Asukokonaisuuksia vuosien takaa

Voihan juku soikoon, kaivelin vanhoja ja uudempia asukokonaisuuksia kansioiden perukoilta. Suurin osa kuvista on 3-5 vuoden takaa, joten sen isompaa aikaloikkaa emme pääse ottamaan. Muutama alkupään kuva on ammattikorkeakouluajoilta Jyväskylästä. Tietyllä tapaa helpottavaa ettei tuon vanhempia asukuvia ole, sillä en ole aivan varma minkälaista materiaalia olisi tarjolla. Ja toisaalta taas mitä enemmän elämää olisi dokumentoituna, sitä iisimpi olisi päästä muistojen pariin.

Kiinnostavaa oli miettiä kuvia katsellessa, miten ajankuva näkyy näissä kuvissa ja mitkä ovat niitä asioita, joihin sitä kiinnittää kymmenen vuoden päästä huomiota ja mihin 30 vuoden. Katsellessa vanhoja kuvia 90-luvulta silmään pistää ensimmäisenä värimaailma, tyylit ja brändien tuotepakkaukset. Golden Cupit ruskeissa muovipulloissa, Nokian puhelimet ja isot logot paidoissa.

Instagramin ja blogin ehdottomia hyviä puolia on juurikin päiväkirjamaisuus. Pystyy helposti ottamaan aikaloikkia menneisiin ja katsomaan, millainen maailma ja minä olin tuolloin. Näiden kuvien joukosta löytyy myös niitä ensimmäisiä yhteistyöasukuvia, joista on lähdetty liikenteeseen. Sekä yläpuolelta löytyy ensimmäiset ”asukuvat”, joissa piti mennä kyykkyyn, että mahtui kuvaan. En vieläkään osaa käyttää kameraa haluamallani tavalla, muttei sentään enää tarvitse mennä kyykkyyn kuvatessa itseäni. 

Hitto soikoon, miten sitä onkin tullut kipuiltua laadun ja taitojen kanssa sekä miten ylipäänsä olla kameran edessä. Vieläkin laadussa on paljon petrattavaa, sillä intressit eivät riitä itseopiskeluun vaan enempi kaipaisin opetusta valokuvauksen maailman kädestä pitäen. Kameran edessä olemiseen on taas löytynyt lempeys itseäni kohtaan. En ole malli, eikä minun tarvitsekaan olla. Tätä toistan itselleni ja yritän pitää filtterin alhaalla, kun katson omia kuviani. 

Kuvat Artun ja Joannan kanssa olivat ensimmäiset oikeiden ammattilaisten kanssa otetut. Tosiasiassa olimme kaikki vielä opettelemassa niin valokuvausta kuin sosiaalisen median parissa olemista. Molemmilla heillä oli isot kiiltävät kamerat, joten ajattelin sen olevan merkki ammattilaisuudesta. Toki heillä oli ja etenkin nyt on ammattitaitoa, mutta melkein uskallan väittää, että heitäkin taisi jännittää nämä kuvaukset yhtä lailla. Molemmat kuvaajat ovat kehittyneet työssään aivan valtavasti vuosien aikana. Mitä enemmän toistoja, sitä todennäköisemmin kehityt.

Joannan kuvat olivat kipinä kirjoittaa ensimmäisen kerran miehisyydestä blogin puolelle. ”Mikä tekee miehestä miehen” kirjoitus oli tosiaan lähtölaukaus tämän aihepiirin pariin. Ja sillä matkalla ollaan yhä.

asukokonaisuuksia, pesojoonas, miesten tyyli, miesten pukeutuminen

Kuva, jossa minulla on yllä keltainen Tommyn farkkutakki, oli ensimmäinen yhteistyökuvani Zalandon kanssa. Kävin ostamassa kolmijalan kameralle ja yritin asetella itseni oikeaan kohtaan, miettien kaikkia niitä ohjeistuksia, joita tuli ottaa huomioon kuvasuhteissa, taustassa, väreissä, aivan kaikessa. Nämä ohjeistukset tuli asiakkaalta, jotta kuvat ovat linjassa kokonaisuuden kanssa. Kun lähetin materiaalit Zalandolla, toivoin, että vastaanottajana olisi joku tettiläinen, joka kovassa kiireessä vain hyväksyisi ja kuittaisi ne julkaistavaksi. Minulla oli jatkuvasti sellainen tunne, että huijaan asiakasta. ”Enhän minä nyt osaa ottaa kuvia katalogiin saatika editoida niitä tai edes poseerata myyvästi.” Tätä vuoropuhelua toki käyn yhä itseni kanssa, mutta yritän vain muistuttaa itseäni, mikä on minun roolini tässä yhteistyössä, ja asiakas varmasti huomauttaa, jos on jotain korjattavaa.

asukokonaisuuksia, pesojoonas, miesten tyyli, miesten pukeutuminen, r collection

Näiden kuvien aikaan sain jo apua Hollanista. Kolmijalan sijaan tuli alkaa poseeraamaan kameran edessä oman ihastuksen nähden, joka ammatikseen poseeraa milloin kameralle, milloin live-yleisölle. Niin kiusallista ja kömpelöä. Jälleen kerran sain itseni kiinni vertailemasta itseäni johonkin toiseen ja olenkin yrittänyt enempi oppia toiselta, kuin miettiä missä jään jalkoihin. Yhä Yaelin kanssa kuvaaminen tuntuu hiukan kömpelöltä ja omat epävarmuuteni tulevat esiin. Huomaan, että yhä mieleeni pompsahtaa vertailun rippeitä. Pienin askelin eteenpäin.

asukokonaisuuksia, pesojoonas, miesten tyyli, miesten pukeutuminen, zalando

Tämä kuva ei koskaan nähnyt päivänvaloa, sillä olin solminut Samsungin kanssa yhteistyön, johon kuului kilpailukielto sopimuksen päätyttyä muutaman kuukauden ajaksi. Tämä tarkoitti, ettei somessani saanut esiintyä kilpailijoiden tuotteita lainkaan. Käytän kuvatessa etälaukaisinta, joka löytyy tietysti iPhonestani. Kuva oli lähinnä asetuksien testausta varten, mutta se osoittautui kuitenkin kuvauksien parhaaksi otokseksi.

asukokonaisuuksia, pesojoonas, miesten tyyli, miesten pukeutuminen, zalando
asukokonaisuuksia, pesojoonas, miesten tyyli, miesten pukeutuminen

Vallisaaren kuvassa (kuva Joonas Linkolan) päälläni oli muutamat lempivaatteistani, jotka valitettavasti lähtivät murtovarkaiden mukaan. Paita oli nimittäin äidin ostama Korpilahden Palvipäiviltä ja kyseessä oli näytekappale, joka roikkui teltan reunassa. Kysyin myyjältä ”paljonko tämä maksaa”. Hän otti pakasta uuden puseron ja sanoi 20€. Kysyin uudestaan ”ei, kun paljon tämä maksaa”. Hän ei alkuun tohtinut myydä näytekappaletta, koska se oli auringossa haalistunut, kun taas itse tykästyin juurikin siihen haalistuneeseen fiilikseen. Lopulta hän taipui ja myi paidan viidellä eurolla.

asukokonaisuuksia, pesojoonas, miesten tyyli, miesten pukeutuminen

Kukkapaitalook oli vuoden 2019 yksi suosikki kuvistani. Oltiin Yaelin luolta lähdössä puistoon ottamaan kampanjakuvia. Avattuamme oven rappukäytävään, spottasimme molemmat rappusten tasanteella olevan nurkkakohdan, jonne aurinko pilkotti kauniisti. Ykkösellä purkkiin ja puistokuvaukset vaihtuikin puistojäätelöihin. Joskus kuvaukset tosiaan menevät näin nopeasti purkkiin. Yleensä paikan etsiminen ottaa aikansa ja nyt talviaikaan valon määrä on pirun vähäinen, joka vaikeuttaa kuvaamista älyttömästi.

asukokonaisuuksia, pesojoonas, miesten tyyli, miesten pukeutuminen

Oltiin Pajun kanssa kuvailemassa Stockmannin kampanjakuvia Eduskuntatalon edessä. En tiedä kuinka moni teistä on vaihtanut vaatteita maamme vaikutusvaltaisemman talon pylväiden takana, mutta itse olen kokeillut. Kekkonen varmaan kääntyisi haudassa, jos kuulisi tämän. Edustajille taas terveiset, että työympäristönne on lifestyle-bloggaajien unelma.

asukokonaisuuksia, pesojoonas, miesten tyyli, miesten pukeutuminen

Vaaleat hiukset, hot or not? Tällä hetkellä tosin haaveilen semikaljusta hiustyylistä. Osittain laiskuuden takia, osittain tunsin oloni varmemmaksi lyhyillä hiuksilla. Blondit hiukset kiinnostaisi myös, mutta en ole varma haluanko polttaa taas päänahkaani. Kuulostaa aika terveelle puuhalle.

asukokonaisuuksia, pesojoonas, miesten tyyli, miesten pukeutuminen

Häkkivarastossa otetun kuvan aikaan puhuinkin Instagramissa, kuinka kiusallista on aina kuvata itseä yksin. Jatkuva pelko perseessä, että joku tulee. Mieleen pompsahtaa välittömästi kysymys, mitäköhän jengi ajattelee minusta. Häpeä on pirullinen vieras, jonka kanssa tulisi päästä sinuiksi. Kyseessä on työni ja harvoin kuitenkaan nauramme toistemme työn tekemiselle.

asukokonaisuuksia, pesojoonas, miesten tyyli, miesten pukeutuminen
Kuva Rafael Lindroos

Omaan silmään tunnistan, että tyylini on pysynyt samanlaisena viimeisen 5 vuoden ajan. Hiukset toki muuttavat kokonaisuutta jonkin verran. Suurin osa vaatteista on myös ollut kuvauslainoja, joten on pystynyt myös testailemaan erilaisia asusteita ja kokonaisuuksia. Oma vaatekaappini on aika rajallinen ja yritän myös pitää sen pienenä. Yritän etsiä helposti yhdisteltäviä vaatteita, jotka taipuvat arkeen ja juhlaan. 

Toivon, että oma tyylini pysyy pitkälti samanlaisena vuosien ajan, enkä hyppää jatkossakaan nopeasti vaihtuvien trendien perään. Nähtäviksi jää, miltä kaikki tämä näyttää vuosien päästä ja onko tyylini pysynyt linjassa näiden kuvien kanssa.


Tässä on hyvä olla

Astun bussista ulos pimeään marraskuuhun ja odotan, että se jatkaa matkaansa. Bussin takavalojen vilahtaessa, eteeni ilmestyy kotini. Silmäkulmani kostuvat. Tunnen suurta kiitollisuuden tunnetta. 

Meidän kotimme.

Tunnen, että lyhyen kirjoitustauon jälkeen haluan palosta kirjoittaa teille onnellisuudesta ja siitä, miten tähän pisteeseen ollaan päädytty. Tai siis pienen pilkahduksen verran pohtia syitä, jotka tuottavat onnellisuutta tällä hetkellä. Syitä silmäkulmieni kostumiselle.

Elämähän on tapahtumasarjojen summaa. Yksi asia johtaa toiseen ja systeemiin vaikuttaa kaikki ne ihmiset, jotka eteesi elämässäsi tulee. Pienetkin päätökset voivat johtaa suuriin muutoksiin matkallamme kohti seuraavaa hetkeä. Hetkeä, josta kukaan ei tiedä todeksi mitään, mutta jokaisella meillä on omanlainen kuva tulevasta. Tulevaisuudesta. Annamme tapahtumille merkityksiä ja sanoitamme elämää itsellemme jatkuvasti. Valtaosa ajastamme on kuitenkin virran mukana virtaavia pisaroita, joista muodostuu isompi kokonaisuus. Ajan myötä tuo kokonaisuus alkaa muuttumaan tasapainoisemmaksi, seesteisemmäksi tilaksi, johon uskaltaa luottaa hiukan enemmän kuin eiliseen.

onnellinen, pesojoonas

Kävin läpi vuoden 2018 Instagram tarinoita. Aloitin tuolloin tuottamaan enemmän Instagramiin sisältöä. Sitä ennen pidin päiväkirjaa Snapchatin puolella. Toivottavasti ihan kaikkiin muistoihin ei Snapchatissa pääse käsiksi. Vuosi 2018 oli monella tapaa iso muutosten vuosi. Uskalsin todenteolla elää silloin oman näköistä elämää. Ensimmäistä kertaa annoin myös luvan itselleni rakastua. Antaa tunteiden viedä. Laittaa silmät kiinni ja päästää irti. Irti jostain, mikä oli pidätellyt minua aikaisemmin. En osaa sanoittaa, mikä se ”jokin” on. Ehkä jokin rooli tai olettamus, pelko tai häpeä. 

Samalla uskalsin elää huoletonta elämää. Kuin huomista ei olisikaan. Tukka kipeäni aamusta toiseen. Lompakko kateissa, mutta sielu sentään tallella. Onneksi olen päässyt kokemaan tuota vastuutonta vapauden tunnetta. Nauramaan itselleni ja olemaan naurunalainen. Heräämään aamuun kaiken hämärän keskellä. Puristamaan tiukkaan halaukseen ystäviä ja kiittämään heitä yhteisistä muistoista, jotka ovat ikuistettuna puhelimen kamerarullaan.

Elämä on antanut. Ja varmasti antaa lisää.

onnellinen, pesojoonas

Nyt kun katson itseäni ja aikaa, jossa elämme, on moni asia muuttunut. Ja niin tuleekin. Siitähän elämässä on kyse, jatkuvasti muutoksesta ja kasvamisesta. Naurahdin lauantaina, kun katsoin neljättä viikonloppua putkeen All Together Suomea, yksin. Aika kauas on tultu kahden vuoden takaisesta, ainakin päällisin puolin. Sannin keikka muuttunut ”Satasen” yhteislaulantaan. Samaan aikaan en koe, että olisin muuttunut kovinkaan paljoa tuosta festarikesän täyteisestä vuodesta. Ehkä enempi tullut varmemmaksi niiden asioiden suhteen, jotka ovat kulkeneet vierelläni jo pitkään hähmäisinä palloina. 

Tässä on hyvä olla.

Tuo lause on sellainen, mikä on kulkenut vierelläni jo tovin. Oman paikan löytämiseen on liittynyt paljon epävarmuustekijöitä. Ja eihän parikymppinen voikaan tietää, mitä elämällä on tarjottavana. Tuskin 30-vuotiaanakaan vielä tiedän puoliakaan, mutta nyt ainakin tiedän jotain, mitä en tiennyt parikymppisenä. Enkä tarkoita tässä nyt, että olisin löytänyt itseäni tai oivaltanut jotain suurta. Vaan enempi löytänyt sanat omalle onnellisuudelle. Edes yhden selittävän tekijän, miksi niin voimakkaasti reagoin nähdessäni kotimme. Tässä hetkessä on hyvä olla.

Siitäkin huolimatta, että elämässä tapahtuu jatkuvasti epävarmuutta lisääviä tunteita ja ahdistusta. Menettämisen pelkoa ja valmistautumista luopumiseen. Tietämättömyyttä ja heikkouden myöntämistä. Siitäkin huolimatta, että tekisi huutaa täysiä ja vaatia oikeudenmukaisuutta elämältä. Turhautumista. 

onnellinen, pesojoonas

Jätän bussipysäkin taakseni. Kevyin askelin suuntaan kohti kotia ja huomaan herkistyväni taas. Olen hämilläni, miten kaikki tämä vain tupsahti ulos sisältäni. Sitten sanon sen ääneen itselleni: ”Voit olla ylpeä itsestäsi, Joonas.”


Kuulumisia – Someähky

Ajattelin pitkästä aikaa jakaa kuulumisia tästä hetkestä. Asioista, jotka tulivat ensimmäisenä mieleen, kun kysyin itseltäni, mitä kuuluu. Siitäkin huolimatta, että someähky iski jälleen kerran, voisi kuitenkin sanoa, että hyvää kuuluu. Tuntuu onnelliselta, vaikka epävarmuus on vahvasti läsnä; Mitä tapahtuu seuraavaksi? Milloin näemme seuraavan kerran? Kauan tätä paskaa kestää?

Puutyökurssi

Syksyn paras investointi oli osallistua kansalaisopiston puutyökurssille. Kurssi on joka maanantai kolmen tunnin ajan. Kolme tuntia tosin tuntuu 15 minuutilta. Joskus valittelin, kun en ole kokenut flow-tunnetta toviin. Nyt saan kokea sitä maanantaisin. Se on ihmeellistä, kuinka sitä voi uppoutua hetkessä johonkin asiaan ja kaikki ulkopuolinen unohtuu. Tällä hetkellä työstössä on penkki jalavasta. Mulla on ollut hakusessa joku kiva penkki tai taso yläkertaan, johon saisi laitettua kasveja, mutta mieleistä omaan budjettiin sopivaa vaihtoehtoa ei ole vielä tullut vastaan. Näytin puutyöopettajalle kuvaa, millaisen haluaisin, ja hän sanoi, että tehdään tuollainen. Ei tulisi olla ongelma.

Ajattelin, että voisin kirjoittaa puutyökurssista erikseen kattavamman kirjoituksen myöhemmin. Instagramin puolella ainakin moni on ollut utealias kurssin sisällöstä ja millä tasolla moiseen voi ottaa osaa. Palataan tähän ehkä myöhemmin?

someähky, pesojoonas, penkki

Someähky

Puuuuh, täytyy sanoa, että syksyn työt alkavat painaa. Tai ehkä paremminkin sisältöjen tuottamisen määrä alkaa tuntumaan. Tuotin syys-lokakuun aikana Yle Luuserit draamasarjaan vaikuttajille sisältöjä, omiin kanaviin normaaliin tapaan ”contenttia” sekä yhden ison opintopolun sisällöt ovat työstössä ja yksi kolumni odottaa kirjoittajaansa. Huomaan, kuinka väsymys hiipii jo puolenpäivän aikaan ja heräilen kesken yön miettimään töitä. Selkeät merkit, että on hyvä ottaa rauhallisemmin.

Tätäkin kirjoitusta tehdessä pohdin itsekseni, että taidan pitää blogin kirjoittamisesta taukoa marraskuun ajan. Palaan taas kirjoittamisen pariin, kun siltä tuntuu. 

Olen hurjan tyytyväinen, kuinka töitä on riittänyt. Jäin kokoaikaiseksi yrittäjäksi viime vuoden puolella ja olen ollut siitä lähtien täystyöllistetty. Ja näyttäisi sille, että ensimmäiset isot projektit ovat viittä vaille sovittuina tulevalle vuodelle. Taputan itseäni olalle, hyvää duunia Joonas. On täysin ok, nostaa omaa häntäänsä toisinaan.

Joulusuunnitelmat

En voi uskoa, että kirjoitan marraskuussa joulusuunnitelmista. Normaalisti yritän välttää kaiken suunnittelun joululle. Liian helposti sitä alkaa luomaan odotuksia, mitä kaikkea jouluna tulisi tehdä. En voi ymmärtää sitä hössötyksen määrää. Joulunhan tulisi olla yhdessä olemista ja rentoutumista. Ei joululahjakaupoilla kiertämistä ja miettimistä, onkohan tarpeeksi ruokaa ja jokaiselle perheenjäsenelle lahja.

Tällä kertaa ”suunnittelujalan” on saanut vipattamaan rakas tuttumme, covid-19. Haluaisimme viettää ensimmäistä yhteistä joulua Yaelin kanssa Suomessa ja mahdollisesti uutta vuotta Hollannissa. Hollannissa alkoi kahden viikon ”lockdown”, joten on aika vaikea sanoa, miten maailma makaa reilun kuukauden päästä.

Jos jotain toivon pukilta tänä jouluna, niin yhdessä oloa ja valkeita päiviä, 

Kiitos!

someähky, pesojoonas,

Ratikan tulo kotiovelle

Siis aivan hullua, pääsen paraatipaikalla seuraamaan Tampereen ratikan toisen osan rakentumista, sillä tuleva raitiolinja menee kotini ohi. Työt aloitettiin samantien, kun kunnanvaltuusto teki päätöksen jatko-osasta. Suuri osa Mäkelänkadun taikaa oli juurikin ratikan tuomat äänet ja se fiilis, kun vaunu kaartaa puiden syleilyssä kohti Sturenkatua. Oma uteliaisuus rakentamista kohtaan pääsee valloilleen oikein urakalla tätä projektia seuratessa. Toki asuinalueella riittää rakennusprojekteja seurattavana muutenkin jo. Itseäni kiinnostaa erityisesti, miten asiat rakentuvat tyhjästä kokonaisuuksiksi. Miettikää kuinka monta eri vaihetta on suunniteltavana ja toteutettavana, että kerrostalo syntyy. Miten joku osaa suunnitella noin ison projektin, jossa on varmaan miljoona päätöstä tehtävänä ja syy-seurassuhteita mietittävänä. Ja sit yksi kaunis päivä projekti on valmis. 

Yksi kaunis päivä punainen ratikka tulee viilettämään kotini ohi.

Taidehankinnat

Nyt kun olen löytänyt uuden kodin, jossa on tilaa ja avaruutta, olen myös innostunut taiteesta. Vallilan yksiössä seinäpinta-ala oli rajallinen ja asunto oli kaikessa rakkaudessa vähän liian ahdas, joten välttelin ”ylimääräisen” sisustustavaran ostamista. Toki olisin yhtä hyvin voinut vältellä viherkasvien hankkimista, sillä kasvit veivät yllättävän paljon tilaa.

Nyt kun on tilaa täytettävänä, olen tehnyt muutamia taidehankintoja. Meillä ei kotona oikein ole ollut taidetta koskaan, joten eurojen investoiminen ”töherryksiin” ja ”kaiken maailman” lasitöttöröihin on tuntunut alkuun vähän haastavalle. Muutaman taidehankinnan jälkeen olen huomannut, kuinka teokset tuottavat hyvää mieltä. Saatan päivän aikaan pysähtyä ja ihmetellä teoksia. Ja juuri tuo pysähtyminen työpäivän lomassa antaa paljon mielelle. 

Odotan vielä, että saan hyllyjä ja tauluja kiviseinälle, niin laitan sen jälkeen kuvia tänne blogin puoleen. Ihanaa kun oma koti alkaa elämään. Tavarat löytävät paikkansa ja muuttavat paikasta toiseen.

someähky, pesojoonas, orcum erdemm

Amerikkalaisuus

En tiedä teistä, mutta itselläni tulee kaikista rei’istä ulos tällä hetkellä amerikkalaisuus ja sen ihannointi. Ihannointi ehkä tiedostamatta. Uutiset ovat täynnä presidentin vaaleja, ja kilpaa tullaan käymään vielä pitkään. Tämän jälkeen jäädään jännittämään, kuka muuttaa Valkoiseen taloon ja muuttaako sieltä kukaan ulos.

Halloween täytti somen naamiaisasuista ja kaupoissa oli siihen liittyvää krääsää tarjolla. Sekin juhla, kun ei edes ole amerikkalaisten, vaan brittien. Jenkit nyt vaan ovat osanneet kaupallistaa sen ja ”ryövätä” tämän itselleen. Ja muutamassa vuodessa me suomalaisetkin olemme ottaneet Halloweenin omakseen. Kylläkin pohdin, että ne ihmiset, jotka Halloweenina juhlivat, tietävätkö he edes, mitä juhlivat. Ja jos joku kysyy, onko sillä väliä, niin on.

Ymmärrän, että jenkkien viihdeteollisuus on iso koneisto ja sieltä tulee paljon hyvää viihdettä. Välillä vain tuntuu, että maailma pyörii pitkälti heidän ympärillään. Ja siis eihän se tietenkään ole niin. Yle Areenasta onneksi löytyy paljon pohjoismaalaista katsottavaa ja kotimaan uutisia voi kätevästi lukea Ylen uutissovelluksesta. Tämän lisäksi tulisi ehdottomasti välillä kaivaa internetistä enemmän sisältöä Afrikasta, Aasiasta ja Etelä-Amerikasta. Miten maailma makaa näissä maanosissa.

Onko muilla samoja fiiliksiä amerikkalaisuuden korostumisesta meidän mediassa? Toki tämä voi olla vain keski-ikäistyvän miehen kitinää, joka menee viikossa ohi ja sitten juhlitaan kiitospäivää jo kalkkuna päässä.

someähky, pesojoonas, makia

10 kirjavinkkiä talven lukuhetkiin

Tänä vuonna on tullut luettua ja kuunneltua ennätys paljon kirjoja. Olenkin tästä super innoissani, sillä kirjat eivät ole olleet mitenkään mielipuuhaa itselleni. Kuitenkin mitä enemmän olen antanut tilaa kirjojen luomille tarinoille ja mahdollisuuksille kurkata erilaisiin maailmoihin, olen saanut kiinni lukemisen ilosta.

Sitä on huomannut myös kehittyvänsä lukijana, joka ilmenee laajempana havainnointina kirjaa lukiessa. Ennen kiinnitin huomiota enempi juoneen ja yritin pysyä siinä kärryillä. Nyt olen huomannut kiinnittäväni huomiota myös kirjojen roolihahmoihin ja siihen, millaisia he ovat. Sekä pysähtynyt miettimään, mitä tunteita eri tarinat minussa herättävät. Tämä saattaa monelle teistä kuulostaa hassulle, mutta oma taitotasoni lukijana on vielä tällä tasolla. Tärkeintä lukemisessa onkin sen tuoma ilo elämääni. Ei niinkään se, ymmärsinkö jotain tarinaa vai en. 

Jaoin aikaisemmin täällä ystäväni Veeran kanssa tekemän listan lukusuosituksista. Aikaisemmista kirjavinkeistä löytyy monen tasoisille lukijoille luettavaa. Suosittelenkin kurkkaamaan myös tuon kirjoituksen.

Jos olet ennättänyt lukemaan tämän blogikirjoituksen kirjoja jo, mitä ajatuksia ne herättivät sinussa? Jatkoon vai ei? Kommentoi ihmeessä alle ja jaa oma kirjasuosituksesi myös meille.  

kirjavinkki, pesojoonas

Kirjavinkki kertaa 10

Pahan verkko – Max Seeck (Tammi)

Viime kirjasuosituksissa nostin esiin Seeckin Uskollinen lukija kirjan ja Pahan verkko menee samaan seeckimäiseen kategoriaan. Jännitys starttaa heti kirjan ensimmäisissä luvuissa ja jatkuu loppuun asti. Kirjassa tapahtuu ja sattuu hyvällä sykkeellä. Myös päähenkilö Jessica Niemen elämän käänteissä päästään syvemmälle ja se, miksi hänestä on tullut hän, avautuu tarinan kehkeytyessä. Kirja ei ole niin raaka ja brutaali kuin Uskollinen lukija, mutta sanoisin että Pahan verkko elää tässä hetkessä jopa niin uskottavasti, etten ihmettelisi moisen tarinan olevan totta.

Suon villi laulu – Delia Owens (WSOY)

Tästä kauniimpaa murhanäytelmää en ole lukenut. Luin kirjaa jossain usvan ja sumun sekaisissa tunnelmissa. Lumoavan koskettavaa tekstiä. Suon villi laulu on tarina yksinäisyydestä, ulkopuolisuudesta, hylätyksi tulemisesta, rakkaudesta ja suhteesta luontoon. Lukiessa kirjaa, tuli peilattua monia omia yksinäisyyden tunteita kirjan päähenkilön kautta. En voi kieltää, etteikö mieleeni olisi hiipinyt pelko, entä jos jään yksin, kaiken muun ulkopuolelle. Mistä löydän yhteyden ja mihin.

Kirja on maailmanlaajuinen menestys enkä ihmettele lainkaan.

Mustarastas – Inka Nousiainen (WSOY)

Mustarasta on ollut tämän vuoden koskettavin teos. Itkin vuolaasti kirjan alussa, kirjan edetessä ja kirjan lopussa. Teos pohjautuu tositarinaan, jossa 17-vuotias Juha Soivio lähtee risteilylle kavereidensa kanssa eikä koskaan palaa. Kirjassa kuvaillaan menetystä ja tietämättömyydessä elämistä hyvin kivuliaasti, mutta samalla toivon liekkiä ylläpitäen. Ehkä hän palaa.

Surullisinta teoksessa on juurikin toivosta luopuminen. Hän ei palaa. Kirjan tapahtumiin ja surun tunteisiin on helppo samaistua jollain tasolla. Tämä samaistumispinta sai omat kyynelkanavat aukeamaan useampaan kertaan.

Suosittelen kuuntelemaan kirjan, sillä Juhan sisko Eeva Soivio lukee teoksen. Kyllä, luit aivan oikein. Tämä tuo aivan uudenlaisen tunnelatauksen tarinaan.

kirjavinkki, pesojoonas

Sisareni, sarjamurhaaja – Oyinkan Braithwaite (WSOY)

Sanoisin, että tässä on yksi leppoisimmista murhadekkareista, joka muuttui hetkessä verkkokalvoillani kokopitkäksi elokuvaksi. Kirja sijoittuu Nigerian suurimpaan kaupunkiin Lagosiin. Aloin kirjan myötä pohtimaan, millaisiin tekoihin olisin valmis sisaruksieni eteen tekemään. Uskoisin, etten aivan samanlaisiin, mitä kirjassa tehtiin, mutta mielenkiintoinen ajatusleikki. Sisareni, sarjamurhaajan lopetus oli kevyellä tapaa koskettava. Koskaan kun ei ole liikaa loppuja, joissa rakkaus koputtaa ovelle. 

Tarja Kulho, Räkkärimarketin kassa – Paula Noronen (Tammi)

Naurattaa! Naurattaa niin maan perkeleesti. Tämä nelituntinen stand up –keikkaa muistuttava ilotellu on ehdottomasti kuunneltava. Paula Noronen ääninäyttelee kirjan, joten kirjan hahmot, erityisesti Tarja Kulho, kasvaa Paulan kertomana suuremmaksi, mitä se varmasti painetussa kirjassa on. Kirjassa Vantaan Korson marketin kassalla työskentelevä Paula on oman elämänsä profeetta, terapeutti ja kokemusasiantuntija. Hän jakelee sivaltavia elämänohjeita milloin kenellekin. Sähköpostikeskustelu kansalaisopiston työntekijän kanssa menee loppua kohden hyvinkin absurdille tasolle. 

Jos satut kuuntelemaan Tarja Kulhon, suosittelen välttämään julkisia paikkoja. Itse repeilin milloin bussissa, milloin liukuportaissa itsekseni.

Runkkarin käsikirja – Ina Mikkola (Into Kustannus)

Täytyy myöntää, etten ole kirjaa vielä lukenut. Mutta on sanomattakin selvää kirjan olevan hyvä, sillä kannessa lukee Ina Mikkola ja Runkkarin käsikirja. Tosin tämä suositus ei ole aivan puolueeton, sillä allekirjoittanut itse on haastateltavana kirjassa. Seksuaalisuudesta puhutaan paljon ja olen odottanut, milloin itsensä rakastelua aka. runkkaamista normalisoitaisiin ja tuotaisiin esiin sen vaikutuksia minuuteen ja seksuaaliterveyteen. Kirja on itsessään kaunis opus, joka löysi paikkansa kirjakasan päältä.

kirjavinkki, pesojoonas

Ankeriaan testamentti – Patrik Svensson (Tammi)

Kiehtova tietokirja! Siis vasta kirjan loputtua oivalsin, kuinka hienosti kirja oli rakennettu. Olisipa oppiminen useamminkin näin mielenkiintoista kuin se oli Ankeriaan testamenttia lukiessa. Kirjassa sukelletaan ankeriaan maailmaan. Joo, ei välttämättä se perinteisin aihe, mitä lähtisin itse googlettamaan, mutta kirjassa paneudutaan ankeriaan mystiseen elämään isä–poika-suhteen kautta. Yllättävän monta faktaa rikkaampana sitä päätti teoksen lukemisen. Siitäkin huolimatta, ettei missään vaiheessa tuntunut lukevan tietokirjaa. Mystisiä eläimiä ovat nuo maailman meriä kiertävät olomuotoaan muuttavat kalat. 

Kirja laittoi myös haaveilemaan Sargassomerellä käymisestä.

Mercedes Bentso : Ei koira muttei mieskään, Venla Pystynen ja Linda-Maria Roine (Johnny Kniga)

Mietin pitkään, mitä mieltä olin kirjasta. Kirja antaa mahdollisuuden kurkistaa Helsingin huumepiireihin naisen näkökulmasta. Bentson teos toi esiin kaikessa raakarehellisyydessään omia ennakkoluulojani ja oletuksia, joita liittyy alamaailmaan ja romanikulttuuriin. Monet kerrat kirjaa lukiessa jouduin ravistelemaan itseäni: Miksi ajattelen näin mustavalkoisesti?

Joskus elämässä tulee vain vastaan paskojen sattumuksien sarjoja, jolloin ei pysty täysin vaikuttamaan elämän kulkuun. Tästä pahankierteestä on lähes mahdoton päästä ulos ilman ulkopuolisen apua. Juuri näissä hetkissä sitä toivoisi, että yhteiskunta tarjoaisi apua sitä tarvitseville. Aina sitä apua ei saa tai se ei tavoita apua tarvitsevaa. Tähän ajatukseen Bentso herätteli.

Kirjan sekaan on laitettu paljon Bentson omia rap-lyriikoita, jotka saavat syvyyttä tarinoista, joita kirjassa kerrotaan. 

Idea 2 Etiikka – Eenariina Hämäläinen, Arno Kotro, Heikki A. Kovalainen, Aino Sipilä (Otava)

Tiesitkö, että esimerkiksi Book Beatista löytyy myös oppikirjoja? Bongasin tämän etiikkaa käsittelevän teoksen, kun aloin pohtimaan moraalia: mikä on oikein ja mikä väärin? Kirja on aika tuhti pakkaus, joten luin kappaleen silloin, toisen tällöin.

Ymmärssin kirjaa lukiessa, kuinka oikean ja väärän raja on tosi häilyvä. Some-aikakautena sitä tulee luotua mielipiteitä todella nopeaan tahtiin. Tuntuu, että kaikesta tulee olla jotain mieltä ja se oma mielipide on usein ainoa ja oikea. Kirjassa käsitellään hyvin eri filosofian koulukuntia käytännön esimerkkien kautta. Yhdessä hetkessä sitä luulee tietävänsä, mikä on oikein, mutta kun asiaa tarkastellaankin toisen koulukunnan kautta, sitä joutuukin pohtimaan omaa käsitystään oikeasta ja väärästä uudestaan. Mielenkiintoista!

Etsi minut – André Aciman (Tammi)

Mietin pitkään otanko tätä kirjaa tälle listalle vai en. Jotta saisin kuitenkin täyden kympin listan, päätin kaivaa tämän kirjan esiin. Jatko-osat ovat aina jatko-osia. Sitä yrittää aina olla luomatta suuria ennakko-odotuksia, varsinkin jos ensimmäinen osa on ollut menestys. Ja sitähän Call Me By Your Name oli. Noh, näitä kahta teosta ei kannata vertailla keskenään. Kirja jatkaa Elion ja Oliverin rakkaustarinaa. Teoksessa Oliverin, Elion ja hänen isänsä erilliset tarinat nivoutuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Kauniiksi sellaiseksi, joka ei kylläkään mässäillyt yksityiskohdilla ja hitaalla tarinankerronnalla samaan tapaan kuin CMBYR teki. Kirja antaa kuitenkin odottaa, miltä teos näyttää valkokankaalla.


Rakkauspäiväkirja – Ero, etäsuhteen tuskallinen hetki

Rakas päiväkirja, elämä on yhtä tuskaa tuskaa aaa, mitä paskaa. Naurattaa, sillä Antti Tuiskun Sit ku me kuollaan alkoi soimaan taustalla tätä kirjoittaessa.

Eron hetkellä kirkastuu kaikki se rakkaus, joka toiseen on. Kaikki on niin totta ja läsnä. Tässä. Sitä tuntee jokaikisen yhteisen hetken kehossaan ja vartalossaan. Tuntuu, että aistit ovat erityisen herkkinä, mutta samaan aikaan kaikki ulkopuolinen on ulkopuolella.

Kun sydäntä repii, on se tunne todella kehollista. Kirjaimellisesti se repii rintaa auki. Jäykistää lihaksia ja ohimossa sykkii. Kyynelkanavat aukeavat ja alaleuka alkaa väpättämään. Tunteet saavat muodon ja ilmaisun. 

Aivan karsea tunne.

Samalla niin kaunis.

ero, pesojoonas

En voi kieltää, että joka kerta, kun eroamme toisistamme, en miettisi, oliko tämä tässä. Hirveä ajatus ja niin tosi. Hetkellisesti ainakin. Vaikka mitään syytä ei olisi eroon, hiipii tämä hirviö takaraivoon. Toki elämä on ohimenevää, minkään ollessa ikuista. Ero ja kuolemahan on läsnä joka hetkessä. Hiuskarvan ohuttahan kaikki on. Tätä ei tietenkään tule mietittyä Alepan kassalla sunnunta-iltana, kun ollaan leffaeväitä ostamassa pimenevässä illassa.

Kahden kuukauden yhdessäolosta tuli uusi normaali meille. Enkä laittaisi vastaan vaikka se olisi jatkunut pidempäänkin. Sitä ehti unohtamaan, miltä tuntuu jäädä, kun toinen lähtee. Miltä tuntuu, kun katseet eivät enää kohtaa oven sulkeutuessa. 

Tuntuu erota.

Brutaalia erosta teki tälläkin kertaa se, että arki vain jatkui. Jatkui vaikka kuinka itkin eilisen perään. Tuntui niin väärälle liittyä työpalaveriin tunti hänen lähtemisensä jälkeen. Eikö minun tulisi surra ja rypeä säälissä kauemmin kuin tunti? Tuntui väärälle, että muut palaverissa olijat olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaikka omassa todellisuudessani olin juuri sanonut heipat toiselle ja jäänyt tyhjän päälle, tietämättömänä milloin seuraavan kerran taas näemme. Helvetin korona! Oma elämäni yksi räkäinen rätti lattialla. Edes posteljooni ei noteerannut olotilaani. Teki vain työtänsä ojentaessaan postini. 

ero, pesojoonas

Nyt kun olen muutaman päivän rauhoitellut mieltäni, ymmärrän kuinka lohduttavaa on, että arki jatkuu. Niin lohdullista. Kävi elämässä mitä vain, elämä ympärillä jatkaa eteenpäin menemistä. Posteljooni tuo postin päivästä toiseen. Eihän tämä eron hetkellä tietenkään lohduta eikä silloin tarvitsekaan lohduttaa. Suru tulee surra. Silloin, kun on taas valmis tarttumaan toivosta, on hyvä muistaa elämän jatkumo. Aurinko nousee huomennakin. 

Välillä ystäväni kysyvät, miten kestän eron hetket. Eihän niitä tarvitse kestää. Ne vain valuvat myräkän lailla ylitse. Päivä kaksi ja selkenee. Sitä yrittää tukeutua niihin elettyihin hetkiin, jotka ovat kaikki kaikessa. Niitä hetkiä minulta ei viedä pois. 

Ja tulevaisuudessa on aina edessä jälleennäkeminen. Se, kun tuntee toisen iholla taas. Näkee toisen silmistä palon ja rakkauden. Näkee meidät!

Tätä kohden on mentävä, kun toinen sulkee oven ja poistuu.

Ik hou van jou.

PS. Lue myös Räntäinen rakkauspäiväkirja – luopumisen tuska.


Tampereen kirpputorit – Ehdoton helmi Kätkö!

Tampereen kirpputorit tarjoavat kattavan valikoiman aarteita. Löytyy perinteisestä kirppiksestä secondhandia tarjoaviin uusiin tulokkaisiin sekä kansainvälisenkin vertailun kestävä aarreaitta. Suurin osa kirpputoreista on vieläpä pyöräilyetäisyydellä toisistaan. Tämä siis entisen hesalaisen näkövinkkelistä sanottuna. Lielahden kirpputorikeskittymään tosin kannattaa mennä autolla tai bussilla.

Listasta puuttuu ainakin lähikuntien helmet, joten vinkkailkaa kommenttikenttään näitä!

Tampereen kirpputorit

Radiokirppis, Laukontori 1

Yksi Tampereen parhaimmista kirppiksistä. Laajan valikoiman ansiosta, Radiolla tulee käytyä melkein kerran viikkoon kurkkaamassa, mitä on tarjolla. Mukaan on lähtenyt vaatteita sekä astioita kohtuu hinnalla. Huonekaluja Radiokirppikseltä ei löydy, mutta tuoreita pullia kylläkin!

Kirpputori Tarina, Laukontori 4

Radiokirppiksen kupeesta löytyy myös kahdessa tasossa palveleva Tarina. Tarinan yläkerrasta voi bongata merkkituotteita sekä todellisia astialöytöjä. Toki hinnat ovat myös sen mukaisia. Alakerrasta taas löytyy sekalaista kirpputoritavaraa siististi ja selkeästi lajiteltuna.

Tampereen kirpputorit, pesojoonas
Tampereen kirpputorit, pesojoonas

Fida Kuninkaankatu, Kuninkaankatu 22

Kuninkaankadun Fidassa tulee käytyä harvasen viikkoa. Liike sijaitsee hyvällä ohikulkupaikalla, jolloin sinne on helppo mennä ja tulla. Miesten vaatevalikoima sekä astiavalikoima ovat vähän niin ja näin, mutta naisten vaatteiden puolelta saattaa tehdä hyviä löytöjä. Liike kaipaisi pientä freesausta ja uudelleen järjestelyä. Tuntuu, että tilaa ei ole hyödynnetty aivan parhaalla mahdollisella tavalla.

Edit: Juurikin pääsin sanomaan, ettei tilaa ole hyödynnetty parhaalla tavalla, niin liikkeessä on tehty pientä uudelleen järjestelyä.

Uff Vintage, Hämeenkatu 18

Helsingin Uffeissa parasta on se, että jokainen Uff on omanlaisensa, tietylle tyylille suunnattu. Enää ei tarvitse siis summa mutikassa suunnata Uffeja läpi. Nyt Tampereelle on myös avautunut vintage Uff, jonka valikoima vastaa Fredan Uffia. Myymälä on vielä paraatipaikalla, Hämeenkadulla Sokosta vastapäätä. Toivon, että tässä on keskustojen uusi tulevaisuus: lisää kierrätyskauppoja uutta tavaraa myyvien sekaan.

Tampereen kirpputorit, pesojoonas, uff

Uff, Hämeenkatu 9

Tampereen toinen Uff löytyy vähän haastavasta paikkaa, Danske Bankin alakerrasta liukuportaiden takaa. Tämä Uff on ns perus-Uffi eli vaatteita löytyy eri tyylilajeista. Yhdestä nurkasta löytyy pieni valikoima vintage-herkkuja.

Oldie, Kauppakatu 6

Oldiesta saa tehtyä taatusti kaupungin laadukkaampia merkkilöytöjä. Liike on kuin tehty muotitietoisille kuluttajille, jotka pelkäävät leimaantua kirppishaukoiksi. Vaatteet ovat selkeästi esillä ja liike ei muistuta kirpputoria. Huhujen mukaan Anna Puu on myös myynnyt Oldiessa vaatteitaan. Kannattaa varautua ”korkeisiin” hintoihin, sillä monet vaatteet saattavat tuntua tavan kirppishaukalle arvokkaille, mutta on hyvä muistaa tuotteiden alkuperäinen hinta.

Merkitys 2hand, Hallituskatu 7

Kaupungin uusin second hand -liike Merkitys avasi ovensa pari viikkoa sitten. Merkitys muistuttaa Helsingistä tuttua ReLove-ketjua. Merkitys panostaa laatuun ja esillepanoon. Kyse ei niinkään ole kirpputorista vaan mahdollisimman lähellä perinteistä vaatekauppaa. Merkityksen kaltaisia liikkeitä tullaan varmasti näkemään tulevaisuudessa lisää.

Kirpputori Kodin Kakkonen, Papinkatu 20

Kun astuin ensimmäisen kerran Kodin Kakkoseen sisään, luulin kirppistä noin seitsemän kertaa pienemmäksi. Tila vain jatkui ja jatkui. Pöydät olivat aika täynnä tavaraa ja hyvin sekavaa tavaraa myös. Jos mielit kirjojen maailmaan, täältä löytyi iso alue kirjoille. Kovinkaan suuria odotuksia en laskisi tälle kirppikselle, mutta käväisemisen arvoinen paikka.

Tampereen kirpputorit, pesojoonas

Kyttälän Kirppis, Aleksanterinkatu 10

Onko etsinnässä Arabiaa tai Iittalaa? Suuntaa Kyttälän kirppikselle ja suurella todennäköisyydellä löydät suomalaista lasia ja posliinia tarpeisiisi. Kaupungin laajin astiavalikoima! Toki hinnat ovat myös sen mukaisia. Alakerrasta saattaa tehdä hyviä ja edullisia astialöytöjä, jos esimerkiksi ensikotiin on tarvetta perus astioille. Sen sijaan, että suuntaisi Ikeaan ostamaan laseja ja kippoja, ota mieluummin eka katsontaan Kyttälän Kirppis.

Amurin Kirppis, Satakunnankatu 59

En tiedä voiko tätä paikkaa sanoa kirpputoriksi vai kaatopaikaksi, mutta iso elämys se on! Aukioloajat eivät kuulemma ole niin justiinsa, joten toivotaan, että tämä on auki, jos olet suuntaamassa Amurin Kirppikseen. Kirppis voi paikoitellen muistuttaa kaatopaikkaa ja aivan joka nurkkaan siellä ei pääsekään näkemään, sillä tavaraa on lattiasta kattoon. Alakerrassa tosin on liikkumatilaa hieman enempi. Ja jos etsit Tampereen murretta, suuntaa ehdottomasti tänne!

Kirpputori Bueno, Itsenäisyydenkatu 13

Bueno keskittyy täysin vaatteisiin. Liike on iso, omaa laajan valikoiman sekä selkeän esillepanon. Itse tykkään, kun on tilaa liikkua ja hypistellä rekkejä. Osa kirpputoreista on huonosti valaistuja, täyteen ahdettuja ja et ole aivan varma miten käytävät menevät. Buenossa ei tätä ongelmaa ole. Jos tulisi tehdä täsmäiskuja vaatteiden osalta, suuntaisin Buenoon.

Edit: Buenosta löytyy myös kodin pientavaraa.

Fida Tammela, Tammelan puistokatu 37

Tammelan Fidan liike oli valitettavasti pettymys itselleni. Valikoima on aika pieni ja sekava. Ehkä erikoistuminen tiettyyn tyylisuuntaan voisi toimia, jolloin tarjonta ei olisi kaikille kaikkea. Liike sijaitsee Buenon vieressä, joten kannattaa toki käydä vilkaisemassa myös Tammelan Fidan tarjonta.

Kätkö Vintage, Aaltosenkatu 31

Nimensä mukaan kätkö. Astuessani Kätköön tuntuikin olisin saapunut Köpiksen tai Damin vintage-kauppaan. Viimeisen päälle tyylikäs ja tunnelmallinen kahdessa kerroksessa oleva liike. Yläkerrasta löytyy vaatteita ja astioita, alakerrasta huonekaluja. Jos mielit vintagea, ota suunnaksi ehdottomasti Kätkö. Kissaihmiset: Kätkön vierestä löytyy kissakahvila.

Ps. Jos et pääse paikan päälle, tsekkaa Kätkön nettikauppa!

Tampereen kirpputorit, pesojoonas, Kätkö, vintage
Tampereen kirpputorit, pesojoonas

Kirpputori Silinteri, Koivostonkylän Prisma, Lempääläntie 21

Jos pitää valita yksi Tampereen kirpputoreista, olisi se ehdottomasti Silinteri. Saman yrityksen kirppis Jyväskylän Kirrissä on myös yksi suosikeistani tuolla alueella. Silinteri löytyy Prisman yhteydestä, joka on parivaljakkona oikein toimiva. Juuri tällaisten yhdistelmien kautta, kirpputorit tulevat tutummaksi laajemmalle yleisölle. Kävin ensimmäistä kertaa Silinterissä viime viikolla ja monissa ”hyvän tavaran” pöydissä sattui olemaan -50%-laput. Mukaan lähti puoli-ilmaiseksi Arabian kukkaruukku ja hyllyyn jäi useita Jokapoika-paitoja alennuslapuilla. Silinteristä löytyy myös huonekaluja.

Tampereen kirpputorit, pesojoonas
Tampereen kirpputorit, pesojoonas

SPR kontti, Harjuntausta 3

Kirppishaukkojen unelma, SPR:n Kontit! Toimivat joka kerta. Jos mietit viikonloppu tekemistä, ota suunnaksi Lielahden kirppiskeskittymä, josta löytyy myös Kontti. Kontista löytyy vaatteita, pyöriä, huonekaluja, astioita, urheiluvälineitä ja -vaatteita. Kaikkea! Henkilökunta on myös aina ystävällistä.

Tampereen kirpputorit, pesojoonas

Jonnan kirppis, Enqvistinkatu 7

Jonnan kirppistä kuvaa parhaiten sana perinteinen. Hyvin perinteinen kirpputori. Hiukan ahtaat hyllyvälit sekä pienet pöydät, jotka pursuavat aarteita ja rojua. Sopii hyvin käydä Lielahden kirppuritorikierroksella, mutta pelkästään tätä varten en välttämättä lähtisi Lielahteen.

Lielahden kierrätyskeskus, Harjuntausta 3

Oma suosikkini Lielahden kirppiksistä on kierrätyskeskus. Avara tila, joka on selkeästi käytetty hyödyksi. Jos kaipaat vispilää, löydät sen täältä. Jos etsit leipäveistä, löydät sen täältä. Jos kaipaat tauluun kehyksiä, löydät sen täältä. Jos etsit puvun housuja, löydät sen täältä. Kierrätyskeskus ei ole vielä kertaakaan pettänyt!

Tampereen kirpputorit, pesojoonas

Fida Lielahti, Possijärvenkatu 2

Lielahden Fida on taattua Fidaa. Paljon tasokasta tavaraa, hyvällä hinta-laatusuhteella. Viimeksi kun kävin täällä, piti ihan himmailla ja viedä ostoksia takaisin paikoilleen, ettei olisi lähtenyt aivan mopo keulimaan. Liikkeessä on selkeät osastot ja esillepano.

Ps. Ota tästä myös lomavinkit Helsinkiin!


Räntäinen rakkauspäiväkirja – Yhdessä elo

Rakas päivis aka. Päivi Räsänen aka. päiväkirja.

Kun aloimme Yaelin kanssa tapailemaan, vietimme melkein pari kuukautta tiivistä yhdessä eloa. Tosin hänellä oli aina muutamaksi yöksi kerrallaan puhtaat alusvaatteet mukanaan. Hammasharjan taisimme hankkia hänelle myös minun luokseni. Tämän jälkeen pisimmät yhteiset hetket ovat olleet muutamia viikkoja pitkiä, vuoroin Hollannissa ja Suomessa. 1,5 kuukautta taitaa olla pisin aikajakso yhteiseloa.

Tampereen koti on ensimmäinen yhteinen kotimme, jota olemme molemmat olleet muodostamassa ja rakentamassa. Toki täytyy sanoa, että Tampereella näkyy enemmän minun tyylini ja huonekaluni. Osittain siksi, että suurin osa tavaroista on suoraan Vallilan kodista. Suurimmaksi osaksi kuitenkin itsepäisyyteni sisustaa kotiamme. Tyyliasioissa on vaikea tehdä kompromisseja. Ainakaan nopeita sellaisia. ”Ice cold Fin” tuntuu lämpenevän hitaasti eriäville sisustusehdotuksille.

Tällaiset pidemmät yhdessä olemisen ajat muovaavat suhdetta aivan eri tavalla. Normaalisti, kun olemme toistemme luona viikon tai kaksi, suurin osa ajasta menee uudelleennäkemisen iloon ja ikävän paikkaamiseen. Jokainen päivä on kuin lahja, sillä tieto erossa olemisesta taas pidemmän ajanjakson on takaraivossa. Sitä ei halua ”tuhlata” yhtäkään sekuntia turhuuksiin. Tämä on vähän naiivia sanoa ääneen, mutta jokaisen päivän tulisi muutenkin olla lahja, vaikka asuisimme vuoden jokaisen päivän saman katon alla. Arki voi tehdä suhteesta helposti itsestäänselvyyden.

Arki on ihana asia. Se, kun voi herätä vierekkäin. Aloittaa työnteon toisen vielä nukkuessa samassa tilassa. Syödä aamupalaa yhdessä sanomatta sanaakaan toisillemme. Vaihdella katseita kahvikuppien takaa. Käydä ruokakaupassa kaksistaan. Pussailla lounaan yhteydessä. Sytyttää pimeiden syysiltojen tullessa kynttilät ja päättää päivä elokuvan katseluun. Sammuttaa valot ja kuiskata toisen korvaan ”love you, sleep well”.

Nykyiseen arkeen liittyy paljon sanatonta yhdessäoloa, jota etäsuhteessa on taas vaikea ylläpitää. Etäsuhteessa arki on toisenlaista. Se pitää sanoittaa jatkuvasti ääneen. Toisen ollessa mielessä, on se viestittävä puhelimen välityksellä. Normaalisti katseiden vaihtaminen kesken päivän voi hoitaa tämän. Pieni hymy tai silmänisku. Toki ajatuksien sanoittaminen ääneen ei jätä arvailun varaa. Mitäköhän hän tarkoitti katsellaan tänään?

päiväkirja, pesojoonas, yagila, etäsuhde

Yhdessä elämiseen liittyy paljon uusia asioita minulle. Tilan jakamista. Toisen kanssa olemista. Onneksemme olemme enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Arvostamme omaa tilaa ja itsekseen olemista. Osaamme olla yksin. Järjestelmällisyys ja puhtaus tuovat molemmille levollisen mielen. Arvostamme kunnioittamista ja näytämme sen myös. Eikä ole kieltäminen ettemmekö molemmat rakasta huomion saamista. Molemmat omalla tavallaan.

Huomion kanssa onkin ollut opettelemista. Nyt kun kerran olemme samassa tilassa, miksi emme anna huomiota toisillemme jatkuvasti. Tai aina kun toinen sitä haluaa ja kaipaa. Asiaa on ehkä helpompi lähestyä etäsuhteen kautta. Huomion saamiseen vaaditaan usein puhelin. Kumpikin meistä päättää, milloin vastaa puhelimeen tai milloin katsoo whatsappia. On miljoona mahdollista syytä, miksi toinen ei vastaa puhelimeen heti. Saman katon alla unohtuu helposti nämä miljoona syytä ja sitä tulee kärsimättömäksi. Mikä voi olla tärkeämpää kuin minä ja meidän suhde? 

Ei kovinkaan moni asia.

Ja juuri siksi emme voikaan vaatia jatkuvaa huomiota toisiltamme ollessamme yhdessä. Enhän vaadi sitä etäsuhteessakaan. Päivärytmien, halujen ja jaksamisten yhteensovittaminen on omanlaisensa palapeli myös näin yhdessä asuttaessa. Onkin ollut haastavaa sisäistää, että vaikka olemme jatkuvasti yhdessä, ei se tarkoita jatkuvaa huomiota, vaan tasapainoilua oman tilan ja yhdessä olemisen kanssa. Tämä tekeekin arjesta uudenlaista ja kiehtovaa. Se tuo esiin meistä uusia piirteitä. Se pakottaa miettimään suhteen ylläpitoa ja vaalimista aivan eri tavalla. Ennen kaikkea se on mahdollisuus puhumiselle ja läsnäololle. Eleiden tulkinnalle.

On ollut helpottavaa huomata, kuinka sujuvaa yhdessä asuminen on ollut näin pitkän ajanjakson ajan. Ainakin minusta ja uskon myös hänestäkin. Vaikka olen omasta mielestäni helppo ihminen työpaikoilla ja ystäväporukoissa, en aina ole sitä kotona. Koti on minulle paikka, missä olen saanut ajatella itsekkäästi. Sulkea oven ja muun maailman pois. Olla minä. Ja sitä haluan sen myös olevan nytkin, kun asumme yhdessä. Toki tämän rinnalle on otettava toinen ulottuvuus. Hän ja me. Sen takia sanonkin, että olen yllättynyt, kuinka hyvin olemme sulautuneet yhteen uudessa kodissa. Tiedostan omat heikkouteni ja kehistyskohteeni yhdessä asumisessa. Työstän niitä ja kiitän jokaisen päivän jälkeen toista, kun hän on jaksanut ymmärtää.

Kiitos.

Kohta arki taas muuttuu. Muutoksesta huolimatta, yhdessä asumisen harjoittelu jatkuu. Jännittävää! 

Ps. Lisää päiväkirjamerkintöjä löydät täältä.


Pohjoismainen ruokavalio – Miksi mennä Italiaan, kun voi matkustaa Savoon makumatkalle!

Kaupallisessa yhteistyössä Makugassin ja TasteSavon kanssa.

Miksi mennä Italiaan, kun voi matkustaa Savoon? Pohjoismainen ruokavalio on jokseenkin tuntematon meille suomalaisille. Tunnemme ehkä paremmin Välimeren ja Aasian alueen keittiöt kuin omamme. Ulkomaisissa keittiöissä on tietynlaista eksotiikkaa, joka vetää puoleensa enempi. Toki pohjoismainen ruokavalio kaipaa vielä lisäpotkua tunnettuvuuteen, jotta sillä voidaan valloittaa maailma ja meidät suomalaiset.

Pääsin tutustumaan suomalaisen ruoan alkuperään ja ruokamatkailuun, kun matkailun, kulttuurin ja gastronomian sillanrakentajat ry, tuttavallisemmin Makugassi, haastoi minut mukaan Makumittelöön Savon maalle. Kuopio ja Pohjois-Savon maakunta ovat saaneet käyttöönsä Euroopan gastronomisen alueen tittelin, ja tätä tunnustusta juhlitaan alueella tänä ja ensi vuonna. Ruokamatkasta tuotettiin myös minisarja Youtuben puolelle, jossa allekirjoittaneen kanssa kilpailee Biisonimafiasta tuttu Janne sekä youtubettaja Lotta.

Ruoan arvostus kateissa

Harva varmaan tietää, että olen entinen lähiruokakauppias, sillä pyöritimme ystäväni kanssa yhden kesän ajan lähi- ja luomuruokakauppa Maalaistoria Rautalammilla sekä muutaman joulun ajan Jyväskylässä. Vitsit soikoon, mikä kesä oli tuolloin Rautalammilla. PMMP:n jäähyväiskiertue poikkesi kylällä, juhlittiin keikan jatkoja Maalaistorilla aamun pikkutunneille asti, ja pääsin tutustumaan savolaiseen elämäntyyliin maaseudun keskellä. Jo tuolloin vierailin muutamalla maatilalla näkemässä, miten ruokaa tuotetaan.

Syyskuussa, Makumittelön aikana, vietettiin myös kansallista ruokahävikkiviikkoa. Suomessa kotitalouksien ruokähävikin määrä on vuosittain 120-160 miljoonaa kiloa, joka vastaa noin 7800 rekka-autollista ruokaa. Henkeä kohden tämä tarkoittaa noin 23 kiloa ruokahävikkiä vuodessa. 

Olen aiemmin kirjoittanut ruokahävikin pienentämisestä, kurkkaa vinkit!

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Uskon, että osasyy hävikin kasvuun on ruoan arvostuksen vähenemisessä. Kaupan hyllyt notkuvat valmisruoka-annoksia, vihannekset ovat valmiiksi pilkottuja, kolhiintuneet pakkaukset jätetään ostamatta, karamboolaa tulee saada vuoden jokaisena päivänä ja jos leipävalikoima ei pursua yli hyllyjen vielä sulkemisajan lähestyessä, tulee sanomista. 

Sitä helposti kuvittelee, että ruoka tulee ruokakaupasta ja maito maitohyllyltä. Osittain se on tottakin. Savon reissu oli hyvä muistutus itselleni, mistä ruoka todellisuudessa tulee ja mikä määrää aikaa ja vaivaa sen eteen tehdään, jotta se voi päätyä lähikaupan hyllylle. Jos nyt katson bioastiaani ja sinne eilen heittämiäni nahistuneita perunoita, en voi olla sivuuttamatta ajatusta, että joku on päivätolkulla käyttänyt aikaansa perunapellon kyntämiseen ja perunoiden kasvattamiseen. Ja mitä minä teen, heitän eilisen päivän perunat jätteiden sekaan, vaikka niistä olisi voinut saada pannulla vielä maukkaita pottuja.

Mistä pohjoismainen ruokavalio koostuu?

Havahduin reissun aikana muutamaan otteeseen ihmettelemään, että viljelläänkö Suomessakin tällaisia tuotteita. Toisinaan tuntuu, että olen kasvanut tynnyrissä, kun en tiennyt, että Suomessa tuotetaan esimerkiksi päärynää, valkosipulia, maissia ja teetä. Toki pienissä määrin, mutta kasvupotentiaalia varmasti löytyisi lisää. Olihan se ihmeellistä pidellä Suomessa tuotettua maissia kädessä, joka oli juuri poimittu pellolta. Tai kävellä omenapuutarhassa kuin olisi ollut viinirypäleviljelmien keskellä Kaliforniassa.

Pohjoismaisen ruokavalion tuotteet ovat meille enemmän kuin tuttuja. Järvikalaa, metsän antimia, juureksia, omenoita, marjoja, viljatuotteita, vihanneksia. Pohjoismaisessa ruokavaliossa syödään paljon sesongin mukaan, mikä tuottaa ainakin itselleni haasteita, sillä tänä päivänä pystytään tuottamaan ympäri vuoden kaikkea. Tämä ei ole millään tapaa ympäristöystävällistä, eikä kaikki tuotteetkaan ole parhaassa maussa sesongin ulkopuolella. Satokausikalenteri on hyvä apuväline kertomaan, mitkä raaka-aineet ovat milloinkin sesongissa. Suosittelen tutustumaan! 

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi
pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Se, miten näistä sesongin kotimaisista raaka-aineista sitten muodostuu pohjoismaisen keittiön mukaisia ruoka-annoksia, on ehkä monelle meistä vähän epäselvää. Tai ylipäätään se, mitä pohjoismainen ruokavalio on. Itselläni on hiukan pinttyneet mielikuvat suomalaisesta ja pohjoismaisesta ruokavaliosta: ruskeaa nakkikastiketta, kinkkukiusausta, makaronilaatikkoa, kalapuikkoja ja muusia, lihakeittoa ja kaalikääryleitä. Ei kuulosta kovinkaan eksoottiselle vientituotteille.

Makumittelön tarkoitus oli tuoda esiin pohjoismaisen keittiön antimia. Mittelössä valmistettiin savolaisista raaka-aineista 30 minuutissa kolmen lajin menu. Yksin tästä ei olisi tullut mitään. Saimme Makumittelöön avuksemme Kuopion alueen keittiömestareita, luojalle ja tuotantoyhtiölle kiitos tästä. Tiimissäni oli Janne Tirri Kokous- ja Juhlatalo Kuopion Klubilta sekä Aki Hiltunen VS-Ravintoloista. 

Makumittelön startatessa, meikäläisellä meni aika nopeasti peukalo keskelle kämmentä. Puoli tuntia vilisi hetkessä ohi ja yhtäkkiä lautasella oli heittämällä yhdet kauniimmista ruoka-annoksista, joita olen ollut tekemässä. Tai ainakin henkisesti ollut tekemässä. 

Vastuullani oli tehdä alkuruoka, jossa käytimme pääraaka-aineena lampaankääpää, jonka olimme poiminneet Etelä-Konneveden kansallispuistosta. Jos et ole ennen maistanut lampaankääpää, niin yritä ensi syksynä kaivaa sieni jostain mättäältä käsiisi. Uskomattoman hyvää ja lihaisaa. Toimii burgeripihvinä paremmin kuin portobello. 

Lampaankäävän kylkeen tein fenkolista ja punaisesta (kirjaimellisesti punaisesta) omenasta lisukkeet. Fenkolin sekaan laitoin ainoastaan tilkan etikkaa, suolaa ja sokeria. 20 minuutissa tästä oli kehkeytynyt täysin uudenlainen makuelämys. Miten helppoa ja yksinkertaista. Pitänee keväälle kurkata, jos kansalaisopistolta löytyisi kurssi “Kuinka käyttää etikkaa kaikessa”. Tuntuu, että etikalla saa aikaan jos jonkin moista ihmettä.

Yksinkertaisuus ja helppous korostuivat Makumittelön muissakin ruoka-annoksissa. Yllätyin, kuinka simppeleistä asioista saimme niinkin monipuolisen ja maukkaan lopputuloksen. Jotenkin olen ajatellut, että hyvä ruoka vaatii paljon kikkailuja maistuakseen hyvälle. Raaka-aineiden ollessa kohdillaan, ei tarvita sen suurempia taikatemppuja. Sain keittiömestareilta jakoon meidän Makumittelön reseptit, joilla pääsemme päivittämään pohjoismaista ruokavaliota muutaman annoksen verran. Työ on vasta alkutekijöissä, mutta uskon vahvasti, että seuraavan viiden vuoden sisään tulemme näkemään kasvavissa määrin pohjoismaiseen ruokavalioon nojaavia ravintoloita ja reseptiikkaa. 

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi
pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Kolmen lajin illallinen 4:lle hengelle

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Alkuruoka

Leivitettyä lampaankääpää Etelä-Konneveden kansallispuistosta ja Pellesmäen karamellisoitua omenaa
2 kpl isoa lampaankääpää
1 kpl hapokas kotimainen omena
½ Kaikontarhan fenkoli
0,25 dl väkiviinaetikkaa
0,5 dl sokeria
0,75 dl vettä
2 kpl Vanhamäen valkosipulin kynsi
5 kpl Vanhamäen timjamin oksa
1 dl Siilin Myllyn ruisjauhoa
Myssyfarmin kylmäpuristettua luomurypsiöljyä

Pikkelöity Kaikontarhan fenkoli
Mittaa kattilaan etikka, sokeri ja vesi. Kiehauta ja siirrä jäähtymään.
Leikkaa fenkoli ohuiksi suikaleiksi ja säästä versot koristeluun. Ota puolet pikkeliliemestä ja lisää fenkolit liemeen. Anna maustua vähintään 30 min. Säästäloppu liemi muuhun käyttöön.

Karamellisoitu Pellesmäen omena
Poista omenasta siemenkota omenaporalla. Leikkaa omena kahdeksaan lohkoon. Sulata pannussa 2 rkl sokeria ja anna sen karamellisoitua vaalean ruskeaksi. Lisää omenalohkot pannuun ja kääntele niitä hetken aikaa, kunnes omenoiden pinta karamelisoituu. Siirrä syrjään odottamaan annoksen kasaamista.

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Leivitetty Etelä-Konneveden kansallispuiston lampaankääpä
Leikkaa lampaankäävät paksuiksi siivuiksi. Mausta sienet suolalla ja pyörittele ne ruisjauhoissa. Lämmitä paistinpannu kuumaksi ja lisää sinne kylmäpuristettua rypsiöljy, valkosipulin kynnet ja timjamin oksat. Paista sieniä muutama minuutti puoleltaan. 

Kasaa annokseen lampaankääpää, karamellisoitua omenaa ja pikkelöityä fenkolia. Koristele annos syötävillä kukilla ja fenkolin versoilla.

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Pääruoka

Grillattu Kalavapriikin ahven Kallavedestä

1 kpl ahven(min. 300g)/ ruokailija
½ pnt meiramia Vanhamäeltä

Suolaa

Poista ahvenelta sisälmykset ja leikkaa pää ja evät pois. Huuhtele kala hyvin kylmällä vedellä ja kuivaa huolellisesti talouspaperilla. Ripottele reilusti suolaa kalan vatsaonteloon ja työnnä se täyteen meiramia. Grillaa kalaa aluksi suoralla tulella n. 5 min./ puoli ja siirrä sen jälkeen epäsuoralle tulelle. Anna kalan kypsyä rauhassa, välillä kääntäen, 10-15 min. Ota kala pois grillistä, kun liha irtoaa ruodoista. Poista meiramit vatsaontelosta anna kalan vetäytyä hetken aikaa ennen tarjoilua.

Hiillostettua kyssäkaalia, kantarellia, tomaattia ja pinaattia

2 kpl Kaikontarhan kyssäkaalia
8 dl tuoreita kantarelleja Karttulan metsistä
1 l tuoretta Kaikontarhan pinaattia
2 kpl Vanhamäen tomaattia
Myssyfarmin kylmäpuristettua luomurypsiöljyä
Maitomaan voita 
Suolaa

Kuori kyssäkaalit ja leikkaa ne paksuiksi kiekoiksi. Hiero kyssäkaalien pintaan kylmäpuristettua rypsiöljyä ja suolaa. Grillaa kaaleja aluksi suoralla lämmöllä, kunnes kyssäkaalin pinta on hiillostunut ja sen jälkeen siirrä miedompaan lämpöön kypsymään. Jätä kyssäkaalit keskeltä napakoiksi. Puhdista kantarellit ja revi isoimmat muutamaan osaan. Leikkaa tomaatit pitkittäin neljään osaan ja poista siemenet. Leikkaa tomaatit n.1 cm kuutioiksi.

Huuhtele pinaatit nopeasti kylmällä vedellä ja ravistele kuivaksi.Lämmitä laakea paistinpannu kuumaksi, lisää pieni tilkka öljyä ja laita kantarellit pannulle. Paista sieniä kunnes suurin osa kosteudesta on haihtunut. Lisää pannuun pinaatit ja paista kunnes ne ovat hieman pehmenneet. Lisää sekaan 2 tl voita ja tomaattikuutiot. Nosta pannu pois liedeltä. Mausta paistos suolalla.

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Kehäkukkavinaigrette Vanhamäen kehäkukista

0,5 dl väkiviinaetikkaa
0,5 dl Kuopio-hunajaa Virtalan tilalta
2 dl Myssyfarmin kylmäpuristettua luomurypsiöljyä
Vanhamäen kehäkukan terälehtiä

Mittaa kulhoon etikka ja hunaja. Lisää öljy sekaan voimaakkaasti sekoittaen. Lisää reilusti kehäkukan terälehtiä ja sekoita hyvin. Anna kastikkeen maustua kylmässä min. 30 min.

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Jälkiruoka

Puolukkapuuro

2 dl puolukoita Etelä-Konneveden kansallispuistosta
6 rkl Siilin Myllyn ohrajauhoja
3 dl Maitomaan puolukkakaurajuomaa
Sokeria

Sekoita ainekset ja keitä puuroksi n. 10 minuuttia. Vatkaa hyvin lopuksi.

Mustikkakreemi

1 dl Maaseudun puutarhatuotteen mustikoita
2 dl Karhumäen tilan luomukeltuaista
Kaikontarhan basilikaa
2 rkl sokeria
1 rkl Maitomaan voita

Sekoita kattilassa mustikat, keltuaiset, sokeri ja basilika, niin että mustikoiden rakenne rikkoontuu. Kypsennä miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen. Lisää kypsään pohjaan voi ja anna jäähtyä.

Paahdettu kauraparta

0,5 dl Kaurapartaa
2 rkl sokeria
Tilkka Myssyfarmin kylmäpuristettua luomurypsiöljyä

Paahda Kaurapartaa pannulla öljyssä, lisää sokeri ja anna karamellisoitua

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Lisää pohjoismaisia ruokareseptejä tulossa Makumittelön päätösjaksossa. Ota Makumittelö seurantaan Youtubessa.


Koenko jääväni jostain paitsi, kun muutin pois Helsingistä?

Reilu kuukausi on nyt tamperelaisuutta takana. Eihän tässä vielä arki ole ennättänyt asettumaan aloilleen, eikä lokakuun harmaus laskeutumaan, mutta ajattelin vastata teiltä saamaani kysymyksen. ”Oletko kokenut, että muutettuasi pois Helsingistä, olisit jäänyt jostain paitsi?”

Kysymys kuvaa hyvin aikaamme ja sukupolveani, FOMO-sukupolvea. Toki ymmärrän kysymyksen taustoja. Helsinki on eittämättä Suomen suurin ja elävin kaupunki, kolme kertaa isompi kuin Tampere. Voi olla, että jos olisin muuttanut Helsinkiin, vastaavanlaista kysymystä ei esitettäisi. Lähtöasetelma olisi aivan erilainen ja kysymyksen asettelu voisi olla päinvastainen: Mitä olet saanut elämääsi muutettuasi Stadiin?

Varmasti olen jäänyt monestakin asiasta paitsi muutettuani Tampereelle Helsingistä. Etenkin kun moni ystäväni, jotka tuottavat sosiaaliseen mediaan aktiivisesti sisältöä, tekevät sitä Helsingistä käsin. Helposti sitä muodostuu kuva, että elämää on Helsingissä, ei muualla. Seuraan ainoastaan muutamaa tamperelaista Instagramissa, joiden kautta olen hitusen päässyt mukaan paikalliseen kulttuuriin ja elämään. Ajattelu vinoutuu helposti, jos katsoisi ainoastaan sosiaalista mediaa.

tampare, pesojoonas

Suurin Helsinki-kaipuuni liittyy palveluiden ympärille. Uusia ravintoloita kun tuntuu avautuvan harvakseltaan Helsinkiin. Vieläpä kivan oloisia ja näköisiä. En ole samanlaista ravintolafiilistä saanut vielä Tampereelta. Osittain on peiliin katsominen, mutta osittain kyse on myös erilaisista laatuvaatimuksista, jotka ovat muodostuneet Helsingissä asuessani.

Tällaisia ”laadullisia puutteita” ovat esimerkiksi kauramaidottomuus tai kasvisvaihtoehtojen vähyys. Samoin se, miten tiloja suunnitellaan ja sisustetaan. Mitä trendejä seurataan. Sekä niissä pienissä yksityiskohdissa, jotka ovat oleellisia isossa kuvassa. Aukioloajoissa ja markkinoinnissa, eli mielikuvien synnyttämisessä. En suinkaan sano, etteikö Tampereelta löydy paikkoja, joista entinen kalliolainen ituhippi saisi kauralattensa ja soijasuikaleensa. Kyse on enempi kokonaisuudesta, joka luo tunteen, että tämä on nasta paikka, minun näköinen ja oloinen, täällä haluan nauttia niin ruoasta kuin tunnelmasta. Tällaisia tunteita en ole vielä kohdannut Tampereella. Eri asia on, ovatko tällaiset asiat sitten merkitseviä esimerkiksi vuoden asumisen jälkeen.

Koronapandemian yhä jyllätessä, on se tuonut helpotusta usealla tapaa kotiutumiseen. Moni tapahtuma on peruttu, eikä alallemme tyypillisiä PR-tapahtumia järjestetä niinkään Helsingissä. Etätyösuosituksia on jatkettu ja elämä tuntuu monilla keskittyvän kodin ympärille. Tilanne voisi olla aivan toinen, jos viikosta toiseen somen välityksellä seuraisin tuttujen ja ystävien stooreja erilaisista PR-tapahtumista ja keikoilta. Toki olen nykyään tosi tarkka sen suhteen, miten aikaani käytän ja annan sitä käytettäväksi. Ehkä PR-tapahtumissa käyminen ei olisi ollut elämässäni enää saman lailla läsnä muutosta huolimattakaan.

tampare, pesojoonas

Kaipaan toki Helsinkiin aina välillä. Varsinkin silloin, kun vierailen siellä. Aleksanterinkadun vilke, Punavuoren loivia ylämäkiä koristelevat vanhat kerrostalot, ratikan pauke, ihmisten erilaisuuden kirjo ja kansainvälisyys. Lasipalatsin arkkitehtuuri, Oodin ylväs olemus, rautatieaseman kiviukot ja kauppatorin lokit. Siltikin joka kerta, kun saavun Helsingistä Pispalan kautta kotiin, ihmettelen näkyä Näsijärvelle. Noissa hetkissä tunnen enemmän ikävää kotia kohtaan kuin Helsinkiä. Pispalasta Näsijärvelle aukeavasta näystä on tullut itselleni tietynlainen symboli kodista.

Elämä Helsingissä on jatkanut elämäänsä ilman minuakin. Minä taas olen jatkanut elämää ilman Helsinkiä. Sen suurempaa kaipuuta ei ainakaan tällä hetkellä ole. Totta kai sellaisia kaipuun tunteita tulee ja menee, muttei mitään pysyvämpää ikävää ole. Jos olen jostain asioista jäänyt paitsi muutettuani Tampereelle, sitten olen. En voi jäädä elämään ”entä jos”-elämää. Asian voisi yhtä hyvin kääntää toisinpäin, entä jos en olisi muuttanut Tampereelle. Tuskin olisin päässyt nauttimaan Pispalan näkymistä, Näsijärven tuulahduksesta, uuden kodin tuoksusta, ystävien kanssa sohvalla löhöilystä, Lielahden Cittarissa norkoilusta, yöllisistä skoottiretkistä, nuotimakkaroista, manselaisen murteen kuuntelemista, puutyökurssista.

Elämässä ei ole kyse siitä, mistä jää paitsi, vaan siitä, mitä tulee vastaan. Mitä on tässä hetkessä. Kyse on monesti siitä, millaisen näkökulman valitsemme ja miten freimaamme asioita ja tapahtumia. En usko, että nauttisin Tampereesta, jos miettisin jatkuvasti, mistä Helsingin asioista voisin jäädä jatkuvasti paitsi. Voisin jäädä. Eihän sitä edes voi varmaksi sanoa, että jäisin jostain asioista paitsi, asuisin sitten Helsingissä tai Kittilässä. Se mistä voin jäädä paitsi, on tämä hetki.  

tampare, pesojoonas

Kaipuun tunnetta on toki hyvä kuunnella ja pohtia, mistä se voi kertoa. Joskus se voi sanoa, että on aika palata tärkeiden asioiden pariin. Toisinaan se voi olla vain muistutus, jonkun asian tärkeydestä tietyssä elämänvaiheessa. Haikailen toisinaan lukioaikojen pariin, mutten palaisi enää mistään hinnasta Pihtiputaan kylälle elämään 300€ kuukausibudjetilla. Tässä hetkessä on enemmän kuin hyvä olla ja muistella tärkeiden vuosien perään.

Tampereella on paljon nautittavaa ja elettävää, joten en ole ainakaan vielä ennättänyt hukkumaan kaipuuden tunteeseen ja märehtimään asioista, joista voisin jäädä paitsi.

Ps. Jos edellinen postaus ilmastonmuutoksesta meni ohi, kurkkaa se tästä!


Lopeta hiilijalanjälkilaskureiden tekeminen – Missä on yritysten vastuu?

Kaupallinen yhteistyö Finlaysonin kanssa

Suurin osa meistä on varmasti kuullut ja tehnyt eri tahojen tarjoamia hiilijalanjälkilaskureita. Itse olen muutaman laskurin tehnyt ja tuntenut maailman tuskan harteillani. Laskuri ilmoittaa yksilön arvioidun hiilijalanjäljen eli kuinka paljon hän aiheuttaa kasvihuonepäästöjä. Harva meistä kuitenkaan tietää, että alun perin laskuri oli öljy-yhtiön markkinointitemppu. 73% maailman kasvihuonepäästöistä on noin sadan yrityksen aiheuttamia. Näistä yksi on hiilijalanjälkilaskurin kehittäjä, öljy-yhtiö BP. Alkuun ihmettelin, että mikä tässä on ongelma tai miksi tämä tuntuu hassulle. Perehdyttyä hitusen asiaan, ymmärsin yskän. Kun tarkastellaan nimenomaan yksilön hiilijalanjälkeä, saastuttamisesta tulee kuluttajan vika. Vastuu siirretään yritykseltä kuluttajalle. Toki yksilön vastuu ei katoa mihinkään, mutta keskiöön tulisi nimenomaan tuoda yritysten vastuu.

Jos jokin asia tuottaa maailman tuskaa, on se ilmastonmuutos ja sen ympärillä käytävä keskustelu. Aihe on kokonaisuutena aivan liian laaja, hähmäinen ja kompleksinen tällaiselle ”tavan tallaajalle” tartuttavaksi. Sanasto on jo itsessään sen verran vierasta, että kaupan kassalla tulee ostaneeksi vihreällä präntillä merkattuja tuotteita, ilman, että edes tietää, mitä ne tarkoittavat tai tarkoittavatko ne edes mitään. Toisinaan taas tulee ilahduttua, kun pikaruokaravintola on vaihtanut muoviset pillit pahvisiin, ymmärtämättä kuitenkaan, että kyse on pitkälti katseen pois siirtämisestä itse pihvistä, eli ongelmasta. On vaikea hahmottaa, mitkä teot ovat merkitseviä, kun puhutaan ilmastoteoista. Joo, ”kaikki teot ovat tärkeitä” on kaunis ajatus. Todellisuus on yleensä jotain muuta, kuten markkinointitemppuja, joilla saadaan katse hetkellisesti harhautettua pois ongelmasta, kuten tehotuotetusta lihasta.

Finlaysonin co2/neg. -sarja, pesojoonas

Kävin viikko sitten erittäin mielenkiintoisen Teams-keskustelun Finlaysonin vastuullisuusasiantuntija Beda Rasisen kanssa. Puhuimme päästöjen syntymisestä, niiden kompensoimisesta sekä yrityksien vastuusta ilmastoteoissa. Mistä asioista kuluttajan tulisi ylipäänsä olla tietoinen, miettiessään ekologisempia valintoja. Miten minä kuluttajana voin vaikuttaa yrityksien päästöjen vähentämiseen ja heidän vastuun lisäämiseen. Pirun laajoja, mutta mielenkiintoisia kysymyksiä! 

Juttelimme Bedan kanssa myös Finlaysonin uudesta CO2/NEG. (hiilinegatiivisesta) kodinsisustustuotesarjasta, joka on loistava esimerkki vastuun siirtymisestä kuluttajalta enenevässä määrin yritykselle. Pureuduimme myös päästöjen termiviidakkoon ja kasvihuonepäästöjen syntymiseen. Täytyy sanoa, että haastattelun jälkeen pää oli hitusen pyörällä, mutta samaan aikaan tiedon valtatiellä surffaaminen yhdessä alan asiantuntijan kanssa, loi toivoa paremmasta. 

Finlaysonin co2/neg. -sarja, pesojoonas
Finlaysonin co2/neg. -sarja, pesojoonas

Mikä ihmeen CO2/NEG.-tuotesarja?

Kyseessä on mielenkiintoinen ulostulo, jossa on toivon mukaan pala tulevaisuutta. Sen sijaan, että minä kuluttajana kaupan hyllyjen välissä selvittelen tuotteiden ekologisuutta ja lasken eri laskureilla omia päästöjäni, on CO2/NEG.-sarjassa mietitty asiaa toiselta kantilta: miten yritys voi ottaa vastuun tuotteen päästöistä ennen kuin se päätyy myyntiin. CO2/NEG.-tuotesarjan jokaisen tuotteen kasvihuonepäästöt on ylikompensoitu eli hyvitetty asiakkaan puolesta. Siinä missä yritys tuottaa päästöjä, ottaa se myös vastuun niiden hyvittämisestä. 

Toki kyseessä on vielä pieni askel Finlaysonilta, mutta oikeansuuntainen askel. Yrityksen tavoitteena onkin seuraavaksi laskea päätuotteidensa hiilijalanjäljet, sekä laskennan lisäksi, pohtia sopivia tapoja kompensoida syntyviä päästöjä. Ilmaista tämä lysti ei ole ja pohdinkin, olemmeko kuluttajina valmiita maksamaan hieman korkeampaa hintaa kompensoiduista tuotteista ja palveluista vai tuleeko yrityksen hoitaa kulut? Mitä ajatuksia tämä herättää teissä?

Päästökauppa, hiilineutraalius ja -negatiivisuus, kompensoiminen – Mitä näistä tulisi tietää?

Otsikon termistön vaikeat sanat ja laajat käsitteet saa ainakin allekirjoittaneen hiukan turhautuneeksi. Mutta jostain tämäkin tietoisuuden lisääminen on aloitettava ja oltava itseä kohtaan armollinen.

Yksinkertaistettuna hiilineutraaliudella tarkoitetaan tuotteesta syntyvien päästöjen kompensoitumista, eli hyvitetään se määrä päästöjä, joita ollaan tuotettu. Hiilinegatiivisuudella taas kompensoidaan enemmän päästöjä, mitä tuotteen tuotannosta syntyy. Finlaysonin CO2/NEG.-sarjassa on hyvitetty tuplasti tuotannosta syntyneet päästöt. Tämä siksi, että tuotteiden päästöjä on vaikea laskea sen elinkaaren loppuun asti siitä hetkestä, kun tuote lähtee asiakkaan matkaan kaupasta ja päätyy viimeiselle ristiretkelle kaatopaikalle. Tämä seikka on haluttu ottaa huomioon ylikompesoimalla päästöt.

Sitten on tärkeää muistaa, kun tuotteita valmistetaan, päästöjä syntyy aina! Kompensoiminen tarkoittaa joko sitä, että mitätöidään se määrä päästöjä, joita ollaan aiheutettu, esimerkiksi puita istuttamalla, jolloin sidotaan kasvihuonepäästöjä ilmakehästä, tai estetään päästöjen syntymistä ostamalla päästöoikeuksia EU:n päästökaupasta (tästä lisää myöhemmin). Kumpikaan näistä tavoista kompensoida päästöjä ei ole täysin vedenpitävä, mutta suuntaa antava.

Kun tuotteelle/palvelulle lasketaan hiilijalanjälki ja kompensoidaan siitä syntyviä päästöjä, kannustaa se yrityksiä tarkastelemaan valmistettavien tuotteiden päästöjä ja omaa toimintaansa. Esimerkiksi tavanomaisesta puuvillasta tehty pussilakanasetti tuottaa melkein kaksi kertaa enemmän päästöjä kuin luomupuuvillasta tehty vastaava setti. Jos taas pussilakanat tehdään kierrätyspuuvillasta, syntyvät päästöt romahtavat alas. On siis merkittävää, mitä materiaaleja käytämme. (Lähde: Suomen Tekstiili & Muoti) 

Kuva: Finlayson

”Kompensoiminen ei suinkaan saa olla yritysten päätapa tehdä vastuullisempia tuotteita, vaan sen tulee kannustaa vähentämään päästöjä ja lisäämään tietoisuutta, mistä päästöt syntyvät.”

Beda Rasinen

Sitten, mennäänpä tuohon aikaisemmin mainitsemaani, ei niin seksikkääseen termiin, EU:n päästökauppaan. Kyllähän tässä hiukset harmaantuvat jo pelkästä termistä. Väänsimme Bedan kanssa hiukan rautalankaa, johtuen allekirjoittaneen haasteista ymmärtää näin laajoja käsityksiä ja kummallisia sanoja. Sain kuitenkin hyvän pintaraapaisun, mistä EU:n päästökaupassa on kyse, kiitos Bedan.

Finlaysonin co2/neg. -sarja, pesojoonas

Yksinkertaistettuna EU:n päästökauppa kattaa noin 45% EU:n tuottamista kasvihuonekaasupäästöistä. Päästökaupassa on kattoraja sille, kuinka paljon päästöjä saadaan synnyttää EU:ssa. Vuosi vuodelta tätä rajaa alennetaan. Päästöoikeuksia, eli kuinka paljon päästöjä saa tuottaa, on tietty määrä jaossa Euroopan Unionissa. Isoilla teollisuuden päästäjillä tulee olla hankittuna EU:n päästökaupasta päästöoikeuksia, jotta he voivat tuottaa palveluita tai tuotteita markkinoille. Ilman päästöoikeuksia isoimmat päästäjät eivät saa tuottaa päästöjä. Päästöoikeudet ei kosketa pieniä toimijoita, mutta he voivat vapaaehtoisesti ostaa oikeuksia, jolloin isojen päästäjien päästöt EU-laajuisesti vähenevät enemmän, kuin päästökaupan poliittisesti päätetyllä tahdilla.

Päästökaupassa pätee kysynnän ja tarjonnan laki: mitä vähemmän päästöoikeuksia on tarjolla, sitä kalliimmaksi oikeudet tulevat. Kun päästöoikeuden hinta kallistuu, aiemmin kannattamattomat toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi muuttuvat kannattaviksi. Tämän takia on oleellista, että päästöoikeuksia ostavat myös muut toimijat, kuin ne, jotka siihen ovat velvoitettuja. Mitä enemmän markkinoilta ostetaan pois päästöoikeuksia isoilta toimijoilta, sitä kalliimmaksi päästöoikeuksien ostaminen heille tulee.Tällöin paine vähentää päästöjä kasvaa. Juuri näiden suurten toimijoiden päästövähennykset ovat niitä merkittäviä tekijöitä isossa kuvassa. Tämä on se syy, miksi meidän tulisi olla tietoisia EU:n päästökaupasta, edes pintapuolisesti.

CO2/NEG.-tuotesarjan tuotteet kompensoitiin ostamalla päästöoikeuksia EU:n päästökaupasta. Tässä varmasti joku muukin kanssakulkija saattaa ihmetellä, miksi ainoastaan isot teollisuuden päästäjät  ovat velvoitettuja ostamaan päästöoikeuksia. Nähtäväksi jää, tullaanko tulevaisuudessa näkemään, että muutkin kuin jättisuuret päästäjät joutuvat ostamaan päästöoikeuksia ja sitä kautta luomaan painetta päästöjen vähentämiseen.

Mitä kuluttajana voin tehdä päästöjen vähentämiseksi?

Aloitetaan kuitenkin eka yritysten vastuusta. Beda peräänkuulutti erityisesti yrityksien vastuuta vaatia alihankkijoilta vastuullisempia ratkaisuja. Haasteena tässä suomalaisilla yrityksillä on se, että olemme pieniä toimijoita maailmanmarkkinoilla. Tästäkin huolimatta painetta tulee luoda tuotantoketjun jokaiselle toimijalle, esimerkiksi vaatimalla tehtaita hyödyntämään uusiutuvia energialähteitä. Uusiutuvan energian käyttäminen tuotannossa näkyy heti tuotteen päästömäärissä.

Tuottajavastuun tulisi myös tulla tekstiilialalle. Siinä missä elektroniikkaa myyvät yritykset, ovat velvollisia ottamaan vastaan vanhat tai rikkinäiset tuotteet ja kierrättämään ne, tulisi tämä sama lainsäädäntö tulla tekstiilialalle. Mitä enemmän saadaan kierrätettyä materiaaleja, sitä vähemmän tulee tarvetta tuottaa uusia raaka-aineita, kuten puuvillaa markkinoille. Tässä on toki omat haasteensa jatkojalostuksen kanssa, kun kysyntää tekstiilijätteelle on vähän ja kustannustehokas teknologia on vielä kehitysasteella.

Finlaysonin co2/neg. -sarja, pesojoonas

Finlaysonilla on kunnianhimoinen tavoite viiden vuoden sisällä ottaa vastaan kaikki käytetyt tekstiilituotteet, mitä ovat myyneet kuluttajille, ja ottaa vastuu tuotteen jatkojalostuksesta tai hävittämisestä. Finlaysonin tuotevalikoimasta löytyy jo Old Jeans -tuotesarja, jossa on hyödynnetty kierrätettyjä farkkuja sekä räsymatot, jotka ovat 100% tehty kierrätetyistä lakanoista.

Sitten itse otsikon kysymykseen. Kaikista tehokkain tapa vaikuttaa on äänestää jaloilla eli olla ostamatta mitään. Vaatia yrityksiltä tekoja ja läpinäkyvyyttä vastuullisuudesta, jolloin syntyy paine, ettei kiperille asioille voi vain ummistaa silmiä.

Suuren osan meistä tulee kuitenkin kuluttaa, jolloin tehokkain tapa vaikuttaa on miettiä materiaalivalintoja. ”Mitä lähempänä tuotettu, sitä ekologisempi” -ajattelu ei pidä aina paikkaansa. Liian helposti kuvittelemme, että tuotteella on pienemmät päästöt, kun se on tuotettu lähellä. Se, että ostan tavallisesta puuvillasta valmistetun pussilakansetin, joka on ommeltu Suomessa kasaan, ei omaa pienempiä päästöjä kuin tuote, joka on valmistettu luomupuuvillasta, ommeltu kasaan Turkissa ja kuljetettu Suomeen. Kuljetuksen päästöt ovat huomattavasti pienemmät kuin tuotannon raaka-aineet. Raaka-aineet ovat merkittävin tekijä tarkastellessa tekstiiliteollisuuden päästöjä. Bedalta tulikin selkeä viesti meille kuluttajille: kiinnitä huomiota materiaalivalintoihin!

Finlaysonin co2/neg. -sarja, päästöt, LUMO
Kuva: Finlayson

Ollaanko me kuluttajina sitten valmiita maksamaan enemmän vastuullisemmasta tuotteesta? Vaikka kuinka tiedostan ja vaalin arvojani, en voi kieltää ettenkö toimisi lompakko edellä. Tuntuu niin pirun ärsyttävälle kun ihannearvoni ja todellisuus eivät aina kohtaakaan kaupan kassalla. ”Jos kuluttajalta kysytään, onko vastuullisuus tärkeä kriteeri ja arvo ostokäyttäytymisessä, vastaus on, että joo, kyllä on. Mutta todellisuudessa se ei näy kulutuskäyttäytymisessä. Vasta pieni osa kuluttajista oikeasti tekee vastuullisia valintoja” , sanoi Anniina Nurmi Ylen haastattelussa.

Kyse on siis isommasta ajattelutavan muutoksesta. Siirtymisestä nopeasta hedonistisesta kuluttamisesta hitaampaan kuluttamiseen, jossa halujen sijaan kiinnitettäisiin huomiota tarpeeseen sekä tuotteiden käyttöikään. Sain alkuvuodesta osana yhteistyötä Finlaysonin Jesus-pussilakanasetin, jonka hinta on huokeampi kuin tavan pussilakanasetin. Jesus-lakanoilla on tosin 50 vuoden takuu ja yritys lupaakin niiden olevan markkinoiden kestävimmät puuvillalakanat. Kun hinnan jakaa 50 vuodella, ei se tunnukaan enää niin kalliille.

Summa summarum: Vastuullisuudessa pallon tulee kuitenkin olla yrityksillä eikä yksilöillä. Tästä olimme yksimielisiä Bedan kanssa.

Mitä seuraavaksi, Finlayson?

Siinä missä jo kolmannen kerran menen ja täytän yhden hiilijalanjälkilaskurin ja vaivun taas talvihorroksen kaltaiseen toimettomuuteen ja kannan maailman tuskaa harteillani, pohdin, mitä yritykset ovat valmiita tekemään keventääkseen taakkaani. Eihän tämä voi vaan jatkua niin, että näin suuri vastuu on kuluttajalla.

Haastattelu Bedan toi esiin sen, kuinka kuluttajien vastuun tulisi enenevässä määrin olla jaettu yritysten kanssa, sillä hehän tuottavat tuotteet, joita me käytämme ja synnyttävät päästöjä, siinä missä mekin saunaa lämmittäessä. Jos kaupan hyllyltä ei löydy luomupuuvillasta tehtyjä tuotteita, on vaihtoehtona ostaa tavanomaisesta puuvillasta tehtyjä lakanoita, joiden päästöt ovat tuplasti suuremmat. Jos päästöitä tulee maksaa, ohjaa se toimintaa vähäpäästöisemmäksi. 

CO2/NEG.-sarja saattaa vielä tässä vaiheessa kuulostaa vieraalle ja aiheuttaa ihmetystä meissä. Siitä samasta ihmetyksestä konkretisoitui ainakin itselleni ajatus, että päästöjen synnyttäjien tulee tulla esiin ja ottaa vastuu tekemisistään. Tuotantoketjun tulee olla läpinäkyvää, jotta tiedämme keneltä vaatia ja mitä. Finlaysonilla on tavoitteena olla maailman läpinäkyvin tekstiilialan yritys, joka haluaa tietää koko valmistusketjun. Tuntuu hassulle, että olemme päätyneet tilanteeseen, jossa emme tiedä tuotantoketjuja. 

Millaisia vastuullisia tekoja voimme odottaa seuraavaksi yrityksiltä? Mikä on minimi, mitä yritysten tulee tehdä päästöjen vähentämiseen? Jos Finlaysonin CO2/NEG.-sarjasta saisimme normin lainsäädännön avulla, uskoisin, että ottaisimme suuren loikan eteenpäin ilmastoteoissa. On hyvä muistaa, että vaikka lainsäädäntö tulee aina hiukan perässä, on tärkeää, että yritykset ja kuluttajat luovat yhdessä painetta päättäjille.

Finlaysonin co2/neg. -sarja, pesojoonas

Mitä ajatuksia CO2/NEG.-sarja herättää?