Saatat varmasti tokaista, ettei miesten ulkonäön kritisoiminen tietenkään ole ok, siinä missä naistenkaan ulkonäköön menevä kommentoiminen ei ole hyväksyttävää. Olemme varmasti kaikki sitä mieltä, että sukupuoleen katsomatta toisen ihmisen loukkaaminen on tuomittavaa. Somen lautamiehet ja -naiset myös ärhäkkäästi tarttuvat nykyään tällaisiin asiattomuuksiin – jos kohteena on nainen tai marginaalivähemmistön edustaja. Entä jos kohteena onkin valkoinen heteromies?
Pojat on poikia, kyllä ne kestävät huutelut!
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole syyllistää ketään. Toivoisin avoimempaa keskustelua miesten ulkonäön kommentoimisesta sekä samoja ”sääntöjä”, sillä väitän, ettemme aina edes huomaa, minkälaista on miesten ulkonäköön tai asemaan kohdistuva negatiivinen puhe ja pilkkaaminen. Tai jos huomaamme, miksi emme sitten puutu siihen. Miksi tuntuu, että miesten pilkkaaminen on hyväksytympää kuin naisten? Vai olenko ajatukseni kanssa yksin ja täysin hakoteillä? Ja on totta kai tärkeää sanoa ääneen, että tilastollisesti naiset kohtaavat enemmän asiatonta kommentointia ja vihapuhetta. Tämä kylmä fakta ei kylläkään saa olla syy miesten pilkkaamiseen.
Viimeisen kuukauden aikana mediassa on vastaan tullut seuraavanlaisia kommentteja miehiin liittyen:
”Kansanedustaja Matias Mäkysen sanotaan muistuttavan etäisesti kazakstanilaista tutkivaa journalistia Borat Sagdijevia.” Lause on irrotettu talouspolitiikkaa käsittelevästä mielipidekirjoituksesta, jonka on kirjoittanut talouspolitiikan erikoistoimittaja. Mäkysen viikset nousivat esiin ”kulttuuritekona” myös Mikael Jungerin uusimmassa twiitissä.
Amanda Harkimolle ei taas kelpaa bussikuskit, sillä hän ”tykkää miehistä, jotka vaikka kehittää oman firman tai idean tai tekee jotain omaa”. Harva bussikuski tuskin tekee kenenkään toisen omaa, mutta joo, eihän bussikuskit ole mitään espoolaisia karismaattisia start-up -yrittäjiä, kuten ei ole valtaosa tämän maan muistakaan yrittäjistä saatikka miehistä.
”Se (Grinder) ei oo lihatiski missään muussa mielessä kuin vaan vähän pilaantunutta lihaa täynnä oleva lihatiski.” Näin tokaistiin podcastissa ”ei millään pahalla”-lausahduksen saattelemana.
Mietitääs hetki, jos näiden yllämainittujen esimerkkien sukupuoliasettelua vaihdettaisiin: Naiskansanedustaja Mäkysen sanotaan näyttävän uhkean pyöreältä merinoita Ursulalta, jonka tiukka etuponnari voisi saada kulttuuripalkinnon. Joonas Harkimolle taas ei kelpaa kuin kotirouva tai pilaantunut rekkalesbo.
Tiedän, setämiesten valta-asema on kautta historian ollut eri kuin naisten, joten osa näistä vertauksista ei kestä kriittistä tarkastelua. Setämiehet ovat myös hallinneet keskustelua vuosisatoja jo, joten välillä toisinpäin, hyvässä feministisessä hengessä.
Niin ja mitä tulee setämiehiin:
”Setämiehellä on jo ryppyjä ja nahka paksuuntunut. Erektio alkaa pehmenemään. Maha kasvaa. Hiusraja pakenee. Ensimmäiset harmaat alkavat näkyä. Toisin sanoen 30+ miehet ovat rumia.”
Näin sanottiin eräässä tutkimuksessa, johon oli kerätty dataa setämies-käsitteestä. Muita adjektiiveja, jotka usein liitetään setämieheen ovat pervo, irstas, vihainen, pelottava, kiihkeä, ällöttävä, limainen, katkera, ahdisteleva, kiimainen, ruma, säälittävä, oksettava, haiseva ja lihava.
Ihana täyttää pian 33 vuotta ja olla mies, ehkä tuleva setämies.
Miehilläkin on tunteet, btw!
Viimeksi kun puhuin miesten pituuteen liittyvistä mieltymyksistä, sain paljon kommentteja pitkiltä naisilta, ”mites me pitkät naiset”. Hämmennyin kommenttien määrästä, sillä odotin keskustelun keskittyvän nimenomaan miehiin ja heihin kohdistuviin paineisiin ja kritiikkiin. Yksi naispuolinen seuraajani sanoikin hyvin, että sen kerran kun miesten ulkonäköpaineista puhutaan, miksi keskustelu tulee kääntää koskemaan naisia. Kommentissa oli pointtinsa. Miehiin kohdistuvista paineista harvemmin puhutaan julkisesti. Miesten ulkonäköpaineita ei ole edes erikseen tutkittu Suomessa, ainoastaan osana naisten ulkonäköpaineita.
Jäinkin sen seurauksena pohtimaan, onko meidän vaikea keskustella miehiin kohdistuvista ulkonäköpaineista sekä kritiikistä ja pilkasta. Tai edes tunnistaa näitä kahvipöytäkeskusteluissa tai iltapäivälehtien otsikoista. Onko niin, että miehiä ei hetkauta, vaikka heitä nimitellään borateiksi tai pilaantuneiksi lihakimpaleiksi? Hymähdetään, ”heitetään kivet” ja jatketaan elämää. Asetetaan erilaisia status- ja pituuskriteerejä niin kuin ne olisivat yleisesti hyväksyttyjä miehisyyden mittareita. Miehen nyt tulee olla vaan mies. Siinä missä naisia on yritetty saada pois ”hellan ja nyrkin välistä”, voisiko pojat olla muutakin kuin poikia jo vuonna 2021?
Btw, myös meillä miehillä on tunteet. Harmillisen usein tämä kuitenkin tuppaa unohtuvan. Eihän tosimies itke, ja seuraavassa lauseessa ihmetellään, kun miehet eivät puhu tunteistaan. Miesten tunteet tuntuu yhä olevan vieras käsite monille. Jopa lihankorvikkeet ja niiden raaka-aineet tuppaavat olemaan tutumpia monille meistä. Miehiseen maailmaan tuntuu kuuluvan puhumattomuus ja kritiikin kestäminen. Tai ainakin siihen narratiiviin, jota kerromme päivästä toiseen.
Jos me oikeasti halutaan laajentaa miehisyyden muottia, on meidän aidosti pysähdyttävä miettimään myös omaa ajatteluamme ja käytöstämme. Ymmärtää miesten moninaisuuden päälle ja kohdella ihmisiä yhdenvertaisesti ja kunnioittaen. Siinä missä tartumme naisiin kohdistuviin seksistisiin ja sovinistisiin epäkohtiin, miksi emme tarttuisi myös miesten ulkonäköön ja henkilöön meneviin kommentteihin.
Vaikka me miehet olemme monissa asioissa etuoikeutetussa asemassa, ei se saa olla syy ihmisen loukkaamiselle. Sukupuoleen katsomatta meillä jokaisella tulee olla oikeus turvalliseen ympäristöön, jossa ei tarvitse pelätä tullakseen loukatuksi. Toki itselläni on myös oma lehmä ojassa. Haluaisin 50-vuotiaana olla seksuaalinen setämies pyöreän keskivartaloni kanssa ilman, että minut koettaisiin limaiseksi tai pervoksi, pilaantuneeksi.
Ps. Jos vielä mietit, miltä kuulostaa jäpien tunnepuhe, ota kuunteluun Jäpät & Tunteet podcast.
