyseessä on vielä pieni askel Finlaysonilta, mutta oikeansuuntainen askel. Yrityksen tavoitteena onkin seuraavaksi laskea päätuotteidensa hiilijalanjäljet, sekä laskennan lisäksi, pohtia sopivia tapoja kompensoida syntyviä päästöjä. Ilmaista tämä lysti ei ole ja pohdinkin, olemmeko kuluttajina valmiita maksamaan hieman korkeampaa hintaa kompensoiduista tuotteista ja palveluista vai tuleeko yrityksen hoitaa kulut? Mitä ajatuksia tämä herättää teissä?

Päästökauppa, hiilineutraalius ja -negatiivisuus, kompensoiminen – Mitä näistä tulisi tietää?

Otsikon termistön vaikeat sanat ja laajat käsitteet saa ainakin allekirjoittaneen hiukan turhautuneeksi. Mutta jostain tämäkin tietoisuuden lisääminen on aloitettava ja oltava itseä kohtaan armollinen.

Yksinkertaistettuna hiilineutraaliudella tarkoitetaan tuotteesta syntyvien päästöjen kompensoitumista, eli hyvitetään se määrä päästöjä, joita ollaan tuotettu. Hiilinegatiivisuudella taas kompensoidaan enemmän päästöjä, mitä tuotteen tuotannosta syntyy. Finlaysonin CO2/NEG.-sarjassa on hyvitetty tuplasti tuotannosta syntyneet päästöt. Tämä siksi, että tuotteiden päästöjä on vaikea laskea sen elinkaaren loppuun asti siitä hetkestä, kun tuote lähtee asiakkaan matkaan kaupasta ja päätyy viimeiselle ristiretkelle kaatopaikalle. Tämä seikka on haluttu ottaa huomioon ylikompesoimalla päästöt.

Sitten on tärkeää muistaa, kun tuotteita valmistetaan, päästöjä syntyy aina! Kompensoiminen tarkoittaa joko sitä, että mitätöidään se määrä päästöjä, joita ollaan aiheutettu, esimerkiksi puita istuttamalla, jolloin sidotaan kasvihuonepäästöjä ilmakehästä, tai estetään päästöjen syntymistä ostamalla päästöoikeuksia EU:n päästökaupasta (tästä lisää myöhemmin). Kumpikaan näistä tavoista kompensoida päästöjä ei ole täysin vedenpitävä, mutta suuntaa antava.

Kun tuotteelle/palvelulle lasketaan hiilijalanjälki ja kompensoidaan siitä syntyviä päästöjä, kannustaa se yrityksiä tarkastelemaan valmistettavien tuotteiden päästöjä ja omaa toimintaansa. Esimerkiksi tavanomaisesta puuvillasta tehty pussilakanasetti tuottaa melkein kaksi kertaa enemmän päästöjä kuin luomupuuvillasta tehty vastaava setti. Jos taas pussilakanat tehdään kierrätyspuuvillasta, syntyvät päästöt romahtavat alas. On siis merkittävää, mitä materiaaleja käytämme. (Lähde: Suomen Tekstiili & Muoti) 

Kuva: Finlayson

”Kompensoiminen ei suinkaan saa olla yritysten päätapa tehdä vastuullisempia tuotteita, vaan sen tulee kannustaa vähentämään päästöjä ja lisäämään tietoisuutta, mistä päästöt syntyvät.”

Beda Rasinen

Sitten, mennäänpä tuohon aikaisemmin mainitsemaani, ei niin seksikkääseen termiin, EU:n päästökauppaan. Kyllähän tässä hiukset harmaantuvat jo pelkästä termistä. Väänsimme Bedan kanssa hiukan rautalankaa, johtuen allekirjoittaneen haasteista ymmärtää näin laajoja käsityksiä ja kummallisia sanoja. Sain kuitenkin hyvän pintaraapaisun, mistä EU:n päästökaupassa on kyse, kiitos Bedan.

Finlaysonin co2/neg. -sarja, pesojoonas

Yksinkertaistettuna EU:n päästökauppa kattaa noin 45% EU:n tuottamista kasvihuonekaasupäästöistä. Päästökaupassa on kattoraja sille, kuinka paljon päästöjä saadaan synnyttää EU:ssa. Vuosi vuodelta tätä rajaa alennetaan. Päästöoikeuksia, eli kuinka paljon päästöjä saa tuottaa, on tietty määrä jaossa Euroopan Unionissa. Isoilla teollisuuden päästäjillä tulee olla hankittuna EU:n päästökaupasta päästöoikeuksia, jotta he voivat tuottaa palveluita tai tuotteita markkinoille. Ilman päästöoikeuksia isoimmat päästäjät eivät saa tuottaa päästöjä. Päästöoikeudet ei kosketa pieniä toimijoita, mutta he voivat vapaaehtoisesti ostaa oikeuksia, jolloin isojen päästäjien päästöt EU-laajuisesti vähenevät enemmän, kuin päästökaupan poliittisesti päätetyllä tahdilla.

Päästökaupassa pätee kysynnän ja tarjonnan laki: mitä vähemmän päästöoikeuksia on tarjolla, sitä kalliimmaksi oikeudet tulevat. Kun päästöoikeuden hinta kallistuu, aiemmin kannattamattomat toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi muuttuvat kannattaviksi. Tämän takia on oleellista, että päästöoikeuksia ostavat myös muut toimijat, kuin ne, jotka siihen ovat velvoitettuja. Mitä enemmän markkinoilta ostetaan pois päästöoikeuksia isoilta toimijoilta, sitä kalliimmaksi päästöoikeuksien ostaminen heille tulee.Tällöin paine vähentää päästöjä kasvaa. Juuri näiden suurten toimijoiden päästövähennykset ovat niitä merkittäviä tekijöitä isossa kuvassa. Tämä on se syy, miksi meidän tulisi olla tietoisia EU:n päästökaupasta, edes pintapuolisesti.

CO2/NEG.-tuotesarjan tuotteet kompensoitiin ostamalla päästöoikeuksia EU:n päästökaupasta. Tässä varmasti joku muukin kanssakulkija saattaa ihmetellä, miksi ainoastaan isot teollisuuden päästäjät  ovat velvoitettuja ostamaan päästöoikeuksia. Nähtäväksi jää, tullaanko tulevaisuudessa näkemään, että muutkin kuin jättisuuret päästäjät joutuvat ostamaan päästöoikeuksia ja sitä kautta luomaan painetta päästöjen vähentämiseen.

Mitä kuluttajana voin tehdä päästöjen vähentämiseksi?

Aloitetaan kuitenkin eka yritysten vastuusta. Beda peräänkuulutti erityisesti yrityksien vastuuta vaatia alihankkijoilta vastuullisempia ratkaisuja. Haasteena tässä suomalaisilla yrityksillä on se, että olemme pieniä toimijoita maailmanmarkkinoilla. Tästäkin huolimatta painetta tulee luoda tuotantoketjun jokaiselle toimijalle, esimerkiksi vaatimalla tehtaita hyödyntämään uusiutuvia energialähteitä. Uusiutuvan energian käyttäminen tuotannossa näkyy heti tuotteen päästömäärissä.

Tuottajavastuun tulisi myös tulla tekstiilialalle. Siinä missä elektroniikkaa myyvät yritykset, ovat velvollisia ottamaan vastaan vanhat tai rikkinäiset tuotteet ja kierrättämään ne, tulisi tämä sama lainsäädäntö tulla tekstiilialalle. Mitä enemmän saadaan kierrätettyä materiaaleja, sitä vähemmän tulee tarvetta tuottaa uusia raaka-aineita, kuten puuvillaa markkinoille. Tässä on toki omat haasteensa jatkojalostuksen kanssa, kun kysyntää tekstiilijätteelle on vähän ja kustannustehokas teknologia on vielä kehitysasteella.

Finlaysonin co2/neg. -sarja, pesojoonas

Finlaysonilla on kunnianhimoinen tavoite viiden vuoden sisällä ottaa vastaan kaikki käytetyt tekstiilituotteet, mitä ovat myyneet kuluttajille, ja ottaa vastuu tuotteen jatkojalostuksesta tai hävittämisestä. Finlaysonin tuotevalikoimasta löytyy jo Old Jeans -tuotesarja, jossa on hyödynnetty kierrätettyjä farkkuja sekä räsymatot, jotka ovat 100% tehty kierrätetyistä lakanoista.

Sitten itse otsikon kysymykseen. Kaikista tehokkain tapa vaikuttaa on äänestää jaloilla eli olla ostamatta mitään. Vaatia yrityksiltä tekoja ja läpinäkyvyyttä vastuullisuudesta, jolloin syntyy paine, ettei kiperille asioille voi vain ummistaa silmiä.

Suuren osan meistä tulee kuitenkin kuluttaa, jolloin tehokkain tapa vaikuttaa on miettiä materiaalivalintoja. ”Mitä lähempänä tuotettu, sitä ekologisempi” -ajattelu ei pidä aina paikkaansa. Liian helposti kuvittelemme, että tuotteella on pienemmät päästöt, kun se on tuotettu lähellä. Se, että ostan tavallisesta puuvillasta valmistetun pussilakansetin, joka on ommeltu Suomessa kasaan, ei omaa pienempiä päästöjä kuin tuote, joka on valmistettu luomupuuvillasta, ommeltu kasaan Turkissa ja kuljetettu Suomeen. Kuljetuksen päästöt ovat huomattavasti pienemmät kuin tuotannon raaka-aineet. Raaka-aineet ovat merkittävin tekijä tarkastellessa tekstiiliteollisuuden päästöjä. Bedalta tulikin selkeä viesti meille kuluttajille: kiinnitä huomiota materiaalivalintoihin!

Finlaysonin co2/neg. -sarja, päästöt, LUMO
Kuva: Finlayson

Ollaanko me kuluttajina sitten valmiita maksamaan enemmän vastuullisemmasta tuotteesta? Vaikka kuinka tiedostan ja vaalin arvojani, en voi kieltää ettenkö toimisi lompakko edellä. Tuntuu niin pirun ärsyttävälle kun ihannearvoni ja todellisuus eivät aina kohtaakaan kaupan kassalla. ”Jos kuluttajalta kysytään, onko vastuullisuus tärkeä kriteeri ja arvo ostokäyttäytymisessä, vastaus on, että joo, kyllä on. Mutta todellisuudessa se ei näy kulutuskäyttäytymisessä. Vasta pieni osa kuluttajista oikeasti tekee vastuullisia valintoja” , sanoi Anniina Nurmi Ylen haastattelussa.

Kyse on siis isommasta ajattelutavan muutoksesta. Siirtymisestä nopeasta hedonistisesta kuluttamisesta hitaampaan kuluttamiseen, jossa halujen sijaan kiinnitettäisiin huomiota tarpeeseen sekä tuotteiden käyttöikään. Sain alkuvuodesta osana yhteistyötä Finlaysonin Jesus-pussilakanasetin, jonka hinta on huokeampi kuin tavan pussilakanasetin. Jesus-lakanoilla on tosin 50 vuoden takuu ja yritys lupaakin niiden olevan markkinoiden kestävimmät puuvillalakanat. Kun hinnan jakaa 50 vuodella, ei se tunnukaan enää niin kalliille.

Summa summarum: Vastuullisuudessa pallon tulee kuitenkin olla yrityksillä eikä yksilöillä. Tästä olimme yksimielisiä Bedan kanssa.

Mitä seuraavaksi, Finlayson?

Siinä missä jo kolmannen kerran menen ja täytän yhden hiilijalanjälkilaskurin ja vaivun taas talvihorroksen kaltaiseen toimettomuuteen ja kannan maailman tuskaa harteillani, pohdin, mitä yritykset ovat valmiita tekemään keventääkseen taakkaani. Eihän tämä voi vaan jatkua niin, että näin suuri vastuu on kuluttajalla.

Haastattelu Bedan toi esiin sen, kuinka kuluttajien vastuun tulisi enenevässä määrin olla jaettu yritysten kanssa, sillä hehän tuottavat tuotteet, joita me käytämme ja synnyttävät päästöjä, siinä missä mekin saunaa lämmittäessä. Jos kaupan hyllyltä ei löydy luomupuuvillasta tehtyjä tuotteita, on vaihtoehtona ostaa tavanomaisesta puuvillasta tehtyjä lakanoita, joiden päästöt ovat tuplasti suuremmat. Jos päästöitä tulee maksaa, ohjaa se toimintaa vähäpäästöisemmäksi. 

CO2/NEG.-sarja saattaa vielä tässä vaiheessa kuulostaa vieraalle ja aiheuttaa ihmetystä meissä. Siitä samasta ihmetyksestä konkretisoitui ainakin itselleni ajatus, että päästöjen synnyttäjien tulee tulla esiin ja ottaa vastuu tekemisistään. Tuotantoketjun tulee olla läpinäkyvää, jotta tiedämme keneltä vaatia ja mitä. Finlaysonilla on tavoitteena olla maailman läpinäkyvin tekstiilialan yritys, joka haluaa tietää koko valmistusketjun. Tuntuu hassulle, että olemme päätyneet tilanteeseen, jossa emme tiedä tuotantoketjuja. 

Millaisia vastuullisia tekoja voimme odottaa seuraavaksi yrityksiltä? Mikä on minimi, mitä yritysten tulee tehdä päästöjen vähentämiseen? Jos Finlaysonin CO2/NEG.-sarjasta saisimme normin lainsäädännön avulla, uskoisin, että ottaisimme suuren loikan eteenpäin ilmastoteoissa. On hyvä muistaa, että vaikka lainsäädäntö tulee aina hiukan perässä, on tärkeää, että yritykset ja kuluttajat luovat yhdessä painetta päättäjille.

Finlaysonin co2/neg. -sarja, pesojoonas

Mitä ajatuksia CO2/NEG.-sarja herättää?


Kuvia uudesta loft-kodista – Keskeneräisyyden keskellä

Vitsit, miten onnekas olen! Rakastan tätä uutta kotia, sen loft-henkisyyttä sekä sisään tulevaa valoa. Lattiasta kattoon olevat ikkunat olivat etsinnässä ja ne sain! Ensimmäinen viikko uudessa kodissa meni totutellessa ajatukseen, kaikki tämä on meidän kotimme. Olemme Yaelin kanssa molemmat sen verran malttamattomia ettemme kestä sotkua tai epäjärjestystä kovinkaan hyvin, joten tavarat löysivät aika hyvin paikoilleen ensimmäisten päivien aikana. Toki osa tavaroista etsii vielä omaa paikkaansa, mutta suuret linjaukset huonekalujen suhteen saatiin samantien tehtyä.

Muutto oli myös kaikin puolin iisi, kun tavaraa oli niin vähän. Suurin osa vanhan kodin huonekaluista ei sopinut uuteen asuntoon, joten möin aika isolla kädellä huonekaluja ennen Tampereelle tuloa. Löysin kuin löysinkin Ikean tuotannosta poistuneen Mandalin sängyn rungon, jota etsin Torista viikko tolkulla. Ennätin jopa ostamaan futon-rungon, noutamaan sen pakulla kotiin ja myymään sen sitten Instagramissa.

Muuto Basen keittiönpöytä taas tuli vastaan, kun kyselin keittiöfirmalta uutta hahmoteltaa keittiöstä. Keittiösuunnittelijalla oli kivijalkamyymälänsä loppuunmyynti, joten sain esittelykappaleena olleen pöydän puoleen hintaan. Pöydän jalat menevät yksiin rappusten kaiteen kanssa mainiosti.

loft, pesojoonas, tampere
loft, pesojoonas, tampere

Rappusten alta löytyy 50-luvun puinen penkki, joka tuli myös Torissa vastaan. Vanha mies möi kartanon kalusteita pois, kun jälkikasvu ei enää halunnut jatkaa suvun kartanon ylläpitoa, joten tilukset tuli tyhjentää syksyn aikana. Penkin oli tarkoitus tulla ison ikkunan eteen, mutta unohdin tosiaan tarkistaa mitat ja eihän se syvyytensä puolesta sopinut sille tarkoitetulle paikalle. Onnekseni rappusten alta löytyi paikka penkille ja kaikille kaktuksille.

Kasveista puheen ollen, siskoni kävi vierailulla ja kysyi, vähensinkö kasvien määrää muuton yhteydessä. Asunnon koko tuplaantui, joten kasvit ”katoavat” näihin neliöihin. Selkeä merkki, että tulee ilmeisesti tehdä uusia hankintoja! Uusien kasvihankintojen listalla oli kauan unelmoimani viiniköynnös, jonka löysin Jyväskylän Viherlandiasta, sekä ystäväni möi upean peikonlehden, joka toivon mukaan pysyy yhtä isona ja jykevänä meikäläisen hoivassa. Kasvien suhteen olen kylläkin oppinut, että ne vievät paljon tilaa. Sen takia voi olla, että pidän ostolakkoa kasvien suhteen tovin.

Muutaman viikon päästä saapuu myös kotiinkuljetettuna sohva Hakolalta (kaupallinen yhteistyö). Voi vitsit, sohvaa odotellaan jo kovasti täällä! Minulla ei ole ollut sohvaa noin kymmeneen vuoteen, joten sohvalöhöilyt ja päikkärit, tervetuloa! Kuvia ja tunnelmia tulee sohvasta syksyn mittaan.

Yläkerran työskentelyseinä on vielä työn alla. Sain viikonloppuna idean täyttää seinän Stringin hyllyillä ja työtasolla. Kävin piipahtamassa Vepsäläisellä, lähinnä hakemassa inspiraatio Tori-löytöihin, ja vastaan tuli juuri sellainen kokonaisuus, joka sopisi yläkertaan. Nyt vain Tori-vahti päälle ja toivotaan, että löytyisi oikeita palasia kokonaisuuteen. Saa myös vinkata, jos String-hyllyt ovat alennuksessa jossain!

loft, pesojoonas, tampere
loft, pesojoonas, tampere
loft, pesojoonas, tampere, niimar

Remonttikohteita sekä hankintoja

Ajattelin tehdä Jonkin verran remonttia asunnolla, vaikka kyseessä on uudiskohde. Minulla oli pitkään haaveena betonilattia, mutta joudun tälläkin kertaa luopumaan tästä haaveesta. Optimaalisin toteutus betonilattialle on rakennusvaihe. Jälkikäteen jos halutaan valaa betonilattia tai tehdä mikrosementistä vastaava, tulee muuttujia matkaan. Tällä kertaa huolenaiheena oli mahdolliset seinien maalaukset lattian hiomisen jälkeen. Kustannukset olisivat tällöin nousseet liian korkeiksi. Kävin myös katsomassa Laattapisteeltä betonia jäljitteleviä laattoja, jotka olivat todella makeita. Pitkän pohdinnan jälkeen kuitenkin päätin tällä kertaa luopua tai siirtää lattian remontoimista. Tammiparketti on alkanut näyttämään yllättävän hyvälle omaan silmään.

Keittiö on sellainen, mikä kokee täydellisen muodonmuutoksen. Nykyinen keittiö on yllättävän epäkäytännöllinen eikä anna arvoa asunnolle. Sain mielettömän keittiösuunnitelman uudesta keittiöstä ja uskon tarttuvani siihen. Toivon mukaan ennen joulua päästään nauttimaan uudesta, yksinkertaisemmasta ja linjakkaasta keittiöstä.

Rappusten suhteen tiedossa on vaalentamisprojekti. Jos kaikki menee niin kuin olen ajatellut, niin tarkoitus on hioa portaat ja tehdä niistä vaaleammat. Tumma väri on hiukan tunkkainen omaan makuuni. Olen nähnyt muutamia vaaleita tammiaskelmalla olevia portaita ja ne näyttävät niin paljon kevyemmille.

Eteisessä on talon ainoat säilytyskaapit, joista osa on vieläpä ilman kaapinovia. Miksi? Välillä sitä miettii, että kun tehdään jotain uutta ja hienoa, niin miksi ei tehdä kerralla kunnollista. Ymmärrän, että sijoittajilla on omat intressit, mutta eikö asuntoja lähtökohtaisesti tehdä asuttavaksi kuin sijoituskohteiksi? Mikä on asuntojen primääritarkoitus? Noh oli miten oli, eteisen kaappirivistö laitetaan kuntoon keittiöremontin myötä, jotta saadaan säilytystilaa asuntoon. 

loft, pesojoonas, tampere
loft, pesojoonas, tampere, artek
loft, pesojoonas, tampere
loft, pesojoonas, tampere

Tutuksi naapureiden kanssa

Taloyhtiön asunnosta puolissa on jo asutusta. Uudiskohteissa tuntuu, että naapureilla on aivan eri tavalla yhteistä jaettavaa, kun kaikki muuttavat samoihin aikoihin uusiin kohteisiin. Kaikki on uutta jokaiselle. Muuttoautoja tulee ja menee. Yhteisen nimittäjän myötä tulee myös sellainen fiilis, että tässä ollaan yhdessä. Pääsinkin jo kättäpäivää tervehtimään seinänaapureita. Siis asia, mitä ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut. Vallilassa kolmen vuoden asumisen aikana tutustuin talonmieheen sekä muutamaan naapuriin. Muiden naapureiden kanssa jo pelkästään tervehdykseen vastaaminen rappukäytävässä tuntui olevan ihme.

Sisäpiha on myös rakennettu fiksusti, sillä alueelta löytyy kohtaamispaikkoja naapureille. Tämän kesän sisäpihapiknikit jäävät viettämättä, mutta uskoisin ensi kesänä kohtaavani useat naapurit sisäpihalla viettämässä kesäiltoja yhdessä ystäviensä kanssa. Enkä koe olleenkaan utopistisena ajatuksena naapurien yhteisiä illanviettoja. Tätä odotellessa!

loft, pesojoonas, tampere, artek
loft, pesojoonas, tampere, muuto base,

Eikö näytäkin kivalle jo? Tykkään tästä loft-henkisyydestä, minkä korkea huonekorkeus sekä isot ikkunat luovat.

Ps. Muista kurkata edellinen postaus ”Vaatteet on mun aatteet”.


Vaatteet on mun aatteet – Kipuilua vaatekaapin kanssa

Muistan vielä ne ajat, kun tuli ostettua kiva paita kaikissa väreissä, mitä oli tarjolla. Paidan maksaessa alle kympin, pystyi helposti ostamaan kolme tismalleen samanlaista eri väriä olevaa paitaa vaatekaappiin muiden kymmenien paitojen rinnalle. Saman viikon sisällä pystyi esittelemään uusia paitoja yhdistettyinä samojen housujen kanssa. Näyttää, miten helposti eri värinen paita muokkasi ulkoasuani päivästä toiseen freesimmäksi. Näyttää myös, ettei tarvinnut kulkea päivästä toiseen samoissa vaatteissa. 

Palattuani maailmanympärysmatkalta vuonna 2013, oli rinkkani aivan turvoksissa Aasiasta ostetuista vaatteista. Aasian marketeissa vaatteiden hinnat olivat naurettavan halpoja. Ei edes tarvinnut sovittaa vaatteita, sillä jos paita ei istunutkaan, pystyi siitä luopumaan helposti ilman sen suurempaa tappiota. Vielä viime vuonna noista kaikista reppureissultani tuoduista vaatteista, ainoastaan yksi löytyi vaatekaapistani. Se oli uusi-seelantilaisen vaatebrändin suunnittelema ja numeroitu kauluspaita, joka maksoi melkein saman verran kuin kaikki muut vaateostokseni koko reissun aikana.

Seitsemän vuotta myöhemmin olen alkanut ymmärtää, miksi tuo kauluspaita löytyi vuosien käytön jälkeenkin yhä kaapistani. Aika ja energia, jonka käytin 150€ paidan ostamiseen oli kymmenkertainen euron ”rätteihin” verrattuna. Arvokkaan paidan ostopäätöstä piti pohtia senkin takia, että päiväbudjettini oli 30€, joten paita tekisi ison loven budjettiin. Vitosen paitoja kun osti silloin tällöin, ei sitä ajatellut loveksi lainkaan. Nipisti vain vähän seuraavan yön majoitusmukavuudesta. Ei sitä osannut siinä hetkessä katsoa kokonaisuutta. Oli vain tärkeää saada uutta puettavaa päälle, että näytti tyylikkäälle reppureissaajalle. Ja mikä parasta, Suomeen palattua tiesi, ettei kenelläkään muulla ollut vastaavanlaista riepua päällä.

Vaatteet on mun aatteet, pesojoonas, marimekko

Ei ole saman tekevää miten pukeudumme

Sosiaalisen median yleistyessä, vahvistui myös käsitykseni siitä, että muotia seuraavat ihmiset ovat aikaansa seuraavia ja heitä nimenomaan halutaan seurata. Heiltä halutaan saada inspiraatiota jatkuvasti vaihtuviin trendeihin. Heitä katsotaan ja he tulevat nähdyiksi. Heidät koetaan  muita sosiaalisemmiksi ja menestyvimmiksi. Miksi en siis itsekin tavoittelisi tällaisia asioita elämääni?

Pukeutuminen on myös yksi keino arvottaa ihmisiä sosiaalisessa hierarkiassa: Huolettomat ja likaiset ihmiset koetaan syrjäytyneiksi, pikkutakeissa olevat uskottaviksi. Ei siis ole aivan saman tekevää, miten pukeudumme tai miltä näytämme.

Noin kolme vuotta sitten aloin kiinnittämään enemmän huomiota omaan kulutuskäyttäytymiseeni, erityisesti mitä tuli vaatteisiin ja ruokaan. Ruoan kulutustapojen muuttaminen oli helpompaa: aloitin vähentämällä eläinperäisiä tuotteita. Samoihin aikoihin vegaanius levisi Kallion hipsteripiireistä meidän lihaa rakastavien keskuuteen. Jos olit vegaani, kerroit sen myös ääneen. Tätä myötä vegaaniudesta tuli tavoittelemisen arvoista ja yleisesti hyväksytympää. Oli jopa tietynlainen statement vaatia kahvilassa kauramaitoa tavallisen maidon sijaan. Ja totta kai halusin olla mukana julistamassa kauramaitovallankumousta!

Vaatteiden suhteen muutos on ollut haastavampaa ja hitaampaa. Ruokavalio on yksityisempi asia kuin vaatteet. Kukaan ei ole kotona katsomassa mitä laitan lautaselle. Someen on helpompi olla julkaisematta ruokaan liittyviä julkaisuja. Pukeutuminen taas on monesti ainoa asia, jonka tuntemattomat ohikulkevat silmäparit näkevät minusta. Jos mustien housujen sijaan laitankin punaiset housut jalkaan, saan varmasti kommentin jos toisen housuihin liittyen. Ketään taas ei kiinnosta, jos tilaan latteni kaura-, soija-, kookos, pähkinä- ja tai lehmänmaidolla.

Oman ulkoisen olemukseni muuttamiseen vaikuttaa juurikin se, miltä näytän, mitä muut ajattelet ulkonäöstäni ja mitä minä haluan viestiä omalla pukeutumisellani.

Kipuilua vaatekaapilla

Olen parin vuoden ajan kipuillut vaatekaappini muutoksen kanssa. Kaappini kiertokulku on hidasta ja vähäistä. Kaikkea muuta mitä se on joskus ollut. Uusia vaatteita ilmaantuu vähän, samoin kirppismyyntiin menevien vaatteiden pussukka ammottaa tyhjyyttään jo monennettako kuukautta putkeen. Vähällä tarkoitan, että saatan ostaa tai saada kerta kuukauteen muutaman vaatekappaleen, toisinaan useamman. Verrattuna entiseen, muutos on iso minulle. En haluakaan verrata itseäni muihin tai tavoitella jotain tiettyjä määriä. Tavoite on ajatusmaailman muutoksessa, siinä ettei kuluttamiseni enää tähtäisi itseni tuottamiseen vaan itsenäni olemiseen (Päivi Huhtanen). 

”Määrä korvaa laadun” on vanha mantra. Simppeli ohjenuora, mutta sen sisäistäminen ja muuttaminen todeksi on ollut haastavaa. Määrän vähentyminen on tarkoittanut luopumista. Luopumista siitä vanhasta ”joka viikko jotain uutta kivaa näytettävää Joonaksesta”. Luopumista nopeasti muuttuvien trendien seuraamisesta. Seurattuna olemisesta. ”Samat rievut päivästä toiseen päällä” -ajatus on kaivertanut mieltäni. Mitä jos ihmiset ajattelevat minusta noin. Siinä missä kolleegani esittelevät uusia tyylejään Instagram feedeillään kerta viikkoon, pohdin peilin edessä, voinko mennä taas samat vaatteet päällä ulos. Tiedän, ajatus on naurettava ja etuoikeutettu. Samaan aikaan tunne on todellinen. Miksi vertaan itseäni muihin? Pelkäänkö oman sosiaalisen asemani heikkenevän, kun päältäni ei löydykään syksyn uusia värejä? Millaiseksi minut mielletään, kun en enää olekaan omasta mielestäni niin huoliteltu ja trendikäs? Katoaako kiinnostavuuteni vaatteiden mukana? Kuka minä olen, jos en ole enää se tyylikäs Joonas?

Viimeisten vuosien aikana olen myös huomannut, että kohteliaat kommentit vaatteistani ja tyylistäni ovat vähentyneet. Uskon tämän olevan pitkälti seurausta vähentyneen kuluttamisen myötä. Ja siis tätähän voi pitää hyvänä mittarina edistyksestä. Samaan aikaan se on luopumista nähdyksi tulemisesta. Arvostavista kommenteista ja nopeista dopamiinipiikeistä. Tämä nostaakin esiin tärkeän kysymyksen: Haluanko tulla nähdyksi vaatteideni takia?

Vaatteet on mun aatteet, pesojoonas, marimekko

Muutos on tuottanut myös jonkin verran alemmuuden tunnetta. Tunteita, jotka ovat varmasti ohimeneviä ja osittain epätoseja. Olenkin karsinut paljon seurattavia Instagramissa ja pohtinut millaista kuvastoa haluan ympärilleni. Millaiset sisällöt tuottavat negatiivisia tunteita ja millaiset hyvää mieltä. Millaiset sisällöt laittavat minut vertailemaan itseäni johonkuhun toiseen? Jos vietän neljä tuntia päivässä Instagramissa, ei ole samantekevää millaisten sisältöjen parissa aikaani vietän. On helppo osoittaa syyttävää sormea aina mediaan ja siihen millaista kuvastoa se tuottaa meille. Syyttävän sormen lisäksi koen myös omaksi vastuukseni vaikuttaa niihin asioihin joihin pystyn. Instagramin feedi on yksi sellainen sekä oma preesenssini siellä. 

Ehkä aika on tällä hetkellä otollinen sille, että tyylikkyys on muutakin kuin trendien perässä juoksemista. ”Vaatteet on mun aatteet” tulee varmasti korostumaan nyt ja tulevaisuudessa yhä enemmän. Muji on tietyllä tapaa hyvä esimerkki brändittömästä brändistä. Tullaanko pukeutumisen saralla yhä enemmän näkemään brändittömiä vaatteita, jotka kestävät aikaa ja toivon mukaan kulutusta, sekä näyttämään käytön jälkiä. Vaatteiden paikkaamisella ja sen esiintuomisella on jo oma terminsä englannin kielessä. On vain ajankysymys, milloin se liike laajenee tulee Suomenkin katukuvaan. Tätä odotellessa!

Se, mitä haluan tällä kirjoituksella sanoa itselleni on, että ota aikaa muutokselle. Älä kuvittele, että muutos tapahtuu A:sta B:hen välittömästi. Sinun ei tarvitse ottaa loikkaa nykyhetken ja ihannetavoitteen välillä. Ota pieniä askelia päivittäin tai kerta viikkoon. Se, mikä tänään tuntuu epämiellyttävälle muutoksessa, saattaa huomenna olla jo uusi normaali. Vaikka viestimme vaatteilla paljon itsestämme, se on vain pelkkää pintaa. Olemme paljon enemmän, mitä näemme toisissamme.

Ps. Jos kiinnostaa lukea enempi vastuullisesta vaateteollisuudesta niin tästä pääset lukemaan Anniina Nurmen vastauksia seuraajien kysymyksiin. Osa 1 ja osa 2.


Muutan Tampereelle, nääs!

Siis apua, nyt se on totta! Muutan Tampereelle. Minä, ratikka ja Tappara. Kaikki samassa kaupungissa!

Viime viikolla jännitys muuttui fyysiseksi, kun aloin tuntea muutoksen myös kehossani. Olen enemmän kuin innoissani ja samaan aikaan ihmeissäni, että mitä tässä tapahtuu. Moni ystäväni on myös ihmeissään. Asunnon kauppapäivä oli sovittuna aikapäiviä sitten, mutta korona. Tämän vuoksi en ole oikein uskonut, että muutto tapahtuu. Mutta kyllä, nyt se on jo ovella!

Miksi juuri Tampereelle?

Haluaisin todeta tarinan takia, että koronakevät sai tekemään tämän päätöksen, mutta todellisuudessa ajatus poismuutosta Helsingin keskusta-alueelta on ollut mielessäni jo pitkään. Elämän tyylini ja tarpeeni ovat vuosien saatossa muuttuneet ja sen myötä olen kaivannut enemmän rauhallisuutta ympärilleni. Enemmän luontoa ja tilaa. Avaruutta ja rauhaa. Ostin nykyisen asuntoni, 21 neliöisen unelman, sillä mielin, että vietän paljon aikaa kahviloissa, ravintoloissa ja ulkona kavereideni kanssa. ”Koti on lähinnä nukkumista varten”-ajatuksella. Koronakevään sulkiessa ravintolat ja kahvilat jäljelle jäi ainoastaan 21 neliötä ja Puu-Vallilan korttelit. Seinät alkoivat kaatua päälleni ja neliöt loppua. Haluan jotain muuta!

muutan tampereelle, pesojoonas, loft

En myöskään koskaan haaveillut asuvani 21 neliöisessä yksiössä 32-vuotiaana työssäkäyvänä. Toki en ole monesta muustakaan asiasta haaveillut, mutta sitähän se elämä myös on. Ajatus kuitenkin pienessä yksiössä asumisesta harosi vastaan jatkuvasti ja ymmärsin, että asialle on tehtävä jotain. 

Lopullinen syy muutolleni oli varmastikin asumiskustannukset. Ostin asuntoni kovaan hintaan vuonna 2016. Silloin jo mietin, miten paljon ihminen maksaakaan asumisesta Helsingin keskusta-alueella. Ystäväni rakensi hirsitaloa järvenrantatontille Saarijärvellä samalla rahalla kuin minä kannoin muuttokuormaani vallilalaiseen yksiöön. Nyt 4 vuotta myöhemmin möin asuntoni 20 000€ kalliimmalla hinnalla. ”Maa maksaa” tokaisi veljeni kauppojen jälkeen. Kuinka paljon olen valmis maksamaan sitten maaperästä?

Muutto Tampereelle antaa samaan hintaan tuplasti enemmän neliöitä. Asuntoni ei vieläkään ole mikään valtava, eikä kodin koko ole mikään itseisarvo tai tavoite minulle. Uudessa kodissa kuitenkin tilan tunne korostuu valtavan huonekorkeuden myötä.  Raha ja neliöt ovat kuitenkin vain osasyy muutolle. Uusi kotini on Näsijärven rannalla. Päijänteen rannalla kasvaneena rakastan järviä ja niiden tuomaa rauhallisuutta. Meri on paljon rauhattomampi ja oikukkaampi kuin järvi. En tiedä saatteko kiinni, mitä haen, mutta noissa kahdessa on aivan eri fiilis. 

Kivenheiton päässä sijaitsee myös Pispala, joka on tunnettu puutaloistaan. Samanlaisista, joita löytyy Korpilahden kyläraitilta. Ympäriltäni löytyy paljon tuttuja asioita, mutta samaan aikaan uusia ja vieraita. Suorastaan kihelmöi mahanpohjassa ajatus tutustumisesta uuteen asuinalueeseeni. Uuden kotimatkan löytämisestä. Lähikauppaan tutustumisesta. Leipien heittelemisestä Näsijärven rannalla. 

muutan tampereelle, pesojoonas, loft

En ole paljoakaan pidemmälle miettinyt elämää Tampereella. Sen verran, että nyt muutetaan ja siellä asuu muutama erittäin rakas ystävä. En ole halunnut vielä luoda mielikuvia tai romantisoinnut elämää uudessa kotikaupungissa, josta en oikeastaan tiedä mitään varmaksi. On uskomuksia ja haavekuvia, mutta samaan aikaan mikään niistä ei ole totta. Toki Tampere ei ole aivan tuntematon kaupunki itselleni, mutta haluan yrittää pitää mieleni mahdollisen avoimena kaikkea uutta ja etenkin tamperelaisuutta kohtaan.

Aika näyttää miten Tampere ottaa vastaan uuden asukkaansa. Miten kaupungin kadut puhuttelevat minua ja löydänkö oman paikkani Tampereen hipsteriskenessä. Päädynkö Tapparan vai Ilveksen päätyyn Valtran paita päälläni. Miten Tapolan musta ja wingsit puhuttelevat hollantilaista kasvissyöjää. Mutta ennen kaikkea minä odotan Tamperetta!

Yksi uusi vaihe elämässä on alkamassa. Annahan palaa, elämä!

P.s. Helsinki tulee olemaan rakkauteni. Nähdään pian!


Koronatestikokemus ja asunnonosto – Kuulumisia kesätauon jälkeen

Sain juuri kahvin tiputettua valmiiksi kuppiin. Taustalla soi Bon Iverin uusin luomus AUATC. Asetin tietokoneeni ikkunalaudalle ja ihastelen kuinka auringonsäteet tunkeutuvat puunlehtien välistä läpi ikkunan asuntooni. Taas yksi ajaton sunnuntai kääntyy kohti iltaan.

Pyöräillessäni tänään kesäisiä Helsingin katuja, hymyilin ja fiilistelin tätä aikaa. Kesää ja alkuvuonna alkanutta hullunkurisuutta. Lyhyet sometauot irrottivat aina silloin tällöin mielen kaikesta, mitä ympärillä tapahtui, ja ainakin hetken ajan pystyi keskittymään paremmin tähän hetkeen – tässä.

Nyt ajattelin irtaantua selän takanani olevasta sekasotkusta, joka johtuu osittain tulevasta muutosta ja osittain tuholaisista, jotka ovat jälleen löytäneet kasvini ja kysyä itseltäni, mitä kuuluu Joonas?

pesojoonas, arela, koronatestikokemus

Mitä kuuluu?

Vielä hetken joudun pitämään teitä radiohiljaisuudessa tulevasta muutostani ja muutoksesta, sillä uuden kodin kaupat odottavat vielä viimeistä sinettiä, allekirjoitusta. En muistanutkaan, miltä asuntokauppojen tekeminen oikein tuntuukaan. En sitten tiedä, jos olisi osaamista ja halua oppia enempi asuntokaupoista ja -lainoista, niin ei kai tämä näin tahmaiselta tuntuisi. Ja ei suinkaan tahmaiselta sen takia, etteikö asiat etenisivät, vaan puutteellisen ymmärryksen takia. Asuntokaupoissa kun kyse on toki isoista euromääristä, mutta myös kodista ja tulevaisuudesta.

Sen takia en koe mitenkään houkuttelevaksi tätä epävarmuuden ja jännittyneisyyden tunnetta, joka on nyt parin viikon ajan vellonut mielessäni ja kehossani. Vielä muutama päivä ja sitten kiljun onnesta!

Kun viimeksi kirjoittelin kuulumisia, olin silloin myös asuntokaupoilla. Tällä kertaa nappasi!

pesojoonas, arela, koronatestikokemus

Toinen iso asia, mikä on pidättänyt omaa olemistani viime päivät on koronatestin tulokset. Sain torstai-illalle testiajan, kun mahani oli oireillut päivän ajan. Uskon vahvasti, että kyseessä on ruokamyrkytys, mutta hoitajan kanssa sovittiin, että pelataan varman päälle. Koronatestikokemus oli itsessään hetkessä ohi ja aivoja kutitteleva.

Olen viikonlopun ajan yrittänyt olla kiukuttelemasta, että miksi juuri nyt piti tulla tämäkin. Asuntokaupat siirtyivät, viikonlopun terassikelit menivät viemäristä alas ja olen joutunut juoksuttamaan ystävääni kauppaan. Tiedän, itsekästä itkeä tällaisten asioiden perään ja tätä vartenhan ystävät ovat. Turhautuneisuus vaan pitää välillä päästää ulos.

Puuuhhh. Eteenpäin!

Oma vointini on tällä hetkellä hyvä. Odotus on laittanut miettimään, entä jos minulla onkin korona. Ketä kaikkia olen nähnyt viimeisen viikon aikana? Missä kaikkialla olen vieraillut? Kehen olisin voinnut tartuttaa sen tietämättäni? En niinkään ole huolissani itsestäni, varsinkaan kun oma olotilani on ollut koko ajan hyvä. Mutta kaikki ne muut, joihin olen voinnut tartuttaa mahdollisen viruksen. Miten mahdollinen tartunta voisi vaikuttaa jonkun toisen ihmisen terveyteen. Ah, on tämäkin, että tällaisia asioita pitää nykyään miettiä. Toki toivon, että koronan jälkeenkin ihmiset, minä mukaan lukien, miettisimme voiko flunssaisena välttää kaupungilla liikkumista saatikka töihin menemistä. 

Suosittelen muuten tutustumaan Oma olo -sivustoon, jossa pystyy tekemään koronatestikartoituksen. Mahtavaa, että on tällainen pikakartoitus, joka kertoo onko tarpeellista varata aika koronatestiin. Itse ainakin sain tuota kautta tarvittavat tiedot ja rohkaisun soittaa hoitajalle ja pyytää aikaa näytteenottoon. Itse näytteenotto kesti muutaman hassun minuutin. Aikamoisella tahdilla Kannelmäen pisteellä hoitajat tekivät työtä. Kiitos arvokkaasta työstänne.

Jäin aivan koukkuun tähän Yaelin lähettämään biisiin. Kappaleen kautta olin hetkellisesti Flown Backyardilla keskiyön jälkeisinä hetkinä. Kädet ilmassa, keho sykkien basson tahtiin silmien ollessa kiinni. Irtaantuminen maasta. Niin kliseiseltä teknohurmokselta kuin olotilani kuulostaa, kaipaan jotain tällaista. Irtiottoa!

Ah, tunnen vieläkin basson kehossani vaikka kappale on vaihtunut takaisin Iverin tuotantoon.

Kesän aikana havahduin, kuinka musiikki, etenkin uudet albumit ovat jääneet etäisiksi, kun ei ole päässyt livenä kuulemaan artisteja ja heidän tulkintojaan. Kuulemaan sanat artistin suusta kasvotusten. Monet artistit ja heidän tuotantonsa avautuvat tai saavat uusia ulottuvuuksia juurikin livenä. Tämän lisäksi musiikin ympärille kietoutuu muistoja ja tunteita keikoilla. Tunteita hetkistä, jolloin artisti edessäsi kertoo lyriikoiden säestämänä omaa tarinaansa. Kaipaan musiikin antamia tunnejälkiä, joiden kautta pääsee yhden tahdin kuultua takaisin tärkeiden muistojen pariin.

pesojoonas, arela, koronatestikokemus

Palaan ensi viikon jälkeen isommin töihin, jolloin Yle-projektin työstäminen jatkuu. Projektissa on kyse poikien seksuaalisuudesta, ja ette tiedäkkään kuinka innoissani olen noista teemoista, joita tulemme käsittelemään syksyllä. Samaan aikaan olen huomannut löytäväni aihealueen, jonka parissa voisin jopa miettiä opiskelemista.

Kurkkasin Sexpon sivuja ja tammikuussa starttaisi seksuaalineuvoja- sekä seksuaalikasvatuskoulutus. Molemmat koulutukset ovat 30 opintopisteen mittaisia, joten opinnot onnistuisivat työn lomassa. Tulee kalastella vähän lisää tietoa näistä ja miettiä, miten pystyisin hyödyntämään opintokokonaisuutta tulevaisuudessa. Mihin kaikki tämä voisi johtaa?

Toinen koulutus, jota olen miettinyt, liittyy ammatillisen opettajan pätevyyden hankkimiseen. Jotenkin näen viihtyväni töissä korkeakoulussa tai ammattikoulussa. Tiedän jonkun verran miten media, etenkin sosiaalinen media toimii, joten miksi en jakaisi omaa osaamistani. Ymmärrän työelämätaidoista, kuten tiimityöskentelystä ja dialogisuudesta myös aika paljon. Miksi en harkitsisi näiden taitojen paketoimista opiskelijoiden hyväksi?

pesojoonas, arela, koronatestikokemus

Lopuksi vielä muutama kirja- ja podcast-vinkki! Kuuntelen tällä hetkellä Janne Saarakkalan Sen pituinen se, joka on seksuaalisesti kovinkin latautunut teos. Harvoin kirjoissa tulee vastaan näin ronskia ja rehellistä kuvausta homoseksistä ja rakkaudesta. Olen vasta puolivälissä äänikirjaa, mutta sen ajan, mitä olen kuunnellut, on kuultava ollut kaunista ja jokseenkin kiihottavaa.

Kiihotuksesta uutisiin ja Helsingin sanomien Uutisraportti podcastiin. Hesarin uutistoimittajat nostavat kerta viikkoon julkaistussa podissa esiin ajankohtaisia aiheita, joista tulisi tietää ainakin se, että niistä puhutaan mediassa. Olen vähentänyt uutisten lukemista koronan myötä, mutta uutispimentoani on paikannut jonkin verran juurikin Hesarin podcast.

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Ps.